Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1956

              ^ jouluaaton aatto- Aurinko on
) juuri kohonnut vaaran takaa en- HELLEVAARAN JOULy
Kirj. MARJATTA
vimmaista kertaa kurkistelemaan Juuri
iakanneen myrskynpä lumipyiynti^^
vanua om^sa oloissaan, vahlU taas vei- maan Mirjan tuolin taakse, kuin hänes-jiensa
perheiden luona. tä turvaa etsien.
Ompa sitten vielä nuorempikin per- viin UrrHhtöy T / I •• - ^ . ..
heen jäsen, isän harha-askel, Icaksitois- ' Jyrahtaa Tykon aam. Tassa
tavuotias. Keijo, joka on lupaa kysy­mättä
jäänyt perheeseen emännöitsijän
lähdettyä Tykon ja Tuuren käskystä
pois. Poikien ja isän välillä on ollut
ankara ottelu asiasta silloin kerran,
kun isä olisi mennyt avioliittoon tuon
emänhöitsijän kanssa. Pojat olivat
silloin kaupungissa koulussa, mutta pa­lattuaan
kesälomalle, oli asia tullut hei-'
dän tietopnsa. Häpeä, minikä alaiseksi
he sanoivat isän perheen saattaneen, ei
korjaantuisi koskaan sillä. Tuon nai­sen
on väistyttävä . . . Ja hän oli läh­tenyt
yöllä, pieni Keijo vain oli jäänyt
vuoteelle muistoksi. Pojat olivat jo sil­loin
menneet kouluun ja Mirja ja Maria
olivat ihmeissään katselleet pientä avu­tonta
veljeä, joka oli ilmestynyt hei-"
dän perheeseensä.
I s ^ oli ollut tartuttava lujerrimin
asiaan jä poikien vastaväitteistä huoli­matta
oli pieni Keijo jäänyt Mirjan
huollettavaksi. Mirja oli pienenä jo­tenkin
loukannut jalkansa ja isän huol­losta
huolimatta jäänyt hiukan ontu­vaksi
koko iäkseen. Hän on ottanut
taloustöihin, milloin oli ehtinyt Tämä poika on veljemme.
tuuli on lennättänyt
jioksiin. Se on täyttänyt Hellevaaran
huvilan avoimen kuistin. Huvila näyt­tää
aivan asumattomalta, kun rapulle
ei ole vielä kukaan jalallaan astunut.
Kuitenkin on Hellevaarassä koko lapsi­lauma
koolla tänä aamuna . Eileii
oli Hellevaaran omistaja, vanlia tolitori,
saatettu haudan lepoon.
Kvt ovat lapset koolla aamiaisen ää­ressä.
Vanhin lapsista, Miija, on v^^
niistanut aikaisen aamiaisen, koska vel­jet
ja siskot aikovat päiyäjunallä läh-.
teä pääkaupunkiin, koteihinsa joulua
viettämään.
Hiljaisina on syöty aamiainen. Yan-himmat
veljet, Tyko ja Tuure polttele­vat
piippujaan mietteissään. Sisko Ma­ria,
perheen nuorin tytär, katselee siinä
itseään pienestä käsipeilistä. Hän on
muutama vuosi sitten päässyt ylioppiv
laaksi. Jatkokoulun käyntiä ei hän kui­tenkaan
ole aloittanut, onhan vain elel-
Iloista Joulua ja
Ohnekastg, Uutta Vuotta
toivottavat
ERIK HOSTIKKA
EMMI AIRQLA
E D D I E / J A
Er
MatOieTVS st. RJl. 2[ '
•Port Arthur Ontario
HAUSKAA JOULUA
JA ONNELLISTA
UUTTA VUOTTA
toivottaa
ALUl 'PA^
Port Arthur, Ontario
I L Ö I
J O U L UA
JA ONNELLISTA
UUTTA VUOTTA
toivottaa
CSJ:n Port Arthttrin
Osciston Naisten Kerho
Port Arthur > Ontario
osaa
isän sairaiden vastaanotolta, mihin hän
oli saanut vähän kouluutusta. Esterin
läh(iettyä oli hän jäänyt kokonaan vain
kotia huoltamaan. Pieni Keijo oli saa­nut
hänestä osatoverin. Äidin kuole­man
jälkeen hän olikin tuntenut ole­vansa
hiin orpo ja yksinäinen. Pieni
ja sirorakenteisempi Maria on aina ol­lut
kodin keskipiste, isän ja asterin sil­mäterä.
Pientä Keijoa.hoivatessaan on Mirja
saanut täyttää tuon pienen ja hennon
ihmistaimen rakkaudella ja hyväilyil-lään.
Joku viiosi meni näin, sitten isä
oli saanut eläkkeen ja pienillä säästöil­lään
he olivat ostaneet tämän huvilan,
jossa ovat viime vuodet viettäneet.
