1938-02-05-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 8 LAUANTAINA, HELMIKUUN 5 PÄIVÄNÄ 1938
nPAMMIKUUN 13rntena tuli 40
-•-vuotta kuluneeksi siitä, kun ranskalainen
kirjailija Emile Zola linkosi
maailmalle kuuluisan avoimen kirjeensä
"J'accuse" (Minä syytän)
jonka häh oli osoittanut Ranskan
tasavallan presidentille. Kirjeessään
hän voimakkain sanoin asettui puolustamaan
maanpetoksesta syytettyä
kapteeni Alfred Drey f usta ja väitti
tuomareiden tahallisesti vääristelleen
totuutta omien yksityisetujensa vuoksi.
Nykyisenä antisemitismin aikakautena
on sy3rtä palauttaa mieliin Dreyfus-
jutun vaiheita, varsinkin kun se
aikoinaan herätti suunnatonta huomiota
koko maailmassa. Pian näet
päästiinkin selville siitä, että kyseessä
ei enää ollutkaan niin suuressa määrin
mikään vakoilujuttu kuin kiihkokansallisten
taistelu juutalaisuutta
vastaan.
Lokakuun 15 päivän aamulla v.
1894 oli kapteeni Alfred Dreyfus
kutsuttu sotaministeriöön. Hän kyllä
ihmetteli kutsua, eritoten kun huoneeseen
oli keräytynyt useita henkilöitä.
Niiden joukossa olivat m.m.
majurit Picquart ja du Paty de Clam.
Viimemainitun peukalo oli siteessä
ja. hän pyysi Dreyfusia puolestaan
kirjoittamaan erään kirjeen sanelun
mukaan.
Dreyfus asettui kirjoittamaan.
Kesken sanelun du Paty äkisti huudahti:
"Te vapisette, kapteeni!'*
us-jumssa jmmseman
olevalle sotilasasiamiehelle lähetetty syylliseksi siihen rikokseen, josta hä-kirje,
joka sisälsi bordereaun (luette- net oli tuomittu,
lon) niistä ranskalaisista sotilassalai-suuksista,
joita kirjeen lähettäjä tulisi
hänelle antamaan. Kirjeen oli
muudan ranskalainen vastavakoilija
Hän aikoi hävittää bordereaun, koska
hänen oma uransa öK vaarassa, sillä
yleisesti tiedettiin hänen uutterasti
seurustelevaiT majuri Esterhazyn
kanssa. Henryn oli kuitenkin pakko
jättää bOrdeau päällystölleen.
Asian sai haltuunsa eversti d'Abo-ville.
Hän huomasi pian^ että Idrr
jeenkirjoittajan täytyi olla tykistö-upseeri,
joka oli läheisessä suhteessa
yleisesikuntaan. Hänen menettelynsä
määritellä syyllinen oli kerrassaan
yksinkertainen. Häh käyi läpi up-seeriluettelon,
ja tultuaan juutalaisen
Dreyfus ei vapissut, mutta du Paty Dreyfusin nimen kohdalle, hän oli
asetti kätensä hänen olalleen ja sa- miehensä löytänyt. Juuri niihmaikoi-noi:
MUTTA sattuipa tapauksia, jotka
Dreyfusih kannalta ennustivat hyvää.
Majuri Picquard, saraa, joka oli saa-siepannut
Saksan lähetystön portin-> puViHa Dreyfusin vangitsemistilai-vartijaita
ja antanut sen Ranskan gu^^jgsga.
yleisesikunnan "tiedoitustoimistossa" ^^^^^^^ erään osaston päälliköksi,
palvelevalle, majuri HenryHe. Tämä Maaliskuussa 1896 hän erään Saksan
taas tunsi oitis käsialan, joka oh hä- lähetystössä palvelevan siivoojattaren
nen ystävänsä, majuri lEsterhazyn. ^^^litykseM^ sai haltuunsa rikkirevi-
"Kapteeni Dreyfus, lain nimessä
vangitsen teidät. Teitä syytetään
maanpetoksesta."
