Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 10, 1952

              (KÄVWKlRJÄtUNEN yUKKOLEaiTI)
T.-nargT »iiP nniy Fiimlsh literory w^eWy In Canada
PUUUshed and printed by the Vapaus PUljlU;öilng Coii^pany
Umlted, 100-102 Elm Street West, Sudbury* Ontario. -
Registered at the Post Office pepartment, Qttawa, as
second elass matter.
Uäcki ilmestyy Joknlsen viikon lauantaina; 12 sivuisena,
•Isaitäen parasta kaunokirjallista ja tietij^lliftta lyg^
TILA17SHINNAT: TOOT^V^^
1 vuosikerta .$350 . ; 1 vuosikerte V:
8 kuukautta . . . . . . . . . . 2.00 6 kuukautta • . - . • 2«5
Slnnikautta. ....1.25'
SfTOMBEN IA MVVMJLE UIÄOIVIAIHiE,
l vuosUserta,,.,.v... .$^Q0 ft kuukautta ^;; .^^:.; / 2.75
IIJÄOIllJsriNNAT:-'-"''
75 senttiä palstatuumalta. ^tlvin kUt<^0w>itus.{^j^q-lanänilmote
W
iinvlil.00 fa kUtos $2J)0; Wrjeenyaifif6montiksefe^I.5Ö.
Britolahinaat pysyvistä jlmoitnksiöta,^^.!^
on lähetettävä mÄgu etukäteen.
ÄslämiebiUe myönnetään' iS-prösentin palkkio. " -
fg^ff^ifirf Uejdlle tarkoitetut: maksuosoitukset on ostettara
loistantajan nimeem publishing X^ompany Liamted.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Cöxhpany liimi-ted,
XO<M02 Elm Street West, Sudbury. Ontario.
Toiinittaja: J . W. Saari.
x/et^in aiotut kirjoiltukset osoitettava:
L I E K K I
SVDBCBYi CXNT.
Kukkia äidille
ns
' 'Lähetän tänään, äidinpärvänä, kukkiaXidaieaL JQ,
kaan maailmassa ansaitsee kukkakimpun, niin seoif,»
• • - 4 . : ' _ 5
aiti. * -^5?:
Äiti, sinä olet saanut elämäni varrella^ jainj^äQ
rmutta siirua paljon. OJtet kasva
olemme jo aikuism, naeUlä i^l^n^e^^^ jo lap^k Käätj
meko lapsina ja vielä n^oriikäisinakin^
kitsi huolenpitosi, ^ti? Emme, vaan useiSm^ti^^
ja^ vieläpä ^'^J^fl^!^^*"^ H"? Men»
m^stä ylittävän taipe^tt^ ^J?ö. J
r y Mipame iinuar
peietont^ A u^
"i|n. siniine^ ettö
, ,^me teemm^ tämän P»tku tehtäv^n^.eu^^s^
ser Emme, koska me luulinM^ ^^*^-.äp5^sÄn kuol
teh)!i^Ä
kuiii askareesi oli t^hty. i « » . - » " . 1 1 .
mhanetkutmamsunnur^
o^^tiässa. San otiiM^tassa^^-
jelmassa vuodesta 1944 iaakka.
asema
Toukokuun toinen sunnuntai on omistettu kaikille äideille.
Silloin kunnioitetaan äitien työtä kodin ja lasten hyy|ksi, sitä
uhrautuvaa työtä, jota vain äidit voivat tehdä. *
tasein muistetaafi äitejä vaia tänä yhtenä päivänä kukin,
pienin lahjoin jä rakkaudenosoituksin. Mölkiti iköM^^
että äidit tarvitsevat, he. ansaitsevat" huoraio^
lastensa taholta aina, eikä ydn erikoisena Juttapäiys^^
Paljon voitaisiin monissa perheissä äidih tääkkäa _kei^ntäu,
' paljon voitaisiin heidän askäeitaan lyhentää ja (>a1jöp^'^öitair
siin heille osoittaa sitä rakkauMaJ.jonka he ovatTQudenrellmän
kasvattajina ansainneet. !
Maailmassa on tänä päivänä paljon uiiohdettuja äitejä, joi­den
lapset ovat elämän kovassa koulussa parkkiintuneet niin^
eXtJi ovat unohtaneet kaiken sen, miiifei tulisi äinä pysyä'mie­lessä)
nimittäin äidin rakkauden ja huolenpiddniXrdit anta­vat
niin paljon ja haluavat A*ain niin vähän. Äidit tyytyvät
siihen, että lapset, lähdettyään kodeistaan maailmalle siipien­sä
kantavuutta koettelemaaUr Ikuistavat edes joskus heitä,
vaiklui ei. muuten niin kirjeellä tai kortilla.
