Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 6, 1951

              ! 1
'i ^
A.,-1
S
4
i *
f!
r
Kirj. Mval;ian tyttö
TERVEHDYS AMERIKAN
KOriVJERAILLE
ISIyt avoin on. Suomen sykkivä sydän
kaikille lapsillensa.
Ja valtaviertenkin simrten yli
se taottaa rakkautensa
ja sieltä jos saapuu 07nainen, loitta
yhä heljemniin hälle soi sydämensä
soitto,
ja keväinen hehnansa on hellästi
avoinna.
Ijips'Suomen, älä ttnoh^g pois
suti maatas* ihanaa: ,
sen kofstalpissa, sen onnessa
suttr henkesi onnen saa.
On kallio aarre jokaiselle
oma laps^HUden.synnyimnaa, :
„. ien siunauksen turvissa
on suloilta vaeltac^
I^JÄMÄ SÄKEET olen saanut käteeni
1^3' yierailiessani Helsingissä taiteilija
Tooiva Leevi Madetojan periieessä ja lia-lu^
in liittää ne pakinani alkuun täyden-tääkseni
sitä tunnetta, mikä miMulia on
vanhaa synnyinmaatani kohtaan. Toi­von,
että ystävämme Liekki ottaisi pals­toilleen
tämän pakinani, jonka eseat
ystäväni ovat kehoittaneet kirjoitta­maan.
'
Täältä Vancouverista on käynyt iisei^
ta henkilöitä tervehtimässä synnyinmaa­taan,
kaunista 'Pohjolaa, mutta kukaan
ei ole vaivautunut kirjoittamaaii mitään
lehteemme eläimyksistään ja havainnois­taan
Suomessa, Matkakertomukset ovat
mielenkiintoisia välipaloiksi.
Olihan minurllekin suuri elämys käydä
katsomassa syjinyinmaani rakkaita ran­toja.
Olin haav-eillut Suomimatkaa jo
useamman vuoden. Ja vihdoin se toteu­tin.
Olin sellainen kitukasvuinen tytönräi-päle
jättäessäni Suprnen 48 vuotta sit­ten.
Tulin veljeni kanssa kohti tunte­matonta
tulevaisuutta. Veljeni oli jo
silloin mies. Ja sanian veljeni kanssa
läh(^in taas huvianatkalle Suomeen.
Huhtikuuin 11 piiiä 1950 nousimme
ilmaan Trans-Canada Air Linesin ko­neeseen
kello puoli 10 illalla sukulaisteni
saattamana. Se oli sellainen jättiläis-kone,
jota en ollut aikaisemimin läheltä
nähnyt. Mutta ei no.ussut sydiän kurk-kuiui
niinkuiii piisi vjoinut luilla. Olin
intoa täynnä niinkuin, keväinen kettu.
Farin Uinnin päästä ojtiin jo Calga­ryssa
ja taas \Vinnipeg|ssär--SeuFaaa'a«:-
' na päivänä lähdettiin Torontosta kohti
Montrealini, jossa olimnie yötä hienos­sa
Aero-hotejilissa,, Myrsky oli tulossa,
sanottiin, mutta seuraavana aamuna
lähdettiin ^Alontrealista, jossa konee-seejiime
tuli hienoa, jumalaista seuraa,
11 mustiin puettua pappia pienet raa-anatut
kainalossaan. Olivat menossa
Lontooseen messujuhlaaji.
Kun saavuimme X e ^ Foundlau^iin,
oli maassa pari jalkaa lunta, mutta aiiuu-ten
oli kaimis, aurinkoinen päix^ä. Jat­kettiin
imatkaa Ganderiin, joka on vii­meinen
pj^ähd>'spaU>ka tällä mantereel­la,
missä laskettiin maihin. Tullissa me- *
ni hyvin, sai olla vain 65 paunaa mat­katavaraa
kullakin matkitstajalla»
Kah<^<^l^^an tuntia' otti lentää meren
kustannuksistaan.
S t o r i s s a Maynessa joutui Earl
Raymond v^ankilaan.vara&tetUi^ah 1,200
demaria, jonka spmman hän kajotti sala-polji^
toimiston perjistamiseen»
„Bf>5S<«i§^;i|mQitt^iitujJH:^^ ^Jip-yli,
ennenkuin oltiin isossa ;Lon-toossa.
