Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 11, 1945

              Jatkoa. häntätin rakastaa, mutta itse olen ai-
Seuraava päivä meni BrendaJtä- ""'^ l"an kypsynyt tuollaisen letuian
, « l t s s ä ahtoasti -korttien vä- ., hän valitsl&in
Hän.n selkää paki.«i ai- ^-'X"^- ^^-»«-s. tytölle totuu-
Bain^n istuminen yhdessä asennossa. ^ * , .
Kvt hän alkoi epäillä, ettei hän ollut parasta etten tapaa sinua
mikään nero tässä työssä, niin kuin ta^^an Jälkeen — syntyy vain juoru-oli
aina ennemmin Ikuvitellut. Tämä j a . . .
ei enää käynyt huvista^ joksi ihan "Vai siltä suunnalta se tuuli puhal-
WäiTunörTuökit^^ *aakin!" sihahti hermostunut fyttöV
Mutta vaikka hän öH työskenn^-: ^ ^ ^ V ^ ^ V ^«^^^^^3^ ^y^ään kuin van-
Ivt tamokkaasti koko päivän, niin ^^^^^^s. ^'Niinkö kallista lajia se
ja ilman tavanmukaista kohmeloa, jo­ka
seurasi aina oluttuvassa vieteltyjä
iltoja. Äitikin kuului jo kolistelevan
patoja keittiössä. Kuulosti olevan
hyvällä tuulella, koska hyräili jotain
laulun pätkää asetellessaan patoja
tulelle.
•'^Mitäs sanot jos kävästäisiin kat­somassa
Senjaa siellä farmilla?" pa-raautti
äiti heti kun oli nähiwt-ty
äidiksi niinkuin toiset lapse.t tekivät?
Hänen ajatu4:sensa keskeytyivät,
kuri äiti kutsui hiiritäalaSkertaan, mis­sä
Senja hääräili kananpoikalaatikoii
vierellä j sanoen:
"Tulipas nyt katsomaan tipujesi
perään, olen laittanut jo emon toimi­maan
— multa koppi täjtyy puhdis­taa
pdhjaä myöten, ennenkuin sinne
voi niitä viedä sisään.-'
Brenda olisi niin mielellään levän­nyt
maökan jälkeen, multa arkipä^-
nn mahdottomalta ansaita minkään- . ,
lailta palkkaa tällä-alalla'.' Täytyi toisellekaan uskollinen. Varmaan si-löytyäjoku
muu ura,:-joka toisi pa- """^ J° ^«^"^^^ katsottuna,
remmat tulokset — vai täytyikö "hä- Vihaan sinua!" sanoi Brenda yihteen
t u ™ t ^ l m p i i i ^ " E I T In^piin ^^^Sen^^^oon nyrkit puuskassa. Mut-hän
ei turvautuisi - ennemmin Do- mies vam nauroi ivallisesti:
niin sittenkin. Hänen täytyi Tavata '^^^^ nyt suuiu vauva. Olen tullut
Donald aivan tänä iltana vaikkapa iiuomaamaan että Jane on kymmenen
hänen täytyisikin tehdä se näissä '^^«"^^^ sinunlaisesi arvoinen — piru
kamppeissa! teidät letukat saisi viedä! Te olette
Taas meni vksi nikkeli noista niin ^'^^"^"^.^ viettelemään juopuneita mie-vaivalla
anlaituista • kolikoista, kun ^''^ pauloihinne ajattelematta näiden
hänen tävtyi puhella Donin kanssa ''^^^'^J^" Saisitte hävetä! Tyttötalo
rohdoskaupan puhelimella. Onneksi °" «^^^^ P^^^^^ ^^^"^ oluttuvan nu-
Don itse oli puhelimessa ja h e p ä ä t t i- ^^^P^^" J^^^^" seuruste-vät
kohtauksesta tänä iltana — tai avoimesti sinun kanssasi! Xyt
paremmin sanoen Brenda ehdotti ja ''^'^ '^""^ kuritettavaksi ja
Don mvöntvi siihen. " ~ ^^ivon että hän käyttää airon kappa-
Brenda toivoi, että Don veisi hänet ^'^^^^ takapuolesi lämmitykseen!"
