Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 14, 1956

              saman liiklEeen työläisiä, vaikka emme
ole ennemmin tavanneet,
—So, koska kerran n3rt tapasimme,
. niin eikö ^liss Laila lähde kanssani lou»
naalle, niin saamme puhua enemmän,
sillä minun on mentävä työhön. Sanon
vain Miss Laila, sillä en tiedä muilta ni­meä.
—^Tietystikin minä lähden, eikä niis­tä
muista nimistä ole väliä.
Kello kaksitoista John tuli hakemaan
Lailaa ja he yhdessä menivät ravinto­laan,
joka' oli toisella puolella katua.
Laila oli laittanut korvarenkaat korviin­sa
ja he istuivat ravintolassa puhellen
tuttavallisesti.
Mary oli myöskin kaupungilla ja ta­pasi
sie.Uä entisen miesystävänsä, tai si­tä
vQJsi, myöskin ^sanoanylgriseksi^^^
tavaksi^ - sillä lie olivat jo vuosia aina
silloin tällöin tavanneet toisensa. He­kin
menivät samaan ravintolaan lou­naalle
ja istuivat pöytään, joka ei ollut
. kaukana Lailan pöydästä. Mary heti
huomasi miehensä istumassa erään kau­niin
naisen kanssa, naisen jonka kor­vissa
kiilsivät punaiset rubiinit. Mary
katsoo ja katsoo, mutta ei puhu toveril­leen
mitään. Ja hän päättää itsekseen
kaiken epäilyksensä todenperäiseksi, et-,
tä miehellään on ollut salaisia kohtauk­sia,
siliä korvarengas oh paras todistus.
Laila ja John olivat juuri pois läh­dössä,
kunXaila äkkiä huomasi miehen­sä
istumassa toisessa pöydässä.
— iMutta mitä ihmettä, tuollahan on
minun mieheni Paul, istumassa jonkun
naisen kanssa.
John. katsoo sinne ja ei tahdo uskoa
silmiänsä. Paul on hänen entinen kil-p^
osijansa ja — nainen hänen kans-
, saan . . . ?
— Ja vaimoni Mary! saa John vih­doin
sanotuksi..
iHe kiersivät ulos toisesta ovesta, sillä
Paul ei näyttännyt huomaavan Lailaa.
Kun he pääsevät ulos niin John virkah-
• taa:,-;.:. -
— Sinä L.atla olet siis Paulin vaimo?
— Niinhän sitä olen ollut, mutta hän
hakee avioeroa, sillä kai vanha suola ai­toi
janottamaan.
— On jotakin mitä minä en yhtään
ymmärrä, sanoo John. Mutta jotakin
kuitenkin tulee mieleeni, sillä vaimoni
on usein ollut matkoilla, mutta minä en
ole saanut selvää siitä missä hän mil­loinkin
on ollut.
—Ja minun mieheni on kauppamat­kustaja.
Hah, hah, haa . . . Nuo kaik­ki
menevät yhteen kuin vain osaa las­kea.
— Nyt minulle kyllä selviää yhtä ja
toista mitä on ollut viimeisen kymme­nen
vuoden aikana. Mary ei minua kos­kaan
rakastanut, mutta kun minulla oli
h3rvä toimi, niin hän otti minut miehek-seen
paremmin kuin tuon toisen, sillä
Paul oli aina pennitön.
— No nyt kai he ovat sitten löytä­neet
toisensa uudelleen, sillä Paul on
h3rväpalkkainen mies nykyisin: Mutta
olkootpa minun puolestani, sillä en mi­nä
kadehti heitä.
Näin vierivät viikot edelleen ja Mary
ei tullut takaisin kotiin, vaan otti avio­eron,
eikä aikaakaan, kuin hän meni
Paulin kanssa naimisiin.
Lalla^ yksinsensä laittaa illallista kun
ovikello soi. Hän rientää avaamaan ja
siellä on John, joka on niin mietteis­sään
ettei edes huomaa Lailaa oviaukos­sa,
ennenkuin kuulee Lailan äänen —
Mitä mietiet?
