1936-05-02-07 |
Previous | 7 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
M jftLI tuollainen kirkas, valoisa ke- S Vvättalvipäivä, joUoin' • auringon Jfl paahtama hangenpinta jo tuoksuu i keväältä, jolloin huurteiset koivut ke- I ^- J vätauringon valaistuksessa ovat kau- Iji neimmillaan ja jolloin teerien into-tll himoinen sointi metsälampien jäällä g|f ja metsäniityillä on alkanut. Salo r^i [oli kevään hiilmatitelevaa valkeutta |ä tulvillaan. Hankea peitti hieno viti- M lumi, joka antoi suksille kylliksi tuikea vauhtia estämättä. f-4 Murto-Aaku, juurevavartinen mö- I kin mies, hiihtää sarfcanutun liepeet i mukavasti leppasten metsän lumises-isa kohdussa. Ei näytä mies panevan merkille kevättalvisen metsän totista kauneutta, ei sen hurmioituneita ääniä kuuntelevan. Vakavat juonteet asuvat miehen kasvoilla, kun hän lykkii lylyineen lumisen metsän halki. Pula-aika oli Murtolahdenkiri mökin eläjien hartioille laskenut raskaan taakkansa kantimet. Velkaa oli tullut menneinä, hyvinä vuosina otettua- a v(>kätwiSä35BitajiIta:. -Jfefeifc^ar^J-*:;: kojen ja velkojen korkojen maksuun olivat pienet ansiot sitten huvenneet. Hyvä, että oli saanut kontunsa pitää. Se sato, mitä menneenä kesänä oli pienistä peltotilkuista odotettu, supistui sateettoman, kuivan kesän ansiosta vähiin. Sillä mitä saatiin, oli miten kuten koetettu elää kituutella kevättalveen saakka. Hevostakin oli elätetty lumettoman syksytalven yli, toivossa saada keväämmällä tukin-ajossa menetetyt rahat takaisin. Siihen oli Murto-Aa;ku luottanut, vaikkakin oli huomannut jyvien hinkalosta huolestuttavasti hupenevan, ja tiennyt torpan lapsilauman katkaise-van kakkua pitkän palan päivässä. sille palkoille päässyt, että olisi kyennyt joukkoa kunnolla elättämään, monta suuta oli syömässä. Jyvät olivat johinkalosta loppuneet ja pitkästi oli vielä seuraavaan satoon. Murto-Aaku oli aamulla lähtenyt hiihtämään äveriään Pyhälahden kauppiaan puheille. Oli koettanut ruisjauhosäkkiä saada kesään asti velaksi; Vesien auettua menisi taloon nuotalle ja osa-kaloillaan maksaisi. Turha oli matka ollut ja siksi pamui miehen mieli entistä apeammaksi, mitä lähemmäksi kotia lähestyttiin. Tuntui elämisen taakka painavan hartioita entistä enemmän kumaraan ja vaikka keli oli sujuva, lipsahti suksi toisinaan taaksepäin, ikäänkuin koettaen estää matkan joutuniista. Ei ollut hauska viedä tätä viestiä, turhaksi osoittautuneen matkan tulosta kotiiny missä monta nälkäistä suuta isän paluuta odotti. — Mikä nyt edessä^ mistä saadaan leipää. Onko Miirtolahden mökm eläjien kohdalla elämän loppumisen het-kHi^ ifiä"^*-^^ kaareva häntä kohoaa melkein vaakasuoraksi, jalkävarret' ikäänkum painuvat alaspäin ja se lähtee huimaavaa vauhtia lippasemaau metsää kohti, vitilumen pöllytessä. Samassa Aaku huomaakin syyn tuohon äkkinäiseen pakoon. Mäen takaa ilmestyy hänen koiransa, Mur-tolahden pihkanokka, matalajalkainen Alusti, joka sivulta yllättää