Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 7, 1953

              mm
. ,7
iljattain päätti j
ttimatkansa,on{
Tifckalaisten mu
'Mnerikan ja Ca
Bsiintymistensä ^
eja yliopistoissa, j
»pistoissa sekaj»
lajat olivat yUätetj,
alle kehittyneestä t
tehtiin sopimus,
ityvät vierailevinaj
ressa kevätkor
rrback on kai
ailman pari
rjeitä monista
oitetaan paljon
;a ja monista _
dettiin konsertoij!
annetut hanuri
i ja hän on-taas
Molinarin, Qi
II, Tom Gollm^
LtaiteilijainhMiM;
rjestetäänjpa^
rrbackille.
eita nausiikkian'
räUä totean, eftär]
elmistoonsa
ni&. B. C : *mr
aiisa Suonien :€
finaalina oli^SiJi
iin xnaailman par^
nutta en ole
^auh Nwrrhck^
-täysi syy oUa_-|l
an täydessä merki
anadassa oleva tij
ickille. Joskus
laj^ilmassa työii!
ytykset.tulla ju?^
jonka tällaiset
tenkaan määrittele)
iruutta. Hän voii
tai hanuristi—tai(
jettaja. Äskettäinj
lö, joka omaalä
L Norrback,
itymisensä on
i levollisen" ialliE
kuin instrumentti"
sensa esitettävään j
•vokasta,'jollaista i
muritaiteilijoissa.,]
j tuloksena.hänöi|
lUinen ja ehdotta
äänsä. Hänon^
lekä musiikkiin
liisistä väikeuksis'
in itsensäkin vap
esittämästään '
häiriöitä. Yksi»
via .ominais
eilijalla on'palj<^
lodiassa, harmoD
3rinomaisella^
nättömällä"<asi
sry olla taiteilijaaj
oista taiteilijoisöj
naan esiin '
Drten, aivan
lavaksi. Kodo^
;ettävänään ole^
lentaiteelUneni
>limatta.
aaisuudessaan
aUisuudellaja|
l i esimerkiksi
,lle vain harvaa"
utta."
lack päässyt -
a,-Imkä^pn
yistään ,ja^«^l
t musiikkiin ^
1 NorrbackNoDtf
Kulttuuri
t ava
JOKAISEN ihmisen näköpiiri on
ent mnäri tai. vähemmäii räjoitettu.
Olemme sidottuja työhönune, pethee-seemme.
kotiseutuumme ja maahamme,
jotka tavallisesti muodostavat meille
koko tuntemamme n^ailm^
meitä häiritsee se/ eitä ihmj^et^
rillämme pitävät hiin suurta häliiiää
kaikenlaisesta, ''joka meitä ei ensinkään
koske. Miksei jokainen saa rauhassa
tehdä omaa työtään välittämättä muit­ten
edesottamisista? ^
Ei käy päinsä. Emme enaa elä entis­ajan
maailmassa, missä, asuttiin pienis-
I sä, »istetyissä yhteisöissä kaukana toi­sista.
^Meillä on junat, laivat ja lento­koneet,
meillä on lennätin, puhelin, elo-jiuvat
ja radio, jotka JähenteleYät kan­sat
toisiinsa, yhdistävät heidät yhdeksi
suureksi yhteiskunnaksi. Ja ennen kaik­kea,
meillä on koneellinen tuotantojär­jestelmä,
joka kaikkiana aikaansaa sa­mantapaiset
taloudelliiset jä yhteiskun|^
nälliset ongelmat.' Meidän mäanune oh
liikeyhteydessä inelkeiii kaij^iueh ntiui-
[ den- maiden ja nmaosfen • karis?^;^^^^^^
kia on se,7jöka . _ itiiui^^
sa, mitä ; suurimij^fe'^
;myös^ meille "iSubnies^r^^ . ": " •
Eikä suinen v a t a j i^
tumat, jotka saanMiie:^(i^tö ^cibMaleh^
tien kautta. ^/Jotiä;^)^^
sinm^ näitten : ^ Ä t ^ ^ ^ ;
miten ne ^^uttaw&^tei^i§iE^ih^ :
[ten jokapäh^iseen elämäänvja oloihin,
\ on meidän pakko tietää-enemmän nois­ta
kansoista, niiden t^änasUsistaolois^^^^
1 ta ja pyrkiniyksistä, ÄUtten^atteluta-
I vasta ja srvistyks^ luonteesta.