— Oh todellakin! Ajatukseni kiersi
kymmenen vuotta taaksepäin jolloin
menin Maryn kanssa naimisiin ja vein
hänet toiselta mieheltä ja nyt tulen tuon
toisen miehen vaimon lOokse, johon olen
rakastunut kuin nuorukainen . . . Mi­nusta
tuntuu siltä, ettei Mary ollutkaan «
oikea rakkauteni, sillä olinhan silloin
vasta penikka. Ja se olikin kai jonkin­laista
penikkatautia vain koska ei mi­nun
sydämeeni yhtään koskenut Maryn
uudeUeen naimisiin meno, vaan -se tun-
•SERCEI ASTOSOV
(Jatkoa)
AAMUSTA alkaen yhteiasuntolas-sa
tiedettiin, että huoneessa nume­ro
kuusitoista asuva Xjosbka Pastuhov
menee tänään naimisiin. Uutinen ei
erikoisemmin ketään liikuttanut, sillä
tässä (valtavan suuressa talossa, joka
oli täyiinä nuorta väkeä, sattui tällais­ta
sangen usein. Vain eräs kuudennen­toista
huoneen asukkaista, Jepifanov-nimeitään,
sanOi toiselle asukkaalle —
Froloville että hän niuuttaakin sit­ten
säi^näarl^yoit^^ sängyn tilalle^;
Siihen-"' iEM)(V kuitenkin «Vastasiy'iettä
hän on jo toista vuotta toivonut saa­vansa
sänkynsä patterin viereen eikä
sen vuoksi tätä paikkaa nyt vapaaeh­toisesti
kenellekään luovuta. -
Ihmeekseen" Ljoäha totesi, että kaik­ki
tietävät Vaijan olevan, hänen mor­siamensa
samoin 'kuin myös sen, että
hän käy tämän kotona. Tämä harmitti
häntä, mutta siitä huolimatta hän teki
koko päivän ahkerasti työtä- jä^ kello
kahdeksan aikaan illalla lähti morsia*
mensa luo.
Vai ja otti hänet iloissaan vastaan sy­tyttäen
eteiseenkin valon.
— Onpa hyvä, että tulit. . . puheli
hän nopeasti asetellen samalla kuppeja
pöytään. Olin eilen niin levoton vuok­sesi.
. . •
—Tiedätkö Valja, meidän on men­tävä
naimisiin, sanoi Ljosha. •
Valja oli vaiti.
— Kuulitko, mitä sanoin? kysyi Ljo
sha.-- ' ,.,
— Kuulin.
— Ja mitä sanot?
— Oletko aivan, vakavissasi? /
--- Tietenkinv aivari vakavissani. Tä^
ntiä tällainen saa Jo riittää. Muorikin
jo rahjaa. . .,
— Tarkoitatko tuota pelätintä? Älä
ole huolissasi, hänen kanssaan olen
asian sopinut. Hän rauhoittui heti, kun
sai tietää meidän työskentelevän yh­dessä.
Eikä hän yleensäkään ole niin
paha ihminen. Hän on tavallinen on­neton
hassahtava muori. Yksinäisyys
on ehkä tehnyt hänet vähän kummalli­seksi.
Tiedätkö Ljosha, että hänellä on
kissa, sellainen inhoittava kissa joka ei
ole edes puhdasrotuinen. Sen kissan ta­kia
muori käy joka päivä torilta lihaa
ostamassa ja paistaa sille sitten kaikkien
keittosääntöjen mukaan lihapullia. . .
— Odotahan nyt, odota, keskeytti
Ljosha hänen puheensa. Etkö sinä ha­lua?
— Mitä en halua?
— Mennä kanssani naimissiin . . .
— Eikö sinulla ole riittävästi hom­maa
jo ilman sitäkin?
— Älä sinä huolehdi minun töistäni,
sillä minä en pelkää- työtä. Rakastatko
sinä minua?
tui aivan luonnolliselta. Mitä sinä sa­not
Laila?
