Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 27, 1952

              ja ^taas p i ^ jä
. se X^J^ään^^^^ Sittenhän kaikki
r^usaus oli -ASdiiäHe K Tie?
^ . ' ^ ^ ^ n piti Ä isyiämin
i i t u H y a a n i K l ^ l u ^ Aili^
seen m)peaimniii^
neenä H e i l ^ j<^^us oikiusii siolMäae^^^^^ ^^^^
"^^jdioljut herrasväeHä piikanav K y l l ^ : *'>ien^^
"^ni^ monadi olr ^aivanni^ Ää makaat.?^ H e i ^ i
'jo^ saisi itse iiiaärätä^;eikä^aii|a tote|l% fiölmistjmee^
r t ö i s U ^ ^ oli Heikk^^ Seuraavsuia^U^^
ten lestoiksi; ^IpVi^mielieiis^tfcanss^
nidllä useiiK , Mkä^^iMi^ niie-lehkiintoasi
herätä?!? l
pui lietkdcsi <horTokseii tsq^niseeii imeou
Anna jaksoi vaivoiD kilittä its<ni^
siskonsa a&ana; mutta heti kun ilUnä
oli lähtenyt niin hän räjähU:
" M i k a suhde sinulla on Ahon ^|ee-riin
jä kauanko olette pet^tieet fniniia?
Ks^kki tuttavat ftäiiriavat kuib^ka siml
kuljetat morsiamia kotia^ ja minä pal-veloi
kuin hyvääkin vierasta asiasta
tietämättä." ,
||e&ki oli ensin hämm^^ Kas
h ^ ^ ' lätti osaa teeskennellä, ajatteli A ^ i a ,
mutta sitten hän alkoi vakavasti pu­hua:
' r ^ • • •
"Kuulehan nyt Anna. \Minulla ei
ole koskaan ollut eikä tule koskaan ole-maan
suhdetta toiseen naiseen niin
kauan kun mc olemme yhdessä ^ sinä
ja yhteisen kodin. R^tis; hy\^ ammat­timies
hän oli, fcuibka l i ^ ^ y n y t ylisiii
näin keski-ikään j a ^ y t sitten oli elämä
^ tiiirut ikävöi poikamiehenä. Eihän
Anna moiita vudt*ä tiuorempi ollut^ niin
ettei se nainiisiiftthe^o toöakä^ koh­daltaan
liian aikaisin tapi^tunut.
ilman muuta oikaisi itsensä, lattialle. E i
ollut sekään Annan mtele^ -'Aidasta
pn muutenkin ja sinua on siinä
ikierreltävä. Menisit kalliöHe
maan." Silloin ensikerran välähti Heir
**Kysyffvain si^i-^uMs
tä^^ätretkä^h^B^^ ' riin eikä kehenkään mUuhunkaäni: Sinä
>pii^ suhdje ikeskenään. tiedät, että olen luonteeltani iloinen ja
Kaikkinaisetse^n^^ tietävän* Et-lw
huomanimi^^
mielessä, että nyt ovat asiat me- sa tiu^jilläista^ts^^
a hullusti, olr:*»H*OWntm i ^ i r i e^
Heikkihäti tuhtuia> ni^n? mukaiValt^ mie-nossa
mutta
Väittämättä vastaan.
oli edelleenkin
Hän hoetti i l -
_ ^jtaaiv se^ <^^^ oli
tekemättä. eikä ^kiilMiaji-a^
räyksiä. -Ifeul^i < j l i ^ ^
kultävääpettä^ josfe^
huomautti, ; e t t ä : ^ m d ^ liiaö puh^
dastä - ^ i n i e ^ ^
. ölla.^ Aiinä iiäure^ifcäiV^i^^
^^^häiiestä s u u i i ^
^ifefkkt? 5jli aiväh^' nuortiiimtv Työstä
Ohndlista. ViUta Vuotta!
Mr. ja mrs; Mat^ K o ^
: 3811. Sardis,Street v r
South Burnäbyr British Ck>lumbla
Ml:
Viviea.ja Asarne- .'
Kaisa ja;Mftt^-^ia^ifci
f-r;ien. jft/jcom RuotsalE:
^ ^ l ^ a ja Lauri SSalo ja lapset
. .^tildat.Hill .
Hennan ja Harvey JussUa
Wilho.Köntas
Edith ja Vilho iKtci^ Jja lapset
Aiaia aKarJson j a : £ d i ^ .
Ida ja K. SaMca; ja pojat
fanny ja Toivo Ruötsala. .
Gweii, Jiaija Tommy Koski
l^ffy, Eino ja Barbara Koski
Alma ja Claude Nash
ja Jtolm Aivers
Väinö, Vtetorjä ikta myiki
KaUe Palola^
Amanda ja Kalle Kallio
-I^,.Oores ja Otto Ketola
Sfeay_vuoi4 ja Xeo '
Valporii Tuiiiari
Aöan, liiU. ja^ aiafct. Pad^Ien
^e^rja-KaUe Bergström ,
Oahiinbia
na ollenkaan pitänyt. "Mene yksin",
hän, kivahti. i'Minä olen ollut koko
ikäni toisilla piikana ja nyt kun minul­la:
on.oma koti niin en lähde sieltä va-paaehtöisesti^
ininnekään.^ Siihen Heik­ki
hiMvakseen jatkoi
" J a minä olen vain välttämätön huo-nek£
du.:siin kodissa." jotakin mutis­ten^
Anna meni astioita pesemään.
Ei Anna huomannut itse nMuittu-neensa.
Hän oli vain niin pikkumaisen
tarkka jo^aisjen esineen oikealla paikalla
olemisesta ja metsästi jokaista pöly-
. hiukkasta niin ettei 'huomannut kuinka
heidän yhteiselämänsä liitokset natisi­vat.
