1947-11-22-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
5tuivat ikk
Tuoltapäin sen pitj^-
to viitaten
e, joka oli kauttaal.^
'peittämä. Eiheiis
>idakseen juosta vas-
»'sia kenkiäkään. He
5 mäkiin,, ja siksi taV
»ssa- - -Mutta kvi
-sen paljainkin ja]'oia,
sanojensa v^ahmui.
pihalla pienen lenkin
tupaan kasvot vH^^
irpaiden välissä.
y^llähän kerkiät k e i
immo vihaisena,
itiä ei vain kuulunut
it hiljaisei^/pinamon,
tähän ei kukaan huo-ilon
mukana" unohtui
a ja ^uvan ikkuna-
»äivänä astui vieras
ä sisään. Tyttö juok-tseli
oudoksuen nV
itti, kun tämä puheli
i- — Pihalla on ne-ittupää
kaupunkilai-
Ikein kuiskaten kii-
— Hn-a lapsi, etkö
kuuli hän samassa
yt oli äiti? Lapset
rina vierasta na^ta.
vastanut heissä ri^
auttaa hartaan odo-le
asettuivat siivos-oli
opetettu teke-ieraita
tuli taloon,
huvituksessa yMh-ostikortin
kiiltoku- i
jonka äiti oli jos- i
yhteisesti. Mutta i
isä ei mikään rauL-ei
nyt se., että hä-sia
mukanaan lap-äiti
oli vieras nai-paan
tullut, mutta
alla tuntui nyt se-imään.
Kyseli ja
hänelle puhuttiin
oa rinnan. Hui-
:emaan toista opein
on itsekäs ja
n kuin muut lap-
'ksinään nuhjaile-öhnColIier:
nuoraa
John CoIIhr, tämän kertovmkscn rRopcMnough") kirjoittaja, on syntynyt
ontoossc 'jNOsisadcn alussa. Hänellä on ollut tukeva asema Englannissa novcl-yi^
Jiyikcrtomusfcn ja runojen luojana. Hänen Apinavaimo-mmincn kcrtomuk-
Insäkräfti aikoinaan tavatonta huomiota fantastisen satiirin ihailijoiden kcskuu-
,^^,(,. Tämä kertomus kuuluu myösjentapaisiin luomuksiin. CoUier asuu nykyisin
— Se on h \ ^ ä , s;\noi Henry, kaikki
mitä pyydiin on, e t tä näytät-minulle miten
teet tuon tempun, tai nauruni tulee
olemaan miniia vastaan tästä liilitien,
— En tahdo tehdä sitä, sanoi mies
^vakavasti. Pyydä ennemmin mainiota
hiusten lisääjää.
E l , ei, ei. am tuon tempun
[lv!fr//^LT.wtf. Virginian valtiossa.
'E-VRV FRASER oli vakuutettu siitä,
että jokainen ken oli toiminut
turastimien valmistuksen ja myynnin
Jalla. voi saada työpaikan Intiassa.
\Iutta heti kun hän oli astunut jalallaan
Intian rantaan jyrähti hän suoraan he-
[vöshirnunauruun. Ne henkilöt, jotka
Livat saapuneet häntä vastaanottamaan,
Ib^vivät syytä hänen riemukkuuteensa.
Hän sanoi nauravansa tuolle tunnetulle
Inuoratempulle.
Hän päästeli samanlaisia naurunre-
Laliduksia, ja antoi mistä saman seli-jtvksen
eräillä vastaanotoilla, jotka p i -
[dettiin hänen kunniakseen. Samoin hir-nahteli
hän istuessaan rikshassa, basaa- '
reissä, klubeissa ja pallokentälläkin.
Pian hänet tunnettiin Bombaystä C a l -
cuttaan asti mieheksi, joka nauroi intialaiselle
nuoratempulle, ja hänen nimensä •
lluli kuuluisaksi.
Tuli kuitenkin päivä, jolloin hän, is-jtiiessaan
bun2;alossaan, .säikähti pahan-
Uiväisesti. Hänen palvelijapoikansa astui
sisään, ja tavanmukaisen salaamter-vehdyksen
lausuttuaan "ilmoitti, että
muuan mies. joka halusi huvittaa häntä,
ja olivat siksi niin vieraantuneita, että
ujostelivat toisiaan paljastaakseen sisimpänsä.
