1957-11-16-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
' OLEN' saanut haasteita kirjeellisesti
ja suuirsesti, että minun pitäisi kirjoittaa
Suomi-matkastani. Tunnen itseni
sanoisinko kykenemättömäksi siihen
tehtävään, mutta kuitenkin kerron jotakin,
vaikka vähän arkaillen, sillä en
halua pitää kynttilääni vakan alla.
Paljon olivat muuttuneet Suomen olosuhteet
sen 26 vuoden aikana, minkä
olin sieltä pois ollut. Olisihan se ollut
hauskaa käydä aikaisemminkin kurkistamassa
synnyinmaataan, mutta olin
päättänyt öUa n'in kauan, ettei tarvitse
mennä sinnepäin velkalipulla, kuten oli
matka tänne tehtävä. Isäni ei ahtanut
rahaa matkalippuun, vaikka tiesin hä*
neliä olevan. Kai se merkitsi sitä, etta
pysy tyttö kotona, kun ei ole rahaa millä
mennä. Minulla oP kuitenkin kultainen
sisko, joka uskalsi rahat lainata.
Heti asian esitettyäni hän lupasi auttaa.
Suomen kamara poltti jalkojen
alla ja olisi ollut nolo jäädä paikalleen,
kun kaikki asiat oli lähtökunnossa.
Naapurt kyllä eivät tienneet mitään
aikeistani, silli olin silloii\ ja olen vie-votti
hyvää yötä. Luulin hänen
• menneen nukkumaan, viastasi Eva.
Päivän valjettua nähtiin jäljet-jotka
johtivat joen rantaan ja
kauempana jäässä reikä, mistä
mies oli painunut jokeen. Naaraus
pantiin toimeen, mutta virta o li
n i i n kova, ettei nyt j ä i d e n aikana
mitään löydetty. Keväällä jäiden
lähdettyä aloitettiin naaraus uudelleen.
Hukkumistapauksen j ä l k e e n k ä vi
isäntä rovastillekin asiasta puhumassa.
Pojan menetys oK kova
isku ja rovasti vielä piti ankaran
nuhdesaarnan isännälle. Evakin
lähti .pois. Ei kulunut aika enää
TERVEISET SUOMESTA
JA NEUVOSTOLIITOSTA
läkin sellainen, että jos on kysymyksessä
pitkä matka, niin yritän olla sitä
mahdollisimman: hiljaa siihen asti kunnes
lähden.
Tällä kertaa minä en matkustanut yksin.
Matkan varrella on jo karttunut
muutakin perhettä, joten sitä. alettiin
paremman puoliskon kanssa |>'hdessä
hommata Suomeen menoa. Yritimme olla
hiljaa, mutta tulihan se tiedoksi, kun
mieheni oil työssä ja hänen täytyi siellä
sanoa itsensä irti. Meidän hyvät naapurimme
tulivatkin suurella joukolla
toivottamaan meille matkaonnea ja antoivat
rahalahjan, jolla ostimme Suomesta
muistoesineet, käytännölliset, ei
m:tään joutavaa. Vieläkin kiitokset!
Matkamme alkoi aivan äärimmäiseltä
länneltä, Tyynen meren rannalta. Junalla
ensin New Yorkiin, sieltä laivalla
Ruotsiin ja Ruotsista lentämällä Turkuun.
Läskeudtittuamme lentokentälle
tuntui vähän oudolta ajatella, että ollaan
todella Suomen kamaralla. Totta
se kuitenkin oli.
Kun kävelimme lentokoneelta tuir-huoneelle,
havaitsimme vastaanottajien
joukosta kuusi kättä, jotka vilkuttivat
meille. Mieheni Valto jäi tullijönoon
ja minä menin lähemmäksi niitä vilkutta
jia. Menin aivan lasiseinän viereen
ja aryailn, että varmaan siellä oli siskoja,
mutta tunteminen oli heikon puoleista.
'Koetin puhutella heitä sen lasiseinän
läpi, mutta ei siitä tullut mitään.
Sillo'n tuli yksi tullimiehistä -ja päästi
minut hetkeksi västaanottajain luokse.
Siellä oli kolme siskoa ja jokaisella yksi
lapsi mukanaan.
