1951-05-26-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
f '
f *
I 'f
I
t •
1 •
li
I
i 1
TpeC VOI kyllin usein toistaa sitä seik-l
i k a a . että vaikka minulla ei olekaan
jnitään akateemisia ansioita, olen itseasiassa
paljon valistuneempi kuin useim-niat
yUopistojen oppineet. Kotini oK
musikaalinen ja ko. musiikki oH tuota
•opittua" musiikkia, joka minulle alkoi.
Händelistä, ja dramaattista musiikkia,'
joka alkoi Gluckista ja Mpzartista, jot-molemmat
muodostivat sellaisen ny-kyisen
kulturellin taiteen kokonaisuuden^
johon kuolleiden kielien kirjallisuus
ei pysty pyrkimään lukuunottamatta
ehkä Gilbert Murrayn suurissa käännöksissä,
jotka ovat yhtä englantilaisia
ia yhtä nykyaikaisia kuin mitkä tahansa
kielellämme kirjoitetut. alkuepräisteok-set.
ja muistuttavat meitä siitä, että Sha;-
kespeare oli niinikään pelkkä, tulkitsija,
ja kääntäjä, joka muutti vanhoja tarinoita
eikä suinkaan ensimmäisenä niitä
keksinyt. Perhettäni voitaisiin, jöskin
ystävällisesti, sanoa rakkaudettomaksi,
mutta mitä se merkitsisi lapselle^ jok^
pystyi laulamaan A te O caran ja Suone
la tromba intrepidan ennenkuin hän
edes osasi kirkkonsa katkismuksen kunnollisesti?
Niissä oli tunnetta ja ritarillisuutta
kelle lapselle tahansa.
Tämä kasvatus, tämä valistus ei cole
milloinkaan päättynyt . . .
.Uateemiset valistuneisuuskokeet ovat
parempia kuin olemattomat. - Jokainen,
joka on tutkinut kulkua Aristoteleesta
Lucretiukseen, Platosta Sokrateen kautta
Plotinukseen, Tukydidestä Gibboniin,
Ptolemaioksesta ^Kopernikukseen, Pyhästä
Pietarista Robert Oweniin, Akvi-nolaisesta
Hussiin ja Lutheriin, Eras-muksesta
Voltaireen, pystyy ainakin näkemään,
mitä viimeksi, edellisellä kerralla
tehtiin ja antamaan todistuksia niille,
jotka pystyvät tekemään saman uudestaan.
Mutta ilman eläviä kokemuksia
ei yksikään henkilö ole valistunut. Ellei
ihmisellä ole muuta kuin akateemiset
oppiarvonsa, vaikka hän olisi ylikuormitettu
kuolleiden kielien papatuksella ja
vaikka hänellä olisikin päässään kahden
pennin arvosta algebraa, on kaikkein oppineinkin
loppututkinnon suorittanut
tyhmyri ja typerys.
Vitaalisinta eroa lukemisen ja kokemisen
välillä ei voida mitata tutkintonu-meroin.
Tämän eroavaisuuden voimalaa
ja painolla väitän arrogantisti olevani
yksi maailman valistuneimpia henkilöitä
ja olen tilaisuuden tullen hylännyt 95
prosenttia akateemisista suuruuksista,
kaikella kunnioituksella niitä erikoisky-
Kvjä kehtaan, joita eräät heistä omaavat,
\nisasteli joina.
Juuri tämä ominaisuuteni pelasti mi-
^"t nälkiintymästä ulos koko kirjalli-
'^."^^'^^a- Kun William Archer siirsf
-inulle maalaustaiteen - arvostelijan
-^^niman. joka hänelle oli väenväkisin
r^^^nnetty ja joh5n hän oli täysin kelvoton,
kohosin kuin raketti. A^iikottaiset
P^Kinani kaikista taiteenhaaroista pe-
^akkäin o^•at vieläkin lukukelpoista ai-
-'^^^'töa kiuidenkymmenen vuoden iäl-
'^''^^'^^^^ Lontoon tarjottavissa ole-
•5t näyttelyt ja esitykset olivat avoimia
jälkeen kun minut oli'novel-yksimielisesti
teilattu. Mitä pa-
•^•^'i^Ia kertomukseni olivat, sitä enem-
^•-n ne kiukuttivatjiustantajainammat-
-niaisia lukijoitäpmutta arvostelijana
^'O-^sin huipulle vastustamattomasti sa-kuin
aikalaiseni, hvvinkoulitut
;^^rjalliset aloittelijat/jotka oli kasvatet-
.^-^^ttomissa brittiläisissä kodeissa,
«^;at voineet esittää mitään vastaavaa.