Äiti oli jo monasti päivän mittaan
torunut häntä. — Eihän t y t tö osaa
katsoa edes ihmisiä silmiin, oli h än ankarana
sanonut, ja sitten oli, äiti vielä
[kaikkien Kuullen sanonut hyvin masentavan
totuuden — Minkähän näköinen
tahdon tietää, ei muuta.
— Minulla on tiedossani harvinainen
neste,*jota sahib (ei nyt, tietysti, vaan
seisoi ulkopuolella odottaen. Hän hair.
yöhemmässä eläniässii) voi tarvita —
lusi sahibille esittää tuon kuuluisan intialaisen
nuoratempun. Sydämellisesti
nauraen, suostui Henry pyyntöön.
Ulkopihalla seisoi muuan vanha mies,
mukanaan nuori poika, suuri kori ja tavattoman
suuri miekka. Korista otti
hän noin 30 jalan pituisen köyden, teki
kolme liikettä ja viskasi sen ilmaan. Se
seisoi ilmassa.
Henry ihmetteli.
Sitten juoksi poika nuoran luokse, k i pusi
nuoraa pitkin ylös kuin pieni apina.
Kun hän saapui nuoran huippuun, katosi
hän ilmaan.
Henry ihmetteli suu avoimena.
Mies katseli ylöspäin, alkoi huudella
ja huhuilla poikaa tulemaan takaisin
alas. Hän komensi, hän rukoili ja rupesi
kiroilemaankin vallan kamalasti. Mutta
poika, siltä näytti, ei lainkaan ottanut
kutsuja kuuleviin korviinsa. •
Henry nauroi.
Mutta nyt vanhus tarttui nuoraan,
kipusi itse kuin merimies nuoraa pitkin.
Hän, kuten poikakin, katosi ilmaan nuoran
huipussa.
Henryn uteliaisuus vaan kasvoi,
alutta pian alkoi ylhäältä ilmasta
kuulua kauheita avunhuutoja, ja sitten
aivan verenjäytävä kirkaisu. Alas putosi
jalka, vyöryen kentälle. Sitten putosi
ilmasta käsivarsi, pää. ja muita ruu- no minulle, mitä on tuolla nuoran ylä-miin
jäseniä ja sitten (anteeksi naiset ja päässä?
— Temppu, sanoi Henry, ja ilman
viivytystä. '. \
— Hyvä. mikään ei ole yksinkertaisempaa,
sanoi vanhus, mikään maailmassa
ei ole helpompaa. Te teette solmun,
kuin tämän . . .
— Odottakaa hetkinen, sanoi Henry.
Kuin tuon . . .
— Aivan niin, sanoi tummamies. sen
jälkeen heitätte sen näin. ja katsokaa,
sc seisoo ilmassa..
— Tekeekö se sen? sanoi Henry,
— Jokainen poika voi sen tehdä. Ylös
poika, näytä sahibille.
Hymyillen poika kapusi ylös ja katosi.
— Xyt, jos sahib suvaitsee antaa minulle
anteeksi, tuokiossa palaan takaisin.
Ja samalla hän kipusi sinne minne poikakin,
hävisi hetkiseksi ja toi pojan
köyttä pitkin alas.
— Kaiken tuon voi jokainen tehdä,
sanoi hän liikutellen jalkojaan ja käsiään.
Asiassa on kuitenkin pieni ihme,
kuitenkin, jonka teen tuossa pisteessä.
Jos sahib tahtoo tarkastella varsin läheltä
— kas näin.
— Hyvin kiintoisia, lausui Henry.
— Teillä on temppu hallussanne täydellisenä,
sanoi tummaihoinen.
— Hvvin kiintoista, sanoi Henrv. Sa-i
tuolillaan ja seu-m
naisen ilmeitä,
en pienemmätkin
sattunut \iioden
aisi Taistoa jää-menettänyt
mi^
koi livistää penäsi
Helka pelok-
1 puolustan, y^-
sti katsoen Niemistä
vihollbta.
nukkumaan äi-sai
mennä ybin
li la;)selle kum-essaan
hänet sy-man
peloissaan.
että kukaan oli-häntä
sylbiään-
,äki äidin kasvot
Xe olivat kum-sellaiset
l»ivf^
,li toisten lasten
lelka ei ymmär-
In oli elämä piir-n.
joka tekihä-i-
emman näköi-olisivat
edelM-oli
erikoinen
hain. oli m^'
1 Helka ci 3i-tuosta
ih!r.e«ll|'
lisiosi, ettei äi-
P.tä. mutta^
Iillä ollut ollut
1 pitämään ba*
la osoittaa rak-
,asivat har\oiii
tuosta oikein tuleekaan isona, kun on
nytkin noin ruma . . .
