Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 19, 1946

              1946 ^^AU^vTAlNÄ, LOKAKUUN 19 PÄIVÄNÄ
nmraiVm Sivu S
totta
* jjiane Lambert; kaunis nainen, jo-jca
istui pienessä konttorissa, oli pieni
j3 tumma, vaikuttaen paremminkin
itämaalaiselta kuin latinalaiselta-
Kaunis kylläkin, mutta Gailin mie­lestä
hänen pyörehten silmiensä ta-kana
ei ollut mitään sielua, ei mitään
suloisuutta hänen hienossa ulkonä­össään.
Pyöreähköt huulensa olivat
ulkonevat.
'•Minä olen Gafl Parker, liikkeeni
hoitajan apulainen", lausui Gail,
••Olen pahoillani että teidän täytyi
odottaa täällä, vaan ketään muita
jiviili-ihmisiä paitsi työläisiä, ei ole
hipa laskea sisälle."
'Haluaisin tavata Daisy Warne-rin",
Diane sanoi. Hän risti kallirt-ren
sukkien verhoamat säärensä. Hä­nen
kellertävä takkinsa laskeutui si­vuille
paljastaen samanvärisen villai­sen
hameen. Takki oli turkiksilla
koristettu. Muodinmukainen hattu
orvokeista varjosti yhden hänen sa-metinmustista
silmistään. "Haluai­sin
saada selville missä Tommy on.
Miram mieheni."
•'Teidän miehenne?"
"Weil, minun entinen mieheni"j
virklcoi Diane. '•Minun täytyy pääs­tä
hänen kanssaan kosketukseen. Ero -
oli kaikki minun syytäni, mutta kui­tenkin
. . Hän pysähtyi. ''Eh­kä
olette kuullut jo kaiken minusta
ja Tommystä. Daisy Wamer on
kukaties kertonut."
"Ei hän ole kertonut", Gail vasta­si..
Hän kuuli äänensä kuin pitkän
matkan päästä-
"Weil, te kuulette joskus ^kuiten­kin",,
Diane alkoi, "joten on paras
että kerron teille nyt. Voitte auttaa
minua. Katsokaas, kun Tommy ja
minä erosimme, sanoi hän, että jos
minä joskus tulen järkiini. ja haluah
hänet takaisin, niin hän tulee. Mut­ta
minun pitäisi ensin saada täysi
selvyys itsestäni, sillä se tulisi- ole­maan
todellinen avioliitto sitten.
Elinaikainen, eikä hajoava." Hän
hymyili heikosti Gailille. ''Olen. ol.-
lut aina hyvin suosittu miesten kes­kuudessa."
Gail tuijotti inhoten Dianea. Pu­huminen
oli vaikeaa. "Ymmärrän'',
Janoi hän hylmästi.
'•'Tommyllä oli paljon suunnitelrhia
J^'orf:'sta, perheestä ja sensellaisesta,
ilutta minä halusin pitää vähän, lys­tiä
ensin. Sitten hän yhtyi ilmayoi-
Ja ajatella, hän halusi, että
Suom. SENJA
la, talossa jonka hän osti. Vain olla
siellä kunnes hän tulisi takaisin."
/'Hyvin ajattelemattomasti hänel­tä
varmaaiC', myönteli Gail,
*'Niin, eikö ollutkin", huokasi
Diane. Hän korjasi asentoaan. "Weil,
totuus on, että haluan hänet takai­sin
ja olen valmis tekemään aloit­teen.
Mutta minä en tiedä missä
hän on; Siksi kerroin teille tämän
kaiken- Missä minä pääsisin koske­tuksen
hänen kanssaan?"
Gail puri hampaitaan yhteen. Jos
hän ei kertoisi missä Tommy nyt oli,
saisi hän sen kuitenkin jostakin tie­tää.
Siis oli paras kertoa hänelle
Tommystä. Ja Tommy olisi iloi­nen-
Tuossa oli se, jota hän rakas­ti
sydämessään. Ja ajatus takoi edel­leen
— Tommy haluaa elämänpituis­ta
rakkautta. Kodin ja perheen.
