1951-12-15-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ca o
T.^MÄ on mrs. Jean Fieldin tarina,
nykyaikaisen californialaisen äidin,
joka erehtyi opettamaan^kaJidelle nuorelle
lapselleen rotujen tasa-tirvoisuutta ja
puhumaan heille sodan pahetta vastaan.
Sen vuoksi kahden valtion oikeuslaitokset
yhtyivät asettaakseen lapset
isänsä huoltoon, isän, joka hylkäsi perheensä
kuri lapset olivat pieniä, ja jobi
ei osoittanut kiinnostusta heihin
kymmeneen \'UOteen, jolla ajalla äiti yksin
kamppaili heidän kasvattamisensa ja
elättämisensä kanssa.
Poika ja tyttö on pakoitettu melkein
vuoden asumaan Oklahomassa isänsä
kanssa jota he halveksivat, jolla on pitkäaikainen
juopon, uhkapelurin, maksu-osoituksen
väärennyksestä vangitun maine
ja joka on avioliitossa Oklahoman lakia
rikkoen, joka kieltää avioliiton en-simäisen
serkun kanssa."
Tislauksesta kertovien sanomalehtien
kuohuttamana^ oryat califprnialaiset —
joista monet pyat jm mieltä mrs. Fieldin
mielipiteen karissa sodasta, mutta jotka
uskovat, että hänellä on oikeus pitää
lapsensa ja kasvattaa heitä miten haluaa
— ovat kokoontuneet asian.ympärille.
He ovat perustaneet Jean Field-komi-tean,
5010 Simset Blvd., Los Angeles, ja
yrittävät epätoivoisesti kerätä kolmentuhannen
dollarin summan mikä tarvitaan
uuden oikeustaistelun rahoittamiseen
Oklahomassa lasten äidilleen palauttamiseksi.
Sj-nnit joista mrs. Fieldia rangaistaan
orat poikansa Jayn, joka nyt on 14-vuo-tias
ja tämän sisaren, 11 «vuotiaan Mary
Kayen opettaminen pitämään neeke-reitä
tasa-arvoisina ja vastustamaan nykyistä
amerikalaista sekaantumista Korean
£oteag„3,7:ityl?senä pakottaa valkoisen
rodun ylivallan fasismi tummaihoisten
maan väestölle.
Lasten isä, Vernon, on pklahcmialai-nen,
tuon valtion ylilakimiehen apulaisen
J. Walker Fieldin poika, ja itse lakimiesyhdistyksen
jäsen, ivaikka ei ole
koskaan lakimiehen ammattia harjoittanut.
Puhe neekerisortoa vastaan ei
ole mieluista Oklahomassa.
'^Irs. Field on kirjoittanut asiasta
oman tarinansa, jota hänen puolustuskomiteansa
on laajasti levittänyt. Siinä
hän kertoo miten miehensä jätti hänet
neljän vuoden avioliiton jälkeen.
"Toukokuussa ,1940 heräsin, eräänä
yönä löytääkseni koneella kirjoitetun
paperilapun: 'Minä en enää halua edesvastuuta
vaimosta ja kahdesta lapsesta,
joten tässä se on sinun sylissäsi. Olen
pahoillani, mutta niin se on.'
Lapset olivat kolmen vuoden vanha
poika Jay ja kolmen viikon vanha tyttö,
Mary 'Kaye. Asuimme kalustetussa
kaksoistalossa Chickashassa, Oklahomassa,
jossa naieheni Vernon työskenteli
Retail Credit-yhtiön tarkastajana
Hänen vaatteensa olivat poissa ja
m\öskin perheen auto; istuin lopun yötä
yrittäen miettiä mitä tehdä. Minulla
oli kolme senttiä ja olin käyttänyt loppuun
lasten ruuan."
^irs. Field lainasi hiukan rahaa, vei
hapset asumaan sukulaistensa luokse
Tulsaan ja sai toimen siellä pikakirju-rina
viidentoista dollarin viikkopalkal-la.