Uhkaillen ja melkein pahoinpidel-len
koetettiin hänet saada tunnustamaan
syyllisyytensä. Kun siinä ei
onnistuttu — Dreyfushan ei tienn}^!,
mitä asia koski—- niin työnnettiin
hänet vankikoppiin. Neljätpista päivää
du Paty kiusasi häntä mitä kaa-meimmin
keinoin, ennenkuin \ihdoin
antoi hänelle tietoja syytekirjelmän
sisällöstä.
Kyseessä oil eräs Saksan Pariisissa
$5,000 hampaasta
hih vyöryf antisemitismin aalto Ranskan
yli, ja kun ensikatsarinolta Drey-fusm
käsiala muistutti bordereaun käsialaa,
oli asia selvä. Asiasta ilmoitettiin
yleisesikunnah päällikölle de
Boisdeffrelle jä~ sotaministeri Mer-cierflle,
jökä antoi määräyksen. Toimeenpano
annettiin du Patylle seurauksin,
josta jo kerroimme.
MAJURI Henry tietenkin iloitsi
että oli keksitty syntipukki. Hänen
omansa sekä ystävänsä Esterhazyn
ura oli pelastettu. Mutta Dreyfus
kielsi jyrkästi syyllisyytensä. Hän
oli varakas riiies, jonka ei tarvinnut
. hankkia lisätuloja maanpetoksellisin
keinoin. _Vaikka olikin juutalainen,
piti hän kuitenkin Ranskaa isänmaanaan.
Koko asia pidettiin ensin salassa,
mutta kun juutalaisvästaineri-sano-'
mälehti ^'Librg4)arele^' XVapaa sana)
^ ijiUkaisi "tSreyfusin vangitsemisesta
uutisen, tuli juttu tunnetuksi.
Marrask. i p: nä kokoutui hallitus,
joka Hercierin; tiukasta vaatimuksesta
päätti asettaa Dreyfusin sota-tyn
postikortin joka oli osoitettu ma:
juri Esterhazylle, mutta jota ei oltu
lähetettykään, vaan viskattu paperikoriin,
josta siivoöjatar sen oli löytä-nyt.
Kirjoittaja oli nähtävästi lähettänyt
toisen kortin.
Picquard tutki kortin huolellisesti
ja säi selville, että Estehhazy oli joissakin
hämäräperäisissä suhteissa Saksan
lähetystöön. Mutta hän ei halunnut
hätiköidä, ,vaan toimitutti
Esterhazyn elämää koskevia tutkimuksia.
Majurin maine ei osoittau-
^tunut kaikkein parhaimmaksi. Äkisti
selvisi Picqiiarfille koko asia: Dreyfus
oli sy3rtön ja Esterhäzy syj^li-nen.
;
Picquart ilmoitti sensatiömaisesta
havainnostaan sotaministerille, mutta
Mercier, joka puolestaan oli intohimoisesti
vakuuttanut Dreyfusin syyllisyydestä,
ei ottanut sitä kuuleviin
korviinsakaan. Sensijaan Picquart lähetettiin
tarkastusmatkoille maaseudulle,
vieläpä siirtomaihin saakka.
Mutta Picquart oli kuitenkin saanut
aikaan niin paljon, että Esterhaz3m
asiaa alettiin tutkia.
jutun sai hoitaakseen kenraali de
Pellieux, jonka onnistui estää kaikkien
tosiasioiden tulemista päivänvaloon.
NiinfÄ hän jyrkästi kieltäytyi
luovuttamasta bordereuta uudelleen
käsialantuntijain tutkittavaksi.
Hän neuvoi ja ohäjsi Esterha^ya kaikin
tavoin ja-seurauksena olikin, että
sotaoikeus tammikuun 10:ntenä 1898
vapautti hänet yksimielisesti.
Kolme päivää myöhemmin Emile
Zola julkaisi edellämainitun kirjeensä.