^ -^ama arvostelijavuodet edistivät hen-
^J^tä valistumistani pakottamalla minut
•^^ttamaän huoleUa harkittuja lausunto-
George Bernaxd Shaw;
ja ja eroittamaan toisistaan loistavat
kyvyt ja teknilliset saavutukset niiden
juhlittujen muotitaiteilijoiden joukossa,
joiden huudossa oleminen päättyi i^eidän
kuolemaansa tai aikaisemmin, ja niiden
nerojen, jotka eivät ole syntyneet jotakin
aikakautta varten, vaan ikuisiksi
ajoiksi. Kuulin aloittelijoita, jotka verekseltään
opettajan kynsistä päästyään
esittivät hyvinkin lupaavaa, mutta koska
he eivät tienneet heille opetetun arvoa,
suistuivat he latteuteen päästessään
opetuksesta. JVain tällaisten kokemusten
kautta voi arvostelijan analyysitaito
kasvaa ja vain näistä hän voi oppia sen,
että arvostelijaa, joka ei osaa eritellä,
vöidaäii helposti petkuttaa. >
Tänäktn 92: nä vuotenani opin edelleen.
Mitä tulee kieliin ja matematiikkaan,
ovat ansioni häviävän pienet. Ranskaa
pysyn lukemaan yhtä helposti kuin englantia
ja Italiassa ja Espanjassa pystyn
noukkimaan uutiset paikkakuiman päi-väleihdistä.
Osaan tarpeeksi saksaa pystyäkseni
arvaamaan, mitä useat tuolla
kiellellä kirjoitetut ja saamani kirjeet
sisältävät. Keskustelulingvistinä olen
aivan toivoton. Mitä tulee matematiikkaan
on aritmetiikkani (joka nykyisin
on hyvin erehtyväinen) suunnilleen sama
kuin entisen kassanhoitajan. Mutta
korkeampaa matematiikkaa voi käsittää
ja kuvitella ainoastaan täysin asiaatun-temattomasti.
TeknilUsesti olen pölk-
^ypää, mutta aikoinani, niiden mittojen
mukaan mitattima, näytti minusta, että
olin Kunnianarvoisa Crichton.
Mitenkä suuri onkaan kiitollisuuden-veikani
valistuneisuudestani kuuluisille
kirjoille, ihastuttaville maalauksille ja
jalolle musiikille, mutta olisin vieläkin
typerämipi kuin olen, ellei minua kymmenvuotiaana
olisi irroitettu kadusta,
jolla olin syntynyt ja jonka Vastapäätä
oli hyvin vähän maalauksellinen kenttä,
joka pian ilmestyi täyteen mainoksia,
ja siirretty Torca Cottag^h, korkealle
Dalkeyn kukkulalle, mistä näkyi
Dublinm lahti Dalkey-saarelta Howth
Headiin ja Killiney-lahti saarelta aina
Bray Headiin asti allani, kaukana valtava
ja alati muuttuva meren aava ja ylläni
taivaan avaruus.
Onni ei ole päämääräni. Einsteinin
lailla en ole onnellinen enkä halua olla
onnellinen — minulla ei tällaista varten
ole enenipää aikaa kuin haluakaan, sellaista,
johon päästään ooppiumpiipulU-sen
tai whiskylasin hinnalla, vaikka olen
kin unissakin kokeillut joskus hyvinkin
hienoilla vvhiskeillä. Mutta lapsuudessani
koin yhden hurmiönomaisen onnehet-ken
silloin ,kun äitinikertolrainuile, että
muuttaisimme Dalkeyhin. Siellä minun
ei tarvinnut muuta kuin avata silmäni
nähdäkseni maalauksia, joita yksikään
taiteilija ei olisi voinut minulle maalata.
