1937-04-30-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
J937 PERJANTAINA; BtmxiKuuis^ 30 PÄIVÄNÄ Sivu 7
• S H aifla^tieo"
-Tx ollut erittäin kauhis> mutta
hän oli lempeä ja hyvaniuontomen.
Hän oli syntynyt ja ollut koko elämänsä
maalla, eikä hänen kaupunkiin
mielensä tehnytkään.
Anna oli ujo, hiljainen ja irmokas
Kirj. Tuovi
sa puhunut, kysyi Anna:
"Miksi et pidä Reinosta?"
"Ei minulla olemitään Reinoa vastaan,
mutta haluaisin tyttäreni elämän
muodostuvan niin hyväksi kum
mahdollista'V sanoi isä.
Reino oli yksi suuren ja köyhän
lukemaan ja hänen mielikuvjtusky- perheen lapsiparvesta, kun taas Paul
kyn?ä oli erinomainen. Hän voi yh- oli suuren maatilan omistajan ainoa
dessä minuutissa unohtaa tämän lapsi. Anna käsitti, että hänen van-maailman
arkipäiväisyyden ja elää hempansa halusivat hänen tulevan
unelmiensa ruusukartanossa. Hänen riaimisiin mentyään toimeen parem-unelmansa
pitivät hänet iloisena; min kuin he itse olivat tulleet. Mutta
Mutta hän oli myöskin täysin tie- vanhemmat eivät mahdollisesti muis-toinen
tämän maailman kurjuudesta taneet omasta kokemuksestaan, mitä
ja hän teki aina parhaansa työväen- on rakkaus.
luokan asian auttamiseksi. Hän ei Viimein Anna päätti lähteä kau-koskaan
toivonut omien unelmiensa punkiin. Hän uskoi sananlaskuun:
toteutumista, vaan hari unelmoi siksi, "Rakkaus löytää aina tien". Sovit-että
se toi hänelle iloa. Anna eli elämänsä
monta kertaa aina mukavammalla
tavalla ja sitten se taas unohtui,
kun hän mielikuvituksessaan loi
itselleen toisenlaisen, paremman tu-levaisuuden.
Sellainen oli Anna.
Mutta sitten tuli hänen elämäänsä
rakkaus. Se pirstoi palasiksi Annan
unelmien maailman ja toi hiukanaan
surua ja kärsimystä, niin Bänelle itselleen
kuin hänen vanhemmilleen ja
rakastetulleenkin.
Anna oli mennyt tansseihin vanhempiensa
kanssa. Tansseissa hän tapasi
nuoren miehen ja he rakastuivat
toisiinsa heti. Miehen nimi oli Reino.
Hän oli kaikin puolin miell3rttävä
mies. Mutta Annan vanhemmat olivat
katsoneet Annalle toisen miehen,
joka oli myöskin hyvä ja komea niies,
nimeltään Paul.
tiin, että kun Anna menee kaupunkiin
ja jos hän unohtaa Reinon, niin
hän menee naimisiin Paulin kanssa.
Hyvästellessään Annaa sanoi Paul:
"Annan sinulle kaikki, mitä minulla
on, jos tulet vaimokseni. Mutta
jos vielä sittenkin, kun palaat takaisin
kotiin, rakastat Reinoa^ niin
minä kyllä ymmärrän . , ." He erosivat
hyvinä ystävinä.
Eroii hetki Annan ja Reinon välillä
oli raskas.
"Koeta unohtaa minut", sanoi Reino.
"Sinun on parasta mennä naimisiin
Paulin kanssa, sillä hän voi tarjota
sinulle paremmat elämänmahdol-lisuudet
kuin minä. Mutta aina kuitenkin
rakastan sinua!"
Arma tiesi, kuinka paljon tahdonlujuutta
tarvitaan mieheltä, kun hän
pyytää naisen, jota rakastaa, unoh-
Mahdollisesti kaikki olisi menn3rt tamaan hänet. Hän vastasi:
hyvnn, mutta Anna oli tävannuVReir
non, eikä hän muista enää välittänyt.
