Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1956

              ien muistin nähneeni pahaa unta. Olin
matkalla kotiin ja kun saavuin portai­den
eteen näin ylimmällä poräaalla
käärmeen. Se alkoi kiemurrella ja
nosti päänsä minua kohti. En voinut
liikkua paikaltani. Sitten se ei enää oi-lutkaan
käärme vaan äitipuoleni . . .
Tietenkin uni johtui siitä, että luin il­lalla
Aaksi häneltä saamaani kirjettä.
Ensimmäisessä hän toruu minua siitä,
että lähdin pois Vaaralta, toisessa sii­tä,
kun en ole kirjoittanut hänelle. Mi­nua
kauhistuttaa, jos minun pitää men­nä
takaisin kotiin hänen armoilleen.
—. Mutta miksi sinun pitäisi mennä
sinne? Etsimme sinulle toisen paikan,
sillä hyvä, sanoo nuorukainen huoletto­masti.
—• Sinä voit ottaa kaikki kevyesti,
mutta niinä en voi. Ehkä saisin paikan
astiainpesijänä jossakin ruokalassa^
mutta en ole aikonut jäädä koko elä­mäkseni
astiainpesijaksi. En tiedä mis­tä
saisin sellaista työtä, joka veisi elä­mässä
eteenpäin. Minun täytyy näyt­tää
äitipuolelleni, että tulen toimeen
elämässä, sillä sitä hän ei uskonut,
vaikka toivoikin minun lähtevän.
— Älä nyt 'ole niin» totinen. Sinä
kutsuit minut leikkimään onnellista
perhe-elänn^ää, mutta itselläsi oli jo tul­lessani
surunaamio kasvoilla. Vaihda
nyt naamiota^ sanoo Arvo ja vetää ty­tön
syliinsä. Meidän täytyy oppia ole­maan
vähään tyytyväisiä . . .
— Mutta emmekö sitten öle? sanoo
Aini ja painautuu tiukasti pojan syliin.
Täällä olen oppinut näkemään kuinka
vähään ihmiset voivat tyytyä ja olla
kuitenkin onnellisia, Heillä ei ole suu­ria
mieltä häikäiseviä unelmia, kuten
meillä toisinaan. Eijfen juiiri rouva Saa­ri
puhui, ettei- halua mitään muuta
kuin ompelukoneen. Sitä varten hän
on säästänyt jokaisen mahdollisen pen­nin.
Hän rupeaa sitten ompelemaan.
He ovat alkaneet aivan tyhjästä ja nyt
heillä on tämä kodin alku. U^skon hei­dän
menestyvän, sillä he ahkeroitssvat
yhdessä ja pitävät toisistaan.
— Niinhän mekin rupeamme teke­mään.
Sinä et saa nyt huolehtia, mi?-;
tään. Tämä kesä on liittänyt minut
sinuun suurella vastuuntunnolla, eikä
meitä saa mikään toisistamme eroitta?.
Sinä olet muuttanut koko elämäni jujk
sun, olen saanut;sinusta uskoa elähään
ja aion luoda tulevaisuutemme omin
käsin. Tämän kesän olen antanut
mennä menojaan, mutta syksyn läheiT
syys on herättänyt minut.
Ulkoa kuului liikettä^ portti narahti
ja askeleet lähenivät asuntoa. Aini
liukuu ^.Arvon sylistä ja jää• tuijotta­maan
naista, joka kiiruhtaa ylös por­taita.
— Herra Metsälä, eräs herra on siellä
teitä hakemassa.
— Mikä herra? tulee .\rvon hauin*a.
—- En tiedä. Ensin hän ky i>i aivan
toisen nimistä miestä ja sanoli etten
sellaista tunne. Hän näki kuitenkin
kuvanne'seinällä ja sanoi etsivänsä tei­tä.-
.-.^
Aini tuijottaa Aryoif kasvoihin ja le­vottomuus
valtaa hänen mielensä.
—Kuka hän on, kysyy hän sydämes­sään
aavistus jostakin pahasta.
— En tosiaan tiedä, kuka minua et­sisi,
sammaltaa poika epävarmana.
:— Tulkaa nyt kuitenkin, kun hän ;
siellä odottaa. Hän on hieno vanha her­ra.
HAUSKAA JOULUA JA
ONiNELUSTA UUTTA
VUOTTA TOIVOTTAA
Sylvia ja Niilo Blomqvist
ÄMC Puparquet; Que.
HAUSKAA JOULUA JA
ONWEA ALKAVALLE
VUODELLE
•kaikiUe työläistovereiUe toivottaa
HILJA MÄKI
ll>9th Terrace VaudreuU, Que.
