Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 3, 1951

              ^^inenhan tietäl. että
anne ainakaan ei ole
a.
i nyt sairaalassa. Hä-vaikea
silniäleikkau?,
sokeana sodan alku'
ta tämä leikkaus-v^aa-a.
että sitä emme saa
Ellei taas leikkausta
isa pilkallekaan, silE
niin suuresti sielulli.
ole \'äliääkään erämi-n
ei tiedä onnistuuio
palauttamaan hänen
eita kuitenkin on ole-ä
olette yramärtänji
L viittaan. Enkä us-isä
suhteessa Oiitään
mallankin kun tiedät,
^nsenne Marj- Har­ata.
Ehkäpä teitä
tä kaikki nämät pit-akastanut
vain teitä
hotelli Astöriassa,
Danny Wilton."
ien sairaalan eteise-iti
Fred Backlewoo-
•t&in hyvin paljon
ilta kun Danny hä-ilton,
esitteli iiän it-olevan
hämillään.
jo paljon parempi,
nsi kerran vastaan
on kunnia olla en-
)anny, keventääk-koi
Danny edelleen
sä. sisälle sillä luu­le
ja esitätte itsen-nelle
. .,. niin luu-ielä
melko heikko-nkäämme
yhdessä,
ja katselen kun te
an.
esta sisälle j^htai-jaa:
se täällä olen Dan­it?
.rähän \nioteelIaan.
ja töilistele koko
ämmäksi, on niin
'ohtori sanoi, että
vähän vieraitten
sinä tulisit. Myös
imlee kaiken sen-
1 kestää vielä hy-teet
voidaan pois-nka
minä wisin-esta
kiittää, sinä
ihmeeseen^ sinä
Istä mahdollisuu-t.
Voi, se on niin
L kuinka me ma^-
Danny! Kuinka
m setäsi olikaan
i paljon rahaa,
toisiinsa ja Fred
märtävänsä.
vielä näen, niin
sinne tiel!e taa?
läensieUä pienan
kaukaa kun hän
tilusta kotiinsa,
varmaankin Sa-t
taas uskomaan
aikkien on se lä-uskosi
jo kadot-maan,
että olet
uin sinä hetkenä
kättä omassani,
ilusinkin elää-ulle
tahtoisitiiö
OUsitko onnel-
3 katsomaan ja
htjTieensä.. ?>">*-
1 ja moleniHia^
® n CO
i i
*e saunan runiaaiis Hamiltonissa, jos-tjVapaus-
lehdessä (kesänä kirjoitin, oli
^ullavain räliaikaista hommaa. Vaik-
Ijkoko ihmiselämähän oh vaan väliai-iäUia-
huolineen, murheineen.
}iyt olen takaisin Torontossa jä|les.
Y^ev^ekseni ja seuraavat Liittojuhlat
fflielesk juoksentelen taas Toronton ka-j-
ija. Se on samalla elinkeinona minul­la
tämä katujen juoksu, sillä työskente­len
eräälle ilmoitusten jakelukomppani-jlle.
Ilmoitusten jakelusta maksetaan
sen mukaan kuinka monta sataa ilmoi-tnsta
levitän tai kätken.
Joskus le^'itäname naita ilmoituksia
kaupungin ulkopuolellalun. Kerrankin
olin lähellä Tarmolaa. Lansingilla olen
ollutuseita kertoja levittämässä viime ai­koina.
