1956-12-22-16 |
Previous | 16 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
vä, jdka sattui koM&T3mme. YölUs-
Ien onammaAjojm muithmm ei tuntunut
olleilkaan tämän onnen rmnal!^
.Olimmepa me onnen poildal
Hieli oli niin iloinen ja hilpeä ,ettei
tahtonut tietää mitä olisi tehnyt. Aamiainenkaan
ei enää maistanut,' sillä
peuroja oli silmissä aina ja aivoissa ku-
"vitteliyat nammojen iloket visenykset.
Sanoisivat: Kuinka kaunis, kuinka voitkaan
ampua noin kauniin peuran. Kyllä
laitan sntä sinulle ukkokulta kauniin
ja maukkaan paistin . . .
Tällaisen mielialan vallitessa astelin
kaverini kanssa kohti peuralaitumia.
— Tässä nyt an se iso kanto, jonka
HAUSKAA
JOULUA JA
ONNELLISTA
UU1TA VUOTTA
asiakkailleen toivottaa
LAATULIHAA
(Geraldton Ontario
takana Äia^^viiröeim^ vahdin |a
tuossa paikka missä peura seisoi • . «
Tästä minä sitä ampua lossäutin, mutta
katsoihliian krouvilla jyvällä, joten ei
osunut. Nyt minä en tee enää sitä virhettä
— e'en. Kun sinä nyt menet ja
ajat kuten viime vuonnakin ja peura
tulee tähän, niin varmasti kaatuu.
Kaveri lähti ajamaan ja minä jäin
kannon taakse odottamaan. Asetin
jalkani sopivasti kahden korkealla olevan
juuren väliin. Takana oli pieni
mätäs, josta, sai ponnistaa toisella jalalla.
Tunsin itseni ehdottomasti varmaks
i . Kim nyt vain peura* tulee tuohon
hollille, niin silloin minä vanha tarkka-ampuja
pamautan ja kyllä kaatuu. Tuli
taas mieleen mamman sanat, että kyllä
näytät ukkokulta urhoolliselta
Kumpa vain tulisi sellainen iso kruunu-pää
kuin viime vuonnakin oli ainakin
yiishaaraiset sarvet... Kyllä nyt paistin
veisin mammalle.
Tämä kantokin on minulle niin sopivan
korkuinen, sitten vielä tuo oksan
tynkä vasemman: kyynärpään alla tukena
. . V Pitääpä "harjoitella vähän
tähtäystä, ettei sitten kun peura tulee
ole tähtäin hukassa. Näin minä sitten
tähtään hienolla tähtäimellä justiin
näin . . . sitten ei "muuta kuin koukistaa
oikean käden etusormea ja pyssy
paukahtaa — peura nurin. On hyvä
kun oh syntynyt jalosydämiseksi mieheksi,
ettei tule saalistuskuumetta. •
HAUSKAA JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
kaikille, asiakfkailleen .toivottaa
meerin
GERALDTON ONTARIO
HAUSKAA JOULUA
ON N ELLISTÄ UUTTA VUOTTA
toivottaa -
GERALDTON ONTARIO
PARHAIN VUODENAJAN
TERVEHDYKSEMME
kaikille suomalaisille asiakkaillemme!
'Mm
P. O. Box 422
MERCURY, LINCOLN' JA METEQR AUTOJA
Puhelin 141
Geraldton, Ontario
A M ERRY CH RIS TM A S
AND H A P P Y N E W YEAR
from STAFOP AND iAIANAGEMENT
GERALDTON ONTARIO
HAUSKAA JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
toiypttaa
GERALDTON ONTARIO
. • . Kas, toolta tuului kuin risun
katkeaminen. Jokoban tulee? Kunhan
vain olisi i s o . . . No niin, sieltä tosiaankin
tulee. Ompa komea, kuusihaaftuset
sarvet! Isompi kuin viime vuonna ja
asettuu seisomaan samaan paikkaan
kuin viime vuonnakin. Nyt tarkka tähtäin
ja silmät kiinni, ettei ole mitään
vaaraa silmille . . . Etusormen koukistus,
pahamdus ja sihnät aukH
Kumma, tilalla seisoo toinen peura,
mutta tämän i>ää on etelää kohden, kun
toisen oli pohjoiseen. Ompa omii, että
on saman kokoinen kuin edellinenkin —
kuusihaaraiset sarvet... Eipä ole kaverin
kanssa tuumimista, miten saaliin
ja'amme. Taas vain hieno tähtäin, silmät
kiinni, sormi koukkuun ja — pamahdus.
