1956-07-14-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
: toimenpiteisiin^.
>tta vankina oUe^
tnnes Messeniukjen,
uomittiin tasan ka^.
^sta" vankeuteen
tietetty ylioppilas S.
i Messeniuksen van!
'Scondia Illustrata'.
uttaa. Seuraavassa
öissä, jossa tri Mes.
tiaastattelun vapaut.
kova talvipakkanen,
liikkeen jälkeen retJ
ikuin tekisin yöUisea]
n.
ä varten te sitäkat-!
- Hän irvistelee: - I
noillenne?
sta se äijäkin tuntee,
apä takia! MaaherJ
iinata äijää. , Se on-pois.
Kivitimme siJ
nälät ja paljon mua-|
ajan se on hääri!
in hassua?
Messeniuksen. MiJ
tettu ovensa avaimet
iin aurinko on las-k-
Duttaa ovelle ja huj-iestä
naurattaa yk
lauhtua!" Kun b|
tunnen miten sydi
hikipisaroita, jotld
yviä kosteuden pisa]
cää sen syrjään. Toli
litse.
ssenius, lausun vaiet
i väsynyt. Rohkenen
ilmaa. Nouskaamirt
.staus.
sianne, pyydän noL^
i" sekä kaksi kromi
uksesta .meidän pi
Kun keuhkoihiraiB
:ähtää kietoutuen
maastamme, sanon,
kulttiiurivihamielis)^
ivat minut ns. valtio
ymmärtämystä t)c
ikki historiantutliij.
myynnistä kannetaa
; varaa ostaa kirjoja
•den rumimpia pilrt«
•än hyvin, että maa
;ulttuuria tärkeäm?
toksella" tarkoitetU
naan tarkastettavat
imuksen. Osa kirjei
luimmin kulkea era
tiin, ja minut tuoin
uuria palveluksia,
vangittuna kauan
cymmeneksi vuodefc
tiin. Olen lähettiin
e puututtu. Viimei:
iKunajattelee.mil
taholta kunnioiteta
tiedemies, jonka
jttelevat vallan heöj
ylioppilas tapa3ni3|
ilee päättämään, m
soidaan antaa
1 luovuta pois kasi^
itori Messenius
lujemmin ymp ärillc
ENGLJÄVN-TII^IN^^^ ELOKUVA
Kirj. ANTONY BROWX
LONTOON suuren tieteellisen museon
ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa
valokuyausosastossa nähdään e-räässä
sen lasikaapeista pari ajankellas-tamaa
ja rikkinäistä filminpätkää: a-jurinrattaat
"porhaltamassa" pitkin
King's Roaxiia ja kaksi silinteripäistä
miestä käyskentelemassä Hyde Parkissa.
Nuo filmit otti William Friese-
Creene V. 1889, eikä liene vaikea kuvitella,
miten koomillisilta kuvat noina
primitiivisten projektorien aikana näyt-
; tivät. '
Mutta noista ensimmäisistä haparoivista
kokeiluista, tFriese-Greenen ja
muiden, syntyi sittemmin elokuva sellai-*
sena kuin sen nykyisin tunnemme.
Elokuvasta on tullut niin tuttu asia
elämässämme, että helposti unohdamme
tuon kaiken tapahtuneen vain yh-dess^
hmisiässä — 60 vuodessa.
William Friese-Greene on brittiläisen
elokuvan kuuluisimpia esitaistelijoita.
Romanttinen.hahmo — kaunis ja vilkas
mies, seurapiirien suosima muotokuva-valokuvaaja,
joka menetti omaisuutensa
ja vieraantöi perheestään erään merkillisen
päähänpintt3rmän takia — halun
valmistaa filmintekemiseen välttämättömät
kameran ja esityskoneen.
Huomattavimman patenteistaan hän otti
kesäkuun 21. päivänä 1889. Tämä
hänen elokuvakameransa oli ns. "jaksottaista"
tyyppiä. Filminauha seisahtui
kunkin kuvan oton ajaksi ja sulkijan
ollessa kiinni siirtyi filminauha uutta
kuvaa varten seuraavan kuvaruudun
verran eteenpäin.
