1951-12-15-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
; Vain yksi hiusneula
hmm heittH-at sen •
seonVerankädensei-kuollut.
Ja pieni;
ja herätti sen hen- '
ein hauskin leikki oli-
»aailmaan! LMaaflma
hänen kaunis nenän-otsa
oli oma, samoin
•uka, ja Xanne levitti 1
Mta, jotka olivat pai- l
iin Nannen omat tai I
set, maasta maahan. !
lUmassa oli lämmin
elkää, kysyi Nanne
lukkuvan maailman
yvänyön koko maa-.
)iseen korvaan. Ve-i
illalla Klimille —
!ti. Kuinka paljon
pyysi ja sai!
mmiiii
jjjgrid kuoli tääSä" Fcrt- Ärtliurissa
•^liilassa lyhyesi sakaisdea jälkeen
^jjilialvaukseen ja fesHdattiin marras-
28 päivänä oinsistensa saattama-een
paremmin miellä
kerralla menin
riutta he pitivät si-i,
etenkin isäni, ja
1 mieheni luo. Kat-
. ja käsivarsiani
5Sä ovat."
)rkeat sinipunaiset
;eet olivat revitty.
tte minun teke-ran
ole vaimollen-
2 varmasti hj-väk-akaa
käsittelyä."
i tämä: Ottakaa
)aa maa ja jokai-lää
ihmisarvoista
i vielä, eikä teillä
i haluaisitte uh-
3ti ehjänä. Men-irille
ja antakaa
ten käy tte" asian-teillä
on nämä
todistajaa niin
ti kotia> sillä jos
elä kurittaa niin
li teillä ole mi-päivä
saavat vi-itustua
merkilli-
Ja omaa onne-iaa.
Joko mie-m
paremmaksi,
roitte alkaa elämän
kurituksen
in hy^'änsä niin
iessa parempaa
a.
Miten kummallinen on elämän laki, se
jäärää monen jättämään tämän maalli-vaelluksensa
juuri elämän kevään
^uneimmillaan ollessa kuten Ingridkin
oli vasta 17-vuotias. Elämä hymyili
iänelle kauniina ja puhtaana kaikkialta.
Hän aikoi jatkaa opmtojaan «voidakseen
gada itselleen helpomman elämän, että
tarvitsisi raataa raskaissa töissä. Hän
sai itselleen monia ystäviä ja otti osaa
moniin eri pyrintöihin. Hän harrasti
laulua ja omasi erittäin kauniin äänen,
kuuluen muunmuassa "Kaiku"-kuoroon.
Hän harrasti näyttelemistä ja hänellä oli
taipumuksia tälläkin alalla. Ingridin piti
esiintyä ensikerran suuremmassa osassa
näytelmässä "Purimossa*", mutta sit-tfn
ankara tauti kohtasi hänet ja hän ei
voinut voittaa taudin kovaa otetta, ehkä
siksi, että hänessä oli toimitettu juuri
umpisuolen leikkaus ennenkuin alkoi
koulunsa, joten senkin seurauksesta hän
oli \ielä heikko.
Mutta hän oli innostunut kaikkiin
toimintoihin, otti osaa myöskin v.- ja
».-seura Iskun toimintaan, joten Ingridin
menetys joukostammie oli suuri isku.
Mutta se oli kuoleman laki, joka määräsi
hänen jättämään kaiken sen mistä hän
piti, minkä eteen työskenteli, mikä oli
ihanteensa, määräsi jättämään äidin ja
Mn, veljet ja kaikki omaiset ja ystävät
joita hän rakasti ja jotka rakastivat
Ingridiä.
Xuku rauhassa Ingrid, nuori toveri,
jonka elonlanka katkesi liian (varhain.
Muistamme sinua kuin kaunista kukkaa,
jonka ankara syysmyrsky katkaisi kesken
kauneimman kukoistuksen.
Monet ystävät eivät voineet olla sinua
saattamassa viimeiseen lepoosi vaik*
ia olisivat tahtoneet, mutta sentään
liautakumpusi peitettiin kauniilla kuk-hlaitteilla
joiden alla nyt lepää kesken
aittunut kallis elonlilja, joka juuri oli
puhkeamassa kukkaan. Valkea lumi-raippa
peittäköön lempeästi kumpusi ja
kevään tullen kukkivat haudallasi kauneimmat
kukat, jotka ovat muistona
ranhemmiltasi, veljiltäsi ja ystäviltäsi.
T Y Y l N i E SHiliMAiN.
ittää teitä neu-kin
tulevaisuu-iehdannut
tut-
)a, ja ne taas
sitä niin luon-nyt
minkään-lisuutta,
vaan
uvan sekä pa-ääkärin
oven
votuksin jätti
pystyT^'.' maiselta
kiitolli-olisivat
tei-lelppo
silloin
ielä sanotuk-mään
i poistetaan
i. Värjätys-hra
saadaan
muuten ne
asi.