Sitten taas silmät auki.
Mutta ihme ja kumma. Peura seisoo
ihan päin minua ja katselee minuun.
Ampuisinkohan vielä tuon kolmannen
. . . Mutta kun ei ole koknannen ampumiseen
lupaa? Mutta sieltähän kaverikin
jo hiipii . . . Sht, sht, hiljaa
nyt. Kaksi on jo nurin ja kolmas seisoo
tuossa katsellen tänne päin. Ammummeko
*tuon vielä sille hyvälle kaverille,
jonka selkä on yähän vialla?
Hän ei voi tulla tänne ampumaan, vaikka
koettaa itseään elättää — raukka.
On pienipalkkaisessa keveässä työssä,
eläen puutteessa ja kurjuudessa.^
— Ei mitään säälin tunnetta sitä
miestä kohtaan . . . Peura, mars matkaan,
kaksi kyllä riittää. Vai että minä
sen juipin takia antaisin riistanvartijain
itseäni sakottaa . . . No voi nyt tu-hattulimmaineri^
voi iankaikkinen kiemura,
vuorella kukkuva ja alttarille
kämpivä . . . Saksan musta p . . . le
Sinä kehuit, että kaksi on nurin ja
kolmas seisoo tuossa ja minä onneton
uskoin sinua ja pidin urhoollisena tark-ka-
ampunana, enkä itse ampunut. Kyllä
muistit sitä veijaria, joka tuossa
pyörii vastuksina . . . SiUe olisit ampunut,
etkä itsellesikään saanut peuraa
. . . ;^ ,,•
— Niin, tuosta se on mennyt. Näyttää
fäljet vähän isommille kuin viime
vuonna. Luulen, että tämä oli sama
peura jota sinä olet ampunut jo kahtena
edellisenä vuonna ja nyt taas, ko>ka
sillä ensimmäisenä vuonna oli nelihaa-raiset
sarvet ja nyt kuusihaaraiset.
— -Sfiin minäkin luulen, että sama se
on. Kun taas ensi vuonna tulemme
tänne, on meiljä varttomassa peura, jolla
on seitsenhaaraiset sarvet. Sinä saat
jäädä ampumaan* ja minä ajan, jos sitten
onnistuisi premmin.
— Niin — ensi vuonna, niin . . .
Nyt putosi urhoollisuuden sädekehä.
VUODENAJAN
TERVEHDYS
asiakkaillemme!
STAFFORD BROS.
Geraldton Ontario
Kirj. VANIIÄ TCPPU
On saapunut syksyjä pimeät illat,
aatoksissa asuvat muistojen sittat,
lapsuusaika muistojen joukossa kHtäa
lausuttpa nyt tässä sanasen siitä, '
Iso-isä kun kuoli, olin iältä nuori,
ymmärtänyt en mikä elämän huoli.
Vaan äidin kun hauta poveensa kätki
se mintit Maailmaan orvoksi jätti, '
Isästäni muUa ei tietoja ollut,
luvatta lienen kai maailmaan tullut, '
Hmtolaiskummi mua hellästi koki;
välittä tukisti, korville roimi.
VäMä fimtt:?^
kurja sinusta kasvaa maailman sälU. •
Pahoja usein hän äitistäkin haastoi,'
se lapsen mieltäni hurjasti - raastoi,
Laatokan rannoilla mierolla kuljin,
ihmisten 0k(^ta korvani suljin. ,
Polvi paljas kun lahkeesta esille pisti,
tuli silmäni usein kyynelisiksi.
Joskus matkalla tapasin hyvänkin tädin,
hänen hellähän helmaansa huoleni jätin.
Se usein vain kesti sen hetkisen aikha,
kun täti se veteli polveeni, paikkaa..
