Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 22, 1947

              i herätti huomiotani jal
i tehnyt Johan Könnil
isin kellomestari. Ker-|
la tehnyt senaikabeflel
ekellon. Tämä kaap-j
[epper-nimiselle papilkl
emen taloon. TalossaI
puuastioita, muunmu-|
iku lokakuu 1799.
käy kahdella 6 kiloa j
s on siinä, että kelloaj
tietää vetämällä ian-|
udestaan sen tunnin.]
jälkensä. Oli hamj
s kaatunut, ja kaikki j
xuuteen vuoteen sota-kotityöt.
Sota-aikaj
ut mies oli sotaväessä.!
astuivat ja \-aurastui-|
n, ja useassa tapauk-
Suur-Suomea. Onpaj
i ehtinyt hätään, olisij
voinut järjestää Eu-j
:olme vuotta siitä kunj
välillä, jonka jälkeeni
pois ajaminen. Eräsi
juri ennen aselepoa,]
m nyt joutui sabaj
illeen, että m1 ^•ast3|
mentajat ja upsetrilj
lunnes natsit ehtivit
mikoilta kestää \-ielä|
irtoi eräs luutnantti]
vdr LTo-Jonänsson
Kirj.BRIK GOLAXD Suom. E. S.
\Tin1it3s proletaarikirjailija tai työ- man painon sosiaalisuuteen ja kollektii-
JN läiskirjailija on vuosien kuluessa
Luodostunut perin kuluneeksi ja epä­määräiseksi
käsitteeksi. Sellaiseksi saa­tetaan
nimittää proletaarisen synt>'pe-rän
omaavaa kirjailijaa riippumnatta
Liitä, mitä hän kirjoittaa. Toisaalta on
tuotu esiin, että proletaarikirjailija voi
olla syntyisin porvariluokasta, pääasia
on, että hän kirjoittaa työläisistä jne.
jö^ aikoo kaikista käsite-sekaannuksis­ta
huolimatta käyttää tätä termiä on
Kiittämätöntä rajoittaa sen merkitystä
li: täsmällistyttää sen käsite. Vaivatto-
I mämmin tämä tapahtuu sanomalla Ivar
[Lo-Johanssonin olevan Ruotsin tyypil-
IL^immän proletaarikirjailijan. Proletaa-
Irikirjailijan pitää siis olla synnynnäinen
proletaari, jolla päinvastoin kuin aka­teemikoilla
on välittömiä elämänkoke­muksia
ja mikä olennaisinta, että hän
pysntelee proletaarisessa tod^llisuudes-
Ki. Ivar Lo-Johansson täyttää nämä vaa­timukset
. H ä n ö n nykyajan ruotsalai­sessa
kirjallisuudessa enemmän kuin ku­kaan
muu omistautunut kirjallisesti
hahmoitrelemaan työtätekevän ihmisen,
erityisesti muonamiehen elämää ja ym­päristöä.
O n k\seenalaigta, onko häneen
[verrattavaa kirjailijaa Tnuualla, Ehkä
[nstaavina voidaan pitää Erskine" Cald-wlliä
ja Johan Steinbeckiä, jotka mo-lle.
nmat ovat kuvanneet Amerikan etelä-jnltioiden
orjuutettua valkoista väestöä,
i Kuitenkin he kirjailijatyyppeina eroa­jat
tuntuvasti Ivar Lo-Johanssonista.
Proletaarikirjallisuus. kehittyi rinnan
työväenliikkeen sosiaalisten pyrkimys­ten
habmoittumisen kanssa. Se työntyi
ii
visuuteen kuin yksilöllisyyteen ja tai­teellisuuteen.
Xäin ollen hänen kirjalli­nen
panoksensa on ollut ratkaiseva muo-namiesluokan
sosiaalisessa kehitykses­sä
ja se osoittaa miten kirjallisuus mää­rätyissä
tilanteissa voi muodostua vä­littömäksi
sosiaaliseksi toiminnaksi. Se
että vuosi ajasta taaksepäin, viime syk­synä
maataloustyömiehet olivat viimei
sen kerran auraiikurjessa — muonamies-järjestelmä
päättyi lokakuun lopuss^a —
on huomattavalta osaltaan Ivar Lo-Jo-hansson
ansiota ja hänelle lankeaa siitä
kunnia. Hän on nuoren ja reippaasti
toimivan maatvöväenliiton kera murs-kannut
muonamiesjärjestelmän ja luo­nut
maatyöläisille paremmat mahdolli­suudet
vapaaseen kamppailuun sosiaa­lisesta
alennustilasta kohoamiseksi.
