Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 11, 1953

              jtien y ärin Päraske
*Orjankukkanä kohosit
Ukevässä Inkerissä, . V"
sävel sielussa simtlla.
kultatukka jumalien" '
lOKKAASTA Larin Paras&esta,
maaifman suurimmasta runonlaula-joka
muistissaan :on kyennyt säi-
32,000 säettä seka lisäävsi
ta kansantietoutta^ piiKutaanrKäle-oäi^
en juhlapuheissa jä kirjoitiik-
Vertailun vuoksi mainittakdon,'
toiseksi suurin runonlaulaja, iviro-
Miku Ode on pystynyt laulä-
20,720 säettä. Nyt kerran voim-kirjoittaa
.Larin Paraskesta äitinä,
etettiin sanomaan teUlei, että kos­te
edustatte naisia' niin idästä
lännestäkin, hiin se merkitsee
lityksen helpottumista;" ja- * tekee
saiä siinäkin suhteessa hän on ainoa­laatuinen.
>
Ensin muutamia sanoja hänen elä­mästään
yleensä. Hän syntyi v. 1833
inkeriläisessä runökylässä, jossa tiede-
•^än olleen nelisenkynmiehtä laulajaa.
Isä oli Kuushobin orja, osasi laulaa ja
opetti tyttärellensä raudan synnyn. Äi­ti
oli Metsäpirtin Vaskelan kylästä,
jonka isää "Mikkolan ukkoa", sanottiin
tietäjäksi. Äiti siis oli avioliittonsa
kautta joutunut Inkierin puolelle, viiden
kilometrin päähän Suomen rajasta.
Orjankodin lapsuus ei ollut helppoa
ja myös nuoruuden kultaiset vuodet jäi­vät
kokematta. Larin Mikitantytär oli
vilkas ja iloinen lapsi, yleni kauniiksi
neidoksi ja haaveili sulhasta 5uomen
puolelta, joka veisi vapaampiin oloihin.
Olihan hän joskus käynyt rajan toisella
puolella ja siellä "taivas tantsi, kuu
»isen palveluksen rauhatt asiaUer—ii^itsi tg^^ jgj^t l e i k ^ ^ Äidin ko-
[e nuoret sotilaat emrne halua tfkylästä Metsänpirtin Vaskelasta tuli-ahkeria,
ystävällisiä ja huomaavaisia.
Kaikki neuvot hyvään ja kaikki nuh­teet
Iqjset kuulim lauluissa ja sanan­laskuina.
Niin o\'at e$ivanhesnmat
kautta aikojen sivistäneet nousevaa pol­vea.
Paraske oli viimeisiä t ä l l a i ^ suu­ria
kasvattajia.
Larin Parasken äidinrakkaus oli niin
lämmin, että hän Pietarin orpokodeista
haki eri aikoina yhteensä viitisenkyTn-mentä
lasta, joita hän hoiti hellästi ja
useita imetti. 'Kun hänen pikku Teppa-
Larin Parasken henkinen ahkeruus
oli Ic^uton. Vielä vanhoilla päivillään
hän opetteli lukemaa&u
Suuren runonlaulajan poika^li tullut
isäänsä, vdtok^ ja nahjusmaiseksi. Äiti
monine lapsineen oli kyennyt pitämään
talon hallussaan, mutta poikapa ei
kjnennjt. Rakas, vanha tupa joutui
myjintiin. Maksamattomia veroja oli
200 mk. Viimeiseen saakka Paraske toi­voi
ja ^loki: *^kyllä ne minua auttavat,
ettei Larin tupaa myydä." Hän kävi
nansa kuoli kohta syntymänsä jälkeen, kerjuulla ja kirjotutti ystövHleeh Por-tovereitamme
vastaan Ncuvos-fitcösa,'
Yhdysvall<)iSsai "pKijina^a
« Saksassa. Me tcfivötaiiame teille
Hiys^ työssiUme.';;^^^"* ;
fö«rö!e' sotilaalle ^miettiiii -kuk-ji^
tb, hän antoi pufaiijak^ö|ke^^
uMuaan.eraäll^ k i i n a l ä i ^ e edus-
Tämä antoi sötiläaHel vastalah-rauhaa
kihräavän MiHapinah..
T a i ^ , fltapäi^la oli vielä liikut-tj^
us. Indonesiadäitien edust^^
antoi kukkia eräälle hollantilaiselle
^flle, jonka poika oli tuoinittu seitse-si
vuodeksi vankeuteen siitä, että
kieltäytyi taisteleniästa Indonesian
"iaa vastaan. Voimakkaat suosion-citukset
seurasivat. : .
