Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1956

              Onnnneelliflf!s en e ämisen taito
RAKKAUS on kaunis ja suloinen
kukka,, joka «n uskallettava poimia
' hirvittävän kuilun reunalta . .
Onpas siii». ^yvältaluötaava laiise,
vallaan niihin osaa.'
Seuraavalla kerralla riitelemme sil­mittömän
mustasukkaisuuden raastaes­sa
sisintämme. Paavolla ja Liisalla,
taitaa olla jonkim kiiulun, kirjaiUjan molemmilla on "vapaudenaikansa" ys-sorvaama.
Käiinis kukkahan se rak- täviä ja-^tuttavia, jotka eivät lakkaa
I^ua on. Kukar vöfeikaan. piin. steiasta olemasta heidän ystäviään ja tuttaviaan
eri mieltä, ainakaan .hfetkenä; jolloin . senkään jälkeen, kun he ovat vannoneet
maailma « a y t t ^ ijta^ivaän toisilleen ikuisen uskolUsuuden valan,
ja joiroin;tuÄnei3aine;y^ toistemme lä- . Eräänä iltana käydään nuo ystävät sit-heisyyden.
-JS[^Jsaiis Ktt|ää m^^^^ toi- ten läpi hyvässä järjestyksessä. — Olet-nen
toisiinime.saäto ajattel^^^ elä- ko joskus ollut ihastunut siihen ja sii-mistä
yhdessä^ämä, 1^^^ hen, miltä tuosta toisesta nyt mahtaa
Mut^ ^ i a Ijene^ n^^^ tuntua, j ^ i a pengotaan yksityiskoh-,
kenä emme ol;e,yiep f j ^ ^ tia^in myöten ja tulokseksi siitä jäävät
lopullisesi^ p^oimihkt." ; Sen tavoittele-.^ sekavat timteet ja toista köhfaan kasva­minen
alkaa ni^tä päivistä jä öistä, joi- va epäilys.
; ta ryhdjrobeiv^^^^ OUmme esimerkin mistä tahansa
Kun kaksi nuorta päättää solmia nuoren parin tämän tason perheriidasta,
avioliiton, tekevät he sen useimmiten tuntuu se sivullisesta naurettavalta
puhtaasta rakkaudesta, ja toinen toisil- . yleisin riitamme aihe on. todennäköises-leen
sopeutumisen mieUyttävästä tun- ti raha, sitä kun ei ole liiemmälti meillä
teestä. • ^"Olemme; punninneet; luonnolli­sesti
tehtyä päätöstä Laina taloudellisia
toimeentulomahdollisuuksia: myöten,
mutta kukaan meistä ei ole {>äättänyt
missään ^tapauksessa lianko
elämänikifista; nitaklimppaitiai Aviolii­tossa
v; on kuitenkin^ kysymys" kahdesta
ihmisestä inielipitieineen, ajatuksineen ja
tottumuksine^n> joissa on vähintäin
: kahdenkj^menen vuoden patina ja
piiritymys. Näistä seikoista syntyneitä
erinirelisyyjksiä ja ] riitoja , nimitämme
seuriisteluäikana rakkaiudeksi. Niiden
päätteeksi oUaan ehkä kohne päivää tai-paamatia,
jonka jälkeen yhdessäolo tun-
: tavalhsilla kuolevaisilla. Taloudellis­ten
vaikeuksien edessä
nen toistamme sormella: sinä ne tuh­laat.
Perheriitamme ei saisi silloin pik­kumaisuuden
ja n^^ muotoja,
jos pystyisimme näkemään, miksi meil-
; iä dli niin(vähän rahaia^pmaa kotiamme
varten tä§sä raha
maailmassa; Edelleen hykyisehä aika­na,
jolloin nuori nainen on itsenäisempi
kuin koskaan aikaisemmin käyden työs­sä
ja tuoden oman osansa perheen ta-louskässaan,
saa aviolUnänkiä
konaan uudet muodot. Kukapa naisen
asemassa silloin kantaisi vapaehtoisesti
tuu entistä .mukavammalta. Mutta ai- taloustöiden ja lasten hoidon vaivat ja
käessämme vaklmaisen yhteiset jäisi yksin aina kotiin sillotti, kun va­on
meidän pakko/^sietää toinen toisiam- päämajan harrastukset kutsuvat nuorta
me pahantuuleppuuskan ja vastoinM aviomiestä. Tässä tapauksessa riippuu
mistenkin kohdatessa. Ehkä siiloin, jo " aviomiehen henkisestä kypsyydestä rii-muutaman
vkuukäuden kuluttu^^ delläänkö päistä asioista vai jaetaanko
hittomme näyttäni; meistä, kuilulta, jossa kakku kahtia. Mustasukkaisuutta taa-rakkauden
kiiikka on pudonnut sen ää- sen. nimitetään Byvsälä iyyllä sivistyk-rimmäiselle,
laidalle. sen kehnoimmaksi ja alhaisimmaksi
Kuvitellapa^ väin ; ti että tuotteeksi. Meidän ei kannata him-ölemme
sopineet elokuviin menosta. Seu- öientää nuorta avio-onneamme moko-rusteluaikana-
se saattoi olla mitä odo- man sairauden vuoksi. Mustasukkai- .
