Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 2, 1936

              Sivu 8 LAUANTAINA TOUKOKUUN 2 PÄIVÄNÄ
Kirj. K M .
(Kilpakirjoitus)
TULIN tuntemaan tämän työläis-äidin
20 vuotta sitten. Hän oli
silloin keski-ikäinen, reipas, iloinen
ja ahkera ja ihmiset sanoivat häntä
myöskin kauniiksi.
Minä olin silloin lapsi, mutta muis­tan
hänen ryhtinsä sekä heleän nau­runsa
kuin eilisen päivän. Hänellä oli
h ™ mies ja kuusi lasta. Hankkiak­seen
rahaa, jolla voisivat järjestää
elämänsä "varmemmalle pohjalle",
hänen miehensä matkusti Amerikaan.
Hän kuvitteli viipyvänsä \^in jon­kun
vuoden, sitten palaavansa takai­sin
ja hankkivansa kurmoUisen kodin
itselleen ja perheelleen.
Mutta kuinka kävi? Vajaan kah­den
vuoden^jälkeen tuli tieto, että
mies on äkkiä vakavasti sairastunut,
viety sairaalaan ja että hänessä piti
tehdä leikkaus, jonka johdosta mies
kuoli. ^
-Nyt jäi äiti pieneen mökkiin kuu­den
pienen lapsensa kanssa. Ei muu­ta
turvana, kuin antaa lapset kun­nan
hoidettavaksi. Kunta myi ne ta­lojen
isännille, jotka mielensä mu­kaan
t^itivät työtä näillä hennoilla
lapsilla, saaden siitä "hoidosta" vielä
kunnalta korvauksen.
Näin kuitenkin joten kutenr vart­tui
lapsiparvi aikuisiksi. Äiti taas
elätteli itseään raataen töitä talolli­sille,
milloin yhden, milloin toisen
pellolla, tai siix^oojana kylän parempi­osaisten
huoneita. Palkasta ei äiti
koskaan valittanut. Hän oli tyyty­väinen
siihen, mitä milloinkin lah-titfösa
hänelle annettiiu, joka ei ollut
tavallisesti kuin joko pullo maitoa,
pala voita, tai pieni pussi jauhoja.
Lapset kävivät vain harvoin äiti­ään
katsomassa, koska heidän oli
haettava työtä milloin mistäkin sat­tui
löytämään, koska sitä ei oUut saa­tavana
runsaasti silloinkaan.
Näin kului useita vuosia. Syttyi
Suomen sisällissota. —- Sen jälkisel­vittelyissä
hävisi tämänkin äidin yksi
poika teille tietymättömille. Kaksi
matkusti sen jälkeen Canadaan. lo­put
kohne menivät naimisiin Suo­messa,
jossa laittoivat kukin oman
pienen kodin.
Äidin \*oimat heikkenivät. Pon­nistellen
sentään pääsi päi\*ästä toi­seen.
,
Eräänä päivänä ei\-ät naapurit
nähneet minkäänlaista elonmerkkiä
äidin mökistä. Mentyään katsomaan
löysivät he hänet sängyssä kykene­mättömänä
liikkumaan tai puhumaan
sanaakaan, mitä oli tapahtunut. Hä­nen
ruumiissaan oli käynyt halvaus.
Tästä he antoiyjat tiedon Suomes­sa
oleville lapsille. He veivät äi­tinsä
kotiaan. Suuren puutteen täh­den
eivät voineet kauan hoitaa äi­tiään
hekään, vaan olivat pakoitetut
luovuttamaan hänet S. pitäjän ktm-nalliskotiin
hoidettavaksi. Siellä hän
tointui sen verran, että voi jo puhua
ja nousta sänkwnsä istumaan. Lap­set
kävivät häntä katsomassa ja jos­kus
poikkesi joku liukaskielinen ta­lonemäntä
myöskin hänen \'uoteensa
ääreen hokien: "Kylläpä sinulla on
sittenkin sydämettömiä lapsia, kun
eivät huolehdi sinusta. — Nämä tääl­lä
Suomessa eivät voi, sen näkee jo­kainen,
vaan sieltä Canadasta ne voi­sivat
kyllä auttaa, jos vain olisi ha­lua."