Sedän kohtasin, jolle kiitosta laulan,
hän kohteli hyvin ja tarjosi saunan,
Jffan kyseli elämästä niitä ja näitä, ,-
vaatteista poltteli'kiukaallatäitä.: ii
Vmdet ne kului ja vartuin jo siksi,
että kelpasin sorkkaväen kapteeniksi.
Tuli elämään iloa runsahin^ määrin;
toisten joukossa kukkopoikana häärin.
Sittenkin oli vielä pahanlainen niksi^
hurstihousut kun hankasi kinttuni rikki.
Kun ukkonen jyrräsi, salamat iski,
sadevesi valui silloin selkääni pitkin.
En kestänyt kylmää, säm Jatrahaksi,
kului ullakon nurkassa kuukautta kakp;
Täutini kuitenkin nuoruus se voitti^
talon pikkuinen piika mua Huolella hoiti.
Alemmuuden tunne teki paljonkin
haittaa,
mutta kun vartuin, aloin kopistella
aittaan. '
Kyllä kurjankin lapsen kannqttavi elää,
sitten nuoruudessa rallatukset jo helää.
Elon syksy kun saapuu, ja harmaa on
hapsi,
mieli on herkkä, kuin olisi taas lapsi.
Vaan en minä vanhuutta vielä tässä
itke,
mutta lopuksi tähän jo tulkohon piste,
— Rakkaus ja tuhkarokko ovat siinä
suhteessa samanlaisia, että mitä vanhempi
on potilas sitä vaarallisempi on
tauti. • " •
kun oKn epäonnistunut kolmena peräk- ;
käisenä vuotena ja mamman kauniit vi- |
serrykset lakkasivat helisemästä korvis- )'
sani. ^ \ ,1'-.,,.. |
VUODENAJAN TERVEHDYS!
K. s; MARSH AND
Puhelin 84W
Geraldton..Ontario f
HAUSKAA JOIJLUA ASIAKKAilim
<t»fv6ttaa
3 . « J ? ^STWAY CLEANERS ,
3rd st. North iPuhelin 48-J Geraldotn, Ontario.
Vuodenajan terveMyksemme .ikaifldnp fl^^i^ail^^^T^itnft^
ANTON'S A U t Ö SER^^^^^
DODGE JAimsmQAm TROKEJA
Qntaria i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-12-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki561222 |
Description
| Title | 1956-12-22-16 |
| OCR text |
vä, jdka sattui koM&T3mme. YölUs-
Ien onammaAjojm muithmm ei tuntunut
olleilkaan tämän onnen rmnal!^
.Olimmepa me onnen poildal
Hieli oli niin iloinen ja hilpeä ,ettei
tahtonut tietää mitä olisi tehnyt. Aamiainenkaan
ei enää maistanut,' sillä
peuroja oli silmissä aina ja aivoissa ku-
"vitteliyat nammojen iloket visenykset.
Sanoisivat: Kuinka kaunis, kuinka voitkaan
ampua noin kauniin peuran. Kyllä
laitan sntä sinulle ukkokulta kauniin
ja maukkaan paistin . . .
Tällaisen mielialan vallitessa astelin
kaverini kanssa kohti peuralaitumia.
— Tässä nyt an se iso kanto, jonka
HAUSKAA
JOULUA JA
ONNELLISTA
UU1TA VUOTTA
asiakkailleen toivottaa
LAATULIHAA
(Geraldton Ontario
takana Äia^^viiröeim^ vahdin |a
tuossa paikka missä peura seisoi • . «
Tästä minä sitä ampua lossäutin, mutta
katsoihliian krouvilla jyvällä, joten ei
osunut. Nyt minä en tee enää sitä virhettä
— e'en. Kun sinä nyt menet ja
ajat kuten viime vuonnakin ja peura
tulee tähän, niin varmasti kaatuu.
Kaveri lähti ajamaan ja minä jäin
kannon taakse odottamaan. Asetin
jalkani sopivasti kahden korkealla olevan
juuren väliin. Takana oli pieni
mätäs, josta, sai ponnistaa toisella jalalla.