tetuin yhdessäolon hetki. Kumpikin suudea alkulähteitä ovat itserakkaus, it-sonnustautui
tapaamiseen tahollaan jät- sekeskeisyys ja omistamisen halu. To-täen
mahdollisen liuönon tuulensa ko- dellisessa rakkaudessa ei toisen omista-tiin
haluten tehdä tuon tapaamisen ra- minen ole kuitenkaan tätä laatua. Ei
kastetulleen; niin rattoisaksi kuin mah- pidä kenenkään itserakkaudessaan kuvi-dollista.
Mutta nyt, kun meistä on tul- telia, että parhaimmillaankaan voisi ol­lut
mies ja vaimoj yhdessäolostamme Ia kaikkea toiselle ihmiselle. Ei ole sil-ön
tullut tottumus, emme enää pidä niin
väliä toisen viihtyisyydestä ja hjrvän-olontunteesta.
:No niin. aviomies
Paavo on. palannut työstä kotiin ja^ päi-loin
oikeudenmukaista vaatia tilitettä­väksi
jokaista askelta eikä myöskään
jokaista ajatusta; julkilausuttavaksi.
Voisiko meidän kotimme olla alusta
vän aikana tapahtuneet ivastoinkäymi- alkaen se paikka, jonne menemme neu-set
ovat pihnneet:härten hyvän tuulen- vottelemaan toverin jä ystävän kanssa
sa. Hän ei«ole alkuunsakaan vireessä ja lepäämään hetkeksi niiltä ristiriidoil-lähteäkseen
elokuviin. Seuraa pari tun- ta ja taisteluilta, joita elämämme muu­lia
murjotusta,, jonka aikana toinen ei ten on täynnä? Aivan varmasti se voi
tiedä lähdetäänkö tästä vai eikö-lähde- sitä olla. Ainakin enenevässä määrin,
tä.ÄIinuutit kiitävät hermostuneessa jos mietimme kahdesti alkaessamme sa-ilmapiirissä
ja maaperä perheriidalle ai- naharkan, jonka pohjana on huono
kaa olla mitä otollisin. Kun valitun * tuulemme tai pelkkä oikku. Toisaalta
elokuvan ensibimäiset metrit pyörivät , emme.voi selvitä läpi elämämme milloin-jo
elokuvateatterissa, on nuori aviopari kaan riitelemättä. Mutta pitäisi ehtiä
unohtanut, koko , filmiteollisuuden ole- ''riitelemään" periaatteesta eikä tapah-massaolori.
Kireässä äänilajissa Vaadi- tumasta. Silloin katoaisi ikävä sana
taan selvitystä siitä, miten ruokaan voi ja—riita. Voitaisiin puhua paremmin
mennä niin ja niin paljon rahaa ja ku- keskustelemisesta ja mielipiteitten vaih-motaan
mahdollisuudet uuden puvun dosta, joka pämvastoin lisää toistemme
ostoon. Kiihk^sä sananvaihdossa ob
laan edetty;i^itk^l0 uuden puvun ta­lousrahojen
Idvikkoista tietä ja ollaan
kaukana, kaukana Paavon isoäidin sai­raalloisessa
saituud^sa. Liisa oii^tuh-lari
ja Paäyöö^ Ä hiilluu-ymmärtämistä
ja kehittää .ajatteluky­kyämme.
Mutta tämä vaatii niin pal­jon
meiltä vajavaisilta ihniisiltä. Rak^
kauden kukkaa emme missään tapauk­sessa
tavoita ennenkuin kodissamme
vallitsee sopusointuinen henki ja olem-teen
asti. M me hioneet itseämme siinä määrin, että
riita päättyä kuin ymmärrämme toistemme heikkoudet ja
sydämen hiljaiseen; toteamukseen: hän
ei ymmärrä mintia, Ja kaikki alkoi sii­tä,
ettei Paavo tullut alun perin ajatel­leeksi
muuatta seikkaa. Xiisa mahdolli­sesti
ei ymmi^nrä mi^an. kpneenasen-nuks^
ta, mutto i ^ ^ ^ . ianen
huolensa j i i : ^ ta-huumorilla
Kannattaa
seu-osaamme
suhtautua niihin
tai jiienotunteisuudella.
kaikenkaikkiaan pitää mie
raava viisas elämänohje: Älykkyys ja
kehit^eisyys ovat soihtuja, joiden
ayuUa löydetään onnellisena elämisen
taita. ^ •
H—A.