Lokakuussa hän sai avioeron, joka
määräsi 30 dollaria kuussa lasten elatusta.
Mutta näiden vuosien kuluesssa hän
on tuskin saanut siitä puoltakaan.
'Talvella 1941," kertoo mrs. Field,
'sain Vernonin kutsuntalautakunnalta
Illinoisista kirjeen, jossa sanottiin, että
Vernon on anonut vapautusta armeijias-»
ta seit pmiste^!^..että .hän:eSättm- vai-.
'J^oaan ja: ka^»?r- Issfca^ ja py3?dsttiiit vahvistusta.-
täfcrlmisimnaller, Mioa-Vöin-ainoastaan
vastata, että .dsmnk erossa.
ja vaikka erokirja määrää 30 dollaria
kuussa eläkettä lapsille, niin ainoastaan
kuusi dollaria on saatu. Vernon meni
sotapalvelukseen vuoden 1942 alussa.''
Kamppailevan äidin täytyi uhkauksilla
pakoittaa Field ottamaan armeijasta
lapsille kuuluva eläke.
Työ sotateollisuudessa toi enemmän
varoja mrs. Fieldille ja vuonna 1943 hän
meni uudelleen avioliittoon. Kaksi
vuotta myöhemmin ylennys hänen uudelle
miehelleen vaati heidät muuttamaan
Santa Monicaan, Calif.
Siellä mrs. Field ja lapsensa asuivat
Californian laillisina asukkaina viisi
vuotta. Perhe tuli h>^in toimeen. Rahaa
ei tullut Fieldilta, ymutta emme tarvinneetkaan
sitä". Suhteet Fieldin vanhempien
kanssa jatkuivat"* sopusointuisina
ja vanhempi Field usein vieraili
kuukausia kerrallaan entisen miniänsä
luona Californiassa.
Vuonna 1948 mrs. Fieldin toinen avioliitto
päättyi avioeroon.
Se oli isoäiti Lora Fieldin erään vierailun
aikana Santa Monicassa, kun häntä
tyrmistytti miniänsä suvaitsevaisuus
rotukysymyksessä, kuten hän myöhemmin
todisti kääntyessään miniäänsä
vastaan.
•'^Mrs. Field käski Jayn tuoda ystävänsä
.kotiin katsomaan televisionista
jalkapallopeliä," hän kertoi. "Jay kysyi
saako hän tuoda neekeripojan, äiti
vastasi, 'tietysti'," todisti anoppi.
Keväällä 1950 vanhempi Fiel kirjoitti
Jeanille, että he eivät voi tulla Califor-niaan
tänä kesänä, siis mitä jos hän antaisi
lasten viettää kesänsä Oklahoniias-sa?
iHeidän isänsä on siellä, juoppoutensa
melko hyvin kontrollissa, ja olisi
halukas näkemään lapsia. Äiti epäröi,
sitten suostui lupauksen perusteella, että
lapset palautetaan aikanaan kouluun
syksyllä.
Tämän kesäloman aikana isoisä Field
osallistui isoäidin kauhistukseen Jayn
oppien suhteen rotusuvaitsevaisuudesta.
"Hän osoitti suurta ihailua Jackie
Robinsonia, Larry Dobya ja Luke Eas-teria
kohtaan, kaikki neekeripallopelu-reita,
mutta harvoin lausui ylistyksen
sanaa toisista valkoisen rodun kuuluisuuksista
kansallisessa tai amerikkalaisessa
pallojoukkueessa", hän kertoi.
"Hän puhui hyvin arvostelevasti Oklahoman
laeista koskien valkoisen ja värillisen
rodun eristämistä teattereissa ja
muissa huvipaikoissa sekä junissa, katu-vaunuissa
jä kouluissa. Tässä yhteydessä
hän sanoi, että neekerit ovat yhtä hyviä
kuin valkoisetkin ja oikeutetut samoihin
etuoikeuksiin."