Helkaa itketti. He makasivat sängys-ä
ja äiti yritti vetää häntä käsivarrelleen,
mutta lapsi pakeni. .Äiti ei ole
äiti. äiti on vieras nainen. Miksi hänen
täyt\T nukkua tässä? Mahtoikohan
Taistolla olla aitassa 3'ksin ikäyä? Taisto
oli luvannut puolustaa häntä, se tun-lui
turvalliselta, ja ehkäpä Taisto ei ole
{^omannutkaan, että hän, H e l k ä , ' on
piin ruma . . . Kunpa äiti menisi pian
f^ari viikkoa oli vierähtänyt ja sen aikana
oli Helkasta ja äidistä tullut jo hy-
!^^-LvstävÄt. Heillä oli paljon kerrötta-toisilleen.
Eräänä iltana, ennen
i^"en tuloa, otti äiti lapsen syliinsä ja
'Puteli häntä poskelle. Kukaan ihminen
^-ollut ennen Helkaa suudellut, hän tun-
•^kasvoilleen tippuvan jotakin kosteata
käsittänyt, miksi äiti itki', mutta
;;'^^uttaakseen häntä hän pujotti kä-i
' ^ ^ ^ äidin kaulaan.
;7 Olethan sinä'kina kiltti tyttö, sa-
^^aui puoleksi kehoittaen puoleksi ky-
-Olen, mutta ethän sinä j ä t ä minua
^^•^•<3an, nyyhkytti lapsi.
Helk f"" - " äiti, mutta
^Ita ja, huomaamatta se tuskalli-
V..; .r'""^^ P-irre. joka häivähti äidin
nukkui sinä iltana nyyhkytyk-
^ a.din kädessä, ikäänkuin siten
P!taa hänet aina läheisyydessään.
"n<^v^a hän istui taas Taiston-
^ara '^»^"napenkillä odottavako
r'"^'''" ^^"^"^'^ hänellä oli kiiltoku-
'^^ortin enkeli. —
herrat) paljas ruumiin takaosa, joka putosi
kentälle kuin pommi.
Sitten mies kipusi alas nuoraa pitkin
yhdellä kädellään siitä pitäen ja hyvin
kiihtyneenä. Hän tervehti Henryä salaamillaan
ja ojensi hänelle verisen miekan
tarkastettavaksi.
— Ah. .sahib, sanoi vanhus hymyillen,
se on jotain vallan ihastuttavaa.
Sitten hän kumarsi ja poistui, ottaen
nuoransa iättiläiskorinsa, tavattoman
suuren miekkansa ja pienen kääpiöpoi-kansa.
Henrv tunsi olonsa vallan tukalaksi.
Henry oli puolitainnoksissa tuolissaan. Hänet tunnettiin Deccanista Khybersi-
IMies, nähtävästi aivan murtuneena laan asti miehenä, joka nauroi Intian
teostaan, alkoi keräillä ruumiinosia pi- nuoratempulle, ja nyt hän ei enää voi-hamaalta.
kiroillen ja murahdellen vä- nut nauraa.
rikkaasti jokaiselle kappaleelle erikoisen
törkeitä kirouksia ja sadaluksia: hän
heitteli ne kaikki suureen koppaansa.
Siinä silmänräpäyksessä, tunsi Henry
Hän päätti vaieta asiasta perin tarkkaan,
mutta onnettomuudeksi ei tämä
ollut kylliksi. Kaikkialla, missä hän
näyttäytyi, odotettiin hänen nauravan
-Muita
P^nssa
tarpeen vapautua lumouksesta ja oli vai- kuin hevosen, ja Intiassa on jokaisen
mis lyömään vetoa tuhannen yhtä vastaan,
että temppu oli suoritettu peilin-palasilla,
veti revolverinsa ja ampui siitä
kaikki kuusi kuulaa eri suuntiin, toivoen
voivansa särkeä ainakin yhden noista
taikapeileistä.