Jaa, missäkö on paikka, jolla on näin
kauniilta kajahtava nimi, Blue Water,
Sininen vesi? Täällähän se on Sarnian
liepeillä. Ikävä kyllä emme näe tuota
sinistä vettä, sUlä tämän Blue Waterm
ja St. Clair-joen välillä on kuuluisa Po-
Iperin keinokumitehdas, sekä Dow
Chemical-tehtaan aluetta on jo maili-
^upalla. Tiedän, että kansalaisiamme
ön ollut tätä rakentamassa aina äärim-
^ e s t ä lännestä ja Setä Samin puolel-
^ aina Californiaa myöten, ja teitä sa-nioinkuin
muitakin ihmisiä ehkä kiinnostaa,
kun kerron tämän Blue Waterm
housusta.
J^Iuuten tämä kylämme pistää sil-
•öään h>>vin suloiselta sekasotkulta, kun
ajattelee, että tänne olisi yhtä hyvin
'öinut järjestää suorat kadut eikä suro-
JeHa tänne ns. sirkkeleitä. iMutta huo-
•^atta tästä epäkohdasta taloja on
^iissut ihan kuin sieniä sateen jälkeen,
tntiset pienet yhden ja kahden huo-l^
een mökit ovat osapuilleen jo hävitet-
*i tai siirretty takapihoille varastohuö-
'^eiksi ja tUalle rakennettu yksi- ja kaksikerroksisia
taloja.
Liikerakennuks^ on pankki, posti-
^oöttori, parturi ^ k ä naisten kampaa-
^^•^ Rauta- ja sekatavarakauppoja on
^Jta, ravintoloita, autokorjaamoja ja
^J^äkin hotelli — vaikka oltf tanniskelu-
^ €i sfllä vielä ole. Mutta tuolla ei
Rakkaat ystävät, Liekin lukijat. En
ymmärrä, kumka ihmisen pitääkin tulla
niin hitaaksi. Siitä saakka, kun Liekissä
oli viimeinen osa Suomimatkakertomus-tani,
ajattelin heti kirjoittaa Ystävien
pakinoihin, mutta aina se on jäänyt päivästä
toiseen.
Minua on kannustanut kirjoittamaan
montakin syytä. Ensimmäinen on se,
että tahdon kiittää Liekin lukijoita siitä
suuresta huomiosta, jota. he ovat
osoittaneet vähäpätöisen kertomukseni
johdosta. Olen ollut ihan hämmästynyt,
että olen saanut niin paljon huomiota
osakseni monella eri tavalla kirjoituksilla,
persoonakirjeillä y.m. Tuntuu
kuin olisin saanut palkan työstäni.
Kiitos vain vieläkin.
OEräältä toverilta Timmmsistä sain
pitkän kirjeen. Hän kyseli eri henkilöistä
ja heidän kohtaloistaan Suomessa,
ajatellen, että olisin mahdollisesti heistä
jotain kuullut, kun satuin liikkumaan
niillä paikkakuimilla. Olisin hänen kirjeensä
halusta vastannut, sillä tapani
on aina vastata kirje, tuli se mistä tai
keneltä tahansa, mutta tavalla tai toisella
tuo kirje katosi kuin aamukaste,
enkä ole sitä vieläkään löytänyt ja kuitenkin
minusta tuntuu, että se pitäisi
olla tallella jossain. Sanotaakin, että
"tallelle vanha panee, mutta ei muista".
Joka tapauksessa en ole sitä löytänyt.
Mikä ikävintä, en edes muista
hänen nimeään, enkä myöskään osoitettaan.
Toivon, että hän lukee tämän
ja saa täten tietää, miksi ei kirjeeseensä
ole tullut vastausta. Pyydän anteeksi
leväperäisyyttäni, langetkoon sitten
syy joko kiireen, vanhuuden tai huolimattomuuden
kontolle.
T. k. 1 päivänä sain vielä yhden kirjeen,
koskien myös kertomustani ja niin
päätin lyödä kiirettä korvalle ja läjäyttää
laiskuutta saman tien. Minusta on
kirjoittaminen hauskaa työtä, kun vain
olisi aikaa. Vielä hauskempaa se on silloin,
jos lukijat kirjoituksista pitävät.
Minä tykkään kirjoittaa tosikertomuksia
ja ne ovatkin helpompia sellaiselle,
joka e* ole mikään anmiattikynäilijä. Ne
henkilöt, joilta olen saanut kirjeitä matkakertomukseni
johdosta, ovat sanoneet
nyt ole väliäkään.
Suomalainen Järjestö toimii melkeinpä
vilkkaasti verrattuna näihin olosuh-^
teisiin, kun ei ole omaa haalia. Ko- .
kouksia ja kerhoiltoja pidetään ivuoron
perään perheissä. On ollut ohjelmailta-miakin.