Rohkeiden sanojensa vuoksi hänet
haastettiin oikeuteen ja tuoniittiin
vankeutieen, mutta hän matkusti Englantiin,
jossa oleskeli pahimman
myrskyajan.
Hi
li^ange, joka ensin suhtautui asiaan
ZOLAN kirje merkitsi käännekohtaa
Dreyfusin jutussa. Majuri Pic-kielteisesti,
sillä hänkin piti Drey- quart tosin erotettiin armeijasta, mut-fusin
asiaa menetettynä, mutta keskusteltuaan
tämän kanssa vankiko-pissa
hän oli t ä y ^ vakuuttunut
^preyfusin syyttömyydestä.
^ Sillä välin ^i majuri Heniykään ol-
• ?lut tQin^eton. .^äm levitti^^
mainetta niustaayia-1^ valmisti
väärennettyjä asiakirjoja;
; Suui:ta huoniipta lierättäiieeh^
ta asia herätti vilkasta mielenkiintoa
ei vain Ranskassa, vaan koko maail-massa,
/{hniiseit jakaantuivat kahteen
leiriin: Dreyfusin puoltajiin ja hä-uen
vastustajiinsa. Kunnioitus Ranskaa
kohtaan oli :TkaikkialIa romah-dusmaisesti
laskemassa.
Mercierin Oli patvko erota sotaministerin
virasta, mutta hänen seuraajansa,
Cavaignac, ei myöskään
langetettu. Henry tunnusti väärea-nykset
tehneensä, vangittiin, mutta
päätti päivänsä tekemällä itsemurhan
samana päivänä. Esterhazy pakeni
maasta*
Dreyfus palasi Ranskaan, ja elokuussa
1899 hänen juttuaan uudelleen
käsiteltiin Renriesin sotaoikeudessa.
Hänet leimattiin uudelleen syylliseksi
ja tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen.
^ Muutamia päiviä myöhemmin hallitus
hänet armahti.
Hän oli nyt vapaa, ja alkoi kerätä
aineistoa syyttömyytensä todistaini-seksi.
Ranskan armeijan n.s, kumiia
oli tahdottu puhdistaa Dreyfusin
kustannukseila. Kesti kuitenkin vuoteen
1906:, enpenkuin oikeus julisti
Dreyfusin syyttömäksi. Dreyfus ja
Picquart vietiin uudelleen armeijan
luetteloihin, edellinen majurina ja
jälkimmäinen kenraaliluutnantlrTäf-
: voisena. Dreyfus sai kunniälegionan
merkin.
Maailmansodan aikana Dreyfus,
joka oli eronnut vakinaisesta palveluksesta,
korotettiin everstiluutnan-
Hän kuoli V. 1935.
••S. S,'/
oOo —- .
Näki sillan rakennetta
van ja sortuvan
NIAGARA FALLS, Ont. — H.
St. Clair Fisher, joka on asunut täällä
kymmeniä vuosia,, näki Niagaran siU
lan rakennuksen als^sena ja myöskin
sen sortumisen. Hän näki myöskin,
kun tämän edellinen silta sortui, v.
1889.
Mainittuna vuonna pirstoi rajumyrsky
Niagaran yli menevän sillan
jpkseenkinsanioilla kohdilla kuin
nytkin sortunut silta oli. ,.
