Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 10, 1952

              «natkaUakiii|: ijo^:"^^
9«fyt Jiändlä iiäke^ liä^La pai*
Iniin ^cni^en seutujen nSfcfininen.
EdeHisfci^ffl jia lfla*i^k^^ saoma»
Jioset r i u u d ^ luvultaan,
y^st^CDi^l^ pitivät sen-miib^
älset^^ii^
ptugfissau f^lukku edusti N : i i , kaupun-gin
t^Relpas^uiaa.^
kiinnostivat ^>äeisestir k a i h i a --kansan-kerroksia,
Jvar^nkin t^aisi|u (Hihaii
kysymylcsesä tyolaistenvoniat uriieflu-seuröt
ia:i^(^<^K^ten A
tuun..~"l^1aHlB &c^^ hän loi kj^yflevl^ katserä seuralaiseen-hbukuttdevm
taivaan ^titäytieinen,
kuliäuu>tuoksuinenj latovan salaperäi­nen,
Uinvva yo/
ITrheiiua flbannoiya nai^ ja Siukku
Mvelivät verkaUeen k m i ^ ui­nuvassa
yössä.; PiHieltiin pääasiallisesti
UjheHusta; «voimistdusta ja päivällisistä
IdlpailuisU^ kunnes he ^ v a t pienen ta­lon
eteeiu N a ^ sanoi:
^ "A^un täs^. Saanko kunnian saada
'p^yän ss^^ Samalla
kot ^naisia, Jmi^uä^-nuoräoita^ä <van-hennaakin
väfeeä. ;kilpaihi oli seitsen^
ottelu; se)^atJUlpailiyath^
ta.- l^tyisiä palkixmoit^ j^ettiin^^^^^
kolmelle: parhaimmalle.-Y^ ^kuten
aina^ tälläisyssa : tilaisuukässa, valitsee
<snan suosikkinsa, vidapä
fflsftPimäisesty joukkueesta nueh^
tä.. Urittdi^ifaaikviär}ouk<^^
Hoisuudeliaan ja reippaudellaan huomio­ta
herättäviin Tilainen j joka teesk^tele-ss^
joka katulybidyn valossa jantoi pyy­täjälle
naisellista viehätystä.^^ \
-.^ölme siistiä. hubiMitta otti vieraan
ystäviUlisesti vastaan. K a l u ^ ei ollut
>'Kästelevän hieno, eikä omaisuuksien
jumalattarille tyydyttävä, mutta valinta
;tethty aistinutta noudattaen.' Amat­sonin
patsas oli kirjahy%n p^Uä. Ve-niis^
Apollo ynnä muita antiikkisia veis-tosjäljennöksä
pienoiskoossa oli pöydil­lä,
äekaiiurkkahylfyttlä.^^K^ kei-chättömä^
^mtostuksella innoitti poikia jukaiiSet, Myrsky, Odottava, sekä muita
ponnisteremaan, luvaten suukon poskeDe
jos saa edellistä paremman saavutuksen.
Kauniille kaarelle nousi siinä kiekko
jos keihäs^.^ • Mittamiehet ilmoittivat
tuis|sta^ seur^^ ja yksilöitten
saavUtu^iita< Yleisön innostuttamana
jtnaisemakuvia seinillä. Vaikutelma oli
hniityn pehmyt, rauhoittava, sanoisim­meko
— tunnerikkaan uneksiva; joku
neitsyttään palvova täti voisi sanoa,
eroottinen.
Sinkun täytyi myöntää itselleen, että
vauhdikkuutta parannettiin/ urheilijat Mneji ystävällinen emäntänsä oli ko-ponnistelivat
voimiaan viimeistä "uns-
^ \ myöten..
Illalla pii urheilujuhlien päättäjäiset
Pohjantähden seuratalolla, ohjdman se­kä
palkintojenjaon jälkeen yleiset tans­sit,
^ilpsdltavana oleva seuraittvälinen
maya^-pUi^äyitetty limoiiaadilla, josta
kUpaUijoitten pistesaavutuksien mukaan
kukin sai mennä ottaxnaan ryypyn. Kor­keimman
..;.pistemäärän saavuttaneena
"päivän sankarina'^ ensimmäiseksi kut­suttiin
;$iukku. Yleisön osottama rajap
ton suosio kietoi Siukun onnellisuuden
vaippaani
Tanssni-^ttua kentällä ^llut kOpai-iva
namen "sattui
Siukkua" Bh^Qe ja Icuten vanha tuttava
ainakin: tarjoutui tanss&umppantksi.
"Minä q l ^ varmasti sinut jolloinkin
nähnyt ja tietenkin tun^fiutkin", hän
aloitti tuttavallisesti juttelunaan. ''Jak-minua?"
hän edelleen jut­teli.