Näitä tilaisuuksia varten olemme
saaneet vuokrata tshekkoslovakialaisten
haalia. Kovin ilahduttavaa on oF-lut
se, että olemme näihin ohjelmailta-miimme
saaneet tänne tovereita myös
VVindsorista ja Detroitista, sillä suomalainen
joukkomme on hyvin pieni ja
melkeinpä poikkeuksetta vanhempaa
polvea. Onhan meillä myös nuorisoa,
mutta sillä ovat omat harrastuksensa.
Nuoristakin on osa toiskielisten kanssa
naimisissa. Vasta äskettäinkin vihittiin
täkäläisess.ä lutherilaisessa kirkossa
avioliittoon puolalais-ruotsalaisista
vanhemmista syntyisin oleva miss Bette
Jackson ja Arnold A. -Kaija.
Työmaat yleensä ovat kä3mnissä,.
mutta on toisista jo vähennetty työvoimaa
joukoittain. Sateet ovat tehneet
paljon haittaa, sillä täällä on kovin sa-viperäinen
maa. (Kun miehet tarpovat
päivät rakennustyömailla raskaassa sa-viliejussa,
niin illalla ovat niin väsyneitä,
etteivät jaksa kissaa sanoa.
^Kaikesta huolimatta lausun kansalai-semme
tervetulleiksi Blue Wateriin, jos
millom kulkunne johtaa tänne päin.
KAARINA.
Olen ajatellut mielessäni, että eikö
Antilla ollut ketään läheistä ystävää,
toveria Liekin lukijoissa, joka olisi muistanut
häntä muutamilla riveillä mainita
Liekin palstoilla, sillä olihan Antti Liekin
alustaja kuten Vapaudenkin.
Mutta koska en ole nähnyt mitään,
niin katson itse voivani sen tehdä, sillä
olenhan tuntenut .\ntin siitä saakka kuin
Suomesta nuorena tyttönä tänne Port
.Arthuriin tulin.
CVIonissa näytelmissä sitä oltiin yhdessä,
monissa komiteoissa ja kokouksisssa
aikoinaan vaikka viimeisimpinä vuosina
ei niinkään paljoa.
Nuorena miehenä Antti siirtyi tänne
kuitataan kuten sitä sanottiin Suomesta
lähtiessä, mutta ehkä tämä maa ei ollut
hänelle kultala paremmin kuin kenelle
muulle työläiselle, sillä kättensä työllä
hänen kuten työläisten yleensä oli hankittava
toimeentulo, jossa yhteistä kuormaa
kantamassa oli hänen puolisonsa
Mimmi. Tänne he perustivat kotinsa,
kasvattivat lapsiparven, täällähän uhrasi
parhaat voimansa ja täällä hän jou-tohetkinään
otti osaa järjestöjen toimintaan,
joten nimensä on piirtynyt sivät heidät siitä tuhatvvoUsesta unesta,
Jukka oa jo pari .keirtaa ehllnyl tokaista,
että en o!e vieläkään kiittänyt
siitä rahalahjasta, mikä hyväkseni kerättiin.
En todellakaan oie, mutta ym-märtäähän
sen Jokainen, että olen väsynyt
matkasta ja lähtiessä olin niin väsynyt
heinätyöstä, etten istuallani pysynyt
junassa, A^aan aina kallistuin nukkumaan.
«Niin toki, hyvdX kerääjät ja lahjoittajat,
monet lämpimät kiitokset siitä rahalahjasta,
kyliä se oli suuri ^ u matkallani.
Sain sillä sievän matkalaukim ja
edestakaisen junalipun Sudburyn ja
Ne\v Yorkin välillä. Laivalipun ansaitsin
maton kutomisella. Kyllä siinä polkea
sai, se täytyy myöntää, mutta niinhän
polki Minda Katainenkin, vaikka
toisenlaista konetta ja vanhan maan rei-su
on tehty, eikö niin?
Luin Vapaudesta, kuinka suuret määrät
joulupaketteja on taaskin lähetetty
vanhaan kotimaahan. Se on hyvin kauniisti
tehty, mutta tuskin kukaan, joka
siellä ei ole ollut, uskoo, mikä tiedonjano
noita omaisiamme siellä kiusaa ja
siinä me voisimme auttaa sillä, että järjestäisimme
heille lukemista, vaikka Liekin,
Joulun, taikka sitten Uuden Naisen
Suomesta. Monia muita edistysmielisiä
julkaisuja löytyy, mitkä herättäi-työväenluokan
historiaan lähtemättömänä.
Pitkä ja vaiherikas on ollut se
taival minkä hän ehti matkaamaan 70-
vuotisen elon taipaleella ja 40-vuotisella
taipaleella järjestön toiminnan mukana.
Hänen viimeisimmät toiveensa eivät toteutuneet
sillä hän halusi nähdä täällä
vietettävät ensikesän liittojuhlat, ja hän
halusi nähdä vietettävän CSJ:n 40-vuo-tisjuhlaa,
mutta hän nukkui ikuiseen
uneen ennenkuin toiveensa toteutui.