Tietä raivatessa on kohdattu jäykkä-niskaista
vastusta ja se on ollut mah­dollista
vain keskittämällä luja tahto.
itsepäis\'\'S, päätös. sitke,vs ja mittaa­mattomat
tietomäärät. Muonamiehillä
itsellään ei ollut mainittavaa" taistelu­mieltä.
He eivät pitäneet kurjuutensa ja
puutteensa paljastamisesta. Vastustus
ulkoapäin, kustantajain. kriitikkojen ja
yleisön taholta, ei ollut säästeliäs. X i i -
hin asiatietoihin perustuviin totuuksiin,
joita Ivar Lo-Johansson esitti kirjois­saan,
ei kiinnitetty suurempaa huomi­ota
ja monet kieltäytyivät kokonaan
uskomasta, että jotakin sen tapaista
löytyy h\^vihvoivassa ja demokraattises­sa
Ruotsissa. Kaikesta huolimatta Ivar
Lo-Johansson jatkoi työskentelyään.
Kuopuksen kengissä"
huomattava saavutus
. \ i l i Teräväisen kirjoittama ja \'apau-den
kustantama .novelli ?'Kuopuksen
kenngissä" on juuri ilmestynyt. Va­pauden
viime torstain numerossa nim.
••J."\V.SJ' arvosteli tätä teosta ja saiioi,
että -tämä esikoisteos, voisi kilpailla
joka suhteessa minkä esikoisteoksen
kanssa hyvänsä suomalaisessa kauno­kirjallisuudessa".
Tässä arvostelija on tehnyt hyvin
rohkean arvion ja tämän kirjoittaja ei
voi yhtyä häneen. ]^Iuutamien kirjaiH-joiden
esikoisteokset Suomen kirjalli­suudessa
ovat todellisia kirjallisuuden
helmiä ja asettaa kysymyksen alaista
teosta niiden rinnalle ei ehkä ole aivan
paikallaan.
Kirjallisuushistoriasta voi löytää mon-t>
i kirjailijaa, joiden esikoisteos on jää­nyt
kirjailijan parhaimmaksi ja hänen
luomistyönsä huippusaavutukseksi, U -
seimmiten kuitenkin on niin. että pi­temmän
kirjailijatoiminnan aikana kir­jailijan
tuotanto nousee, näköala avar­tuu,
teknillinen puoli kypsyy, taiteelli­nen
puoli hienostuu ja kirjailija saavut­taa
elämänsä parhaimman taiteellisen
huippukohdan vasta myöhemmin.
Mitä edellä on sanottu ei tarkoita si­tä,
että kirjailijattaren esikoisteos ''Kuo­puksen
kengissä'' olisi huono ja epäon­nistunut.
Sitä se ei ole ja uskon, että
monet tulevat tästä vakuuttuneiksi luet­tuaan
teoksrn.
keinoja taidokkaasti ja siinä esiintvxät
ihmiset ja tapahtumat ovat eläviä.
"Kuopuksen kengissä'* ei ole seikkai­luromaani,
jota lukija seuraa henkeään
pidättäen nähdäkseen miten teoksen san­karin
lopulta käy. Tästä huolimatta
se ei ole pitkäveteinen ja lukija seuraa
teoksen päähenkilöä, hänen elämänsä-vaiheita
ja seikkailujaan mielenkiinnol­la
loppuun asti.
Taiteilijan kehitykseen vaikuttaa hy­vin
paljon hänen vuorovaikutuksensa
toisten taiteilijoiden kanssa. Sitä var­tenhan
on eri maissa perustettu kirjaili­joiden
liittoja sekä erillaisia yhdistyksiä
eri taidealoja varten. Canadassa suo­malaisilla
ei sellaista ole. Kun ottaa
tämän huomioon, niin sellaisen teoksen
syntyminen kuin ''Kuopuksen kengissä'*
tällaisessa eristyksen tilassa on merkil­linen
saavutus.
Mrs. -Aili Teräväinen on monivuoti­nen
Liekin avustaja ja tästä syystä on
sen avustajilla erikoinen syy onnitella
kirjailijataria hänen saavutuksensa joh­dosta.
— U. M.
WALES
(Jatkoa ensimmäiseltä sivulta)
leen huomattavan aseman .Amerikan
historiassa. Yalen kuuluisan yliopiston
Mrs. Teräväisen kirjoitustapa on su- perustaja Elihu Vale, oli kotoisin \Vale-juvaa
ja kielirikasta. Tämän huomioon sista. ^
Hän oli siinä määrin kiintynyt työhönsä
tilin spontaanisena välttämättömyyte- ja tietoinen sen merkityksestä ettei min-n:;
kirjallisesti muotoilla uuden yhteis- käänlaiset keskeytykset tulleet kysy-kntaluokan
elämäntapa ja tajuta todel- mykseen. Hän onnistui myöskin saa-hm.