Kun sitten Annan vanlieriimat sanoivat,
että he toivovat Annin ja Paulin
menevän naimisiin,' niin Anna käsitti,
että Remo ei olisi hänen vanhempiensa
mieluinen. Hän sanoi:
"Paul on hyvä, mutta en sittenkään
halua häntä. Rakastan Reinoa!
' Kyyneleet tulivat silmiin ja
hän kiiruhti huoneeseensa.
Hänen lähdettyään, jäivät hänen
vanhempansa sanattomiksi. Lopulta
kuitenkin isä sanoi:
"En koskaan unohda sinua. Rakastamme
toisiamme. Rakkaus löytää
aina tien..."
Kaupungissa ei Anna voinut unohtaa.
Hän kaipasi vanhempiaan ja
Reinoa. Isä ja äiti eivät tietäneet,
kuinka paljon kärsimystä, surua ja
kaipausta heidän lapselleen tuotti ero
Reinosta.
Kaksi vuotta kaupungissa oltuaan
ja koettaessaan unohtaa kovan työn
avulla kaiken, tunsi hän kuitenkin
takaisin kotiin tultuaan ja tavattuaan
Reinon, että hänen kaksivuotinen
Huolmatta suta, va.kka Tennes- ^^^^^ ^
seen valtwssaYhdysvaUo.ssaö«hy- j^.^^uäan miehen, HomerPee-väksytty
ak., jmka mukcan^ tytön SMhanen vdehuU mor-täytyy
olla 18-vuottas, voidakseen . , ^' ; .^y
-^-^ . ; .. . „.. , stamensa tan olevan 18 vuotta ja sai
mennä natmtsnn, on stella taas tapan.- , ^ . . . . . . .
. , . • , ^, lupakirjan natmtsnn menoa varten,
tunut UUSI lapstavtohttto.. 12 vuoden \
Eiiokaa Bilbaon
K I R J . KAPTEENI W. H . E O B E B TS
(Englantilaisen kauppalaivan
"Seven Seas Sprayn" kapteeni^ W.
H. Roberts kertoo alla, kuinka
hän vei ruokatarvelastissa olevan
laivansa Bilbaon satamaan fasistien
saartoketjun läpi.)
iRITANNIAN laivastoamirali-vesiltä,
tiedusteli eräs englantilainen
hävittäjä — nimeä en tiedä — minne
olemme menossa.
Vastasin empimättä, että olemme
menossa Bilbaoon.
Sen jälkeen tiedusteli hävittäjä
olemmeko matkalla omalla vastuul-
'No hyvänen aika, olisiko tuota poissaolonsa oli ollut turha. Kun
uskonut! Kyllähän Reinokm on hy- hänen vanhempansa näkivät, että hei-
B teetti kehoitti meidän jättämään lamme ja saatuaan tiedon, että olem-yrityksemme
ja kenraali Francon ka- me, toivotti hävittäjä meaie onnea ja
va mies, mutta Paul on parempi. Minun
täytyy puhua järkeä sen tyttö-hupakon
päähän."
'Alä ole kovin ankara tyttöä koh^
taan', varoitti äiti. "Kun lempeästi
puhut, niin hän voi ymmärtää."
alutta lempeät sanat eivät voi sammuttaa
rakkautta, sen tuli i ^ huo-inaaT.
aan.
^^ino tai ei kukaan!" sanoi Anna,
eikä enempää puhunut, kuunteli
2^ isän puhetta, Kun isä oli aikan-dän
tyttärensä todella rakasti Reinoa,
niin he suostuivat heidän liittoonsa.
Jälkeenpäin he olivat kiitollisia,
nähdessään Annan ilosta loistavat
kasvot. He olivat kiitollisia siitä, että
he eivät ehtineet pilata tyttärensä elämää.