Lepää rauhassa Antti, me jälkeien
jääneet viemme taistelulippua eteenpäin
ja toiminnallamme pystytämme
haudallesi muistojen seppeleen.
TOVERI.
Äskettäin sain kuulla, että on keksitty
uusi lääkejärjestelmä, millä voi pidentää
noin 5 vuotta elämäänsä. Nyt,
kun Canadan hallituskin on rikastunut,
on se tullut ajatelleeksi, että vanhat työjuhdatkin
tarvitsisivat saada hallituksen
ansioista vähän elämän huojennusta,
ja laatinut yleisen vanhuuseläkelam,
joten eläkettä saa ruinaamatta ja ilman
alenta/vaa köyhyydentodistusta, jolca ei
itse asiassa aina pidä paikkaansa, sillä
varansa voi salata mutta köyhyyttään ei.
Niin, minäkin toivon pääseväni ensi
tammikuusta alkaen siitä osalliseksi.
Ajattelin,^että nythän minunkin siis kannattaa
tarttua siihen elämänpitennys-hommaan.
Menin kauppaan ostamaan
elämänpitentäjää, mustaa malanssia
(kuuluu siihen kuuriin muitakin aineita,
mutta alotan nyt siitä) ja olen ottanut
sitä nyt ruokalusikallisen — on
tosin tainnut jäädä muutamia päiviä
ottamattakin, niin pahaa se on — päivässä
ja alkanut kuulustella, minkä.vai-kutuksen
se tekee. En tiedä., liekö usko
vai malanssi auttanut, mutta tunnen niin
kovaa työnhalua. Matot on kuitenkin
kudotut ,täkit tehtyrvillat karstattu ja
kehrätty, joten on ajateltava, mihin tuhlata
tätä yhä paisuvaa energiaa. No,
tehneensä Suomimatkan ajatulcsissaan
kanssani.
Kiitos vain niiellyttävästä matkaseurasta
ja läikesta ystävyydestärme!
Rauhallista joulua ja samoin uutta
vuotta! Ja aina rauha olkoon tunnussanamme
tänä aikana. Voimakas tahto
vie asian voittoon, koska se pakottaa tekemään
jotain asiansa puo^sta.
MINDÄ KATÄiNM^.
jossa he raukat vielä enimmäkseen uinuvat.
Kyllä siellä kirjallisuutta on, mutta
sitä ei osteta, koska sitä näkyy kertyvän
ilmankin. Sitä tulee senkin seitse-mältäftahkolta
ja kaikki puhuvat ''totta",
koska pohjana on raamattu. Toiset
tutkivat niitäkin ja toiset eivät ja
ovat kuin tuuliajolla pahalla lautalla.
Kun joiltain kysyin, että "oletteko te
todella vielä noin vanhoillisia-', niin
yleinen vastaus oli melkein aina se, että
leipäpaikka pakottaa olemaan ja naapurin
takia täytyy joskus kirkossakin
käydä, vaikka ei tuo oikein huvittaisi,
kun kirkollismaksutkin ovat niin suuret.
Ajatelkaamme, mitä me teemme naa-puriemme
tähden! Emme kertakaikkiaan
mitään. Toivoisin, että tästä lä-tien,
ellei naapuriin voitaisi rahavaikeuksien
taida tilata lehteä, yrittäisimme
sen joukolla hänelle hommata.
Kauniisti teitä kaikkia kiittäen:
«BIJMI P.ALOM.ikL
mitäs muuta, alan kirjoittaa Liekkiin.
Nyt siis Liekin lukijat näkevät malans-sin
vaikutuksen. Koettakaapa toisetr
kin, pitkän aikaa kirjoittamisen laiminlyöneet
malanssin vaikutusta.
Njrt vain pitäisi tietää, kuinka pitkäksi
elämä on alusta saakka määrätty, että
vbisi sitten laskea kuoltuaan, pitenikö
se viidellä vuodella.
Niin kaunis ja ihana kuin saaremme
onkin, on siinä huonojakin puolia. Kalastajat
moittivat, että tämä Sointu-lan
asema on huonosti valittu, ei ole hyvää
satamaa, ei ole paateille turvaa länsi-
eikä itämyrskyillä. Äskettäin riehui
sellainen myrsky, etteivät mitkään poijut
ja ankkurit pitäneet. Kalamiehet
olivat hädässä, ei muuta kuin mennä siihen
kiehuvaan kattilaan vain pikku paatilla
pelastamaan leipäpuutaan. Me
rannallaolijat katselimine kauhulla, selviävätkö
he sieltä hengissä, mutta selvi-siväthän
he ilman suurempia vaurioita
ja ajoivat paattinsa suojaisempaan paikkaan.
Sanoivat siellä olleen ainakin sa- •
ta paattia ja miehet sisällä odottivat
myrskyn tyyntymistä.