En voinut uskoa, että sellaista taivasta
saattoi olla missään muualla ennenkuin
luin Shakespearen sanat "tästä majesteettisesta
katosta, jota kultatuli syövyttää"
ja silloin aprikoin itsekseni, mistä
käsin hän oli tämän näyn nähiiyt, ellei
hän ollut havainnut sitä Torca Cottages-ta
käsin.
Ilo tästä kaikesta on pysynyt rinnallani
koko elämäni ajan.
Ayot Saint .Lawrence, elokuun 3 pnä
1947.
(Ote on teoksesta Sixteen
Self Sketches.) •
« o • ntlSld ä
N'AIiMrSMNiMEKO, kuten me käsitämme
tänä päivänä, on kahden
henkilön yhdistäminen elämään yhteistä
elämää. Englanninkielinen sana
wedding johtuu alunperin wed-sanasta,
mikä ennenvanhaan tarkoitti rahaa, karjaa
tai muuta omaisuutta, joka annettiin
morsiamen isälle naimiskauppaa v
tehtäessä. TäHöin ei morsiamella oHut
mitään sanomista sulhasensa suhteen,
isä päätti, kenelle tyttärensä antaa ja
sillä hy^ä.
Primitiivinen, eli alkukantainen mies
ei ollut minkään lain tai sopimuksen
alainen. Hän näki. *tuli ja voitti. Hä- -
nen tapansa oli ryöstää vaimo itselleen
jonkin toisen heimon keskuudesta. Jos
hän epäonnistui ryöstöaikeissaan, otti
hän yhden tai useamman metsästystove-rinsa
avukseen ja yhdessä he ryöstivät
useinkin kirkuvan naisen. Tällaisesta
avustajasta on sitten kehittynyt meidän
päiviemme häiden sulhaspoika, sulhasen
'•paras mies"". Hän se sitten on sulhasen
apuna kaikissa vaiheissa häidenku-lun
aikana.
Mutta naisten ryöstö toisilta heimoilta
sai aikaan sen. että syntyi vakavia
riitoja — toisinaan oikein heimosotiakin.
Mutta sitten päättivät jotkin heir
mopäälliköt, että naisen ryöstöt olivat
tarpeettomia. Sensijaan, jos toisen heimon
mies halusi vaimon toisesta heimosta,
sai hän sen antamalla määrätyn lahjan
tai lunnaat naisensa heimolle. Toisin
sanoen, hän voi ostaa minkä naisen
hddmenoa
halusi. Se oU edistysaskel rauhanpidon
kannalta katsottuna, mutta se myöskin
lopetti "romanssin", että morsian mukiloitiin
tiedottomaksi ja raahattiin tukasta
heimonsa asuinsijoilta.
Kukkaset näyttelevät nykyajan naj-jnfeiihmenossa
huomattavaa -osaa ja ne
merkitsevät morsiamen puhtautta, viattomuutta
ja alistuvaisuutta. Mutta sukupolvia
sitten niillä oli tärkeämpi merkitys.
Koska kukat puissa ja kasveissa mer-kitse\'
ät hedeImäUis>?yt^ niin entisai*
kojen morsiamet kukittivat itsensä siksi,
että heidän avioliittonsa disi hedelmällinen.
Usein bli tapana, ^ttä tytön,
täytyi todistaa MelmalUss^ySsnsä tulevalle
herralleen ja «miehelleen ennen
avioliittoa. Vidätähä^^I^
maailman kolkälä ön iseUainen ts|»a, sillä
h^elmättömyyttä näiden kanojen
ja heimojen keskuudessa pidetään pahana.
Oranssin väriset kukat olivat ennen
— ja oVat kai vieläkin — symboolisia
naimisiinmenossa. Se on dikä siksi, että
appelsiinipuut kantavat hedelmiä vuodet
läpeensä. -
Valkoinen on aina merkinnyt mielen ^
ja ruumiin puhtautta. Morsiamen valkoinen
hääpuku ja huntu jä valkoiset
kukat ovat aina merkinneet onnellista
tulevaisuutta hänelle.
