1957-11-16-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
mnm rimMnemtm
Kirj. IRJA K.
^ (Jatkoa)
X.
MVÖSKIX Frida Lund oli palannut
pääkaupungista kotiinsa kesää
viettämään ja v imeaikaisia katkeria
pettymyksiään maaseudun rauhassa vähitellen
unohtamaan. Hän tunsi todellakin
kaipaavansa vain lepoa, kaikkien
noiden viime kuukausien yhtämittaisten
juhlimisien ja usein aamupuoleen asti
valvottujen öitten jälkeen.
Kuinka suurella vastenmielisjrydellä
hän nyt ajattelikäan koko tuota elämää.
Kuinka hän tunsikaan nyt vihaavansa
kaikkia noita silloisia hauskoja, mutta
nyt jälkeenpäin n'in tylyiltä ja sisällyksettömiltä
vaikuttavia, remuavan
iloisia tovereitaan-ja ystäviään, koko
pääkaupunkia ja ennenkaikkea Kajta,
jota hän oli kerran luullut niin suuresti
rakastavansa — ja jonka hän sitten oli
huomannutkn aivan yhtä huonoksi, turmeltuneeksi
ja huikentelevaiseksi kuin
he kaikki muutkin olivat. Ja ehkäpä
juuri sen takia oli hänestä itsestäänkin
tullut samanlainen . . .
Mitähän hyvät ja mitään paha^aa-v'stamattomat
varihenimat olisivatkaan
sanoneet, nähdessään ainoan tyttärensä
istuvan pikkutunneille asti tupakansavuisessa
ravintolasalissa, kallistellen
laseja aivan f/htä rohkeasti, kuin hänen
miehiset toverinsakin? Mutta niinhän
olivat tehneet kaikki toisetkin tytöt,
joita hän oli oppinut Kajn seurustelemissa
taiteilijapireissä tuntemaan.
Äiti olisi varmaankin pyörtynyt pelkästä
mielipahasta, ja isä olisi ollut armottoman
vihainen. Mutta vähitellen, he
ehkä olsivat tyyntyneet kumpikin ja olleet
vain vilpittömästi iloisia siitä, että
rakas tytär nyt kumminkin oli jälleen,
turvassa kodin huolehtivassa ja esimerkillisessä
ilmapiirissä.
Frida naurahti hieman ivallisesti, katr
sahtaessaan vuoronperään molempiin *
vanhempiinsa, jotka siinä aamiaispöydän
toisella puolen hl jäisinä söivät
kumpikin tyyt>^äisinä kaikinpuolin koko
elämäänsä ja erittäinkin tämän herkullisen
ja tavallisuudesta poikkeavan
aamiaispöydän moni*n ja erikoisiin antimiin,
joka tyttären ensimmäisen kotona-olopäivän
kunniaksi oli nyt näin tavattoman
juhlallinen ja moniläjinen.
— Ja jälkiruoaksi saamme manskoi-ta,
sanoi äiti juuri voitonriemuisesti
tällaisia ihmisiä olisi enemmän, niin ei
olisi maailmassa eripurasuutta ihmisten
kesken, ei sotia kansojen välillä.
Nyt soittavat syksyn tuulet kehtolaulua
haudallasi ja pian peittää valkea lumi
leposijasi sekä kauniit kukat kumniul-läsi.
Nuku unta rauhaisaa! Kiitos ystävyydestäsi!
Vaikea on jääneen osa, paljon \'ai-keampi
menettäessään h ^ ä n aviokumppaninsa.
Sinulla Katri ovat- muistoina
kauniit ajatukset kuin kevät, joka versoo
joka vuosi huolimatta si'tä kuinka
kova talvi on ollut ja kuinka syvälle
routa on maan jäädyttänyt. Niin, silti
maa kukkii uudelleen yhtä kauniina
kuin aina. Aika on paras parantaja, se
tekee ^.önsä ihmissielussakin, lievittäen
suurimmankin tuskan ja ikävän.