S i i ^ u oli' huvitettu, arvellen tekeillä
oleväubi jonkinlaisen amerikkalaisen nais-räaäilmais
salametsästyksen, jonka seu­rauksena'
saattaa öll tarkoituksellisia
juonia, döUäritavoittelua, tai m^tä se&-
ikailua tahansa. Hän itsestään huolehti-
»v^iä miehenä, ollen tilanteitten tasolla
tuumi:
"JUostiinhan me leskistä EUin-Antin
koiyik-ässa, enkä saanut sinua kiinni"
Vastapeluri tutunomais^ti vastasi:
'^En muista sitä, mutta täällä tulee
niin päälava] että lähdetään ulos."
Yö oli länknin ja tumma. Ei viileä ja
ta työläisiUä siellä etuja on.
Tässä on jokaisella ajattelemisen ai-liette.
Kirjoittakaa toisetkin mielipi-teenrie
tähän meidän yhteiseen äänen­kannattajaamme.
lausim parhaat tervehdykseni Lie­kin
koko perhekunnalle, erittäinkin
Max^jätalle ja myös toisHIe kirjoittajille.
Spokiuien Kallelk oikein iso kiitos huo-mea,
hyvin muodostunut nainen, jota
hän nyt vasta ensikerran huomioivalla
silmällä katseli: Vartalo täyteläinen,
sbpusuhtaisesti kehittynyt, komea kuin
Veenuksen.^ Tummat' sädehtivät silmät
ilmaisivat päättäväisyyt^ ja vilpittö­myyttä.
Somat hymykuopat karkeloi­vat
poskilla hänen vilpitöntä iloisuut­taan
ilmaisten. TUmmat kiharat ja
täyteläiset huulet; koko hänen kukois­tava
olemuksensa, reippautensa ja ryh-tinsä
kavalsi seuratoverin ihailun.
''>iei^ttelinkö tilanteen mukaisesti,
vai enkö?" hän alkoi- keskustelun. ' O l ­kaamme
«yt edelleenkin sinut keske-näinme,
täl.kutsu minua Unelmaksi, oi­keammin
rouva Ake Sinervä. Kutsu
minua kuitenkin vain Unehna!"
Siukku huomautti: ^'Saanko liittää ni­ineesi
-seni, Unelmaseni?"
"Sekin sopinee**^ hän veitikka silmis­sä
iloisuutta sädehtien vastasL
Unelma otti tuolin ja istui vastakkain
Siukkua, alkaen harkitusti ja kiihkot­tomasti:
'Xuolanainen kunnioitti voimaa, raa­kaa
uroksen voimaa. HeUieenilälset nai­set
Seppelöitsix^ät areenalla kilpailevat
parhaimmat poikansa." -Hän haki mal­jakosta
pimaiseii ruusun ja asetti sen
Siukun rintapieleen, jatkaen:
^'Ainatsonilaisct naiset menivät vai­moiksi
valloittajilleen, roomalaisille, voi­makkaille,
urhoollisille miehille. Met-säläistyttö
suosii heimonsa uljainta
miestä. Ritareita sanottiin jaloiksi kun
he olivat rohkeita ja voimakkaita. Nai­nen
on heikompi miestä ja senpä takia
jokainen nainen tuntee riemullista su­loista
raukeutta, sielullista lepoa, vie­hättävää
väreQyä, saadessaan levätä
voimakkaan miehen käshraTsilla.
Unelma nousi mukavasta "laiskanlin­nastaan"
ja ikäänkuin olisi halunnut
jotain riipaista irti itsestään. Käviair-tdemäs^
pöydällä olevia kukkamalja­kolta.
Istuutui uudelleen lähemmäksi
vikkeita. Tämä ihmlskorvikejoUU»! laa­hustaa
elänän draamanäyttämollä, jäl­kijoukkona,
hampaattomina, kaljupa!-
sinä, miltei kontaten lopullista tuhoaan
kohden."
Ulkona kadulta kuului tansseista ko^
teihinsä menevien iloista puhelual Unel­ma
meni vetämään ikkunavä^t a!a&
Huone tuntui somati, mdkeinpä klihot-tavsn
lämpiinältä, ajätusyhdynnän yh­teisten
toiveitten lämmittämältä. Hän
p^asi istuiooelleen takaisiU ja jatkoi pu-heluaan:
"•Kertoisinko omasta elämästäm?''