ketun avonaisella niityllä ja on nyt sen kintereillä; Nytpä alkaa kovalla hangella kilpajuoksu. Aaku herää hämmästyksestään ja huutaa Mustille: "Hus hus, ota kettu kiinni". Sitä ei tarvitsisi sanoakaan koiralle, joka äristen ja silmät surmaamisen halusta kiiluen ryntää repolaisen kimppuun. Kettu, joka huomaa, ettei se suoraan juosten jaksa pudottaa koiraa kintereiltään, tekee äkkiä ilma-hypyn, kiepsahtaa ympäri ja kiitää toiselle suunnalle saaden vähäisen etumatkaa Mustista, joka ei saa huimassa vauhdissaan niin nopeasti käännyttyä. Mutta kettu ei uskalla niit^UäJSDäJLm^^^^ se on-^äLm te m R - 1 Sitten olivat metsätyöt alkaneet. Lunta oli kuitenkin vain vähän metsässä, niin että tukina jo kävi hankalaksi. Miestä ja hevosta se oli kysynyt. Vähälumisen talven ansiota sitten olikin se onnettomuus, mikä jo näytti Murtolahden mökin eläjille mieroUe menemisen aiheuttavan. Murto-Aaku oli ollut ajamassa tukkeja Huuhkan vuoren rinteiltä Juka- Järven rantaan. Mikä He hevoselle tullut, vanhalle ajokUle, kun oli säikähtänyt tukkitien reunalta lentoon pyrähtäviä riekkoja, vauhlioutunut, kaatanut kuorman ja hypännyt pois tieltä louhikkoon, jossa oli katkaissut J?^lkanDa. Ei ulisi ollut suta enaa ajo-kiksi, lopettaa piti hyvä hevonen. Se oli raskas isku Murtolahden mökin eläjiUe, Mitäpä raadosta paljonkaan-saatiin, pitkät on matkat Huuhkan salolta kaupunkim. Nahastakin oli kirkonkylän karvari ottanut itseUeen velkana olleen kesän juosseen vasikan nahan parkitsemisen hinnan pois. Ei '"tä paljon jäänyt jälelle. Tukkisavotallakin oli jo täysi määrä miehiä. -Mottimetsästä, halon teosta eisellai- LASTEN SOTSTA- ^*^^-Pekan vanhemmat olivat kut-fJQeet herra tohtorin päivällisiUe ^aofceen. TuU sitten aika, että paisti Sonettiin pöytään. ' ftkku-Pekka: "Mutta eihän tämä ole passinpää?" p ^ r - nyt ölla ^^kku-Pekka: "Äiti vain tänään sa- PaUlä^J??"^ pssslnpäah Näiden asioiden piirissä kiertelevät Aakun ajatukset, kun hän lähestyy erästä pientä Murtolahden metsäniittyä. Hän hiihtää vastatuulta ja kohoaa pienelle, harvaa metsää ja katajaa kasvavalle kumpareelle. Kimaltelevana avautuu metsäniityn neitseellisen valkea vaippa hänen eteensä. Äkkiä ilmestyy pensaiden takaa ja ponnahtaa kivelle, vastapäiselle kummulle, metsämaiden nopea sampoja,' tuuheaturkkinen kettu, jonka punertava väri ja luonnonomaiset piirteet ihmeen kauniisti sulautuvat valkeata lunta vastaan. Pieni, sangen liikkuva pää on. täynnä eloa, kun eläin tä-hystelee kaikkiin suuntiin. Pitkäveteinen, otsasta jyrkästi rajoitettu terävä kuono, vinossa olevat silmät ja soikeat silmäterät sekä liikkuvat pys-t3rpäiset korvat antavat sille sangen omituisen eloisan ja viekkaan muodon, jota lisää pitkä, mukavasti kiemurteleva, tuuhea häntä. Yhdellä hyppäyksellä on se niityllä. Pysähtyy äkkiä ja näkyy pää kallellaan, notkea ruumis vinona kaarena, korvat terävinä, tarkasti kuuntelevan jotakin hangen alta. Yht'äkkiä tekee se hyppäyksen