Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1956

              mmms
On suuri-hän^ ken itsens'
pieneks* Myöntää.
ei aina suuff jok* toisen
tieltään työntää.
Ihmisyyden löytää ^
köyhän orren alta,
si€ll' ei riehu rikkaus,
rahan valta.
Itsekkyys on tuntematon aivan,,
jok'ainut näkee samanlaisen vaivan.
Ymmärrys yhteinen on siellä suuri,
eroita heit* ei rahavallan muuri.
OLGASELANDER
Faäfin mietteitä
Tässä taas sitä joka vuotista joulu­juhlaa
varttoillessa istun pienen vaati­mattoman
kotini suloisessa hiljaisuudes­sa
mietiskellen, vaikka mietteet tällä
erää ovatkin melko arkaluontoisia. Pää­täni
ihan huimaa ajatellessani tuota
poiskiitävien vuosien vauhtia. ^
No, mitäpä tuossa on miettimistä,
tuumii joku. Mutta ne monet kymme­net
vuodet, jotka ovat kiitäneet ohi sen
jälkeen, kun sain nähdä ensimmäisen
päivänvalon, sitä seuranneella mutkai­sella
elämänpolulla kulkeissani, antavat
kyllä miettimisen aihetta. Niistä kaik­kia
(suloisempia) tuskin kukaan voi
paperille kirjoittaa. Ja varsinkin nuo-xuuden
huvipuolet, rakkaussuhteet ym.
aiset, nehän ne eniteii tällä kertaa
etelmissäni velloo. Niitä ei parhaim­malla
tahdonlujuudellakaan voi unho-
Jan oven taa sulkea.
Alutta sen "Vanhan Feeliksen'- ne­nä-
ja rakkaustarinahan se tässä nyt
tällä kertaa önsuurimriiari miettimisen
aiheena. Sen nuoruuden aikaisen tari­nansa
hän äskettäin Liekissä julkaisi.
Sehän meille itsekullekin antaa todis­teellisen
kuvan siitä, että muistot elää!
Niissä on sitten joutohetkinä mietti­misen
aihetta kylliksi. Ja koska tässä
nyt se nenäjuttu astui näyttämölle, niin
annettakoon arvostelun sija myöskin
— niin arkaluontoinen kuin se juttu oli­kin.
Oma kuvitelmani asiasta sanoo, että
sellaisten muistojen julkituojan tulisi
olla hieman varovaisemman (selkäsau­nan
varalta), sillä Vanhan Feeliksen
kohtaloahan minä tässä nyt puntaroit-sen.
Ottakaahan huomioon sekin seik­ka,
että hän ei ilmaissut sen tyttöystä­vänsä
nimeä. Se on edelleenkin kaikil­le
arvoitus, kuka oli tuo sulotar, jol­ta
hän suudelmia tavoitellessaan oli sil­män
puhkaista. Hän vain etääriimäl-le
tähystelemättä sanoi,, että hän (se
morsian) elää Sudburyssa.
Xyt voidaan ajatella näin, että jos
hän olisi suoraan sanonut kuka tyttö
oli, niin nyt hän kantaisi vain yhden
miehen kiroilut niskassaan. Mutta en-tä
nyt? Nyt kulkevat kaikki Sudburyn
aviomiehet mustasukka povessaan, kyn­sivät
kaljuaan ja synkin mielin kaljun­sa
alla hautovat sellaista epäilyä, että
pahuusko voi todistaa viattomaksi tuon
ennen niin rakkaan Aliinan tai Miinan. >
Miitta hänkin voi vanhuuttaan olla jo
niin tiivis, ettei häneltä saa tunnustusta.
Niin voivat alkaa perherettelöt ja ylei­set
mellakat. Voipa käydä vielä niin­kin,
että Sudburyssa omiensa puolesta
mellastavat miehet, pistävät »^sdtatappa-ran
plj^sinsä alle - ja lähteyät Vanhaa
Feelistä l^iastattelemaan.
Ja luulenpa, että silloin hyväih seljan
pesun jälkeen Feeliksen on pakko sanoa
^ n tytön silloinen nimi. Niin ainakin
omien, jo ohimenneiden, kommelluk-siensa
perusteella kuvailee
' FAARL
pö ja sydämeni täytti yksi ainoa ajatiis
--:3i<fartin!;/'^";,
Ensimmäinen jouluMrkkomatkmi
Olin 9-vuoden ikäinen, kun ensim­mäisen
kerran pääsin isän ja äidin kans­sa
joulukirkkoon. Kyllä se oli olevinaan
' suuri juhla minulle.
Jo aattona menimme kirkonkylään.
Siinä yöpaikassa oli joulukuusi, jonka
oksille oli ripustettu leivoksia, joulu­pukki,
karamelleja ja koristuksia, myös­kin
kotitekoiset. kynttilät.