Anna ja Reino saiyat pian varoja
pienen maatilan ostoon. Maatila
laajeni vuosien kuluessa ja Anna
ja Reino elivät onnellisina. Rakkaus
voitti.
:2
y
•
• »
f i
I >
I
!
Kirj. Murjaani
OjgJRJOITTELEN itsekseni,
adioksissani lavertelen,
mennyttä elämääni muistellen:
Eipä siinä liial^
surua^ mttrhetta, pettymystä vain.
Onnettaren ohitse jotUunui olen
ehkä^syy qnitsessäm, -
ehkä kohtalossa kovassa^ •
e^äHian ylpeästi ohitse sen olen kulkenut,
tietää,
sanoa sen voisi,
kenpä tulkita voisi tiet kohtalon?
Enpä-sitä, tpedäfh^
-se jiis jääköön ^vditukseks*. v •
pinoitsijat sanoivat panevansa meidät
linnaan, jos saavat meidät kiinni
— mutta täällä me nyt olemme, Bilbaossa.
—
Oliko matkamme vaarallinen? Ei
suinkaan. Se oli vain rauhallinen matka
Saint Jean de Luxista Bilbaoon
tyttäreni Fifin —. joka sivumennen
sanoen on yksi parhaista merenk3m-täjistä
— ja hyvän miehistöni kans-sa.
Merenkulku ei ole enää sitä, mitä
se oli ennen vanhaan. Hyvällä laivalla,
jonka nimi on "Seven Seas
Spray" ja jonka paperit ovat kunnossa,
me tosin voimme .kulkea missä
tahansa.
Sen jälkeen, kun minä lähdin merelle
kotoani Okehamptbnista, De-vonshiresta,
43 vuotta sitten, olen minä
oppinut minne mennä ja minne ei.'
Siksi tiesm varmasti, että minä voin
viedä laivani Bilbaoon.
Niin, me lähdimme Saint Jean de
Luxin isatamasta huhtikuun 19 p:nä
sammutetuin valoin. Me emme halunneet
jättää mitään sattuman varaan,
ollaksemme alttiita fasistien
kuuliUe. Rantasemafoori antoi meille
merkkejä, mutta emme vastanneet
niihin. - öi'
etääntyi meistä. ^
Kun me lähestyimme Espanjan
aluevesiä, juuri lähellä Pasajesin jä
San Sebastianin satamia, jotka ovat
fasistien satamapaikkoja, tuli meitä
vastaan useita lojalistien sotalaivoja
sekä baskilaisia kalastaja-aluksia.
Niiden opastuksella tulimme Bilbaon
satamaan.
Emme nähneet yhtäkään fasistien
sotalaivaa, emmekä niiden asettamia
miinoja. .
Minä olen valmis menemään minne
tahansa kauppalaivat kulkevat,
edellyttäen, että minulla on niin h3rvä
laiva kuin "Seven Seas Spray", hyvä
miehistö ja — tyttäreni Fifi.
Tyttäreni on mmun sihteerini. Hänen
oikea nimensä on Florence Eve-lyn
ja hän tuntee joka sopen laivastani.
Hän ei halua mennä naimisiin,
vaan k3mtää meriä minun kanssani.
Hänelle on pelko aivan tuntematon
käsite. Koko matkan Saint Jean de
Luxista Bilbaoon hän seisoi komento-
Hllalla. : ,
Kun olimme purkaneet lastimme
kiitollisille bilbaolaisille, kutsuttiin
meidät päivällisille AIdasoron, Baskien
tasavallan kauppaedustajan luo.