>en ensimmäiset ilmaisut 1900- niaan nuionamiehet tietoisiksi omasta
luvun alkupuolella eivät olleet taiteel- asemastaan ja koko muun Ruotsin näke-
I'icka näkökannalta erikoisempia, Jjoska mään minkälaista muonamiesten elämä
todella oli. Hänen kirjojensa yhteenlas­kettu
painosmäärä ylittää huomattavas­ti
100,000.
. Samanaikaisesti muonamiesjärjestel-agitatoorinen
sisällys asetettiin tietoises-
I ti taiteellisuuden edelle. Proletaarikirjal-jli:
uudella ei ollut niihin aikoihin min-
I l a i s i a perinteitä mihin olisi voinut
nojautua ja se eteni hitaasti ja vaival- män päättyessä ammensi Ivar Lo-Jo-foisesti
etsien muotoa sisällölleen. Silloin hansson runoutensa lähteestä uuden te­lkun
proletaarikirjallisuus luopui ole- oksen. "Traktori", hänen viimeisin'ro-
! saasta tietoinen agitatoorinen taistelu- maaninsa. joka ilmestyi v. 1943, on vii-a.^.
se saavutti riittävästi vapautta tul- m€inen'ki\'i valtavassa kirjallisessa mo-
^fen sosiaaliselta ja kirjalliselta näkö- numentissa, jonka hän pystytti muona-lannalta
objektiivisesti tyydyttäväksi. miesten tielle härän vierestä traktorin
Tämä vapautuminen tapahtui voi- ääreen — orjuudesta vapauteen. Eräs
^kaammin 20-luvulIa. ja.sen veivät väestöryhmä on noussut kansan syvistä
päätökseen Martin Koch, Hedenvind- riveistä kirjallisuuteen ja Ivar Lo-Jo-
^riksson, Edvind Johnson, Rudolf Värn- hansson on antanut totuudenmukaisen
•^d ja useat muuta. 30-luvulla sai ja selvän kuvan tämän ryhmän elineh-
Netaarikirjallisuus uutta voimaa sei- doista ja pyskologisesta erikoisluontees-
^•sta nimistä kuin Josef Kjellegren, ta. Tämä kirjallinen suurtyö jakautuu
^ ^lartinson, Jan Fridegard ja en- seitsemään teokseen: '*Hy\'ää yötä
Denkaikkea — Ivar Lo-Johansson. . - , maa"^ "Kuninkaankatu". "Muonamie-
^'seampien proletaarikirjalijain kehi- het I—II", "Vain äiti", "Maaproletaa-
|5 l^ulki kohti individualismia ja hei- rit" ja "Traktori".
. "^^lenkiintonsa keskittyi erikoisiin "Muonamiehet" ja "Maaproletaarit"
^omalaatuisiin luonteisiin, Ivar Lo- ovat novellikokoelmia. Valitsemalla no-j^^
n seurasi toista tietä ja kulki vellimuodon on Lo-Johansson varannut
^ 5osi.ialista ja kollektiivista kerron- itselleen vapaampaa liikkumatilaa, kos-
• »^^rsoonallisen itsetilityksen ja va- ka j^htenäisen juonen puuttuminen suo
^utumisen jälkeen( se tapahtui hä- mahdollisuudet monivivivahteisempaan
^ ensimmäisessä romaanissaan "Ma- Ja välittömämpään kerrontaan. Vahvas-
Joh;^ ai^iscmmin oli Lo- ti ankkuroituna ja verisitein kiinnitetty-jo^^
n julkaissut viisi inatkakuvaus- nä tähän ihmkryhmään on hän voinut
JM-hden runokokclmaa) hän palasi, työntyä e<;iin muonamiesten yhteisenä
äänenä, luoda itsetietoisuutta sisällepäin
ja levittää ulkopuolella tietoa muona­miesten
a^^emasta.
Osa näistä novelleista on tietenkin
vain todistusvoimaista ainehistoa. Tai-
I^J^raj.seen tehtäväänsä: auttamaan
i u u T ^ ' ^ ' ^ ^-^antumaan.-niistä or-
^ ^ - t s t a ja rajoitetuista, elämismah-
^rjosi.
ottaen voidaan "'Kuopuksen kengissä"
piiää Canadan suomenkielisessä proo.sa-kirjallisuudessa
yhtenä parhaimpana.
X i i n tärkeä kuin mitä kaikki ylläoleva
onkin, niin se ei vielä edellytä sitä, että
niimä välttämättömät ominaisuuclct riit­täisivät
h3'vän kirjan .synt3'niiselle. .Ai­heen
käsittelyllä ja sisällöllä on ratkai­seva
osuus.
