Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 3, 1952

              '•m
Ikfiten uudet^ ' suhtautuvat
cd^ämaiiiittuuik?
British Columbiaii inet^ieliet- tie^
tävät jutd^että^tydviiiaioa nähtävästi
aiotaan pidentää kuusi{äi\^isekä ja vie-läi^
mahdtmisesti alentaa p a l k k ^ ^^
B.C:n mefisämkbet ovat katkerien^t^
teful^n kautta saaivuttaneet kahdeksan-tiiinnäi
työf^uvän ja <viisi(»rräiseiiv vii­kon:
Aiotaanko nyt siirtolaisten, jÄtiri
tulleitten/ avulla saavutukset muuttaa?
iEdelleen: met^iehet juttelevat, «t^
^ uudet tulokkaat, suomalaisiet mid^äaii
luettuina, ovat halukkaita tekemään
kuusipäiväisiä viikkoja. Jos näinM>n,
Hiin se on valitettavaa uusien tiilokkait-ti^
n kohdalta. ^
•'Vancouverilaisilla on tämän talvea
liikana ollut tilaisuus nauttia korkeam­man
luokan ja myöskin alemman luokan
t&Tteesta. Yhdysvaltain puolelta on ol­lut
taiteilijoita useampiakin. Maail-
«lankuulu Paul Robeson ei tosin pääs­syt
tälle puolen; hän ^n<mene^^^
läiatiui ^ r ( ^ ^ raiäkaali-suutensa
itakia *^vapa£m demokraatti­sen'!
(!> maan, Yhdysvaltain, passi kiel­lettiin.
iSitten -di toinen tummapäitainen
Siuippulaulaja: Marian Anderson. Häii
saavutti suurenmoisen menestyksen lau­lamalla
itsensä hyvänpäivän lasten sy­dämiin.
Pari muutakin tummaa buip-pulaulajaa
on Valloista tällä puolen vie-viaillut
suurenmoisella menestyksellä.
Viime viikon laulava vieraUija oli isä-
«ikkelin suuttumuksesta, kuuluisuutta
saavuttanut Margaret Truman, presi­dentti
Trumanin tytär. Vancouverilai-set
taiteen ihailijat olivat varustaneet
ennen kuulumattoman vastaanoton lau­lajalle
ja niin täyttyi avara Auditor
ääriään myöten. Mutta ohhl ^ e l jä
musiikinarvostelijaa oli saapuvilla, ja
he antoivat lausuntonsa Margaretan tai-
, teestä laulajana. Sun-lehden reportteri
kirjoitti:
'"Margaret Tniman on^ tyttö, joka
omaa monipuolisen lahjakkuudenyk^
.lahjakkuudesta on se, kun hän on presi-
^ntin tytär, mutta laulunlahjakkuus
ci kuulu niihin. Margaretin ääni on
lapsellisen tihkuva."
V Arvostdija Nancy Paisley Benn sa­noi:
"Useammat pienet lapset valmistu­vat
paremmin konsertin antoon. Mutjta
neiti Trumanilla on kylliksi rohkeutta
ja tahtoa." (Suomalainen sanoisi: en
«isko ennenkö koitan).
• Neljän arvostelijan arvostelut olivat
Icaiittaaltaan samaa asennetta.
Loppusummaus:
(Nyt odottelemme diplomaattista kiis­taa
ja lopuksi sotaa Canadan, ainakin
.Vancouverin, sekä Yhdysvaltain välille,
jos Mr, TrumaniUa on siihen jotain sa­nomista.