Siellä muuteii asuu nykyään jo
hyvm paljon suomalaisia j a tapaan heitä
^ aina silloin tällöin. 'Erään talon
edustalla tapasm entisen työttystäväni-fein
siellä kerran. J
Kaupungin ja ynq>äristÖn katuja juos­tessa
näkee paikkoja, joita ei edes tiedä
olevankaan, näkee kauniita paikkoja ja,
{QUuten mielenkiintoisia.'Kerrankin löy*'
gn taloryhmän, parisenkymanentä taloa,
sdlaisesta paikasta m i s ^ «n tieimyt nii­tä
olevankaan, vaikka se oli oikein tut­tua
seutua. Se on eräässä puistossa niin
talojen >-mpäröimänä, että se helposti jää
huomaamatta, heti Davenport-kadun
yläpuolella, Christie- ja Bathurst-katu-jen
välissä, ja niin harvassa^ ovat talot
dellä, pensasaitojen ympäröimänä ja
kaukana pois tiestä, että olisi pitän3^t ol­la
orava, joka niihin paperit vei. Minä
miehet seisoivat jännittyneinä. Äkkiä
Mary käänsi päätään sinne suuntaan
missä Fred seisoi ja sanoi aivan kuin olisi
koko ajan tiennyt tämän siinä seisovan :
— Olen jo kauan aikaa sitten antanut
anteeksi. • -
Danny istui junassa, matkalla kauas
pohjoiseen. Kaikki oä nyt hiin toisin
kuin ennen. Mary ja hän olivat päättä­neet
kulkea omia teitään. Sen jälkeen
kuin Mary oli päässyt sairaalasta oli hä­nelle
hankittu h y ^ toimi. Fred oli sen
W e järjestänyt, siUä niin oUsi pa­rempi
koska Mary tuskin «nää vofei lau­laakaan.
Kauniin ppnen asmmon hän
«nyos oli saanut F s ^ t ä , miitta kun
Danny oli tiedustanut Maryltä, ^ o i k o
^ ottaa avioeron, <>ttaaks^n Maryn
tafeaian, sUle paikall€,'tmihin hänet ker­ran
oli asetettu, oli Mary naurahtanut
alakubisesti, nim ainakin' Danny oH
iniomaavmaan'. Siltoin Banny oä pa­kannut
tavaransa ja päättänyt lähteä
niahdolIlsimmankauaksL Sillä amtäpä
tämä kaikki hyödytti.
Danny katseli aSakuloisena oW kiitä­jä
maisemia. ÄkkTä hänestä tuntui et­tä
hän; oli jo hyvin vanha iiiies. "Mitä
oikeastaan olen elämältä saanut?
.^lin mitä?" '
Danny!! Mitä mietit poikaseni?
Siinä oli Mary. Ei, se ei voinut olla
to«a. ÄkkiäJiän nipisti Maryä. ~ Mi-
^en usko tätä muuten, että olet siinä.
Mary nauroi iloisesti:
~~ Et tietei&ään voi uskoa. No ni-
PL^tele nyt ^kasi sitten käyn selittä-
Saan. ^
^ Mary kultaseni, ei sinun tarvitse
Jelittäär-
-~ Mutta saan k ^ sanoa, että jos toi-
Stt kerran yrität karata niin älä sano ke-fälekäan
amllä junaUa. Nyt olit sen
^rtonut vanhalle SofiUe j a häneltä mi-
'JQoU helppo onkia asiat tietooni. Mut-
«Danny . . .
- ^ ' i i n M a r y . Tiedän mitä haluat m-T^^' n^utta minä^ sanon ei kiitos
^J^ertaa, sUlä meillä on kokonainen
aiKaa ja nyt lähdemme ravinto-ö^
aunuun.
Loppu.
en vienyt yhteenkään taloon.
Rosedalella olin jo kulkenut työttö­mänä
aikana useampaan kertaan ker­juulla,
mutta en ole ennen siellä nähnyt
sitä Imnamaista sotilassairaalaa, joka
siellä on ja jonka nyt päivänä muuta­mana
näin. Ympäristö siinii ei sentään
ole aivan niin ihana, kuin on Sunny
Brookin sotilassairaalalla, joka pitäisi
kaikkien vieraspaikkakuntalaistenkin
nähdä. Mutta on varmaan paljon to-rontolaisiakin,
jotka eivät ole sitä nai­neet.
Eräänä päivänä jouduin talottomalle
alueelle aivan kaupungin laidassa. Läh­din
erään metsätien kautta kiertämään
seuraavalle kadulle. Tien p ä ä s ^ , pitkän
mäen alla tuli vastaan 'Wilson Avenue ja
taloja ei näk^n^t mSiinkään suuntaan
kuin yksi ainoa. Minun oli kiivettävä
se mäki ylös tafcaism samoja jälkiä. Siinä
hukkaantui aikaa parikymmentä mi­nuuttia,
mutta tulipa nähtyä sekin paik-
Asun nykyisin kaupunginosassa, missä
ei juuri tapaa suomalaista kadulla. Yh­den
kerran tapasin erään tuttavani sei­soskelevan
tässä kadun kulna^issa, sanoi
ainä odottavansa erästä vastuunalaista
toveria, että heidän pitäisi mennä yhdes­sä
jonnekin showerpaartiin.