Hän ei ole niinkuin Mark Ellison, ei
ollenkaan. Kaikki puhe "ottaa vas­taan
min jumalat ja kohtalo anta­va
on" oli siksi kun hän oli loukat­tu,
rakastamansa tytön hylkimä.
"Kapteeni Ferris on matkalla Is­lantiin,
taikka hän nyt on jo siellä".
- Gail^selitti. '"Hän on kuljetuspääl­likkö
ja hän lentää Presque Islestä
Mainesta Islantiin. Hän on takai­sin
Mainessa muutaman viikon ku­luttua,
luulen."
Diajie Lambert nousi. Hän na­pitti
kellertävän takkinsa ja korjasi
hattunsa asentoa.
"Kiitoksia oikein paljon. Tiedän
että ajattelette minua typeräksi, kun
kerroin kaikki peittelemättä aivan
tuntemattomalle ihmiselle. Vaan
tunteet pääsevät voitolle joskus."
Gail huomasi, ettei Diane näyt­tänyt
lainkaan olevan tunteiden val­lassa.
Hän näytti niin viileältä ja
rahalliselta kuin olisi heti lähdössä
iltapäiväkutsuihin tai tansseihin. E i.
ollenkaan tytöltä, joka kiiruhtaisi
Maineen odottamaan rakastamaansa
miestä.
"Minun pitää jo mennä- Kiitok-
Heistä täyttyi koko Gailin pieni
istumahuone. Sitä Gail halusikin.
Huone niin täyteen heistii, ettei olisi
yhtään tilaa Tommylle. Ei muistoja
hänestä, sellaisia, jotka kiusaisivat
häntä.
alutta kun pojat olivat syöneet
ja lälitiväi pois, Tommyn kuva oli
vielä jälellä. Mielikuvituksessaan
hän näki Tommyn loikovan nojatuo­lissa.
Oliko mahdollista tavata mies vain
kerran ja rakastua hänesn perinpoh­jin.
.Kaksi vuotta tai kauemminkin
oli hän kaivannut ja ikävöinyt vain
Markia. Ja nyt Mark oli unohtunut
tykkänään. Oli niinkuin häntä ei
olisi olemassakaan. Eikö'hän sitten
rakastanut Markia ollenkaan? Oliko
se niin, että hän rakasti vain Markin
kuvaa, komea mies kun oli? . ..
Mitä hyvänsä se oli, niin kuva oli
himmentynyt ja hän oli vapaa hä­nestä.
Nyt oli kuukausi kulunut siitä kun
Tommy tuli hänen konttoriinsa. Nyt
he varmaan ovat yhdessä, Tommy ja
Diane. Mahtaakohan Tommy lä­hettää
hänelle mitään tietoa heidän
imdelleen yhtymisestä . . .
Gail meni yksin kotia sinä iltana.
Jotenkin hänestä tuntui, ettei hän
kärsi ajatellakaan kenenkään tapaa­mista-
Hän avasi huoneistonsa oven ja
astui sisään. Huoneessa oli iltahä-märy3'
s. Hän heitti lakkinsa ja tak­kinsa
sohvalle ja kumartui sytyttä­mään
valon lattialamppuun, joka oli
nojatuolin vieressä.
Joku ihminen lepäsi nojatuolissa.
Mies. Tummanpunertava tukka, le­veä
leuka painettuna leveää rintaa
vasten.
Tommy Ferris I Tommy syvässä
unessa.
Gailin sydän nousi kurkkuun. Hän
ei liikahtanut, vaan katsoi, ja onnen
tunne täytti hänen rintansa. Mitä­hän
oli tapahtunut Tommylle, että
leen huoneen poikki hän oli Gailin
vieressä.
^'Tule tänne ja istu alas."
Gailin sydän takoi haljetakseen ja
hänen polvensa olivat pettää.
"Gail, rakkaani!Tommy kuis­kasi
katsoen häntä hellästi silmiin,
"^IinuIla on niin paljon sanottavaa
sinulle ja sanatkaan eivät gle riittä­viä-
Toivoisin että olisi joku muu
keino . . . Löysin jotain suurta sil­loin
kun löysin "sinut. Täällä pie­nessä
huoneistossa, sinä iltana, minä
löysin ensimmäisen oikean rauhan ja
mielentyyneyden, jotakin sellaista,
jota en ole ennen kokenut. Tiiiillä
sinun kanssasi Gail."