Taikka pysykäämme omassa maas-
[samrne. Emme voi saada-oikeata käsi­tystä
nykyajan poliittisista ryhmityksis-
\ tä, ellemme tunne esim?^ Suottien työ-i
väenliikkeen historiaa;V ellemme tiedä
esim. mitä todelki ta^htui >^ 1^18 ja
iapuan aikana; ja initeu nykypäivien
ilmiöt ovat suorainaisia seurauksia juu-
[ri niistä tapahtumista^!^ ' ^ j
Tai siirtykäämme aivan toiselle alal­le.
Xuorm vesamme aiheuttaa meille
j suma. Hän on heqnöstunut, hän valeh-j
telee ja joskus varastaakin. Piiska ei
auta. Äidin kyyneleet eivät auta. Mitä
olisi tehtävä jotte pojasta tulisi" kun-
|nolIinenihminen?v ;-v^,K"
On yksi keino: hankkia^kirjaliisuut-ta
lasten kasvatuksesta^ ja edelleen vie­raitten
kansojen elämästä ja toiminnas­ta,,
yhteiskunnan - rakenteesta, - oman
maan historiasta. Ja vielä? njönesta
[muustakin s e i k a s t a . - v - . ^
Kuulemme esun. paljon puhuttavan
haiteesta. Meistä j<*ainen on joskus
hähnjt jonkun taideteoksen tai luke­nut
jonkun taitediisäi kirjan: iMonet
NeUtä luulevat SOI:penisteellävohran-jsa
arvostella taidetta j a asettaa sUIe
Iv-aatimuksia. Luiden,ettemme -voi ym-imärtää
taiteen olemuksesta pujoakaan
Iranenkuintiedänme^JQLtakin taiteilijain
lluonteesta, elämästä ja luomistyöstä,
piksi ja miten he luovat todetta? Mei-jdan
on siis hankHtava joittenkin siiur-
[ten taiteflijain cläxnäkcrtoja, kirjeitä
l>Tn. Sama koskee osaksi myös tiedettä,
ivasta kun olemme oi^ineet ynunarta>
Imään taidetU ja tiedettä niin sanoak-sisältäpäin
vöhmije muovailla itsel-
|einme jonkmlaiseh fadttuurikäsityksen
Jokainen meistä — eiko niin? —• lu-
^ee sanomalehtiä. Hyvin toimitetun
?ehden tehtävänä olisi mm. innostuttaa
fukijoita asettamaan i t s e e n kysymyk-p^
a, Xiin syvälle j a laajalle ulött»via ky.
^T»yksiä, ettei niUiin voida l a e s sa
vastata, vaan että siihen tarvitaan kir­jaa.
Näin sanmnalehtien pitäisi olla kir­jallisuuden
esitaistelijoina, jotka rai­vaavat
tietä kirjalle.
iCirjaa, joka antaa vastauksen johon­kin
mielestämme tärkeään kysymykseen
voidaan todella sanoa eläväksi kirjaksi.
Se on täyttänyt tyhjiön sielussamme
ja lisännyt henkistä voimaamme. Se on
muuttunut osaksi omasta -tsestämme.
CVIutta miten hankimm;^ yleensä kir­jamme
— sikäli kuin hirtä Ensinkään
hankimme? Me ostamme kustannus­yhtiön
kokoonpaneman '''Kodin sivis-tyskirjaston",
etupäässä tuon sievän
kaapin vuoksi. Ja lisäksi kaikki kirjat
ovat sidotut ja niin siistin näköiset. Te-keehän
tuollainen kirjakaappi niin "si­vistyneen"
vaikutuksen.
