1955-09-10-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
JKONE
o-^oittautui iv^^
f-^Jnin aivoja nc^
E^^^a laskutrhtal
ituksessa itjev
"•at kenties ti
t.
ilmoittaa csaaJ
^i^nvut airaioj
'1 j Hikisen iari
:3-nimen\-uot!as-j
3''mättä ja väu.
kuudennet JUE
ihin saakka;
iöt lu\aiistaj„
Ltemaattinen kyj
Jtuisi •hämr
ys erikoistu.,
linnan alalla?'
k^^destä.^
*joitukseixa\Ti
^'ästä ilmiöstä?
iorge Parker Bi
»tiaana iän .
a. Muuta opel
lelle antoi
n kymmeneen
etti häntä y
eilisiä k}i}'ji
uvuotiaana.
a seuraavani!
a<va 468.592.41
Colmetoista vi
[>nka kuutio
I, on yhtä y
änestä tuli k
nkisesti täysiä
[olemaansa e
e t t ä valon
ä punaisten s;
lan (- 0,027 m
nän yhdessä s
ehtinyt kirjoi
haan vaivaut
L44.433.651.2
?^acharias D
ioli 37 vuode
vun 79.53 2.85,
ristä hän ei o
'kenemätön ta
ihmisistä,'joi
,'t sitä raubi
nskalaisenla
apahtui vnion
itemiaan, Hä
oli unohdettu
n Jacques In
liömäistä laJ
:a pantiin yfr
Itävän ratkai^
ilme tehtäwi
Juuten Inau
;n si\^•styksel
illa aloilla,
'jä oniaaviei
meille mah-
;sa meillä oi
i alalla ei\^
cimusten no-ihmelapsesta
jlevaisuudel
i tulevaisuui
apauttaa ai-m
suhteiden
"n valtavien
tulvillaan
; huoniatta-luksen
alal
rioissanHn^.
iä muotoja.
livot. Mifä
vmtnärtäS
,^dyssiteitä
(ansästd noussut taide
Meksikkolaisesta grafiikasta tiedettiin
Suomessa tuskin mitään-€n-nen
Taidehallissa tammikuussa vuonna
1953 järjestettyä näyttelyä. Se
seurasi Tukholmassa syksyllä 1952
avattua suurta ja monipuolista Meksikon
taiteen ja arkeologian näyttelyä,
joka puolestaan kiinnitti monien
maiden huomion Meksikon taiteeseen
ylipäänsä.
Helsingissä järjestetty näyttely sisälsi
sekä kansankäsityön osaston että
esineitä, pienimuotoisia veistoksia
ja maalauksia, jotka olivat olleet
Tukholman näyttelyssä, mutta ennen
muuta saimme kuitenkin tutustua erikoislaatuiseen
meksikkolaiseen taiteeseen
^afiikan n\jiodossa —• mikä
monelle oli melkein henkeä salpaava
tutustuminen, ja vaikutti järisyttävän
voimakkaasti. Suuri osa "tavallisesta"
näyttely-yleisöstä tunsi kuin olisi
saanut iskun katsellessaan! taiteen
kasvoja, jotka näyttäytyivät niin ehdottoman
paljaina ja epäsovinnaisina.
Tässä näyttelyssä ei ollut juuri mitään
sellaista mihin täällä meillä ollaan
totuttu, ns. iskunvaimentamana keinona
voimakasta taidetta vastaan: ei lainkaan
uneksivaa lyyrillisyyttä, mitkään
muotokokeiluliioittelut eivät johtaneet
katsojaa pois kuvien sisäl törikkaasta
sanomasta. Yksinkertaisen voimakkaalla
puunleikkauksen, kivipiirroksen ja
kaiverruksen tekniikalla, joka oli sopusoinnussa
itse materiaalin kanssa, ne
toivat esille tämän sanoman — ne paljastivat,
kertoivat ja ruoskivat, ne vetosivat,
4 kohti tulevaa, vielä suurempaa
iloa. Se oli taidetta, jolla oli mitä läheisin
yhteys todellisuuteen — kansan todellisuuteen,
sen luonne oli historiaa
luovaa: se ei vain kuvannut, vaan osallistui
samalla itse tapaTitumien muovaamiseen.'