-Matkalla aina ilmoitettiin,
kuinka korkealla oltiin. Keskiarvio oli
I Qj^OOO jalkaa, pii vien yläpuolella. Toi­sinaan
ei näkynyt kuin suuria jättiläis­mäisiä
pilviä tuntikaupalla. Ne olivat
komeita kuin lumivuoria ja joskus, täytyi
niiden läpikin mennä. Taivaan avaruus
ei näyttänyt olevan sen lähempänä. Il­massa
siis nautittiin ruoat jä kahvit ja
hyvältä ne maistuivatkin.
Lontoossa oli paljon maalaiselle nä­kemistä,
'Toista tuntia p:tti matka au­tolla
toiselle lentpkentälle.^^ oli-,
vat talot tien varrella. Tällä toisella
lentokentäUä astuttiin sitten Skandina­vian
ilma jättiläiseen. Suuri oli sekin,
mahtiii 50 ihmistä mukavasti istiirnaan,
Gptefciorgissa oli taas tullitarkastus.
Herrat leiv^tn|yttäiO|etymmärtävän
• ; f I ^ l ^ ^ j ^ t ^ n | k | l i t ; ^ Ä ^ oli- •
^ 'vÄt..::^£P|U^itia5ejffl^ upeita ra-keraiuksia.
Illalla saavuttiin'Tiikholmaan, Olir
simme saaneet jajtkaa: matkaa Helsin­kiin
samana iltana, mutta päätimme olla
Tukholnaass^ yötä. ;
Kun sitten päästiin Helsinkiin, valkoi­seen
kaupuiikiiii kuten olin lukenut
— yllätti minut pettymys. Kivimuurit
olivat likaisia ja 'harmaita, kovia Icoke-neen
näköisiä keskikaupungilla. Oli aa­mupakkanen
ja tuuli puhalsi pohjoises­ta.
Helsinki on kuulema kaupunki, jos­sa
ei kovinkaan nsein tule hiki, kun aina
mereltä tuulee.
Asuntopula oli sietämätön. Saimme
yösijan vanhassa hotellissa, jossa ei ollut
edes hissiä, vaan piti kiivetä neljänteen
kerrokseen tavaroineen. Yhden yön sii­nä
vain olimme ja sukuluettelo piti Aa­tamista
saakka merkitä korttiin. Se oli
maan laki.
Sitten me etsimme vaattu rimestari
Alex Pihkasen, jökä on kasyatusveljeni.
Voitsitä iioa jä riernua jälleentapaami­sestamme
50 vuoden perästä! Heidän
luonaan -viivyimme pari päivää. Alex
näytteli meille kaupungin nähtävyyksiä
ja katselimme muistopatsaat, joita Hel­singissä
on paljon, Aleksis Kiven ym.
sekä Haavis-Manda, josta on laskettu
ilmoildle kaikenlaista proosaa. Se on
muuten ehkä Helsingin upein, sillä se on
taiteellinen luomus. Oli yielä raunioita­kin
sodan jäljiltä, mutta rakennuspuu­hat
näkyivät olevan kovasti käynnissä.
Hutikuun 15 p:nä pääsimme Helsin­kiin
ja 17 p:n iltana lähdimme yöjunäl-
.^Ja,^,Pomn,,.^uamme-,.fe
Kauppatorilla jonkin ajan. Siinä oli
naisten ulkoämakonferenssi, jossa oli 20
maan naisia edustettuna rauhan j ä pa­remman
elämän puolesta. Tori oli l i ­putettu
joka maan lipuilla. Se oli kau^
nis näky. E-mme voineet kuunnella kuin
3—4 puhujaa, kun piti lähteä junalle.
Vaunun pyörät jyskähtelivät -pahasti
joka kiskon jatkoksessa. Ar\'elin pyö­rien
olevan 6-kulmaisia, A^aikka Maiju
Wäisänen sanoo niitä neliskulmaisiksi
kertomuksessaan.