suoraan ylös, tle-kee kieppauksen ilmassa, jonka vertaista notkeudessa ja siroudessa var-maan saa etsia luonnosta ja tulee etujalat terävänä, hankea murtavana kiilana, pää edellä alas. Onneton se nakertaja-tai ^äästäinenj-joka-sid-lä, pahaa aavistamatta liikkui kotiaskareissaan omissa lumitunneleis^- saan. Tuota peliä jatkuu pitkin niittyä. Kettu ei vielä ole huomannut Aa-kua, joka metsässä, tuulen alla, niityn laidassa tähyilee. Pahasti panee miehen mielessä, kun näkee ketun pelehtivän tuossa aivan luodin ulottuvilla, eikä ole,pyssyä mukana. Olisi siitä saanut nyt revon nahan, ja rahaa saisi siitä siksi paljon, että voisi pitkän aikaa viedä perhettä eteenpäin. Tuntuu Mikko siinä ^van kuin ivaillen näyttävän konstejaan vähitellen kiukustuvalle katsojalle. Hammasta jo hioo Aaku ketulle ja aikoo karjahtacn peloittaa kelvottoman.^ matkoihinsav Mutta: silloin, äkkiarr vaamatta oikaiseeMikko ruumistani, lut Aakun yllytykset ja luulee sieltä päin pian pamahtavan. Se on ollut eläissään monessa leikissä mukana ja tietää, että on paras painua metsään ja tunkeutua jonnekin louhunkoloon, jossa sillä on omat tunnelinsa ja piilopaikkansa. Mutta Mikolle sattuu onnettomuus. Se tuuskahtaa huimassa juoksussa kuonolleen, astuttuaan jonkin -nakertaja-asukkaan -hangen alaiseen käytävään. Se on tarpeeksi Mustille, joka samassa saavuttaa pakoon pyrkijän. Kettu koettaa kuitenkin vielä turvautua viimeiseen, viekkaaseen keinoonsa. Se heittäytyy hangelle liehitellen selälleen, suu mareassa hymyssä ja maanitellen häntäänsä heiluttaien Mustille. Mutta vanhaan koiraan ei sen temppuilu vaikuta mitään, se ryntää äristen ja hampaat valkeina välkkyen vihollisensa kurkkuun. Tuima tiimellys alkaa. Yhä selällään maaten puolustautuu Mikko, potkien ja terävillä kynsillään raapien koiran vatsaa. Veri vuotaa jo Mustistakin, mutta samassa on Aakukin ehtinyt paikalle ja suksellaan lyöden lopettaa ketun. Vähissä voimin on Mustikin saamistaan ilkeän näköisistä naarmuista, mutta hangella lepää voitetun vihollisen, ruskeaturkkisen repolaisen ruumis. Ei mahda sille Murto-Aaku mi-tään, että kyyneleet kihahtavat sil- Nyt kun olemme aivan Vapun aa^ tossa, ei voi oUn toivottamatta kaikil* le ystävilleen^ kaikille LIEKIN ystä* ville ja kaikelle vältäväkiselle kansal* le, innostavaa Vappua,. Tänä vuonna tuleekin ktduneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun ettsi^ maisen kerran oii Vappua juhlittu rahvaan, työtätekevän kansan jufUa» na, Amerikan työläiset kävivät viisin kymmentä vuotta sitten taistelua ly^ hyemmän työpäivän, kakdeksan^tmi» tisen työpäivän puolesta ja omaksut* vat Vapuit silloin siksi päiväksi, joU loin kaikkialla koko maassa kokoon^' nuttiin mielenosoituksiin edellämai" nitun vaatimuksen puolesta. Muutamia vuosia myöhemmin hy* väksyttiin Vapunpäivä kansainväli* seksi työtätekevien joukkojen juhla" päiväksi ja niin ovatkin työläiset vii* meisen viidenkymmenen vuoden ajan kokoontuneet