— Mitä minun sitten pitäisi sanoa,
kun et ole mitään kysynytkään?
—f Jaa, ettäkö kysynyt! Minä luulen
ettei minun tarvitse kysyä mitään, sillä
minä tiedän sinun rakastavan minua ja
me menenune ottamaan avioliittoluvan
ja vielä huomispäivänä. Ja silloin sinä
et mene enään tuonne tavarataloon työ­hön,
vaan pysyt kotona.
— Niinkö sinä heti määräät mipun
elämäni. No määrä vain, sillä tiedätkö,
että minä ihastuin sinuun jo silloin kuin
se korvarengas oli sinun housunlahkeesi
käännöksessä, sillä tiesin mieheni heik­koudet.
En tuntenut häneen enää yh­tään
mielenkiintoa, vaan aina ajattelin
erota ja antaa hänelle vapautensa. Mut­ta
se ero tulikin hänen puoleltaan, niin
että saan kiittää tuota korvarengasta,
joka toi elämääni uuden käänteen.
— Suuresti.
— Sittenhän on kaikki selvää. Läh­demme
jo huomenna siviilirekisteritöi-mistoon.
— Mitä kumman ajatuksia olet saa­nut
päähäsi, Ljoshenka? JOÄ ajattelet
tuota muoria, niin johan sanoin sinulle,
että hänen kohdaltaan on 'kaikki kun­nossa.
Eikä hän ala enää pähkinöitä^
kään särkeä oven välissä. Hänelle on
näes jokin sanonut, että safcsanpähki-nöillä
voidaan parantaa reumatismia.
Nyt hän ei kuitenkaan vielä tiedä on­ko
hänellä renmätiM 1^ liitiö-ta.
. .
— Älä sinä kierrä tuota muoria kuin
kissa kuumaa puuroa, vaan sano vuo­raan
tuleko vaimokseni vai et£ö tule?
"—- Miksi? •
— Miten niin miksi?
— Onko sinun sitten niin huono
kanssani olla?
— Hyvähän sinun olla. . Xjösha jou­tui
vähän hämilleen. Ehkä 'nririuri sivis-tykseni
ei sinun veroisellesi riitä?
— Mitä sinä nyt: Ihmisessahäh on '
tärkeintä hänen sisimpänsä ja vasta sit­ten
sivistys.
— Mistä sitten on kysymys?
— Ljoshenka, kysymys on siitä, että
rakkaus on toista^ mutta perhe-elämä
jotain aivan toista... Suutele minua...
Juuri niin . . . Olet vielä tyhmä etkä
ymmärrä sitä. Sitäpaitsi iSinä aiot vidä
opiskellakin. Meidän on liian^ aikaista
vielä ryhtyä sellaiseen. Nyt juomme kah-
•• via.;.- .
•— Pidä varasi, naurahti Ljosha vähän
ilkeästi. Kun odotutat liian kauan, niin
otan toisen yäimoksehi.
— Ota pois. Olen iloinen puolestasi.
Ja pysymme ikuisesti ystävinä, eikö
niin? Ljosha, minne sinä nyt?
Ljosha kulki kiireesti eteisen poikki, >
pujahti nopeasti rappukäytävään, juok­si
kaksi kerrosta alemmaksi ja siellä
vasta pysähtyi. Valja huuteli häntä yl­häältä.
Sen jälkeen ovi paukahti kiin­ni
ja kaikki hiljentyi.
Hän seisoi paikallaan tarkastellen
sumeita variUiaä ftkunalaseja «a»
kauan kunnes portaissa alkoi
a ^ d t a . Pörtaka yUis nousi . « ^
ponnen P&kii poika lumikkiluiS
jalassaan. L j o ^ tekeytyi v ä l 2)
mättömäksi ja astui ulos. Pitkän^fc
aina yhteisasunnolle saakka, hänea^
vissaan soi luistimien synnyttämä äJS
sellainen, joka syntyy teräksen iskiesä^
kiveen — l^itunkeva ja epämiellytä.^:
vä ääni.