Sitten hänelle tuli sellainen paha
tapaj^^ttä hän iltaisin varasi, tehdäkseen
kaikenlaista honräiaa ja-,;käsitöitä. —
dilMi se halu näyttää; ä h t o
vjsin hän nsein saattoi lojua tuntikau­sia
ikkunalla katsellen kadun vilinää,
mutta kun Heikin kotiin tuloaika lähe-ni
niin kiireesti hän laittoi ruuan ja sit­ten
ompelukone esille ja se hyrräsi kai­ket
illat, arvan kuin nuori morsian olisi
kapioitaan valmistanut Heikin korviin
teki koneen hurina pahaa, hän kun sai
aivan tarpeeksi ääntä työssä päivisin,
mutta ei tahtonut Annan mieltä pahoit­taa
sanomalla siitä. Heikki oli iloinen
ja seuraa rakastava ja Annan muuttu­nut
käytös.kiusasi häntä. Hän usein sa­noi:
; ' ''^Sinulla kun on niin kaunis ääni-ja
minullakin kohtalainen, piin liitytään
sekakuoroon. Olisi vähän sinullekin
vaihtelua."
'• " E n liity mihinkään. Minua käusiaa
jos minulla on etukäteen määrätty va­kituinen
nieno. En siellä kumminkaan
viihtyisi." 'Nähdessään Heikin petty­neen
ilmeen, jatkoi häri: "Voithan siriä
mennä siniie yksinkin kun et kerran ko­hona
viihdy. Mielesi kuiiiminkin tekee
ikiin siitä olet niin usein puhunut" .
Kiiii syksy tiili niin Heikki liittyi yk­sin
kuoroon. Hän nautti laulamisesta
ja iunsi vapautusta kodin painostavasta
ilmapiiristä.
Ei heillä paljon vieraita käynjrt ja he
itse kävivät vielä vähemmän kylässä,
mutta kun sitten Aiman sisko kirjoitti
toiselta paikkakunnalta tulevansa heille
jouluksi/niin Annan keittäjän \'aistot
heräsivät ja hän päätti kutsua muuta­mia
läfiituttuja joulupäivälliselle. Niin
heiök''sitten joulupöydän antimista
nautti pieni, mutta hilpeä seurue. Heik­ki
oli-iloisin kaikista^ ja Annakin oli hy­villään
kun vieraat Mlvan kiittivät hä­nen
keittotaitoaan. Pieni kuusikin oli
ja sen kynttilöiden loisteessa jaettim
•kullekin hauska lahja. Ilta oli onnistu­nut
ja kaikkien mieleen. Kun vieraat
sitten tekivät lähtöä ja
posket
y vat < ja :^uinv kuumeisesti hän suoritti
tehtävänsä ennen nukkumaan menoa.
Toiseft olivat jo arkaa sitten u n t ^ mail­la,
Vmutta Annaa uni; pakeni. Ei han
olisi uskonut Heikistä eikä Meeri Ahos­ta
-fätä. >No miksei. Ihmisiähän; he
t nyatrkumpikin ja k ^ aika oh> jo
Jiäynytiikäväksi kun täytyy toisen mies-seuranliEaluinen;
muttaen koskaan alen­tuisi
pettämäap sinua ja samalla itseä-ni^,
Meerf kuuluu samaan^ kuoroon ja
sr^lä on; kaikilla erinoihainen toverihen-ki
ja leikkiä läskiem siellä asiat selvite­tään.
Siksi <4eit sinuelkin monasti ke-
}v}itt2Önut tubi|iaan^^uoroom ^^-E^ö oli­si
nidiläi:ii|ö$^in^^ häus-kempa^>;
Ji^^^jnK^ melam­me
lakkaud^ä^^ naimisiini ja olimmekin
alussa hyvintQimelli%t. £h:c^^ iiajiun-nut
tästä stpuUesakoaj mutta puhutaan
nyt kaiMa samalla selväksi. S^Olen *koet^
tanut ymmärtää sinun luonnetta^. Si­nä
et ole yfitä.hellyyäenki^^
hä. Kuinka monisti olenkaan kaivan­nut
saada painaa pääni syliisi ja tuntea
työluiiftovereille ja rauhan ystämllef
ARVI SEPPÄNEN
FRED VANHATALO
W. RAHKO
SAM SAAIU
VHJaO PAANANEN
EERO UUSITALO
YRJÖ SILVONEN
• Camjp Wöss
•*Eäiglewood
• British Columbia
Mk lul
Minnie Johnson ..
EmiUa j 0 r P . : Salmi
Anni - ja Arvö/Ökytte -.
Jenny ja iEmil Raunio
Minda ja. :vVi^^oKata^len.
Bertha ja.U^ino SpderhoJm j a perhe
Alvina Suhonen
Toivo Jääskelä .
Toini ja AI Webster Ja perhe
Sylvi ja Sam Savi. ja perhe
Vieno ja Antti Bauxna. ja
tytöt, Slcamous
Anna Vesa ja pojat
Anni Puska
Enuna ja Albert Palttila.Albion
Anni PiipJ>ö, iUbion
Tyyne jar liiatti Mäki, Haney
Mr. ja oirs. W. Ranta
T. V. Katainen
Annie jä Ui-ho Tynjälä
Anita, Ida ja J. Turunen •
Ida Klaar
Hilma ja A. Marttinen
Onni Jokela
H. ja S. Lanki ja pojat
Alma Ja Armas Skytte *
Rachel Ja Au?. Juntunen Ja Dora'
HUJa Tdil^a
Eila, Ada ja Walter"Raumaa^
Web8ter8 Comers British Columbia
Heikki,meni
1
f
L
\
\
•'11
, 1
ii
1
s
«s
^
k
pr