1948-11-27-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
-1^
m
w
, S
' i l
• r t
4.'* '
; tl •.
— Kyllä mipun sulhaseni pn sitten nollisesti aivan oikein, että sellaiset on
— Tietysti on! Mutta kyllä minulla
on todella turhäm^aisuuskin: Sulhaseni
on itse turhamaisuusl — .
Neiti I ^ m i a k ^ ^ konttorinei-tosten
luo» kääntyi ikadunpuoleiseen seinään
päiii iköi m a a l ^ ^ Jaatettako
sitä seinää? Ei, vaan huuliaan ja
kasvojaan.
— Sulhaseni turhamaisuus ilmenee
etupäässä vaatetuksen alalla. Ellen hän
kertoi aikovansa, ostaa uuden puvun,
vaikka hänen pukunsa ei ole hänellä ollut
vasta kuin vähän vajaa k3rmmenen
vaotta. Ja kyllä minä tiedän miksi hän
rupesi juttelemaan uudesta puvusta.
Kiusallaan! Minä, nähkääs, vihjasin
hänelle toissailtana siitä uudesta hatusta,
jota katselimme erään «muotiliikkeen
ikkuEiässa. Sulhaseni tietysti oli vastaan,
vaikkei puhunutkaan mitään. Ha-nep
mielestään pitäisi minun tietenkin
kulkea • hänen tässä kevätpuolella lahjoittamassaan
hatussa koko ikäni. Hohoi!
' E i tule mitään! Hattuni ön tär-turhamainen,
kuten niiehet yleensä, —
sanoi neito Lomakihnio kanunatessaan
tukkaansa 175 markan kaanmallä 420^
noarkan käsipeliinsä edessä heinäkuun
4 p n i v . ma klo 1S.554-1S.48 välisenä
aikana nauttien samalla 12,000 markan
kuiäcausipalkkaa^ kansalaisluottamusta
sekä rmustaa kaavia,, yhden leivoksen,
kolmen jnuun konttorineitosen J9 yhden
asiapojan kera.
Turhamaisuus miehissä ilmenee
usealla eri tavalla, — jatkoi hän ja otti
esille viilansa*
— Jaa, että mitä!? Ei, ei neiti Lomakihnio
ole ammatiltaan viilaaja. Kysymyksessä
on tietyst&in kynsivillä, sillä
neiti Lomakihniöhän on suuren kont-toritbimbtofirmaosakeyhtiön
ensimmäisen
03aston toinen konekirjoittajatar.
—; Miesten turhamaisuudella ei ole
rajoja! Kaikkea heidän päähänsä päl-kähtäakin!
Juu, ihan kaikkien, jotka
vain ovat päässeet siihen ikään, että kantavat
jo housuja.
T- W^.tm^ Z - ^ a n t a y | t ? ^ i ^ ^ _ J ^ miesten. ;.puvut
asiapoika Olli.
—. Jaloissaan tietenkin!
— Eiko neiti LomakihnioDä sitten
ole . . ,? „
~ Hävytöntä! Ettäs kehtaatkin, O l l
i ! —
Tarkoitin vain^- 6ttä eikö neiti Lo-makihnuUlä
sitten ole mitään- ttirhamai-s
u u k ^ ? .—
Jaa,>^täkd sina . . . M i n ä ' k un
ihan luulin ; . . Juu, on minulla varmast
i .—
- r - Nekö, mitä neiti Lomakihnio luuli
minun tarkoittavan? —
— On. Ne maksoivat . . . Noh, mitä
sinä Olli oikein . . . hyi sinua!
— Miksi niin hyi! Onhan se luont
i hänet lukemaan, kirjoÄlamaan ja laskemaan
sataan asti, vieläpä katrilliakin
tanssimaan. Äidin kuoleman jälkeen
Vanka vietiin sedän luo väentupaan
ja sieltä Moskovaan_ suutari A l -
jahinille .