'Sattuu sitä hädässä hauskojakin tapauksia.
Kertovat erään emännän lähteneen
miestään hakemaan pelastamaan
paattiaan. Mies oli autolla kaupassa
käymässä. Hätäsanoman saatuaan
oli mies tullut autosta ja lähtenyt
juoksemaan, luotti enemmän jalkoihinsa
kuin autoon (en tiedä, onko se tosi,
Lauantaina, jouliikuUn 15 päivänä, 1951 Sivu 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 15, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-12-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki511215 |
Description
| Title | 1951-12-15-07 |
| OCR text | ; Vain yksi hiusneula hmm heittH-at sen • seonVerankädensei-kuollut. Ja pieni; ja herätti sen hen- ' ein hauskin leikki oli- »aailmaan! LMaaflma hänen kaunis nenän-otsa oli oma, samoin •uka, ja Xanne levitti 1 Mta, jotka olivat pai- l iin Nannen omat tai I set, maasta maahan. ! lUmassa oli lämmin elkää, kysyi Nanne lukkuvan maailman yvänyön koko maa-. )iseen korvaan. Ve-i illalla Klimille — !ti. Kuinka paljon pyysi ja sai! mmiiii jjjgrid kuoli tääSä" Fcrt- Ärtliurissa •^liilassa lyhyesi sakaisdea jälkeen ^jjilialvaukseen ja fesHdattiin marras- 28 päivänä oinsistensa saattama-een paremmin miellä kerralla menin riutta he pitivät si-i, etenkin isäni, ja 1 mieheni luo. Kat- . ja käsivarsiani 5Sä ovat." )rkeat sinipunaiset ;eet olivat revitty. tte minun teke-ran ole vaimollen- 2 varmasti hj-väk-akaa käsittelyä." i tämä: Ottakaa )aa maa ja jokai-lää ihmisarvoista i vielä, eikä teillä i haluaisitte uh- 3ti ehjänä. Men-irille ja antakaa ten käy tte" asian-teillä on nämä todistajaa niin ti kotia> sillä jos elä kurittaa niin li teillä ole mi-päivä saavat vi-itustua merkilli- Ja omaa onne-iaa. Joko mie-m paremmaksi, roitte alkaa elämän kurituksen in hy^'änsä niin iessa parempaa a. Miten kummallinen on elämän laki, se jäärää monen jättämään tämän maalli-vaelluksensa juuri elämän kevään ^uneimmillaan ollessa kuten Ingridkin oli vasta 17-vuotias. Elämä hymyili iänelle kauniina ja puhtaana kaikkialta. Hän aikoi jatkaa opmtojaan «voidakseen gada itselleen helpomman elämän, että tarvitsisi raataa raskaissa töissä. Hän sai itselleen monia ystäviä ja otti osaa moniin eri pyrintöihin. Hän harrasti laulua ja omasi erittäin kauniin äänen, kuuluen muunmuassa "Kaiku"-kuoroon. Hän harrasti näyttelemistä ja hänellä oli taipumuksia tälläkin alalla. Ingridin piti esiintyä ensikerran suuremmassa osassa näytelmässä "Purimossa*", mutta sit-tfn ankara tauti kohtasi hänet ja hän ei voinut voittaa taudin kovaa otetta, ehkä siksi, että hänessä oli toimitettu juuri umpisuolen leikkaus ennenkuin alkoi koulunsa, joten senkin seurauksesta hän oli \ielä heikko. Mutta hän oli innostunut kaikkiin toimintoihin, otti osaa myöskin v.- ja ».-seura Iskun toimintaan, joten Ingridin menetys joukostammie oli suuri isku. Mutta se oli kuoleman laki, joka määräsi hänen jättämään kaiken sen mistä hän piti, minkä eteen työskenteli, mikä oli ihanteensa, määräsi jättämään äidin ja Mn, veljet ja kaikki omaiset ja ystävät joita hän rakasti ja jotka rakastivat Ingridiä. Xuku rauhassa Ingrid, nuori toveri, jonka elonlanka katkesi liian (varhain. Muistamme sinua kuin kaunista kukkaa, jonka ankara syysmyrsky katkaisi kesken kauneimman kukoistuksen. Monet ystävät eivät voineet olla sinua saattamassa viimeiseen lepoosi vaik* ia olisivat tahtoneet, mutta sentään liautakumpusi peitettiin kauniilla kuk-hlaitteilla joiden alla nyt lepää kesken aittunut kallis elonlilja, joka juuri oli puhkeamassa kukkaan. Valkea lumi-raippa peittäköön lempeästi kumpusi ja kevään tullen kukkivat haudallasi kauneimmat kukat, jotka ovat muistona ranhemmiltasi, veljiltäsi ja ystäviltäsi. T Y Y l N i E SHiliMAiN. ittää teitä neu-kin tulevaisuu-iehdannut tut- )a, ja ne taas sitä niin