1946-04-20-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1546 L.\UANTAINA. HlHTIKUUy 20 PÄIVÄXX Sivu S Jatkoa. V . Hetkisen kuluttua C;pa>lien£vä kauppias oli jo hävinnyt n ä k ^ t ä .; }^t>afitaen viimeisen kerran Jeaniin, {o^a hitaasti vaipui taikäisin Iimielle. VKÄip läksi ajamaaii ihäntä taikaa. Matta siellä, missä Lang.oM kätkeytynyt synkkään metsään, kasvoi pui- /ä niin tiheässä, ettei Philfp:riäihnyt viittäkymmentä., metriä / edeimnäksi. Laagin jäljet olivat .kuiten^kin selvät ja Mn oli vksinään. Hän näytti jm^sevan nopeasti, j j i i l i p oli manritit; ettei Langilla ollut pyssyä' niul;anaan. Hänkin /heitti 'omansa' menernään ja tarttui pistooliinsa, hän dli luu^^ut saavuttavansa Langin neljän tahi viidensadan'nietrin päässä, mutta minuutti mimiutin- jä&een kului tässä hurjassa taikaa-ajossa hänen näkemättä vila2idustälkaan vihollisestaan. Hän kuuli muutamia heikosti kajaHitelevia laukauksia Hiiden-pesältä päin., "koirien, haukuntaa., huutgtja, kunnes kaikki n i u u t t u i v ä - Jiitellen hyvin hiljaisöksi. Mutta sU-" ]<iin Langin jäljet johtivat hänet odottamatta eräälle metsän sisään poljetulle kujanteelle, jossa oli paljoif-ihmisten jälkiä. Siinä tiheä kuusiikko muodosti sellaisen katdksen Tvujahteen y l i , ettei sintie ollut päässyt ollenkaan tuoretta lunta. Philipilta meiii monta^mi-" nuuttia, ennenkuin hän löysi "sen paikan, jossa Lang oli jällieen poikennut tieltä hautautuaikseen synklkään BieV sään. Hän seurasi vielä puoli peniri-kiiloiaa kauppiaan jä&iä näkemättä liiidhestä vilahdustaScaäh ja oli'päässyt ainakin peninktiman-päähän H i i - denpesästä, ennenkuin hän erotti" ää-. niä: edestään. Muutamien palsami-ihäntyjen takaa hän^ kuuli miesten ääniä ja sitten lyödyn koiran vikinää. Hiili tunkeutui varovaisesti tiheän viidakon läpi, kunnes häri voi ryömiä aivan lähelle, erään pienen auteaman laitaan. Samalla hänestä tuntui kuin sydän olisi hypännyt kurkkuun ja Salannut tukehduttaa hänet. Lang ja Thoreau olivat hänestä noin v i i - «l^vymmenen askeleen päässä. Mutta vähään aikaan hän tuskin huomasi heitä ia kahdeiksasti koirasta ko- »oonpanUia voima^ka^a , valjalkkoa, Ma oli valmiina odottamalla heitä, ^illä reessä, istui Josephine, suu pei-ifttynä vaatteella j a kädet sidottuina selän taakse. ' Nähtyään hänet PÖiilip ei pysälhty-öyt suunnittelemaan (hyökikäystä. Hänen mieleensä j u o l ^ t i vain se, että Lang ja Thoreau olivat pettäneet "«'Sien asukkaat. Josephinea ei ol-vietykään Hiidenpesään ja nyt ai- ^'ivat.nuo molemmat miehet paeta ^^^'tn kanssaan. Hän huudahti hyökätessään piilös-jolloin miehet kääntyivät heti ^^cta kohti: Lang oli vielä hengä5- ^W paostaan eikä hänellä ollut '^^^^^äänlaista asetta', thoreaun kai- Jav"! ^""iniinkin pyssy. Hän ^U'.o:u sen äkkiä poskeHeen tähdä- 1'hilipiä rimaan. Joscphinekin I'^' ^'.^"^inyt. Hänen huivin peit- ^^iita huuliltaan tunkeutui tukah- ;j-^fiu'luskanhuudahdus: - Philip ei '•"tnostanutpistooliaan. Se oli hä- ^"/•-•^'^'stensä tasalla. Siitä asen- ^an oli harjoitellut ampumaan kuolettavalla tarklkuudel- •Jjl'" muutkin Luoteisen kunin- '^t'" ^3^>i»Poliisin mieiiet. En- ^. »'0 Thoreaun etusormi ennätti ry^v ^^^^'^ Hipasinta, s>'öksä!hti .suusta tulilirfcki. ^ oreau ci liikahtanutkaan, mut- • ^ • ^ Q hänen ruumiiasa r u | 5 ^ i . ^ - ^P^^maan. Pyssy putosi hänen a — iiiiiiiinuiminiiiiiuiiM tlllli«tllHil!!iiilllWinm!T •. vpunattomista: kasistaan ja ennättä- Mutta JosejAine oli vapaa. Hän ma a vaikeroida^aan hän kaatui oli nähnyt Philipin heittävän pistoo-suu^ leea lumeen, « o l m e niistä viides- linsa pois ja riensi paikalle, johon se ^ ta luodista jotfea olivat välähdelleet. oli pudonnut. Se oli hautautunut lu-kum salamat lähtiessään mustasui-se van "htljabuuden vain ^lullaaittuneit-ten (koirien «mu^ Philipin voimat ~ palasivat älik iä. Hän tunsi Jqs^hihen ma!J;aavan Iher-votonna j a liJfckuniatonna sylissään Ja ponnistfien voimiaan nousi hor* juen seisoalleen ja puoleksi' kantoi Käntii. Pieni teltt^ jossa LJing oli pahtunut niin äkikiä, ettei Lang oi- tystä ja sitten kau-kaa jotakin iiiUuta P^^^si sitten koirien luo. hit ehtinyt lifkahtaakaan^ joka värisytti häntä ja pani hänet ^tomensi niitä tuiltaan. e::a pienen kaiuttamaan metsää huudoillaan. Hän oli kuullut oman -koiralaumansa surullisen ulvonnan, kun lauma nyt seurasi niitä jälkiä, joita pitkin"^ hänen ryöstäjänsä olivat paenneet .'Vdaren kartanosta. Muutamien askelten päässä oli lumessa pystyssä paksu keppi. Hän kiskaisi sen hur- Thoreauhun kuin 5Uteen, kuin noihin jalla tempaisulla irti, riensi takaisin ^^'"''^ ' ' ' ' ^ ^ ^ kauhuis^vian. muihinkin HiidehiDesässä oleviin rois- mip^t^n i „ n Jo nit..?':,no»i.»f»nö . — ^^^^^P "^'""^si telttaan. huomasi katselevansa tuon -Jkuolemaa tuottavan aseen suuhun. Huudahtaen kauhusta hän horjui taaksepäin. l^hilip ei ampunut. Hän tunsi nyt mielessään samanlaista titkerimäistä hurjuutta, jota hän oli huomannut AdaressaTcin. Hän oli suhtautunut ne jättäisivät uhrit jo rauhaan. Hän etsi juuri jonkinlaisia lyömäasetta, kun palsamrmänniköstä hyök\ä <i ,Tohn .^dare ja isä George tusinan miehen (kanssa. Kuullessaan Adaren j y r i s ^ ä n äänen köirfiit|>eräyLyiv-it. Lumi oli aivan punainen vere^tii. Katsoessaan Philipiin ei .Adarekaan Hiid>hipesässä oleviin rois- miesten luo ja alkoi paukutella unitöihin, matta hänen tunteensa Langia pimähkään niitä miehiä, jotka koötti- 'kohtaan olivat erilaiset. Tuo hirviö vat tappaa PhilipJn; Lang oli kohonnut poK'illeen pidellen kurkkuaan ja koetti nyt' ryömiä Josephinea kohti. Josephine löi häntä, mutta hän tarttui keppiin. Koirat kuulivat hänen huutonsa ny ti olivat tulossa puolen penmtkulmah päässä metsässä harmaana hurjistu-oli syyllinen ikaJkkeen. Hän ei halunnut atnpuä, v a a n . tahtoi tarttua häneen käsillään, kuristaa hänet hitaasti kuölatialtsi' ja kuulla häneh o-milta huuliltaan saman tunnustuksen, jonka Jean Groisset oli hänelle ilmaissut. Hän tiesi : Josephinen olevan sei- neena laumana. Vain Josephine tie-soallaan nyt ja koettavan vapauttaa si 5en taistellessaan Langin kanssa, •käsiään, mirtta hah näfei sen vain si- Philip oli jo meriiettämäisillään voi-vumannen, sMIä samassa silmänräpä- mansa hyökkääjiensä alla. Rautaiset yksessä, kun hän pudotti pistoolinsa, som>et puristivat häntä kur^kusita. oli hän kiihhi Langin kurkussa. He Kokonainen tulimeri tuntui tahtovan kaatuivat miplemmat. lumeen: Ei halkaista hänen kallonsa-. Josephi- Thoreaukaari, vaikka häji olikin j ä t » nen huudot muuttuivat yhä heikom-tiläinen voimiltaan ja kooltaan, olisi miksi ja Philipin kasvot olivat sa-nyt voinut vastustaa PIhrlipiä. Jokainen eläimeliiii*(ri vaisto oli hänessä kiihoittunut äärimmilleen, Langin leuat ai^enivat, hänen silmänsä tuhTjeutuivat ulos kuopistaan, hänen