•Päinvastoin. Se on juuri paras merk­ki
siitä, ettei kodissa vielä ole saavutet­tu
sitä sivistystasoa, joka on oikean lu­kemisen
edellytyksenä. Eihän kirjan ar­vo
piile kansissa vaan sisäHösrä. Mei­dän
kustantajamme ymmärtävät hyvin
tuon pienen turhamaisuutemme, joka
ilmenee siinä, että haluamme kauniisti
sidötttija kirjoja. Sentakia he rtiyöskin
kovasti harrastavat tunnettujen kirjai­lijain
kootthjen teosten ^julkaisemista
kullalla koristelluissa kovissa ksm
;^n^ tunne fcetsön^^Jokal^^
teoksia; E i ä i n a k a ^ kaikkia osia. Sen
la&fepäfleh koottuja teoksiaL- Missä-niitä
näen ajattelen: aha^, täällä asuu'
kocjin- sisustamista harrasteleva. henkilö.
MMutta m i ^ näen vaikka^^-p^
hyiiyn repaleiksi luettuja paperftantisia
kirjoja missä näen klassikotkin huonolle
paperille painettuina "kansanpainok­sina",
siiloin tiedän joutuneeni kirjaili*
suuden ystävän,^ oikean lukijan luokse.
Kirjanon elävä vasta silloin, kun se
todella täyttää tietoista tai epätietoista
tarvetta.
Kirja on siis hankittava jotta siitä
saataisim joku määrätty, täikeä tieto.
Mutta entäs sitten romaanit? Minkä-tähden
on luettava ihmisistä, jotka ei­vät
ole koskaan olleet olemassakaan, tai
tapahtumista, jotka eivät ole koskaan
tapahtuneet?
Jos luette kirjaa "rakastuneesta ram­masta"
tai italialaisen Nuorukaisen tais­telusta
fascismia vastaan, niin mitä sil­loin
merkitsee se onko tämä Sakris tai
tämä Vittorio todellisuudessa elänyt vai
ei? Pääasia on että kirjailija on tunte­nut
aiheensa, sentapaisia ihmisiä ja olo­ja
niin hyvin, että hän taiteellisen vais­tonsa
avulla on pysynyt eläytymään
heidän kohtaloonsa j a näkemään heitä
laajemmassa yhteydessä, kuin mitä me
tavalliset ihmiset voisimme. Tunnemme
itse paljon ihmisiä ja näemme heidän ———-— — . . - - . -
elämänsä kulun, mutta tavallisesti voi avata meille' uusia, yleviä, henkisiä juuri ne kirjat jotka voivat antaa hä-opimme
sitä hyvin vähän. Vasta taitei- maailmoja, se voi luoda sielussanune nelle todellisen merkityksen. Me um-*
lijan sSmillä katsomalla saa jokapäivä- unohtumattoman juhlatunnelman tai pimähkään lukijat s|amme olla onnel-nen
ympäristömmekin todellisen sisäl- aikaansaada sellaisen perusteellisen ja lisiä, jos joskus satunune löytämään
Icai ja tulee meille entistä mielenkiintoi- valtayan henkisen vallankumouksen, tuollaisen mullistavan kirjan. Työväen
semmaksi. Vieraiden maiden kirjailijat > herättää meissä sellaisen pyhän innos- lehtien kirjallisuusarvostelut voivat kui-taas
avaavat meille oven ontan maansa tuksen, että .se tosiaan merkitsee elä- tenkin monasti olla meille avuksi.
Patrick Bacon, tunnetta kuvanveistäjä, keskustelee studiossaan
Pamela Harveyn kanssa. Pamela Harvey on hänen mallinaan,
kun kän valmistaa "kruunauksen urheituiyton". Kuvassa on
pienoiskuvamalli Baconin työstä.
MAAILAAAN KAUNEIN T Y T T Ö"
Suomessa mielenkiinnolla odotettu
Armi Kuuselan filmi on nyt valmistunut
ja sitä on esitetty useissa kaupungeissa.
Arvostelut ovat olleet erittäin viileitä
kaikkialla. Julkaisemme seuraavassa
kotkalaisen *'Raivaaja"-lehden U . P-o:n
nimimerkillä varustetun katsauksen
mainitun filmin esityksen johdosta Kot­kassa.