Viimeiset -vuosikymmenet ovat olleet kaihille äideille erit­täin
raskaat. On eletty ankarat pulavuodet, ja myöskin sota­vuodet.
'Kuinka moni äiti menetti x^iime sodankin aikana ai­nokaisen^,
lapsensa, jonka hän omaa elämäänsä uhmaten
synnytti, kasvatti niukoissa ok>issa ja sai aikuiseksi, toivoen
lapsestaan itselleen Alanhan päivään turvaa. Armoton sota vei
kuitenkin monen äidin rakkaimman ja kuoletti kaikki äidin
toiveet ja haaveet.
Voidaankin sanoa melkein poikkeuksetta, että kaikki äidit
kannattavat rauhaa. Heille on jokaiselle selviö, että rauhaa
ja onnellista elämää \Tarten he ovat lapsensa synnyttäneet ja
kasvattaneet, eikä uhratakseen poikansa sotien alttarilla. So­ta
hajottaa perheet, se vie isät ja pojat taisterutäntereille, joil­ta
monetkaan eivät palaa enää sellabina kuin slntie menivät
ja toiset eirät palaa koskaan* Tämä on opettanut kaikille äi­deille,
että sodat ovat ihmiskunnan \-itsauksia jajiiitäAlastaan
on taisteltava. .
Kun sodat poistetaan maailmanjärjestyksestä — r ja sekin
aika vielä kerran tulee — riiin paranee mj^öskin kaikkien äi­tien
asema. Silloin äidit ainakin tietävätyfeltä södateivät raa­tele
ja surmaa heidän lapsiaan ja arkipäiväin harmaus pois­tuu
monen äidin elämästä. Lasten ja äitien A^älit kehittj^^t
läheisemmiksi, sydämellisemmiksi, sillä silloin ei enää lapsia
-opeteta valtiovallan taholta sotaan, murhatöihin, mikä koven­taa
lasten luonnon ja saa heidät ajattelemaan raakamaisesti.
Sellainen opetus ja \nhanlietsonta ''vihollista'^ kohtaan ox^at
raaistaneet monen nuoren pojan mielen niin, että heidän tun­teensa
äitiä ja kaikkea kaunista kohtaan ön kokonaan kuollut.
Äidin asemaa kodift ja perheen huoltajana ei voi kukaan
täyttää. Äiti on se, joka köyhissäkin oloissa saa kodin, köy-hemmänkin,
tuntumaan kodilta, jonne maailmalle menneiden
lasten mieli aina palaa. Äiti on se, joka muokkaa lastensa
mielet kaikkeen siihen, mikä maailmassa on hyviiä ja elä­misen
arvoista. Äiti on se, joka opastaa lapsiaan sille tielle,
mitä myöten kulkemalla heistä tulee oikeudentuntoisia, \-as-tuuvehxjUisia
kansalaisia, joiden harteille voidaan huoletta
sälyttää vastuu yhteiskunnan edelleen kehittämisestä.
Kuinka moni meistä, joilia on vielä äiti, muisti äitivanhus*
taan tana äidin juhls^väna edes kortilla^ mdinpäkaoimitte*
I i ^ ? Tie^U m(mi, mutta ^hka on setlaisiakin, joilta se on
(Niin, äiti. Ehkä teinunekin jotain sin^mifiKbesi,
autoiinme smiui, hyväilinune sin»Ä:^kua:^'fnutu
jön enexximän Olisimme vielä voineet: >t<B3idä, "PrfjoD, M
enemmän. Me olisinmie vOiheet hu^entaa:.sinuii.ta2
ihe olisinune voine^ kefveptää^. s^
voineet tai-jota sinulle pieniä iepbhetkiä>?^^
'• nasti'taiyinjiut;' • y-/y^^
<Nyt me tiedämme, että niin olisinune voineet tehdä,
me tiödämme sen, kun me sinun Itsesi/Ttseäiter^
i)emökratiaa lM)dissa Jä w yäädiiime o^ ^
asema tässä täsavadlassä^ jollaSen vehtääkseen askdcatomei^ su^ itteillfe^%öMii
din tulisi olla; ikjM ^ tehd&eeu :t:czr:-2c^
Tiiholmassa ipKohj^ emäntien: Äiti, lähe^ katöAiaan
kokouksessa. Julkais^me tässä Eleo-'|^^ — ajatuksissani. Vaikksivöisiirne
nor Liijehöökin esitelmästä"^^^ voi sinua iläfiduttM.^-'
kohdan: ^ "ne iiis ajatuksissani — haudallasi; Heökäö?^ kevään
"Myönnettäköön, että niiden naisten, maat tuulet hautakummullesi ajatuksiäSälfr; läätÄiöi
jotka naimisissa ollessaankm pitävät sujen mukana sinulle äidm^
oman ammattinsa kodin ulkopuolella;
on helpompi niin sanoaksemme säilyttää
henkilökohtainen kostiemattonjuätensa;^
erinäisten olosuhteiden pi^aUa,, joita :
ovat esimerkiksi se' että heillä on omat
tulonsa, heidän' toveripirrinsä on jäi-^;
jeliä jne, Sentähden onenjioi^n tär-.--
keää, että ne äidit ja emännät,, jotka .