Tämä taide palveli kokonaan
kansaa, se oli Meksikon kansan vapauspyrkimyksen
välikappale.
Sellaisena se oli niin tyrmistyttävän
vieras suomalaisille ''taidetottumuksil-l
e ' . Aivan päinvastoin kuin mitä täällä
oli jo totuttu odottamaan taiteelta, oli
tämä taide- aktiivisesti asennoituvaa, se
taisteli määrätyn kollektiivisen päämäärän
puolesta — ja johdonmukaisesti
myös tämän päämäärän toteuttamisen
esteitä vastaan. Senvuoksi se oli myös
agitatoorista, ja kun se siis suuntautui
mahdollisimman laajoihin kansamker-roksiin,
joiden asiaa se ajoi, sen esitystapa
oli keskittynyt mahdollisimman
suureen iskuvoimaan ja yleispätevyyteen.
Täyllä sai kuulla puhuttavan "kuo-lemanpalvonnasta",
jonkinlaisista perityistä
"rotupiirteistä", vieläpä "telot-helposti
vaikean tehtävän muutamassa
minuutissa suorittavan koneen ja ihmelapsen
välillä, joka kykenee selviyty-niään
samasta tehtävästä.
L. F.
tamistottumuksesta'' sekä "taipumuksesta
Makaaberiin" — sensijaan ei juuri
ollut havaitta\Tssa mitään mielenkiintoa
itse syiden pohtimiseen, siihen historialliseen
ja yhteiskunnalliseen perustaan,
josta tämä taide on noussut. Ehkä
tämän vuoksi ei myöskään yhteys aikaisemman
ja nykyisen meksikkolaisen
taiteen välillä näyttänyt selvänä monellekaan
ihmettelevälle katsojalle, joka
ei silloin myöskään voinut ymmärtää
sen tarkoitusta, vaan näki sen taistelevan
linjan vain "yksipuolisuutena".
Kuin siltana vanhan ja uuden välillä,
Kolumbusta edeltävään intiaanitai-teeseen
pohjautuvan kansan taiteen ja
sen taiteen välillä, jota luovat Meksikon
taiteilijapersoonallisuudet, on edelläkävijä
Posada. Jose Guadalupe Posa-dan
elämä (1852—1913) sattui ajankohtaan,
jolloin uusi Meksikko hitaasti
ja vaivalloisesti syntyi. Hän oli itseoppinut
mies, joka eli koko elämänsä ajan
kansan parissa — mutta kansa oli suurimmaksi
osaifcsi lukutaidotonta. Posada
joka oli oppinut hallitsemaan puunleikkauksen,
kivipiirroksen ja muiden graafisten
alojen tekniikan, tuli nyt taiteellisella
toiminnallaan, painetuilla le^hdil-lään,
kuvituksillaan, korteillaan jne.
vaikuttamaam samalla eräänlaisena
opettajana, mutta lisäksi uutisten välittäjänä—
siis lähinnä, vaikka äärinmiäi-sen
yksinkertaisessa muodossa, tietynlaisena
sanomalehtenä kansalleen. Posa-dan
kasvuvuosina käytiin Meksikossa
kansan vapaus- ja itsenäisyystaistelua
Huarez'in johdolla, hänen vanhuudessaan
ratsastivat Zapatan maanvil-jelijäjoukot
yli maan vaatien maata ja
vapautta.
Kaikki mitä Posada kuvasi oli mitä
läheisemmässä yhteydessä kansaan, jonka
elämän hän tunsi läpikotaisin kaikkine
tapoineen ja yksityiskohtineen, ja
jonka reaktiot erilaisiin tapahtumiin
olivat hänelle hyvin tuttuja. Hänen
työnsä — joita lienee ollut n. 2,000 —
ovat laajasta aihepiiristä, jokapäiväisistä,
naurettavista, vieläpä groteskeista
tapahtumista karikatyyreihin, teräviin
satiireihin ja paatoksen ja dramaattisen
voiman täyttämiin kuvauksiin saakka.
