Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 8, 1940

              Sivu 4 LAUANTAINA, KESÄKUUN 8 PÄIVÄNÄ 1541;
Betto-Bardi, kuvanveistäjä.
Draba erna — Eva Ljungberg, kir­jailija.
Eliot, Georg — Mary Evans, kir­jailija.
Emin Pasha — Eduard SchniUer,
lääkäri, Afrikan-tutkija.
Emlekyl — Emil Nervander, taide­historioitsija.
Firdusi — Äbul-Casim-Mansiir,
persialainen runoilija.
Fischart — Johann Mentzer, runoi­lija.
France, Anatole — Jacques Ana­tole
Thibault,kirjailij?..
Frauenlob — Heinrich v. IVIeissen,
minnelaulaja.
Frederic, O .— Ruotsin kuninkaan
Oskar II:n runoilijanimi.
Fredman — Carl Michael Bellman,
runoilija ja kirjailija.
Giotto — Angiolotti Bondo, taide­maalari
ja arkkitehti. — :
" Gorki ,'Mäksim —• Aleksei Peshkov^
kirjailija.
GötmelT," Jeremias — Albert Bit^
zus, pappi ja kirjailija.
Gozzoli, Benozzo — Benozzo dr'
Lese, taidemaalari.
Greville, Henry — Alice Durand,
kirjailija.
Gutenberg, Johann — Gensfleisch
v. Sorgenloch, kirjanpainaja.
Gyp — Gabriele de jMarteF de Jan-ville.
kirjailija.
Haahti, Hilja — Hilja Krohn, os.
Hahnsson, kirjailija.
Hamsun, Knut — K. Pederson, kir­jailija.
Heikkiläinen, liska — Santeri Al­kio,
kirjailija.
Hieronymus Pragilainen — Hiero­nymus
Faulfisch, Husin ystävä.
lisalo, Osmo — Eino Railo, tohtori,
kirjailija.
Ivalo, Santeri — Santeri Ingman,
kirjailija.
^ Jansens, Abraham — J . van Nuys-sen,
taidemaalari.
Jung-Stilling — Johan Heinrich
Jung, kirjailija.
Jännes, Arvi —Arvid Genetz runoi­lija,
tiedemies.
Kah — G. A. Heman, rovasti, kir-jaihja.
Kahila, Hilja —' Arvid Järnefelt,
kirjailija.
Kallio, S. K. — Samuel Kustaa
Bergh, runoilija.
Kataja, Väinö — Väinö Jurvelius,
kirjailija,
Kauppis-Heikki — Heikki Kauppi­nen,
kirjailija.
Kenttä, Heikki — Valter Juvelius,
kirjailija.
Kianto, Ilmari —Ilmari Calam-nius,
kirjailija.
Kivi, Aleksis — Aleksis StenvaU,
kirjailija.
Koskinen, Yrjö — Georg Zacha­rias
Forsman, historiantutkija. .
Kyösti — Juhana Kokko, kansan-kirjailija.
' Laiig, Julius — Julius Duboc, kir­jailija.
iLaVittKjrösti — Ryösti Larssoii,
rtinoiiijk.
lassila, Maiju (sama kuin J. 1^
Vatanen ja. Irmari Riantämäla) —
Algot Tietäväinen, kirjailija.
Sassoferrato — Giambattista Salsn,
taidemaalari.
Kustannnsliikkeeinine kmajäljennös.
Ladysmithiläisiä ja vancouverilaisia LadysWfMn sugmaCatsen haalin
edustalla — reipas joukko, joka yllätti Usi Kankaan känen syntymäpäivän­sä
johdosta htchtlktam 28 p:nä. Tilaisims oli toverillinen hetki.
syy
' Kirj.SIMOS.
•Jos rehellisesti tunnustan, niin mi- en kiittänyt, en moittinut enkä mi­nä
en ole ollut Liekin lukija ennen tään sen sisällöstä sanonut. Huomasin,
kuin viime aikoina, ja jos edelleen kuinka muijani koetti salavihkaa
tunnustan, niin minä olin aiemmin tarkkailla, minkä vaikutuksen luke-muijalle
siitä "hänen lehdestään" vä- mani teki, mutta — se ei tehnyt mi-hän
venkoillut, noin vaan tehdäkseni tään vaikutusta. Minä olin kylmä
• hänelle pientä kiusaa siitä, kun sitä kuin kivi. Kuulin, kuinka hän jos-
'•hänen lehteään" ei saanut koskaan kus sen huomattuaan huokasi ja eteni
hävittää, ei tahrata eikä rypistää, luotani ajatuksissaan.
Mutta sitten minä aloin sitä salaa
lueskella, sysäten sen heti luotani
kun muija tuli näkyville. Hiukan
niinkuin hävetti tuollainen peli ja
viimein aloin lueskella sitä aivan hä­nen
nähtensä, mutta koskaan en sa­nonut
sen johdosta halaistua sanaa.