teke>^t työtä yksinomaan kodeissaan ja;
perheittensä hyväksi, alusta alkaen
koettavat luoda itselleen määritellyn ja -
itsenäfseh aseman perheessä. Ön tavatr
toman tärkeää, että he huolehtivat per-
^soonallisuudestaan ja sisäisestä kehityk­sestään,
koska elämä siten tulee rik­kaammaksi
ei ainoastaan heille itselleen,
vaan perheellekin — haluaisinpa lisätä:
myöskin sen maan kulttuurille, jos?a he.
asm^t."
mmm
Maailmassa on paljon ruusu ja täh­tiä,
veljiä ja sisaria, tätejä, ja serkku-ja,
tovereita ja ystäviä — mutta vain
yksi äiti.
Äiti on se, joka voi täyttää toisten
paikan, mutta äidin paikkaa ei voi
kukaan toinen täyttää.
Äidit ovat ainoat jumaiattaret, joi­hin
koko maailma uskoo.
jo unohtunut vuosia sitten.. !]gluinka
monen äidin mielen saattoi iloiseksi pie>
ni kirjelappunen, joka töi viestin rak­kaalta
lapselta matkojen takaa. Moni
ky\-nel — ilon kyynel — vierähti monen
äidin ajan kurttuiseksi saamalle poskel­le,
saadessaan tiedon, että lapsensa on
vielä elävien kirjoissa ja muistaa äitiä.
Äidin mielen saa iloiseksi niin vähäl­lä.
Äiti antaa niin paljon ja vaatii vain
niin vähän takaisin. Ystävällinen sana,
kukka, pieni lahja, saa äidin käsittä­mään,
että hänen vaivannäkönsä lasten­sa
pieninä ollessa eivät ole menneet huk­kaan,
koska lapset sentään vielä muis­tavat.
Muistaessamme äitiämme annamme
hänelle tunnustuksen siitä suuresta työs-.
tä, siitä suuresta uhrautm^aisuudesta ja
helljydestä, mitä olemme saaneet osak­semme
lapsina. Ken meistä ei haluaisi
tätä tunnustusta antaa, kenellä siihen
vielä on mahdollisuus!
Onnittdenune kaMia äitejä tänähei-dän
omana juhlapäh^näänl
että kaukana oleva lapsesi ei ole koska^^kaiVaftBÄ^simiai
kuin-nyt, kun sinua ei ole enää olemassäv-^Kulstoboti
-ett^ muistosi, armas äiti, on iäti pysyjcSCflji^gssäiri,
-e}^sttä"Vöi hinimentää. .-hiväfe i;'U'?t.i»
•Niiu>äiti. Lähetän sinulle tänääii-kukkiir-"örePnei
; sainnut. . . . n^ziv:^::^:^
Muistelma
Taaseii on aika niuistaa, äitiä ja kai^dyy^äiderlIe.oi]
päivää, l^un tulee toukokuu ja sen toinfin.sunnuntajj.sej
vä on omistettu äideille. Hyvin kaunös^i;tehty,.>J[j(p^
on isänpäiväkin otettu huomioon.
Molempia koskevat samat velvollisuudet jajyastuu
heidän osalleen lasten kasvatuksessa ja .hieidä^ huoll<
Äiti ja isä ovat kuin samoista juiirista kasvanut puu jaj
ovat oksia puussa. Koti, äiti, isä, veljet ja si^ot, ne
tat läpi elämäsi, missä sitteii kulkene^in.