" T ule, ukki rakas, — jatkoi Vanka,
• 7 - Kristuksen nimessä rukoilen sinua,
ota minut täältä po*s. Sääli minua onnetonta
orporaukkaa. Täällä minua lyövät
ja nälkä on kova ja ikävä sellainen,
että en sanoa saata, aina itken. Äsken
isäntä löi minua lestillä päähän, niin
että kaaduin ja vaivoin toinnuin. Kurjaa
on dämäni; kolran&in elämää vihe-
Misempää . . .\Tervchd:n vielä Alenaa,
j^teensä. Mamitsin hänelle kyllä tästä;
dnutta sitten hän yritti vetää puolustuksekseen
seikan, että hänen hoösun-sa
ovat lähes kymmenen senttiä liian lyhyet,
Jcun hän itse on'muka kasvanut
sen kymmenen vuoden, kuluessa niin
paljon. Sanoin, että lyh3rthöusuisuus-han
on mitä suurinta muotia, ja käskin
iiänenkatsdlä Fasulta tulevia tai sinne
meneviä nuoria midiiä. Juu, että s i ^ i
olla vain lyhkäisissäänl Ja arvatkaas,
mitä sulhaseni sanoi vastaan! Hän
kehtasi'nmituoda, ettei hän halua olla
mikään muotiohullu! Siina näette, miten
turhamainen hän on! Ei halua olla
edes muodinmukaisesti pukeutunut. Todella
turhamaisuuden huippu! Vai
mitä ajattelette? —-
Kukaan muu ei ajatellut-mitään, si^
lä hehän olivat tyypillisiä konttorineito-sia.
— Vielä toinenkin seikka, josta kuvastuu
selvästi sulhaseni turiiamaisuus.
— Hän jutteli tässä viime viikolla, että
minun pitäisi opetella hiljalleen keittotaito,
kun kerran siihenkin on tilaisuus,
ettei tarvitse käydä ravintolassa syömässä
sitten kun menemme naimisiin, koska
se tulee kuulemma niin kalliiksi. Nimittäin
se ravintolassa syöipinen. VoT,
voi! Kyllä minä tiedän, mikä tässäkin
asiassa piilee! Turhan^isuus! Sulhaseni,
— tai sitten myöhemmin mieheni
— yoisi kerskailla tovereilleen, että "mi-jos
vain sulhaseni viitasi vaivauti»,
- mutta minä tiedän sen, että hän on Ja
pysyy minulla, sillä hän on/nun turhamainen,
että tahtoo vain parhaan, mitä
saatavissa on. Mutta minähän en an*
na itseäni aivan hett viedä. On niin
hauska antaa ajan kuhia ja-seurata sulhaseni
turhamaisuuden kehitystä, "kun
hän epätoivoisesti yrittää saada asiat
lopulliseen ratkaisuun s i A t ^ . Kyll^
hän jaksaa odottaa. Mitäpä mies ei
turhamaisuudessaan: teKsi? Kaikkea
hän tekee, mikä vain^ antaa edes pienenkin
mahdollisuuden ja silloin . . .
SiUoin aukeni jobtajanhuoneen ovi ja
herra johtaja aitui konttorihuoneeseen,
,— .Anteeksi, neiti Lomakihnio!^ Te
varmaankin harrastatte teatteria? -r-
— Kiitos, mielelläni, johtaja . . . tämähän
on suurenmoista! —
— Ei, en minä muuta"*"tarkoittanut
kuin että . . . eiköhän tämä 'konttorihuone
ole hieman epäsovelias roolin lukupaikka?
— Roolin? —
— Nim, roolin. Vai mitä neiti Lomakihnio
täällä yksin puhelee työajan
jälkeen. Toiset ovat jo poistuneet. —
Neiti Lomakihnio katsahti ympärilleen.
Sitten kelloon. Se oli 16.02. Sit-
: ten johtajaan. -Hätf oli ky^äh^häköi-
• kierosflmästä Jegoraa ja tallirenkiä, vaimoni osaa laittaa sitten hyvää
inutta mmun harmonikkaam ala vam
anna kenellekään. Jään odottamaan si-ruokaa!"