Jacopo Robusti, tai-
Schandorph; Sophus — Sophus
Shamdnip, kirjailija.
Spagnoletto — Jusepo de Ribera,
taidemaalari.
Stanley, Henry Morton — James
Rowland, Afrika-tutkija.
Stendhal — Marie Henri Beyle,
kirjailija.
Suonio — Julius Krohn, runoilija,
tiedemies.
"'"Suso — Heinrich Seusse, mystikko.
Syrokomba Vladislav — Lud\ng
Niinpä tässä muuanna iltana —
ja siitä kirjoitan nyt kuumiltaan —
etsiskelin illallisen jälkeen viimeistä
Liekkiä, mutta en löytänyt mistään
eikä "sisuni" antanut sitä kysäsiä.
Kävelin ulos, mutta rappusilla huo­masinkin
lehtiä ja juuri päällimmäi-
^ " " " " ^ ^. , — senä Liekin. Istuin alas ja aloin sitä
Kondj rat.o vv•ic z, runoilija. l,u eskella h, aihd. utt. a,a kseni sis.ä.i.s .t ä
Talvio, Maila - Maila Mikkola, ^.""^^^"l' ^ " ^ . . " ^ ^^^^f^^^^
OS. Vinter, kirjailija. yohommistani ja tyhjästä rahakuk-
Taylor, George - Adolf Hausrat^ !^^'°'*^"^' '"""^ suinkaan mui-jasta.
Kuten sanottu, olin sisäisesti myr-rytuulella
ja miten lie sattunut, että
\ensiimnäiseksi aloin lukea "Murhaa­jan
äitiä". Hyttysetkin siinä häi­ritsivät
ihan härmiksi asti, mutta
jatkoin lukemista. Huomasin, että
muijakin tuli siihen lähettyville ää­nettömänä
istuskelemaan ja. hytty­siä
luotaan häristelemään. Miten ol­lakaan,
päästyäni kertomuksen lop­puun
minua tempasi omituinen vihan
tunne, läimäsin Liekin portaalle,
päästin suustani erään voimasanan
ja painelin pihalle. ,
"Tottavie ukko, 'älä sinä laimi
sitä minun lehteäni", kivahti muijani
äänellä, jossa'sointui totinen viha.
"Mitäpä sitte, jos laimin."
"Etkä laimi! Jos läimit, niin minä
laimin sinua! Se on paljon kalliimpi
kuin sinä — tunnoton ja tyhmä
miehen pökerö."
"No v o i . . .
"No voi se on. Ja sanon minä
vielä sen, että sinä et sitä laimi. Eikä
se ole tämgn illan perästä enää sinun
läimittävänäsikään. Pois minä läh­den
mokomon hirviön ja tomppelin
luota, jolla ei ole ihmistunteita."
Katsoin häntä äänetönnä. Hän
painoi esiliinan silmilleen ja itki. En
päässyt liikkeelle vieläkään enkä
saanut sanojp. fuiL^tani, \-aikka huo-*
no tuuleni oli siinä -aikassa mennyt
i i uin-in, että ?y..äinc?:iini kirpelöi
lä nn;in lunn^ tu::ta i-är£!v:-ri tove-jumaluusoppinut,
kirjailija.
Tetzel — Johannes Dietzel domini-^
kaanimunkki.
Tintoretto -
demaalari.
TJtmarsh, Michael Angelo — Wil­liam
Makepeace Thackeray, kirjailija.
Tizian — Tiziano Vecellio, taide­maalari.
Tuokko, A. — Antti Törneroos,
runoilija.
Tuomas .Kempiläinen — Thomas
Hammerstein, mystikko.
• Twain, Mark — Samuel Lang-homo
Cleihehs, humoristinen kirjai­lija.
Ulf, Härved — August Strindberg,
kirjailija.
V^eijola, Yrjö — Yrjö Weilin, ru­noilija.
Veronese, Paolo — Paolo de Cag-liari,
taidemaalari.
Virtala, Esko — Edvin Calanmius,
kirjailija.
Vitalis
runoilija.
Voltaire
kirjailija.
Väinö —
runoilija.
^ Erik Sjöberg, ruots.
— Francois Marie Aröuet,
Kaarle Krohn, professori,
Suomalaisuuden esitaistelija Aa­dolf
livar Arvidsson rohkean esiinty­misensä
vuoksi Ruotsiin karkoitettu-na
kirjoitti salanimellä Pekka Kiioha-rinen
liähtokii-jase.i "Finland och dess
framtid-'. Huomattuaan, että hänen
kirjoituksensa saattoi tuottaa \'ahin-koa
hänen iränmaalleen, tarttui hän
uudelleen kynään ja kirjoitti uuden
kirjasen salanimellä Olli KekaTäihen,
jossa osaksi torjui aikaisemmassa kir­joituksessaan
esittämiään väitteitä.
lo-hauan
aiatel-nani
l:c.-.ia::n.
u;a>£a hän
'•^linä olen sitä j;
lut . .