Niemelässä Antm poismentyä. xiin siinä sitten kerrottin terveiset
Isäntä ja emäntä pyysivät ly- puolm ja toisin. Kylmästä talvisäästä
töitä anteeksi kovuuttaan ja saiioi- huoUraatta heillä oli kukat tervetuliai-vat,
että kyllähän Antti heidän
puolestaan olisi *Evan kanssa saanut
naimisiin mennä, jos he olisivat
arvanneet A n t i n sen t a k i a koskeen
kävelevän'. Mutta E v a vastasi:
, . ' . .
— Teidän rikkauttanne ei nyt
kukaan vie, « e pysyy omissa taskuissanne.
Onhan teillä siinä hyvä
lohdutus.
-Täten snmlla ilmoitan, ett» rakas
.mieheni ja lasten isä ja isoisä
NESTORI
MATSON
nnkkai laiseen mieen kotonaan
Garsonissa, Ont., lokaknim 14 p:na
1957. Hän oli syntynyt Karvialla,
Suomessa, tanunilcuan 10 p. 1888.
•Vainajaa jäi kaipaamaan Taimou-ea
Amalia, kolme poikaa ja kaksi
tytärtä peilieineen, sisko, Sanni perheineen
Port Arthurissa, snknlaiset
Amerikassa ja Suomessa sekä ystävät
täällä Canadassa. .
Sinä hiljaa nukut tuonelan mailla,
elämän tuskaa Ja miu*hetta vailla.
Sun muistoas täällä kunnioitamme,
kunnes jokainen poistuhime
vuorollamme.
Vaimosi Amalia,
Lepää» rauhassa, isä kulta.
Lapset ja*lastenlapset.
KIITOS '
Sydämelliset kUtokset kaikiUe ystäville
kaikesta avusta, osanotosta,
korteista Ja kukista. Baitos kantajille
Ja kahvipöydän laittaJUIe.
AMALIA MATSON JA LAPSET
G«raoa Ontario
siksi kaukaa tulleille omaisille. Minun
täytyi vielä mennä takaisin Valton luo
tulliin. Mitään vaikeuksia ei kuitenkaan
ollut ja niin olimme p'an valmiit
lähtemään vastaanottajain luo. Siinä
minä sitten esittelin siskoilleni sitä A-merikan
aarrettan', nimittäin miestäni.
Nauruksi ja leikiksi se lopulta meni,
vaikka alussa oli vakavaa, sillä sitä on
vaikea sanoa kaikkea mitä mielessä ailahtelee,
kun on vuoskymmenet toisiaan
näkemättä, Nuorinta siskoa en tuntenut
enää lainkaan. Hän oli 14-vuotias
kun lähdin Amerikkaan ja nyt 40 ikäinen
viiden lapsen äiti.
Siit^ me stten sakilla mentiin siskon
paikalle: He antoivat meille vieraskirjan.
Kun lähdemme kiertueelle,
saavat siihen tuttäiyat ja omaiset kirjoittaa
aihen merkintöjään. Lainaan tähän
nuorfmman siskoni meille tuli jäisiksi
kirjoittaman ry non.
ff arvoin yhtehen yhymme,
saamme toinen toisihimme.
Koitti patvä helmikuinen,
tuli ^eiras naurusuinen
meren, maan ja vuoren takaa,
mielessänsä toivo vakaa -
nähdä synnyinmaansa täällä,
vaikka (ahen pakkassäällä.
TcräsUntu Turkuun lensi,
saatiin vaikutelma ensi.
Tullipaviljonki näki,
kiunka Amerikan väki
'^setseleinecn^* tulla tallaa.
— Tutuit' Adan askel mallaa.
Valto lähtenyion mukaan,
uskoa nyt voisko kukaan . . .
Tuor on se jok* pyytää lohta,
siellä tullaan aivan kohta.
. Ääni Valton — langon varmaan,
Ada siskon oman armaan.
Riemulla ci siinä rajaa,
mcnmän kohti Emmin nuijaa.
Siellä syntyy ilo suuri,
valvoo koko joukko juuri
tamnuun kello neljään.saakka,
kevennetään *mielen taakka.