Hirveätä!
Ja kaiken tämän kukkuraksi tuli kaksi
kirjettä Jeanilta lapsille, vastaten
Kayn tiedusteluun Korean selkkauksesta
joka juuri oli puhjennut. Äiti puhui
siitä Korean kansan rohkeana yrityksenä
kukistaa Syngman Rheen turmeltunut
komento jota, hän sanoi, ei koskaan
oltu valittu, vaan pakotettu vastahakoiselle
kansalle Yhdysvaltain taholta. Vieläpä
hän ehdotti, että Kay keräisi nimiä
Tukholman rauhan vetoomuksen
alle. =
Siinä se oli. Mielfiummm kuin lähettäisivät
lapset äidilleen joka edelleen istuttaisi
sellaisia aatteita heihin, Fieldit
Oklahomassa rikkoivat lupauksensa kun
syyskuu saapui. Isä meni pidemmälle.
Hän meni oikeuteen ja vaati huolto-
oikeuden muuttamista sen perusteella,
että äiti oli sopimaton. Kuulustelupäivä
määrättiin ja siitä tiedotettiin äidille-
• -MJES^ Field- • maä^CMslMma'.- Cityyn, - -
mutta-FieMIt mnst salSin^f-Mnen-Eah- •- "
dä- hsp^- ennenkijm-.piksiÄ^y-- • Äii^-: .
es- ollut - koskam kstmmt lapsife' nntm-, •
Mr. ja mrs. Alfred Campbell, joiden kolme lasta kuoli onnetta^
miiudessa Tillsonbtsrgissa Ont, km heidän trokinsa jäi matkustajajunan
ruhjottavaksi. Molemmat vanhemmat ovat lääkärin hoidossa
onnettommtden jälkeen.
isänsä hylkäsi heidät kun he olivat pikkuisia
vauvoja. Nyt hän sen teki. Ja
lapset vuorostaan kertoivat hänelle kyynelsilmin
kuinka onnettomia he olivat,
eläen kurjassa talossa eivätkä koskaan
saaneet puhtaita vaatteita ylleen. He
rukoilivat päästä kotiin.
Oikeusjuttua viivytettiin. Eräänä
päivänä äidin sallittiin viedä lapset ajelulle
autossaan. "Kun hain lapset ja
kysyin minne he haluavat ajaa, sanoivat
he: 'Kotiin Calif omiaan.' Me menimme,"
kertoi äiti.
"Kun lapset kävelivät asuntoomme,
sanoi Mary Kaye: * Ah kuinka hauskaa
on olla jälleen nieidän sievässä, puhtaassa
kodissamme."
Mrs. Field pani lapset takaisin kouluun
ja oli levollinen. Hän tunsi olevansa
laillisten oikeuksiensa puitteissa. Viisi
vuotta hän oli ollut lapsineen Californian
laillinen asukas; Oklahomalla
ei ollut oikeutta sekaantua, sitäpaitsi
hänellä oli erotodistus Oklahomasta joka
antoi lapset hänet huostansa. Hän
oli turvassa.
Mutta hän ei tuntenut entisen puolisonsa
valtaa, puolison, jonka isä oli apu-lais-
asianajaja. Lokakuun 20 p. piiri-oikeuden
tuomari Clarence Hills Oklahoma
Cityssä sääti, että äiti oli "käyttänyt
edukseen hyväntahtoisuutta" viedessään
lapset pois ja luovutti isälle niiden
huolto-oikeuden, äidin ylenkatso-misen
perusteella. Sitten antoi äidin
vangitsemiskäskyn syyttäen tätä lapsi-varkaudesta.
Vernon Field lähti Santa Monicaan
oklahomalaisen lakivirkailijan kanssa ja
sai vangituksi entisen vaimonsa. Californian
kuvernööri Warren, kuultuaan
asian, kieltäytyi luovuttamasta mrs.