luon-nyt minkään-lisuutta, vaan uvan sekä pa-ääkärin oven votuksin jätti pystyT^'.' maiselta kiitolli-olisivat tei-lelppo silloin ielä sanotuk-mään i poistetaan i. Värjätys-hra saadaan muuten ne asi. Jaa, missäkö on paikka, jolla on näin kauniilta kajahtava nimi, Blue Water, Sininen vesi? Täällähän se on Sarnian liepeillä. Ikävä kyllä emme näe tuota sinistä vettä, sUlä tämän Blue Waterm ja St. Clair-joen välillä on kuuluisa Po- Iperin keinokumitehdas, sekä Dow Chemical-tehtaan aluetta on jo maili- ^upalla. Tiedän, että kansalaisiamme ön ollut tätä rakentamassa aina äärim- ^ e s t ä lännestä ja Setä Samin puolel- ^ aina Californiaa myöten, ja teitä sa-nioinkuin muitakin ihmisiä ehkä kiinnostaa, kun kerron tämän Blue Waterm housusta. J^Iuuten tämä kylämme pistää sil- •öään h>>vin suloiselta sekasotkulta, kun ajattelee, että tänne olisi yhtä hyvin 'öinut järjestää suorat kadut eikä suro- JeHa tänne ns. sirkkeleitä. iMutta huo- •^atta tästä epäkohdasta taloja on ^iissut ihan kuin sieniä sateen jälkeen, tntiset pienet yhden ja kahden huo-l^ een mökit ovat osapuilleen jo hävitet- *i tai siirretty takapihoille varastohuö- '^eiksi ja tUalle rakennettu yksi- ja kaksikerroksisia taloja. Liikerakennuks^ on pankki, posti- ^oöttori, parturi ^ k ä naisten kampaa- ^^•^ Rauta- ja sekatavarakauppoja on ^Jta, ravintoloita, autokorjaamoja ja ^J^äkin hotelli — vaikka oltf tanniskelu- ^ €i sfllä vielä ole. Mutta tuolla ei Rakkaat ystävät, Liekin lukijat. En ymmärrä, kumka ihmisen pitääkin tulla niin hitaaksi. Siitä saakka, kun Liekissä oli viimeinen osa Suomimatkakertomus-tani, ajattelin heti kirjoittaa Ystävien pakinoihin, mutta aina se on jäänyt päivästä toiseen. Minua on kannustanut kirjoittamaan montakin syytä. Ensimmäinen on se, että tahdon kiittää Liekin lukijoita siitä suuresta huomiosta, jota. he ovat osoittaneet vähäpätöisen kertomukseni johdosta. Olen ollut ihan hämmästynyt, että olen saanut niin paljon huomiota osakseni monella eri tavalla kirjoituksilla, persoonakirjeillä y.m. Tuntuu kuin olisin saanut palkan työstäni. Kiitos vain vieläkin. OEräältä toverilta Timmmsistä sain pitkän kirjeen. Hän kyseli eri henkilöistä ja heidän kohtaloistaan Suomessa, ajatellen, että olisin mahdollisesti heistä jotain kuullut, kun satuin liikkumaan niillä paikkakuimilla. Olisin hänen kirjeensä halusta vastannut, sillä tapani on aina vastata kirje, tuli se mistä tai keneltä tahansa, mutta tavalla tai toisella tuo kirje katosi kuin aamukaste, enkä ole sitä vieläkään löytänyt ja kuitenkin minusta tuntuu, että se pitäisi olla tallella jossain. Sanotaakin, että "tallelle vanha panee, mutta ei muista". Joka tapauksessa en ole sitä löytänyt. Mikä ikävintä, en edes muista hänen nimeään, enkä myöskään osoitettaan. Toivon, että hän lukee tämän ja saa täten tietää, miksi ei kirjeeseensä ole tullut vastausta. Pyydän anteeksi leväperäisyyttäni, langetkoon sitten syy joko kiireen, vanhuuden tai huolimattomuuden kontolle. T. k. 1 päivänä sain vielä yhden kirjeen, koskien myös kertomustani ja niin päätin lyödä kiirettä korvalle ja läjäyttää laiskuutta saman tien. Minusta on kirjoittaminen hauskaa työtä, kun vain olisi aikaa. Vielä hauskempaa se on silloin, jos lukijat kirjoituksista pitävät. Minä tykkään kirjoittaa tosikertomuksia ja ne ovatkin helpompia sellaiselle, joka e* ole mikään anmiattikynäilijä. Ne henkilöt, joilta olen saanut kirjeitä matkakertomukseni johdosta, ovat sanoneet nyt ole väliäkään. Suomalainen Järjestö toimii melkeinpä vilkkaasti verrattuna näihin olosuh-^ teisiin, kun ei ole omaa haalia. Ko- . kouksia ja kerhoiltoja pidetään ivuoron perään perheissä. On ollut ohjelmailta-miakin. Näitä tilaisuuksia varten olemme saaneet vuokrata tshekkoslovakialaisten haalia. Kovin ilahduttavaa on oF-lut se, että olemme näihin ohjelmailta-miimme saaneet tänne tovereita myös VVindsorista ja Detroitista, sillä suomalainen joukkomme on hyvin pieni ja melkeinpä poikkeuksetta vanhempaa polvea. Onhan meillä myös nuorisoa, mutta sillä ovat omat harrastuksensa. Nuoristakin on osa toiskielisten kanssa naimisissa. Vasta äskettäinkin vihittiin täkäläisess.