OTTOÄITh
Tämä kertomus tuntuu vähän kum­malliselta,
sillä harvoinhan tällaista ta­pahtuu.
Kuitenkin se on tosi.
Jussi Väre työskenteli pienessä puuta-varateollisuuskaupungissa,
jossa oli pa­ri
sahalaitosta. Hän työskenteli siellä
toistakymmentä vuotta. Hänellä oli siel­lä
perhe, vaimo ja viisi lasta. Oli myös­kin
oma pieni koti, jossa vaimo oli hy­vänä
valtiattarena, säästäen huomatta­vasti..
Viidennen lapsen syntymän jäl­keen
hän sairastui ja hoito kysyi paljon
rahaa.
Kun vanhin lapsista oli 9 vuotias ja
nuorin vasta kuuden kuukauden ikäi­nen,
riisti: kuolema lapsilta äidin ja Jus­silta
rakkaan vaimon. Tämä oli ras­kas
suru ja menetys perheelle, sillä vai­monsa
eläessä ei Jussin tarvinnut kos­kaan
huolehtia perheen kotoisista asiois­ta.
Naapurit olisivat kyllä ottaneet
hoitaakseen -lapset, mutta säästöt oli­vat
kuluneet lappuun äidin sairastaessa
ja hautauskuluihin.
Tämmöisen tilanteen vallitessa ke-hoittivat
ystävät Jussia katselemaan it­selleen
uuden vaimon, jotta lapset sai­sivat
äidin. Jussi ei kuitenkaan voi­nut
sietää ajatustakaan uudelleen naimi­siin
menosta, muistaen vain aina rakas­ta
vaimovainajaansa. Hän ei halunnut
äitipuolta lapsilleen.
-Hän valvoi monta yötä, miettien rat­kaisua
jä niin tuli hänen mieleensä kuu­luttaa
lehdessä, josko löytyisi sellaista
hyvää.ihmistä, joka tulisi heille kaikille
äidiksi ja isoäidiksi.
Jp seuraavana päivänä ilmoituksen
julkaisemisei jä.lkeen tuli heille noin
(6Ö-:VUotiäs leski Maria, ^änen miehen­sä
oli kuollut viisi vuotta sitten ja hän
halusi; tulla hoitamaan lapsia ja Jus­sia.
Jussi tykkäsi Marista, mutta sanoi
kuitenkin, ettei heillä ollut rahaa palkan
rh^samiseen. Mari puolestaan sanoi,
ettei hän palkkaa haluakaan, kunhan
saa. ruoan ja asunnon. Omat pikku me­nonsa
hän kyllä selvittäisi itse.
Niin tuli Marista perheen isoäiti!
Hän rakasti lapsia kuin omiaan. Hänel­lä
ei itsellä ollutkaan lapsia, vaikka piti­kin
niistä. Nyt hän sai hoitaa lapsia,
jolca oli hänen toivomuksensa ja Väreen
perhe sai kodin huoltajan.
. Nyt ei Jussi enää ajatellutkaan naimi­siin
menoa ja lapset puolestaan kutsui­vat
Mariaa äidikseen tai isoäidikseen.
Nyt on perheessä jo uuttakin sukupol­vea
ja Maria hoitaa lastenlapsia.
Jussi, joka nyt on isoisä, muistelee
vieläkin entistä rakkauttaan, haudanpo-vessa
lepäävää vaimoaan. Mari on
heOIe kaikki kaikessa. Mitä hyvänsä
uutta nuoret haluavat opetella, sitä on
Mari aina valmis heille neuvomaan.
^KIELO.
— Tulen pian takaisin, sanoo Arvo
ja lähtee naisen perässä asuntoaan koh­ti.
- • - • / '
Hän pysähtyy jännittyneenä huo­neensa
ovelle. Pöytälampun niukassa
valossa hän näkee miehen. Kun mies
kääntyy, leviää hänen kasvoilleen jäl­leennäkemisen
hymy.
— Tuomari Paimio . . . Miten te
olette tänne löytänyt?
— Anteeksi, että yllätin teidät, sillä
olisinhan voinut kirjoittaakin, päästyäni
- selville olinpaikastanne. Ajattelin kui­tenkin
olevan varminta tulla tapaa­maan.
Minun oK" tultava, tiedätte sen
itsekin. .
Harmin puna kasvoillaan seisoo Arvo
tuomaria edessä ja kivahtaa sitten:
-r-Miten saitte nuuskituksi tien tän­ne
minun salattuun maailmaan?
—: Se tuli sattumoisin tietooni. Tyt­täreni
näki eilen illalla teidät täällä, ol­lessaan
sulhasensa kanssa kävelyllä.
Hän oli nähnyt teidät erään tytön kaas-sa
ja sitten tulevan tähän taloon. Hän
painoi mieleensä talon ja oven numeron.