, "Kauan ajj^ellut?" pääsi minulta.
--"Niin, kauan ajatsllut. Sinä olet
niin tunnoton ja kylmä. Sinä vaan
ivailet ihmistunteita ja minua niiden
kanssa. Minä saan olla kuin yksin
et puhu et pukahda muusta kuin lei­västä
ja rahasta, ja vuokranmaksus-
~ tä ja höusujesi korjaamisesta. Ja
Liekkiä sinä \nhaät siksi, kun minä
siitä l o t o ä häeÄ. Ja nyt, kun sinä
ol6t^sitä joätiis vähän kuin salaa
lueskellut, $ihä näytät minulle yhä
enempi k^liÄfeniiöeri^^^-^ lienetkö siel­tä
löytäiiytviera lemmenhaaveita
vai etkö y^^ ... Mut­ta
totta:\ney tätä: ei jatku enempää!"
Viimdset säiiat han riielkein huusi.
Ja hän hyppäsi ylös ja juoksi säa-kyhuÖhees^
emmel
HyväSeäti h ^ sekät
vaha jubfeih^ hänen perässään ja
huömäsih hänen ryhtyvän kaikella
kiiredlä kbköileniaan vaatteitaan.
"Mitä hemTnettiä sinä nyt? ..
" M i t ä . . . sitä, jota minä olen
käiiah ajatellut:"\
' '*-Mutta, hyvä eukkoseni, annahan
kun minä puhun", sanoin ja lähenin
häntä kädet kohotettuina.
"Sinä et puhu enää mitään etkä
koske minuun! Nyt se tyrannius
loppuu!"
Hyökkäsin hänen kimppuunsa,
vangitsin hänen kätensä ja aioin ve­tää
hänet syliini. Mutta silloin hän
hurjistui, löi, puri ja huusi:
"Sinä hirviö! Minä huudan naa­pureita
apuun!"
" E i tarvita apua. Aili, sinä olet
erehtynyt. Anna kun puhun I ' •
Tutisevana hän lysähti sängyn
reunalle, josta minä nostin hänet pol­velleni,
silitin hänen hajalleen men­neitä
hiuksiaan, paiiiöin hänet rin­taani
vasten ja annoin hänen hetken
tyyntyä.
"Voi Aili-kultani! Sinä olet ereh­tynyt
ja minä olen erehtynyt, ja
kaikki on minun syytäni. En minä
ole luullut sinua niin tunteelliseksi.
Ja tuolla Liekillä minä olen sinua
vaan tolkuttomasti kiusotellut. Olen­han
minä sitä lukenut, monta haus­kuuden
helmeä ja hyvää sieltä löy­tänyt
ja ajatellut: onpa hyvä, että
tuo edes on Ailille sellainen ystävä.
Ja mitenkäs kävi juuri äsken? Kun.
minä olin lukenut "Murhaajan äi­din",
muistin oman siskoni ja muis­tin
ne maalaistytöt ja yksinkertaiset
naiset, jotka juuri noitten samaisten
irstailijain uhrina ovat sortuneet. Ja
muistin sinun punaiset pyykkärin kä­tesi
myöskin. Etkös juuri ole ollut
Morrissin pyykkiä hieromassa . . . si­nä,
minun vaimoni, jolla on aivan
Kylliksi pyykkiä ja työtä omassa ta­loudessasi
. . . Silloin minua vihiäsi
viha, jonka sinä ymmärsit väärin.
Mutta eipä ihme, minähän olen sillä
tavalla käyttäytynyt, vaikka oikeas­taan
västeti sisimmiä tunteitani.'
"Anna sitten anteeksi!" nyyhk>tti
AHi, kiertäen käsivartensa kaulaani
ja puristautuen yhä lähemmäksi, ja
siinä kaksi köyhää ihmistä hengitti
hetken toisiaan vasten sovittavan ja
hyvän tunteen vallassa. -
"Aioitkö tosissasi lähteä? ' kysä-sin
viimein.
"Aioin, varmasti, olin tavallaan
niin väsynyt. Enkä varmaan ilman
tätä sovitusta olisi palannut."
''Entäs Simo?"
"Olisin etsinyt hänet tuolta ulkoa
ja vienyt hänet mukanani. Tuossa
läjässähän on jo hänenkin vaattei­taan."
V Kun katsahdin vaateläjään.
mäsin hänen sanansa tosiksi ja v;eUi
kerran vihiäsi ..rintaani sururänen
elämän kolhaisii.
Aili asetteli vaatteet paikoilleen-
Iltarusko pilkisti sisään verhojen
rcosta ja näkyi se loistavasti värittä­viin
kai!:en yntpäristön. Käsikädessä