ä lutherilaisessa kirkossa avioliittoon puolalais-ruotsalaisista vanhemmista syntyisin oleva miss Bette Jackson ja Arnold A. -Kaija. Työmaat yleensä ovat kä3mnissä,. mutta on toisista jo vähennetty työvoimaa joukoittain. Sateet ovat tehneet paljon haittaa, sillä täällä on kovin sa-viperäinen maa. (Kun miehet tarpovat päivät rakennustyömailla raskaassa sa-viliejussa, niin illalla ovat niin väsyneitä, etteivät jaksa kissaa sanoa. ^Kaikesta huolimatta lausun kansalai-semme tervetulleiksi Blue Wateriin, jos millom kulkunne johtaa tänne päin. KAARINA. Olen ajatellut mielessäni, että eikö Antilla ollut ketään läheistä ystävää, toveria Liekin lukijoissa, joka olisi muistanut häntä muutamilla riveillä mainita Liekin palstoilla, sillä olihan Antti Liekin alustaja kuten Vapaudenkin. Mutta koska en ole nähnyt mitään, niin katson itse voivani sen tehdä, sillä olenhan tuntenut .\ntin siitä saakka kuin Suomesta nuorena tyttönä tänne Port .Arthuriin tulin. CVIonissa näytelmissä sitä oltiin yhdessä, monissa komiteoissa ja kokouksisssa aikoinaan vaikka viimeisimpinä vuosina ei niinkään paljoa. Nuorena miehenä Antti siirtyi tänne kuitataan kuten sitä sanottiin Suomesta lähtiessä, mutta ehkä tämä maa ei ollut hänelle kultala paremmin kuin kenelle muulle työläiselle, sillä kättensä työllä hänen kuten työläisten yleensä oli hankittava toimeentulo, jossa yhteistä kuormaa kantamassa oli hänen puolisonsa Mimmi. Tänne he perustivat kotinsa, kasvattivat lapsiparven, täällähän uhrasi parhaat voimansa ja täällä hän jou-tohetkinään otti osaa järjestöjen toimintaan, joten nimensä on piirtynyt sivät heidät siitä tuhatvvoUsesta unesta, Jukka oa jo pari .keirtaa ehllnyl tokaista, että en o!e vieläkään kiittänyt siitä rahalahjasta, mikä hyväkseni kerättiin. En todellakaan oie, mutta ym-märtäähän sen Jokainen, että olen väsynyt matkasta ja lähtiessä olin niin väsynyt heinätyöstä, etten istuallani pysynyt junassa, A^aan aina kallistuin nukkumaan. «Niin toki, hyvdX kerääjät ja lahjoittajat, monet lämpimät kiitokset siitä rahalahjasta, kyliä se oli suuri ^ u matkallani. Sain sillä sievän matkalaukim ja edestakaisen junalipun Sudburyn ja Ne\v Yorkin välillä. Laivalipun ansaitsin maton kutomisella. Kyllä siinä polkea sai, se täytyy myöntää, mutta niinhän polki Minda Katainenkin, vaikka toisenlaista konetta ja vanhan maan rei-su on tehty, eikö niin? Luin Vapaudesta, kuinka suuret määrät joulupaketteja on taaskin lähetetty vanhaan kotimaahan. Se on hyvin kauniisti tehty, mutta tuskin kukaan, joka siellä ei ole ollut, uskoo, mikä tiedonjano noita omaisiamme siellä kiusaa ja siinä me voisimme auttaa sillä, että järjestäisimme heille lukemista, vaikka Liekin, Joulun, taikka sitten Uuden Naisen Suomesta. Monia muita edistysmielisiä julkaisuja löytyy, mitkä herättäi-työväenluokan historiaan lähtemättömänä. Pitkä ja vaiherikas on ollut se taival minkä hän ehti matkaamaan 70- vuotisen elon taipaleella ja 40-vuotisella taipaleella järjestön toiminnan mukana. Hänen viimeisimmät toiveensa eivät toteutuneet sillä hän halusi nähdä täällä vietettävät ensikesän liittojuhlat, ja hän halusi nähdä vietettävän CSJ:n 40-vuo-tisjuhlaa, mutta hän nukkui ikuiseen uneen ennenkuin toiveensa toteutui. Lepää rauhassa Antti, me jälkeien jääneet viemme taistelulippua eteenpäin ja toiminnallamme pystytämme haudallesi muistojen seppeleen. TOVERI. Äskettäin