Tunsin itseni ehdottomasti varmaks
i . Kim nyt vain peura* tulee tuohon
hollille, niin silloin minä vanha tarkka-ampuja
pamautan ja kyllä kaatuu. Tuli
taas mieleen mamman sanat, että kyllä
näytät ukkokulta urhoolliselta
Kumpa vain tulisi sellainen iso kruunu-pää
kuin viime vuonnakin oli ainakin
yiishaaraiset sarvet... Kyllä nyt paistin
veisin mammalle.
Tämä kantokin on minulle niin sopivan
korkuinen, sitten vielä tuo oksan
tynkä vasemman: kyynärpään alla tukena
. . V Pitääpä "harjoitella vähän
tähtäystä, ettei sitten kun peura tulee
ole tähtäin hukassa. Näin minä sitten
tähtään hienolla tähtäimellä justiin
näin . . . sitten ei "muuta kuin koukistaa
oikean käden etusormea ja pyssy
paukahtaa — peura nurin. On hyvä
kun oh syntynyt jalosydämiseksi mieheksi,
ettei tule saalistuskuumetta. •
HAUSKAA JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
kaikille, asiakfkailleen .toivottaa
meerin
GERALDTON ONTARIO
HAUSKAA JOULUA
ON N ELLISTÄ UUTTA VUOTTA
toivottaa -
GERALDTON ONTARIO
PARHAIN VUODENAJAN
TERVEHDYKSEMME
kaikille suomalaisille asiakkaillemme!
'Mm
P. O. Box 422
MERCURY, LINCOLN' JA METEQR AUTOJA
Puhelin 141
Geraldton, Ontario
A M ERRY CH RIS TM A S
AND H A P P Y N E W YEAR
from STAFOP AND iAIANAGEMENT
GERALDTON ONTARIO
HAUSKAA JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
toiypttaa
GERALDTON ONTARIO
. • . Kas, toolta tuului kuin risun
katkeaminen. Jokoban tulee? Kunhan
vain olisi i s o . . . No niin, sieltä tosiaankin
tulee. Ompa komea, kuusihaaftuset
sarvet! Isompi kuin viime vuonna ja
asettuu seisomaan samaan paikkaan
kuin viime vuonnakin. Nyt tarkka tähtäin
ja silmät kiinni, ettei ole mitään
vaaraa silmille . . . Etusormen koukistus,
pahamdus ja sihnät aukH
Kumma, tilalla seisoo toinen peura,
mutta tämän i>ää on etelää kohden, kun
toisen oli pohjoiseen. Ompa omii, että
on saman kokoinen kuin edellinenkin —
kuusihaaraiset sarvet... Eipä ole kaverin
kanssa tuumimista, miten saaliin
ja'amme. Taas vain hieno tähtäin, silmät
kiinni, sormi koukkuun ja — pamahdus.
Sitten taas silmät auki.
Mutta ihme ja kumma. Peura seisoo
ihan päin minua ja katselee minuun.
Ampuisinkohan vielä tuon kolmannen
. . . Mutta kun ei ole koknannen ampumiseen
lupaa? Mutta sieltähän kaverikin
jo hiipii . . . Sht, sht, hiljaa
nyt. Kaksi on jo nurin ja kolmas seisoo
tuossa katsellen tänne päin. Ammummeko
*tuon vielä sille hyvälle kaverille,
jonka selkä on yähän vialla?
Hän ei voi tulla tänne ampumaan, vaikka
koettaa itseään elättää — raukka.
On pienipalkkaisessa keveässä työssä,
eläen puutteessa ja kurjuudessa.^
— Ei mitään säälin tunnetta sitä
miestä kohtaan . . . Peura, mars matkaan,
kaksi kyllä riittää. Vai että minä
sen juipin takia antaisin riistanvartijain
itseäni sakottaa . . . No voi nyt tu-hattulimmaineri^
voi iankaikkinen kiemura,
vuorella kukkuva ja alttarille
kämpivä . . . Saksan musta p . . . le
Sinä kehuit, että kaksi on nurin ja
kolmas seisoo tuossa ja minä onneton
uskoin sinua ja pidin urhoollisena tark-ka-
ampunana, enkä itse ampunut. Kyllä
muistit sitä veijaria, joka tuossa
pyörii vastuksina . . . SiUe olisit ampunut,
etkä itsellesikään saanut peuraa
. . . ;^ ,,•
— Niin, tuosta se on mennyt. Näyttää
fäljet vähän isommille kuin viime
vuonna. Luulen, että tämä oli sama
peura jota sinä olet ampunut jo kahtena
edellisenä vuonna ja nyt taas, ko>ka
sillä ensimmäisenä vuonna oli nelihaa-raiset
sarvet ja nyt kuusihaaraiset.