Fieldiä toiseen valtioon. Mrs. Fiel vapautui
takuulla, mutta lapset vietiin häneltä
ja pidettiin putkassa isän väitteen
perusteella, että muussa tapauksessa heidät
voitaisiin viedä pois maasta.
Juttu meni Lös Angeles-kauntin yli^
oikeuteen, jossa tuomari Walter R.
Evans päätti, että mrs, Fieldin kirjeet
Korean sodan suhteen todistivat^ hänen
sopimattomuutensa äidiksi. Hän vahvisti
Oklahoman päätöksen luovuttaa
lapset isälle, ja määräsi lapset palautettavaksi
isälleen.
Lapset eivät ymmärtäneet määräystä.
He luulivat, että äiti voitti. He hy^ ^
myilivät. Mrs. Field myöhemmin kirjoitti:
"Minä lopulta kysyin ymmärsivätkö
he mitä tuomari sanoi. Ylä,/hymyillen
he ;sanpmt,' €ttäv;dvät-.:^;'Minun:völi'^
•sac0ttaga.-hgiie>'^-:-£gsHi'hg
^ helmaani ja rupesi itkemään. Poikani
nojasi päänsä käteensä ja valitti yhä
toistaen, *Ah ei, ah ei, ah ei!'.
(Heidän isänsä lakimies hoputti tätä
ottamaan pois lapsensa. Minä pitelin
lapsiani ja pyj'sin pientä hetkeä sanoakseni
jäähyv^äiset heille. Tahdoin
sanoa muutaman sanan joka olisi ehkä
lievittänyt heidän tyrmistystään ja auttanut
heit^ sopeutumaan tähän luiu-heaanjseikkaan."
(Hänelle ei sallittu tilaisuutta siihen.
Lapset otettiin pois.
Nainen, joka oli tuonut heidät putkasta,
itki ja kiersi kätensä ympärilieni
sanoen, että oli tapahtunut kauhea asia,
'ihmiset jotka tämän tekevät, saavat
siitä maksaa jonain päivänä, sillä sellainen
vääryys ei menesty'.'*
Nyyhkyttäen ja kyynelsilmin lapset
vietiin takaisin Oklahomaan, eroitettiin
äidistään, ehkä ainiaaksi.
Se oli joulukuim 14 p., 1950. Äiti ei
ole heitä nähnyt sen jälkeen.
Mutta Jean Field-komitea on perustettu.
Hyvät ihmiset jatkavat taistelua
uuden kuulustelun saamiseksi Oklahomassa.
Ja jos he siellä häviävät, he taistelevat
Yhdysvaltain ylioikeuteen saakka
puolustaen äidin oikeutta saada lapsensa
takaisin huolimatta rakkaudestaan
koko ihmiskuntaa kohtaan, huolimatta
rodusta ja hänen sodan halveksumisestaan.
On todellakin olemassa toivo, että "ihmiset
jotka ovat tehneet tämän, saavat
sen jonain päivänä maksaa".
Finlmskaakin taas
"Jortsilla on myös lotti ostettuna, postit
pystyssä ja roffilattia päällä, mutta
ottaa paljo ennenku reimit on pystyssä
ja haussi vinistetty. Jortsi vikeeraa,
montako petiruumaa tekisi upst^elle,
söiskö kitsis vai tekiskö erikoisen dainin-kiruuman.
Ronttiruuman eteen hän aikoo
bildata sanportsin, mikä olisi samalla
sitingruumana. Peismentin hoolia ei
00 vielä sovellettu, koska Jortsilla ei
00 noffisti monia, mutta sen hän lupasi
laittaa äfter vail.
"Jotta kyllä'sen on vielä gut nof Jort-sinkin
plejssi, vaikka akka penttaski
Suomessa käydessään kaikki rahat ja tuli
sieltä sitten kolmen lapsen kahs^ takaisin.