ravintolaan illalliselle, mutta -Don Brenda tunsi itsensä lyödyksi. Mis-nävtti
aivan karttavan -yleisiäpaÄo- sä oli vika? Ensin Impi, ja nyt Don!
ja. ja sen sijaan ehdotti autoajelua. Oli^o sittenkin väärin rakastua toisen
Brenda irvisti auton turvallisessa hä- "^isen aviopuolisoon? Oliko ihmiset
märässä. Nyt !hän, alkoi vasta ym- sittenkin niin vanhanaikaisia — vaik-märtää
tuon vanhan sananparren teeskentelivät uudenaikaisuutta?
merkitystä, että '-'miehen ^dämeen ••ajatteli tyttö n\yhkien, samalla kun
käy tie vatsan kautta".. Tuo sama sa- auto kiiti eteenpäin. Don ei ollut
nanparsi sopi yhtä hyvin ^myös päin- edes huomaavinaan hänen sydänsuru-vastaiseen
sukupuoleen,. Hän epäili, aan, vaan vei hänet aivan kotiportaan
ettei ajelusta olisi suurtakaan nautin- eteen, jättäen hänet siihen kuin kun­toa
kun suolia kurni nälkä,, ja häntä "^an kekäleen.
ei miellyttänyt uudistaa e^dellisen i l - Mutta kaiil^en kukkuraksi oli Impi
lan kokemuksia. tuonut tuon~ saman vekaran taas ko-
Mutta miehessä näytti tapaihtuneen tiinsa. Mitä tämä oikein merkitsi?
muutos. Don aivan näytti karttavan Eihän äiti pitänyt vekaroista!
hänen läheisyyttään, ja käyttäytyi ''Olen tuonut erään ystävän lapsen
häneen aivan kuin "tenavaan". Se täfcsi illaksi, että hänen äitinsä voi
johtui varmasti tästä kirotusta puvus- mennä ulos miehensä kanssa . . ."
taan, se teki hänet niin kesfeenkasvui- Mutta Brenda ei kuunnellut enem-sen
näköiseksi — oliko "kumma että pää, vaan riensi keittiöön, jossa haes-
Don karttoi ihmisten seuraa hänen keli taas jotain syötävää, niinkuin
kanssaan! Kukaties olivat jo tämän edellisenäkin iltana. Hänestä tuntui
toverit kiusotelleet tätä "kehdon ryö- kuin painajaisunelta koko tämä kau-väyksestä-'.
Mutta miten voisi hän punki, eterJkin nämä viimeiset päivät
selittää Donille pulmasta johon oli olivat tehneet sen kovin vastenmieli-joutunut?
seksi hänelle. Hän halusi mennä ta-
Brenda puri huultaan hermostu- kaisin farmille, missä elämä kulki niin
nee^ti, eikä nälkä lisännyt rohkeutta, tasaista latua.
Eään hän noin vain voinut pj^ytää Jospa hän voisi vielä alkaa uudel-rahaa.
Mutta minkä . tekosyyii hän leen siitä ajasta kun hän oli käynyt
voisi tekaista jossain hetkessä? Oli- koulua — ja Juntusen Kalle oli kan­aan
hän itse kehunut miehelle että tanut hänen kirjojaan. Mutta Kal-
I^pi >Tnmärsi heidän suhteensa, lesta oli kehittynyt sellainen vanhan-kuinka
voisi hän nyt itse kumota o- aikainen nahjus . . . Vai oliko se hä-
"5at sanansa, hänhän oli vakuuttanut nessä itsessään vika? Kenties hän itse
tälle kuir.ka uudenaikainen Impi oli. oli yrittänyt lentää ylemmäksi kuin
^ imiein hän sai suunsa auki ja ky- siivet kantoivat . . .
Hän aiatteli vielä kauan Knlles
ilnie^tyvUn ovelle.