Lohduttakoon sinua suuressa surussasi
tietoisuus siitä, että sinulla on ystäviä
jotka haluaisivat auttaa sinua
pääsemään yli kaikken pahimman,
alutta suurinkaan rakkaus ja \'stä\yys
ei kykene ottamaan taakkaa, jota joudut
kantamaan. Kunkin ihmisen on se
kannettava yksin. Toivomme sinulle
kestävyyttä sekä uskoa tulevaisuuteen.
LY\Xr JA JUSSL
keksimästään yllätyksestä, koko kasvoiltaan
säteillen. ^ Ne ovatkin ensimmäisiä
tänä kesänä. Puutarhuri Levosen
ansarissa, lasin alla kypg/neitä.
— No, tyttöseni, sanoi isä laskien sanomalehden
kädestään niin äkkiä, että
Frida aivan tahtomattaan hieman säpsähti.
— Kerrohan nyt Helsingstä jotakin
meillekin . . . On siellä tainnut
kaikki paljonkin siitä asti muuttua, kun
minä siellä nuorena ylioppilaana tenttejäni
lueskelin?
Onpa niinkin, kiirehti Frida ker-k^
ästi vakuuttamaan.—Tuskinpa enää
tuntisitkaan koko kaupunkia, isä . . .
Harvoinpahan sinulla onkaan enää viime
vuosina sinnepäin matkoja sattunut.
Ja nopeasti, aivankuin hieman hengästyneenä
puhuen, Frida alkoi kertoa
' kaikesta. —^Musiikkiopistosta, jossa oli
pianontunteja äitinsä toivomuksen mukaisesti
ottanut, vanhasta ja hermostuneesta
rouva Bergmanista, joka opetti
lasille ja porsliinille maalausta. Sitäkin
hän oli yrittänyt harrastaa, mutta kyllästynyt
sitten opettajansa ainaiseen torumiseen
ja lofiettanut kesken.
Ja tädit, Anna ja Eriikka, voivat
kyllä hyvin. Heidän luonaan hän oli
asunutkin aluksi, mutta siellä oli aina
niin kovin hiljaista ja ikävää, eikä hänellä
oi si saanut käydä ketään vieraitakaan
koskaan . . . Se häiritsi heitä,/
he sanoivat,^ ja siksi juuri hän olikin
lopulta, saanut tädeistä kyllikseen ja
muuttanut sitten erään tyttötoverinsa
huonetoveriksi. .
'Kaikesta muusta Fr'da tulikin kertoneeksi
melko tarkkaan, mutta ei sanaakaan
Kajsta ja niistä uusista ystävistään,
jotka hän juiiri Kajn välityksellä
oli tullut tuntemaan. Äiti olisi ehkä
vain turhaan yltynyt liikoja kyselemään?
E kä Frida halunnut nyt muutenkaan
syventyä itsekään sen yksityiskohtaisemmin
muistelemaan viime viikkojen
vaihtelevaa elämäänsä. Kauniin ja tulisen
Kajn ja hänen välisensä, lyhyen
rakkaussadun ajatteleminen teki s tten-kiii
vielä hieman kipeää, kaikesta huolimatta.
Vaikka olikin hieman nöyryyttävää
ajatella, että samalla tavalla Kaj oli rakastanut
niin monia muitak*n, vieläpä
samanaikaisesti, hänenkin kassaan seurustellessaan.^—'
Mikä suuri hupsu hän
olikaan ollut, että olisi tuolle huiken-televaiselle
ja naisten iha lullaan, aivan
piloille hemmpittelemalla miehelle ollut
.ainoa.
Maantieltä. kuuluva kiivas töminä ja
yhä lähemmäksi tule\'akavionkopse sai
heidät kaikki kolme äkkiä säikähtynei-nä
kapsahtamaan tupliltaan ja rientämään
uteliaina kuistille katsomaan, keitä
siellä semmoisella kiireellä ja hevosten
kilpaa laukatessa ajoi.
. Kolme ratsastajaa läheni nopeasti,
ratsujen nelstäessä ja maantien hiekan
heidän ympärillään pölistessä, pitkin sitä
samaa tietä, jonka varrella tohtori
Lundin fauvilamainen ja vaaleaksi maalattu
talo oli.
