Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 4, 1950

              MAmm mm
V!l K-KOLEHT!
ii.
m
I P
. i
l i f l
vaarallinen ase,
Tri Linus Pauling, yksi -maailman
tunnetuimpia kemistejä, sanoi viime v i i ­kolla
New Yorkissa, että vetypommin
radioaktiivisuus on niin suuri, ettei yksi­kään
ihminen, eläin, eikä, mikään kasvi
voi olla turvassa vuosikausiin maapal­lolla.
Radioaktiivisuus tunkeutuu koko
atmosfeeriin. Jos joku ihminen voikin
säästyä vaarallisen radioktiivisuuden
vaikutnksesta, niin- vaikutu's:; saattaa
i aiottua heidän jälkeräisiinsä.
.Alaailman kuuluisimmat aivot työs­kentelevät
tällaisten murhavälinelden
keksimiseksi ja valniistaniiseksi, mutta
mitä tehdään ihmisten hyvinvoinnin ja
rauhanomaisen tekniikan edistämiseksi?
L A U . \ X T M N A , M A A L I S K U U N . 4 PÄIVÄNÄ, 1950
' Mielenkiintoinen koe
kodin ja koHlim välillä . ^
Torontossa on eräässä kansakoulussa
kokeiltu luokkahuoneen ja sairashuo­neen
välistä opetustyötä, mikä on tar­koitettu
sellaisille lapsille^ jotka joutu­ivat
sairauden takia olemaan pitemhiän
ajan poissa koulusta. Kokeilu siioritet-tiin-
kaksitahoisen radion avulla j a radio
sijoitettiin luokkahuoneeseen ja erään
sairaana olevan pojan vuoteen viereen
tämän kotona.
Poika kuuli radionsa avulla kaikki
niitä luokkahuoneessa tapahtui ja opet­taja
voi kysyä häneltä vastauksia läk-syihin
samalla tavalla kuin luokkahuo­neessa
olevilta oppilailtakin. Koulun
johtokunnan jäsenet <jvat havainneet
tämän systeemin olevan käytäjinöllisen
>- luonnollisesti sellaisissa tapauksissa,
joissa ei ole kysymys hyvin sairaasta
^ oppilaasta.
Rick Marshall, Hullin rykmentin armeijan joukkueesta^ yiätti palkiniofzio7narit
Collifigwoodin kisaissa, voiftanialla m mimiutissa 7 3/5 sekunnissa.
Hänet luokiteltiin B-luokan hiihtäjäksi, niutta hän voltti 13 A4uokan kiiktäjää.
B I L M A R WULFF:
Soitti liian:pal|©i2,v
sormet vääristyi¥ät':
Edward Armstrong, joka oli vmlun-
• soittajana Bournemouthin':Engl, kun-,
flallisessa orkesterissa, joutui viiösi sit­ten
eroamaan, kun Mnen vasemman
l^den sormensa vääristyivät kämmö^^
;;ijy3hti niin, ettei hän voinut niitä enää
liikuttaa.
Hänessä suoritettiin vaikea, plastilli-
|en leikkaus, joka cmnistiufilii!^ että
pan voi kohta taas s o i t t a , kunhan iiar-poittelee
jonkin ajan.
^J%t, mttlta-sillit
Odottaen-yli', kislme-tuntia vnoroaaia
'«hua eräillä pärväUisillä, kuittasi tm-lettu
tiedemies tri Robert A . . M i l H k a ii
Nuysissa . Californlassa puheensa
""«tamilia sanoilla. Hän sanoi:
''^Uni uskon kuuHjain olevan Mmn
'fylleinä kuulemaan puhetta, jonka
^^Imistanut - Iätä tilaisBMtta var-
Minun aikomukseni oli kosketel-
' P"^eessani erästä' kohtaa kTrjoitta-
'fstani kirjasta ^Tie' rauhaan', mutta
'^men, joka on kijnnostunirt kysy-
?p^estä, voi lukea kirjani.»
'K^ Sanoi ja istui.