Jo alkoi äitikin uskoa moiseen pu­heeseen
ja tunnossaan syytti anka­rasti
itseään siitä, kun antoi lapsensa
pienenä huutolaisiksi. Hän ajatteli
itsekin: "Jospa sittenkin olisin voi­nut
pitää hej^dät luonani, jos olisin
oikein ponnistellut. Nyt he ehkä kos­tavat
minulle sen vääryyden." Hä­nestä
näytti kuin kaikki ihmisetkin
häntä nyt siitä syyttäisivät. Ei vil­kutelleet
enää jt'stävällisesti hänen
ikkunansa ohi kulkiessaan pitäjän
poliisi, lakimies, pastori ja ruustin­na,
kuten ennen, silloin kun hän heil­lä
siivoomassa kulki.
Vaivojensa ja heikkoutensa lisäksi
tuntui äidin olo tukalalle, sillä kaik­kien
ihmisten, jotka kävivät häntä
katsomassa, puheet joko suoraan tai
vältellen viittailivat siihen, että hän
ei ole ollut kunnollinen äiti lapsil­leen.
Yhä uudestaan ja uudestaan hän
eli muistoissaan eletyn elämänsä, tuli
kuitenkin siihen tulokseen, että hän
ei olisi voinut elää sitä toisin kuin on
elänyt. Hän on tehnyt työtä koko
elämänsä ajan, aivan nääntjräkseen
siihen. Hän oli käynyt myöskin joka
sunnuntai kirkossa. Miksi sitten nä­mä
syytökset painav^at? Sitä ei hän
jaksanut käsittää.
Eräänä päivänä sai hän pojaltaan
kirjeen Canadasta. Poika kirjoitti
lyhyesti, mutta ne muutamat sanat
mitkä kirjeessä oli\*at, saivat äidin
rauhoittumaan. Hän tunsi itsensä
onnelliseksi ne luettuaan. Kirje kuu-hii:
"Rakas äitil Olen saanut tiedon
sairaudestanne nyt vasta. Olen kär­sinyt
kanssanne. Auttaisin niin mie­lelläni,
mutta kun on ainainen puute
itselläkin. Lähetän kuitenkin tämän
dcsteri King lähetti erään per­heen
"takaisin maalle'* edeltäjänsä esi­merkin
mukaiisesti.
Tällä perheellä oli sen verran varoja,
että voi laittaa itselleen jotakuinkin
tyydyttävät asuin- ja ulkohuoneraken-nukset
Nyt halusi se saada myöskin
elälmiJK lehmiä, sikoja, ja kanoja. Tä­mä
perhe päätti ostaa kaikkiaan sata
eläintä, mutta rahaa eläinten ostoon
QH käytettävissä ainoastaan ICQ dol­laria.
. Eläinten hinnat olivat tällä kerralla
znarkkinoilla seuraavatr Lehmät 9 dol­laria
kappale, sianporsaat Z doQaria ja
kanat 50 senttiä kappale.
Tämä uutis£BLimaii lähetti tuttavan­sa
eläimiä ostamaan» joka paXaszkin ta­kaisin
ttioden sata eläintä^ kä^ttett^ään
sentiEem sata ^^siSsäSu
Kuinka msnt& krmkm. lajin eläintä
hän osti»
kehoitammfr Liekin Itikljoita vai^raa-maan
pä^^äln ^ lähettämiään vas^
tauksensa. LfekfTIe. JtOkai^mme s i l i tä
selostuksen vastauksista ja siitä kuinka
moni on oikeaan osunut.
doUaiin. Poikani M . on työttömänä
myöskin ja täällä soppalinjaEa. Hä­neltä
lämpimät terveiset I
Kyllä te olette raataneet elämän­ne,
joten tarvitsisitte oikean ruhti­naallisen-
hoidon nyt, kun olette sai­ras,
ettekä voi liikkua omin apuinen-ne.
Me lapset olemme kuitenkin sii­hen
avuttomia. ToiTOmme. että olet­te
tyytyväinen siihen hoitoon, jota
kunnalliskoti voi tarjota.
Voikaa oikein hyvih-I
Poikasi Z.*'
— Tämä tolivacti on aO;OOT vuotta
vsnha.^
— M ! ^ ^ niin tetrft-fraftT^ taedätte sen
ijän? Käsittäisin hyvin km£ sanoisitte
msm vuotta» että tarkoitatte sommil-leen.
— Elatsokaa^ miiiä den oHut t ä s^
oppaan tehtävässä sätseman vtmtta ja
^Cöxn ferm twTlT> snrmrtrfiit mfTmiT*» että
tämä tuiiVTZOii on 80»(KH} vuotta vaziha.