Ennenvanhaan nipistivät Häävieraat
neuloja tai mitä vain käsiinsä sai^•at
morsiamen puvusta. Tämä oli yleistä
varsinkin naimattomien nuorten tyttöjen
keskuudessa, koska sen piti merkitä
samanlais^ onnea kuin morsiaimellaki
nimittäin miehen saantia, 'Mutta^||
morsian kärsi tästä tavasta hirti^J!!^
sillä toisinaan "hyvät ystävät" riisuivat
tällä tavoin morsiamen aivan alasti. Silloin
morsiamen vanhemmat päättivät
antaa ystäville morsiannen kukkasia, ja
niitäkin turvallisen välimatkan päästä.
Tämä tapa on vieläkin hyvin yleinen.
Avioliiton solmiaminen merkitsee aina
jonldnlaista juhlaa. Tämä tapa on vieläkin
vallalla, mutta ^ ei ole entisaikojen
kaltainen. Ennen oli morsiamen laitettava
ensimmäinen ateria nnshelleen.
Jos mies oli ateriaan tyytyväineri, oli se
sen merkki, että avioliitosta tulee hy\ in
onnellinen. Tämä myöskin antoi morsiamelle
viitteen siitä, mitä varten hän
oli olemassa miehelään mennessään.
Myöhempinä aikoina, monista syistä
riippuen, tuli tavaksi, että vieraat toivat
hääjuhlaan kaakku ja ja muita jljyviä
syötäviä. Nämä hyvät syömisef kasattiin
yhteen kasaan ja siinä oli jos jonkinlaista
kaakkua ja pullaa. Myöhemmin
taas tyydyttiin vain yhteen isoon kaak-kuun,
johon piilotettiin i^rmus. Jos joku
sai sormuksen kaakkua syödessään
suuhunsa, eikä särkenyt siihen purressaan
hammastaan, pidettiin sitä onnen
merkkinä. .
. Monilla ihmisillä ei ole aavistustakaan
siitä, miksi riisiä heitellään vastanainei-den
päälle. Tänä päivänä se ei oikeastaan
merkitse mitään muuta kuin suurta
vaivaa asianomaisille^ saadessaan äkki-
Naapurukset, l2'Vuotiaat Gail Krugel ja Joseph Sheridan Torontostat
voittivat äskettäin Peel kauntin musiikkijuhlassa maljan ja kultamitalin
kaksinsoitossa pianolla. Osanottajia tässä sarjassa oli sata
Lauantama. louhbhävm 2S päivaaa- ISSi Sivu 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 26, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-05-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510526 |
Description
| Title | 1951-05-26-03 |
| OCR text | f ' f * I 'f I t • 1 • li I i 1 TpeC VOI kyllin usein toistaa sitä seik-l i k a a . että vaikka minulla ei olekaan jnitään akateemisia ansioita, olen itseasiassa paljon valistuneempi kuin useim-niat yUopistojen oppineet. Kotini oK musikaalinen ja ko. musiikki oH tuota •opittua" musiikkia, joka minulle alkoi. Händelistä, ja dramaattista musiikkia,' joka alkoi Gluckista ja Mpzartista, jot-molemmat muodostivat sellaisen ny-kyisen kulturellin taiteen kokonaisuuden^ johon kuolleiden kielien kirjallisuus ei pysty pyrkimään lukuunottamatta ehkä Gilbert Murrayn suurissa käännöksissä, jotka ovat yhtä englantilaisia ia yhtä nykyaikaisia kuin mitkä tahansa kielellämme kirjoitetut. alkuepräisteok-set. ja muistuttavat meitä siitä, että Sha;- kespeare oli niinikään pelkkä, tulkitsija, ja kääntäjä, joka muutti vanhoja tarinoita eikä suinkaan ensimmäisenä niitä keksinyt. Perhettäni voitaisiin, jöskin ystävällisesti, sanoa rakkaudettomaksi, mutta mitä se merkitsisi lapselle^ jok^ pystyi laulamaan A te O caran ja Suone la tromba intrepidan ennenkuin hän edes osasi kirkkonsa katkismuksen kunnollisesti? Niissä oli tunnetta ja ritarillisuutta kelle lapselle tahansa. Tämä