MA R I on täyttänyt jo 50 vuotta a l ­kaessaan
korostaa itseään ja pu­hua
henkisestä elämästä. Hän oli saa­nut
päähänsä sellaista pojan päästyä
korkeakouluun. Poika kirjoitti niin pal­jon
henkisestä elämästä, että se saattoi
äidin pois tasapainosta ja teki isän ar­kisen
därmäri happamaksi. /
Tähän saakka oli Mari ollut järkevä
vaimoihminen, joka oli ollut tyytyväi­nen
elä;määnsä, mutta nyt häh o l i tullut
«yaMeliaakst ja itsepäiseksi, että halusi
vielä tavallisen elämän l i ^ k s : —r henki­senkin.
Hän ei vain tiennyt, miten me­netellä,
jotta saisi hankituksi sellaisen.
Poika kirjoitti esitelmistä ja kirjo-sta,
jotka johtivat siihen, mutta kirjat olivat
kalliita. J a vaikka häirvlerä oliäi pys-tymyt
ostamaankin niitä, penäsi hänen
llbhjsltaan kmienkin mutkaton luon­teensa
tuollaista tietä vastaan.
Olisi sentään Uian hullua haaskat©
aikaatssa kirjojen tutkiimiseen. Saat-toihan
se sopia- iiienoille ihmisille j-i-
• sellaisille, Jotka pyrkivät. eteenpäin,.,
mutta taA^ i s e n ihmisen ollessa kysy­myksessä
olisi sentään liian päätöntä
.jättiä päivätyöt kesken J a ' istuuti?*
tutkimaan, mitä kirjoihia on präntätty.
Se olisi enemmän kuin syntiä — ja
sellai^lla saattaisi helposti saada 'omi­tuisen'
maineen.
•Iglutta olihan toinenkin ratkaisu.
Poika kirjoitti, että esitelmätkin voivat
rikastullaa mieltä j a herättää kansan
henkisen elämän eloon.'
''Valistuminen on t i e " , 'kirjoitti hän.
Hienoa, ajatteli Mari, että hänen poi­kansa
oli päässyt niin pitkälle — jä
miten pitkälle vielä pääsisikään. " V a l i s ­tuminen
. . . henkinen elämä . .
Hm, kyillä hänen -itsensäkin olisi jota­kin
opittava tuosta, jotta ei tarvitsisi
hävetä oman poilvansa edessä. 'Kun poi­ka
oli päässyt n i i n pitkälle, oli toki i h ­misen
velvollisuus sivistää 'itseään sen
verran, että pystyisi olemaan henkinen,
kun sellaista mieltä ja kieltä tarvjttai-
:.siin.: i - ; • ' • •
. Nyt oli i^iari saanut suuren tilaisuu­tensa
tulla 3'ht'äkkiä henkiseksi. Se o li
tapahtunut iltapäivällä. Eräs nuori
mies oli tullut hänen ovelleen j a pyytä­nyt
häntä saapumaan illalla raittixisho-telliin
csitelmätilaisuute: n.
. -4- Puhumme ihmisen luomiollisesta
vapaudesta. Ohjelmassa 6n esitelmä ja
soittoa. 'Tulkaa luoksemme : ktiuntele-maaii
j a vapautumaan, oli nuori mies
kehoittamit.
Mari muisti vain sanat . . . esitelmä
•'ja vapautuminen. , -Mies, joka osasi .pu­hua
tuollaista, o l i ilmeisesti käynyt kor-
.. keakoulua niinkuin hlnen poikansakin.
Hän tuli kuin Lruofan lähettämänä —
jonkin harifcitsevan korkeakoulujiimalao,
joka varmasti ymmärsi vanhaa naisen
haiun oppia '"hiukan henkistä elämää
poikansa i l o k s i .'
••3tota Marin mies ei,ollut y h t i Innos­tunut.
Hän ei olisi halunnut lähettää
p o i k a a r ^ korkeakou3u'unkaan, koska
piti lei\'än kannalta tiilitehdasta var­mempana.
T i e s i mitä. teki j a palkan sai
1
1
i
3
O
0
1 o
Q-o
1 2-^3- 4.