Niin, Keijo on arkana ja huomaamat­tomasti
yrittänyt nousta pöydästä, va­roen
herättämästä veljien huomiota.
Hän alkaa hiljaa hiipiä huoneesta. Hän
on kuin vaistonnut olevansa liikaa . . .
HUOMATKAA TOVERIT!
tämä on minun
Joulu ja Uuden Vuoden
onnitteluni
kaikille tovereille!.
OTTO HEINO
Port Arthur Ontario
Ainoastaan täten toivotan
HAUSKAA JOULUA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
sukulaisille, ystäville ja tuttaville!
Port Arthur
SARA TUOMI Ontario
ILOISTA JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
kaihille asiakkailleen Ja ystävilleen toivottaa
SEB^ÄPl Ontario
nyt olemme koolla, ehkä viimeisen ker­ran
tämän katon alla. Meidän täytyy
nyt järjestää elämämme. Olemme kaik­ki
jo oma-aloitteisesti toimeentulevia.
Sinä Mirja voit ottaa emännöitsijän toi­men.
Maria voi pienen perintöosansa
turvin katsella sopivan aviopuolison
. • . Mutta mitä teemme tuolle pojal­le?
Me emme voi sitä viedä kotiimme,
hänestä koituisi vain ikävyyksiä seura­piireissämme."
No, onhan lastenkoti hä-nenlaisiaan
varten. Ja voihan tuollainen
vankkarakenteinen poika saada itsellen­sä
työpaikan ruokapalkalla jossakin
maalaisperheessä, selittää nyt Tuure-ve­l
i . ; • : \ / .
Nähtyään lapsen hätääntyneen kat­seen
sanoo Maria sääliieh: — Emmekö­hän
ole liian tylyjä häntä kohtaan. Isän
muiston tähden täytyy vähän' perään­tyä
vaatimuksissaan;'•••^
Mirja on kuunnellut: keskustelua
vaieten, nyt liän vetää pojan luokseen,
kiertää kätensä suojelevasti hänen ym­pärilleen
ja sanoo:
— Kuulkaapas nyt vähän minuakin.
Hän on kas­vanut
isän kodissa, kuten mekin. Olen
kiintynyt häneen ja. aion pitää pojan
luonani. Kuusi kuukautta oin siihen,
kun avataan isän testamentti ja luulen
että- selviämme jotenkin siihen asti.
]Meillä on talven ajaksi polttoaineita,
huolehdin niistä isän eläessä. Sitten säi­liöin
puutarhatuotteita talven varalle.
Myin ylimääräiset, ne mitä tarjosin teil­le
kesälomanne aikana, mutta joista et­te
huolineet. Pienillä käsitöilläni voin
sitten ansaita muun kaikkein tarpeelli-simman,
joten luulen teidän voivan ai­van
huoletta jättää meidät. Keijoa en
anna mihinkään, hän on minun osatove-rini.
Niinhän, Keijo?
Keijo puristaa Mirjaa kaulasta äänet­tömästi.
Kyyneleet vain kertovat hä­nen
lapsen sydämeensä sattuneesta kil-peästä
tuskasta. Isä oli aina ollut niin
hyvä hänelle ja nyt jäisi Mirja, iso sis­ko,
huolehtimaan hänestä. '
— No, olkoon menneeksi, sanoo Ty­ko.
Mutta olisimme voineet vuokrata
tämän, jotta saisimme hiukan lisää kuu­kausituloja.
— Olkoon minunkin puolestani,
myöntää Tuure. Mutta jos sinulla on
vähän kassaa, niin voisit meidän mat­kamme
kustantaa. Aivan turhan täh­denkö
olemme tänne tulleet?
'— Miten häpeämättömiä te olette,
huokaa Mirja. Isän . hautajaisiinkin
teidät täytyisi kuljettaa täydellä palkal­la.
Toivoisin joskus voivani muistuttaa
teitä siitä . . . Ja nyt luullakseni ön ai­ka
lähteä junalle. Toivotan teille ja
perheillenne hauskaa joulua! Näke­miin
. . f Näin sanottuaan hän poistui
Keijon kanssa huoneesta. Muut touhut
odottivat häntä. Hautajaisten ja vie­raiden
jättämä tunnelma sekä touhua­minen
veisi hänet kyllä pahimman su­run
yli.
Pian olivat sisarukset hyvästelleet ja
menneet. Keijo apunaan touhuaa Mir­ja.
Huomenna olisi jo jouluaatto. Hil-jairifen
joulu vietettäisiin Hellevaaran
huvilalla. Aattona Keijo ja Mirja ovat
tuoneet jä koristaneet pienen joulukuu­seen
salim, jota vain avotakasta tuleva
hohde valaisee. Mirja pukee pojan
lämpimästi ja sitteii-he menevät isän
haudalle polttamaan kynttilänsä. Hau­tausmaalla
on jo käynyt lii^ta pierheitö,
joku kynttilä on jo palanut' löbputin.