Aluksi jäi elokuvan kehittäminen teollisuudeksi
ja samalla myös — jo noina
alkuaikoina — joksikin sellaiseksi,
jota saattoi kutsua taiteeksi, pääasiallisesti
amerikkalaisten huoleksi. "Täytjry
tunnustaa", kirjoitti Friese-Greene v.
1919, "että juuri amerikkalainen yritteliäisyys
on luonut elokuvasta niin valtavan
teolUsuuden näin lyhyessä ajassa."
Mutta brittiläinen elokuva, jonka
suhteen hän oli elätellyt niin suuria toiveita,
sen sijaan polki paikallaan ja oli
Friese-Greenen kuollessa v. 1921 melkoisen
sekasorron tilassa.
Toinen vuosik3anmen ehti melkein
päättyä ennen kuin brittiläinen filmiteollisuus
alkoi haparoiden löytää omaa
kansallista t3ryliään. Alussa kehitys oli
katkonaista ja oikulUsta, mutta silloin
ja tällöin vaknistui filmejä, jotka lupasivat
parempaa. Eräät ohjaajanimet
alkoivat piirtyä yleisön tietouteen: Mic-
— Minut viedään nyt Ouluun. Siellä
saan tietää, saadaanko luuni haudata
paikkaan, johon haluaisin.
— Mitä suunnitelmia teillä on tuTe-vaisuuteen
nähden, tohtori Messenius?
huusin hänen peräänsä.
Varmaan hän ei enää kuullut minua.
Oikeusmurhako? Kenties. Mutta lukijalle,
joka ehkä on tuntenut suuttumusta
luettuaan edelläolevan, on paikallaan
sanoa, että tri Messenius ei
enää tule vaatimaan hyvitystä sen johdosta.
Hän mmittäin kuoli pian edellä
kuvatun jälkeen 320 vuotta sitten.
Vankeuden syynä oli hänen katolilaisuutensa
ja yhte3rtensä tämän uskonnon
edustajiin. Joka tapauksessa "Tänään"-
lehden reportteri, joka Kansallismuseosta
löysi aiheen edelläolevaan kuvaukseensa,
on tavannut tri Messeniuksen
tarinassa monia varsm nykyaikaisia
piirteitä.
hael Balcon, Anthony Asquith, Alfred
Hitchcock, joka teki ensimmäisen englantilaisen
äänielokuvan "Kiristäjä" ja
lopuksi Sir Alexander Korda, jonka elokuva
''Henrik VHII^nnen yksityiselämä"
niitti ensimmäisenä englantilaisena elokuvana
kansainvähsiä laakereita.
TARIN.^ TOINEN OSA
Brittiläisen filmin kehitys, sen asteet-tainen
oman itsensä löytäminen jatkui
toisen maailmansodan alkuun. Mutta
englantilaiset elokuvat olivat yhä ennen
muuta englantilaisia valkokankaita varten
tarkoitettuja: ennen vuotta 1939
olivat vain suhteellisen harvat ihmiset
saarivaltakunnan ulkopuolella koskaan
nähneet englantilaista filmiä.
Vuoden 1945 jälkeen tuo kaikki
muuttui: brittiläinen elokuvateollisuus
astui maailmanmarkkinoille. Britannian
filmintuottajien yhdistyksen arvion
mukaan puolet teollisuuden tuloista
saadaan nykyään ulkomailta.
Eräänä esimerkkinä englantilaisen e-lokuvan
menestyksestä ulkomailla mainittakoon,
että State Theatre Sydneyssä
esitti viime vuonna 23 viikkoa englantilaisia
filmejä. Ja kuluvana vuonna
on aikomus perustaa suuri järjestö
vuokraamaan brittiläisiä elokuvia kaikkiin
latinalaisen Amei-ikan maihin.