On siinä hart jopi saada taas
kaikki ennalleen . . •
Palohaavojen parantamiseen ttiskin
. löytyy yksinkectaisempa^ keinoa kilin
vehpäjaiiihpt. .• ^Kvtn* -niitä'' heti *pmiet^~'
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 15, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-12-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki511215 |
Description
| Title | 1951-12-15-05 |
| OCR text | ca o T.^MÄ on mrs. Jean Fieldin tarina, nykyaikaisen californialaisen äidin, joka erehtyi opettamaan^kaJidelle nuorelle lapselleen rotujen tasa-tirvoisuutta ja puhumaan heille sodan pahetta vastaan. Sen vuoksi kahden valtion oikeuslaitokset yhtyivät asettaakseen lapset isänsä huoltoon, isän, joka hylkäsi perheensä kuri lapset olivat pieniä, ja jobi ei osoittanut kiinnostusta heihin kymmeneen \'UOteen, jolla ajalla äiti yksin kamppaili heidän kasvattamisensa ja elättämisensä kanssa. Poika ja tyttö on pakoitettu melkein vuoden asumaan Oklahomassa isänsä kanssa jota he halveksivat, jolla on pitkäaikainen juopon, uhkapelurin, maksu-osoituksen väärennyksestä vangitun maine ja joka on avioliitossa Oklahoman lakia rikkoen, joka kieltää avioliiton en-simäisen serkun kanssa." Tislauksesta kertovien sanomalehtien kuohuttamana^ oryat califprnialaiset — joista monet pyat jm mieltä mrs. Fieldin mielipiteen karissa sodasta, mutta jotka uskovat, että hänellä on oikeus pitää lapsensa ja kasvattaa heitä miten haluaa — ovat kokoontuneet asian.ympärille. He ovat perustaneet Jean Field-komi-tean, 5010 Simset Blvd., Los Angeles, ja yrittävät epätoivoisesti kerätä kolmentuhannen dollarin summan mikä tarvitaan uuden oikeustaistelun rahoittamiseen Oklahomassa lasten äidilleen palauttamiseksi. Sj-nnit joista mrs. Fieldia rangaistaan orat poikansa Jayn, joka nyt on 14-vuo-tias ja tämän sisaren, 11 «vuotiaan Mary Kayen opettaminen pitämään neeke-reitä tasa-arvoisina ja vastustamaan nykyistä amerikalaista sekaantumista Korean £oteag„3,7:ityl?senä pakottaa valkoisen rodun ylivallan fasismi tummaihoisten maan väestölle. Lasten isä, Vernon, on pklahcmialai-nen, tuon valtion ylilakimiehen apulaisen J. Walker Fieldin poika, ja itse lakimiesyhdistyksen jäsen, ivaikka ei ole koskaan lakimiehen ammattia harjoittanut. Puhe neekerisortoa vastaan ei ole mieluista Oklahomassa. '^Irs. Field on kirjoittanut asiasta oman tarinansa, jota hänen puolustuskomiteansa on laajasti levittänyt. Siinä hän kertoo miten miehensä jätti hänet neljän vuoden avioliiton jälkeen. "Toukokuussa ,1940 heräsin, eräänä yönä löytääkseni koneella kirjoitetun paperilapun: 'Minä en enää halua edesvastuuta vaimosta ja kahdesta lapsesta, joten tässä se on sinun sylissäsi. Olen pahoillani, mutta niin se on.' Lapset olivat kolmen vuoden vanha poika Jay ja kolmen viikon vanha tyttö, Mary 'Kaye. Asuimme kalustetussa kaksoistalossa Chickashassa, Oklahomassa, jossa naieheni Vernon työskenteli Retail Credit-yhtiön