Posadan kuvista saamme esim. tietää,
millaisia kauhunsekaisen ihmettelyn
tunteita herättivät sellaiset tekniikan
uutuudet kuin polkupyörä, ensimmäiset
raitiovaunut jne; me voimme osallistua
hän?n tapainkuvauksensa ns. "esimerkkiin":
"Ranskalainen tekee itsemurhan
perheensä edessä", mutta muut
Posadan työt ovat säälimättömiä todisr
tuskappaleita murhista ja teloituksista,
joita taantumus pani toimeen- vapaus-taistelijain
riveissä, tai kuvaavat satiirisesti
interventiosol:ia.
Liittyessään siten suoranaisesti käynnissä
olevaan vapaustaisteluun Posadan
taiteesta tuli vaikutusvoimainen välikappale
Meksikon vallankumouksessa.
Hänen kuvansa tunkeutuivat kaikkialle
suoraan kansan arkipäivään, josta hän
Barry Morse ja K at harine Blake tulevat emntymään pääosilla
Shakespearen draamassa ''Macbeth", joka esitetään CBC tele-visio-
ohjelmcssa tämän kuun aikana. MSss Blake on esiintyttyt
useissa radio- ja televisio- näytelmissä, mm. ''Hamletissa". Mr.
Morse on esiiniynyt yli 600 henkilönä radio- ja televisio-ohjelmissa
4 vuoden aikana. Hän saapui, tänne Englannista 4 vuotta
sitten.
kertoi, ne valaisivat ja kertoivat uusista
vapaudenajatuksista. Mutta tämä arkipäivä
oli julma ja -vaikea, meksikkolai-nen
arkipäivä, täjmnä julmaa \'ainoa,
terroria ja teloituksia — kuolema oli
usein esiintyvä ainesosa tässä kansan
arkipäivässä. Ja tätä tosiasiaa ei ole millään
tavalla yritetty peittää, pikemminkin
yritettiin katsomalla sitä uhmaavas-ti
päin kasvoja, pilkaten väheksyä sen
valtaa ja merkitystä — siinä on selitys
"kuolemariviettiin", ^'makaaberin
viettymykseen" jne.
Myöhemmät maailmankuulut taiteilijat,
'Mendez, Orozco, Siqueiros, ovat
useini todistaneet, millainen tienraivaajan
merkitys Posadan mielikuvitusrikkaalla,
kansanläheisellä ja muodoltaan
voimakkaan yksinkertaisella grafiikalla
on ollut heille itselleen.
Palataksemme vielä Helsingin näyttelyyn,
muistamme että siinä oli sovellettu
varsin harvinaista käsitettä, nim.
kollektiivityötä. Vapaustaistelun eri
vaiheita oli kuvattu sarjoissa, joiden
eri lehdet olivat useamman taiteilijan
työtä, vieläpä saattoi sama lehti olla
merkitty kahden eri taiteilijan nimellä.
Tämä ei ollut mitään satunnaista,
vaan se on piirre, jolla on mitä suurin
merkitys meksikkolaiselle grafiikalle,
vieläpä se on perusedellytys sille kehitykselle
ja kypsyydelle, johon nykyhetken
grafiikka on alkanut päästä ja joka
on tehnyt sen kansainvälisesti tunnetuksi.
Vuodesta 1937 lähtien ovat nimittäin
edistykselliset taiteilijat muodostaneet
yhteenliittymän, kollektiivin nimeltä
"Kansangrafiikan ateljee". Edistykselliset
meksikkolaiset taiteilijat liittyivät
yhteen palvellakseen taiteellaan kansan
ja edistyksen asiaa. Leopoldo Mendez
oli johtava voima "Kansangrafiikan
ateljeessa", jossa työskenneltiin yhteisesti,
keskusteltiin aiheista ja luonnoksista,
ja päätettiin parnia pääpaino juuri
puunleikkaukseen, kivipiirrokseen .
ym. koska grafiikka oli helposti monistettavissa
ja levitettävissä ja siten helpoimmin
'saatavissa kansan käsiin. Jo
alusta lähtien tähdättiin siihen että kuvat
painettiin itse, jotta voitaisiin olla
täysin riippumattomia painojen omistajista.