Mutta niiten tämä menestys on vaikuttanut
englantilaisten elokuvien laatuun
— siihen, joka lopuksi sentään
merkitsee kaikkein eniten? Tunnettu
elokuvaaja, ohjaaja ja tuottaja Ronald
Neame, jonka tih*llä ovat m.m. maimot
elokuvat "Suuret toiveet", "Miljoonan
punnan seteli" ja "Taikalaatikko", vastasi
kysymykseeni näin:
^ "Mitä maailman elokuvayleisö haluaa?
Millaisia filmejä meidän pitäisi
tehdä? Tässä piilee vaara — yrittäessä
miellyttää kaikkia on varottava sitä e-rehdystä,
ettei miellytä ketään. Ei niinkään
kauan sitten, ennenkuin laajakankaat,
stereoääni ja väri nostivat tuotantokustannusten
hintaa, ennenkuin ulkomaanmarkkinoista
tuli taloudellinen
'^pakko", valmistimme eräät parhaimmat
elokuvamme. Niillä oli suuri menestys
ja käsittääkseni juuri siksi, että
ne toivat esille brittiläisen elämänkan-nan,
hersyivät brittiläistä huumoria ja
olivat ennen muuta niin aitoja. Niitä
ei ollut tarkoitettu maaihnanmarkki-noille,
mutta kun maaihnan elokuvayleisölle
annettiin tilaisuus nähdä ne —
he ihastuivat ja ihastuivat juuri siksi,
koska ne olivat niin aidosti meikäläiset
ja koska niillä oli jotain sanottavaa."
ILMAN SUOSTONTAVOITTELUA
"Juuri tuollaisia filmejä meidän olisi
jatkuvasti tehtävä., ilman pelkoa ja suo-siontavoittelua,"
toteaa Ronald Neame.
'"-Nuo fihnit kunnostautuivat. Mutta
— sääli kyllä — olennne ajautumassa
väärään suuntaan. On pyritty vaknis-tamaan
elokuvia, joihin kansainvälinen
yleisö kautta maailman on tottunut, y-ritetty
pakoittautua hollywoodilaiseen
tuotantotyyliin, vaikka parhaimmilla-kin
voimme aikaansaada vain kalpeita
jäljittelyjä alkuperäisestä hollywoodilai-sesta.
Tämä ei voi olla oikein. Kukaan
ei voi koskaan tuottaa hyviä filmejä
tai minkäänlaista hyvää taidetta,
jos koko ajan täytyy hokea itselleen:
"Näin emme voi tehdä koska se ja se ei
pitäisi siitä", tai "tuo on jätettävä pois,
koska se saattaa ärsyttää joitakuita."
Ainoa tapa saada aikaan jotakin arvo-
Viulukuningas King Ganam esiintyy joka lauaniai-iltana
CBC:n television ''Country Hoedown" ohjelmanumerossa. « I
Maj, pikkuinen neiti naapurimaan,
sotaorpona jäänyt Karjalaan,
elokuisena iltana yksinään
tuvan rapuilla istui ikävissään.
Ttäi mieleen varmaan Volgan kuu.
Ja se lauleH hiljaa "mi-au, mia-uu . . ."
Kas naapurin Mikipä kuuli sen.
Kävi pihaa se kaartaen, kurkkien
joko tuolla ja täällä nukutaan.
Teki mieli nääs tyttöä vokottamaan.
Lymys perunavakoon se varkain niin
ja hissutti hiljaa naapuriin. '
Salaa hyppäsi rapuille — Iltaa, Maj!
Maj raukka säikähti ihan: ''Ai-jaj!"
— Miten kauniisti, Maj, sinä taulatkaan,
Miki sanoi — Ihan syän rupes mouruamaan.
Maj katseli pois. Veret poskille sai.
Tuli lähemmäs Miki, puhui hiljaa: —
Maj,
mie rakastan sua. Oon rakastanut ain.
''Sie narraat! Mirriä mielit vain."