—: Jopai taitaa ''Hovin" hurjapäinen
kolmikko olla taask*n liikkeellä? hjTnyi-li
tohtori Lund hWätuulisesti. tuntiessaan
tulijat. — Ovat tietenkin taas kiertäneet
koko järven ympäriinsä, niinkuin
tavallisesti usenkin ratsastusret-killään.
Minä vain en viitsisi aikaani
mokomaan haaskata. Ja mitäpä iloakaan
tuosta m. t luulisi olevan, keikkua
snne ja tänne hurjistuneena laukkaavan
hex^osen selässä, joka hetki vaarassa
pudota. Mutta hUvinsapa lienee kullakin.
^
Huvilan kohdalle saavuttuaan hiljensivät
ratsastajat hieman hevostensa
vauhtia, heilauttaen iloisesti kättään
kaikki kolme; vastaukseksi tohtorinna
Lund*n kuistilta huutamaan tervehdykseen.
Nyt oli Fridallakin hyvää aikaa ja tilaisuutta
tarkkailla lähemmin.
Etummaisena ratsasti UUä.
— Katsopas vain, mietti Frida itsekseen
hymähtäen. Muotitauti cfi lopultakin
tarttunut pienokaiseenkin. Pitr
kät ja vaaleat hauskasti heilahtelevat
letit olivat kadonneet tytön selästä. Poikamaisen
lyhyeksi leikattuna ja kihärai-sena
pörrötti hänen kullankeltainen tukkansa,
hieman keikailevasti päähän kallelleen
asetetun Ippalakin alta.
Tuo toinen, joka ratsasti läiktyväkar-vaisella
ja kiiltävännyistalla hevosella,
oli myöskin nainen.
Kas — Jaanahan se olikin?
Tuo sammaleenvihreä ratsastuspuku-ko
hänet teki niin kovin erila'sen ja vieraan
näköiseksi, että Fridan oli vaikea
häntä heti tunteakaan? Pieni ja litteä
toisella korvallisella oleva baskerikin oli
v'hreä väriltään, samoinkuin tuulessa
liehuva silkkiliinakin.
Vastahakoisesti oli Fridan myönnettävä
itselleen, että Jaana oli tullut paljon
sievemmäksi ja hauskemman näköiseksi
tällä välin, Jorin vaimona ollessaan.
Äskeinen, kiivas ratsastus oli pannut
veren nopeammin kiertämään hänen •
suonissaan, punaten somasti posket ja
saaden hänen silmänsä loistamaan tayal-
Ista kirkkaampina ja tummempina. —
Ehkäpä hänen elämänsä Jorin vaimona
oli hyvinkin onnellista? iSe ajatus sai
Fridan epämieluisasti säpsähtämään.
— Hän on kaunistunut aivan ihmeellisesti,
täytyi hänen s*tten tunnustaa rehellisesti
itselleen, eikä tuo huomio heikentänyt
suinkaan sitä vastenmielisyyttä
ja salaista kaunaa, jotä Frida oli aina
Jaanaa kohtaan Jor'n takia tuntenut.
Sitten kääntyi hänen huomionsa kolmanteen
ratsastajaan, tummatukkaiseen
ja avopäiseen mieheen.
Tämä istui hyvin suoraselkäisenä
ratsunsa selässä, ohjaten sitä taitavasti
ja tottuneesti.
Hänen ihonsa 'oli hyvin' tummaksi
päivettynyt, ja taivaansininen silkkitri-koopaita,
jonka hihat hän oli poikamai-sest:
käärinyt kyynärpäiden yläpuolelle,
näytti värinsä kirkkaudella hyvä vain
korostavan hänen kahvinruskeaa päi-vettyneisyyttääri.
Koskaan ei Frida muistanut nähneensä
miestä aikaisemmin, mutta sittenkin
hänessä oli jotakin niin kummallisen
tuttua kaikesta huolimatta.
— Kuka tuo ylen komea ja pikisilmä
naisten ritari on? hän ei malttanut olla
heti kysymättä, kun hevoset ratsasta-jineen
olivat kadonneet näkyvistä^ jättäen
vain harmaan ja sakeaii tomupilven
leijumaan jälkeensä. ,
— Mutta, hyväinen aika, rakas Frida,
huudahti hänen äitinsä hämmästyneenä.
— Etkö sinä todellakaan tuntenut
Elmeri Randella?