"Kyllä minun puolestani sopii",
sanoi Brenda tekeytyen välinpitämät­tömäksi,
mutta todellisuudessa hän
oli niin iloinen tuosta esityksestä et­tei
tiennyt miten olisi voinut siitä äi­tiä
kiittää. Hän ei tiennyt kuinka
olisi voinut sen tehdä ja välttäii" sa­malla
epämiellyttäviä, kysymyksiä,
joita olisi varmasti saanut osakseen,
ja kuinka olisi hän voinut sanoa suo­raan,
että hänet oli heitetty syrjääni
'•INIitä aiot ruveta tekemääji kun
palaat takaisin kaupunkiin?" kys\'i
äiti. '"Minä aion jäädäkin sinne asu­maan
— ei vanha koira opi enää uu­sia
tapoja . . ,•'
''En, en tiedä josko haluan tulla
minäkään tänne takaisin . . . Jäi­sin
mieluummin sinne farmille asu­maan."
"Se on hvvä.
Vihreä ruoho alkorkin jo nostaa
pieniä hiirenhanipaitaan ylös mullas­ta,
hytoniioi hän kävellessään kanako-pille.
Tulisi pian kesä, se ihanin ätka.
vuodesta, nyt vielä ilman oli viileää
— ja täällä oli niin .i>aljon tekemistä.
Tyttö puri hampaitansa, kun hänen
pitkät kissa n kyntensä katkeilivat ja
hänen pehmeät ja valkoiset kätensä
muuttuivat saij^puavedessä punaisiik-si.
Vaikka hänen jäsenensä väsyivät
ja selkäänsä paikotti, niin hän pesi ja
harjasi koko kopin perustuksiaan
myöten puhtaaiksi. Hänen yrityksen­sä
ei saisi epäonnistua! Hän tulee
näyttämään äidille ja koko kylälle,
että hän voi tehdä muutakin kuin
maalailla kynsiään — ettei hän ole
niin viraton kuin he luulevat . . .
Kun hän viimein tarkasteli työtään
Ostan parisataa ka- Skopin ovelta, tunsi hän jonkinlaista
nanpoikasta, se saa olla sitten sinun
alasi. Xyt ei mennäkään enää sinne
.tyhjäntoimitukseen. Oletko varma,
että haluat siivota kanakoppia ja
ruokkia kananpoikasia — myöhem*
min täysiä kanoja?"
\ "Olen valmis tekemään vaikka mi-^
tä, kun vaan pääsen ulos tästä kiro-itsetyydytystä,
että oli tehnyt ensun-mäisen
kerran elämässään jotain kun­nollisesti.
Koppi oli puhdas, se tun­tui
enemmänkin kuin palkitsevan hä­nen
vaivansa. Sitten kun koppi kui­vuisi,
alkaisi hän vaalia siellä tipu-jaan,
ja sitten syksyllä kun ne alkai­sivat
muiiia . . .
tusta kaupungista, ainaisine käryi- Mutta seuraavana aamuna oli jo
neen — luulenpa etten enää tunne kaksi kuollutta poikasta lattialla. Se
miltä puhdas ilma tuntuu, kun sitä
saa siemaista heti keuhkonsa täy­teen."
"Se on sitten päätetty, että sinä a-lat
kanatarhan, ja minä ostan vielä
pari lehmää lisää ja alan lähettää
maitoa meijeriin. Mutta sitten ei ole
enää peräytymisen varaa — jos epäi­let.
Ota huomioon, että meidän täy­tyy
myös korjata heinät yhdessä."
• ''Vaikka pitäisi vielä maakin kyn­tää,
niin sittenkin haluan takaisin ko­tiin!"
sanoi tyttö kiihkeästi.
''Onpa onni että auto on vielä myy­mättä",
sanoi Impi enemmän itsel­leen
kuin Brendalle. '
"Minulle tarjottiinkin autosta viit­tä
sataa dollaria, sillä pääsemme al­kuun.
Voimme siitä maksaa hevos­miehen
palkatkin heinätyössä
teki vähän ikävystyttävän vaikutuk­sen,
mutta sitä ei voinut auttaa. Myö­hemmin
niitä aina ilmestyi lisää, ja
hän aina merkkasi menetyksensä ko­pin
seinähirteen — taas lukien poi­kasten
ohjekirjan kannesta kanteen.