tarkastajana Hänen vaatteensa olivat poissa ja m\öskin perheen auto; istuin lopun yötä yrittäen miettiä mitä tehdä. Minulla oli kolme senttiä ja olin käyttänyt loppuun lasten ruuan." ^irs. Field lainasi hiukan rahaa, vei hapset asumaan sukulaistensa luokse Tulsaan ja sai toimen siellä pikakirju-rina viidentoista dollarin viikkopalkal-la. Lokakuussa hän sai avioeron, joka määräsi 30 dollaria kuussa lasten elatusta. Mutta näiden vuosien kuluesssa hän on tuskin saanut siitä puoltakaan. 'Talvella 1941," kertoo mrs. Field, 'sain Vernonin kutsuntalautakunnalta Illinoisista kirjeen, jossa sanottiin, että Vernon on anonut vapautusta armeijias-» ta seit pmiste^!^..että .hän:eSättm- vai-. 'J^oaan ja: ka^»?r- Issfca^ ja py3?dsttiiit vahvistusta.- täfcrlmisimnaller, Mioa-Vöin-ainoastaan vastata, että .dsmnk erossa. ja vaikka erokirja määrää 30 dollaria kuussa eläkettä lapsille, niin ainoastaan kuusi dollaria on saatu. Vernon meni sotapalvelukseen vuoden 1942 alussa.'' Kamppailevan äidin täytyi uhkauksilla pakoittaa Field ottamaan armeijasta lapsille kuuluva eläke. Työ sotateollisuudessa toi enemmän varoja mrs. Fieldille ja vuonna 1943 hän meni uudelleen avioliittoon. Kaksi vuotta myöhemmin ylennys hänen uudelle miehelleen vaati heidät muuttamaan Santa Monicaan, Calif. Siellä mrs. Field ja lapsensa asuivat Californian laillisina asukkaina viisi vuotta. Perhe tuli h>^in toimeen. Rahaa ei tullut Fieldilta, ymutta emme tarvinneetkaan sitä". Suhteet Fieldin vanhempien kanssa jatkuivat"* sopusointuisina ja vanhempi Field usein vieraili kuukausia kerrallaan entisen miniänsä luona Californiassa. Vuonna 1948 mrs. Fieldin toinen avioliitto päättyi avioeroon. Se oli isoäiti Lora Fieldin erään vierailun aikana Santa Monicassa, kun häntä tyrmistytti miniänsä suvaitsevaisuus rotukysymyksessä, kuten hän myöhemmin todisti kääntyessään miniäänsä vastaan. •'^Mrs. Field käski Jayn tuoda ystävänsä .kotiin katsomaan televisionista jalkapallopeliä," hän kertoi. "Jay kysyi saako hän tuoda neekeripojan, äiti vastasi, 'tietysti'," todisti anoppi. Keväällä 1950 vanhempi Fiel kirjoitti Jeanille, että he eivät voi tulla Califor-niaan tänä kesänä, siis mitä jos hän antaisi lasten viettää kesänsä Oklahoniias-sa? iHeidän isänsä on siellä, juoppoutensa melko hyvin kontrollissa, ja olisi halukas näkemään lapsia. Äiti epäröi, sitten suostui lupauksen perusteella, että lapset palautetaan aikanaan kouluun syksyllä. Tämän kesäloman aikana isoisä Field osallistui isoäidin kauhistukseen Jayn oppien suhteen rotusuvaitsevaisuudesta. "Hän osoitti suurta ihailua Jackie Robinsonia, Larry Dobya ja Luke Eas-teria kohtaan, kaikki neekeripallopelu-reita, mutta harvoin lausui ylistyksen sanaa toisista valkoisen rodun kuuluisuuksista kansallisessa tai amerikkalaisessa pallojoukkueessa", hän kertoi. "Hän puhui hyvin arvostelevasti Oklahoman laeista koskien valkoisen ja värillisen rodun