Niin, tuossa jos missä piilee
miehille omainen kerskailunhalu, joka
on juuri turhaihaisuutU. Eipä-^ilti;
kyllä minä varmasti osaisinkin laittaa
ruokaa erittäin onnistuneesti, sillä vilkaisin
kerran sattmnalta erästä keitto-nua
pojaapoikasi Ivan Zhu}|ov, tule, rakas
ukkikultal" / ^
Vanka taittoi kirjoittamana kirjeen
ja pani sen aattona ostamaansa kuoreen.
Hetkisen mietittyään hän kastoi kynän sanottiin lopuksi, että
ja kirjoitti osoitteen: tama keitto on erittäin antoisa ja hie-
Kylään ukille. ' nomakuinen». —
SKtcn hän raapi päätään, mietti ja ^^^^ Lomakihnio lopetU hetkiseksi,
lisäsi: "Konstantin MjAaritshillcV. Tyy- ^^^ska hänen oU vaikea puhua hhissoljet
Uyväiscnä siihen, ettei kukaan häirinnyt suupielissä. Tämä ilmiö johtui nimit-hänen
kirjoUustaan, hän pisti lakin i ^ - vasemman korvan yläpuoleUa ote-hänsä,
er malttanut ottaa turkkia ylleen,
vaan ^3roksyl paitahihasillaan ulos kadulle
. . . -
Lihakaupan myyiät olivat sanoneet
aattona hänelle, että-kirjeet pudotetaan
van hiussömmitelman ylimmäisen kiehkuran
alatarvoiseen kuntoon joutumisesta.
,
— Ja yksi turhamaisuuden oikku tulkoon
vielä mainitjiksi! Sulhasellani on
postilaatikoihin, mistä ne sitten juopu- . oll"t minua ennen monta hyvää ystävä-neet
ajomidiet kuljettavat heletttcn kul- tärtä. Joskus he tavalessaan jultele-kusten
soidessa postihevosillaan ympäri vat ketenään iloisesti kuin rakastavai-maata.
Vanta juoksi casimraäisen laa- set. Ja ihastuneitahan nämä entiset ys-tikqn
luo ja pisti kallisarvoisen kirjeen tävättäret ovat vieläkin sulhaseeni,
sä.;9ukosta sisään . . . vaikka he tietävät, että se on turha loi-
Suloisten toiveitten tuudittamana hän va Sulhaseni saisi heistä vieläkin ke-tuntia
myväiemmin nukkui makeasti . . .
Hän uneksi-uunista. Setä istuu uunir
päällä jalkoiaan riiputtaen ia liricee kir*
jett|i piioille ; . . Musti kulkae uuni ^
lähettyvillä häntäänsä heflutelkn . . .
nct tahansa, koska he ovat sellaisia tavallisia,
epäturhamaisia tytöntypyköi-tä,
jotka eivät osaa laskelmoida oikein,
ja valtioviisaasti niinkuin minä osaan.
Kuka tahansa heistä olisi h^ti valmis.
SIV04a- - - - - - - - -l-AUAOT 27 PÄIVÄNÄ, I94«
nen.
— Niin, tosiaan, johtaja . . . ei se
mitään erikoista ollut . . . se teatterihan
se . . . juu. Sekin vaatii harjoit-.
telua . . . —
— Ehkä sentään esim. kodin hiljaisuudessa?
— " , ^
— .^van. Täytyykin tästä . , . P i tää
vain ensin.laittaa kulmakarvat kuntoon,
ja puuteria nenäHe, ettei sulhaseni
luule minun poikenneen tavoistani.
Vaikka ei hän kai osaisi epäilläkään.
Hän kun on niin turhamainen . . . —
REX. ,
KYNÄIUJÄMME, ethän vaan ole
unohtanut sitä Liekin uudenvuodennu-meroa?
. . .