Missä oli hän tehnyt virheen? . . .
Kusti istui vuoteensa reunalla
miettien, oliko hän sittenkään tehnyt
oikein jättäessään Impin ja Brendan
yksin? Hän oli tuon askeleen toivo­nut
tuottavan tuloksia, mutta viimei­nen
loma oli hänelle osoittanut aivan
toista. Naiset olivat kuin peräsinftä
vailla olevat laivat — kukaties huk­kuisivat
elämän ristiaallokossa ilman
hänen peräänikatsontaansa. Etenkin
nyt, kun olivat saaneet tuon päähän-
Jospa isäsi olisi vielä tällä puolen me- piston mennä kaupun/kiin. Impi oli
ren, niin panisin heti hakemuksen.hä-nelhe
heinäntekolomaa varten", lisäsi
äiti kaukainen katse silmissään.
Brenda katseli ihmeissään äitinsä
kasvojen ilmettä. Oliko hänellä ikä-tuskin
vaivautunut kirjoittamaan hä­nelle
sen jälkeen. \
Kusti oli huolissaan perheensä suh­teen.
Jospa Impi edes kirjoittaisi
ja antaisi vjiihän tietoja mitä hän
Tuo ajatuskin tuntui hänes- hommaili nykyisin, jospa saisi vielä
ta.
•'Joko Jane on pannut erohakemuk- Kummallista, kuinka hän ei tuntunut
sisään?"' enää välittävän vaikka olikin menet-va
isaa.-*
tä niin kummalliselta — mutta oli­vathan
he kumpikin muuttuneet näi­den
viimeisten vuorokausien aikana,
niin ettei mikään eiiää näyttänyt
nKt-hdottomalta.
loman eitä näkisi kaikki omin silmin.
Tämä kummallinen tyhjyys teki niin
huonon vaikutuksen hänen moraaliin­sa.
Se jäyti kuin nälkä, karkoittaen
unen hänen silmistään. Eikö Impi
ymmärtänyt, että hän kaipasi kirjei­tä,
tietoja kotielämästä. Vai oliko hän
jo Impille kuollut? Kukaties tällä on
jo uusi ja unohtaa hänet kokonaan.
Hän odotti koska lieidät vietäisiin
meren taa, ja kaipaus tuntui käyvän
aina ra.skaammaksi, mitä lähemmäk-j'.
'^^^f-'j- tosin vähän vastaCia^voisesti, vasta hän näki itsensi oikeassa valos-
^>'t>i häien itselleen tunnustaa, että sa ja päätti aivan ensi työkseen aa-j
j^l sentään herttainen vaimo, mulla pyytää äidiltä matkarahoja ko-olikaan
tuo tyttö hupakko tuos- tiin, farmille,
^^jianen vierellään? Kenties joku Ensimmäisen kerran pitkään ai
^enkasvuinen ppjan loppi voisi kaan heräsi Brenda aikaisin aamulh
Brenda kulki huoneesta teiseen,
kosketellen rakkaita esineitä, jotka
hän oli ajatellut^ aivan liian kömpe­löiksi
edes muuttaa kaupunkiin.-
Kuinka hän oli silloin voinut niin kyl­mästi
jättää kotinsa ja lähteä kau- si tuo''päivä läheni. Hän muuttui ai-punkiin
parempaa etsimään? Mahtoi- na synkemmäksi, kun näki postin
ko Impiä askarruttaa samat ajatuk- tuovan toisille kirjeitä, mutta hänelle
set. Yhtäkkiä tuo nimeltääii äitinsä ei kuu?kausiin edes pientä lappusta,
kutsuminen tuntui hänestä niin vie- ' Sotilaat näyttelivät hänelle morsi-raalta.
^Miksei hän ermemmin ollut antensa ja pienokaistensa valokuvia,
sitä huomannut ja kutsunut häntä se sai vain kaipuun raastamaan j ^ ä