Joku yksinäinen vielä seisoo hautakiven
luona katsellen - sammuvaa liekkiä,
^^puistoissaan lM? r i ^^
kaittensa kanssa, jotka nyt nukkuvat
lumivaipan alla.
Keijo ja Mirja s\'tyttävät TO>'ÖS.
kynttilänsä ja Mirja lukee niiden valos­sa
seppeleiden nauhois;sa olevia terveh­dyksiä
Keijo pitelee kiinni hänen käsi­varrestaan,
koettaen torjua esiin pyrki­viä
kyyneleitä . . .Siinä on Mirjan ja
Keijon pieni seppele, jonka Keijo on
laskenut ja samalla sanonut viimeiset
terveiset isälle:
"Nuku rauhassa, emme unohda hyvvyt-täsi:
Mirja ja k e i j o . ' "
Keijo oli itse nuo sanat kirjoittanut.
Isot veljet kuuntelivat vain ohimennen,
huomaamatta niiden merkitystä ja si­sältöä.
Äänettöminä he pbistuvat hautaus­maalta.
Kotonakin on niin hiljaista,
mutta lämmin turvallisuuden tunne yh­distää
heitä. Illallisen jälkeen viipyy
Mirja vielä kauan olohuoneessa. Pieni
Keijo nukkuu jo xoululahjansa kanssa
lapsen huoletonta unta. Mirja seisoo
kauan ikkunan luona, nojaten kädellään
ikkunan pieleen. Ikkunasta näkyy pie­ni
kirkonkylä valoineen. Kaikista asu­muksista
loistaa kirkas valo. . 'Onhan
jouluyö ja jokainen on koettanut lait­taa
kotiinsa joulutunnelmaa.. Köyhim­missä
ja pienimmissäkin kodeissa lois­tavat
joulukynttilät. Taivas kirkkaine
tähtineen kaartuu kaiken jrllä.
Kyynelsilmin katselee Mirja kaik­kea
tuota. Hän tuntee syvästi yksinäi­syytensä
ja uhrautumisensa pienen vei-jen
hyväksi. Ehkäpä isä näkee hänet j i
siunaa hänen tekonsa . . . Mirja läh­tee
sitten katsomaan nukkuvaa Keijoa.
Tämä nukkuu käsi posken alla. Vuo­teen
vieressä pienellä jakkaralla on uu­det
luistimet -—Mirjan kalllsarv .inea
lahja hänelle. Toiset sisarparvesta ovai
hänet kokonaan unohtaneet.
Pian sammuvat valot Hellevi ^-an ik­kunoista.
Tuhannet tähdet tu«lvkivat>
ja vuoteellaan katselee Mirja niitä . . .
Nyt on jouluyö!
Tarjusi vaimoaan
ensimmäiseksi
kuuhun menijäksi
Jokin aika sitten saapui US.A.:n puo-lustusdepartmentille
kirje, jossa eräs
Philadelphiassa asuva mies tarjosi vai­moaan
ensimmäiseksi "vapaaehtoiseksi"
matkustajaksi kuuhun lähetettävään
rakettiin. Tarjouksen allekirjoittaneen
miehen nimeä ei ole annettu julkisuu­teen.
Miehen lähettämässä kirjeessä sa­notaan
mm:
'•Olen jo vuosia luvannut lähettää
vaimoni kuuhun. Nyt hän tuntuu ru­venneen
tykkäämään tästä ajatuksesta,
ollen kovasti kiintynyt avaruuslentoi­hin.
Hän lukee kaiken sitä koskevan jä
tutkii kaikki kuvat. Tästä syystä mi­nä
ilmoitan hänet ensimmäiseksi "va­paaehtoiseksi"*'
kuuhun lähetettävään
rakettiin . . ."
Departmentin taholta vastattiin tar­jouksen
tekijälle, ettei sellaisia tarjouk­sia
ainakaan vielä oteta vastaan.
PICGARD "TRIESTALLA" 6,000
M:n SYVYYTEEN
Merenpohjan salaisuudet ovat- am­moisista
ajoista lähtien askarruttaneet
tiedemiehiä. Ensimmäiset tutkimukset
meren syvyyksistä tehtiin tavallisessa
sukeltajanpuvussa. Mutta siten saavu­tetut
syvyydet eivät olleet edellytykse­nä
paremmille syvjrystutkimuksille. V.
1953 saavutti belgialainen tiedemies
August Piccard> joka on kuuluisa ihna-kehä-
ja syvämeritutkimuksistaan, yli
kolmentuhannen metrui syvyyden.
Vuotta myöhemmin, .1954, ylitti eräs
ranskalainen tiedemies Piccardin ennä­tyksen
ja sukelsi 4,055 metrin syvyy­teen.
Vähän ajan kuluttua suunnitel­tiin
oikein erityineh sukelluslaitej jota
kutsutaan "Triestaksr*. Tällä laitteel­la.
professori Piccard aikoo saavuttaa
:8lirii'lS