kaikkialla maailmassa jokaisena Vapun päivänä omiin juh-^ IHnsay joissa ott tuotu esille ne vaati* mukset ja tunnukset, mitkä kuUoin* kin on ollut kaikkein tärkeimpiä. •Nyt, Vapun viisikymmenvuotis» ymässäriitiMrit^i^^ kevät joukot olemaan varmasti entis» tä yhtenäisemmin mukana. Tällä ker* ralla uhkaa maailmaa, sen kansaa joukkoja, suurempi tuho kuin mU" loinkaan ennen; sota joka tulee ole* maan kymmenkertaisesti kamalampi kuin viimeinen maailmansota, sekä jasismi, joka iikkaa syöstä ihmiskun" nan takaisin räakalaisuuteen ja or*» juuteen. Nämä vaarat alkavat käydä yhäilmeisefnmin havaittaviksi ja sik* si kaikki rauhaa ja edistystä rakasta* vat ihmiset yhtyvätkin, voidakseen käydä menestyksellistä sotaa näitä kahta hirmua vastaan. Kuka siis jäisi pois yhtenäisistä Vappujuhlista f Kehottamme taas kaikkia LIEKIN lukijoita kiinnittämään huomionsa LIEKIN kirjallisuus-alennusmyyntiin. Älkää antako hyvän tilaisuuden li* vahtaa käsistänne. Julkaisemme tässä numerossa taas "Tuumittavaa'* ja odotamme myös* kin vastauksia sen suhteen. No eipä sitten lopuksi muuta kuin vähän lämpimämpää kevättä, kuin mitä tähän saakka on oUutl TOIMITTAJA. vallaan hankkinut leipää nälkäisiin suihin. mim, kun hän silittää Musti-koiransa päätä. Ty)^3a'äisinä ja totisina katsovat koiran mustat silmät isäntäänsä, kippurahännän heilahdellessa. Aaku muistaa siinä, kuinka hän oli jo monta kertaa aikonut lopettaa Mustin pois päiviltä, — olisipahan yhtä suuta vähemmän syömässä. Koira oli kai jotain sellaista vaistoillut, koska Aakun seuraa kartellen oli lasten lähett>nallä hikkunut. Hän ei ollut tienn3rt koiran mukana olosta nyt-kään mitään. Kertaakaan se ei ollut näyttäytynyt, ennenkuin huomatessaan ketun keväisellä hangella peliään pitävän. , Aakun on oikein paha olla katsellessaan Musti-koiraansa, vanhaa, uskollista erätöveriaan, jonka surmaamista hän oli suunnitellut. Hanei ol^ lut onnistunut leivänhankintamatkal-laan, — mutta Musti olikin tarttu* nut asioiden kulkuun ja omalla ta- Tuuhea ja puhdaskarvaineir turkki sillä on, tuumailee Aaku kään-nellessään kettua. •— Saa siitä kirkonkylän karvarilta h3rvät rahat ja niillä sitä päästään vaikeimman ajan yli. Kesään kun päästään, niin kaikki on hyvin. Mieli on käynyt niin ihmeen ke-veäksi. Ei tunnu enää matkanteko niin raskaalta kuin äsken, kun Aaku lähtee kettu selässä hiihtelemään kotimökille päin. Ja kun Musti silloin tällöin iloisesti haukahdellen juoksee edellä, tuntuu hänestä kiiin olisi löytänyt vanhan, kauan kadoksissa olleen ystävänsä. Nyt hän vasta huomaa kevättalvisen metsän hulmahte' levän valkeudenkin ja ehtii jo ihmetellä, onko tämä sama metsäkään kuin i äsken; Keveästi sujuu suksi ja matka, joutuu. On kirkas kevättalvi-päivä. Jostakin kuuluu teerien V into-hinioinen sointi;: Elämä jatkuu^'^^^^ f II
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 2, 1936 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1936-05-02 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki360502 |