1^ lidrnalfem
teräksen tarinasta
Amerikan n*wkitykseHisimmän rai
tateoUisoudoiiustoriaalkoi V. 1642, jo
loin yksitoista englantilaista perusti hu(
mattavan. rautaruukin Ljmnin kaupui
k i i n MässachuseVissa. Heidän pääomai
sa oli yhteensä 5,000 doUaria, ja valtio
lisiä suhteita emämaahan edusti kuvei
nööri Winthorpin poika. Pääoma ei iu
asiassa merkinnyt mitään, sillä yhtiö
pääomana olivat poliittiset suhteet. Xii
den nojalla yhtiö nautti eräitä erioikeuh
sia, kuten^ yksinoikeuden taudanvalmi;
tukseen Lynnissä 21 vuotena, verovj
pauden samaksi ajaksi, vapautukse
kaikesta sotilasrasituksesta, maat
vapaasti kutakin sulatusuunia varte
ynnä oikeuden «nyydä yhtiön tuotteit
sekä intiaaneille että hallituksen viho]
lisille. • •
Kaikki nämä etuoikeudet katkeroii
tivat Lynnin asukkaita, jotka oliva
puritaaneja s ^ ä raudantuottajia pie
nemmässä mitassa. Yhtiön ja asukkai
den kesken syntyi vakavia selkkauksia
Yhtiön johtomiehet joutuivat tässä tais
telussa alakynteen, sillä seudun puritaa
nien oikeus asettui farmarien kannalle.
Etevin yhtiön johtomiehistä oli Jo
seph- Jenks. Hän se rakensi ensimmäi
sen ^amerikkalaisen sahalaitoksen j;
konstruoi ensimmäisen paloruiskun. Häi
keksi myös rahanlyöntimuotit, mutt;
eräs keksintö enneidcaikkea on säilyttä
n3rt hänen nimensä jälkimaailmalle. Sii
hen aisti oli näet kaikki vilja koko imaa
ilmassa leS^ttu sirpin avulla, eikä ai
noankaan farmarin tai rautatefatailijai
päähän ollut pälkähtänyt ajatella nope
ampaa leikkuuvehettä. "Miksi ei teräi
suoristeta ja tdidä puolta pitemmäksi"
ajatteli JeiÄs. Ja tuloksena oli ^nykyi
nen viikatteemme.
Eri puolilla tuota laajaa Englannij
siirtomaata S3nntyl rautaruukkeja, joistc
06'
Saadaksenne hyvin palkan laivassa tehkftft paSkkatUauksenne heti.
HxOntessanne tarkrmpla tietoja ^^^'Irlfta malkaa koskevista asioista
kftftntgrkftft p>lkBHiw>irii>m1fHfTOmff puoleen. .
SWEDISH AMERICAN LINE
K 1
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 27, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-11-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki481127 |
Description
| Title | 1948-11-27-10 |
| OCR text | -1^ m w , S ' i l • r t 4.'* ' ; tl •. — Kyllä mipun sulhaseni pn sitten nollisesti aivan oikein, että sellaiset on — Tietysti on! Mutta kyllä minulla on todella turhäm^aisuuskin: Sulhaseni on itse turhamaisuusl — . Neiti I ^ m i a k ^ ^ konttorinei-tosten luo» kääntyi ikadunpuoleiseen seinään päiii iköi m a a l ^ ^ Jaatettako sitä seinää? Ei, vaan huuliaan ja kasvojaan. — Sulhaseni turhamaisuus ilmenee etupäässä vaatetuksen alalla. Ellen hän kertoi aikovansa, ostaa uuden puvun, vaikka hänen pukunsa ei ole hänellä ollut vasta kuin vähän vajaa k3rmmenen vaotta. Ja kyllä minä tiedän miksi hän rupesi juttelemaan uudesta puvusta. Kiusallaan! Minä, nähkääs, vihjasin hänelle toissailtana siitä uudesta hatusta, jota katselimme erään «muotiliikkeen ikkuEiässa. Sulhaseni tietysti oli vastaan, vaikkei puhunutkaan mitään. Ha-nep mielestään pitäisi minun tietenkin kulkea • hänen tässä kevätpuolella lahjoittamassaan