Jälkeen päivällisen, vei Mrs. Alda-
Vastapäätä Bermeota, kuusi mailia soro Fifin ja minut automatkalle Du-mainitusta
satamasta .merelle, vielä rangoon, jossa näimme fasistien pora-hyvän
matkan päässä Espanjan alue- ' mituksen jälkiä. ; - ^ v ;
ms
•msm
I
-'AI
A
/•^^'.;V*';'-V..'';;;'-*AJ
•MM
Hmm
•••• •ÄHl
\ /r/M
4'
iilÄ^iiiiiiiÄ^^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 30, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-04-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370430 |
Description
| Title | 1937-04-30-07 |
| OCR text | J937 PERJANTAINA; BtmxiKuuis^ 30 PÄIVÄNÄ Sivu 7 • S H aifla^tieo" -Tx ollut erittäin kauhis> mutta hän oli lempeä ja hyvaniuontomen. Hän oli syntynyt ja ollut koko elämänsä maalla, eikä hänen kaupunkiin mielensä tehnytkään. Anna oli ujo, hiljainen ja irmokas Kirj. Tuovi sa puhunut, kysyi Anna: "Miksi et pidä Reinosta?" "Ei minulla olemitään Reinoa vastaan, mutta haluaisin tyttäreni elämän muodostuvan niin hyväksi kum mahdollista'V sanoi isä. Reino oli yksi suuren ja köyhän lukemaan ja hänen mielikuvjtusky- perheen lapsiparvesta, kun taas Paul kyn?ä oli erinomainen. Hän voi yh- oli suuren maatilan omistajan ainoa dessä minuutissa unohtaa tämän lapsi. Anna käsitti, että hänen van-maailman arkipäiväisyyden ja elää hempansa halusivat hänen tulevan unelmiensa ruusukartanossa. Hänen riaimisiin mentyään toimeen parem-unelmansa pitivät hänet iloisena; min kuin he itse olivat tulleet. Mutta Mutta hän oli myöskin täysin tie- vanhemmat eivät mahdollisesti muis-toinen tämän maailman kurjuudesta taneet omasta kokemuksestaan, mitä ja hän teki aina parhaansa työväen- on rakkaus. luokan asian auttamiseksi. Hän ei Viimein Anna päätti lähteä kau-koskaan toivonut omien unelmiensa punkiin. Hän uskoi sananlaskuun: toteutumista, vaan hari unelmoi siksi, "Rakkaus löytää aina tien". Sovit-että se toi hänelle iloa. Anna eli elämänsä monta kertaa aina mukavammalla tavalla ja sitten se taas unohtui, kun hän mielikuvituksessaan loi itselleen toisenlaisen, paremman tu-levaisuuden. Sellainen oli Anna. Mutta sitten tuli hänen elämäänsä rakkaus. Se pirstoi palasiksi Annan unelmien maailman ja toi hiukanaan surua ja kärsimystä, niin Bänelle itselleen kuin hänen vanhemmilleen ja rakastetulleenkin. Anna oli mennyt tansseihin vanhempiensa kanssa. Tansseissa hän tapasi nuoren miehen ja he rakastuivat toisiinsa heti. Miehen nimi oli Reino. Hän oli kaikin puolin miell3rttävä mies. Mutta Annan vanhemmat olivat katsoneet Annalle toisen miehen, joka oli myöskin hyvä ja komea niies, nimeltään Paul. tiin, että kun Anna menee kaupunkiin ja jos hän unohtaa Reinon, niin hän menee naimisiin Paulin kanssa. Hyvästellessään Annaa sanoi Paul: "Annan sinulle kaikki, mitä minulla on, jos tulet vaimokseni. Mutta jos vielä sittenkin, kun palaat takaisin kotiin, rakastat Reinoa^ niin minä kyllä ymmärrän . , ." He erosivat hyvinä ystävinä. Eroii hetki Annan ja Reinon välillä oli raskas. "Koeta