Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 14, 1956

              ylös nousi piajj^;
Pitkää aäai,.;
1 synnyttämä äaai^l
y teräksen TstiesäJ
i^a ja epämieUyta, !
vaikeat ajat. Hän
ehtimästä, ja kua
tain huomautuksia H
kkoi kiinteästi tyt.|
en, toveri jobtaja".- j
ja aina joskus it-
Pojat säälivät Vai-, ]
tä vLjoshaa. Haa
)äivä tuntea titis.'
a liänen ympäril,
epäsuopeudtn ren--
oret .pojatkin, eili.-
et Frolov ja Jepi.
joshan menettelyn
(hää juoneet teetä'
:anssaan. Vain Fe.
Lsi yhä edelleenkin
ea tahtoen kaikes-iten
henkilököhtai.
iikuta, ja Ljoshas.
män vanhin yksin
n laidan,
astui Ljoshan luo
ertoa teille iloisen 1
en uutinen teillä A
rottavana? ;
1. Osastossa vai» r
3kyä.. , • •, ••
palkinnon? •- r
lusesityksestännei .^j
ninkäänlaisia pa« '
titään sellaista ei -
»ollut? Valja vä-ihastui.
— Entä
ilkanut valmistaa
^niitä saadaan jö'
iTutta kuka'siitä
iritsh. Minä puo-irustukset
ja val-rustelut.
jtl-. tai
^RIO
ai niin, piirustukset olettekin siis
^eei te? ..•
i . Mini-
L Samoia myös teknillisen peruste-
I valmistelleet?
L Kyllä joskaan en aivan kokonaan.
L^"ii^pä sitten saattekin sanoa siel-
Ciininille johtajille, että he antaisivat
palkkinnön teille. Minä en sitä ota.
L Mitä puhutkaan, Ljosiha?
L En ota, onko selvää? Olen tek­oaan,
perehtymätön mies,; onko sel-
Tulen muutenkin toimeen, onko
|ää? sanoi Ljosha ja kääntyen Vai-
L selin alkoi jatkaa työtänsä.
Heti Valjan astuttua Sjnrjenmiäksi
Idor Feodorovitsht näytti hänelle pit-
L jotain selittävän. JLjosha 'kuuli vain
fkonaisia jatuksia työryhmän van-
Lian puheesta: •
[-Hänellä ei ole siihen oikeutta. . .
In asian esille ammattiliiton paikal-lomiteassa
. . . SelittäJkööt hänelle
L Sitä ei pidä tehdä, ei pidä, kes-
Itti Valja hänen puheensa;
L Kuinka niin ei pidä? Emme me
L sinua loukata. Meidän kaildden
[ihmistä tuettava. . .Juuri se»hän se
[tehtävämme — ihmisen tukeminen,
h ei vielä ole mennyttä miestä . . .
[mattiliiton avulla paiköitamnie hä-
- Älkää tehkö sitä, Feodor Feodoro-h,
sanoi Valja itkii kurtussa. Anta-minulle
anteeksi. . .minä lähdlen.
Ukikokin on minua vastaan", huoka-
^josha. ''Ukkokin pistää lusikkansa
ten kuppiin hokien: "Otan asian
e.. . Piru hänet vieköön."
eodoi Feodorovitsh meni Ljoshan
pysähtyen tämän selän taakse. Nyt
likaa taas etsiä jotain vikaa työs-
, ajatteli Ljosha vihoisisaan.
- Pastuhov, sanoi Feodor Feodoro-
Ii ankarasti. . ^
- No, nimen- on Pastuhov.
-Älä nokittele silloin, ikun työryh-n
vanhin sinua puhuttelee. 'Mitä
inian laastia " sinulla ;^n .Sehän on
jasta hiekkaa.
- En ole sitä itse tehnyt*
- Mutta etkö sitten ymmärrä, että
1 ei voida mitään kunnollista muu-
(a?
- Komissio sen kyllä hyväksyy.
- Sehän se kyllä • hyväksyy, mutta
Ikäläiseksi muodostuu ihmisten elä-tällaisessa
talossa?
- Mitä se minulle 'kuuluu. En minä
tä talosta asuntoa saa.
- Vai sellainen mies sinä oletkin. Tu-a
tänne!
ljosha hymähti ivallisesti astueti la­umaksi.