Mitään ei tapahtunut, mutta vanha
tummaihoinen mies teki pari nopeaa liikettä,
katsahteli maahan ja nosti siitä
pienen käärmeen, ehkä noin kynänvar-ren
paksuisen. Sen oli muuan Henryn
ampumista kuulista surmannut. Hän
päästi helpotuksen huokauksen, siveli
turbaaniaan, kääntyi ympäri ja kulki
pari kertaa korin ympäri. Yhtäkkiä
ponnahti korista tuo äsken silvottu poika
virkkuna ja vikkelänä ylös. Hän oli
terve ja aivan koskematon.
Tumma mies keräsi nuoran kokoon,
.saapui Henryn luo, kiitollisena siitä, et-tr.
hän oli .säästynyt tuolta pieneltä käärmeeltä,
sillä se oli noita kraitkäärmeitä
napaus sillä ja mies menee ympäri
ä saat odot-
^<un " '''"^''^ syksyllä, kuuli hän
^ "n sanovan. Samas.sa Helka hv-
V^n o h 7 """"^ ^^P'' ^ ' " ä äiU-kuin
pyörä ja on 11 sekunnissa vaiti kuin
kuollut lammas.
Taivaalli-sen .-ytymäni kautta, sanoi
tummaihoinen, olisin nyt kuollut, samoin
pieni poikanikin. joka on iloni ja
ylpeyteni ja lepäisin nyt tuo.^^sa korissa
kunnes sahibin palvelijat viskaisivat minut
krokodiileille. Ar\'Ottomat elämämme,
vähäinen omaisuutemme, kaikki o-vat
.sahibin käytettävissä.
tehtävä se. mitä häneltä odotetaan, tai
on totuttu odottamaan. Henrystä tuli
erittäin vähän suosittu henkilö: häntä
vastaan tehtiin salaliittoja ja pian hän
oli pakotettu eroamaan valtion palveluksesta.
Tämä oli sitäkin ikävämpää, kun hän
oli näihin aikoihin mennyt naimisiin hyvin
voimakkaan, hyvin kasvatetun, suo-rakatseisen.
hiukan yllättäväkä\'töksisen
ia paholaisen tavoin mustasukkaisen
naisen kanssa. Nainen oli kuitenkin,
kaikella kunnioituksella sanoen, älyltään
korkealuokkainen mcn.'?ahib, joka
käsitti kylläkin, mitä Henrylle oli tapahtunut.
Hän sanoi Henrylle olevan
parasta matkustaa .\merikaan ja tehdä
siellä rikkauksia itselleen. Hän hyväksyi
(uuman, he .«hälyttivät tavaransa ja
lähtivät matkustamaan kohti Amerikkaa.
— Toivon, sanoi Henry, kun he näkivät
Xe\v ^'orkin pilvenpiirtäjät, että
voin tehdä täällä tuon omaisuuden.
Tietysti, sinun on yritettävä kaikkesi,
sanoi hänen vaimonsa.
Varsin oikein, varsin hyvin, vastasi
Henry.
Mutta jo rannalle noustuaan hän havaitsi,
että kaikki rikkaudet oli jo Amerikassa
tehty, keksintö, jotka hyvin u-sein
odottaa ylccn.sä niitä, iotka matkustavat
ja vierailevat näillä asioilla
Amerikassa; ja mutamia vikkoja ajeleh-ticssaan
sinne tänne, paikasta toiseen,
hän oli valmis alentamaan vaatimuksensa
tavallisen, hyviipalkkaisen ansio-toimen
löytämiseen,- sitten vähäisemmän
palkatun työpaikan saamiseen, ja lopuksi
oli hän v^lmi> tekemään työtä ateriasta
ruokaa ja yifeijah sa^akseön.
Tähän äärimmäiseen pisteeseen he
joutuivat eTjiässä pienensä kaupungissa
keskilännellä.
— Xyt minulla ci ole mitään tehtävää,
sanoi Henry. Meidän on tehtävä
täällä intialainen nuoratemppu.
Vaimo itki varsin katkerasti tuolle
ajatukselle, että hänen kansallinen taikatemppunsa
asetettaisiin täällä Keskilännessä,
keskilänteläijielle yleisölle. Hän
moitti häntä työpaikan menetyksestä,
hänen puuttuvasta miehekkyydestään,
silloin kun hän oli sallinut vaunun ajaa
hänen lempikoiransa j ' l i ja siitä kuinka
hän oli heittänyt luvattomia sivukatsei-ta
erääseen parsce-tyttöön Bombayssii.