Saimme sähkeen Korean edustajilta,
ovat nyt Prahassa yhdessä usei-muiden
itämaisten - edustajistojen
^ssa, joilta Tanskan hallitus kielsi
atuloviisumit. , 7 . .
Eras egyptiläinen nainen puhui juuri
käjmästä taistelusta. "Me tais-nouti
Paraske vauvan orpokodista sa­moin
Tatjanan kuollessa kolmen kuu­kauden
ikäisenä ja toisen tyttärensä
kastamattomana.
Jalkaisin hän kävi noutamassa lapsia
Pietarista, usein hän toi kaksi yhtaikaa.
Itse hän ei näillä matkoilla raskinut
syödä, nakersi vain kuivia leip%>aloja,
joita sai ilmaiseksi matkan varrella ja
pisteli metsästä marjoja suuhun. Muu­tamia
ruplia vuodessa hän sai näistä
pienokaisista, mutta heidän vaälintisen-sa
oli hänelle ilo ja onni.
Noita lapsia, jotka joutui\-at suuren
kin Kaurila Teppananpoika, ei mikään runonlaulajan hoiviin, voimme sanoa
: uljas ylkä,^ vaan 40-Tuotias, sairaalloi­nen
ja ennensukaisesti raihnas mies,
jonka • kosintaan 19*v^otias Paraske
"suostui; - Nyt hän joutui äidin suvun
• tanhuyille,; luomioi^kauniiseen kylään,
onnellisiksi orvoiksi. Rakastamisen ky­ky,
hellimisen tarve oli tässä naisessa
harvinaisen syvä. Jä juuri rakkaus, se­nhän
l£^>se)le on tärkeintä:^ N)rliyajan
psykolpogit välttävät, etta jos lapsi pie-mihin;
kuului -Taipaleenjoen hiljainen nenä jää-vjulfersKkkautta,;^^^
kohiua, ja missä-välkkyivät Suvannon
vedet. Vehmaiset niemet ja koivikko-kunnaat
olivat kevätaamujen valjetessa
täynnä linnunlaulua ja kesäisin l^et
kukkuen tövehtivät.
Maisemien kauneus ruokki Larin Pa­rasken
herkkää laulajanmieltä niin In­kerissä
kuin Suomesssu Jo 3-vuotiaana
St '
hän oli oppinut ensimmäiset runot äi­din
sylissä, sitten lisää paimenessa ol­lessaan,
työvainioilla, kiikulla, häissä ja
hautajaisissa, kaikkialla hänen ihmeelli­nen
muistinsa talletti kuulemansa. Hän,
iloitsi, että myös Metsäpirtissä oli pal­jon
"runoin kurkkuja" ja pian hän oppi
heidän kaikkien taitonsa kyeten ne
ne saadaksemme, jokaisen uiko- tmelyijöas hsääinl yottläi mlaäpäsne.s taN ailikna eanh,k eetrtaä k"uiupon-­sotilaan
pois Egyptistä'?, hän
KesäkuuH 14: Kongr^si lopetti is-tonsa
torstaina kello 4:30 aamulla. ;
VMsin kirjoittaa; siitä slvukaupal-fovm,
Viet NanUn ja-
^takidlettiin^ viisumit ja^^te^
.tivat levyille puhuiut ^juh^nsa^ Jo-maan
- lippu,. J o t e ^ k Ä i i i ^
net yöt unetta jäivät, monet illat ilta­setta,
monet aamut murkinatta".