SiukJLu nyökkäsi f ä ä t ^ kehoituk­seksi.;
; , -
'XHin lukiolainen 'Suomessa. Harras­tin
fyysillista kidttuuiia, tajuten sen
tarp^lisuudeti ja siitä k ^
ihnaisiUe, e t u p ä ä tyääisilte.^^<^
sen lumoissa, että aioin kokonaan antau-^
tua. sille alalk. Pappa oli kauppias»
mutta hänelle sattui vastoinkäymisiä»
teki vararikon. Minulle*tuli lähtö Arne»
rikkaan, pois -kotoa. Pöis tuttavien luo­ta
ja koko ympäristöstä.
"Niin", hän epäröi hetkisen, jatkaako
ko vai eL "Sitten . . ; niin . . . . tutta­vani
täällä sanoivat; että Ake ön omava­rainen,
omaa hyrmi ammatin ja on hy­vä
mies. ^Siis myin itseni ja harrastuk­seni.
Ake on veturinkuljettajana rau­tatiellä
ja on nytkin matkalla. Varois­saan
hän ei ole, mutta ansaitsee tyydyt­tävästi
Tämä talo on meidän linnak-keemme,
tavallaan hyvän kodin pitäisi
sitoa miehen ja naisen keskeiseen ym­märrykseen,
yhteisen kodin muuta kai-paamattomaan
elämään. Yhteisiä har*
rastuksia meillä ei ole ensinkään; olen
kodin vaalittu nukke. Ake on lamautta-.
va lillitiini, jonkalaisia miehiä tapaa
paljon. Ei tarmokkuutta, ei miehuuden,
pursuavaa voimaa, ei rohkeaa päättäväi*
sj^yttä, puhumattakaan 'romanttisesta
sankarista', jonkalaisesta nuori nainen
uneksii. Olen hukkumaisillani, ^tkä tie:
dä mitä tdidä . . ; . '
Hän nousi hätäisesti, tuskan täyttä-mänä,
ikäänkuin sisäisten voimien pa­koon
ajamana, hiukaii hämillään, kuin
rikoksen tehneenä, mennen kiireesti
keittiöön, jossa tarpeettomasti siirteli
keittokalustoa, taistellen itseään, sisäis­tä
pakoittavaa voimaa vastaan, kunnes
itsenäisyyden purkautuvat voimat tyyn­tyivät
ja rauhoittuivat.
Kotvan kuluttua, ikäänkuin päätök­sen
tehneenä hän tuli Siukun luokse,
peseytyneenä, terveenä ja hymyilevänä.
Katsoi "roomalaista" syvälle silmiin ja
sanoi:
"Sinähän olet päivän sankari ja mi­nun
vieraani
inaavaisuudesta, kun muistutuksesta oli Siukkua ja jatkoi:
'apua. Saadaan n>t ainakin tämän vuo­den
ajan'nähdä Kallen kirjoituksia Lie­kin'p^
toOla ja toivottavasti eteenkin
päin,* "
I . ALBBRTAN-ISOÄITL
Ihmiset tänäpäivänä, niin miehet
kuin naisetkin, ovat jo^ nuorena kuihtu­neita,
liikkuvia pukutelineitä. .äärettö­män
suuri enemmistä niistä on Ihmls-korvlkkieita,
mies&orvikkeita ja naiskor-
Klrkas heinäJ^uinen. aurinko helotti
täydellä terällään Siukun astellessa ase­malle.
Elämä tuntui unennäön ilmaval­ta
tyhjyydeltä..
Unelma oli 'New Yorkissa. Hän oli
se keskeisin tekijä, joka vastustamatto­malla
ja houkuttelevalla tenholla veti
Siukkua Itään.
Saavuttuaan määränsä päähän, New
Yorkiin, Siukku ajoi Lexinton "ävenyel-lä
olevaan naisten kotiin, jonne oli Unel­man
osoite. Kysy! pyylevältä ja liian­kin
"sivistyneeltä". Sinkun mielestä, ta­lon
emännältä Unelma Sinervää. Vas­taus
oli ylimalkaisen kdpea:
"Emme tledämltään kenenkään Unel­mista."
Tulija voitti osoitteen oUnran
tähän taloon. Emäntä seivästi katseel­laan
Sii&un ja sitten sdaili pöydällä ole­vaa
tyttöjen nimiluetteloa. "Haloon pai-vduksessa**
» tul! vihdoin vastaus..
'^Olen tiälut Alaäusta Ja
s^id on ItSntii tavata^!*»^ virkkm
: \iut^^\: ' ' -
''Tuttiit A l a s k i ^ t^^^^^
saarilta, on saman tdocn^ Emu^ an-natyttöj^
o s Q l t l^ koidldcäi^
vähonmin Alaskasta tuUeUle'*, tiuskasi
lyUeroiva täti j a aaco! poistua. *
^Kutos!" sanoi Siukku. "Tämä on siis
sinetöity Neits^rtkammio, jota miekka
kädes^ vartioi Vestan neitsyt, että koti
pysyisi hedelmättömyyden paratiisina.'^
Bniantä 4;atsahti uuddleen "Aladcas-u
" tullutta ja lausahti iskevästi:.