• •»
Vieras tnaa an vuodet vienyt,
vihdoin koti^eudMn tie nyt
johdattelee pmaa lastaan,
hymyy kotimaa fiyi vastaan:
Tervetulleeksi teidät kaksi
nieidän rakkaaks' vierabaksi!
VastaaiJpttotunpelm^ssa Turussa, jossa
Adan j ä Wlt<^ tervetulleeksi
kotimaan kamaralle helmik. 26 p.
195)5, kello 21.AS.
Kaisa ja Marjut Laitinen, Lyydia ja
Senni Sopanen, Emmi ja Ilmo Kankkunen.
Saavuttuamme Suomeen alkoi yleislakko,
joka kesti lähes kohne. viikkoa ja
sillä a-kaa ei ollut mitään mahdollisuutta
päästä mihinkään. Lopulta me
jollakin tavalla valutimme itsemme Keskipohjanmaalle,
sillg, sinne oli ensin
mentävä, koska siellä 80-vuotias äiti
odotti poikaansa, jota ei ollut nähnyt
30 vuoteen. Valton kotona olimme pari
viikkoa, mutta sen jälkeen viivyimme
vain päivän pari paikassaan. Lyhyesti
sanoen, olimme melkein aina pyö-r;
en päällä. Kummankin omaiset asuivat
eri puohlla Suomea ja mieli teki
nähdä heidät kaikki. Liikenneyhteydet
ovatkin Suomessa hyvät, linja-autoliikenne
ulottuu syrjäisillekin seudu*lle.
Kunhan vain tiet olisivat parempia ja
mutkattomampia.
Oli hyvin mielenkiintoista keskustella
kaikenlaisten ihmisten kanssa :
ta näytti, e t t | monet innokkaimij
sismin puoltajat olivat nyt kium
lyötyjä. OUessani heidän jouk
en ark^llut yhtään, koska tiesin
vät h6 pysty minulle mitään tekj
Puhuessani heidän kanssaan en p
kynttilääni vakan alla, vaan aimoi
dän ymmärtää^ että parhain tut
taistelussa rauhan puolesta: j a ys
Usten suhteider rakentaminen-ka
kanssa, myiiskin itäisen naapurin
sa; - • •>^:'^
Suomessa oloni aikana . sai,
Porkkalan takaisin. Ennustin heil
tä jos pidätte naapuruussuhteet^'
niin saatte vielä J^ j a l a h k i i i ^i
olikin siellä niitä, jotka suhteid^
kiihnuttua; iiskbivar
van Karjalan. :^Iielenkiintoista
myöskin kuulla sodan aikaisia^
Aina eivät tienneet itsekään; kui
aseveli ja kuka tviholliriem Su
kansa joutui maksamaan taskäät-
KIITOS
Sydämellinen kiitokseni teiUei^
tävät ja naapurit, jotka tukl^' ^
lättäen kotiimme juhj|l]na^:i^t:
mäpäivääni, täyttäessäni 60 vuoti
Kiitos ihianista kukista, käuniis
kahvipöydästä sekä arvokkais
lahjoista.
Kiitos Ell^iille, Annille ja Pi
kolle, jotka kaiken h^nunasitJe.Ki
tos myöskin kaikille jotka ottivi
osaa, mutta eivät voineet sai^uä.
Tämän ystävyyden osoituksen ti
Ien aina muistamaan.
MAIKKI SETÄLÄ
R. B . 1, Whttefish . Ontac
Sydämellinen kiitokseni sUtä hauskasta illasta, jonka järjestitte 60-
vuotls&yntymäpäiväni kunniaksi marraskuun 1 p:nä 1957.
Kiitos kukista ja lahjasta, sekä hyvästä ja kaimiistatarjoiliista; Kiitos
kerääjille ja kaikille vaivoistanne, myöskin niille, jotka osallistuitte lahjaan
ama Kukatushesta saakka, mutta olitte estetyt saapumasta.