Kuitenkin, järki ja näläntunne säilyiviit:
he panttasivat vaimon viimeiset korut,
ostivat nuoraa, suuren vakan ja ruosteisen
vanhan miekan eräästä romukaupasta.
Kun vaimo näki tämän viimeksimainitun
esineen, kieltäytyi hän päättävästi
ellei hänen annettaisi esittää esityksen
tähtiosaa.
Mutta, .sanoi Henry, asettaen peukalonsa
nuoralle, sinä et osaa tehdä tarvittavia
solmuja.
— Sinä voit opettaa minua, ja jos
jokin seikka epäonnistuu voit siitä syyttää
vain itseäsi, sanoi vaimo.
Ja niin Henry näytti hänelle. Voitte
olla varmoja, että hän oli hyvin perinpohjainen
neuvoissaan. Lopuksi oli vaimo
oikea mestari ja toimitti ne täydellisesti,
ja enää ei ollut heillä muuta tehtävää
kuin vahvistautua kahvia juomalla.
Henry valmisti itselleen sopivan
turbaanin, vaimo pukeutui sariin, jota
koristi pari hotellista lainattua luhkn-a.
stian pohjaa. He etsivät näytänni»!-
leen .sopivan tyhjän alueen ja paljon
väkeä kokoontuikin näytäntöön, joka
alkoi.
Xuora len.si ylös. Kan.sa n joukko, joka
oli kasvanut kasvamistaan, kuiskutteli
keskenään, että temppu .suoritettiin
peilien avulla. Henry, pitkien puhki-misten
jälkeen, kipusi nuoraa pitkin
3IÖS, käsiään liikutellen. Kun hän oli
päässyt huippuun, unohti hän kansanjoukon,
vaimonsa, jopa itsen.säkin, sillä
niin ihanana näyttäytyi hänen .silmiinsä
Hän tunsi kuin uivansa ulos jostain
lähteestä, jonka päällä näkyi olevan
jonkulainen kiinteä laite. Maisema hänen
edessään ei ollut kuin se, un'nkä h än
näki alhaalla: .se oli kuin intialainen paratiisi
täynnä lintuja, ihmeellisiä eläimiä
ja mitä kaikkia ne olivatkaan, tai-va.
s*tiennee! Kuitenkin hänen hämmä*^-
tyksensä ei johtunut niin paljon mai.^^c-masta
kuin eräästä ihanteellisen kauniista
ruusu- ja kukkaköynnösten keskellä
.seisovasta naisolennosta. Siellä oli
kaikenlaatuisia kukkia köynnösten kierteissä.
Tämä ihana ilmestys, joka ehdottomasti
oli houri-jumalatar, mutta
kevyesti puettu, niiylti odottavan Henryä,
ja tervehti hän mitä suloisimmalla
hymyllä.
Henry, jolla oli erittäin herkkä luon-ne^
kicrsi kätensä hänen kaiilan.sa ympärille
ja tuijotti syvään hänen silmiinsii.
Xe olivat ihmeteltävän kaunopuheiset,
ne näkyivät kuin .sanovan: ''.Miksi aurinko
paistaa niin ihanana, ja heinä
tuoksuu niin suloisena?"
Hän tunsi huomion.sa olevan hyviik-
-syttävän ja sujautti mäi.skählävän suutelon
hänen huulilleen, vaikkakin hän
samalla välinpitämättömänä havaitsikin
vaimonsa nousevan alhaalta ja katselevan
häntä. "Mikä tahditon ja epähieno
henkilö", aiattcli hän, "ja voikin .saapua
juuri tällaisella hetkellä."
LAUANTAINA, MARRASKUUN 22 PÄIVÄNÄ SIVU 5
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 22, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-11-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471122 |
Description
| Title | 1947-11-22-05 |
| OCR text |
5tuivat ikk
Tuoltapäin sen pitj^-
to viitaten
e, joka oli kauttaal.^
'peittämä. Eiheiis
>idakseen juosta vas-
»'sia kenkiäkään. He
5 mäkiin,, ja siksi taV
»ssa- - -Mutta kvi
-sen paljainkin ja]'oia,
sanojensa v^ahmui.
pihalla pienen lenkin
tupaan kasvot vH^^
irpaiden välissä.