— No niin, hän jatkoi sitten muistellen
ja mielessään vuosia, laskien. ~
Eihän^se niin kovm kun>mallista oler
kaan< . . Olithan vasta tyttönen Elmerin
kotoaan karatessa. Siinä kolmen
—neljäntoista ikäinen, niinkuin Ulla on
nyt.. Ja Elmerikin on vasta sen jälkeen
todella miehistynyt ja vahvistunut. Hän
olikin niin hntelä koulupoikana ollessaan.
— Niin, tietenkin se oli — Elmeri,
sanoi Frida naurahtaen omituisen poissaolevasta
—Sehän tuntuu aivan luon-noll
seita nyt, kun sen tiedän. En tul-hit
äsken edes ajatelleeksikaan sitä
mahdollisuutta, sillä enhän edes liennyt,
että Ehneri oleskelee kotonaan.
— Etpä tietenkään, Frida, muisti
tohtori Lundkin nyt äkkiä. — Ethän si- '
nä ollutkaan Jori RandelUn häissä.
Häältanahan Elmeri niin yllättäen ja
salaperäisesti saapui. - .. ~ . .
Ja rouva Lund ihmetteli itseään sa
maan aikaan todella suuresti. 1-
ka ihmeessä hän olikaan unohtanut kertoa
kirjeissään Fridalle siitä asiasta'
hän metti. — Koko kylähän niihin af*
koihin kohusi vain "Hovin" Elmerin ÖU-dosta
ja odottamattomasta kotiinpaluusi
ta. No, voisihan hän sen kertoa nytkin,
vaikka heti paikalla.
Ja niin sai Frda kuulla kaikki ne
kyläjuorut, joita Elmeristä ja hänen fc):
tiintuk)staan kierteli. Sanottiin Elmerin
nykyisin näyttäytyvän usein go^
miota ja yleistä pahennusta herättävästi
veljensä vaimon, sen entisen ,vaMeaa
koulunopettajattaren seurassa. Sinähän:
ennätit häneen jo tutustuakin, vai ini-^
tä, Frida ? He ratsastivat yhdessä, jiii.
vat jä kalastelivat yhdessäysöutefe^^
ja tekivät pitkiä kävelyretkiä y h d^
ylipäänsä . ' \ .olivat aina yhdessä ja
näyttivät lisäksi harvinaisen hyvin viili-tyvän
toistensa seurassa. No, tosinhan
Ulla kolniantena oli use*n mukana, mutta
sittenkin. (Seurasi kuvaava ja paljon
puhuva olkapäiden kohotus). —
MATKUSTAKAA
Varatkaa NYT laivapaikkanne
ensi TALVEN "säästökauden"
laivavuoroihin, jolloin parhaita
hyttejä on saatavissa halpaan
hintaan, ja jolloin voitte täysin
nauttia matkastanne.
Jouluksi Suomeen
Kaksi ilontäyteistä.,
JouluhuvimatkaaTii •
M.l^ KUNGSHOLM
JOULUKUUN 4
. MSTOCmM)IJWf
JOULUKUUN 10
HALIFAXIS^TA
JOULUKUUN 11'
AIKAISET V. 1958
KULKUVUDRDT
New Yorkista Göteborgiin:
M. Sr STOCKHOLM
Tarhmik. 22, helmik. 19 ja
maalisk. lö p.
HALIFAXISTA
Tammikuun 23 'ja helmikuun
20 p.
Mukavat säännölliset yhteydet
eri puolille Suomea.
Matkatavarat läihetetään New;
Yorkista tai Halifaxista^supraan^
Suomeen.
Kääntykää nxa*ka-asiamlöheone
puoleen, itai{, ; :ri,
Swedisb Americati
1^5 Phillips Sq., Äontrefil,iPQ,
470 Main Street, Whuilpeg. Man)
803 ist Street E., Calpary*; .'Alta
Ruotsin (Amerikan Linjaa edustavat*-'
Vaiuus Travel ftgenc^^
BOX 69 SUDBUBXr.ONT.
PUHELIN OS. 4-4264
Ritari Agencies, ttd.