Kiitollisuudella teitä kaikkia muistelen,' - "
AINO VIRTANEN
EZapuskasing Ontario
PALJON ONNEA TEILLE
25-vuotishääpäivänne johdosta toivottavat
ailamainitut ystävät:
Master Carl Hoffren
Mf. ja mrs. G. Mattila
Mr. ja xms. L. L. Grolmus
Miss >Änita Grolmus
Mr. ja mrs. H. Rimdberg
Mr. ja mrs. E. Flechner
Master Henry Biataja
Mr. ja mrs; L. Kataja
Mr. ja mrs. H. Pesonen
Mr. ja mrs. V. Weijolä
Mr. ja mrs. A. Laitinen
Mr. ja mrs. T, Litman
Mr. ja mrs. U. Virtava
Mr. ja mrs. Vilho Litman
Mr. ja mrs. John Grönberg
Mr. ja mrs. K. Rytkönen
Mr. ja mrs. Matti Pärssinen
Mr. ja mrs. R Bamett
Mr. ja mrs. Tom Korhonen
Mr. A. Mäntylä
M. ja mrs. K. Kujanpää
Mrs. Impi niberg
Mr. ja irirs. Eric Nyran'
Mrs. Ida Suvanto
Mrs. Irja Niemi .
Mr. ja mrs. W. Jokela
Mr. ja mrs. E. Aittola
Mary j ä Wally Vickberg
Eila ja A^ack Cosbum
Vieno ja Henry Huhtanen
Hilkka Ja-Tom Jokinen
Mamma Jokinen
Jeane ja Pentti Niemi
Mr. ja mrs, K: Nisula
Mr. Ja mrs. J. Juhas
Mr. Ja mrs. Campbell
Mr. ja nu^ P. Hakala
Mr. ja mrs. Ruohonen
Mr. j a mrs. Luhtinen
KIITOS
... .Sydämelliset kiitokset teUle. ystävät ja toverit, siitä tosiyllätyksestä jonka
jarj^titte kotiimme hopeahääpäivämme muistoksi.
arvokkaista lahjoista, kukista ja herkullisesta kahvipöydästä, selca
onnitteluista, joita saimme, vastaanottaa. .
«ini» ?rJ^ ;^wJl^ " H?^E.H ^«®«^l äonsnaiall, ev Eaavna lleei.v äSty lvvoililnee. eHt ishanaaplluea . jTa toNivuoimalmlee. . Keitittäo st umleytötes
25 vuoden päästä uudestaan, silloin odotamme teitä. -
Vielä kerran kiitos kaikille, ^
ELSA JA EINAR HOFFREN
272 Broadway Ave. Toronto,
l&I>ilviiii. 1957
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 16, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-11-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki571116 |
Description
| Title | 1957-11-16-10 |
| OCR text | ' OLEN' saanut haasteita kirjeellisesti ja suuirsesti, että minun pitäisi kirjoittaa Suomi-matkastani. Tunnen itseni sanoisinko kykenemättömäksi siihen tehtävään, mutta kuitenkin kerron jotakin, vaikka vähän arkaillen, sillä en halua pitää kynttilääni vakan alla. Paljon olivat muuttuneet Suomen olosuhteet sen 26 vuoden aikana, minkä olin sieltä pois ollut. Olisihan se ollut hauskaa käydä aikaisemminkin kurkistamassa synnyinmaataan, mutta olin päättänyt öUa n'in kauan, ettei tarvitse mennä sinnepäin velkalipulla, kuten oli matka tänne tehtävä. Isäni ei ahtanut rahaa matkalippuun, vaikka tiesin hä* neliä olevan. Kai se merkitsi sitä, etta pysy tyttö kotona, kun ei ole rahaa millä mennä. Minulla oP kuitenkin kultainen sisko, joka uskalsi rahat lainata. Heti asian esitettyäni hän lupasi auttaa. Suomen kamara poltti jalkojen alla ja olisi ollut nolo jäädä paikalleen, kun kaikki asiat oli lähtökunnossa. Naapurt kyllä eivät tienneet mitään aikeistani, silli olin silloii\ ja olen vie-votti hyvää yötä. Luulin hänen • menneen nukkumaan, viastasi Eva. Päivän valjettua nähtiin jäljet-jotka johtivat joen rantaan ja kauempana jäässä reikä, mistä mies oli painunut