Useina iltoina kävelen tässä jTnpäris-tössä
ja olen tullut huomaamaan että
tässä on niinkuin kaupunki kaupungis­sa.
Tässä on pienellä alaKa melkein jo­ka
alan liikkeitä. Kapakkaa eikä viina­kauppaa
el tässä ole, mutta eivät nekään
kaukana ole. Koira torppia sentään toki
lienee tässä lähelläkin. Asun lähellä
Ossington - Dundas - katujen risteystä.
Queen-kadulla on lisää liikkeitä, mutta
minä harvoin kuljen sillä suunnalla. Sii­nä
on m.m. hullujenhuone tässä kohdal­la
ja aina kun kuljen sen ohi, niin mi­nulle
tulee mieleen, että lieneriköhän mi­nä
väärällä puolen aitaa. Kyllä minä
Suomessa nukuin kolme yötä aitauksen
sisäpuolellakin, mutta minä nukuin lai­toksen
vierashuoneessa, kuin herrat.
Tänään, kun tätä aloin kirjoittaa, en
lähtenyt juoksentelemaan. Otin levoksi
ja oli vähän kotitöitäkin. On kaunis
aurinkoinen päivä. Aamupäivällä menin
ensin asimtoani lähellä olevaan puisto3n
istumaan ja luin siellä Höllältä lainaa­maani,
Stephen Leacockm kirjoittamaa
ja W. Eklundin suomentamaa kirjaa
"Aurinkoisia piirteitä pienestä kauppa­lasta".
En ole sitä vielä finistänyt, mut­ta
voin jo nyt todeta, että kyllä sillä
kirjailijalla on hyvä mielikuvitus. Ja
tuntuu, että henkilöty>pit ja kaikki on
hyvin kuvailtu.
Iltapäivällä yritin mennä kaupungin
suihkuun, mutta se olikin korjausten
takia suljettu. Matkalla tapasin ystä­väni
Juhon, joka kertoi että Vapauden
ryntäys on käynm*ssä. Sanoin hänelle,
että kyllä minä sen tiedän, mutta siitä
huolimatta pitää asiasta puhua aina ja
kaikkialla.
Tervon leipomon ohi kävellessäni
poikkesin ostamassa puoli tusinaa voi-pullia,
joita sitte menin Pusupao-kkiin
syömään. Tässä puistossa, jossa toista­kymmentä
ja noin parikymmentä vuot­ta
takaperin vietti aikaansa näin kaunii­na
päivinä kesäisin kymmeniä suomalai­siakin,
työttömiä miehiä, enää harvoin
näkee suomalaista. Kyllä siellä nytkin
oli satasen henkeä. Eräällä penkillä
näkyi istuvan neljä suomalaista naista
nyt tällä kerralla ja yhdellä heistä oli
neljä lasta, siinä kahdesta seitsemään
ikävuosien välissä. Eräällä penkillä istui
eräs intiaani-täti yksinään. Hetken ku­luttua
siihen kuitenkin tuli eräs setä hä­nelle
kaveriksi ja hänellä oli pitkä pullo
viiniä, jota he sitten yhdessä alkoivat
rjyppiä. Eräässä toinen täti siinä lähel­lä
nukkui **'ryssänkirkossa" ruohokentäl­lä..
- .
Kun tulin kortteeriini päin pitkin Ku­ningattaren
katua, niin Otto-poika tuli'
N^astaani, oli tulossa työstä. Älähän ai-
Attrinkoisia piirteitä suurkaupuugis 2
kaa siinä juteltiin, mutta Otto sanoi, et­tä
hänellä on kiire kah\in keittoon ja
samoin oli minulla.
Kun käytte siellä Joensuussa päin,
tai kun käytte siellä meillä päin, niin
poiketkaa sisään. Osoite on: 110 tai\ins
St., Toronto 3.