- Istuhan t u o h o n k - • . ••-•^
-iosha istuutui."i'\^^" '
-Tahdon sinulta-hyvällä kysyä V . .
ole mikään initätÖn tyhjäntoimitta-vaan
viisas ja hyväsydäminen nuori-
. . . Tyhjäntoimittajalle en uhrai-oki
aikaani. Niinpä tahdonkin sinul-kysyä:
Miten olet sattanut joutua
1 harhaan?
- Älkööt pistäkö nokkaansa vieräi-
3 asioihin, Feodor Feodorovitsh!
~ Etpä näytä ymmärtävän! .Älitä
'raita asioita nämä ovat? Olisi-aivan ^
f^en juttu, jos Valja olisi meille vie-
• Mutta onko hän meille vieras? Jo
5ta vuot ta hän työskentelee rinnal-fime.
Ljosha, hän on meille kaikille
'^'fi^n. Kaikkihan tiedämme, että olet
'^^si hänen kanssaan seurustellut,
'^yt on koittanut hetki, jolloin si-
" on mentävä hä.nen kanssaan nai-
'Ihmettelen vain menettelyäsi.'
^" cn koulunkäynyt ja viisas tyt-
•Jt/s olette riidoissa — kenellepä sel-ei
sattuisi — niin täytyy sopia,
fne nainiisiin, se on minun, työryh-vanhimman,
neuvo sinulle . . . 'Mut-
•"^-^ ^^'nulla ei ole häpyä . . .
^ Olen sellainen 'kuin olen, kihahti
- ^. X ; ; n kauan, kun olen nuori^
'^^"a ei hipyä ehkä olekaan. Sitten,
ff
(Jatkoa)
Kun oli menty jo puoli tuntia, kuuli
Paavali pullojen avausjähinää takais­tuimelta.
HUjentäen vauhtia hän kysyi:
— Hei Ville, initä kujeita sulia nyt
on?
— Ei mitään kujeita, mutta ei kai
näin pitkää matkaa kuivin suin tehdä.
— Pullo tänne ja äkkiä, kivahti Paa­vali
ja auto pysähtyi nytkähtäen. Paa­vali
astui ulos autosta.
— No, puUo tänne. Ja tule ulos siel­lä
sassiin.
No, no, älähän nyt, ystäviähän
me ollaan, sanoi Ville kömpien lUos au­tosta.
— Niin kai, mutta kun minä jo läh­tiessä
sanom, että pulloja ei saa tuoda
autoon, niin niitä ei oteta, usko se. Nyt
mennään eikä meneskellä. Jos on puUo-
•kun kasvan, niin muutun.
—• Entä kun vanhenet?
— Sitten kun tulen vanhaksi on sa­mantekevää
mirikälainen olen.
— Et taaskaan arvioi itseäsi oikein.
Yksi ja sama ihminen ei voi olla kol­menlainen.
Oletko josikus nähnyt Vol­gan?
Niin, et ole nähnyt. Minä sensi­jaan
olen moneen kertaan sitä päästä
päähän purjehtinut, sitä Volgaa nimit­täin.
Aluksi ei oikeastaan ole koko jo-ikea
olemassa. Pieni puronen vain virtaa
lähteestä leperrellen kuin pienokainen.
Mitään mnuta ei ole. Laskekaamme, et­tä,
se on sen lapsuutta. Siitä Volga vir­taa
edelleen, virtaa ja miehistyy, ja mi­tä
pidemmälle se pääsee, sen leveäm­mäksi-
ja syvemmäksi se käy. Siitä tu­lee
sellainen joki, että keyättulvan aika­na
sitä eivät rannat pidä. MyÖhenamin
se on alkanut kasvaa kaislikkoa, on van­hentunut.
Erään kerran, Ljosha, lähdin
Skaislifekoon sorsajahtiin. Ilta oli hyvin
tyyni ja vesi oli auringon laventuessa
luumunväristä. 'Kahmaisin kourallani
vettä, tarkastelin sitä ja ajattelm: täs­sä
-kourallisessa on jokin pisara pieno-kaispurosen
vettäkin. Ainakin yksi pi­sara
siinä sitä on. -Ehkä enemmänkin.