Aluksi hän ei ollut uskoa silmiään, *ilb
kaikkihan uskoimme sinun olevan ii*kc-mailla.
Mikään ei saanut minua «hi*et-telemään
keväällä saamasi kir>J^:.
vaikka et raha-asioissa kääntynytkään
puoleeni.
— Minulla on ollut tarpeeksi rahaa,
olen ansainnut työlläni.
— Olen antanut asioiden levätö ja
odottanut teidän palaavan. Olen huo­lestunut
viipymisestänne ja aioin jo
alkaa kysellä teitä lähetystöjen välityk­sellä
ulkomailta. Kävi kuitenkin näin
hyvin ja nyt olen tässä.
— Olette vaivautunut suotta, sillä
en aio palata takaisin. Tahdon elää va­paana
ihmisenä ilman tuota sotkua. Sa­noinhan
äitini kuoltua, että en ryhdy
heidän kanssaan mihinkään neuvottelui­hin.
Ottakoot kaiken, myykööt kai­ken.
Minä en tule hengittämään sa­maa
ilmaa noiden inhoitta vien ihmisten
kanssa.
— Puhukaa hiljempaa . . . Koko
maailman ei tarvitse tietää mistä me
keskustelemme. Istukaa nyt tuohon ja
kuunnelkaa rauhallisesti mitä minulla
on teille sanottavana.
Arvo istui keinutuoliin ja alkoi hiljaa
keinutella. Hänen kasvoillaan on kui­tenkin
edelleen vastarintaa osoittava
JIme.
— aienettefynne on nuoruutta hv i
luutta, joka el näe nenäänsä p i ^ ^ ;
!e. Vain ouoruutöine tähden
sävyä, jonka te ansaitsette henaS!]
länä. ••••'^^l
— Mitään herra Metsälää ei olecj
massa, on vain nionttööri Metsä, kuiii
nuoren miehen huulilta. ' i
Huoneessa on hetken hiljaista ja van.
han tuomarin kasvot alkavat vavahdel.
la. Hänen lempeät piirteensä kiristyvät
ja silmät säihkyvät. Sitten iskee mU
ki poytaan./
— Metsälä on olemassa niin kauanl
kuin minä elän. Täytyykö minun ajaJ
telia, että. te olette rappeutunut vesa,
joka ei pysty puolustamaan suvun m
keuksia. ,
Nuori mies kohottaa päätään kuiaj
vastatakseen, mutta sanat eivät tulef
huulille-ja hän Jää odottamaan.
— Lupasin isällesi, että valvoisin oi.|
keuksiasi.; Tiedäthän, että Heini oli jj
silloin ilmestynyt äitisi elämään. Isänne
näki sen ennen kuolemaansa epäili, että
vieraat iroisiyat punoa juonia häneii.
omaisuutensa valtaamiseksi. Hän aikoi]
järjestää asiansa,mutta ei ehtinyt, kdn
sydänhalvauska-tkaisi. hänen elämän­sä.
Muistat kai tuon illan? (Jatkuu)
M A R J A T T J !
Hauskaa Joulua ja o i m ^ s t a i i i i ^ j
® TOKOOTO, ONT,
Alla Ja Vili Santa,
86 McCaul St., Toronto Ont.
Siilo Konnu
Ida ja John Lehtinen
Tyyne ja Pauli Hietala
Kerttu ja Eino Laakso
Amalia, Eero jä A. Pärssinen
Taimi ja Geo. Skalin
Toini ja Julius Mäki
Hilda ja Onni Tervo
Lempi ja Seth Kiviniemi
Helle Kestilä
Betty ja Lempi Koskela
Väinö Helminen.
Eva ja K. Kämäräinen
Siiri ja Henry
Anni ja Herman Rask,
169 A. John St, Apt. 7,
Toronto, Ont.
Lempi ja Antero
Mr. ja mrs. Logan
Juho Nissinen
Annie Lilja
Aino ja Väinö Kujanen
Peter Joensuu
Alli Lindberg ja Rudolf
Hilma ja Yrjö Huovinen
H. Hormavirta
Kerttu, H. ja V. Holma
Mr. ja mrs. Sutinen ja perhe
Idä ja Vilho Suni
Justiina ja Arvi Savo
Aili ja Victor Kauppila
Saima ja Reino Taipalus
Mandi ja K. Sävel
Hanna Pietikäinen
N.^ H. ja M. Rasmus
Martha Ja K. Kujanpää
Toini. Tauno ja Ida Heikkilä
Tyyne ja K. Latva
Lempi ja Arvo Käkönen
Elli ja Martti. Vuori
EUen ja E. E. Hamlin
Hilma ja E. Luoma
Hilja ja O. Ojanperä
Helmi Nikander-
Ilma ja H. Rönty
Allan, L. ja O. Tyyskä
Ester Kallio
Victor ja Minna Koskinen
Kaisa ja Paavo Kaarto
Kaisa ja Paavo Jaakkola .