MatkaUafoimisto ;
7 CEDAR ST, SUDBUBT, ÖNr.
. PoheUn OS. S-SSSS
O. K. Johnson & Co^JAä.
^ Mailoaiiitoiinisto
esn BAY ST., TORONTO, ONT,
Palielin EBt. 6-9488
Sivu n L^uaLnlJiiiiä* nrnnaokuim^ paiyänil 1957
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 16, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-11-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki571116 |
Description
| Title | 1957-11-16-08 |
| OCR text | mnm rimMnemtm Kirj. IRJA K. ^ (Jatkoa) X. MVÖSKIX Frida Lund oli palannut pääkaupungista kotiinsa kesää viettämään ja v imeaikaisia katkeria pettymyksiään maaseudun rauhassa vähitellen unohtamaan. Hän tunsi todellakin kaipaavansa vain lepoa, kaikkien noiden viime kuukausien yhtämittaisten juhlimisien ja usein aamupuoleen asti valvottujen öitten jälkeen. Kuinka suurella vastenmielisjrydellä hän nyt ajattelikäan koko tuota elämää. Kuinka hän tunsikaan nyt vihaavansa kaikkia noita silloisia hauskoja, mutta nyt jälkeenpäin n'in tylyiltä ja sisällyksettömiltä vaikuttavia, remuavan iloisia tovereitaan-ja ystäviään, koko pääkaupunkia ja ennenkaikkea Kajta, jota hän oli kerran luullut niin suuresti rakastavansa — ja jonka hän sitten oli huomannutkn aivan yhtä huonoksi, turmeltuneeksi ja huikentelevaiseksi kuin he kaikki muutkin olivat. Ja ehkäpä juuri sen takia oli hänestä itsestäänkin tullut samanlainen . . . Mitähän hyvät ja mitään paha^aa-v'stamattomat varihenimat olisivatkaan sanoneet, nähdessään ainoan tyttärensä istuvan pikkutunneille asti tupakansavuisessa ravintolasalissa, kallistellen laseja aivan f/htä rohkeasti, kuin hänen miehiset toverinsakin? Mutta niinhän olivat tehneet kaikki toisetkin tytöt, joita hän oli oppinut Kajn seurustelemissa taiteilijapireissä tuntemaan. Äiti olisi varmaankin pyörtynyt pelkästä mielipahasta, ja isä olisi ollut armottoman vihainen. Mutta vähitellen, he ehkä olsivat tyyntyneet kumpikin ja olleet vain vilpittömästi iloisia siitä, että rakas tytär nyt kumminkin oli jälleen, turvassa kodin huolehtivassa ja esimerkillisessä ilmapiirissä. Frida naurahti hieman ivallisesti, katr sahtaessaan vuoronperään molempiin * vanhempiinsa, jotka siinä aamiaispöydän toisella puolen hl jäisinä söivät kumpikin tyyt>^äisinä kaikinpuolin koko elämäänsä ja erittäinkin tämän herkullisen ja tavallisuudesta poikkeavan aamiaispöydän moni*n ja erikoisiin antimiin, joka tyttären ensimmäisen kotona-olopäivän kunniaksi oli nyt näin tavattoman juhlallinen ja moniläjinen. — Ja jälkiruoaksi saamme manskoi-ta, sanoi äiti juuri voitonriemuisesti tällaisia ihmisiä olisi enemmän, niin ei olisi maailmassa eripurasuutta ihmisten kesken, ei sotia kansojen välillä. Nyt soittavat syksyn tuulet kehtolaulua haudallasi ja pian peittää valkea lumi leposijasi sekä kauniit kukat kumniul-läsi. Nuku unta rauhaisaa! Kiitos ystävyydestäsi! Vaikea on jääneen osa, paljon \'ai-keampi menettäessään h ^ ä n aviokumppaninsa. Sinulla Katri ovat- muistoina kauniit ajatukset kuin kevät, joka versoo joka vuosi huolimatta si'tä kuinka kova talvi on ollut ja kuinka syvälle routa on maan jäädyttänyt. Niin, silti maa kukkii uudelleen yhtä kauniina kuin aina. Aika on paras parantaja, se tekee ^.