Jos vertaamme kirjailijattaren "Las­tu"
nimimerkillä kirjoittamia ja Lie­kissä
julkaistuja kertomuksia "Kuopuk­sen
kenkiin", niin sisältönsä puole.sta
jälkimäinen kohoaa edellisiä paljon kor­keammalle.
Kirjoittaja kuvaa "Kuopuksen ken­gissä"
omaa lapsuuttaan ja tästä joh­tunee
se, että liikkuessaan realisella"
maaperällä ja lapsuutensa tapahtuma­rikkaissa
aiheissa kohoaa hän huomat­tavasti
kaikissa suhteissa entisistä saa­vutuksistaan.
Lukija tulee vakuuttu­neeksi,
että tuollaista todella lapsuus
on ollut. Vaikka tekijä it.se valitsee ta­pahtumien
näyttämön, asettelee siihen
henkilöhahmot, panee ne liikkeelle sel­laisina
kuin hän muistaa ne ja vaikka
hän lisäksi, kuten pitääkin, antaa niille
omaa väriään, niin se ei .sentään tuo
eteemme epätodellista kuvaa. Tässä
kirjassa on tekijä käyttänyt näitä teho-ti
huomioitu. Mutta niiden joukossa on
myöskin loistavia, mehukkaita, leikki­vän
iroonisia, traagillista huumoria, vi­haa
ja hellyyttä, ihmistuntemusta ja
myötätuntoa sisältäviä luomuksia.
^luutamissa esseeluontoisissa artikke-lei-
ssa on Ivar Lo-Johansson tuonut esiin,
mitä hän pitää välttämättömänä kir-
Walesilaiset ovat maailman sitkein-tä
kansaa. .Aikojen kuluessa tunkeutui
heidän maahansa monta vierasta rotua
— roomalaiset, viikingit, normannit ja
englantilaiset, mutta kautta 20 vuosisa­dan
on \Vales siiilyttänyt oman kielensä
ja kansallisen taiteensa.
-s
Koska arvelemme, etteivät lukijamme
ehkä.ole paremmin perillä \VaIesin olois­ta
kuin yllämainittu diplomaatti, lienee
syytä lähemmin tutustua tähän pieneen,
mutta tärkeään maahan. Tarkastaes-samme
Brittein saarten karttaa näem­me
lännessä niemimaan, joka yhtenäi­senä
massana eroittautuu Keski-Eng-lannista.
Se on Wales. Mitkään keino­tekoiset
rajat eivät eroita sitä Englan­nista
—siellä ei ole mitään tuBipuome-ja
eikä sotilasvartioita, ei piikkilanka-aitoja
eikä kilpiä, jotka kuuluttavat
matkailijalle, että nyt ollaan uudessa
maassa. Poliittisesti on Wales osa Suur-
Britanniaa ja kuten Englanti ja Skot­lanti,
valitsee se omat edustajansa West-minsterin
parlamenttiin.
Kuitenkin Walesin kansakunnalla
on oma kielensä ja kirjallisuutensa, omat
laitoksensa ja tapansa. Suurin osa maa­kunnan
kahdesta ja puolesta miljoonas­ta
asukkaasta puhuu kahta kieltä — he
osaavat lukea, kirjoittaa ja puhua eng­lantia,
mutta he pitävät uskollisesti kiin­ni
omasta kielestään, jota käytetään
kotona, kirkossa, suurissa juhlissa ja
kokouksissa.
Walesilla on omat sanomalehten.sä,
yhdistyksensä, walesia puhuvat jalka­pallojoukkueensa
ja kansallinen nuori­sojärjestö
johon kuuluu lOO.OCk) alle
1.8-vuotista jäsentä opettajia liikunot-tamatta.
Wa]esin radioasemalla,, vaikka
jiaa 1"!!^'!^'^*'''^ muonamiesjäFicstcl-vain
ioaisi.u5vuiHuu:>i.* uii^^-^-v..— - —
^o-Johansson -pani ^siis suurem- teellisuudcn vaatimuksia ci ole jatkuvas-jallxsuudellc.
Hän ilmaisee tcorccttise.s-ti
sen, mitä on teoksissaan julistanut se.kuuluukin briailäiseen. radiojärjcs-kirjallisesti.
Hän pitää ainoana oikeana telmään, on omat walesflaisct kuulutta-naturalistisU.
proosamuotoa ja sosiaalis- jansa, oma walesilaincn uutisosastonsa
ta ja Jcollektiivista kerrontaa. Ja kymmenisen viikkotuntia käytetään
LAUANTAINA, MARRASKUUN 22 PÄIVÄNÄ SIVU 3
•