Description
Title | 1936-05-02-07 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text | M jftLI tuollainen kirkas, valoisa ke- S Vvättalvipäivä, joUoin' • auringon Jfl paahtama hangenpinta jo tuoksuu i keväältä, jolloin huurteiset koivut ke- I ^- J vätauringon valaistuksessa ovat kau- Iji neimmillaan ja jolloin teerien into-tll himoinen sointi metsälampien jäällä g|f ja metsäniityillä on alkanut. Salo r^i [oli kevään hiilmatitelevaa valkeutta |ä tulvillaan. Hankea peitti hieno viti- M lumi, joka antoi suksille kylliksi tuikea vauhtia estämättä. f-4 Murto-Aaku, juurevavartinen mö- I kin mies, hiihtää sarfcanutun liepeet i mukavasti leppasten metsän lumises-isa kohdussa. Ei näytä mies panevan merkille kevättalvisen metsän totista kauneutta, ei sen hurmioituneita ääniä kuuntelevan. Vakavat juonteet asuvat miehen kasvoilla, kun hän lykkii lylyineen lumisen metsän halki. Pula-aika oli Murtolahdenkiri mökin eläjien hartioille laskenut raskaan taakkansa kantimet. Velkaa oli tullut menneinä, hyvinä vuosina otettua- a v(>kätwiSä35BitajiIta:. -Jfefeifc^ar^J-*:;: kojen ja velkojen korkojen maksuun olivat pienet ansiot sitten huvenneet. Hyvä, että oli saanut kontunsa pitää. Se sato, mitä menneenä kesänä oli pienistä peltotilkuista odotettu, supistui sateettoman, kuivan kesän ansiosta vähiin. Sillä mitä saatiin, oli miten kuten koetettu elää kituutella kevättalveen saakka. Hevostakin oli elätetty lumettoman syksytalven yli, toivossa saada keväämmällä tukin-ajossa menetetyt rahat takaisin. Siihen oli Murto-Aa;ku luottanut, vaikkakin oli huomannut jyvien hinkalosta huolestuttavasti hupenevan, ja tiennyt torpan lapsilauman katkaise-van kakkua pitkän palan päivässä. sille palkoille päässyt, että olisi kyennyt joukkoa kunnolla elättämään, monta suuta oli syömässä. Jyvät olivat johinkalosta loppuneet ja pitkästi oli vielä seuraavaan satoon. Murto-Aaku oli aamulla lähtenyt hiihtämään äveriään Pyhälahden kauppiaan puheille. Oli koettanut ruisjauhosäkkiä saada kesään asti velaksi; Vesien auettua menisi taloon nuotalle ja osa-kaloillaan maksaisi. Turha oli matka ollut ja siksi pamui miehen mieli entistä apeammaksi, mitä lähemmäksi kotia lähestyttiin. Tuntui elämisen taakka painavan hartioita entistä enemmän kumaraan ja vaikka keli oli sujuva, lipsahti suksi toisinaan taaksepäin, ikäänkuin koettaen estää matkan joutuniista. Ei ollut hauska viedä tätä viestiä, turhaksi osoittautuneen matkan tulosta kotiiny missä monta nälkäistä suuta isän paluuta odotti. — Mikä nyt edessä^ mistä saadaan leipää. Onko Miirtolahden mökm eläjien kohdalla elämän loppumisen het-kHi^ ifiä"^*-^^ kaareva häntä kohoaa melkein vaakasuoraksi, jalkävarret' ikäänkum painuvat alaspäin ja se lähtee huimaavaa vauhtia lippasemaau metsää kohti, vitilumen pöllytessä. Samassa Aaku huomaakin syyn tuohon äkkinäiseen pakoon. Mäen takaa ilmestyy hänen