kifeleiisä-riippui ulkona siilistä manlaiset kuin Langin kasvot olivat olleet vähän ai'kaa sitten. Mutta lauma tuli j-hä lähemmäksi "Josephine on tuolla-vahingoiitur mattomana*V huohotti hän.' Kun .Adäre riensi sinne, horjui Philip isä Georgea ^kohti. • "Olen Oiuumaantunut ja pyörty-mäisilläni-, sanoi hän. "Auttakaa minua." Hän meni Langin luo laskeutuen polvilleen (hänen viereensä. Miestä ei voitu tuntea enää ollenkaan. Hänen päänsä oli melkein poissa. Philip työnsi kätensä torahampaiden repimän takin alle ja veti sieltä esille pitkän ikuoren. Se oli osoitettu Ads-' ren kartanon herralle. Hän nousi horjuen seisoallevn ja meni Thoröaun luo. Hänen taskustaan Philip löysi toisen kuoren. Isä George oli aivan hänen t.^canaan. kun hän työnsi kuoret omaan taskuunsa. Hän 'kääntyi miesten puoleen, jolka seisoivat paikoillaan ikuin kiviksi muuttuneina ja hänen hengityksensä korahteli hä- ^.-^^^^^^^ -^^^^^^ ^^^^y^ ^^^^ ikurfvussaan. Silloin Kiilipin pg^stäneet nyt iiäntäTcään.- ' kun ne hyökkäsivät metsästä pikku aukeamalle, tulivat ne niin hiljaa, ettei Langkaan huomannut niitä. Seuraavassa silmänräpäyksessä ne o-livat jo hänsn kimpussaan. Jös^hi-ne horjui taaksepäin silmät kauhusta selällään. Hän rtäki Langin 3caätu-van ja rupeavan sitten huutaimaan kuin hullu. Toisetkin nousivat seisoalleen ja vasta sitten kun hän näki Philipin makaavan valkoisena ja liik-kumatonna lumella, palasi hänen puhelahjansa takaisin. Hän juöScsi koiria kohti. [ '•Tappakaa! Tappakaa! Tappakaa!" huusi hän. -'Hero, tapa!- N i - pa."Hab. Majava, Susi, Hero, tappakaa, tappakaa! kiitäen viimeisen' puolen penintulj katsellen surimiiytelmän tapahtuma-maa tuulen nopeiidelia keltaisen suU- paikkaa, ren Heron johtaessa muita riitimiitv nen kuolettava ote höltyi hi^tki^disi. Hän kumartui, (kunhes hänen huulensa olivat hyvin-lähellä uhrin kuolemankauhun jäykistyttämiä käs\X)ja. '•Sanoikaa totuus, Lang, tahi tapan teidät!" kuisfkasi hän käheästi. Sitten hän. teki kysymyksensä ja hänen kysyessään Josephine vapautti kätensä. Hän riisti huivin suultaan, mutta ennerikuiii häh ehti hyökätä eteenpäin^ tunlceutuivat Langin verettömien huulten välistä änkyttäen sanat: '•Lapsi oli Miriäniin.'' Philip painoi jälleen sormensa kuolettavan lujasti Langin kurkkuun. Parikymmentä sekuntia vielä ja hän olisi täyttänyt Jeanille vannomansa valan, mutta JosepJhinen huudahdus käänsi hetkiseksi hänen -ifuomionsa pois vihollisesta. Samojen palsami-mäntyjen takaa, joiden takana hänkin oli ollut piilossa, hyökkäsi kolme miestä häntä kohti. Hän hucmasi heti ensi .näkemältä, etteivät he olleet metsien miehiä. Hän ehti kui-tenldiv hypätä seisoalleen, ennenkuin he olivat hänen kimpussaan. Taistelu muuttui nyt kamppailuksi elilmästä ja kuolemasta ja häneji ainoa toivonsa perustui siihen, etteivät hänen hyökkääjänsä, jotka olivat sään''. '•'Kantakaa heidät tuonne met-sanoi Philip viitaten viida'!v-koon. ''J'"^ peittäkää sitten veri puhtaalla lumella." Hän nojautui vielä isä Georgen käsivarteen, kun "hän horjui muiita-' niäii läheisyydessä kasvavan koivun luo. '•Tunnen olevani heikko ja huu-nlautimut", toisti hän jälleen. "Auttakaa minua 'kisltoniaaa hieman tuohta." Kunimallinen kysyvä ilme ilmestyi lähetyssaarnaajan kasvoihin, ikun hän repi kourallisen tuohta koivusta ja Philipin pyynnöstä raapaisi tulen tikkuun. T-uohi .syttyi heti tuleen, jö^liön Philip työnsi