68-vuoUean mineraalien etsijän Walter Johnsonin päät-
Jäväisyyden ja tarmokkuuden ansiosta on Flin-Floniin^
muodostunut jättiläismäinen kaivosalue. Noin 32 vuotta
suoritti Johnson väsymättä etsiskelyjä Manitobaff
viOillä pohjofsella alueella. Kaksi kuukautta sitten hän
sairastaa tiihän asti suurimnmn voitto^sinkosumman
^SOOfiOO, joten miehen vaivannäkö ja päättäväisyys on
ainakin rahallisesti tullut palkituksi.
ROVASTI ARMAS TOLSA:
K uinka valtava onkaan ollut ul-
^konaisen elämän kehitys yhden tai
parin viimeisen miespolven aikana.
Kun pysähtyy ajattelemaan sitä, niin
ei voi olla puhkeamatta ihmetyksen.
Miespolvi, pari sitten ei tunnettu
pojan tie
Tällöin ei voi päästä siitä käsityk­sestä,
että elämässä täytyy tapahtua
— sen parempi mitä pikemmin >^
ratkaiseva käänne sisäänpäin ja sisäi­siin
elämänarvoihin päin. Sillä elä-<
män ja ihmisen ongelmaa ei ratkaista
pelkin ulkonaisin keinoin, ei rakenta-autoa,
ei lentokonetta, ei radiota, ei maila uutta ja loistavaa vajavaisen
elokuvaa, puhumattakaan niistä mah­dollisuuksista,
joita atomivoiman
keksiminen on avannut. Ja kuinka
vaatimatonta oli aikaisemmin kaikki
ihmisen hyväksi tapahtuva työl
tilalle^ ei uuden keksinnön eika kas­vavan
tiedon ja sivistyksen turvin, ei
edes elintasoa kohottamalla. Elämän
ja ihmisen ongelma on ja pysyy onr
gelmana ihmisen sisäisestä laadusta.
Ajatelkaamme vain kotien'tasoa en- hänen tahtomustensa ja ajatustensa
nen ja nyt, lasten ja nuorten koulun- suunnasta ja sisällöstä. Millaista on'
käyhtimahdoriisuuksia, sairäshoitoa, laadultaan • ja ominaisuuksiltaan se
vanhojen huoltoa, sivistystoimintaa. ,sato> joka kasvaa esille ihmissydämen
Voi kaiketi sanöa^ että elämä oli en- pellossa, siitä määräytyy elämän
nen monessa suhteessa kuin xaivaa-' suunta/ Elämän kipein tarve on oi-maton
kivipelto.,; Siihe^ verrattuna keahiielinen ja ystävällmen ihminen,
on se nyt kum. hyvin hpjidettu puu- Eräs, jota suurempaa ihmissuvun
tarha. Tätä tosiasiaa eivät tee tyh- historia ei tunne, on sanonut: ^IJoka
jaksi he epäkohdat ja puutteellisuu- hyvän siemenen kylvääy on Ihmisen
det, joita yhä on. Poika". On olemassa ihmisyyden
Mutta jos yritätte tunkeutua tä- ihanne, tie, jota kulkien ihminen voi
män loistavan kuoren sisäpuolelle, todella löytää toisen ihmisen. Missä
niin kaikki ei näytäkään yksistään Ihmisen Pojan suosittelemalla tiellä
kauniilta. Elämän sisäinen maail- lähdetään vapautuneina ihmisopeista
ja muotouskonnollisuudesta, siellä air'
kaa kasvaa uusi ihminen, joka kats<-':
lee elämää, ja sen tapahtumista Ihmi­sen
Pojan silmin.
Näitä ihmisiä tarvitaan^
ma, joka viime kädesää kannattaa
myös kaikkea ulkonaista, kantaa pi­kemminkin
hädän, henkisen rikkinäi-!-
syyden ja siveellisen vajavaisuuden
merkkejä kuin onnen ja terveyden.
On olemassa paljon pelkoa ja turva- ' —
tonta elämää. Cto ihmisen epä^ -„ , . ,
suutta toista ihmistä kohtaan ja vi-. NunmllaJon On KOVa
haa. Ön häikäilemätöntä oman edun päiväohjelma
etsintää ja vahvemm^ j^^^^^ mahdollisesti luulevat, että
smuuuudtefna phaelvikoonmtama ihsteon. k,i sten elatom an- ^^.^^^ .,^ ^ , h. elpepToTa ja• eÄhk-*ä-^.u n-änrojentotannuksdläv
to mttelevat nunnaksi ryhtymiste. Sita ^ -
tunutta nuoruutta. Siksi ajatteleva «n kuit^nkm parasta lukea seuraa-ihminen
ci voi olla ^ s y m ä t t ä ahdis- va roomalaiskatolisen karmelutfönun-tusta
tuntien: «Minne menet, ihmi- nan päiväohjelman: / ;
nen? ^ noustava klo. 5.^0 aamulla; ja