önsä ihmissielussakin, lievittäen suurimmankin tuskan ja ikävän. Lohduttakoon sinua suuressa surussasi tietoisuus siitä, että sinulla on ystäviä jotka haluaisivat auttaa sinua pääsemään yli kaikken pahimman, alutta suurinkaan rakkaus ja \'stä\yys ei kykene ottamaan taakkaa, jota joudut kantamaan. Kunkin ihmisen on se kannettava yksin. Toivomme sinulle kestävyyttä sekä uskoa tulevaisuuteen. LY\Xr JA JUSSL keksimästään yllätyksestä, koko kasvoiltaan säteillen. ^ Ne ovatkin ensimmäisiä tänä kesänä. Puutarhuri Levosen ansarissa, lasin alla kypg/neitä. — No, tyttöseni, sanoi isä laskien sanomalehden kädestään niin äkkiä, että Frida aivan tahtomattaan hieman säpsähti. — Kerrohan nyt Helsingstä jotakin meillekin . . . On siellä tainnut kaikki paljonkin siitä asti muuttua, kun minä siellä nuorena ylioppilaana tenttejäni lueskelin? Onpa niinkin, kiirehti Frida ker-k^ ästi vakuuttamaan.—Tuskinpa enää tuntisitkaan koko kaupunkia, isä . . . Harvoinpahan sinulla onkaan enää viime vuosina sinnepäin matkoja sattunut. Ja nopeasti, aivankuin hieman hengästyneenä puhuen, Frida alkoi kertoa ' kaikesta. —^Musiikkiopistosta, jossa oli pianontunteja äitinsä toivomuksen mukaisesti ottanut, vanhasta ja hermostuneesta rouva Bergmanista, joka opetti lasille ja porsliinille maalausta. Sitäkin hän oli yrittänyt harrastaa, mutta kyllästynyt sitten opettajansa ainaiseen torumiseen ja lofiettanut kesken. Ja tädit, Anna ja Eriikka, voivat kyllä hyvin. Heidän luonaan hän oli asunutkin aluksi, mutta siellä oli aina niin kovin hiljaista ja ikävää, eikä hänellä oi si saanut käydä ketään vieraitakaan koskaan . . . Se häiritsi heitä,/ he sanoivat,^ ja siksi juuri hän olikin lopulta, saanut tädeistä kyllikseen ja muuttanut sitten erään tyttötoverinsa huonetoveriksi. . 'Kaikesta muusta Fr'da tulikin kertoneeksi melko tarkkaan, mutta ei sanaakaan Kajsta ja niistä uusista ystävistään, jotka hän juiiri Kajn välityksellä oli tullut tuntemaan. Äiti olisi ehkä vain turhaan yltynyt liikoja kyselemään? E kä Frida halunnut nyt muutenkaan syventyä itsekään sen yksityiskohtaisemmin muistelemaan viime viikkojen vaihtelevaa elämäänsä. Kauniin ja tulisen Kajn ja hänen välisensä, lyhyen rakkaussadun ajatteleminen teki s tten-kiii vielä hieman kipeää, kaikesta huolimatta. Vaikka olikin hieman nöyryyttävää ajatella, että samalla tavalla Kaj oli rakastanut niin monia muitak*n, vieläpä samanaikaisesti, hänenkin kassaan seurustellessaan.^—' Mikä suuri hupsu hän olikaan ollut, että olisi tuolle huiken-televaiselle ja naisten iha lullaan, aivan piloille hemmpittelemalla miehelle ollut .ainoa. Maantieltä. kuuluva kiivas töminä ja yhä lähemmäksi tule\'akavionkopse sai heidät kaikki kolme äkkiä säikähtynei-nä kapsahtamaan tupliltaan ja rientämään uteliaina kuistille katsomaan, keitä siellä semmoisella kiireellä ja hevosten kilpaa laukatessa ajoi. . Kolme ratsastajaa läheni nopeasti, ratsujen nelstäessä ja maantien hiekan heidän ympärillään pölistessä, pitkin