hatussa koko ikäni. Hohoi! ' E i tule mitään! Hattuni ön tär-turhamainen, kuten niiehet yleensä, — sanoi neito Lomakihnio kanunatessaan tukkaansa 175 markan kaanmallä 420^ noarkan käsipeliinsä edessä heinäkuun 4 p n i v . ma klo 1S.554-1S.48 välisenä aikana nauttien samalla 12,000 markan kuiäcausipalkkaa^ kansalaisluottamusta sekä rmustaa kaavia,, yhden leivoksen, kolmen jnuun konttorineitosen J9 yhden asiapojan kera. Turhamaisuus miehissä ilmenee usealla eri tavalla, — jatkoi hän ja otti esille viilansa* — Jaa, että mitä!? Ei, ei neiti Lomakihnio ole ammatiltaan viilaaja. Kysymyksessä on tietyst&in kynsivillä, sillä neiti Lomakihniöhän on suuren kont-toritbimbtofirmaosakeyhtiön ensimmäisen 03aston toinen konekirjoittajatar. —; Miesten turhamaisuudella ei ole rajoja! Kaikkea heidän päähänsä päl-kähtäakin! Juu, ihan kaikkien, jotka vain ovat päässeet siihen ikään, että kantavat jo housuja. T- W^.tm^ Z - ^ a n t a y | t ? ^ i ^ ^ _ J ^ miesten. ;.puvut asiapoika Olli. —. Jaloissaan tietenkin! — Eiko neiti LomakihnioDä sitten ole . . ,? „ ~ Hävytöntä! Ettäs kehtaatkin, O l l i ! — Tarkoitin vain^- 6ttä eikö neiti Lo-makihnuUlä sitten ole mitään- ttirhamai-s u u k ^ ? .— Jaa,>^täkd sina . . . M i n ä ' k un ihan luulin ; . . Juu, on minulla varmast i .— - r - Nekö, mitä neiti Lomakihnio luuli minun tarkoittavan? — — On. Ne maksoivat . . . Noh, mitä sinä Olli oikein . . . hyi sinua! — Miksi niin hyi! Onhan se luont i hänet lukemaan, kirjoÄlamaan ja laskemaan sataan asti, vieläpä katrilliakin tanssimaan. Äidin kuoleman jälkeen Vanka vietiin sedän luo väentupaan ja sieltä Moskovaan_ suutari A l - jahinille . " T ule, ukki rakas, — jatkoi Vanka, • 7 - Kristuksen nimessä rukoilen sinua, ota minut täältä po*s. Sääli minua onnetonta orporaukkaa. Täällä minua lyövät ja nälkä on kova ja ikävä sellainen, että en sanoa saata, aina itken. Äsken isäntä löi minua lestillä päähän, niin että kaaduin ja vaivoin toinnuin. Kurjaa on dämäni; kolran&in elämää vihe- Misempää . . .\Tervchd:n vielä Alenaa, j^teensä. Mamitsin hänelle kyllä tästä; dnutta sitten hän yritti vetää puolustuksekseen seikan, että hänen hoösun-sa ovat lähes kymmenen senttiä liian lyhyet, Jcun hän itse on'muka kasvanut sen kymmenen vuoden, kuluessa niin paljon. Sanoin, että lyh3rthöusuisuus-han on mitä suurinta muotia, ja käskin iiänenkatsdlä Fasulta tulevia tai sinne meneviä nuoria midiiä. Juu, että s i ^ i olla vain lyhkäisissäänl Ja arvatkaas, mitä sulhaseni sanoi vastaan! Hän kehtasi'nmituoda, ettei hän halua olla mikään muotiohullu! Siina näette, miten turhamainen hän on! Ei halua olla edes muodinmukaisesti pukeutunut. Todella turhamaisuuden huippu! Vai mitä ajattelette? —- Kukaan muu ei ajatellut-mitään, si^ lä hehän olivat tyypillisiä konttorineito-sia. — Vielä toinenkin seikka, josta kuvastuu selvästi sulhaseni turiiamaisuus. — Hän jutteli tässä viime viikolla, että minun pitäisi opetella hiljalleen keittotaito, kun kerran siihenkin on tilaisuus, ettei tarvitse käydä ravintolassa syömässä sitten kun menemme