Siiri ja John Hill
Carl Aho
W. W. Böhm
R. Vepsä
Dagmar ja S. Rajala
Sylvia Niemelä
Aino ja Antti Seppälä
Rauha ja Y. Lemberg
Hilma Rinne
Nancy Norman
Aili ja Toivo Mäkelä
Sonja Slaine
W. D. Böhm
HUma Lahti
Hebe ja Arnold Kujala -m
Inkeri ja Bill Poole
Kerttu ja Otto Hautala
Salonen.
74 Pricefield Rd., Toronto, Ont
Rauni johhston
Paula Woodley
Aino Koskinen
® TORONTO, ONTARIO
Eine, Lyyli ja H. tuuttaa
Hilja ja Erkki Salo
Ali ja Vili Roininen
Ada Ja Jallu miki-
Olga Orpana
Tekla Vuori
Tyyne Sinervo
Antton Bläkelä ja perhe
Nick Vesamäki
Olga ja Arvo Salo
Lyyli ja Wm. Niemi
LAlINÄ JA CAIÖL HANGASI
Aino jä John Lahti -
Siiri Ja Matti Ilkka
Anja, Auneja U.Sorvali:
Meri Tohmo
Thora Neil ,
Alma ja Antti Hietala
Kerttu, llilda ja Väinö Holma
Mary Lehto s V
Lempi ja John Kuuttila
Elli ja Kusti Wilen
Sylvia, Henry ja L. Kataja
Minnie ja Jalmari Wakkari
Irene ja Elis HoUa
Tyyne Ja Vick Lahti
John Vuolle
Elmer Niemi ja perhe
Signe ja Matti Naulapää
Martha ja Lauri iVillberg
Liisa ja Erick Nyran
Alina Salonius
Eva ja Hugo Rundberg <,
Erickson Sally
Am ja Ed-Käuppi^^^ ^ ^ ^
Ida Jä A^ Silver^ • '
Maija ja ¥ e l ^ o Jaakola
Helmi a N. Boström
Emely ja C. Kerkko
Olga Jokinen,
Port Credit, Ont.
Ola ja Nick Ylikylä
Lyydia Jä Yrjö Mäki
Maija ja Uuno Wuorinen
Aino jä /V. Lampinen,
80 Torrehs-Ave., Toronto 6, Ont
Rauha ja Jussi Pi-ost
Sanni Virtanen Jä Sally
*.\' ole Vi
on harn
[ Elämäni si
siihen, että i
huhtikuun i:
Imuista enää
|x)li kaunis i
[minä ja pik
tias Susanne
keittiön pöy
tunnin ruol
syön aina kc
kun paketti
j Postinkänt
Idestine kuitt
ketin keittiöc
essaan hän p
— Cappia
on taas muis
[Minäkin 1
ja katselin, 1
Cappias oli 1;
toverini. H J
[hetteli meille
j joja maailmj
I harvoin. O I
I oli tapana so
sa vointiamn
hänen junar
kuluttua, jpt
kertaa pistä!
ran hän lähi
keisrasian; Jg
maisia makei
tuli aina or
— Se on si
! hoi ihmeissäs
^Muistan a
kannen. Se o
tummahpuna;
kuubalaista r
puun alla. '
huudahti här
Cappias oi
ja — kaksi n
kimmeltävin
gasta ja kra^
niitä käsissär
yllätysten ihr
nomalehtiin .
vaikutuksen,
taan ja puh
asioita — mu
sen ihmeeilis
WIIiaLQW^ ONTARIO
Helvi ja Lauri Penttinen
Linda ja Verner Jokela
Mary ja Erkki Randall
Mmerva, Greta jä E. Hakala
Ida ja Chas. Rytkönen
Ida jä Juho Hyppönen
Salmia ja Matti Kokko
Adeiaide, Hilja ja Eino Junnila
Sigrid ja Jalmari Pohjonen
Eila Jä Lorrie Blom
Martha Oksanen ja Arne
Jane, vÖlga ja Reino Löfberg
kaarina,, Elsiejä Toni Jokinen ;
Vieisti Ja Tuiire Koivu ' ^
m
Sivu 12 Lauantaina. Joulttkuun 22 päiyana* 1956
WELIjm ONT.
Ina ja C. Mackie Ja tytöt
Tyyne ia Oskar Markland
Olga; Paul ja Vilho Viren
Hilda ja Anton Laari