sitä samaa tietä, jonka varrella tohtori Lundin fauvilamainen ja vaaleaksi maalattu talo oli. —: Jopai taitaa ''Hovin" hurjapäinen kolmikko olla taask*n liikkeellä? hjTnyi-li tohtori Lund hWätuulisesti. tuntiessaan tulijat. — Ovat tietenkin taas kiertäneet koko järven ympäriinsä, niinkuin tavallisesti usenkin ratsastusret-killään. Minä vain en viitsisi aikaani mokomaan haaskata. Ja mitäpä iloakaan tuosta m. t luulisi olevan, keikkua snne ja tänne hurjistuneena laukkaavan hex^osen selässä, joka hetki vaarassa pudota. Mutta hUvinsapa lienee kullakin. ^ Huvilan kohdalle saavuttuaan hiljensivät ratsastajat hieman hevostensa vauhtia, heilauttaen iloisesti kättään kaikki kolme; vastaukseksi tohtorinna Lund*n kuistilta huutamaan tervehdykseen. Nyt oli Fridallakin hyvää aikaa ja tilaisuutta tarkkailla lähemmin. Etummaisena ratsasti UUä. — Katsopas vain, mietti Frida itsekseen hymähtäen. Muotitauti cfi lopultakin tarttunut pienokaiseenkin. Pitr kät ja vaaleat hauskasti heilahtelevat letit olivat kadonneet tytön selästä. Poikamaisen lyhyeksi leikattuna ja kihärai-sena pörrötti hänen kullankeltainen tukkansa, hieman keikailevasti päähän kallelleen asetetun Ippalakin alta. Tuo toinen, joka ratsasti läiktyväkar-vaisella ja kiiltävännyistalla hevosella, oli myöskin nainen. Kas — Jaanahan se olikin? Tuo sammaleenvihreä ratsastuspuku-ko hänet teki niin kovin erila'sen ja vieraan näköiseksi, että Fridan oli vaikea häntä heti tunteakaan? Pieni ja litteä toisella korvallisella oleva baskerikin oli v'hreä väriltään, samoinkuin tuulessa liehuva silkkiliinakin. Vastahakoisesti oli Fridan myönnettävä itselleen, että Jaana oli tullut paljon sievemmäksi ja hauskemman näköiseksi tällä välin, Jorin vaimona ollessaan. Äskeinen, kiivas ratsastus oli pannut veren nopeammin kiertämään hänen • suonissaan, punaten somasti posket ja saaden hänen silmänsä loistamaan tayal- Ista kirkkaampina ja tummempina. — Ehkäpä hänen elämänsä Jorin vaimona oli hyvinkin onnellista? iSe ajatus sai Fridan epämieluisasti säpsähtämään. — Hän on kaunistunut aivan ihmeellisesti, täytyi hänen s*tten tunnustaa rehellisesti itselleen, eikä tuo huomio heikentänyt suinkaan sitä vastenmielisyyttä ja salaista kaunaa, jotä Frida oli aina Jaanaa kohtaan Jor'n takia tuntenut. Sitten kääntyi hänen huomionsa kolmanteen ratsastajaan, tummatukkaiseen ja avopäiseen mieheen. Tämä istui hyvin suoraselkäisenä ratsunsa selässä, ohjaten sitä taitavasti ja tottuneesti. Hänen ihonsa 'oli hyvin' tummaksi päivettynyt, ja taivaansininen silkkitri-koopaita, jonka hihat hän oli poikamai-sest: käärinyt kyynärpäiden yläpuolelle, näytti värinsä kirkkaudella hyvä vain korostavan hänen kahvinruskeaa päi-vettyneisyyttääri. Koskaan ei Frida muistanut nähneensä miestä aikaisemmin, mutta sittenkin hänessä oli jotakin niin kummallisen tuttua kaikesta huolimatta. — Kuka tuo ylen komea ja pikisilmä naisten ritari on? hän ei malttanut olla heti kysymättä, kun hevoset ratsasta-jineen olivat kadonneet näkyvistä^ jättäen vain harmaan ja sakeaii tomupilven leijumaan jälkeensä. , — Mutta, hyväinen