sain kuulla, että on keksitty uusi lääkejärjestelmä, millä voi pidentää noin 5 vuotta elämäänsä. Nyt, kun Canadan hallituskin on rikastunut, on se tullut ajatelleeksi, että vanhat työjuhdatkin tarvitsisivat saada hallituksen ansioista vähän elämän huojennusta, ja laatinut yleisen vanhuuseläkelam, joten eläkettä saa ruinaamatta ja ilman alenta/vaa köyhyydentodistusta, jolca ei itse asiassa aina pidä paikkaansa, sillä varansa voi salata mutta köyhyyttään ei. Niin, minäkin toivon pääseväni ensi tammikuusta alkaen siitä osalliseksi. Ajattelin,^että nythän minunkin siis kannattaa tarttua siihen elämänpitennys-hommaan. Menin kauppaan ostamaan elämänpitentäjää, mustaa malanssia (kuuluu siihen kuuriin muitakin aineita, mutta alotan nyt siitä) ja olen ottanut sitä nyt ruokalusikallisen — on tosin tainnut jäädä muutamia päiviä ottamattakin, niin pahaa se on — päivässä ja alkanut kuulustella, minkä.vai-kutuksen se tekee. En tiedä., liekö usko vai malanssi auttanut, mutta tunnen niin kovaa työnhalua. Matot on kuitenkin kudotut ,täkit tehtyrvillat karstattu ja kehrätty, joten on ajateltava, mihin tuhlata tätä yhä paisuvaa energiaa. No, tehneensä Suomimatkan ajatulcsissaan kanssani. Kiitos vain niiellyttävästä matkaseurasta ja läikesta ystävyydestärme! Rauhallista joulua ja samoin uutta vuotta! Ja aina rauha olkoon tunnussanamme tänä aikana. Voimakas tahto vie asian voittoon, koska se pakottaa tekemään jotain asiansa puo^sta. MINDÄ KATÄiNM^. jossa he raukat vielä enimmäkseen uinuvat. Kyllä siellä kirjallisuutta on, mutta sitä ei osteta, koska sitä näkyy kertyvän ilmankin. Sitä tulee senkin seitse-mältäftahkolta ja kaikki puhuvat ''totta", koska pohjana on raamattu. Toiset tutkivat niitäkin ja toiset eivät ja ovat kuin tuuliajolla pahalla lautalla. Kun joiltain kysyin, että "oletteko te todella vielä noin vanhoillisia-', niin yleinen vastaus oli melkein aina se, että leipäpaikka pakottaa olemaan ja naapurin takia täytyy joskus kirkossakin käydä, vaikka ei tuo oikein huvittaisi, kun kirkollismaksutkin ovat niin suuret. Ajatelkaamme, mitä me teemme naa-puriemme tähden! Emme kertakaikkiaan mitään. Toivoisin, että tästä lä-tien, ellei naapuriin voitaisi rahavaikeuksien taida tilata lehteä, yrittäisimme sen joukolla hänelle hommata. Kauniisti teitä kaikkia kiittäen: «BIJMI P.ALOM.ikL mitäs muuta, alan kirjoittaa Liekkiin. Nyt siis Liekin lukijat näkevät malans-sin vaikutuksen. Koettakaapa toisetr kin, pitkän aikaa kirjoittamisen laiminlyöneet malanssin vaikutusta. Njrt vain pitäisi tietää, kuinka pitkäksi elämä on alusta saakka määrätty, että vbisi sitten laskea kuoltuaan, pitenikö se viidellä vuodella. Niin kaunis ja ihana kuin saaremme onkin, on siinä huonojakin puolia. Kalastajat moittivat, että tämä Sointu-lan asema on huonosti valittu, ei ole hyvää satamaa, ei ole paateille turvaa länsi- eikä itämyrskyillä. Äskettäin riehui sellainen myrsky, etteivät mitkään poijut ja ankkurit pitäneet. Kalamiehet olivat hädässä, ei muuta kuin mennä siihen kiehuvaan kattilaan vain pikku paatilla pelastamaan leipäpuutaan. Me rannallaolijat katselimine kauhulla, selviävätkö he sieltä hengissä, mutta selvi-siväthän he ilman suurempia vaurioita ja ajoivat paattinsa suojaisempaan paikkaan. Sanoivat siellä olleen ainakin sa- • ta paattia ja miehet sisällä odottivat myrskyn tyyntymistä. 'Sattuu sitä hädässä hauskojakin tapauksia. Kertovat erään emännän lähteneen miestään hakemaan pelastamaan paattiaan. Mies oli autolla kaupassa käymässä. Hätäsanoman saatuaan oli mies tullut autosta ja lähtenyt juoksemaan, luotti enemmän jalkoihinsa kuin autoon (en tiedä, onko se tosi, Lauantaina, jouliikuUn 15 päivänä, 1951 Sivu 7 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-12-15-07