kasvatus, tämä valistus ei cole milloinkaan päättynyt . . . .Uateemiset valistuneisuuskokeet ovat parempia kuin olemattomat. - Jokainen, joka on tutkinut kulkua Aristoteleesta Lucretiukseen, Platosta Sokrateen kautta Plotinukseen, Tukydidestä Gibboniin, Ptolemaioksesta ^Kopernikukseen, Pyhästä Pietarista Robert Oweniin, Akvi-nolaisesta Hussiin ja Lutheriin, Eras-muksesta Voltaireen, pystyy ainakin näkemään, mitä viimeksi, edellisellä kerralla tehtiin ja antamaan todistuksia niille, jotka pystyvät tekemään saman uudestaan. Mutta ilman eläviä kokemuksia ei yksikään henkilö ole valistunut. Ellei ihmisellä ole muuta kuin akateemiset oppiarvonsa, vaikka hän olisi ylikuormitettu kuolleiden kielien papatuksella ja vaikka hänellä olisikin päässään kahden pennin arvosta algebraa, on kaikkein oppineinkin loppututkinnon suorittanut tyhmyri ja typerys. Vitaalisinta eroa lukemisen ja kokemisen välillä ei voida mitata tutkintonu-meroin. Tämän eroavaisuuden voimalaa ja painolla väitän arrogantisti olevani yksi maailman valistuneimpia henkilöitä ja olen tilaisuuden tullen hylännyt 95 prosenttia akateemisista suuruuksista, kaikella kunnioituksella niitä erikoisky- Kvjä kehtaan, joita eräät heistä omaavat, \nisasteli joina. Juuri tämä ominaisuuteni pelasti mi- ^"t nälkiintymästä ulos koko kirjalli- '^."^^'^^a- Kun William Archer siirsf -inulle maalaustaiteen - arvostelijan -^^niman. joka hänelle oli väenväkisin r^^^nnetty ja joh5n hän oli täysin kelvoton, kohosin kuin raketti. A^iikottaiset P^Kinani kaikista taiteenhaaroista pe- ^akkäin o^•at vieläkin lukukelpoista ai- -'^^^'töa kiuidenkymmenen vuoden iäl- '^''^^'^^^^ Lontoon tarjottavissa ole- •5t näyttelyt ja esitykset olivat avoimia jälkeen kun minut oli'novel-yksimielisesti teilattu. Mitä pa- •^•^'i^Ia kertomukseni olivat, sitä enem- ^•-n ne kiukuttivatjiustantajainammat- -niaisia lukijoitäpmutta arvostelijana ^'O-^sin huipulle vastustamattomasti sa-kuin aikalaiseni, hvvinkoulitut ;^^rjalliset aloittelijat/jotka oli kasvatet- .^-^^ttomissa brittiläisissä kodeissa, «^;at voineet esittää mitään vastaavaa. ^ -^ama arvostelijavuodet edistivät hen- ^J^tä valistumistani pakottamalla minut •^^ttamaän huoleUa harkittuja lausunto- George Bernaxd Shaw; ja ja eroittamaan toisistaan loistavat kyvyt ja teknilliset saavutukset niiden juhlittujen muotitaiteilijoiden joukossa, joiden huudossa oleminen päättyi i^eidän kuolemaansa tai aikaisemmin, ja niiden nerojen, jotka eivät ole syntyneet jotakin aikakautta varten, vaan ikuisiksi ajoiksi. Kuulin aloittelijoita, jotka verekseltään opettajan kynsistä päästyään esittivät hyvinkin lupaavaa, mutta koska he eivät tienneet heille opetetun arvoa, suistuivat he latteuteen päästessään opetuksesta. JVain tällaisten kokemusten kautta voi arvostelijan analyysitaito kasvaa ja vain näistä hän voi oppia sen, että arvostelijaa, joka ei osaa eritellä, vöidaäii helposti petkuttaa. > Tänäktn 92: nä vuotenani opin edelleen. Mitä tulee kieliin ja matematiikkaan, ovat ansioni häviävän pienet. Ranskaa pysyn lukemaan yhtä helposti kuin englantia ja Italiassa ja Espanjassa pystyn noukkimaan uutiset paikkakuiman päi-väleihdistä. Osaan tarpeeksi saksaa pystyäkseni arvaamaan, mitä