aika, rakas Frida, huudahti hänen äitinsä hämmästyneenä. — Etkö sinä todellakaan tuntenut Elmeri Randella? — No niin, hän jatkoi sitten muistellen ja mielessään vuosia, laskien. ~ Eihän^se niin kovm kun>mallista oler kaan< . . Olithan vasta tyttönen Elmerin kotoaan karatessa. Siinä kolmen —neljäntoista ikäinen, niinkuin Ulla on nyt.. Ja Elmerikin on vasta sen jälkeen todella miehistynyt ja vahvistunut. Hän olikin niin hntelä koulupoikana ollessaan. — Niin, tietenkin se oli — Elmeri, sanoi Frida naurahtaen omituisen poissaolevasta —Sehän tuntuu aivan luon-noll seita nyt, kun sen tiedän. En tul-hit äsken edes ajatelleeksikaan sitä mahdollisuutta, sillä enhän edes liennyt, että Ehneri oleskelee kotonaan. — Etpä tietenkään, Frida, muisti tohtori Lundkin nyt äkkiä. — Ethän si- ' nä ollutkaan Jori RandelUn häissä. Häältanahan Elmeri niin yllättäen ja salaperäisesti saapui. - .. ~ . . Ja rouva Lund ihmetteli itseään sa maan aikaan todella suuresti. 1- ka ihmeessä hän olikaan unohtanut kertoa kirjeissään Fridalle siitä asiasta' hän metti. — Koko kylähän niihin af* koihin kohusi vain "Hovin" Elmerin ÖU-dosta ja odottamattomasta kotiinpaluusi ta. No, voisihan hän sen kertoa nytkin, vaikka heti paikalla. Ja niin sai Frda kuulla kaikki ne kyläjuorut, joita Elmeristä ja hänen fc): tiintuk)staan kierteli. Sanottiin Elmerin nykyisin näyttäytyvän usein go^ miota ja yleistä pahennusta herättävästi veljensä vaimon, sen entisen ,vaMeaa koulunopettajattaren seurassa. Sinähän: ennätit häneen jo tutustuakin, vai ini-^ tä, Frida ? He ratsastivat yhdessä, jiii. vat jä kalastelivat yhdessäysöutefe^^ ja tekivät pitkiä kävelyretkiä y h d^ ylipäänsä . ' \ .olivat aina yhdessä ja näyttivät lisäksi harvinaisen hyvin viili-tyvän toistensa seurassa. No, tosinhan Ulla kolniantena oli use*n mukana, mutta sittenkin. (Seurasi kuvaava ja paljon puhuva olkapäiden kohotus). — MATKUSTAKAA Varatkaa NYT laivapaikkanne ensi TALVEN "säästökauden" laivavuoroihin, jolloin parhaita hyttejä on saatavissa halpaan hintaan, ja jolloin voitte täysin nauttia matkastanne. Jouluksi Suomeen Kaksi ilontäyteistä., JouluhuvimatkaaTii • M.l^ KUNGSHOLM JOULUKUUN 4 . MSTOCmM)IJWf JOULUKUUN 10 HALIFAXIS^TA JOULUKUUN 11' AIKAISET V. 1958 KULKUVUDRDT New Yorkista Göteborgiin: M. Sr STOCKHOLM Tarhmik. 22, helmik. 19 ja maalisk. lö p. HALIFAXISTA Tammikuun 23 'ja helmikuun 20 p. Mukavat säännölliset yhteydet eri puolille Suomea. Matkatavarat läihetetään New; Yorkista tai Halifaxista^supraan^ Suomeen. Kääntykää nxa*ka-asiamlöheone puoleen, itai{, ; :ri, Swedisb Americati 1^5 Phillips Sq., Äontrefil,iPQ, 470 Main Street, Whuilpeg. Man) 803 ist Street E., Calpary*; .'Alta Ruotsin (Amerikan Linjaa edustavat*-' Vaiuus Travel ftgenc^^ BOX 69 SUDBUBXr.ONT. PUHELIN OS. 4-4264 Ritari Agencies, ttd. MatkaUafoimisto ; 7 CEDAR ST, SUDBUBT, ÖNr. . PoheUn OS. S-SSSS O. K. Johnson & Co^JAä. ^ Mailoaiiitoiinisto esn BAY ST., TORONTO, ONT, Palielin EBt. 6-9488 Sivu n L^uaLnlJiiiiä* nrnnaokuim^ paiyänil 1957 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-11-16-08