naimisiin, koska se tulee kuulemma niin kalliiksi. Nimittäin se ravintolassa syöipinen. VoT, voi! Kyllä minä tiedän, mikä tässäkin asiassa piilee! Turhan^isuus! Sulhaseni, — tai sitten myöhemmin mieheni — yoisi kerskailla tovereilleen, että "mi-jos vain sulhaseni viitasi vaivauti», - mutta minä tiedän sen, että hän on Ja pysyy minulla, sillä hän on/nun turhamainen, että tahtoo vain parhaan, mitä saatavissa on. Mutta minähän en an* na itseäni aivan hett viedä. On niin hauska antaa ajan kuhia ja-seurata sulhaseni turhamaisuuden kehitystä, "kun hän epätoivoisesti yrittää saada asiat lopulliseen ratkaisuun s i A t ^ . Kyll^ hän jaksaa odottaa. Mitäpä mies ei turhamaisuudessaan: teKsi? Kaikkea hän tekee, mikä vain^ antaa edes pienenkin mahdollisuuden ja silloin . . . SiUoin aukeni jobtajanhuoneen ovi ja herra johtaja aitui konttorihuoneeseen, ,— .Anteeksi, neiti Lomakihnio!^ Te varmaankin harrastatte teatteria? -r- — Kiitos, mielelläni, johtaja . . . tämähän on suurenmoista! — — Ei, en minä muuta"*"tarkoittanut kuin että . . . eiköhän tämä 'konttorihuone ole hieman epäsovelias roolin lukupaikka? — Roolin? — — Nim, roolin. Vai mitä neiti Lomakihnio täällä yksin puhelee työajan jälkeen. Toiset ovat jo poistuneet. — Neiti Lomakihnio katsahti ympärilleen. Sitten kelloon. Se oli 16.02. Sit- : ten johtajaan. -Hätf oli ky^äh^häköi- • kierosflmästä Jegoraa ja tallirenkiä, vaimoni osaa laittaa sitten hyvää inutta mmun harmonikkaam ala vam anna kenellekään. Jään odottamaan si-ruokaa!" Niin, tuossa jos missä piilee miehille omainen kerskailunhalu, joka on juuri turhaihaisuutU. Eipä-^ilti; kyllä minä varmasti osaisinkin laittaa ruokaa erittäin onnistuneesti, sillä vilkaisin kerran sattmnalta erästä keitto-nua pojaapoikasi Ivan Zhu}|ov, tule, rakas ukkikultal" / ^ Vanka taittoi kirjoittamana kirjeen ja pani sen aattona ostamaansa kuoreen. Hetkisen mietittyään hän kastoi kynän sanottiin lopuksi, että ja kirjoitti osoitteen: tama keitto on erittäin antoisa ja hie- Kylään ukille. ' nomakuinen». — SKtcn hän raapi päätään, mietti ja ^^^^ Lomakihnio lopetU hetkiseksi, lisäsi: "Konstantin MjAaritshillcV. Tyy- ^^^ska hänen oU vaikea puhua hhissoljet Uyväiscnä siihen, ettei kukaan häirinnyt suupielissä. Tämä ilmiö johtui nimit-hänen kirjoUustaan, hän pisti lakin i ^ - vasemman korvan yläpuoleUa ote-hänsä, er malttanut ottaa turkkia ylleen, vaan ^3roksyl paitahihasillaan ulos kadulle . . . - Lihakaupan myyiät olivat sanoneet aattona hänelle, että-kirjeet pudotetaan van hiussömmitelman ylimmäisen kiehkuran alatarvoiseen kuntoon joutumisesta. , — Ja yksi turhamaisuuden oikku tulkoon vielä mainitjiksi! Sulhasellani on postilaatikoihin, mistä ne sitten juopu- . oll"t minua ennen monta hyvää ystävä-neet ajomidiet kuljettavat heletttcn kul- tärtä. Joskus he tavalessaan jultele-kusten soidessa postihevosillaan ympäri vat ketenään iloisesti kuin rakastavai-maata. Vanta juoksi casimraäisen laa- set. Ja ihastuneitahan nämä entiset ys-tikqn luo ja pisti kallisarvoisen kirjeen tävättäret ovat vieläkin sulhaseeni, sä.;9ukosta