useat tuolla kiellellä kirjoitetut ja saamani kirjeet sisältävät. Keskustelulingvistinä olen aivan toivoton. Mitä tulee matematiikkaan on aritmetiikkani (joka nykyisin on hyvin erehtyväinen) suunnilleen sama kuin entisen kassanhoitajan. Mutta korkeampaa matematiikkaa voi käsittää ja kuvitella ainoastaan täysin asiaatun-temattomasti. TeknilUsesti olen pölk- ^ypää, mutta aikoinani, niiden mittojen mukaan mitattima, näytti minusta, että olin Kunnianarvoisa Crichton. Mitenkä suuri onkaan kiitollisuuden-veikani valistuneisuudestani kuuluisille kirjoille, ihastuttaville maalauksille ja jalolle musiikille, mutta olisin vieläkin typerämipi kuin olen, ellei minua kymmenvuotiaana olisi irroitettu kadusta, jolla olin syntynyt ja jonka Vastapäätä oli hyvin vähän maalauksellinen kenttä, joka pian ilmestyi täyteen mainoksia, ja siirretty Torca Cottag^h, korkealle Dalkeyn kukkulalle, mistä näkyi Dublinm lahti Dalkey-saarelta Howth Headiin ja Killiney-lahti saarelta aina Bray Headiin asti allani, kaukana valtava ja alati muuttuva meren aava ja ylläni taivaan avaruus. Onni ei ole päämääräni. Einsteinin lailla en ole onnellinen enkä halua olla onnellinen — minulla ei tällaista varten ole enenipää aikaa kuin haluakaan, sellaista, johon päästään ooppiumpiipulU-sen tai whiskylasin hinnalla, vaikka olen kin unissakin kokeillut joskus hyvinkin hienoilla vvhiskeillä. Mutta lapsuudessani koin yhden hurmiönomaisen onnehet-ken silloin ,kun äitinikertolrainuile, että muuttaisimme Dalkeyhin. Siellä minun ei tarvinnut muuta kuin avata silmäni nähdäkseni maalauksia, joita yksikään taiteilija ei olisi voinut minulle maalata. En voinut uskoa, että sellaista taivasta saattoi olla missään muualla ennenkuin luin Shakespearen sanat "tästä majesteettisesta katosta, jota kultatuli syövyttää" ja silloin aprikoin itsekseni, mistä käsin hän oli tämän näyn nähiiyt, ellei hän ollut havainnut sitä Torca Cottages-ta käsin. Ilo tästä kaikesta on pysynyt rinnallani koko elämäni ajan. Ayot Saint .Lawrence, elokuun 3 pnä 1947. (Ote on teoksesta Sixteen Self Sketches.) • « o • ntlSld ä N'AIiMrSMNiMEKO, kuten me käsitämme tänä päivänä, on kahden henkilön yhdistäminen elämään yhteistä elämää. Englanninkielinen sana wedding johtuu alunperin wed-sanasta, mikä ennenvanhaan tarkoitti rahaa, karjaa tai muuta omaisuutta, joka annettiin morsiamen isälle naimiskauppaa v tehtäessä. TäHöin ei morsiamella oHut mitään sanomista sulhasensa suhteen, isä päätti, kenelle tyttärensä antaa ja sillä hy^ä. Primitiivinen, eli alkukantainen mies ei ollut minkään lain tai sopimuksen alainen. Hän näki. *tuli ja voitti. Hä- - nen tapansa oli ryöstää vaimo itselleen jonkin toisen heimon keskuudesta. Jos hän epäonnistui ryöstöaikeissaan, otti hän yhden tai useamman metsästystove-rinsa avukseen ja yhdessä he ryöstivät useinkin kirkuvan naisen. Tällaisesta avustajasta on sitten kehittynyt meidän päiviemme häiden sulhaspoika, sulhasen '•paras mies"". Hän se sitten on sulhasen apuna kaikissa vaiheissa häidenku-lun aikana. Mutta naisten ryöstö toisilta heimoilta sai aikaan sen. että syntyi vakavia riitoja — toisinaan oikein heimosotiakin. Mutta sitten päättivät jotkin heir mopäälliköt, että naisen ryöstöt olivat