"Tommy!" lausui Gail hiljaa.
"Onkohan liian paljon kysyä si­nulta,
rakastatko sinä minua? Mut­ta,
Gail, minä rakastan sinua. Koko
ajan lentomatkoillani ajattelin si-nusta,
muistelin- sinua. Sinä olet
niin mainio vastaus yksinäisiin ru­kouksiini.
Kertailin Laurence Ho-pen
säkeitä toissa iltana siksi kun
olen hiukan kohtaloon u.skova. Ih­minen
tulee sellaiseksi tässä sodassa,
Rakas. 'Ota mitä jumalat tarjoavat
äläkä tee kysymyksiä.' , Vaan tun­teeni
sinua kohtaan, Gail, on yhtä
kestävää kuin tähdet, kuu ja maa.
Yhtä lujaa kuin Ne\v Hampshiren
mäet ja vanhat kiviseinät."
Gail katsoi ylös Tommyn silmiin
ja se mitä hän niissä näki, karkoitti
kaikki epäilykset hänen mielestään.
"Sinä olet se ainoa nainen, Gail",
Tommy jatkoi, "ainoa, jota minä
olen halunnut koko elämäni. Ai­noa
nainen rakastaa ja pitää niin
kauan kuin elän." Hän otti Gailin
)kädet omiinsa. "Gail rakas, sano
"minulle, että jonakin päivänä saan
sinut- Sano minulle se,>ole niin hy­vä.
halusi häntä vielä tavata? . . . "Olen
sia. uudestaa ja sanokaa parhaat ter- , ympärillä kuukauden kuluttua tästä
veiseni Daisylle ja Wallielle.
Entinen Mrs. Ferris poistui.
niun.
päivästä", oli han sanonut ja nyt
hän oli tullut.
Gail päätti antaa hänen nukkua.
Hän varmaan on lopen uupunut, ku­ten
näytti.' Gail,meni varpaillaan
sänkykamariinsa ja harjasi tukkan­sa.
Hän laittoi takkinsa vaatfesäili-öön,
istui kapean sänkynsä laidalle
Gail meni takaisin konttoriinsa ja
upottautui työhönsä. Hänen täytyi­si
olla iloinen Tomm3m puolesta, a-jatteli
Gail. Ja hän. onkin iloinen.
Tommy rakastaa Dianea, eikö nim?
fnina olisin kotona, kaukana maal- Tommy oli aina pitänyt tytöstä, hä- ja odotti.
nen heikkouksistaan huolimatta. Gail Viimein kuului istumahuoneesta
oli vain joku jonka Tommy sattu- pitkä haukotus ja sitten:
malta tapasi auttamaan häntä unoh- "Hei!" .
tamaan surullisen menneisyyden. Hän kuului nousevan jaloilleen-
Sinä iltapäivänä hän myöntyi kah- Gail astui ovelle. Tommy seisoi hei­den
pojan pyyntöön ja lupasi heille luen ja katsellen ympärilleen kunnes
illallisen huoneistossaan. Pojat läh­tivät
hänen kanssaan ostoksille ket-
'^'lupungin äänet, hyrinät, vihellyk- jukauppoihin. Hänellä siis oli poika
•^et, .]maiunJ.n . . ^^^^.^^^^i^ puolella.
me, oliko se viime tai aina- toissa ke­lana",
tuumi mammay ja se sai Irjan
""n iloiseksi että hän käsiään tapu-
^nelien hvppeli lattialla.
Asetuttiin levolle, Simo istuma-
^«oneen avattavalle leposofe^alle.
Jajvan kuvat pyörivät mielessä ja
-majunien kolinat ja- sensellaiset
^"uluivat korviin niin, ettei tuntu-
""t unta tulevan.