LjOshalle ^«Mttivat vaikeat ajat; Hao^^^
lakkasi Valjaa tervehtunästä, ja kuu!'
tämä teki hänelle jotam huomautuk^i
työn suhteen, hän virkkoi kiinteästi tyt^S
töön katsoen: "Tottelen, toveri jolrtaja'Vi
Huhuiltiin, että Valja aina joskus iti
kee työosastossaan. Pojat säälivät Vai-,
jaa syyttäen kaikesta Ljoshaa.
piöolestaart sai joka päivä tuntea entisiv
tä selvemmiii, kuinka hänen ympärH,
lään puristuu kylmän epäsuopeudtn ren­gas.
Vieläpä aivan nuoret pojatkin, eili.n
set ammattiopistolaiset Frolov ja Jepi.
fanov, tuomitsivat Ljoshan menettelyn
eivätkä sen tähden enää juoneet teetä"
ja illastaneet hänen kanssaan. Vain Fe-odor
Feodorvitsh pelasi yhä edelleenkin
Ljoshan kanssa tammea tahtoen kaikes^^
sa osoittaa, että ihmisten henkilökohtai»
set asiat eivät häntä liikuta, ja Ljoshas.
• ta näytti, että työryhmän vanhin yksin
tietää asian todellisen laidan.
Erään kerran Valja astui Ljoshan luo
virkkaen:
—^Pastuhov, voin kertoa teille iloisen ;
uutisen.
— Minkälainen iloinen uutinen teillä/
voisi olla minulle kerrottavana?
Saatte palkinnon. Osastossa vai»!
mistellaan jo päiväkäskyä.
— Minkä kumman, palkinnon?
-^Palkinnon parannusesityksestänne^-^
— En ole tehnyt minkäänlaisia pa­rannusehdotuksia,
r'Mitään sellaista ei ^
ole ollut.
—Miten niin ei ole ollut? Valja vä- \
hän hämmentyi ja punastui. — Enta*
Iistä? Tehdas on jo alkanut valmistaa^
tällaisia tiiliä, ja pian: niitä saadaan jö
rakennukselle.
— Jo on aikakin. .Mutta kuka siitä;
on heille ilmoittanut?
— Feodor Feodorovitsh. Minä puo­lestani
olen laatinut piirustukset ja val­mistellut
teknilliset perustelut.
Erikoisesti kysyttyjä
AUamainitut äänilevyt on liikkeemme
joutunut hankkimaan epäedullisilla
hinnoilla — kokonaan uusilta markki­noilta,
ei tavalliselta levyjen varusta­jaltamme
ja niin olemme joutaneet
maksamaan niistä Suomessa kalliin'
hinnan. Siksi niiden hinta täällä on
kalliimpi.
TRIOLA
T 4070 Kotiseutuni, tango, Veikko Tuomi .
Hän» beguine-fox. Hertta
T 4089 Äidin muisto, valssi. Henry Theel
Salainen suhde, tango. Henry Theel .
T 4202 Ulan viimeinen tango. Kalevi Tauru
Alfredo tango. (Kalevi Tauru
T 4209 Villi Pohjola, valssi. Tapio Rautavaara
Minun Onneni, foksi, Tapio Rautavaara
SÄVEL
s 9010 Kulkuset, Henry Theel ja Silver Stars
Silmäsi ovat kuin tähdet, tango, Eero. \^äre
TÄHTI
RW 465 Tumma poika, jenkka. Veikko Lavi
Linja-auto matka eli sinhvoonia Armiitalle,
jenkka. Veikko Lavi
Hinta $2.00 kpl.
(Ostajan maksettava lähetyskulut)
Lähetämme levyjä ka&kialle Canadassa ja Yhdysvalloissa. Posti- tai
pikatavaralähetysten tulee käsittää vähintäin kolme levyä.
TILATKAA OSOITTIEELLA:
VAPAUS miSHtNG CO-LTD-BOX
69 SUDBTOY. ONTARIO
Sivu 8 Lanantaina» heinäkuun 1 -^päiVaxia. 1956