H U J A N E N LASSE.
im
Ensiksi heti alussa huomautan, että
tuon otsikon tähän kirjoitukseeni varas­tin
Eetun kirjoituksesta. Luin nimittäin
Eetun kirjoittaman Heacstin juhlaif ja
SS koski myöskin jotain 40-vuotismuis-toa
ja tämä. juhla, josta aion kertoa, oli
niinikään 40-vuotisniu!stojuhla, jonka
puolestani panen yläpuolelle Eetun juh-
. Ha. •
Olin jo kauan ajatellut käydä vierai­lulla
tuolla naapurikaupungissa Samias-sa,
mutta siihen oli aina tullut jokin es­te.
Mutta nyt olin sen vakavasti päät­tänyt,
kun olin lehdistä nähnyt, että siel-"
lä puhuu Kuusela lokakuun 19 p:nä ja
seuraavana päivänä on Canadan suoma­laisten
suurimman kultturijärjestön 40-
. vuotisjuhla.
Mutta sittenkin tuli pettymys. Näin
nimittäin juuri lähtiessänrj-että Kuuse­lan
puhetilaisuus oli peruutettu ja siir­retty
kuudella päivällä eteenpäin. Se ei
ollut mieluinen yllätys ainakaan minul­le,
jolla on niin harvoin tilaisuus kuulla
suomalaista puhujaa. Mutta kun olin
saanut entisiltä tuttaviltani kutsun tulla
ja olin pojaltani kerjännj^ autokyydin,
niin mitäs muuta kuin matkalle.
Niin sitä sitten oltiin Sarniassa 19
p:n iltana, vaikka ei puhujaa ollutkaan.
Yön vietin Isomäen kodissa Bluewateris-sa
ja lauantaina kävin kyläilemäissä en­tisissä
tuttavissa. Lauantai-iltana menin
sitten talonväen kanssa juhlapaikalle.
Haali oli pieni, mutta kauniisti koristet­tu.
Sanoivat sen olevan ukrainalaisten
toverien haalin. En muuten olisi osan­nut
aavistaa, että Sarniassa on niin pal­jon
suomalaisia, v^aikka osan sanoivat
olevaan Windsorista ja Detroitista.
Ohjelma alkoi tervehdyspuheella, jon-mat
ohjelmanumerot olivat CSJ:n mars-muista
kaikkia ohjelmamraieroita, mut­ta
hyviä ne olivat kaikki. Oli vakavaa
ja huumoria. Ymmärrän kyllä huumo­rin,
mutta pidän enemmän vakavasta
ohjelmasta. Siksi mielestäni parhaim­mat
ohjelmanumerot olivat CSJji mars­si,
juhlaruno ja parhain I. Kitusen puhe,
josta puolestani lausun vilpittömät kii­tokseni.
Puheessaan hän kosketteli
CSJrn 40-vuotiskautta ja kiitti erikoi­sesti
niitä tovereita, jotka olivat vastuk­sista
huolimatta pysyneet koko ajan toi-miimassa
mukana. Olin vähän itse kuin
syyllisten penkillä, koska olen itse levä-peräig^
täni jättänyt jäsenmaksuni,
maksamatta kahden vucxieh ajan j a luu­len,
että en ollut ainoa kuuntelijoista,
joka sen virfieen oli tehnyt.
Kuten jo mainitsin, kaikki ohjelma­numerot
olivat hyviä, josta kiitos esittä­jille.
En osaa nimeltä esittäjiä mainita,
koska he olivat minulle tuntemattomia.
Loppuilta kului tanssin tahdissa. Soit­tajan
sanoivat olleen Windsorista* . Oli
siellä minulla tuttuja, jos oli tuntematto­miakin.
. Oli vanhoja tuttavia, joiden
kanssa olen joskus yrittän3rt näytellä
näytelmissä CSJ:n osastojen haalien
Kun tässä nyt olen sellaisella niin sa­notulla
sairaslomalla; niin tunnen vel­vollisuudekseni
muistaa LidJkiä, Tässä
ei nyt ole kj^TOvs inistään tulen lields-tä,
eikä myöskään siitä kuuluisasta rak­kauden
tulen liekistä, vaan kysymylises-sä
on tämä kaunokirjallinen lehtemme
Liekki.