jokeen. Naaraus pantiin toimeen, mutta virta o li n i i n kova, ettei nyt j ä i d e n aikana mitään löydetty. Keväällä jäiden lähdettyä aloitettiin naaraus uudelleen. Hukkumistapauksen j ä l k e e n k ä vi isäntä rovastillekin asiasta puhumassa. Pojan menetys oK kova isku ja rovasti vielä piti ankaran nuhdesaarnan isännälle. Evakin lähti .pois. Ei kulunut aika enää TERVEISET SUOMESTA JA NEUVOSTOLIITOSTA läkin sellainen, että jos on kysymyksessä pitkä matka, niin yritän olla sitä mahdollisimman: hiljaa siihen asti kunnes lähden. Tällä kertaa minä en matkustanut yksin. Matkan varrella on jo karttunut muutakin perhettä, joten sitä. alettiin paremman puoliskon kanssa |>'hdessä hommata Suomeen menoa. Yritimme olla hiljaa, mutta tulihan se tiedoksi, kun mieheni oil työssä ja hänen täytyi siellä sanoa itsensä irti. Meidän hyvät naapurimme tulivatkin suurella joukolla toivottamaan meille matkaonnea ja antoivat rahalahjan, jolla ostimme Suomesta muistoesineet, käytännölliset, ei m:tään joutavaa. Vieläkin kiitokset! Matkamme alkoi aivan äärimmäiseltä länneltä, Tyynen meren rannalta. Junalla ensin New Yorkiin, sieltä laivalla Ruotsiin ja Ruotsista lentämällä Turkuun. Läskeudtittuamme lentokentälle tuntui vähän oudolta ajatella, että ollaan todella Suomen kamaralla. Totta se kuitenkin oli. Kun kävelimme lentokoneelta tuir-huoneelle, havaitsimme vastaanottajien joukosta kuusi kättä, jotka vilkuttivat meille. Mieheni Valto jäi tullijönoon ja minä menin lähemmäksi niitä vilkutta jia. Menin aivan lasiseinän viereen ja aryailn, että varmaan siellä oli siskoja, mutta tunteminen oli heikon puoleista. 'Koetin puhutella heitä sen lasiseinän läpi, mutta ei siitä tullut mitään. Sillo'n tuli yksi tullimiehistä -ja päästi minut hetkeksi västaanottajain luokse. Siellä oli kolme siskoa ja jokaisella yksi lapsi mukanaan. Niemelässä Antm poismentyä. xiin siinä sitten kerrottin terveiset Isäntä ja emäntä pyysivät ly- puolm ja toisin. Kylmästä talvisäästä töitä anteeksi kovuuttaan ja saiioi- huoUraatta heillä oli kukat tervetuliai-vat, että kyllähän Antti heidän puolestaan olisi *Evan kanssa saanut naimisiin mennä, jos he olisivat arvanneet A n t i n sen t a k i a koskeen kävelevän'. Mutta E v a vastasi: , . ' . . — Teidän rikkauttanne ei nyt kukaan vie, « e pysyy omissa taskuissanne. Onhan teillä siinä hyvä lohdutus. -Täten snmlla ilmoitan, ett» rakas .mieheni ja lasten isä ja isoisä NESTORI MATSON nnkkai laiseen mieen kotonaan Garsonissa, Ont., lokaknim 14 p:na 1957. Hän oli syntynyt Karvialla, Suomessa, tanunilcuan 10 p. 1888. •Vainajaa jäi kaipaamaan Taimou-ea Amalia, kolme poikaa ja kaksi tytärtä peilieineen, sisko, Sanni perheineen Port Arthurissa, snknlaiset Amerikassa ja Suomessa sekä ystävät täällä Canadassa. . Sinä hiljaa nukut tuonelan mailla, elämän tuskaa Ja miu*hetta vailla. Sun muistoas täällä kunnioitamme, kunnes jokainen poistuhime vuorollamme. Vaimosi Amalia, Lepää» rauhassa, isä kulta. Lapset ja*lastenlapset. KIITOS ' Sydämelliset kUtokset kaikiUe