Näin kollektiivi saattoi joustavasti
olla mukana kehityksessä ja seurata
salamannopeasti tapahtumien kulkua.
Kuvitukset, karikatyyrit, lentolehtiset
ja julisteet kuten kaikki muukin
grafiikka voitiin painaa välittömästi heti
kun se oli valmista, monistaa ja levittää
kulloinkin tarpeessa olevalle seudulle.
— Kansangraf iikan ateljeen työt,
jotka yhteisen kollektiivin eri jäsenet
valmistivat yhteisen aatteellisen linjan
mukaisesti, tulivat pian tunnetuiksi ja
arvostelluiksi korkealle Meksikon ulkopuolellakin.
Perustaa luovien taiteilijain
pyrkimyksessä todella palvella
kansaa sen taistelussa, oli vakavuutta ja
aitoutta, ja tämän kollektiivin taide ei
suinkaan ole perustamisensa jälkeen
heikentynyt, vaan sen voima on yhä
kasvanut ja vaikutus laajentunut. Vuonna
1953 ryhmä sai Kansainvälisen rauhanpalkinnon
— se on kiinnittänyt
muiden maiden katseet omaan maahansa
ja sen oikeutettuun, vaikeaan tais-
-leluun ja vieläkin enemmän: puhtaasti
kansallisten taistelupäämäärien lisäksi
ryhmän työt ovat edistykselle ja va-pausaatteille
omistettuina, ajaessaan
rauhan ja alistettujen kansojen oikeuksien
asiaa ylipäänsä, vaikuttaneet myös
kansainvälisesti innoittavasti ja herättävästi.
Kun ajatellaan Meksikon kansan
suunnattoman vaikeata tietä, erilaisten
diktatuurien, sotilaallisen, kirkon
diktatuurin rasittamana, suurmaanomistajien
harjoittaman riiston ja sorron
alaisena, maanomistajain, jotka ovat
ahnehtineet maan luonnonrikkauksia ja
haikailematta hävittäneet syntyperäisen
väestön elämää, ymmärtää selvästi
mikjsi tajistelevilla taiteilijoilla, jotka
kuvaavat yhä vielä käynnissä olevaa
taistelua, ei tähän mennessä "ole ollut
varaa" antautua kuvaamaan keveästi ja
koristeellisesti maataan suuremmassa
määrässä. Ymmärrämme myös paremmin,
miksi on kuvattu pieniä ilonaiheita,
kun ajattelemme niiden merkitystä
etenemisenä taistelussa, kevennyksenä
kansalle: öljyn kansallistaminen, teollisuuden
kehitys, sähkön saaminen . . .
Meksikkolaista taidegrafiikkaa on tä-
Liekin 20-vuotisnumero
MARRASKUUN 26 PÄIVÄNÄ —
HALUTAAN:
KIRJOITUKSIA,
TERVEHDYKSIÄ
JA ILMOITUKSIA
il*
9'
•••• ^Lauantaina, syyBkaun 10 päivänä^ 1955 Sivu 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 10, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-09-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550910 |
Description
| Title | 1955-09-10-03 |
| OCR text |
JKONE
o-^oittautui iv^^
f-^Jnin aivoja nc^
E^^^a laskutrhtal
ituksessa itjev
"•at kenties ti
t.
ilmoittaa csaaJ
^i^nvut airaioj
'1 j Hikisen iari
:3-nimen\-uot!as-j
3''mättä ja väu.
kuudennet JUE
ihin saakka;
iöt lu\aiistaj„
Ltemaattinen kyj
Jtuisi •hämr
ys erikoistu.,
linnan alalla?'
k^^destä.^
*joitukseixa\Ti
^'ästä ilmiöstä?
iorge Parker Bi
»tiaana iän .
a. Muuta opel
lelle antoi
n kymmeneen
etti häntä y
eilisiä k}i}'ji
uvuotiaana.
a seuraavani!
a |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-09-10-03