y^llähän kerkiät k e i
immo vihaisena,
itiä ei vain kuulunut
it hiljaisei^/pinamon,
tähän ei kukaan huo-ilon
mukana" unohtui
a ja ^uvan ikkuna-
»äivänä astui vieras
ä sisään. Tyttö juok-tseli
oudoksuen nV
itti, kun tämä puheli
i- — Pihalla on ne-ittupää
kaupunkilai-
Ikein kuiskaten kii-
— Hn-a lapsi, etkö
kuuli hän samassa
yt oli äiti? Lapset
rina vierasta na^ta.
vastanut heissä ri^
auttaa hartaan odo-le
asettuivat siivos-oli
opetettu teke-ieraita
tuli taloon,
huvituksessa yMh-ostikortin
kiiltoku- i
jonka äiti oli jos- i
yhteisesti. Mutta i
isä ei mikään rauL-ei
nyt se., että hä-sia
mukanaan lap-äiti
oli vieras nai-paan
tullut, mutta
alla tuntui nyt se-imään.
Kyseli ja
hänelle puhuttiin
oa rinnan. Hui-
:emaan toista opein
on itsekäs ja
n kuin muut lap-
'ksinään nuhjaile-öhnColIier:
nuoraa
John CoIIhr, tämän kertovmkscn rRopcMnough") kirjoittaja, on syntynyt
ontoossc 'jNOsisadcn alussa. Hänellä on ollut tukeva asema Englannissa novcl-yi^
Jiyikcrtomusfcn ja runojen luojana. Hänen Apinavaimo-mmincn kcrtomuk-
Insäkräfti aikoinaan tavatonta huomiota fantastisen satiirin ihailijoiden kcskuu-
,^^,(,. Tämä kertomus kuuluu myösjentapaisiin luomuksiin. CoUier asuu nykyisin
— Se on h \ ^ ä , s;\noi Henry, kaikki
mitä pyydiin on, e t tä näytät-minulle miten
teet tuon tempun, tai nauruni tulee
olemaan miniia vastaan tästä liilitien,
— En tahdo tehdä sitä, sanoi mies
^vakavasti. Pyydä ennemmin mainiota
hiusten lisääjää.
E l , ei, ei. am tuon tempun
[lv!fr//^LT.wtf. Virginian valtiossa.
'E-VRV FRASER oli vakuutettu siitä,
että jokainen ken oli toiminut
turastimien valmistuksen ja myynnin
Jalla. voi saada työpaikan Intiassa.
\Iutta heti kun hän oli astunut jalallaan
Intian rantaan jyrähti hän suoraan he-
[vöshirnunauruun. Ne henkilöt, jotka
Livat saapuneet häntä vastaanottamaan,
Ib^vivät syytä hänen riemukkuuteensa.
Hän sanoi nauravansa tuolle tunnetulle
Inuoratempulle.
Hän päästeli samanlaisia naurunre-
Laliduksia, ja antoi mistä saman seli-jtvksen
eräillä vastaanotoilla, jotka p i -
[dettiin hänen kunniakseen. Samoin hir-nahteli
hän istuessaan rikshassa, basaa- '
reissä, klubeissa ja pallokentälläkin.
Pian hänet tunnettiin Bombaystä C a l -
cuttaan asti mieheksi, joka nauroi intialaiselle
nuoratempulle, ja hänen nimensä •
lluli kuuluisaksi.
Tuli kuitenkin päivä, jolloin hän, is-jtiiessaan
bun2;alossaan, .säikähti pahan-
Uiväisesti. Hänen palvelijapoikansa astui
sisään, ja tavanmukaisen salaamter-vehdyksen
lausuttuaan "ilmoitti, että
muuan mies. joka halusi huvittaa häntä,
ja olivat siksi niin vieraantuneita, että
ujostelivat toisiaan paljastaakseen sisimpänsä.
Äiti oli jo monasti päivän mittaan
torunut häntä. — Eihän t y t tö osaa
katsoa edes ihmisiä silmiin, oli h än ankarana
sanonut, ja sitten oli, äiti vielä
[kaikkien Kuullen sanonut hyvin masentavan
totuuden — Minkähän näköinen
tahdon tietää, ei muuta.
— Minulla on tiedossani harvinainen
neste,*jota sahib (ei nyt, tietysti, vaan
seisoi ulkopuolella odottaen. Hän hair.
yöhemmässä eläniässii) voi tarvita —
lusi sahibille esittää tuon kuuluisan intialaisen
nuoratempun. Sydämellisesti
nauraen, suostui Henry pyyntöön.