Yhdeksän ja kympienen välillä illalla
sytytettiin kynttilät. Se pH minulle ih­me,
sillä siihen mennessä ei kotitorpassa *
ollut vielä koskaan joulukuusta, oli kyl­lä
^sitten jälkeenpäin. Kun kävimme
kansakoulua, oli siellä aina kuusijuhlat
ja niin mekin laitettiin joulukuusi ko­tona.
Mutta minunhan piti kertoa siitä kir­konkylän
joulusta. Joulupukki tuli
myös silloin kun kuusessa oli valot. Siilä
oli turkit nurinpäin päällä ja suuri kar­valakki
päässä. Kintaat oli koirantia-hasta
ja suuret. Säkki selässä se asteli
kuusen vierelle, pudotti säkin siihen ja
sanoi, että säkkiä ei saa avata ennei-kuin
jouluaamuna ennen kirkonmenoa.
Sitten se pukki tilli ja otti minut sy­liinsä
ja meinasi suudella minua, mutta
minä löin sitä päin naamaa. Silloin se
sanoi niinulle, että kuule sinä Anni, tie­dätkö
ketä sinä löit? En tuntenut hän­tä
äänestä, sillä olin niin hämmästynyt,
mutta.kun hän lähti aloin katsella ketä
oli pois tuvasta ja huomasin L-;innän
puuttuvan.
Vähän ajan päästä isäntä tuli lupi?av
menin hänen luokseen ja pyysin anteek­si
sitä ,että olin ollut niin tyhmä. So­vimme
asian, mutta kyllä hän muisti
aina jälkeenpäin kiusata, että kyllä olet
aivan pippuria, Anni. Silloin minä sain
ensimmäisen joululahjan, kauniin hui­vin,
jota säilytin aina viidentoista vuo­tiaaksi
asti. Sen lahjan antoi se kort­teeri
talon väki.
Siinä talossa me aina oltiin sisällä
kun käytiin kirkonkylässä hevosilla, kan
Terveiset Albertasta
Kirjöitanpa taas jonkun sanan pitkän
illan kuluksi. Aika on mennä hurista­nut
hyvällä vauhdilla, vaikka illat jo
ovatkin pisimmillään. Lukija ehkä ky­syy,
että missä se aika niin menee, jo­ten
vastaan, että kirjojen parissa. Se
onkin paras ajanviete, sillä siinä myös­kin
tulee tietämään yhtä ja tgistair"
Parhaillaan luen kirjaa "Martin An­dersen
Nexön muistelmat''. Hänestä tu­li
kirjailija, vaikka hän lapsena usein
sairasteli. Tässä muistelmateoksessaan
kuvataankin hänen lapsuusaikaansa ja
on siinä hauskojakin Kohtia. Siinä mm.
kerrotaan kuinka pikku Martin meni
isovanhempiensa luokse ja siellä isoisä
puheli, että oli heillä yksi kanakin ja
se muni joka päivä mutta ei sunnun­taina,
koska se ei halunnut joutua pa­hoihin
väleihin papin kanssa.
Martinista kasvoi kuitenkin järkevä
mies, vaikka viettikin lapsuutensa köy­hyydessä.
Köyhyys olikin hänelle sii­nä
suhteessa suureksi hyödyksi, hän
kertoo kirjassaan.
Ja sitten sanon minäkin sanan siitä
-kahvista, joskin lyhyesti. Eihän saa
silmiään auki, jollei aamulla saa kupil­lista
kahvia. Kahvi ei vahingoita ke­tään,
ellei sitä juo liian paljon. Sauoa
taas on ihana laitos. Moni Canadan
korpiin Suomesta: saapunut on ensim­mäisenä
rakentanut saunan. Kahvikin
maistuu niin suloiselta saunomisen jäi-
^ ä i n a ^ t & i ^ainakin ;
%ii r-' U vJ H '<*', * *; - . , • « , # • » 4, A- U. ^ . 'H
matkaa oli 15 kilometriä ja kirkkoon pi­ti
ehtiä aikaisiif aamulla. Kyllä se
joulukirkko oli kaunis. Lamppuja ja
kynttilöitä oli niin paljon, että en kos­kaan
ollut ollut valoisammassa paikassa.
Kyllä se oli olevinaan lystiä ja suurta,
kun pääsi joulukirkkoon.
Oli melko selvä päivä, kun tultän
kirkosta ulos. Kun oli syöty aamiai­nen
lähdettiin kotia kohti.
Kun minä olin vanhin lapsijoukos­ta
ja ensimmäiseksi tehnyt kirkkomat­kan,
niin kerroin minä toisille mitä näin
ja kuulin siellä. Toin myöskin joulu-makeisia,
joita sain joulupukilta ja an­noin
toistenkin maistaa.