Mielenkiinnolla odotettu "Maailman
kaunein t y t t ö ' on ehtinyt myös Kot­kaan,
jossa sitä: esitetään elokuvateat­teri
Bio-Biossa. "
Armi Kuuselan nimen ympärillä on
käynyt kohu kesästä lähtien. Ulkolaiset
ja kotimaiset mainosmiehet ovat ha­vainneet
tämän suomalaisen tytön ni­meen
liittyvän mainosarvon ja tuloläh­teen
yrityksilleen. Sen jälkeen kun Armi
teki järkevän päätöksensä ja antoi ruk*
kaset Hollywoodin elokuvamiehille,
ovat hänen ystävänsä jännityksellat
odottaneet, miten hän menestyisi Veik­ko
Itkosen elokuvassa. Alku näyttikin
lupaavalta. Käsikirjoituksen tekijäksi
lupautui itse Mika VValtari ja runoilija
Koskenniemikin korkeassa persoonalli­suudessaan
innostui kirjoittamaan elo­kuvaan
laulunsanat.
Nyt ovat tulokset näkyvissä. Ensik­sikin
ne osoittavat, ettei kuuluisa nimi
käsikirjoituksen tekijän^ paikalla suin­kaan
takaa tuotteen laatua. Harvoin
nimittäin ön kotimaisenkaan elokuvan
historiassa huonoimmin tässä suhteessa
onnistuttu. Mikä on syynä epäonnistu-oloihin
ja oman kansansa sieluun ja
luonteeseen. Hbtorialliset romaanit he­rättävät
meille menneet päivät ja ihmi­set
uuteen elämään ja auttavat meitä
parenunin ymmärtämään sen kehityk­sen,
joka^ on vienyt nykybiin oloihin.
tr<^in voimme kirjallisuuden avulla tu­tustua
koko maailmaan, menneisyyteen
massamme ja ajattelussamme käännet­tä.
Kirjojen lukeminen on todella seik­kailua.
Nyt moni kirjojen ahkerakin lukija
ehkä panee vastaan. Tällaista hän ei
ole koskaan kokenud
No niin, eihän sitä joka ihminen voi­ja
nyk3^ikaan, niin voimme sen perus- j^^n kokea. Kaikilla ci ole sitä luonnol-teella
j<^a muovailla itsellemme käsi- ifsta vastakaikua ja vastaanottamisky-tyksen
siitä, millaiseksi toivoisimme tu- tyä, mikä siihen vaaditaan. Suurin syy
levaisuudenkin muodostuvan ja siten on kuitenkin e i ^ se, että niin fiarvat
määritellä omat p37rkimyksenune. ihmiset saavat oikeat kirjat käsiinsä.
Mutta kirja voi antaa meille muita- Vain todellisella kirjallisuuden tunti­kin
arvoja Se voi tulla meffle aavista- jalla, joka omistaa kaiken aikansa kir-mattojnankamieuden
amestykseksi, s^^ ^ ^ i s ^ « ^
Monet pitävät lukemista vain ajan­vietteenä.
He ahmivat kaikenlaisia Per«
jantai-Seura^ ja Lukemista Kaikille*
tyylisiä roskalehtia tai sitten arvottomia
romaania, jotta saisivat ajan kulu­maan.
Tällainen kirjallisuus ei ole elä­vää
se on päinvastoin sielun myrkkyä
MHcäli se yleensä herättää meissä min­käänlaisia
ajatuksia ja mklikuvituksia
ovat ne turhia, valhedlisia ja vahingol­lisia.
Elämä ei kerta kaikkiaan ole sel­laista,
kuin miten sitä niissä kuvataan.
Tämä asia on kuitenkin'niin tärkeä, etta
se ansattsi!)e innan lukunsa, joten ei sii­t
ä tallE £ertaa enempää.
4»
\ J R. K.
w ^
i
mim.
1
mi
^ imi
' 'MA
"Sm
Iiii
1953