koiransa, Mur-tolahden pihkanokka, matalajalkainen Alusti, joka sivulta yllättää ketun avonaisella niityllä ja on nyt sen kintereillä; Nytpä alkaa kovalla hangella kilpajuoksu. Aaku herää hämmästyksestään ja huutaa Mustille: "Hus hus, ota kettu kiinni". Sitä ei tarvitsisi sanoakaan koiralle, joka äristen ja silmät surmaamisen halusta kiiluen ryntää repolaisen kimppuun. Kettu, joka huomaa, ettei se suoraan juosten jaksa pudottaa koiraa kintereiltään, tekee äkkiä ilma-hypyn, kiepsahtaa ympäri ja kiitää toiselle suunnalle saaden vähäisen etumatkaa Mustista, joka ei saa huimassa vauhdissaan niin nopeasti käännyttyä. Mutta kettu ei uskalla niit^UäJSDäJLm^^^^ se on-^äLm te m R - 1 Sitten olivat metsätyöt alkaneet. Lunta oli kuitenkin vain vähän metsässä, niin että tukina jo kävi hankalaksi. Miestä ja hevosta se oli kysynyt. Vähälumisen talven ansiota sitten olikin se onnettomuus, mikä jo näytti Murtolahden mökin eläjille mieroUe menemisen aiheuttavan. Murto-Aaku oli ollut ajamassa tukkeja Huuhkan vuoren rinteiltä Juka- Järven rantaan. Mikä He hevoselle tullut, vanhalle ajokUle, kun oli säikähtänyt tukkitien reunalta lentoon pyrähtäviä riekkoja, vauhlioutunut, kaatanut kuorman ja hypännyt pois tieltä louhikkoon, jossa oli katkaissut J?^lkanDa. Ei ulisi ollut suta enaa ajo-kiksi, lopettaa piti hyvä hevonen. Se oli raskas isku Murtolahden mökin eläjiUe, Mitäpä raadosta paljonkaan-saatiin, pitkät on matkat Huuhkan salolta kaupunkim. Nahastakin oli kirkonkylän karvari ottanut itseUeen velkana olleen kesän juosseen vasikan nahan parkitsemisen hinnan pois. Ei '"tä paljon jäänyt jälelle. Tukkisavotallakin oli jo täysi määrä miehiä. -Mottimetsästä, halon teosta eisellai- LASTEN SOTSTA- ^*^^-Pekan vanhemmat olivat kut-fJQeet herra tohtorin päivällisiUe ^aofceen. TuU sitten aika, että paisti Sonettiin pöytään. ' ftkku-Pekka: "Mutta eihän tämä ole passinpää?" p ^ r - nyt ölla ^^kku-Pekka: "Äiti vain tänään sa- PaUlä^J??"^ pssslnpäah Näiden asioiden piirissä kiertelevät Aakun ajatukset, kun hän lähestyy erästä pientä Murtolahden metsäniittyä. Hän hiihtää vastatuulta ja kohoaa pienelle, harvaa metsää ja katajaa kasvavalle kumpareelle. Kimaltelevana avautuu metsäniityn neitseellisen valkea vaippa hänen eteensä. Äkkiä ilmestyy pensaiden takaa ja ponnahtaa kivelle, vastapäiselle kummulle, metsämaiden nopea sampoja,' tuuheaturkkinen kettu, jonka punertava väri ja luonnonomaiset piirteet ihmeen kauniisti sulautuvat valkeata lunta vastaan. Pieni, sangen liikkuva pää on. täynnä eloa, kun eläin tä-hystelee kaikkiin suuntiin. Pitkäveteinen, otsasta jyrkästi rajoitettu terävä kuono, vinossa olevat silmät ja soikeat silmäterät sekä liikkuvat pys-t3rpäiset korvat antavat sille sangen omituisen eloisan ja viekkaan muodon, jota lisää pitkä, mukavasti kiemurteleva, tuuhea häntä. Yhdellä hyppäyksellä on se niityllä. Pysähtyy äkkiä ja näkyy pää kallellaan, notkea ruumis vinona kaarena, korvat terävinä, tarkasti