— Vai Mirriä, Mirriä mie! Hui hai!
Sano, lupaathan olla mun armaani,
Maj?
Maj katseli suurilla silmillään
niin hellästi Mikiä, painoi pään
hänen rintaansa kuumana aaltoavaan.
Ja Miki, hän likisti armastaan.
Vähän tuolta ja täältä. Aijaijaijai!
Kuu paistoi. Lempivät Miki ja Maj . . .
Mut kesken onnea armaimpaa
häjy huuto kuului raitilta. "Haaa!""
Maj säikähti, lymysi eteiseen.
Veri syöksähti Mikille sydämeen:
— Iso-Roope, roisto,'on retkillään!
Tule vain,, sen keisari, kynsimään!
Iso-Roope, Raudusta kotoisin,
kylän tappelupukari peloittavin,
takut karvoissa, korvat retajain,
iso arpi naamassa poikittain.
tuli kiroillen, kyyryssä hartiat.
Häjyt silmät kuin kekäleet paloivat. ,
Mutta Mikikään ollut ei arka mies.
Oli Kirvusta hän ja kirota ties:
— Pirun rutka, sie ruihnaat raitteja yöt,
tytöt narraat, kermoja varkain syötl
"Älä rohise, ryökäle, särkyy suus!
H etu auk, kuherteli ja, tai revin luus!**
Ja hurjana hyökkäsi Roope piun.
Tuli sulhoille surkea tappelu näin. t
Oli huutoa siinä ja hulinaa.
— Älä kurkusta pure! Jokos sait! \
Ahaa! ^
"HeiV irf torilaas! Älä korvia vier .
ff ett' irt', jukulautaf Vartuha sie/" ,
— Älä revi, Iso-Roope! Ai perkule!
Aaj!
Roope tappaa miut! Tule auttamaa,
Maj!
Miki selvisi leikistä vihdoin pois. |
Ja se tuuminut ei mitä tehdä ois. i
Veti siimana omaan kartanoon |
ja kapusi salvainta ullakkoon. j
Tovin päästä kurkisti piilostaan, j
joko Roope on lähtenyt rosvoamaan. ,
Mut Roope, hän laidalla porraspuun •
Majn kanssa katseli paistetta kUun.
Kuin Rasputiin, roisto, liehakoi.
Ja Maj kuhers korvaan: "Miilai fnoi."
-— Se peijakkaan kosija, tietäähän sen/
Miki tuumi — On viekas ja petollinen
kuin käärme se. Rakkain on mielestä
sen,
kuka kykenee kynsimään parhaiten. •
Ja piiloonsa palas se murheissaan. j
Mut Roope, hän likisti armastaan. j
Vähän tuolta ja täältä. Aijaijaijai! i
Kuu paistoi. Lempivät Roope ja ^
Maj . . .
VALTO SARA.
kasta on pysyä uskollisena vakaumukselleen.
Muistan kun työskentelin yhdessä
Noel'€owardin kanssa elokuvan
"In which we serve" valmistuksessa,
miten hänellä oli tapana sanoa: "On
kohtalokas erehdys yrittää ja tehdä jotakin,
jonka luulee miellyttävän yleisöä
— tehkää sellaista, joka miellyttää
teitä' itseänne — ja jos yleisö ei pidä
siitä,' etsikää itsellenne toinen leipäpuu!"
Olkaamme ennenkaikkea uskollisia
itsellemme. Silloin ehkä toteutuu William
Friese-Greenen suurin toive: "Elävistä
kuvista voi muodostua yleismaailmallinen
kieli, jonka avulla kaikki kan«
sat saattavat oppia tuntemaan ja ymmärtämään
toisiaan."
L Ä ; ^ R I P U ; L A JATKUU
Maailmassa pitäisi pila 1,500,000 lää^
käriä, ennenkuin kaikki ihmiset saisivat
samanlaisen lääkärinhoidon kuin
kehittyneimpien maiden ihmiset. Nykyisin
valmistuu maailmassa noin
55,000 lääkäriä vuosittain, mutta kun
osa entisistä siirtyy eläkkeelle tai kuolee,
ei lääkäripuute tule loppumaan.