M u n t u K ; i i w ^ l ^^
kata. ^.ifriäm$0Sk^^ iid^t^
yhtaJIacfcl^ fcd^^via^
rahatt<Bii»iä;:Sak$^ •'—'••'••'•.i^-j;-'^-
Kun sanon nainen kadulla^. en tar-koi(
a"saiäisitä, että hän olisi ollut m i ­kään
huwio nainen ,tai k^tunainen, niin
kun joskus nnnitetaän. £n sinne i ^ i n -
if'^n^viian,i^ä^ lyakavampaa asiaa tar-koitaii:
Ja kun^^iihun p i ^ hänen
kadöSMtö/«or^^^^fe^^ pulloa,
joka niin iiäK>n^ ja miehen saat­taa
turimöiNkj j < ^ rikkoo niin monta
käunistsr ystäviyyt^ j saattaa aikaan
niin sanomattoman psUj<Mi kärsimystä ja
kyyneleitä. ^ V i e l ^ s ^ l a i s i U ^ , jotka
eivät ole pidk>on edes koskeneetkaan.
Se
• kun oUn-^mezMäa' tapani mukaan ^ilta-sälr^
okälteja^jiuiri kunxjlin pysä-köinyt^
autoniv^^r'kadun yii nainen.
Sihnänikimtyivät häneen heti niin,^ttä
oikeiii^ vedin henkeä pitem­pään^
^ E i s i k s i r e t t ^ M n olisi ollut puet­tu
inihinkää&^slD^
myö^saänsiBä/ettäiän^ oli­sivat
hehkimeei yl^imä^
;ta tai{rauter&ta.- £ i , k ^ näky ai­van
{^änvastainen; -
' Tuo näin^' oli puettu kuluneisiui
>aatteiSiin, ludppihin ptmipidisukkiin ja
jalassaan ^ivatpuolirisat^^^k^ He­t
i hiiomasi^ettk tuo nainen oli suuren
perhe^* äiti,' jöika mies on huonosti
palkatussa^ työssä — tai työttömänä.
ISiöii : l i a i ^ n ' kuvastui kärsi-in^
M^ 1 ^ ikalpeat kas-
V o i i S ^ % i ^ ^ ^ tuo kärsimys ei
^uitH^^tiIa^pä^^^ E i , se o l i lyönyt
leitiiän^ jd^^jfvän^ noih nuoriin kal­peisiin
kasv<Äiin. Ei sillä, että niihin
Oliisi MU<nk>stuhut^^^k^^ tai viha. E i ,
ne olivat kohtaloonsa alistuvan näköiset
kasvot^ sellaiset, jotka näkee v d n i h ­misellä,
jolla on jalo j a järkevä sydän.
M u t t i |mikä mahdollisesti o l i syynä
kail^eeh'^iihen mitä hänen ulkomuo­tonsa
ilni^isi,mtta hänen kulunut vaate­tuksen^^
saattoi nlkyviin> miksi posken­asi
V)liyä^^kalpeiat, s nukkumat-toinaiir'näköiset,
tuo mahdolliset seli-
*5??näin. Hänellä oli pieni
Suuri omaisuus jätetty
eläimille
Cambridgessa, Missourissa jokin aika
sitten kuollut S8-vuotias Martha J . A t -
kins jätti testamentissaan 75,000 dolla­rin
omaisuutensa eläinten Suojelemista
j a iioitamista varten.
^liss Atkinson tapasi usein vierailla
kesäkamppäpaikoilla j a ottaa ke^vie-raitten
lähdettyä heidän jättämänsä
Icissansa j a koiransa huollettavakseen.
Hänen jättämässään testamentissa on
kohta, jonka mukaan säätiön on jaetta­va
mj^öskin mitaleja sellaisille heiiki-^
loille, jotka osoittavat erikoista rakkaut-*^
t a eläimiä kohtaan. ^
Ei vanhat lehmät muista vasikoita ol-leensakaan.
Vanhana saa muista muttei mausr
«elia;
. p u l l ö j H d e ^ ; Tuota pulloa hän puris­t
i käteeni kuin kalleinta aarretta ettei
vain-^jititöiaJs^ sille vain tapah­tuisi
mitään ' i ^ a a Oikein häden sil­mistään
hehkui tuskan tuli kun hän
tuota pientä tärkeätä puUoa kiirehti ko­tiinsa
tai kortteeriinsa päin.