eristämistä teattereissa ja muissa huvipaikoissa sekä junissa, katu-vaunuissa jä kouluissa. Tässä yhteydessä hän sanoi, että neekerit ovat yhtä hyviä kuin valkoisetkin ja oikeutetut samoihin etuoikeuksiin." Hirveätä! Ja kaiken tämän kukkuraksi tuli kaksi kirjettä Jeanilta lapsille, vastaten Kayn tiedusteluun Korean selkkauksesta joka juuri oli puhjennut. Äiti puhui siitä Korean kansan rohkeana yrityksenä kukistaa Syngman Rheen turmeltunut komento jota, hän sanoi, ei koskaan oltu valittu, vaan pakotettu vastahakoiselle kansalle Yhdysvaltain taholta. Vieläpä hän ehdotti, että Kay keräisi nimiä Tukholman rauhan vetoomuksen alle. = Siinä se oli. Mielfiummm kuin lähettäisivät lapset äidilleen joka edelleen istuttaisi sellaisia aatteita heihin, Fieldit Oklahomassa rikkoivat lupauksensa kun syyskuu saapui. Isä meni pidemmälle. Hän meni oikeuteen ja vaati huolto- oikeuden muuttamista sen perusteella, että äiti oli sopimaton. Kuulustelupäivä määrättiin ja siitä tiedotettiin äidille- • -MJES^ Field- • maä^CMslMma'.- Cityyn, - - mutta-FieMIt mnst salSin^f-Mnen-Eah- •- " dä- hsp^- ennenkijm-.piksiÄ^y-- • Äii^-: . es- ollut - koskam kstmmt lapsife' nntm-, • Mr. ja mrs. Alfred Campbell, joiden kolme lasta kuoli onnetta^ miiudessa Tillsonbtsrgissa Ont, km heidän trokinsa jäi matkustajajunan ruhjottavaksi. Molemmat vanhemmat ovat lääkärin hoidossa onnettommtden jälkeen. isänsä hylkäsi heidät kun he olivat pikkuisia vauvoja. Nyt hän sen teki. Ja lapset vuorostaan kertoivat hänelle kyynelsilmin kuinka onnettomia he olivat, eläen kurjassa talossa eivätkä koskaan saaneet puhtaita vaatteita ylleen. He rukoilivat päästä kotiin. Oikeusjuttua viivytettiin. Eräänä päivänä äidin sallittiin viedä lapset ajelulle autossaan. "Kun hain lapset ja kysyin minne he haluavat ajaa, sanoivat he: 'Kotiin Calif omiaan.' Me menimme," kertoi äiti. "Kun lapset kävelivät asuntoomme, sanoi Mary Kaye: * Ah kuinka hauskaa on olla jälleen nieidän sievässä, puhtaassa kodissamme." Mrs. Field pani lapset takaisin kouluun ja oli levollinen. Hän tunsi olevansa laillisten oikeuksiensa puitteissa. Viisi vuotta hän oli ollut lapsineen Californian laillinen asukas; Oklahomalla ei ollut oikeutta sekaantua, sitäpaitsi hänellä oli erotodistus Oklahomasta joka antoi lapset hänet huostansa. Hän oli turvassa. Mutta hän ei tuntenut entisen puolisonsa valtaa, puolison, jonka isä oli apu-lais- asianajaja. Lokakuun 20 p. piiri-oikeuden tuomari Clarence Hills Oklahoma Cityssä sääti, että äiti oli "käyttänyt edukseen hyväntahtoisuutta" viedessään lapset pois ja luovutti isälle niiden huolto-oikeuden, äidin ylenkatso-misen perusteella. Sitten antoi äidin vangitsemiskäskyn syyttäen tätä lapsi-varkaudesta. Vernon Field lähti Santa Monicaan oklahomalaisen lakivirkailijan kanssa ja sai vangituksi entisen vaimonsa. Californian kuvernööri Warren, kuultuaan asian, kieltäytyi luovuttamasta mrs. Fieldiä toiseen