Lauantaina* höinakmin 14 pälväoiäi 19Sä
£ £ 1 5 . ' . £ 5 ii lit.Uciu .r.tii:t:&iiA
:i > -M. Sivu 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 14, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-07-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560714 |
Description
| Title | 1956-07-14-03 |
| OCR text | : toimenpiteisiin^. >tta vankina oUe^ tnnes Messeniukjen, uomittiin tasan ka^. ^sta" vankeuteen tietetty ylioppilas S. i Messeniuksen van! 'Scondia Illustrata'. uttaa. Seuraavassa öissä, jossa tri Mes. tiaastattelun vapaut. kova talvipakkanen, liikkeen jälkeen retJ ikuin tekisin yöUisea] n. ä varten te sitäkat-! - Hän irvistelee: - I noillenne? sta se äijäkin tuntee, apä takia! MaaherJ iinata äijää. , Se on-pois. Kivitimme siJ nälät ja paljon mua-| ajan se on hääri! in hassua? Messeniuksen. MiJ tettu ovensa avaimet iin aurinko on las-k- Duttaa ovelle ja huj-iestä naurattaa yk lauhtua!" Kun b| tunnen miten sydi hikipisaroita, jotld yviä kosteuden pisa] cää sen syrjään. Toli litse. ssenius, lausun vaiet i väsynyt. Rohkenen ilmaa. Nouskaamirt .staus. sianne, pyydän noL^ i" sekä kaksi kromi uksesta .meidän pi Kun keuhkoihiraiB :ähtää kietoutuen maastamme, sanon, kulttiiurivihamielis)^ ivat minut ns. valtio ymmärtämystä t)c ikki historiantutliij. myynnistä kannetaa ; varaa ostaa kirjoja •den rumimpia pilrt« •än hyvin, että maa ;ulttuuria tärkeäm? toksella" tarkoitetU naan tarkastettavat imuksen. Osa kirjei luimmin kulkea era tiin, ja minut tuoin uuria palveluksia, vangittuna kauan cymmeneksi vuodefc tiin. Olen lähettiin e puututtu. Viimei: iKunajattelee.mil taholta kunnioiteta tiedemies, jonka jttelevat vallan heöj ylioppilas tapa3ni3| ilee päättämään, m soidaan antaa 1 luovuta pois kasi^ itori Messenius lujemmin ymp ärillc ENGLJÄVN-TII^IN^^^ ELOKUVA Kirj. ANTONY BROWX LONTOON suuren tieteellisen museon ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa valokuyausosastossa nähdään e-räässä sen lasikaapeista pari ajankellas-tamaa ja rikkinäistä filminpätkää: a-jurinrattaat "porhaltamassa" pitkin King's Roaxiia ja kaksi silinteripäistä miestä käyskentelemassä Hyde Parkissa. Nuo filmit otti William Friese- Creene V. 1889, eikä liene vaikea kuvitella, miten koomillisilta kuvat noina primitiivisten projektorien aikana näyt- ; tivät. ' Mutta noista ensimmäisistä haparoivista kokeiluista, tFriese-Greenen ja muiden, syntyi sittemmin elokuva sellai-* sena kuin sen nykyisin tunnemme. Elokuvasta on tullut niin tuttu asia elämässämme, että helposti unohdamme tuon kaiken tapahtuneen vain yh-dess^ hmisiässä — 60 vuodessa. William Friese-Greene on brittiläisen elokuvan kuuluisimpia esitaistelijoita. Romanttinen.hahmo — kaunis ja vilkas mies, seurapiirien suosima muotokuva-valokuvaaja, joka menetti omaisuutensa ja vieraantöi perheestään erään merkillisen päähänpintt3rmän takia — halun valmistaa filmintekemiseen välttämättömät kameran ja esityskoneen. Huomattavimman