ystäville kaikesta avusta, osanotosta, korteista Ja kukista. Baitos kantajille Ja kahvipöydän laittaJUIe. AMALIA MATSON JA LAPSET G«raoa Ontario siksi kaukaa tulleille omaisille. Minun täytyi vielä mennä takaisin Valton luo tulliin. Mitään vaikeuksia ei kuitenkaan ollut ja niin olimme p'an valmiit lähtemään vastaanottajain luo. Siinä minä sitten esittelin siskoilleni sitä A-merikan aarrettan', nimittäin miestäni. Nauruksi ja leikiksi se lopulta meni, vaikka alussa oli vakavaa, sillä sitä on vaikea sanoa kaikkea mitä mielessä ailahtelee, kun on vuoskymmenet toisiaan näkemättä, Nuorinta siskoa en tuntenut enää lainkaan. Hän oli 14-vuotias kun lähdin Amerikkaan ja nyt 40 ikäinen viiden lapsen äiti. Siit^ me stten sakilla mentiin siskon paikalle: He antoivat meille vieraskirjan. Kun lähdemme kiertueelle, saavat siihen tuttäiyat ja omaiset kirjoittaa aihen merkintöjään. Lainaan tähän nuorfmman siskoni meille tuli jäisiksi kirjoittaman ry non. ff arvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme. Koitti patvä helmikuinen, tuli ^eiras naurusuinen meren, maan ja vuoren takaa, mielessänsä toivo vakaa - nähdä synnyinmaansa täällä, vaikka (ahen pakkassäällä. TcräsUntu Turkuun lensi, saatiin vaikutelma ensi. Tullipaviljonki näki, kiunka Amerikan väki '^setseleinecn^* tulla tallaa. — Tutuit' Adan askel mallaa. Valto lähtenyion mukaan, uskoa nyt voisko kukaan . . . Tuor on se jok* pyytää lohta, siellä tullaan aivan kohta. . Ääni Valton — langon varmaan, Ada siskon oman armaan. Riemulla ci siinä rajaa, mcnmän kohti Emmin nuijaa. Siellä syntyy ilo suuri, valvoo koko joukko juuri tamnuun kello neljään.saakka, kevennetään *mielen taakka. • •» Vieras tnaa an vuodet vienyt, vihdoin koti^eudMn tie nyt johdattelee pmaa lastaan, hymyy kotimaa fiyi vastaan: Tervetulleeksi teidät kaksi nieidän rakkaaks' vierabaksi! VastaaiJpttotunpelm^ssa Turussa, jossa Adan j ä Wlt<^ tervetulleeksi kotimaan kamaralle helmik. 26 p. 195)5, kello 21.AS. Kaisa ja Marjut Laitinen, Lyydia ja Senni Sopanen, Emmi ja Ilmo Kankkunen. Saavuttuamme Suomeen alkoi yleislakko, joka kesti lähes kohne. viikkoa ja sillä a-kaa ei ollut mitään mahdollisuutta päästä mihinkään. Lopulta me jollakin tavalla valutimme itsemme Keskipohjanmaalle, sillg, sinne oli ensin mentävä, koska siellä 80-vuotias äiti odotti poikaansa, jota ei ollut nähnyt 30 vuoteen. Valton kotona olimme pari viikkoa, mutta sen jälkeen viivyimme vain päivän pari paikassaan. Lyhyesti sanoen, olimme melkein aina pyö-r; en päällä. Kummankin omaiset asuivat eri puohlla Suomea ja mieli teki nähdä heidät kaikki. Liikenneyhteydet ovatkin Suomessa hyvät, linja-autoliikenne ulottuu syrjäisillekin seudu*lle. Kunhan vain tiet olisivat parempia ja mutkattomampia. Oli hyvin mielenkiintoista keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa : ta näytti, e t t | monet innokkaimij sismin puoltajat olivat nyt kium lyötyjä. OUessani heidän jouk en ark^llut yhtään, koska tiesin vät h6 pysty minulle mitään tekj Puhuessani heidän