'iKun herra näyttää niiu ystävällisel­tä,
niin voinhan soittaa neiti Sinervälle»
että täällä on joku genUemanni» — ko­rostaen
sanaa gentlemanni, "joka on et­simässä
sinua.. Entäs herran*'—' ivalli­sesti
venyttäen sanaa herra, ''nin^?'*
"Seppelöity päivän sankari", tdcaisi
Siul^umaankiertäjätt rentoudella.
•Emäntä, joka oU jo ikäneitsyt, un-holtti
kopean kultivoituneen esiiii^fmi-sensä,
jäi jalat tanakasti hajallaan seiso­maan,
ettei kaatuisi ja alahuuli herpaan­tui
kun kornetin sotttjalla, joka on JuUr
ri puhaltanut fanfaarin.
^Unelman ja Siukun ensitapaaminen
pii unhoittumattpman, Joskin hiukan
riutuneen Vsankariyön*' hunnaa. Hän'
oli kylläkin entinen rakastettava, reipas
. -ja hymyilevä amatsooni, mutta jotain
oli rikkoutunut hänessä. Siukku arveli»
että se on jotain epämääräisiä, uuden
"miljoonasivistyksen'' kiiltoa sillä Unel­ma
palveli r i i a t a ja eli kylläisen i l ­mapiirissä.
Siukku oli vaalinut ajatuksia vakavoi­tuneesta
tulevaisuudestaan. Hänellä oli
kylliksi jo kokemuksia irrallaan olevaa
reisumiehen elämästä ja sen varjopuo­lista.
Vierivä kivi el kasva sammalta ja
kulkurilla ei ole tulevaisuutta, tuumi
hän itsekseen.
Unelma sai paikastaan parin viikon
loman, "opastaakseen juuri. Suomesta
tuUutta veljeään". Ifeillä oli hauskaa.
He.elivät nuoruuttaan. Kävivät teat­tereissa,
kerran oopperassakin, jossa Ca-ruso
ja muita kuuluisuuksia esiintyi
irvivät museoissa, eläintarhassa, puis­toissa
ja kerran pari loisteliaassa divaa­nissakin.
Elämä oli unelmiakin haus­kempaa,
kylläistä, viihtyisää ja antoi-saa.
Unelman loman jälkeen Siukku sai
työpaikan suomalaiselle rakennusrakoit-sijalle.
Työklihko o l i huipussaan, pal­jon
kiircellisempää kuin lännellä. (Ei te­lineitä
kehitty kunnolleen tekemään.
Työmaamatkat pitkät ja liikkuminen
suurkaupungissa hidasta, joten päivät
venyivät tavattoman pitkiksi Huone
jossa Siukku asui, oli kolmannessa ker-roksessa,
ilmarata kulki juuri ikkunan
tasanteella. Liikennettä HmaradalLa ko­ko
yön; vaunujen jarrut päästelivät ää­niä
kuin vihainen karhu ja pyörät jo­kaisen
kiskoliitteen kohdalla kertasivat
flop . . . flop. Siukku tuumi: Ellen ole
vidä järjiltänl, niin ainakin pian tulen
täysihulluksi, jos tällaisessa paikassa pi­tää
asua. Ja lisäksi "kivierämaan"
kuumuus, joka teki nukkuimisen mah­dottomaksi
Kun menet ulos, niin har­maa,
likainen kivikufluerämaa tervehtii
sinua. Järjetöntä . . . Järjetöntä . . .
Miehemme tarkkaili suomalaisten yh-teispyrinnöitä,
kapakkaelämää ja mui­takin
heidän edesottamiaan. Aina län­nelle
saakka nimensä lennättänyt suo­malainen
"mallassauna" el ollut kum­mempi
kun lännen kasiinotkaan. Tytöt
ehkä kalutumpia, vanhempia ja ju&e»
ampia. Tilanteeseen soveltuvat näytän­nöt,
joita esitettiin ^bantn kasilnoissa,
pirattuivat kokonaan.
Lukumäärältään pieni lomalaisten
pelastusarmeijajoukko koetti tehdä
"sivistystyötään" vuokraamassaan pie­nessä
kaalissa salissa. Massajoukot ot­tivat
kuitenkin näitten "Kristuksen so­tilaitten"
sotahuudon enenq>i kUun kan-
.Lanaattina* tenlnnlrmin 10 pStrmaSu 1952 Slvtt 7