unohtaa minut", sanoi Reino. "Sinun on parasta mennä naimisiin Paulin kanssa, sillä hän voi tarjota sinulle paremmat elämänmahdol-lisuudet kuin minä. Mutta aina kuitenkin rakastan sinua!" Arma tiesi, kuinka paljon tahdonlujuutta tarvitaan mieheltä, kun hän pyytää naisen, jota rakastaa, unoh- Mahdollisesti kaikki olisi menn3rt tamaan hänet. Hän vastasi: hyvnn, mutta Anna oli tävannuVReir non, eikä hän muista enää välittänyt. Kun sitten Annan vanlieriimat sanoivat, että he toivovat Annin ja Paulin menevän naimisiin,' niin Anna käsitti, että Remo ei olisi hänen vanhempiensa mieluinen. Hän sanoi: "Paul on hyvä, mutta en sittenkään halua häntä. Rakastan Reinoa! ' Kyyneleet tulivat silmiin ja hän kiiruhti huoneeseensa. Hänen lähdettyään, jäivät hänen vanhempansa sanattomiksi. Lopulta kuitenkin isä sanoi: "En koskaan unohda sinua. Rakastamme toisiamme. Rakkaus löytää aina tien..." Kaupungissa ei Anna voinut unohtaa. Hän kaipasi vanhempiaan ja Reinoa. Isä ja äiti eivät tietäneet, kuinka paljon kärsimystä, surua ja kaipausta heidän lapselleen tuotti ero Reinosta. Kaksi vuotta kaupungissa oltuaan ja koettaessaan unohtaa kovan työn avulla kaiken, tunsi hän kuitenkin takaisin kotiin tultuaan ja tavattuaan Reinon, että hänen kaksivuotinen Huolmatta suta, va.kka Tennes- ^^^^^ ^ seen valtwssaYhdysvaUo.ssaö«hy- j^.^^uäan miehen, HomerPee-väksytty ak., jmka mukcan^ tytön SMhanen vdehuU mor-täytyy olla 18-vuottas, voidakseen . , ^' ; .^y -^-^ . ; .. . „.. , stamensa tan olevan 18 vuotta ja sai mennä natmtsnn, on stella taas tapan.- , ^ . . . . . . . . , . • , ^, lupakirjan natmtsnn menoa varten, tunut UUSI lapstavtohttto.. 12 vuoden \ Eiiokaa Bilbaon K I R J . KAPTEENI W. H . E O B E B TS (Englantilaisen kauppalaivan "Seven Seas Sprayn" kapteeni^ W. H. Roberts kertoo alla, kuinka hän vei ruokatarvelastissa olevan laivansa Bilbaon satamaan fasistien saartoketjun läpi.) iRITANNIAN laivastoamirali-vesiltä, tiedusteli eräs englantilainen hävittäjä — nimeä en tiedä — minne olemme menossa. Vastasin empimättä, että olemme menossa Bilbaoon. Sen jälkeen tiedusteli hävittäjä olemmeko matkalla omalla vastuul- 'No hyvänen aika, olisiko tuota poissaolonsa oli ollut turha. Kun uskonut! Kyllähän Reinokm on hy- hänen vanhempansa näkivät, että hei- B teetti kehoitti meidän jättämään lamme ja saatuaan tiedon, että olem-yrityksemme ja kenraali Francon ka- me, toivotti hävittäjä meaie onnea ja va mies, mutta Paul on parempi. Minun täytyy puhua järkeä sen tyttö-hupakon päähän." 'Alä ole kovin ankara tyttöä koh^ taan', varoitti äiti. "Kun lempeästi puhut, niin hän voi ymmärtää." alutta lempeät sanat eivät voi sammuttaa rakkautta, sen tuli i ^ huo-inaaT. aan. ^^ino tai ei kukaan!" sanoi Anna, eikä enempää puhunut, kuunteli 2^ isän puhetta, Kun isä oli aikan-dän tyttärensä todella rakasti Reinoa, niin he suostuivat heidän liittoonsa. Jälkeenpäin he olivat kiitollisia, nähdessään Annan ilosta loistavat kasvot. He