En ollenkaan kiellä, että enkö tätä
Liekkiä odota täydellä jäimityksellä aina
tuIe\'a!Ki terveenäkin ollessani sen kau­niitten
ja jännittä\ien jatkokertomus­ten
vuoksi erikoisesti ja yleensä koko sen
sis^lötv vuoksi, mitä ainakin itse puoles­tani
pidän niin hj^'änäj että eh tässä
mitään moitteita aio sille lähettää, vaan
tarkoitukseni on tuoda i!m! se äärettö­män
suuri kaipuu j a jämiittävä odotus­aika,
jolla sitä sairaana ollessani toivoin
luokseni saäpuv»aksi. Siinä on niin* mie­lenkiintoista
luettavaa, jotenkin niin ää­rettömän
tuttua j a läheistä, että sitä ha­luttaa
lukea, vaiklca on vähän heikom­massakin
tilassa, jolloin ajatukset ei\'ät
oikein t^do pysyä koossa jnissääo
muussa luettavassa. .
Usein olen ajatellut ,että kuinkahan
tyhjältä elämä tuntuisikaan ilman Liek>
kia. Siksi meidän jokaisen tulisi tehdä
kaikki voitavamme sen puolesta ,että
saisimme sen niin hyväksi ja monipuoli­seksi
kuin suinkin mahdollista. Sellai­nenhan
tämä lehti on, miksi sen itse ha-luaonme.
Mitä enemmän ja parempaa
ainehistoa lähetämme Liekin toimituk­selle,
sen parempia ovat myöskin kirjoi­tukset
ja myöskin ^ n mieluisempi ja
helpotusta antava työ siellä toimituk­sessa
on toimittajalle.
Yksi puoli asiassa on Vielä sellaipen,
jossa me kaikin voimme tehdä ja toimia
sen puolesta. Se on, että aina muistai-sime
pitää silmällä, mistä saisimme uu­den
tilaajan Liekille ja myöskin, että
uudistukset tulevat ajoissa tehdyiksi, et­tei
vain jäisi yhtäkään numeroa tätä niin
kaivattua lehteä saamatta.
Ollessani kahdeksan päivää sairaa­lassa,
ehti siinä ajassa tehdä monenlai­sia
havaintoja niin sairaiden kuin sai­raalan
elämänkin suhteen. Niinkuin
terveitten ihmisten jokapäiväisessä elä­mässä
tapaa ihmisluoQjteita monenlaisia,
niin oh myöskin sairaalassa olevien laita.
Itse puolestani en pidä sairaassa otoa
niinkään pahana, vaan olen sitä mfsltä,
että sairaala on paras paikka sairaalle ja
hoitoa vailla olevalle ihmiselle.
Useat kerrat istuin vuoteellani ja kat­selin
ikkunasta syksyistä juontoa. Jos
mistä, niin syksyisestä metsästä pidän.
On suuri nautinto katsella sitä sen mo­nilukuisen
värin johdosta. Tulivat sii­nä
mieleen niin monet ja monenlaiset
syksyt, jolloin olen metsän nähtävyyttä
ihaillut kaikessa syksyisessä asussa.
Olen aina olhit myöskin mitä suurin
klikkien ihailija, mutta sairaalassa ne
vasta tuntuivat niin suurenmoisilta, että
Sitä hyvän tunnetta on ihan vaikea täs-näyttämöillä.
Siihen aikaan on* Eetu­kin
ollut näitä näytelmiä katsomassa.
Aikaa on kulunut yU 17 vuotta, kun sain
tervehtää näytelmätovereita. Yksi jo
sanoikin, että "emmekö rae vielä kerran
näyttele". Itse kohdaltani tuo entinen
innostus on jo lamaantunut.
Niin, Eetu, vom sanoa, että juhlittiin
sitä Samiassakin, eikä vam "Horstissa",
eikä koko aikaa ole poljettu samassa sa-vfvellisisä
. . .
Sitten teille Samian toverit, uudet ja
vanhat tuttavat, kiitos kaikesta ^eraan-varaisuudestanne,
jota sain osakseni siel­lä
ollessani. Erikoinen kiitOs Aunelle ja
Jennylle ja kiitos myöskin kyytimiehel-leni,
joka toi minut takaisin tänne koti­nurkille.
Toivossa, että ehkä joskus taas tava­taan,
*OLGA.
Lauantaina, manraskuun., 3 .päivinä, ESSI • Sivu 7