SUOMESSA
— KyDä tämä paisti on aivan lahon
makuista. Kuinka vanhaa lieneekään?
— En tiedä, sen ikää, en ole ollut
kuin kaksi viikkoa tässä paikassa tar­joilijana.
— Ehkä tämä onkin sitä kiimasJärve­läistä
Marjoniemi-paistia.
Ohrana korjasi vieraan.
oOo •.
NAISELLISTA
''En milloinkaan tahdo enää nähdä
sinua! Ainiaaksi olen sulkenut sinulta
oveni. — Syyn tähän kaikkeen saat tie­tää
sitten kun ensi k^ran tapaamme
toisemme.
—— -oOo
PASSASI HYVIN
— 'Et voi uskoa, kuinka morsiameni
on mcmipucdinen ja ymmärtäväinen.
Hänellä suoraan sanoen on järkeä kah­den
edestä.
— Sepä hauskaa kuulla. Hänhän on
sitten kuin luotu sinulle.
-oOo-
EI SENTÄÄN NIIN PALJOA
Nuori vaimo: "Oletko jo unohtanut
pastorin sanat vihkiäisissämme, että
rakkaus uskoo kaiken, rakkaus toivoo
ja rakkaus kärsii kaiken...
Mies (joka on tyytymätön päivälli­seen):
Mutta minä en kuullut hänen
sanovan mitään siitä, että rakkaus söisi
kaikkea.
— -oOo—
KOSINTA SEKIN
— Tuletko vaimokseni, rakas Miina.
Jos suostut, niin sen jälkeen en enää
koskaan kiusaa sinua rakkaudellani.
— — -oOo ——-
TARPEETONTA TYÖTÄ
— Mitä te olette tehnyt jo monena
päivänä, kun teitä ei ole näkynyt mis­sään,
tuskin olette ulkona käynytkään?
— Minä kirjoitan romaaneja.
— Mutta sehän on ihan turhaa hom­maa.
Kirjakaupasta saatte romaaneja
muutamalla kymmenellä sentillä.
oQo .
OLI SYY
Rouva: **Miksi Oskari työskentelee
aina vaan maanalaisissa kaivoksissa?
Oskan: "Siksi, kun en ole löytänyt
kaivosta maan päältä.
M M I lllll mi l l l l l l l l l l l l l l l l — B MB Hill •IIIIIIIIIIBBBaMea^MB
MiramQisia^t^^
Uunissa paistettu
siankinkku
Pane tuore kinkku kamara puoli alas­päin
paistinpannuxm. Kaada kupilli­nen
vettä pannuun ja pane pannn kuu­maan
uuniin Kun pääUykuori alkaa
ruskettua, riputtele "suolaa pinnalle ja
valele paistia pannussa olevalla liemel-
_ i ä^ . ——
Käännä kinkku ja kun kamara on
irtaantimut niin poista se. Sirota kin­kulle
suolaa, pippuria, inkivääriä, si-nappipuXveria
ja leipäja\2hetta. Pane
paisti sen jälkeen.uudelleen uuniin ja
anna paistua kypsäksi, valele kuitenkin
usein liemellä. Aseta paisti sitten as­tiaan
Kuori rasva kastikkeesta, seota
se jauhoilla, mausta sinapilla, pippu­rilla
ja tomaatilla.
Vie kinkku tarjolle vihannesten, rus-keitten
papujen, omenasocsin tai kei­tettyjen,
luumujen kanssa.
strOLATTT, SAVUSTETTU PAISTI
Liota kinkku ja puhdista hyvästi har­jalla.
Valmista kova taTtrir>aL ruisjau­hoista
ja vedestä ja levitä kinkun ym­päri
nibr ettei jää mitään koloa. Pane
"se paistinpannussa kuumaan uuniin,
paistaen hiljaisella tulella noin 5 tun­tia.
Vähän ennen kuin paisti on kypsä
tee reikä kuoreen ja kaada pannussa
olevaa Iieaitä sisälle useamman IIP^TP*^»-
Kun paisti on ky^ä, irroita köori ja
ripota le^iäjauhetta ja ruskeaa soke­ria
päälle ja pane uuniin ruskistumaan^
Jos hahittaa^ voi kinkun voideDa ma­nan
ruäkuaisena ja sitten panna »Äe-lia
ja^Iepä^uhetta päälle, sekä kc»fe»
taa neihkoina.