Poriins^avuimme ennen kello 8 aa-nmlla
ja meninmie veljeni tyttöystävän
asunnolle. Kah\it juotuanmie lähdim­me
kiireesti ostamaan autoa, että pääsi­simme
oikein «vilistämään Suomenmaa­ta.
Äkkäsramie siinä torin nurkalla vo-sikan,
hyppäsinune kärryille. Ne olivat
h>*vin romanttiset 'hoijakat", vanha
ukko kuskipukilla univormussaan. Se
oi? jotain, josta nantin, eikä dlhit kallis­takaan,
70 markk^ kolöie katuvalla.
Memnnne automyiim.^än, mu il­meni,
fittä an,(^t oM: onyyty paremmille
ostajilte. .;IEj auttout muu
^asenlialle lippu^ip^t^c^iji. J^s^n^^^p^-,'.
poikettiin Hotelli Vaakisnaan-päivälU-Joikut'viettivät-
mtde^i vuoden vastaanottajaisia
näiftkin upeasti. Kuvassa on hollywoodilainen elo-kuvatähti
Joyce Holden valmistumassa juhlalli­suuksiin.
selle. Kolmen hengen puolinen maksoi
2,218 matkkaa.
Menimme asemalle ja ostimme liput
Tampereelle. Juna lähti liikkeelle ja
Tampereelle saavuimmel lähellä puolta
yötä. Aikoniuksemme oli mennä suku-laistaloon
Härmälän kaupunginosaan.
Otimme au^tön, mutta pelille emme kun­nialla
päässeet, kun tie oli korjaustyön
takia katkaistu. Jalkapatikkaan oli läh­dettävä
ja satoi kuin Sjgiavista olisi kaa­tanut.
Me siellä veljen p^rpsä siunai­limme,
mutta hän vain sanoi, että täällä
on opittava kärsimään . ..
Olimnie korvia myöten rava^sa^ mutta
vastaan rneidät kyfässä pifcejbtiiii. Yötä
oltuamme lähditrmie agimuUa aikaisin
auton ostoon. Sania harmi kuin Ppxis-sakin.
Kiljuse:n herrasväki .ei' saanut
autoa, ei ollut suurta eikä pient^. Me­nimme
erään tuttavani luö kahyille ja
•myöhemmin ravintolaan, jonk^ nimi oli
Hämeensilta. Siellä maksoi sapuskat
2,244 markkaa.
Katsoimme parhaaksi lähteä jyväs­kylään.
Ostimme toisen luokan n^atka-liput
ja samana iltana piimine jyväskyr
Iässä. . Taksa-autolla menimme Hals-silaan,
jossa Mari ja Hjalmar ottivat
meidän ystävällisesti vastaan kainiiln
huvilansa avarissa suojissa. Siitä sitten
Julikin majapaikkamme.
Pari päivää leyättyänjme ja jutustel­tuamme
kaikki ^siat kuntoon, päätimr
me lähtea imaaseudulle ympäri feski-
Suonien ilman autoa, ssillä sitä ei saanivt
mistään, se pji aiyt uskottava. Otinime
linjarauton Multialle. Veljeni meni sin­ne
suoraa>n, rnntta minä jäin ppis Petä-järvellä
ja menin monivuotisen^ystävä-ni
Martan luo. Tapaamisemme pii on­nen-
hurmaus. Olin hänen Nättilässaän
'p£U"i pläiyää.
Mnist?iessani mainitsen, että olin ker­ran
eräässä ^iene§sä •kauppapupdissa
Jyyäskylän liepeilläi.; Sinne tuU muuan
nainen; ja h%»-^eräsr nfmiä W
tppmufcseen. K^^ikki sis;älläplijat
vat nimensä, minä onulden mukana.
Mutta kaupan omistava rouva sanoi, eX-tei
hän ainakaan pane nimeään, antaa
sodan tulla, ^'siitä me pikkuliikkeet
eläinme". Lähdin ulos apealla mielell^,.
En olisi uskonut, etl^nitn^akapajuisia
omanvoiton pyytäjiä on vielä SuonvB?-
sa. Mutta näjköjään niitä vielä löytyy
sellaisiakin siellä, jotka eivät ple saa­neet
tarpeeksi kärsiä sodista ja niiden
seurauksista.