tarpeettomia. Sensijaan, jos toisen heimon mies halusi vaimon toisesta heimosta, sai hän sen antamalla määrätyn lahjan tai lunnaat naisensa heimolle. Toisin sanoen, hän voi ostaa minkä naisen hddmenoa halusi. Se oU edistysaskel rauhanpidon kannalta katsottuna, mutta se myöskin lopetti "romanssin", että morsian mukiloitiin tiedottomaksi ja raahattiin tukasta heimonsa asuinsijoilta. Kukkaset näyttelevät nykyajan naj-jnfeiihmenossa huomattavaa -osaa ja ne merkitsevät morsiamen puhtautta, viattomuutta ja alistuvaisuutta. Mutta sukupolvia sitten niillä oli tärkeämpi merkitys. Koska kukat puissa ja kasveissa mer-kitse\' ät hedeImäUis>?yt^ niin entisai* kojen morsiamet kukittivat itsensä siksi, että heidän avioliittonsa disi hedelmällinen. Usein bli tapana, ^ttä tytön, täytyi todistaa MelmalUss^ySsnsä tulevalle herralleen ja «miehelleen ennen avioliittoa. Vidätähä^^I^ maailman kolkälä ön iseUainen ts|»a, sillä h^elmättömyyttä näiden kanojen ja heimojen keskuudessa pidetään pahana. Oranssin väriset kukat olivat ennen — ja oVat kai vieläkin — symboolisia naimisiinmenossa. Se on dikä siksi, että appelsiinipuut kantavat hedelmiä vuodet läpeensä. - Valkoinen on aina merkinnyt mielen ^ ja ruumiin puhtautta. Morsiamen valkoinen hääpuku ja huntu jä valkoiset kukat ovat aina merkinneet onnellista tulevaisuutta hänelle. Ennenvanhaan nipistivät Häävieraat neuloja tai mitä vain käsiinsä sai^•at morsiamen puvusta. Tämä oli yleistä varsinkin naimattomien nuorten tyttöjen keskuudessa, koska sen piti merkitä samanlais^ onnea kuin morsiaimellaki nimittäin miehen saantia, 'Mutta^|| morsian kärsi tästä tavasta hirti^J!!^ sillä toisinaan "hyvät ystävät" riisuivat tällä tavoin morsiamen aivan alasti. Silloin morsiamen vanhemmat päättivät antaa ystäville morsiannen kukkasia, ja niitäkin turvallisen välimatkan päästä. Tämä tapa on vieläkin hyvin yleinen. Avioliiton solmiaminen merkitsee aina jonldnlaista juhlaa. Tämä tapa on vieläkin vallalla, mutta ^ ei ole entisaikojen kaltainen. Ennen oli morsiamen laitettava ensimmäinen ateria nnshelleen. Jos mies oli ateriaan tyytyväineri, oli se sen merkki, että avioliitosta tulee hy\ in onnellinen. Tämä myöskin antoi morsiamelle viitteen siitä, mitä varten hän oli olemassa miehelään mennessään. Myöhempinä aikoina, monista syistä riippuen, tuli tavaksi, että vieraat toivat hääjuhlaan kaakku ja ja muita jljyviä syötäviä. Nämä hyvät syömisef kasattiin yhteen kasaan ja siinä oli jos jonkinlaista kaakkua ja pullaa. Myöhemmin taas tyydyttiin vain yhteen isoon kaak-kuun, johon piilotettiin i^rmus. Jos joku sai sormuksen kaakkua syödessään suuhunsa, eikä särkenyt siihen purressaan hammastaan, pidettiin sitä onnen merkkinä. . . Monilla ihmisillä ei ole aavistustakaan siitä, miksi riisiä heitellään vastanainei-den päälle. Tänä päivänä se ei oikeastaan merkitse mitään muuta kuin suurta vaivaa asianomaisille^ saadessaan äkki- Naapurukset, l2'Vuotiaat Gail Krugel ja Joseph Sheridan Torontostat voittivat äskettäin Peel kauntin musiikkijuhlassa maljan ja kultamitalin kaksinsoitossa pianolla. Osanottajia tässä sarjassa oli sata Lauantama. louhbhävm 2S päivaaa- ISSi Sivu 3 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-05-26-03