patenteistaan hän otti kesäkuun 21. päivänä 1889. Tämä hänen elokuvakameransa oli ns. "jaksottaista" tyyppiä. Filminauha seisahtui kunkin kuvan oton ajaksi ja sulkijan ollessa kiinni siirtyi filminauha uutta kuvaa varten seuraavan kuvaruudun verran eteenpäin. Aluksi jäi elokuvan kehittäminen teollisuudeksi ja samalla myös — jo noina alkuaikoina — joksikin sellaiseksi, jota saattoi kutsua taiteeksi, pääasiallisesti amerikkalaisten huoleksi. "Täytjry tunnustaa", kirjoitti Friese-Greene v. 1919, "että juuri amerikkalainen yritteliäisyys on luonut elokuvasta niin valtavan teolUsuuden näin lyhyessä ajassa." Mutta brittiläinen elokuva, jonka suhteen hän oli elätellyt niin suuria toiveita, sen sijaan polki paikallaan ja oli Friese-Greenen kuollessa v. 1921 melkoisen sekasorron tilassa. Toinen vuosik3anmen ehti melkein päättyä ennen kuin brittiläinen filmiteollisuus alkoi haparoiden löytää omaa kansallista t3ryliään. Alussa kehitys oli katkonaista ja oikulUsta, mutta silloin ja tällöin vaknistui filmejä, jotka lupasivat parempaa. Eräät ohjaajanimet alkoivat piirtyä yleisön tietouteen: Mic- — Minut viedään nyt Ouluun. Siellä saan tietää, saadaanko luuni haudata paikkaan, johon haluaisin. — Mitä suunnitelmia teillä on tuTe-vaisuuteen nähden, tohtori Messenius? huusin hänen peräänsä. Varmaan hän ei enää kuullut minua. Oikeusmurhako? Kenties. Mutta lukijalle, joka ehkä on tuntenut suuttumusta luettuaan edelläolevan, on paikallaan sanoa, että tri Messenius ei enää tule vaatimaan hyvitystä sen johdosta. Hän mmittäin kuoli pian edellä kuvatun jälkeen 320 vuotta sitten. Vankeuden syynä oli hänen katolilaisuutensa ja yhte3rtensä tämän uskonnon edustajiin. Joka tapauksessa "Tänään"- lehden reportteri, joka Kansallismuseosta löysi aiheen edelläolevaan kuvaukseensa, on tavannut tri Messeniuksen tarinassa monia varsm nykyaikaisia piirteitä. hael Balcon, Anthony Asquith, Alfred Hitchcock, joka teki ensimmäisen englantilaisen äänielokuvan "Kiristäjä" ja lopuksi Sir Alexander Korda, jonka elokuva ''Henrik VHII^nnen yksityiselämä" niitti ensimmäisenä englantilaisena elokuvana kansainvähsiä laakereita. TARIN.^ TOINEN OSA Brittiläisen filmin kehitys, sen asteet-tainen oman itsensä löytäminen jatkui toisen maailmansodan alkuun. Mutta englantilaiset elokuvat olivat yhä ennen muuta englantilaisia valkokankaita varten tarkoitettuja: ennen vuotta 1939 olivat vain suhteellisen harvat ihmiset saarivaltakunnan ulkopuolella koskaan nähneet englantilaista filmiä. Vuoden 1945 jälkeen tuo kaikki muuttui: brittiläinen elokuvateollisuus astui maailmanmarkkinoille. Britannian filmintuottajien yhdistyksen arvion mukaan puolet teollisuuden tuloista saadaan nykyään ulkomailta. Eräänä esimerkkinä englantilaisen e-lokuvan menestyksestä ulkomailla mainittakoon, että State Theatre Sydneyssä esitti viime vuonna 23 viikkoa englantilaisia filmejä. Ja kuluvana vuonna on aikomus perustaa suuri