Ränsistyneeseen pirttiin vei Xaurila
Tepjpananpoika nuorikkonsa. Maata oli
vain kuudesosa manttaalia. Mies oli
kylmä, juro ja kärttyisä. Hänen töis­tänsä
ei tahtonut tulla mitään, sillä ai­na
hanta kivisti ja kolotti. Paraske par­ka
sai iaataa liänerikm edestään. En­sin
vaimon työt tuvassa jä navetassa,
AmerikkaJaisetna^ - sitten melkduLyksin miehen työt pel-
J^ua, ranskalaiset ja^t^y^^ lolla; Ihmeellinen oli nuoren Parasken
ja brittiläiset omiset Malai- cjimroima ja iloisena ja valoisana hän
Nfealaiset naiset jäije^iyättodel-
. ^önnianqsoftukseff ineiUe :=wimei-
-JstäniKMi aikana.- jHe seisoivat haa-
- yttpari salia; sytytetyt ' ^ t t i l ä t
siirtyi askareesta toiseen. Usein laulaen
häfi. nousi, usein laulaen meni nuldcu-inaan
ellä: sanaa^
mh^l^stään saiMvaii.^^^^^^T^ Mutta vaikka
hän kuinika ahersi kotona ja venjrtti
Meflie-laijot^-^^ peimqä,-eivät ne sittenkään ri^^
*foffle naisiUe/meffle huudettiin vaan hänen piti mennä hankkimaan ko­din
ulkopuolelta ansioita niinkin ras­kaalla
t a ^ a kuin jaalojea ja soimien
kieroon^ Heidän inielestääa rakkauden
. ja hellyyden puuttumin^ on lapsen
suurin onnettomuus. Vaikka Parasken
tupaoli harmaa ja arkinen, loihti hän
sen lauluillaan satujen linnaiksi. H><vä
oli pienoisen nukkua hänen rinnoilleen.
Kun kolme ensimmäistä ikävuotta lie­nevät
tärkeimmät, niin on paljon, jos
lapsi saa ne elää länmiön ja kauneuden
koskettamana.
.\amuisin lasten herätessä sirkuin sil­min
he ensimmäisenä lattialla näkivät
äitinsä tyynen iloisen olemuksen. " E i
myö paljoo kiukuteltu," on eräs Paras­ken
tyttäristä sanonut. Äidin rauhalli­sen
leikkisä olemus oli suuren ihmisen
viisasta kasvatta,misen taitoa. Lapsi
viihtyy arvokkuudessa, ja Larin Paras­ken
tasapainoinen olemus loi lapsiin
turvallisuuden tunteen, ja niin vietettiin
tuossa Vaskelan mökissä onnellista, hie-,
noa Is^uutta puutteesta huolimatta. ,^
[Larin Parasken henkinen suuruus
huomattiin hänen eläessään. Sakkplan
kirkkoherra Ad. Neovius oli hänen var­sinainen
löytäjänsä. -Monet taiteilijat
ovat luoneet hänen muotokuvansa, mo­net
suiirmiehet tahtohrät hänet tavata.
Tämä jättSäismubtinen, älykäs, tunne-r&
as nainen ei ollut etevä ainoa$täan
runojen, vaan myös vanJiojen -käsitöiden •
aiaila. Hänen ylevä muotokuvansa kau- .
nistaa tohtori Th. Schvindtin teosta .
"Suomalaina koristeita" ja tekijä esi-vooseen
ja Helsinkiin. Pientä apua tu­l
i , mutta se ei riittänyt. Huutokaupas­sa
myytiin hänen mökkinsä vähäisine
maineen 'ja hän itse siirtyi asumaan sau­naan
ruokanaan vain leipä ja suola.
Eräänä talvena tällä maamme ainoalaa­tuisella
nerolla ei ollut edes jalkineita.
Päästäkseen liikkumaan teki hän van­hasta
turkinhihasta töppöset itselleen.
Ei hän omilta kyläläisiltäkään juuri
apua saanut, sillä nämä olivat suuttu­neet
hänelle, kun hän oli säälinyt eräs­tä
aviotonta naista ja ottanut tämän on­nettoman
ihmisen lapsineen kattonsa
alle.
Ropoja kerättiin, poikakin vähän
ryhdistyi, ja Paraske sai rkirakkaan
. m i ^ i n ^ takaisin. Niin ^ m U ja ha*
tara se oUy että talvella pahimpien pak­kasten
ajaksi oli inuutettava naapiirifn,
kun ei ollut varaa ostaa puita riittäx^äs-
Vanha ja sairas oli Larm Paraske.
'Alutta lämpimänä ja eloisana säilyi hä­nen
viisaitta silmiensä katse eikä hän
kohtaloaan nurkunut. V. 1901 järjesti
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura hä­nelle
100 mk:n vuotuisen apurahan.
Mutta vain parina kolmena vuotena hän
ennätti tämän tervetulleen avun nostaa^
sillä 1904 tammikuun 3 päivänä suuri
runonlaulaja, suuri äiti vaipui kuoleman
uneen.
Hänen maallinen tomunsa kätket­tiin
Palkealan kirkkotarhaan vähäisen
mustan ristin alle ja vain kyläläisiä oli
hänen haudallaan.