sisään . . . vaikka he tietävät, että se on turha loi- Suloisten toiveitten tuudittamana hän va Sulhaseni saisi heistä vieläkin ke-tuntia myväiemmin nukkui makeasti . . . Hän uneksi-uunista. Setä istuu uunir päällä jalkoiaan riiputtaen ia liricee kir* jett|i piioille ; . . Musti kulkae uuni ^ lähettyvillä häntäänsä heflutelkn . . . nct tahansa, koska he ovat sellaisia tavallisia, epäturhamaisia tytöntypyköi-tä, jotka eivät osaa laskelmoida oikein, ja valtioviisaasti niinkuin minä osaan. Kuka tahansa heistä olisi h^ti valmis. SIV04a- - - - - - - - -l-AUAOT 27 PÄIVÄNÄ, I94« nen. — Niin, tosiaan, johtaja . . . ei se mitään erikoista ollut . . . se teatterihan se . . . juu. Sekin vaatii harjoit-. telua . . . — — Ehkä sentään esim. kodin hiljaisuudessa? — " , ^ — .^van. Täytyykin tästä . , . P i tää vain ensin.laittaa kulmakarvat kuntoon, ja puuteria nenäHe, ettei sulhaseni luule minun poikenneen tavoistani. Vaikka ei hän kai osaisi epäilläkään. Hän kun on niin turhamainen . . . — REX. , KYNÄIUJÄMME, ethän vaan ole unohtanut sitä Liekin uudenvuodennu-meroa? . . . 1^ lidrnalfem teräksen tarinasta Amerikan n*wkitykseHisimmän rai tateoUisoudoiiustoriaalkoi V. 1642, jo loin yksitoista englantilaista perusti hu( mattavan. rautaruukin Ljmnin kaupui k i i n MässachuseVissa. Heidän pääomai sa oli yhteensä 5,000 doUaria, ja valtio lisiä suhteita emämaahan edusti kuvei nööri Winthorpin poika. Pääoma ei iu asiassa merkinnyt mitään, sillä yhtiö pääomana olivat poliittiset suhteet. Xii den nojalla yhtiö nautti eräitä erioikeuh sia, kuten^ yksinoikeuden taudanvalmi; tukseen Lynnissä 21 vuotena, verovj pauden samaksi ajaksi, vapautukse kaikesta sotilasrasituksesta, maat vapaasti kutakin sulatusuunia varte ynnä oikeuden «nyydä yhtiön tuotteit sekä intiaaneille että hallituksen viho] lisille. • • Kaikki nämä etuoikeudet katkeroii tivat Lynnin asukkaita, jotka oliva puritaaneja s ^ ä raudantuottajia pie nemmässä mitassa. Yhtiön ja asukkai den kesken syntyi vakavia selkkauksia Yhtiön johtomiehet joutuivat tässä tais telussa alakynteen, sillä seudun puritaa nien oikeus asettui farmarien kannalle. Etevin yhtiön johtomiehistä oli Jo seph- Jenks. Hän se rakensi ensimmäi sen ^amerikkalaisen sahalaitoksen j; konstruoi ensimmäisen paloruiskun. Häi keksi myös rahanlyöntimuotit, mutt; eräs keksintö enneidcaikkea on säilyttä n3rt hänen nimensä jälkimaailmalle. Sii hen aisti oli näet kaikki vilja koko imaa ilmassa leS^ttu sirpin avulla, eikä ai noankaan farmarin tai rautatefatailijai päähän ollut pälkähtänyt ajatella nope ampaa leikkuuvehettä. "Miksi ei teräi suoristeta ja tdidä puolta pitemmäksi" ajatteli JeiÄs. Ja tuloksena oli ^nykyi nen viikatteemme. Eri puolilla tuota laajaa Englannij siirtomaata S3nntyl rautaruukkeja, joistc 06' Saadaksenne hyvin palkan laivassa tehkftft paSkkatUauksenne heti. HxOntessanne tarkrmpla tietoja ^^^'Irlfta malkaa koskevista asioista kftftntgrkftft p>lkBHiw>irii>m1fHfTOmff puoleen. . SWEDISH AMERICAN LINE K 1 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-11-27-10