— -Sfiin minäkin luulen, että sama se
on. Kun taas ensi vuonna tulemme
tänne, on meiljä varttomassa peura, jolla
on seitsenhaaraiset sarvet. Sinä saat
jäädä ampumaan* ja minä ajan, jos sitten
onnistuisi premmin.
— Niin — ensi vuonna, niin . . .
Nyt putosi urhoollisuuden sädekehä.
VUODENAJAN
TERVEHDYS
asiakkaillemme!
STAFFORD BROS.
Geraldton Ontario
Kirj. VANIIÄ TCPPU
On saapunut syksyjä pimeät illat,
aatoksissa asuvat muistojen sittat,
lapsuusaika muistojen joukossa kHtäa
lausuttpa nyt tässä sanasen siitä, '
Iso-isä kun kuoli, olin iältä nuori,
ymmärtänyt en mikä elämän huoli.
Vaan äidin kun hauta poveensa kätki
se mintit Maailmaan orvoksi jätti, '
Isästäni muUa ei tietoja ollut,
luvatta lienen kai maailmaan tullut, '
Hmtolaiskummi mua hellästi koki;
välittä tukisti, korville roimi.
VäMä fimtt:?^
kurja sinusta kasvaa maailman sälU. •
Pahoja usein hän äitistäkin haastoi,'
se lapsen mieltäni hurjasti - raastoi,
Laatokan rannoilla mierolla kuljin,
ihmisten 0k(^ta korvani suljin. ,
Polvi paljas kun lahkeesta esille pisti,
tuli silmäni usein kyynelisiksi.
Joskus matkalla tapasin hyvänkin tädin,
hänen hellähän helmaansa huoleni jätin.
Se usein vain kesti sen hetkisen aikha,
kun täti se veteli polveeni, paikkaa..
Sedän kohtasin, jolle kiitosta laulan,
hän kohteli hyvin ja tarjosi saunan,
Jffan kyseli elämästä niitä ja näitä, ,-
vaatteista poltteli'kiukaallatäitä.: ii
Vmdet ne kului ja vartuin jo siksi,
että kelpasin sorkkaväen kapteeniksi.
Tuli elämään iloa runsahin^ määrin;
toisten joukossa kukkopoikana häärin.
Sittenkin oli vielä pahanlainen niksi^
hurstihousut kun hankasi kinttuni rikki.
Kun ukkonen jyrräsi, salamat iski,
sadevesi valui silloin selkääni pitkin.
En kestänyt kylmää, säm Jatrahaksi,
kului ullakon nurkassa kuukautta kakp;
Täutini kuitenkin nuoruus se voitti^
talon pikkuinen piika mua Huolella hoiti.
Alemmuuden tunne teki paljonkin
haittaa,
mutta kun vartuin, aloin kopistella
aittaan. '
Kyllä kurjankin lapsen kannqttavi elää,
sitten nuoruudessa rallatukset jo helää.
Elon syksy kun saapuu, ja harmaa on
hapsi,
mieli on herkkä, kuin olisi taas lapsi.
Vaan en minä vanhuutta vielä tässä
itke,
mutta lopuksi tähän jo tulkohon piste,
— Rakkaus ja tuhkarokko ovat siinä
suhteessa samanlaisia, että mitä vanhempi
on potilas sitä vaarallisempi on
tauti. • " •
kun oKn epäonnistunut kolmena peräk- ;
käisenä vuotena ja mamman kauniit vi- |
serrykset lakkasivat helisemästä korvis- )'
sani. ^ \ ,1'-.,,.. |
VUODENAJAN TERVEHDYS!
K. s; MARSH AND
Puhelin 84W
Geraldton..Ontario f
HAUSKAA JOIJLUA ASIAKKAilim
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-12-22-16