kanssaan en p kynttilääni vakan alla, vaan aimoi dän ymmärtää^ että parhain tut taistelussa rauhan puolesta: j a ys Usten suhteider rakentaminen-ka kanssa, myiiskin itäisen naapurin sa; - • •>^:'^ Suomessa oloni aikana . sai, Porkkalan takaisin. Ennustin heil tä jos pidätte naapuruussuhteet^' niin saatte vielä J^ j a l a h k i i i ^i olikin siellä niitä, jotka suhteid^ kiihnuttua; iiskbivar van Karjalan. :^Iielenkiintoista myöskin kuulla sodan aikaisia^ Aina eivät tienneet itsekään; kui aseveli ja kuka tviholliriem Su kansa joutui maksamaan taskäät- KIITOS Sydämellinen kiitokseni teiUei^ tävät ja naapurit, jotka tukl^' ^ lättäen kotiimme juhj|l]na^:i^t: mäpäivääni, täyttäessäni 60 vuoti Kiitos ihianista kukista, käuniis kahvipöydästä sekä arvokkais lahjoista. Kiitos Ell^iille, Annille ja Pi kolle, jotka kaiken h^nunasitJe.Ki tos myöskin kaikille jotka ottivi osaa, mutta eivät voineet sai^uä. Tämän ystävyyden osoituksen ti Ien aina muistamaan. MAIKKI SETÄLÄ R. B . 1, Whttefish . Ontac Sydämellinen kiitokseni sUtä hauskasta illasta, jonka järjestitte 60- vuotls&yntymäpäiväni kunniaksi marraskuun 1 p:nä 1957. Kiitos kukista ja lahjasta, sekä hyvästä ja kaimiistatarjoiliista; Kiitos kerääjille ja kaikille vaivoistanne, myöskin niille, jotka osallistuitte lahjaan ama Kukatushesta saakka, mutta olitte estetyt saapumasta. Kiitollisuudella teitä kaikkia muistelen,' - " AINO VIRTANEN EZapuskasing Ontario PALJON ONNEA TEILLE 25-vuotishääpäivänne johdosta toivottavat ailamainitut ystävät: Master Carl Hoffren Mf. ja mrs. G. Mattila Mr. ja xms. L. L. Grolmus Miss >Änita Grolmus Mr. ja mrs. H. Rimdberg Mr. ja mrs. E. Flechner Master Henry Biataja Mr. ja mrs; L. Kataja Mr. ja mrs. H. Pesonen Mr. ja mrs. V. Weijolä Mr. ja mrs. A. Laitinen Mr. ja mrs. T, Litman Mr. ja mrs. U. Virtava Mr. ja mrs. Vilho Litman Mr. ja mrs. John Grönberg Mr. ja mrs. K. Rytkönen Mr. ja mrs. Matti Pärssinen Mr. ja mrs. R Bamett Mr. ja mrs. Tom Korhonen Mr. A. Mäntylä M. ja mrs. K. Kujanpää Mrs. Impi niberg Mr. ja irirs. Eric Nyran' Mrs. Ida Suvanto Mrs. Irja Niemi . Mr. ja mrs. W. Jokela Mr. ja mrs. E. Aittola Mary j ä Wally Vickberg Eila ja A^ack Cosbum Vieno ja Henry Huhtanen Hilkka Ja-Tom Jokinen Mamma Jokinen Jeane ja Pentti Niemi Mr. ja mrs, K: Nisula Mr. Ja mrs. J. Juhas Mr. Ja mrs. Campbell Mr. ja nu^ P. Hakala Mr. ja mrs. Ruohonen Mr. j a mrs. Luhtinen KIITOS ... .Sydämelliset kiitokset teUle. ystävät ja toverit, siitä tosiyllätyksestä jonka jarj^titte kotiimme hopeahääpäivämme muistoksi. arvokkaista lahjoista, kukista ja herkullisesta kahvipöydästä, selca onnitteluista, joita saimme, vastaanottaa. . «ini» ?rJ^ ;^wJl^ " H?^E.H ^«®«^l äonsnaiall, ev Eaavna lleei.v äSty lvvoililnee. eHt ishanaaplluea . jTa toNivuoimalmlee. . Keitittäo st umleytötes 25 vuoden päästä uudestaan, silloin odotamme teitä. - Vielä kerran kiitos kaikille, ^ ELSA JA EINAR HOFFREN 272 Broadway Ave. Toronto, l&I>ilviiii. 1957 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-11-16-10