Mikäpä tietää kuinka paljon tuo pie­ni
pullo hänelle merftitsi? Mikäpä tie­tää
j vaikka hänen kaikkein kalleimpan-sa,
pieni lapsensa olisi ollut kuoleman
sairas, jonka elämä riippui juuri siitä,
että hän saa tuon pienen pullon turvalli­sesti
kotiin. Pullon, jonka oli mahdolli­sesti
ostanut viimeisillä senteillään,
mahdollisesti niillä senteillä, joilla olisi
pitänyt ostaa juuri tuolle sairaalle lap­selle
syötävää. J a kuka voi arvata kuin-
*ka monta muuta pientä suuta oli odotta-massaj
että tuokohan rakas äiti tulles­saan
yhtään makeisia. Eihän lapset
ymmärrä, että tässä maailmassa on sel­lainen
tekijä,.joka määrää tuodaanko
silloin sitä j a tällöin tätä — se on r a ­ha.
Ja niin kuin tuon naisen olemuk­sesta
näki, että sitä rahaa ei ole. £i
edes välttämättömiin tarpeisiin.
Mutta kuk£^[>a myöskään tietää vaik­kapa
tuon paljon kärsineen näköisen
naisen kfakas mies olisi oUut heikkona
säiraana|^'~'tuo pieni pullo sisäbi juuri
lä^elta^%ielle. Sillä jos se oli hänen
miäiensä'}<$ka o l i sairas, niin hän o l i o l ­lut
sitä jo pitkän aikaa. Näinhän sen
tuon karsineen naisen kaikesta^olemuk-sesta
että köyhyys oH astunut hänen
asuntoonsa jo (ialjon ennen Ylistä, päi-v
^
XHisin n i i n middläni'huutanut tuon
(Hei tati^ täällä xÄlaan j a tatia muis­tellaan,
me Canadan Mandat; Kyllär se
täti onkin leikillinen, siellä Loriidassa
hän meitä Mantoja i^ssittaa. j a laule­lee
entisiä vafesiniötkiä^^että saat:vielä
muistikffliieiossaam heraanhan iatjat en­tiset
vielärvanhana ihiftiseiäkin.
N i i n , önhain meitä Mantdja},tää?läkin
f armiperukallä Yka W
"pois j a kahta saxml^aaäi ^ i m u ^ ni­mellä.
E i f e se^^iriiÄ
otef että s i i a tarvitsia iMantäk^
taa. l Ä K i e Ö a ^ ^^
Suomessa kUyddssähT h i i ^ ^
sieUä oli käjrtähflössih)^
^k^toisiimiia,: JaT Ä
kukm, ettei niiDtti ^tflies^
mies nimeä. ^SiiOEtoiie^senito
mistä hän^ parfiaätJMi t V k ^
van k i i j e ^ i ä f i e ^ ni-m^
jäivsSs M r s . Mam
pistäk^-iyyhkgrlän IV^talfe:; kirjeitä
vaikka Inekin palstoilla, '^oska hänker-r
a i r o n meihii^niiii kiiii^yi^^että n i ­mensäkä
ha3iisi muutta^
Kyllä tääll^Jiukkumä^^ sitten,
kun täti tänne j u h l i l l e ; t ^ e e . ^ i ^ ^
kin on leveä peti, että mahtuu siihen
yksi täti. Siellä juhliUa lupaa Liekin
toimittatja- kahvit pistoiiväta,. niin että
kyllä täällä yst^väUi^ k o e ^ ^
L u i n tässä imyähä- muutamana van­hasta
muistikuvasta ^»euiraavsmJä
"Ystärvyys on ä ä i n ä ^ l o h ^ t t a j a y s ­tävän,
vaan eii ilo sj^ämes» ole ystä-vättomim."
jtuulen, että* se niin onkin.
Mikä on sen k a u n i i m ] ^ k u ^ i ystävyys?