olivat kiitollisia siitä, että he eivät ehtineet pilata tyttärensä elämää. Anna ja Reino saiyat pian varoja pienen maatilan ostoon. Maatila laajeni vuosien kuluessa ja Anna ja Reino elivät onnellisina. Rakkaus voitti. :2 y • • » f i I > I ! Kirj. Murjaani OjgJRJOITTELEN itsekseni, adioksissani lavertelen, mennyttä elämääni muistellen: Eipä siinä liial^ surua^ mttrhetta, pettymystä vain. Onnettaren ohitse jotUunui olen ehkä^syy qnitsessäm, - ehkä kohtalossa kovassa^ • e^äHian ylpeästi ohitse sen olen kulkenut, tietää, sanoa sen voisi, kenpä tulkita voisi tiet kohtalon? Enpä-sitä, tpedäfh^ -se jiis jääköön ^vditukseks*. v • pinoitsijat sanoivat panevansa meidät linnaan, jos saavat meidät kiinni — mutta täällä me nyt olemme, Bilbaossa. — Oliko matkamme vaarallinen? Ei suinkaan. Se oli vain rauhallinen matka Saint Jean de Luxista Bilbaoon tyttäreni Fifin —. joka sivumennen sanoen on yksi parhaista merenk3m-täjistä — ja hyvän miehistöni kans-sa. Merenkulku ei ole enää sitä, mitä se oli ennen vanhaan. Hyvällä laivalla, jonka nimi on "Seven Seas Spray" ja jonka paperit ovat kunnossa, me tosin voimme .kulkea missä tahansa. Sen jälkeen, kun minä lähdin merelle kotoani Okehamptbnista, De-vonshiresta, 43 vuotta sitten, olen minä oppinut minne mennä ja minne ei.' Siksi tiesm varmasti, että minä voin viedä laivani Bilbaoon. Niin, me lähdimme Saint Jean de Luxin isatamasta huhtikuun 19 p:nä sammutetuin valoin. Me emme halunneet jättää mitään sattuman varaan, ollaksemme alttiita fasistien kuuliUe. Rantasemafoori antoi meille merkkejä, mutta emme vastanneet niihin. - öi' etääntyi meistä. ^ Kun me lähestyimme Espanjan aluevesiä, juuri lähellä Pasajesin jä San Sebastianin satamia, jotka ovat fasistien satamapaikkoja, tuli meitä vastaan useita lojalistien sotalaivoja sekä baskilaisia kalastaja-aluksia. Niiden opastuksella tulimme Bilbaon satamaan. Emme nähneet yhtäkään fasistien sotalaivaa, emmekä niiden asettamia miinoja. . Minä olen valmis menemään minne tahansa kauppalaivat kulkevat, edellyttäen, että minulla on niin h3rvä laiva kuin "Seven Seas Spray", hyvä miehistö ja — tyttäreni Fifi. Tyttäreni on mmun sihteerini. Hänen oikea nimensä on Florence Eve-lyn ja hän tuntee joka sopen laivastani. Hän ei halua mennä naimisiin, vaan k3mtää meriä minun kanssani. Hänelle on pelko aivan tuntematon käsite. Koko matkan Saint Jean de Luxista Bilbaoon hän seisoi komento- Hllalla. : , Kun olimme purkaneet lastimme kiitollisille bilbaolaisille, kutsuttiin meidät päivällisille AIdasoron, Baskien tasavallan kauppaedustajan luo. Jälkeen päivällisen, vei Mrs. Alda- Vastapäätä Bermeota, kuusi mailia soro Fifin ja minut automatkalle Du-mainitusta satamasta .merelle, vielä rangoon, jossa näimme fasistien pora-hyvän matkan päässä Espanjan alue- ' mituksen jälkiä. ; - ^ v ; ms •msm I -'AI A /•^^'.;V*';'-V..'';;;'-*AJ •MM Hmm •••• •ÄHl \ /r/M 4' iilÄ^iiiiiiiÄ^^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-04-30-07