järjestö vuokraamaan brittiläisiä elokuvia kaikkiin latinalaisen Amei-ikan maihin. Mutta niiten tämä menestys on vaikuttanut englantilaisten elokuvien laatuun — siihen, joka lopuksi sentään merkitsee kaikkein eniten? Tunnettu elokuvaaja, ohjaaja ja tuottaja Ronald Neame, jonka tih*llä ovat m.m. maimot elokuvat "Suuret toiveet", "Miljoonan punnan seteli" ja "Taikalaatikko", vastasi kysymykseeni näin: ^ "Mitä maailman elokuvayleisö haluaa? Millaisia filmejä meidän pitäisi tehdä? Tässä piilee vaara — yrittäessä miellyttää kaikkia on varottava sitä e-rehdystä, ettei miellytä ketään. Ei niinkään kauan sitten, ennenkuin laajakankaat, stereoääni ja väri nostivat tuotantokustannusten hintaa, ennenkuin ulkomaanmarkkinoista tuli taloudellinen '^pakko", valmistimme eräät parhaimmat elokuvamme. Niillä oli suuri menestys ja käsittääkseni juuri siksi, että ne toivat esille brittiläisen elämänkan-nan, hersyivät brittiläistä huumoria ja olivat ennen muuta niin aitoja. Niitä ei ollut tarkoitettu maaihnanmarkki-noille, mutta kun maaihnan elokuvayleisölle annettiin tilaisuus nähdä ne — he ihastuivat ja ihastuivat juuri siksi, koska ne olivat niin aidosti meikäläiset ja koska niillä oli jotain sanottavaa." ILMAN SUOSTONTAVOITTELUA "Juuri tuollaisia filmejä meidän olisi jatkuvasti tehtävä., ilman pelkoa ja suo-siontavoittelua," toteaa Ronald Neame. '"-Nuo fihnit kunnostautuivat. Mutta — sääli kyllä — olennne ajautumassa väärään suuntaan. On pyritty vaknis-tamaan elokuvia, joihin kansainvälinen yleisö kautta maailman on tottunut, y-ritetty pakoittautua hollywoodilaiseen tuotantotyyliin, vaikka parhaimmilla-kin voimme aikaansaada vain kalpeita jäljittelyjä alkuperäisestä hollywoodilai-sesta. Tämä ei voi olla oikein. Kukaan ei voi koskaan tuottaa hyviä filmejä tai minkäänlaista hyvää taidetta, jos koko ajan täytyy hokea itselleen: "Näin emme voi tehdä koska se ja se ei pitäisi siitä", tai "tuo on jätettävä pois, koska se saattaa ärsyttää joitakuita." Ainoa tapa saada aikaan jotakin arvo- Viulukuningas King Ganam esiintyy joka lauaniai-iltana CBC:n television ''Country Hoedown" ohjelmanumerossa. « I Maj, pikkuinen neiti naapurimaan, sotaorpona jäänyt Karjalaan, elokuisena iltana yksinään tuvan rapuilla istui ikävissään. Ttäi mieleen varmaan Volgan kuu. Ja se lauleH hiljaa "mi-au, mia-uu . . ." Kas naapurin Mikipä kuuli sen. Kävi pihaa se kaartaen, kurkkien joko tuolla ja täällä nukutaan. Teki mieli nääs tyttöä vokottamaan. Lymys perunavakoon se varkain niin ja hissutti hiljaa naapuriin. ' Salaa hyppäsi rapuille — Iltaa, Maj! Maj raukka säikähti ihan: ''Ai-jaj!" — Miten kauniisti, Maj, sinä taulatkaan, Miki sanoi — Ihan syän rupes mouruamaan. Maj katseli pois. Veret poskille sai. Tuli lähemmäs Miki, puhui hiljaa: — Maj, mie rakastan sua. Oon rakastanut ain. ''Sie narraat! Mirriä mielit vain." — Vai Mirriä, Mirriä mie! Hui hai! Sano, lupaathan olla mun armaani, Maj? Maj katseli