Otin" Martan mukaani Multialle, jon­ne
Jyväskylästä "on matkaa 75 ikilo-metriä.
Tie on oikein Tonutkäista'j^^^
manttista. Suuriin elämykseni oli näh­dä
kotipitäjä siellä anetsän sydämessä.
Luom\onihana paikka, järvi järyessä
kiinni pitkin kirkon ympäristöä. Siinä
oliya-t paikoillaan pikku sillat ja la|iden
ppukaanat, samat talot niemek^issä,
joskin olivat saaneet uu^en^pufianiaalin.
Sininen.' vesi, joSfta y^läyäippaepelmip;a-
SANOMIA ULKOMAILTA
Turkkilaiset -sanotaan nyt herenneen
olemasta niin julniat kuin ennen-, val­takunnassansa
asuwia Oreekkalaisia
kristittyjä wastOT. Persialaisten ja
Turkkilaisten wälillä ei ole wielä rauhaa,
ja Persian Kruunu-Prinssi, joka ker­rottiin
kuolleeksi, kuuluu wielä elawän,
\voivvan hj^^vin ja sotiwan Turkkilaisia
wasten. INIutta Euroopan valtakuntien
ja Turivin wälillä ei uskota sotaa tule^
\van. Ruotsista ja muista pohjoispuo­len
Euroopan maakunnista on tuotu
Greekkalaisille wähän apua, mutta: tie-tämattömällen
näyttää vielä, jos he
woiwat tehdä ih^ensä Turkin wallasta
vrapaiksi ja pentstaa ihtellensä eri val­takuntaa.
Wifcnrteisissä maatapp^^
sanoo • Wienin ^wnsit Turkkilaisten ol­leen
woiton päällä.
Saksan Keisari j a Englannin: Kuninr
gas kirjotetaan ahk£roiwan estää sotaa
syntymästä W£nägan ja Turkin valta­kuntien
wälillä. Waan. jos yhtä hywin
sota tulisi, eiwät he mieli ottaa siihen
mitään osaa. Saksan Keisari on myös
pyynnyl .muitakin sekä Saksan että
toisten maakuntain hallituksia tekemään
samaten. ^
Se Ali niminen Passia, jolla Greekka-laiäten
kanssa soti Turkkia \vasten, sa­notaan
nyt olewan Turkkilaisten wan-kina.
(Suden on koira wanhanakin.)
Hispaniassa ei ole wielä keskeiset rii­dat
loppuneet; sillä s^dyt eiwät ole
hywin tj^tytväiset ministereillensä. Ita­liassa
on myöskin ollut wielä wähän
uutten kapitiain Tivehkeitä.
.Etdä-Amenkaö^ nimisen
kiudun .hpgearwupi«n sis§M
dotto^nan^al^^ suio^a^^^
toin waTsin •vralmista salpetteriä-
. 5 J
^UO
S:
mitä o
. että o
, alokkai
la -tav«
tässä €
sarmipl
Vettj
me asti
teäksen
omaan
saksemi
määräy
Ta^ksej
monikai
kaa po
jäi koti,
^tamille
Juna
imääränj
Tavailisi
ten mur
tisen xiai
sukeutui
na väk
lloisemn
neln^a^::
jankohdj
-keskipike
minkälai
kuunptl^
juttuja^
h u ^ n i s
Kondt]
: todellisui
-^.Seu
Sehän
Asema;
santti, jo
ti järjesti
kuvia tui
me .marss
3VIeitä oi
Marssimii
sa .syy5s2i
nviSr—ks^j
sämme."
Kasärn
ääniflen 1
)in, e
ke?§antti
iln^taaja
lä Takenn
ulottui kji;
hän. Ka^
olivat likt
enemmän-i
ta.
Asuiiihi;!
sa käytäyj
lainen kui
oli tusiöai
kinoissaan
hannen tin
teneet ja p
kevät oli s
neet vanho
Kun saa
auto pysä
kuiskasin 1
hautausmai
sesti löysin
nyin hetki
kauan olin
han tuloni
tua . . .
Kalmisto
ja upeita r
to ja. Käik
tunut ja t il
on maailma
Joka keri
kalmistossa,
niit valkois)
läismäinen