Varojtah tätiä jiitämään ^ huolena^m,
että raihaa sen Faarinkin juldunaan, sil­lä
se on sillä lailla, etiä p i M ne on juh­lat
juhlittu vanhemniiij^ ilm^^^^
merkiksi m i n u l t a k i n . T pienessä
farmikylässäkin on kuolevaisuus ollut
koko suuni Seitsemän -pn j o mennyt
tänä vuonna j a kuinka n K m t a vielä me-neen,
ennenkuin vUosi on lopussa, i^^iin,
sehän on luonnon lakij- joka ei muutu.
Kesä tekee.-tuloaan, vaikka> liitaasti,
mutta varmasti. Kevät, o n k i n kaunis,
kun vain. olisi lämmin. Terveisiä Lie­kin
ystä\iUe sekä .Kyyljkylän Manta-tärille.
MANDI-MUtmL
EUenin maappa
Ellen jä Eemeli laittoivat pienen siis­tin
kodin Clarendon Avenuelle, monta
\'uotta sitten, ja pitääkseen tämän kodin
siistinä'Ellen osti myöskin maapan. Hän
pisti maapan aina aitalangan päälle kui­vamaan
käytettyään sitä, ja sitten erää­nä
aamuna huomasi, että maappa oli
märkä, mutta kuihmiBkin käytti sitä, ei­kä
ajatellut siitä sen enempää.
Sitten samainen tapahtuma uusiintui
ja hän kertoi sitten asiasta Eemelille, ja
Ellen sanoi että hänpäs menee ja puhuu
naapurin emännälle, että laittaisi itsel­leen
maapan,, mutta Eemeli oli vaka-
\'ampi, ja sanoi kumminkin, että ei pu­naisen
perään, että voisinko tehdä mi­tään,
että tuo tuska kasvoillasi hiukan
lie\'entyki. :Mirtta eihän sitä voi tunte­mattomalle
ihmiselle mitään sanoa vaik­ka
kuinka mieli tekisi. Ainoa mitä voin,
oli että vielä vuoteellakin sinä iltana
ajattelin, että kumka ikävä ja katkera
ilta mahtoi olla siinä kodissa jossa tuo
nainen asui. Sydämestäni toivoin, että
tuo pieni pullo olisi t ^ y t tehtävänsä
urhooUisesti j a parantanut henkilön,
jolle se oli aiottu — kukaAan sitte lienee
ollutkin.
S P D K A N E X (KALLE.
s; Mätä
seUaanen p m ^ k l o p p i kun>M<^a^^
isooi^l ksms^^^itkolla.^' ^I^^
kirkkoväärri siinä kirkos; ^ k i ^ <Q
kyllä nyt p^^t,;j6t^vk)iA)lleiäta%
si puhua, mutta inua^^niih^uvit^^^^
isooisä -toimitti ^;Senpiiuj«iU^ /v^j
Kun T f e u v a M v t a v ^ i^
:hin Kristiinahan ^änkku^ ^ t ^ ^ ^ i ^
/kuarmalla,: niin lähärettihm ^btddpäf.