Professori V. Salminen teoksessaan
"Pohjois-^Inkerin runonlaulajat ja tietä­j
ä t ' on kirjoittanut: "Tiedeja taide
tahtoivat kyllä tyhjentää Larin Paras­ken
henkiset rikkaudet, hänestä kirjoi­tettiin
paljon niin koti- kuin.ulkomailla.
Vardius oli aina v^mis jättämään, vaik­kakin
raskain mielin kotinsa opastaak-seen
tieto- j§ ^taitoniekkoja muinaissuo­malaisiin
kultfuuriperintöthin, mutta sai
kokea sen, ateUltylmällä kyläHärautai-sefl^
rahvahallä' ollut varaa hädän het­kellä
orjentaa 200 m a r i ^
Kuusi vuotta Laritt Parasken kuole­man
jälkeen Etelä4Car3a^ Nuoriso­seura
pystytti inuistopatsaan hänen
faautakunmiulleen. Elokuisena sunnun-taipäivänälUehuE^
t sinlristOiput, ja nyt
ja laulettiin, r E t ä s tan^alai-
^ työläinen sanoi: ; : • ' -
'^f^ ^ hyvissä käsissäi; kun^
^^''^tsenpuol^
ssiin osaUistui edustajia seu-
, ^ ^ ^ k Ä s t a . v 5 3 , Britanniasta.
^^^Masta. 22, Suodiesta-44, - Sak-
60 (enin LäosieSais^
itosta "30, IntiaiÄ327,^^^i^^
m Canadasta 10^ ^i^^svallds-.
^ ^ r a a l i a s t ^ .24,: Etdä>^rikasta •
'«•xtdustajien joukossa oK
? ja cri.ii5^t|Usten pu^
tehokkaasta auttamisesta.
Kirkkoheira Neoviuksen muutettua
Pi>rv«)oseen kävi Paraske usein .siellä
liunoja: ladlamassa. Hänet kutsuttiin
myös -Heisinkiin. Kun hän palasi koti-vetäjänä
Taipaleenjoella. Hän jos ku- mökille, kertoi hän lämpimän iloisesti
ka voi sanoa dämästään: "Kuin muille l^iHeen, kuinka häntä oli kiidätetty
ilo tulloopi, niin miulle suru. Kuin muil­le
pyhä tuUoopi, miul on aina artipäi-yä."
Siitä huolimatta säilyi katseessa
kiite,:cloisaitoe ja vaikeissakin t i l ^
teissä hän hrymysuin laululle laSsei.
- Larin P a r a ^ synnytti yhdeksän las­ta,
ajoista-^OTisiiuolipiciie^ Tämä lu-kutakltrton
tnainen antoi, lapsillensa hie­non-
kotisnnstyksen, sfllä hän qpetti hei­dät
laulujen . avulla^ famnioiftamaan v
puheessaan kiittää häntä arvokkaasta ja feokoontui runonlaulajan muistoa kun-nk>
ittaniaan yli 4,<K)0 Sunista.
mät juUaiHiheet, kaipaus ja katumus»
niitä ei enää Larin Paraske kuullut. Tä­män
kirjoitaksen mirttona olevat säkeet
dvat Mikko Uotisen juhlarunosta, jon­ka
hän esitti hautakummulla.
Muutaihia vuosia sitten pystytettiin
Helsinkiin Hankkijan toimcsto Alpo
Sailon veistämä I-arin Parasken patsas.
Se on ainoa; naiselle pystytetty patsas
pääkaupungissa, joten tämä kulttuuri­teko
on joka suhteessa kaunis ja arvo-
•kas,-'"
Yhteishyvä" lehdes» ;
korskuvilla hevosilla, ja kuski oli_kysy-nyt,
vieläkös Parasken pää kestää ja
taas liattiin vauhtia, kun pää kesti.
Sitten hänet vielä nostettiin lavalle lau-
. lamaan jja käsiä paukutettiin.
Et^vä maalari, maaifananniies .Albert
Edelfelt, joka «joutui jMtkäalkaueen kos­ketukseen
Larin Parasken kanssa, on
ihäoiut hänen hknöa j a arvokasta käy-tcetään.
Vannaan sii^men,' henkiiM Gdkhen pituus ei aut;^/muuaUa kuin
tu6lnoMitäs$i^ ; ^ikä mna- 9ieil^Ucään,
•sillä jp$ ylhäältä saa, nli^ alhaalle jää.
1993%