Samoin on ihmisenkin laita. Olipa hän
kuinka vanha 'tahansa hänen sisäinen
minunsa on kehittynyt 'hamasta lapsuu­desta
saakka, kehittynyt ja karttunut.
Istuin siinä, Ljosha, ja ajattelin —
muistan sen aivan selvästi — mutta
hiljentynyt ja talttunut Volga-kauno­kainen
virtaa virtaamistaan aivan kuin
ymmärtäen, että siellä jossakin kauka­na
on tapahtumassa suuri ja salaperäi­nen
asia — se yhtyy mereen sulautuen
siihen . . . .
— Volga siis virtaa, Feodor Feodo­rovitsh?
kysyi Ljosha.
-T- Virtaa se, vastasi työryhmän van­hin
koneellisesti.
— Niinhän se on, mutta minun työ­ni
on pysähdyksissä.
—^ Sinä olet sesonkityöläinen etkä
mikään muu, sanoi Feodor Feodoro­vitsh
kiukuissaan nousten seisomaan.
"Sesonkityöläinen" merkitsi hänen lau-
/surhänaan kaikkein pahinta haukkuma­sanaa.
Ovatkin lähettäneet teitä taula­päitä
minun vastuksekseni. Muistakin,
ettei sinnsta olisi huomenna hajuakaan
minun työryhmässänL Hän aikoi jo läh­teä,
mutta palasi takaisin ja lisäsi:
Sinusta ei tule muuraajaa enem­pää
kuin vuoraajaakaan, vaan pysyt
iänkaiken tietämättömänä sesonkityö-läisenä
ja suurena tyhmyrinä. Xyt hän
lähti, mutta palasi jälleen takaisin virk­kaen:
— Nyt saat tehdä, mitä ikinä haluat.
En tule enää tänne vaikka pääsi seinään
puhkaisisit.. . .
Aivan hermostuneena Feodor Feodo­rovitsh
lähti kävelemään tupakkahuo­neeseen.
(Jatkuu)
Kirj. SANTERI .^ÄLIÖ
ja autossa niin tiedät kyllä kuinka sii­nä
käy.
— Ei siinä minulle kuinkaan käy.
— Mutta minullepa käy. Ja nyt hei-*"
tä se pullo helvettiin tai saat jäädä pul-loinesi
tielle. Pääset tästä kyllä peuka-lokyydillä
takaisin.
— No en minä taas pulloani heitä...
. — Jää siihen sitten . . .Raivostu­neena
Paavali meni autoonsa ja sasna
hurja ajo alkoi. Äkäpäissään ei hän
kiinnittänyt paljon huomiota tien si­vussa
oleviin ajo^hjeisiin ja näin jou­tui
hän äkkiä sivuutettuaan punal^puir
sen miehen. vastakkain valtavan tie­jyrän
kanssa. Paavali polkaisi jarruja ja
käänsi autoaan joka syöksyi tien si­vuun
yli matalan ojan ja alas jyrkkää
liukasta rinnettä pysähtyen rinteen alla
virtaavan joen pehmeään rantaliejuun.
Hetken istuivat lisabson ja Paavali
kuin huumautuneina, mutta sitten al­koivat
keinotella itseään ulos. lisakson
ei kyennyt sanomaan sanaakaan, seisoi
vain vapisevana ^nojaten kiveen^ mutta
^ Paavali muisti kaikki suomen- sekä eng­lanninkieliset
qiianäukset.
— Hei poika, sanan voimallakö sen
aijot sieltä pois saada. Ellet muuta kek­si,
niin sinne se jää, sanoi naurava mie­hen
ääni heidän takanaan. Vasta sitten
he huomasivat, että tieltä oli tullut mie­hiä
heidän luokseen.
Nyt alkoi neuvottelu miten saada au­to
pois siitä ja tulos oli, että "bulltoo-sari"
alkoi kiskoa autoa tielle. Ville oli
jäänyt tielle tuijottamaan heidän jäl­keensä
ja näki kaukaa tapahtuman.
Hän.juosta hölkkäsi pullo kourassa ko­ko
ajan hokien:
— Voi herrrrra jumala . . . voi mitä
nyt tapahtui-; , . Nähtyään, ettei auto
ollut edes kaatunut, hihkaisi, että eikä
mitään tapahtunutkaan.