Ulkopihalla seisoi muuan vanha mies,
mukanaan nuori poika, suuri kori ja tavattoman
suuri miekka. Korista otti
hän noin 30 jalan pituisen köyden, teki
kolme liikettä ja viskasi sen ilmaan. Se
seisoi ilmassa.
Henry ihmetteli.
Sitten juoksi poika nuoran luokse, k i pusi
nuoraa pitkin ylös kuin pieni apina.
Kun hän saapui nuoran huippuun, katosi
hän ilmaan.
Henry ihmetteli suu avoimena.
Mies katseli ylöspäin, alkoi huudella
ja huhuilla poikaa tulemaan takaisin
alas. Hän komensi, hän rukoili ja rupesi
kiroilemaankin vallan kamalasti. Mutta
poika, siltä näytti, ei lainkaan ottanut
kutsuja kuuleviin korviinsa. •
Henry nauroi.
Mutta nyt vanhus tarttui nuoraan,
kipusi itse kuin merimies nuoraa pitkin.
Hän, kuten poikakin, katosi ilmaan nuoran
huipussa.
Henryn uteliaisuus vaan kasvoi,
alutta pian alkoi ylhäältä ilmasta
kuulua kauheita avunhuutoja, ja sitten
aivan verenjäytävä kirkaisu. Alas putosi
jalka, vyöryen kentälle. Sitten putosi
ilmasta käsivarsi, pää. ja muita ruu- no minulle, mitä on tuolla nuoran ylä-miin
jäseniä ja sitten (anteeksi naiset ja päässä?
— Temppu, sanoi Henry, ja ilman
viivytystä. '. \
— Hyvä. mikään ei ole yksinkertaisempaa,
sanoi vanhus, mikään maailmassa
ei ole helpompaa. Te teette solmun,
kuin tämän . . .
— Odottakaa hetkinen, sanoi Henry.
Kuin tuon . . .
— Aivan niin, sanoi tummamies. sen
jälkeen heitätte sen näin. ja katsokaa,
sc seisoo ilmassa..
— Tekeekö se sen? sanoi Henry,
— Jokainen poika voi sen tehdä. Ylös
poika, näytä sahibille.
Hymyillen poika kapusi ylös ja katosi.
— Xyt, jos sahib suvaitsee antaa minulle
anteeksi, tuokiossa palaan takaisin.
Ja samalla hän kipusi sinne minne poikakin,
hävisi hetkiseksi ja toi pojan
köyttä pitkin alas.
— Kaiken tuon voi jokainen tehdä,
sanoi hän liikutellen jalkojaan ja käsiään.
Asiassa on kuitenkin pieni ihme,
kuitenkin, jonka teen tuossa pisteessä.
Jos sahib tahtoo tarkastella varsin läheltä
— kas näin.
— Hyvin kiintoisia, lausui Henry.
— Teillä on temppu hallussanne täydellisenä,
sanoi tummaihoinen.
— Hvvin kiintoista, sanoi Henrv. Sa-i
tuolillaan ja seu-m
naisen ilmeitä,
en pienemmätkin
sattunut \iioden
aisi Taistoa jää-menettänyt
mi^
koi livistää penäsi
Helka pelok-
1 puolustan, y^-
sti katsoen Niemistä
vihollbta.
nukkumaan äi-sai
mennä ybin
li la;)selle kum-essaan
hänet sy-man
peloissaan.
että kukaan oli-häntä
sylbiään-
,äki äidin kasvot
Xe olivat kum-sellaiset
l»ivf^
,li toisten lasten
lelka ei ymmär-
In oli elämä piir-n.
joka tekihä-i-
emman näköi-olisivat
edelM-oli
erikoinen
hain. oli m^'
1 Helka ci 3i-tuosta
ih!r.e«ll|'
lisiosi, ettei äi-
P.tä. mutta^
Iillä ollut ollut
1 pitämään ba*
la osoittaa rak-
,asivat har\oiii
tuosta oikein tuleekaan isona, kun on
nytkin noin ruma . . .
Helkaa itketti. He makasivat sängys-ä
ja äiti yritti vetää häntä käsivarrelleen,
mutta lapsi pakeni. .Äiti ei ole
äiti. äiti on vieras nainen. Miksi hänen
täyt\T nukkua tässä? Mahtoikohan
Taistolla olla aitassa 3'ksin ikäyä? Taisto
oli luvannut puolustaa häntä, se tun-lui
turvalliselta, ja ehkäpä Taisto ei ole
{^omannutkaan, että hän, H e l k ä , ' on
piin ruma . . . Kunpa äiti menisi pian
f^ari viikkoa oli vierähtänyt ja sen aikana
oli Helkasta ja äidistä tullut jo hy-
!^^-LvstävÄt. Heillä oli paljon kerrötta-toisilleen.