kuuntelevan jotakin hangen alta. Yht'äkkiä tekee se hyppäyksen suoraan ylös, tle-kee kieppauksen ilmassa, jonka vertaista notkeudessa ja siroudessa var-maan saa etsia luonnosta ja tulee etujalat terävänä, hankea murtavana kiilana, pää edellä alas. Onneton se nakertaja-tai ^äästäinenj-joka-sid-lä, pahaa aavistamatta liikkui kotiaskareissaan omissa lumitunneleis^- saan. Tuota peliä jatkuu pitkin niittyä. Kettu ei vielä ole huomannut Aa-kua, joka metsässä, tuulen alla, niityn laidassa tähyilee. Pahasti panee miehen mielessä, kun näkee ketun pelehtivän tuossa aivan luodin ulottuvilla, eikä ole,pyssyä mukana. Olisi siitä saanut nyt revon nahan, ja rahaa saisi siitä siksi paljon, että voisi pitkän aikaa viedä perhettä eteenpäin. Tuntuu Mikko siinä ^van kuin ivaillen näyttävän konstejaan vähitellen kiukustuvalle katsojalle. Hammasta jo hioo Aaku ketulle ja aikoo karjahtacn peloittaa kelvottoman.^ matkoihinsav Mutta: silloin, äkkiarr vaamatta oikaiseeMikko ruumistani, lut Aakun yllytykset ja luulee sieltä päin pian pamahtavan. Se on ollut eläissään monessa leikissä mukana ja tietää, että on paras painua metsään ja tunkeutua jonnekin louhunkoloon, jossa sillä on omat tunnelinsa ja piilopaikkansa. Mutta Mikolle sattuu onnettomuus. Se tuuskahtaa huimassa juoksussa kuonolleen, astuttuaan jonkin -nakertaja-asukkaan -hangen alaiseen käytävään. Se on tarpeeksi Mustille, joka samassa saavuttaa pakoon pyrkijän. Kettu koettaa kuitenkin vielä turvautua viimeiseen, viekkaaseen keinoonsa. Se heittäytyy hangelle liehitellen selälleen, suu mareassa hymyssä ja maanitellen häntäänsä heiluttaien Mustille. Mutta vanhaan koiraan ei sen temppuilu vaikuta mitään, se ryntää äristen ja hampaat valkeina välkkyen vihollisensa kurkkuun. Tuima tiimellys alkaa. Yhä selällään maaten puolustautuu Mikko, potkien ja terävillä kynsillään raapien koiran vatsaa. Veri vuotaa jo Mustistakin, mutta samassa on Aakukin ehtinyt paikalle ja suksellaan lyöden lopettaa ketun. Vähissä voimin on Mustikin saamistaan ilkeän näköisistä naarmuista, mutta hangella lepää voitetun vihollisen, ruskeaturkkisen repolaisen ruumis. Ei mahda sille Murto-Aaku mi-tään, että kyyneleet kihahtavat sil- Nyt kun olemme aivan Vapun aa^ tossa, ei voi oUn toivottamatta kaikil* le ystävilleen^ kaikille LIEKIN ystä* ville ja kaikelle vältäväkiselle kansal* le, innostavaa Vappua,. Tänä vuonna tuleekin ktduneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun ettsi^ maisen kerran oii Vappua juhlittu rahvaan, työtätekevän kansan jufUa» na, Amerikan työläiset kävivät viisin kymmentä vuotta sitten taistelua ly^ hyemmän työpäivän, kakdeksan^tmi» tisen työpäivän puolesta ja omaksut* vat Vapuit silloin siksi päiväksi, joU loin kaikkialla koko maassa kokoon^' nuttiin mielenosoituksiin edellämai" nitun vaatimuksen puolesta. Muutamia vuosia myöhemmin hy* väksyttiin Vapunpäivä kansainväli* seksi työtätekevien joukkojen juhla" päiväksi ja