i ^ ä ja- puolen, yön a U ^ a - ^ ö t e ^^
hevbosiä^ M y r k y s RmiSehp^is ja^äfr
hin ittekirEväsvakka v^tifiin
parin ttipahan ja^Urön sat
ki syäirä «vintabri^^a^^Sa^^^Emä^
nät ei keheianitehet .paBäut^s3akkaa~eva<
häksi kun^ tiäsi^t,jettä j R u u s « i i ^^
inuitaki kaupunJMhin meflijööta :^Raa
5 i t t e oli i^^Uyija syätet^ihev^^
J i a r e t t i ^ v t a a s ^ r ^ ^
oltihih-&isriuias ja;kuä'kua;rmäto^
Ijri^p^tiip^an^^^^^^^
Sitte kiin-fäi^Sijra^
^tettil^ jimtta ja^k^
Isopt n o i i^t m<^ Räntapuärihk'^
T i l l i k k a h ^ ^^^ii^ jiisDoiähan jä*'isinieä
kotia ijÄiyä ne meni K?fihapmara?f Ja
ostivat' monta leb^erm^^mi^ «j
k a i l ^ i a itteilen^ B ^ t ä ^ " f ^ ^
piioöUe pyhäänpäiväviiboja.; Sitte lä'
härettihin kotia ja. oltiin kotona eh'
toolla. '
N i i n , se piru siälä kirkös? Se tapah'
luu siUä. lailla, e t i a l i ^ ö ^
hakemahan kirkonviiiliä' Kristiikasta,
muttei sen tarviimut lalitiä'i^htoÖ^äM'
lä, k u h se ni^ni t y h ^ Ä
maa, j o t en se v o i ajaa hössyä kokoj Ä
kän. ;Se lähti aamuyöstä siinä ko^
aikahan. Mera^hhää^-^^s^^ haki i Ä -
tyrinyrih k i r k o n M k Ä t i ^ t a ^ a Ä oli
pmiiä, o l i sillä lyhty käres. Samalla
aikaa tuli kauhajökisia j a kurikkalaasia
Kristiinasta ja- kun ne^näki -iv^aism
kuhikevah p i t k i n Idr^ll^äaAil^Ip,
että siäla o l i p i r u ; ^ Alakoovjit lyära Iie-voosiansa
suittenperiHaJa ö#
tä neliä aina Käinaastotle. /EijD^.lohti-nehet
hiKjentää^ää Ä ^ t p n ^ ^
kun nölf kuullehet, että^siiaäi^^
jes ön p i r u n pesäv ^ iNoli vähpä ta^
-hevosensa.. - .•• •
Lujaa noli mennehet,- kun äaraoDa
löyrettihin viinalekkeriä j a kriimunvar-sia
maantiältä j a maantiän ojista, kua
noli poukkooUu kärryyltä. Kyllä sen
jäläkihin kurikkalaaset ja kauhajokiset
ajdo siivostiTeuvan k i r k o n sivuu, vaa­ka
noli hutikaskin.
NESTOFINPOIKA.
huta mitään vaan katsotaan kuinka sen
kanssa käy pitemmän päälle. Ellen os­ti
itselleen^ uuden maapan ja piti sen
kellarin käytävässä, ja:yhdessä pitivät
silmällä, kun naapurin emäntä, joka on
vielä pelastusarmeijalainen, aina tuli ra­pulleen,
katseli 3rmpäri, meni ja otti
maapan, pyyhkäisi lattiansa ja asetti
maapan takaisin a i d a n päälle. Ahkeral­la
käytöllä maappa kului, mutta silti
naapuri sitä k ä y t t i , j a lopulta vain toH-na
kuului, kun' ovet oli auki, ja nuorat
olivat kuluneet, j a sUlä pienellä myhky­rällä
joka o l i v i e l ä kepin päässä vaia
säännöllisesti lattiaa pestiin.
Eihän naapuri voinut auttaa, hän
vain lainasi m a a p p a a , mutta vannaan
olisivat E l l e i ja Eemeli maapan ostaneet
naapuraiekin, j o s hän olisi sitä py)"*»-
nyt. J o k a k e r r a n k u n o s t an uuden m^*
pan n i i n muistan tämän jnaappajutoi»^
tässä levätesani kerron sen loisillek^
sUlä m i n u s t a ^ o l i hauskartapahtBinaF
EUdlä ja Eemdillä riitti haaskuutta
tä inaaiH>aa seuratessa. :
iKtm jneiön:!
dan silityksesi
lainen puoltben
isojen^iH»»^
kenlaiset nian^
|B(ieläi^^9^
^i^iv^<PiMta^oi
Ätten-siiftM^J
-Heti utifdetf^^
jolloin hiiiisiu*ö
l a oliseiiirau^i
QiäiE^daStaj^f^
n f e k ä m i M l f e ^ S i
kal^iseäias^- 1