Eräänä iltana, ennen
i^"en tuloa, otti äiti lapsen syliinsä ja
'Puteli häntä poskelle. Kukaan ihminen
^-ollut ennen Helkaa suudellut, hän tun-
•^kasvoilleen tippuvan jotakin kosteata
käsittänyt, miksi äiti itki', mutta
;;'^^uttaakseen häntä hän pujotti kä-i
' ^ ^ ^ äidin kaulaan.
;7 Olethan sinä'kina kiltti tyttö, sa-
^^aui puoleksi kehoittaen puoleksi ky-
-Olen, mutta ethän sinä j ä t ä minua
^^•^•<3an, nyyhkytti lapsi.
Helk f"" - " äiti, mutta
^Ita ja, huomaamatta se tuskalli-
V..; .r'""^^ P-irre. joka häivähti äidin
nukkui sinä iltana nyyhkytyk-
^ a.din kädessä, ikäänkuin siten
P!taa hänet aina läheisyydessään.
"n<^v^a hän istui taas Taiston-
^ara '^»^"napenkillä odottavako
r'"^'''" ^^"^"^'^ hänellä oli kiiltoku-
'^^ortin enkeli. —
herrat) paljas ruumiin takaosa, joka putosi
kentälle kuin pommi.
Sitten mies kipusi alas nuoraa pitkin
yhdellä kädellään siitä pitäen ja hyvin
kiihtyneenä. Hän tervehti Henryä salaamillaan
ja ojensi hänelle verisen miekan
tarkastettavaksi.
— Ah. .sahib, sanoi vanhus hymyillen,
se on jotain vallan ihastuttavaa.
Sitten hän kumarsi ja poistui, ottaen
nuoransa iättiläiskorinsa, tavattoman
suuren miekkansa ja pienen kääpiöpoi-kansa.
Henrv tunsi olonsa vallan tukalaksi.
Henry oli puolitainnoksissa tuolissaan. Hänet tunnettiin Deccanista Khybersi-
IMies, nähtävästi aivan murtuneena laan asti miehenä, joka nauroi Intian
teostaan, alkoi keräillä ruumiinosia pi- nuoratempulle, ja nyt hän ei enää voi-hamaalta.
kiroillen ja murahdellen vä- nut nauraa.
rikkaasti jokaiselle kappaleelle erikoisen
törkeitä kirouksia ja sadaluksia: hän
heitteli ne kaikki suureen koppaansa.
Siinä silmänräpäyksessä, tunsi Henry
Hän päätti vaieta asiasta perin tarkkaan,
mutta onnettomuudeksi ei tämä
ollut kylliksi. Kaikkialla, missä hän
näyttäytyi, odotettiin hänen nauravan
-Muita
P^nssa
tarpeen vapautua lumouksesta ja oli vai- kuin hevosen, ja Intiassa on jokaisen
mis lyömään vetoa tuhannen yhtä vastaan,
että temppu oli suoritettu peilin-palasilla,
veti revolverinsa ja ampui siitä
kaikki kuusi kuulaa eri suuntiin, toivoen
voivansa särkeä ainakin yhden noista
taikapeileistä.
Mitään ei tapahtunut, mutta vanha
tummaihoinen mies teki pari nopeaa liikettä,
katsahteli maahan ja nosti siitä
pienen käärmeen, ehkä noin kynänvar-ren
paksuisen. Sen oli muuan Henryn
ampumista kuulista surmannut. Hän
päästi helpotuksen huokauksen, siveli
turbaaniaan, kääntyi ympäri ja kulki
pari kertaa korin ympäri. Yhtäkkiä
ponnahti korista tuo äsken silvottu poika
virkkuna ja vikkelänä ylös. Hän oli
terve ja aivan koskematon.
Tumma mies keräsi nuoran kokoon,
.saapui Henryn luo, kiitollisena siitä, et-tr.
hän oli .säästynyt tuolta pieneltä käärmeeltä,
sillä se oli noita kraitkäärmeitä
napaus sillä ja mies menee ympäri
ä saat odot-
^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-11-22-05