niin ovatkin työläiset vii* meisen viidenkymmenen vuoden ajan kokoontuneet kaikkialla maailmassa jokaisena Vapun päivänä omiin juh-^ IHnsay joissa ott tuotu esille ne vaati* mukset ja tunnukset, mitkä kuUoin* kin on ollut kaikkein tärkeimpiä. •Nyt, Vapun viisikymmenvuotis» ymässäriitiMrit^i^^ kevät joukot olemaan varmasti entis» tä yhtenäisemmin mukana. Tällä ker* ralla uhkaa maailmaa, sen kansaa joukkoja, suurempi tuho kuin mU" loinkaan ennen; sota joka tulee ole* maan kymmenkertaisesti kamalampi kuin viimeinen maailmansota, sekä jasismi, joka iikkaa syöstä ihmiskun" nan takaisin räakalaisuuteen ja or*» juuteen. Nämä vaarat alkavat käydä yhäilmeisefnmin havaittaviksi ja sik* si kaikki rauhaa ja edistystä rakasta* vat ihmiset yhtyvätkin, voidakseen käydä menestyksellistä sotaa näitä kahta hirmua vastaan. Kuka siis jäisi pois yhtenäisistä Vappujuhlista f Kehottamme taas kaikkia LIEKIN lukijoita kiinnittämään huomionsa LIEKIN kirjallisuus-alennusmyyntiin. Älkää antako hyvän tilaisuuden li* vahtaa käsistänne. Julkaisemme tässä numerossa taas "Tuumittavaa'* ja odotamme myös* kin vastauksia sen suhteen. No eipä sitten lopuksi muuta kuin vähän lämpimämpää kevättä, kuin mitä tähän saakka on oUutl TOIMITTAJA. vallaan hankkinut leipää nälkäisiin suihin. mim, kun hän silittää Musti-koiransa päätä. Ty)^3a'äisinä ja totisina katsovat koiran mustat silmät isäntäänsä, kippurahännän heilahdellessa. Aaku muistaa siinä, kuinka hän oli jo monta kertaa aikonut lopettaa Mustin pois päiviltä, — olisipahan yhtä suuta vähemmän syömässä. Koira oli kai jotain sellaista vaistoillut, koska Aakun seuraa kartellen oli lasten lähett>nallä hikkunut. Hän ei ollut tienn3rt koiran mukana olosta nyt-kään mitään. Kertaakaan se ei ollut näyttäytynyt, ennenkuin huomatessaan ketun keväisellä hangella peliään pitävän. , Aakun on oikein paha olla katsellessaan Musti-koiraansa, vanhaa, uskollista erätöveriaan, jonka surmaamista hän oli suunnitellut. Hanei ol^ lut onnistunut leivänhankintamatkal-laan, — mutta Musti olikin tarttu* nut asioiden kulkuun ja omalla ta- Tuuhea ja puhdaskarvaineir turkki sillä on, tuumailee Aaku kään-nellessään kettua. •— Saa siitä kirkonkylän karvarilta h3rvät rahat ja niillä sitä päästään vaikeimman ajan yli. Kesään kun päästään, niin kaikki on hyvin. Mieli on käynyt niin ihmeen ke-veäksi. Ei tunnu enää matkanteko niin raskaalta kuin äsken, kun Aaku lähtee kettu selässä hiihtelemään kotimökille päin. Ja kun Musti silloin tällöin iloisesti haukahdellen juoksee edellä, tuntuu hänestä kiiin olisi löytänyt vanhan, kauan kadoksissa olleen ystävänsä. Nyt hän vasta huomaa kevättalvisen metsän hulmahte' levän valkeudenkin ja ehtii jo ihmetellä, onko tämä sama metsäkään kuin i äsken; Keveästi sujuu suksi ja matka, joutuu. On kirkas kevättalvi-päivä. Jostakin kuuluu teerien V into-hinioinen sointi;: Elämä jatkuu^'^^^^ f II |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-05-02-07