S 6 7 8 9 1® 11
12 13 14 IS 16 I? 18
19 2Ö 2 1 2 2 23 24 25
26 2? 2B 29 30 31 '
^ Nimipäiviä /o
O'
o
o
o
o
s—Suimmitai Laila, "Leila
6— ^afSaaatai Tarmo
7—Tiistai • Tarja, Taru
S—Ke^w!&ko .. Vilppu
9—l^sstai . . . . ä . Amö
10- -p«r|affital -,... Amu,
11— ^S^a^samtai Kalervo
Erääii miimesotalaisen anaatalouso-suuskunnan
naisjäsen kä\ä hiljattain St»
Paulissa Minn. olevan Farmers Union
Gentral Exchangen laitoksia tarkasta-rpssa.
Osuuskunta, Johon nainen k ^ u -
itiu, on mainitun laitoksen jäsenliike.
Tarkkailtuaan perusteellisesti tuon
osuustoiminnallisen tukkuliikkeen ra­kennuksia
ja välineitä, lausui nainen
eräälle liikkeen toimitsijalle:
'''Haluan tehdä erään tunnustuksen.
Näihin asti olen hävennyt sitä, että olen
vain tavallinen farmarin vaimo, mutta
nähdessäni, minkälaisen liikkeen me
farmarit olemme rakentaneet, ei minulla
ole enää mitään syytä hävetä sitä, että
olen farmarin vaimo. Päinvastoin minä
voin aivan samalla tavalla kävellä nenä
pystyssä lääkärin ja lakimiehen vaimon
ohi, samalla tavalla kuin hekin kävele­vät
minun ohitseni."
Torontolaisen poliisi tuomari T. S. E I -
moren käsiteltävänä «oli eräänä päivänä
perheriita, joka kuitenkin jäi asiano­maisten
selvitettäväksi.
Ernest Berdini kertoi, että hän asui
Angela Marino-nimisen naisen talossa
ja talon emännällä oli Italiassa serkku,
joka halusi tulla tähän maahan. Mutta
päästäkseen Camadaan, tarvitsi serkku
tässä maassa sulhasen, joka lupaa men­nä
naimisiin hänen kanssaan.
Berdino lupasi naida serkun ja tämän
tultua, menivät he naimisiin. He asui­vat
ensin miss Marinon talossa, mutta
kun emäntä alkoi pistää nokkaansa lii­aksi
nuoren parin asioihin, päättivät
nuorikot muuttaa. Kun he sitten muut­tivat,
ei emäntä antanut parin ottaa
mukaansa saamiaan häälahjoja. Tuo­mari
ehdotti, että asianomaiset koettavat
ratkaista jutun, minkä he lupasivatkin
tehdä — ainakin yrittää.
tekemisensä mukaan. -Mutta kaupun-kfin
lukemaan . . .
He istuiwt keittiön pöydän ääressä.
3Ia;ri o l i asettanut pöydälle uuden sa­nomalehden
liinaksi j a sianlih^:astik®
oli lavallista huoIelHsemmin välmistet-
- tua. Hän tajäsi vaistomaisesti, -aiinkiKa'
l ^ k k i naiset, tällaisten'seikkojen alus­tavan
merkityksen. Hänen o l i saatava
Antti mukaansa. Hän -lähtisi illalla
kutmtelemaan ja-oppimaan '^vapaiitii-mista',
nimenomaan'-henkistä vapautu­mista,
j a saman tien hän muuttuisi hen­kiseksi,
mutta eihän • hän voisi mennä
, yksin. Muutaman kilometrin matka ei
häntä peloittaniit mutta eihän kunnial­linen
nainen voinut mennä yksin j u l k i ­seen
tilaisuuteen.
Antti istui vaiti ja pureskeli kovaa
leipäänsä. Mari hypisteli vastasilitettyä
esiliinaansa kuin koulutyttö aloittaes­saan:
— Jahah, Antti, olen ajatelltit, että
(Jatfcuu nelJäimeM sivulla)