kirjeet. '•Parasta on, että poltamme heidän kirjeensä", sanoi hän ru]>eamatta selittämään muuta. Eikä isä George . Hänen huutaessaan Langin väike- kysynytkään. rointi lakkasi ja sitten hän niiki Phi- He seurasivat Adarea telttaan. Jo-lipin ponnistautuvan hitaasti polvil- sephine itkeä nyyhkytti isän.sii sylis-leen. Kuullessaan hänen ikä^ynsä sä. John Adai^en kasvot näyttivät koirat tulivat äkkiä kuin'h'ulluiksi ja sellaisen miehen kasvoilta, »jonka e-ne. jotka eivät voineet päästii Langin lämä a*kaa loistaa valoisampana syn-kjnppuun. hyökkäsivät jäljellä ole- kän toivottomuuden jälkeen . via kolmea miestä kohti. 'Huudah- •Jumalalla kiitos, hänelle ei ole laen Josephine vaipui polvilleen I*hi- tehty nTitään pahaa*', sanoi hän, lipin viereen ])uri5taen hänen päänsä Philip polvistui heidän viereensä srliinsä ja suojellen (häntä omhlla i«i Adare luorfitti Josrphinen hä-rinnallaan, heidän katsellessaan hir- nelle. Hän puristi tytön ikovasti rin-vcää 'kohtausta. taansa vasten (kuiskaillen vain hänen i r-M.noP-^.t^i ha- JoscT^hine (katsoi hetkisen vieU; nimeään, kunnes Josephine kietoi kä-päässeet pr&oon Hudenj^^^^^^^^^^^ Jtta sitten hän painoi päänsä Phi- sivartensa hänen kaulaansa. Adare lunneet :lmaista ^^^^^^'^^^j^^^^ jjpi,, «Hcapäälle huudahtaen kauhus- nousi jääden seisomaan isä Georgen miehelle sellaisen että hän oli lentää kumoon, mutta enncnkui» hää e9iti saada tasapainonsa takaisin, tarttui toinen hänen kiisivarteensa ja silloin muuttui taistelu toivottomaksi >1iden miehen k a m p p a i l i * ^ ' v a s t a a n . pyssyjä. Hän - " ^ ; - - T ^ ^ „ j^niip jatko! kuitenkin kalske- viereen niistiuin kuin huumautuneena. Kuolevien miesten huulilta tunkeutui niin hirveitä huutoja, ettei hän o l l u t ^ i l - loinkiian kuullut sellaisia. Huutaminen muuttui ,vähitellen vaikcroi-anlseksi ja sitten rikkoi IcatAistutta- Liihden nyt 'takaisin autlamaaa fiaävoittuncita, Philip", sanoi »hän. "Jeankin kuuluu »heihin, Efkö se olekin kohta lokasta Hän poistui teltasta ja isä George Jatkoa 8: lla sivulla ' J ä t 'I y • ii •M 'iA Mu •yii •
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 20, 1946 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1946-04-20 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki460420 |
Description
Title | 1946-04-20-05 |
OCR text |
1546 L.\UANTAINA. HlHTIKUUy 20 PÄIVÄXX
Sivu S
Jatkoa. V .
Hetkisen kuluttua C;pa>lien£vä
kauppias oli jo hävinnyt n ä k ^ t ä .;
}^t>afitaen viimeisen kerran Jeaniin,
{o^a hitaasti vaipui taikäisin Iimielle.
VKÄip läksi ajamaaii ihäntä taikaa.
Matta siellä, missä Lang.oM kätkeytynyt
synkkään metsään, kasvoi pui-
/ä niin tiheässä, ettei Philfp:riäihnyt
viittäkymmentä., metriä / edeimnäksi.
Laagin jäljet olivat .kuiten^kin selvät
ja Mn oli vksinään. Hän näytti
jm^sevan nopeasti, j j i i l i p oli
manritit; ettei Langilla ollut pyssyä'
niul;anaan. Hänkin /heitti 'omansa'
menernään ja tarttui pistooliinsa,
hän dli luu^^ut saavuttavansa Langin
neljän tahi viidensadan'nietrin päässä,
mutta minuutti mimiutin- jä&een
kului tässä hurjassa taikaa-ajossa hänen
näkemättä vila2idustälkaan vihollisestaan.
Hän kuuli muutamia heikosti
kajaHitelevia laukauksia Hiiden-pesältä
päin., "koirien, haukuntaa.,
huutgtja, kunnes kaikki n i u u t t u i v ä -
Jiitellen hyvin hiljaisöksi. Mutta sU-"
] |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-04-20-05