Tällainen oli minun ensimmäinen
joulukirkkömatkani. Sitä vielä joskus
vanhoilla päivillänikin muistelin täällä
uudessa kotimaassa.
'' 'ANNL"
Käväisin ä s k e t t m n F ^ sauno,
massa. Olles^t siellä Laitiloiden luo.
na saunakah^alla tapasin metsästäjien
luottamusmiehen Marttilan rouvineen.
Sukeutot siinä keskustelu eränkävijän
raskaasta ammatista ja kuinka paljon
joutuu kävelemään, ennenkuin saa kau­niimman
sukupuolen turkiksiin kääri­tyksi.
Minäkin olen niin paljoa metsästäjä
että kun turkkiin pukeutunut tulee ka­dulla
vastaan, niin tekee mieli päästä
koettelemaan turkiksien laatua. Sitä
menestyksellisen metsästyksen salai-suutta
en kuitenkaan ole vielä oppinut.
Marttilat ovat rakentaneet Mison^
gaan pienen turistipajkan , eräkävijä-hommansa
ohella.
Kiitos feaEvista Laitilalle, jonka rou­va"
varmasti sivuutti Jonkin merkkipäi-
Vän. •. •
Parhaimmat jouluterveiset Liekin
henkilökunnalle ja' luki joille!
VAELTAJA.
— Kohteliaisuus on rakkauden suku-lainen.
i...iiHiiim.iiHiiitHmiiiimiHiii.iii«mi..i»imiiiiiiiiiiuiiniH.i^
I ' ONNEA (miyysr lOTAAN |
toivottavat seuraavat sukulaiset ja ystävät:
Henry Wäisänen
Aino !ja K. Kauhala
Aili ja Jaska VermaSkari
Jenny ja (Len Hjofth
Sirkka ja David Waren
Mr. ja mrs. Koivu
Urho Hiltunen
Elsa ja E. Nikkola
Maija ja Uuno Wuorinen
Kaisa ja Kosti Raita
Lyyli ja Yrjö Mäki
Vieno ja Taimi Sidejjacka
Mi-s. .Paula Leivo '
Aune ja Uimo Sorvali
Senja ja Leo Sampola
Anne ja Bill Lindroos
Sigrid Lahti
A. Kyren
Impi Mäki
Donna, Helvi ja R. Forstrom
John ja Don Rough
Eric Lindroos
Mrs. Ester Taavitsainen
Helga ja Voitto Virolainen
Miss Helga Grönqvist
Florence ja George Kazor
Olga ja Niök Ylikylä
Alma ja John Terler
I K I I T O S
1 Sydämellinen kiitos teille ystävät hauskasta yllätyksestä omassa tuvassam-
I me. Kiitos rahalahjasta jä tarjoilusta monine herickuineen
1 Suurimmat kiitokset hommaajille ja illan emännille.
I Torontossa joulukuun 8 pnä 1956.
I AILI, JOHN JA JOHNNY KOKKONEN
^ i i i M i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i H i n i i i i i n i i i i i i i i i i i i M i i r i i i i i i i i i i i i i i i u i i i i n i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i N i i i n i i i i i i i i i i i i i i i in
SYNTYMÄPÄIVÄONNITTELU]\lME
70-VUOTIAALLE
Toivomme terveyttä ja kaifcHea hyvää, että hän
vielä monia vuosia olisi meidän keskuudessamme
Mimmi Laari
Fanny Grunsten
Vilho Putila,
43 Willow Ave., Toronto 8, Ont.
Sylvia ja E. Löppönen
Siiri ja J. Hill
Martha ja O. Peltonen
Hanna ja I. Leppälä
Ida Syrjälä
Martha ja K. Kujanpää
Senja ja V. Järvis
Empi ja V. lUberg
Elin ja K. Salminen
Esther ja T. Viitanen
Katri ja P. Mertanen
Selma Lehtinen
Hilma Storberg
Maiju ja E. Pirttinen
Olga Jokinen
Hilkka ja T. Jokinen '
Margaret ja V. Kauhanen
Hanna ja .K. Tarvainen
Olga ja O. Salo
Seidi ja E. Erickilä
Raujia ja Y. Lemiberg
Alma ja J. Virtanen
Alma Ja E. Aittola
Helmi Mäkelä
Anna Järvis
Taimi ja A. Nummi ,
Aino Naiminen .
Olivia ja John Tolvanen
' KIITOS
^jdaanrftoet kittokset teillejstävät sUtäyimtjtosestä Ja hÄUJäcasta
il^te, jon&a jatjefitittc «niniffle-täyttäessä^
^ J Ä U ^^tcB^S^Uasta^^^^ jätitte 1Äj*ÄS3j5bto
™voo;: etta ystSflfyyteo^ säilyisi elfiniätsl ilkaim>aä».^ • -
27 Oreenl»«r Avenue; J. LAARI