Ja näitä ystävällisiä ihmisiä täy-
^;..nn,|stella. Oli se onnen sattuma
^jahan^ heidät tapasi. - Ja J[rja.
viehättävä ja välittömän vapaa
"O tyttö, että-Simo tönsisalape--
hä^^ viehätystä. Mutta samalla
tuon?"''^' hänen, kavansa—'
'ail r^"' -'ö"ka. hän oU yksinker-
Voi W ^^"^^ ^'"^ seuraili,
tvttfi r ***»voi, että tiio
>yKSM katselemassa . . .
.fatkuu.
"Saatte illalliseksi makaroonia l i ­hakastikkeen
kanssa", Gail sanoi
heille. "Minun ei kannata menettää
kaikkia lihakuponkeja teidän h y v ä kr
senne, pojat.''
"Mitä ikinä laitat meille, se on
kuin hunajaa", virkkoi Pat Walgren.
Hän oli maalla kasvanut, yhdeksän­toista
vuoden ikäinen, kuusi jalkaa ja
kolme tuumaa pitkä, hoikka kuin
karttakeppi, j a punainen tukka kam­mattu
sievästi jakaukselle. "Gail,
sinä keität kuin enkeli."
"Enkelit eivät kei'ä", huomautti
Fed. "Ne vain soittavat harpuilla."
"Neiti Gail on keittävä enkeli.
Hän on erikoinen", Pat tenäsi.
pääsi tajuihinsa.
"Haloo!" Gail heläytti.
"Gail! Minä todellakin olen si­nun
huoneistossa! Luulin jo . . ,"
—^^hän hymyili hitaasti—''luulin jo
^ttä olen nähnyt unta."
"Kuinka päiisit sisälle?" ^
"Oh, se oli helppoa. Tuo pieni
vanha lukko aukeaa kun siihen hen-glltää.
Käytin omaa avaintani."
"Murtauduit huoneeseeni!" sanoi
Gail ja hymyili. "Minun pitäisi
vangituttaa sinut."
"Mutta sitä sinä et tee, et vangi­tuta
mionua muilla, vaan vangitsei:
itse. Älä seiso niin kaukana. Minä­hän
sanoin että tulen kuukauden ku­luttua.
Tällälaillako sinä lausut mi­nut
tervetulleeksi?"
Hän ei va^-tonut Gailb tulemaan
luokseen. Astuttuaan yhden aske-
Gail nojautui häneen. Sitten tuli
eteen Dianen kuva, joka näytti seiso­van
heidän välissään pilkaten häntä.
"Mutta sinun vaimosi! Oletko
nähnvt häntä Mainessa?" Gail ky­syi.
• "
Varjo näytti vilahtavan Tommyn
kasvojen yli., Silmänsä kapenivat.
• "Kyllä näin hänet. Sama enti­nen
Diane. Hän haiusi tulla takai­sin,
paikata avioliittomme. Se oli
'vain toinen oikku. Hän ei todella
tarkoittanut sitä, enkä minä suostu­nut.
Mukavaa tosiaan, kun katsoin
häneen, oli hän kuin vieras. Aivan
niinkuin hän ei olisi koskaan mer­kinnyt
minulle mitään, ja tuntuu
siltä, ettei hän koskaan paljoa mer­kinnytkään
. i . Gail, mitäs .sanot
nyt?"
Nähtyään tytön raollaan olevat
huulet ja puhuvan katsetm. hän tie­si.
Hän sulki tytön 5>yliinsä ja suute­li
häntä. Tämä oli rakkautta, ja se,
mikä kätkeytyi menneisiin surullisiin
vuosiin, oli mennyttä ainiaaksi.
Tyttö nosti päätänsä ja katsoi
Tommyyn merkillisesti-
"Tommy, minun nimeni ei ole
Gail; vaan — Abigail!"
Tommy naurahti tyytyväisenä.
"Se on kaunis. Se sopii sinulle.
Se on voimakas ja kestävä niinkuin
rakkautemme."
Sitten hän piti tyttöä loitommalla
hetkisen.
"Abigail, rakkaani, tuletko vai­mokseni
ja annat minun viettää kah­den
viikon loman luonasi täälfä huo-neistossa?*-
"Kyllä, Tommy."
"Abigail", sanoi Tommy hellästi,
"tämä on taivas."
Gail sulki silmän.sä ajatellen: Niir,
tämä on taivas f
'LOPPU.