valtioon. Mrs. Fiel vapautui takuulla, mutta lapset vietiin häneltä ja pidettiin putkassa isän väitteen perusteella, että muussa tapauksessa heidät voitaisiin viedä pois maasta. Juttu meni Lös Angeles-kauntin yli^ oikeuteen, jossa tuomari Walter R. Evans päätti, että mrs, Fieldin kirjeet Korean sodan suhteen todistivat^ hänen sopimattomuutensa äidiksi. Hän vahvisti Oklahoman päätöksen luovuttaa lapset isälle, ja määräsi lapset palautettavaksi isälleen. Lapset eivät ymmärtäneet määräystä. He luulivat, että äiti voitti. He hy^ ^ myilivät. Mrs. Field myöhemmin kirjoitti: "Minä lopulta kysyin ymmärsivätkö he mitä tuomari sanoi. Ylä,/hymyillen he ;sanpmt,' €ttäv;dvät-.:^;'Minun:völi'^ •sac0ttaga.-hgiie>'^-:-£gsHi'hg ^ helmaani ja rupesi itkemään. Poikani nojasi päänsä käteensä ja valitti yhä toistaen, *Ah ei, ah ei, ah ei!'. (Heidän isänsä lakimies hoputti tätä ottamaan pois lapsensa. Minä pitelin lapsiani ja pyj'sin pientä hetkeä sanoakseni jäähyv^äiset heille. Tahdoin sanoa muutaman sanan joka olisi ehkä lievittänyt heidän tyrmistystään ja auttanut heit^ sopeutumaan tähän luiu-heaanjseikkaan." (Hänelle ei sallittu tilaisuutta siihen. Lapset otettiin pois. Nainen, joka oli tuonut heidät putkasta, itki ja kiersi kätensä ympärilieni sanoen, että oli tapahtunut kauhea asia, 'ihmiset jotka tämän tekevät, saavat siitä maksaa jonain päivänä, sillä sellainen vääryys ei menesty'.'* Nyyhkyttäen ja kyynelsilmin lapset vietiin takaisin Oklahomaan, eroitettiin äidistään, ehkä ainiaaksi. Se oli joulukuim 14 p., 1950. Äiti ei ole heitä nähnyt sen jälkeen. Mutta Jean Field-komitea on perustettu. Hyvät ihmiset jatkavat taistelua uuden kuulustelun saamiseksi Oklahomassa. Ja jos he siellä häviävät, he taistelevat Yhdysvaltain ylioikeuteen saakka puolustaen äidin oikeutta saada lapsensa takaisin huolimatta rakkaudestaan koko ihmiskuntaa kohtaan, huolimatta rodusta ja hänen sodan halveksumisestaan. On todellakin olemassa toivo, että "ihmiset jotka ovat tehneet tämän, saavat sen jonain päivänä maksaa". Finlmskaakin taas "Jortsilla on myös lotti ostettuna, postit pystyssä ja roffilattia päällä, mutta ottaa paljo ennenku reimit on pystyssä ja haussi vinistetty. Jortsi vikeeraa, montako petiruumaa tekisi upst^elle, söiskö kitsis vai tekiskö erikoisen dainin-kiruuman. Ronttiruuman eteen hän aikoo bildata sanportsin, mikä olisi samalla sitingruumana. Peismentin hoolia ei 00 vielä sovellettu, koska Jortsilla ei 00 noffisti monia, mutta sen hän lupasi laittaa äfter vail. "Jotta kyllä'sen on vielä gut nof Jort-sinkin plejssi, vaikka akka penttaski Suomessa käydessään kaikki rahat ja tuli sieltä sitten kolmen lapsen kahs^ takaisin. On siinä hart jopi saada taas kaikki ennalleen . . • Palohaavojen parantamiseen ttiskin . löytyy yksinkectaisempa^ keinoa kilin vehpäjaiiihpt. .• ^Kvtn* -niitä'' heti *pmiet^~' |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-12-15-05