suurilla silmillään niin hellästi Mikiä, painoi pään hänen rintaansa kuumana aaltoavaan. Ja Miki, hän likisti armastaan. Vähän tuolta ja täältä. Aijaijaijai! Kuu paistoi. Lempivät Miki ja Maj . . . Mut kesken onnea armaimpaa häjy huuto kuului raitilta. "Haaa!"" Maj säikähti, lymysi eteiseen. Veri syöksähti Mikille sydämeen: — Iso-Roope, roisto,'on retkillään! Tule vain,, sen keisari, kynsimään! Iso-Roope, Raudusta kotoisin, kylän tappelupukari peloittavin, takut karvoissa, korvat retajain, iso arpi naamassa poikittain. tuli kiroillen, kyyryssä hartiat. Häjyt silmät kuin kekäleet paloivat. , Mutta Mikikään ollut ei arka mies. Oli Kirvusta hän ja kirota ties: — Pirun rutka, sie ruihnaat raitteja yöt, tytöt narraat, kermoja varkain syötl "Älä rohise, ryökäle, särkyy suus! H etu auk, kuherteli ja, tai revin luus!** Ja hurjana hyökkäsi Roope piun. Tuli sulhoille surkea tappelu näin. t Oli huutoa siinä ja hulinaa. — Älä kurkusta pure! Jokos sait! \ Ahaa! ^ "HeiV irf torilaas! Älä korvia vier . ff ett' irt', jukulautaf Vartuha sie/" , — Älä revi, Iso-Roope! Ai perkule! Aaj! Roope tappaa miut! Tule auttamaa, Maj! Miki selvisi leikistä vihdoin pois. | Ja se tuuminut ei mitä tehdä ois. i Veti siimana omaan kartanoon | ja kapusi salvainta ullakkoon. j Tovin päästä kurkisti piilostaan, j joko Roope on lähtenyt rosvoamaan. , Mut Roope, hän laidalla porraspuun • Majn kanssa katseli paistetta kUun. Kuin Rasputiin, roisto, liehakoi. Ja Maj kuhers korvaan: "Miilai fnoi." -— Se peijakkaan kosija, tietäähän sen/ Miki tuumi — On viekas ja petollinen kuin käärme se. Rakkain on mielestä sen, kuka kykenee kynsimään parhaiten. • Ja piiloonsa palas se murheissaan. j Mut Roope, hän likisti armastaan. j Vähän tuolta ja täältä. Aijaijaijai! i Kuu paistoi. Lempivät Roope ja ^ Maj . . . VALTO SARA. kasta on pysyä uskollisena vakaumukselleen. Muistan kun työskentelin yhdessä Noel'€owardin kanssa elokuvan "In which we serve" valmistuksessa, miten hänellä oli tapana sanoa: "On kohtalokas erehdys yrittää ja tehdä jotakin, jonka luulee miellyttävän yleisöä — tehkää sellaista, joka miellyttää teitä' itseänne — ja jos yleisö ei pidä siitä,' etsikää itsellenne toinen leipäpuu!" Olkaamme ennenkaikkea uskollisia itsellemme. Silloin ehkä toteutuu William Friese-Greenen suurin toive: "Elävistä kuvista voi muodostua yleismaailmallinen kieli, jonka avulla kaikki kan« sat saattavat oppia tuntemaan ja ymmärtämään toisiaan." L Ä ; ^ R I P U ; L A JATKUU Maailmassa pitäisi pila 1,500,000 lää^ käriä, ennenkuin kaikki ihmiset saisivat samanlaisen lääkärinhoidon kuin kehittyneimpien maiden ihmiset. Nykyisin valmistuu maailmassa noin 55,000 lääkäriä vuosittain, mutta kun osa entisistä siirtyy eläkkeelle tai kuolee, ei lääkäripuute tule loppumaan. Lauantaina* höinakmin 14 pälväoiäi 19Sä £ £ 1 5 . ' . £ 5 ii lit.Uciu .r.tii:t:&iiA :i > -M. Sivu 3 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-07-14-03