Canadan suomalaisten kauno'
kirjallinen viikkolehti
tarjotaan kaikkien suomalaistea tii»t
tavaksi.
Tflaushinnat:
1 vk. ............................ $2^
6 kk.
31*. M
Ulkomaille
1 vk, $3.00
6 kk. 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
liekki ilmestyy jokaisen viikon lan.
antaina 8-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloiU
ta. Jokaisessa numerossa on myöskin
runsaasti kuvia ja vignettejä.
Asiamiehille myöimetään 20 prosen.
tin palkkio. —
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tä.
nään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Ca
Ltd.
Kaikki kirjeenvaihto on osoiteta
osotteella:^
UEKKI ^
P.O. Box 69 Sndbiiry,Oat
Lmlm elämälle
E. JUNELL
Minä lanlaisia jos osaisiii
teille laulmi kaimihiii.
Mutta sanoja kon viritän
ne painan murbeshiB.
Orjan leiman järjestelmä
on meiliin frajMrifn lyönyt. I
Elinvoimamme himossaan
on se kaikki syönyt. ^
Onko meillä kärsineillä
enään kyllin voimaa, /
ettei orja toista orjaa
heii^oadesta sdmaa. /
Ymmärrys jos paikalleen f
osataan vaam laittaa,
niin käisinehet voivat sillola
vääryyden pois taittaa.
Valtiaat ei koskaan kyllä /
sääli orjan lasta,
eikä myöskään valitaksUn
ihTnisiksi vastaa.
Joskns heittää armopalan
knni koiran eteen,
piiskalla Vain lyövät selkään, ,
itse istoin rdceen.
• *
Ybtetstyösia. pitäisi nyt
alkaa kaikkein laulaa,
sovittamaan nama jo
pahan kaik^ kaolaan.
Vno^ vuodelta vain aina
hmnTmmTrytfeg*^ on toltll,
toiste orjaa toisen orjan
viholliseksi hmtto.
jcakiaiJaL kon hmHaatauui,
cn or|a^ orjan verta.
Tämän intiffT' ^^t**»"*^ —^
hmsmaa joka kota.
Y h t n s t y ^ aikaan saata
kaanista työn maassa,
vaikka tuhovoimat väzj??
metä^sä ja haasa.
Vapaan laalnn säveleet ne
sieOä nyt jo ratkon,
yli maalbnan jo alkaa
vGunakkaasti kaikaa.
Tarkoitoa on knrjous poistaa
maailmasta^ maista,
ett^ tyttöjemme tarvis
näyttää katonalsta.
Nafeet s l ^ miestox kanssa
käyvai^dta xnataa,
tn?mlaisfp estävät he
ncasgna^ pfntaan.
sid[& OBsm mninoin
s s n ^ toSam teislaiaa.
BQe&et; na&et yltdiessä kon
battan jbäetsi W!e^
et missä paha: ~
Ko. 19
UTTA ty
petettävä
Suruvuosilla]
ja mitä voim
p ä ä . . . nuor
näin ollen v£
Näin sam
apilan"' taht
rehti päätti
puolelle huc
hyll>Ti. luo,
limmäisenä
väliin, kiiku 1
sejea,.:s^;^Moi]
mitä oli kai
ten luo aivai
viheltäen ja
ikäänkuin ta
Mt rupeamr
niin ''varakk
''si\istyneitt€
kanssa! — ]
ei enää tytöt
pä edes ajatc
käon ollut S(
enää takaisii
teilisit kuinl
Hei, naurap]
silmät eivät c
sä yhden mi<
vittelekaan \
si "pukki-ter
huuli
Tämä kail<
nä ryöppynä
kutrin huulil
nä vain . . .
tuessa niin
ikäänkuin oi
lään saada
'"vasten suut
iloinen nauru
asenne ei an
Eilalle aikaa
taa niin toive
Salmen ia Ai
Iässä sakissa
ti; iloisina oj
taakseen M;
lehteä, Eilak:
Iän taakse, k
lastavaan ke
- Oh, tu.
varmaan...
''rikas leskim
ja. Hei ty
^VTPäsi ken
• • • lopuista s
••• samalla
remminkin t
''saksi • lehde
tuon kelvott
leen toisten t
dän myöskin
jotain kyllin
Ja o
''rnainehikkai
• • • '"seurust