Samassa pyyhälsi siihen, omia aiko­jaan
moottoripyöräpoliisi. Ville pisti
pullonsa piiloon ja seurasi sivusta "pe-lastuspuuhia".
— Mitä täällä on tapahtunut? kysyi
poliisi tultuaan paikalle.
— Eipä juuri mitään, vastasi joku
miehistä ja taputtaen Paavali selkään
lisäsi nauraen:
— Tämä jästipää tässä vain jTitti
päästä yli joen kärryllään.
Poliisi merkitsi kirjaansa Paavalin
nimen, osoitteen sekä auton numeron ja
sanoi lähtiessään:
— Näin kyllä, että ajoit liian ko\'aa.
Koetahan ajaa hiljempaa ja huolelli­semmin.
Puhumatta enempää hän meni
menojaan. Mutta ei olliit oikem onnis­tunut
se Villen pullon kätkeminen. Jo­ku
miehistä oli sen nähnyt ja nyt se
otettiin esille. Kun liskon sai sen kä­siinsä
sanoi hän:
—^ Tämän kirotun takia tämä tapah­tui
ja nyt se tyhjennetään. Surkeana
katsoi Ville pulloa, joka oli tyhjä, kun
se. hänelle ehti. ,
Tämä pysähdys oli vienyt aikaa ja
lisakson meinasi jo palata kotiin;'Kua
he tarkemmin harkitsivat oli vielä mah­dollisuus
ehtiä ajoissa. Vaiteliaina läh­dettiin
taas eteenpäin. Ville kömpi au­toon
mitään puhumatta. No, tultiinhan
sitä perillekin ja siellä sdvfei, ettei
myöhästytty kum kaksikyroanentä mi­nuuttia.
— No ei me paljon myöhästytty,
yritti Ville taas, mutta Paavali ärjäisi:
— Ilman sinun kotkothksiasi ei olisi
myöhästytty yhtään. Piruako sinä tu­lit
mukaan.
— No kun minä olen niin hyvä ys­tävä
tälle lisaksonille, niin halusin tul­la
saattamaan.
— Ystävän teko olikin saattaa toi­selle
niin suuri rahanvahinko. Minne
nyt mennään, ei kai tänne voida jäädä.
— Mennään Sannin torppaan, sieltä
saa ainakin yösijan sanoi lisakon Hän
oli kasvoiltaan aivan harmaa ja tunsi
huonovointiseksi itsensä.
— Ja sieltä saa "hoiunpruakin" ilah­tui
Ville.-^
Kun tultiin perille ei Sannilla dlut
kuin kaksi huonetta vapaana kolman­nessa
kerroksessa. Toinen oli kahden
hengen ja toinen yhdellä vuoteella va­rustettu.
Ville painui heti "rontti-ruu­maan",
kun siellä oli juomaseuraa. Paa­vali
jäi autonsa säilytyspaikkaa katsele­maan
ja lisakson meni keittiöön hake­maan
huoneen avainta.
— Otan sen yhden hengen huoneen.
— Yksin?
Suomen Rauhanpuolustajat r. y :n
ON NYT SAATAVANA
NUMEROT 5 JA 6
Hinta 50c numero
ARVOKAS SISÄLTÖINEN AJANKOHTAINEN
JULKAISU — RUNSAASTI KUVITETTU
Tilatkaa osoitteella:
VAPAUS PUBLISHING COMPANY LIMITED
BOX 69 6UDBUBY, ONTARIO
. 'h
Olkaa varmat, että lähetätte Marjanne oikealle välitysliikkeelle, mistä saatte
korkeimmat markkinahinnat. Me maksamme CPB:n Express Money Orderilla
joka päivä.
PIKAISEN MAKSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ'MUSTIKKANNE
SUORAAN OSOITTEELLA
ÄNSPÄCH
SUOSITUKSET VOITTE SAADA MISTÄ HYVÄNSÄ
ROYAL PANKISTA
Kirjoittakaa ja pyytäkää lähetysleimasin ja tyyny
Tekstatkaa nimi jö' osoite selvästi
GEO. C. ANSPACH CO., LIMITED
Ontario Food Market* Queensway; Toronto 14, Ontario
Lauantaina, heinäkuun 14,päiy4nä, , Sivu S