Äidille ostetaan piieni lahja, annetaan, kukkasia tai
kukka, joka on ruukussa kasvamassa,-kauniissa
Ainakin äidinpäiväkortilla nuiistetaan pitkänkin matiaii|
kaa. Monella tavalla voi muistaa äitiä.ja se onkin
suuri ilo, että on muistettu, eikä unohdettu. Olipa J
denosoitus sitten kuinka pieni tahansa,.se,mjeckitsee
paljon, varsinkin, kun äiti on jo vanha ja,tuntee itsensj
sinäiseksi. Äidinrakkaus er ole .kupUut>-vielä
hän seuraa lastensa elämää ja toiv^ooiheidin^arast^
On todella kaunis tapa viettää yhteistä" äidi9päiyf^
järjestää tilaisuus, johon kaikki äidit on kutsuttu^jenka^
köissakin, kylissä ja kaupungeissa, Jo1caine.n äiti saajkM
rintaansa, sellainenkm äiti, kenellä ei.enaä^olp J^Ojpsi^^^
jotaTapset.eivät ole muistaneet. Katsooja^
lossa tahansa, siinä näkee aina yalo^ ja. varjöpud^^^^^
väu ja kovan onnen lapsia. On hyljättjyC jpille.H^^
mä hj-myiiee ja taas toisia, joita elämäjsupsji^^.^iu^^^
elämä tuntuisikaan, elliän hy\'äkäan tu^^^^ '
olisi vastuksia.
kevi
dariles
se. Olin kotonani, kuten ennenkin" En öUut mi^^^/
nut, lapsuus ja nuoruus^kuluivat vanhempieni :^ö$sa-
Kotini oli keskellä kirkonkylää, v4n'piini;'?«fft?---^-
konkylän kansakoululle, missä vietettiin'äidinpäj^-'
kehoitti minua lähtemään kanssaan tilaisuuteen., Bte^
enhän vielä kuulu äitien kirjoihin, miitta lähdin
Nuorin siskoni oli jo mennyt, hän kuului niihin, j^t»'
tyi\iit ohjelmassa. Ylemmän luokan oppilaat, PP«J
nuorten kristillinen yhdistys, sekä kirkkoherra, oin
kana. •
Oli kaunis kevätpäivä. Kävelin äitini rinnalla^yr*
kansakoululle menevää maantietä, joka P^^^^^^Yna.
Tuttu oli tie, neljä vuotta olin käynyt kansakpj^fl|^
niin lyhyen matkafl jupksL KeUonsoitto kuulm » 3^
le^astL
i{:otauii pihaportista riensi äitejä, vaid^^^^^
jäs^^^l
paljastutbu
imestträUaai
mallar:lkar
maaorjia h
;; toimintaa.:
;:: samntekati
] kauppoja k
lesken Kon
npiTSIKOA
.-A aikonut :ki
hän. otettuaan
kaadettuaan si
puhelemaan ^
—^T^lähär
tako sielua?^ :
—r Onhan<|]
vaille £0,- saiio
siitä; kuolon
oeenäkitiiy#]b
varfele Luoja.
— TälonpQ
p u l i t a ja as
minun kysyä-t
hajamielinen.
— Korobots
Suuri-ki
niiinJ/?5V:g
— Nastasja
'••^-^•v^V
SiTa2 Lauiuilaiiuu toukokuun 10 piivSna, 1952
mes^ efiblev
Minulla on t£
Nastasja Petrc
>^Entä:teid
^ Teotettekj
' En ole, i
taen."— Eli O
matkustelen *
— Vai hiiri,
No voi sentäa
I hunajani lailpj
hä, hyvä mies,
•Jaa?
' — Enolisik
— - Mitä sitt<
ta eihäarminull
iuin pikkunii
puutaa.
— Ei, hyro
tuista tavaraa,
kuc^lut tälönp(
— Voi, vei
henkeä! huokä
mainiota vakel
Kyllähän sen ji
syntynyt, muti
Kaikki olivat t!
Ovella oltiin va
vaatteet. Yläli
olivat paikoilla
ensin kiinnitett
kaisen äidin ri
^•uoroni. Äiti <
sään ilman kuk
tiin kukka ja i
kukan muistojc
syksyllä lähdin
Rinnan istuii
alkoi kuorolaul
kirkkohert^: ?
Joitain sanoja o
ilmasta soi kuti
harmaan pään
Murheet vaihtui
Ohjdinan pai
sä tarjottiin nuc