eus^^äinen faihe p|a
IxinS 1894v i 0 | l ^ ^ kyeiinyt repipipp rikki valheen verk-
; ;miU^^ Kiin hän edustuu
. TTamnoik- $:ntenä; • h ^ t a ryk- vastasi tehtyjnp välikysymj^
inienttinsä e^^ riistettiin; upseerin hän^^ ^ k i joUkbnmjuuri Henryn jv^^^
arvonierkit takistaan ja hänen miek- reutämiä asiakirjoja. Picquart tiesi
Näyttelijätär jpor^aine Dagmar, kansa katkaistiin. -ue vääre^tyiksi ja ilmoita siitä
jok4 eräässä-autoronnettomuudessa Viisi pitkää vuotta Dreyfus sitten julkisesti. Hänet v^ngHtiin-^^^^G^
n}ett$tti kaksi hammastaaH, vaatii vietti ahtaassa vanki(to^ssa Guya- nac toimitutti vihdoinkin tutkimuk-
5,000 doUaria kappaleesta vahingon- naan kuuJuvaUa PirunsaiurePav^^ i(^Qin selvisikin, että He^ry oli
korvausta. Miss Dagmar tumietaan ana lohtunaan kirjeet. Rouva. Drey- väärentänyt kajkkJ m asiaHirJat, jöi-naisem,
*'joU<Lon oivallisetfiampaat\ fus ei hetkeäl^ään uskoput «ien perusteella Dreyfusin tuomio oli
• 1^
SamSte,Mflri^^
oiketidenistuttto, mks^ Vernon Spt^
cer on syytettynä Hden Qrierin fniir-'
kasta: Tytm Ifiyd^tim am^V^^^^
mölytä metsäsiysmaj^^^
ta,:
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 5, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-02-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380205 |
Description
| Title | 1938-02-05-08 |
| OCR text |
Sivu 8 LAUANTAINA, HELMIKUUN 5 PÄIVÄNÄ 1938
nPAMMIKUUN 13rntena tuli 40
-•-vuotta kuluneeksi siitä, kun ranskalainen
kirjailija Emile Zola linkosi
maailmalle kuuluisan avoimen kirjeensä
"J'accuse" (Minä syytän)
jonka häh oli osoittanut Ranskan
tasavallan presidentille. Kirjeessään
hän voimakkain sanoin asettui puolustamaan
maanpetoksesta syytettyä
kapteeni Alfred Drey f usta ja väitti
tuomareiden tahallisesti vääristelleen
totuutta omien yksityisetujensa vuoksi.
Nykyisenä antisemitismin aikakautena
on sy3rtä palauttaa mieliin Dreyfus-
jutun vaiheita, varsinkin kun se
aikoinaan herätti suunnatonta huomiota
koko maailmassa. Pian näet
päästiinkin selville siitä, että kyseessä
ei enää ollutkaan niin suuressa määrin
mikään vakoilujuttu kuin kiihkokansallisten
taistelu juutalaisuutta
vastaan.
Lokakuun 15 päivän aamulla v.
1894 oli kapteeni Alfred Dreyfus
kutsuttu sotaministeriöön. Hän kyllä
ihmetteli kutsua, eritoten kun huoneeseen
oli keräytynyt useita henkilöitä.
Niiden joukossa olivat m.m.
majurit Picquart ja du Paty de Clam.
Viimemainitun peukalo oli siteessä
ja. hän pyysi Dreyfusia puolestaan
kirjoittamaan erään kirjeen sanelun
mukaan.
Dreyfus asettui kirjoittamaan.
Kesken sanelun du Paty äkisti huudahti:
"Te vapisette, kapteeni!'*
us-jumssa jmmseman
olevalle sotilasasiamiehelle lähetetty syylliseksi siihen rikokseen, josta hä-kirje,
joka sisälsi bordereaun (luette- net oli tuomittu,
lon) niistä ranskalaisista sotilassalai-suuksista,
joita kirjeen lähettäjä tulisi
hänelle antamaan. Kirjeen oli
muudan ranskalainen vastavakoilija
Hän aikoi hävittää bordereaun, koska
hänen oma uransa öK vaarassa, sillä
yleisesti tiedettiin hänen uutterasti
seurustelevaiT majuri Esterhazyn
kanssa. Henryn oli kuitenkin pakko
jättää bOrdeau päällystölleen.
Asian sai haltuunsa eversti d'Abo-ville.
Hän huomasi pian^ että Idrr
jeenkirjoittajan täytyi olla tykistö-upseeri,
joka oli läheisessä suhteessa
yleisesikuntaan. Hänen menettelynsä
määritellä syyllinen oli kerrassaan
yksinkertainen. Häh käyi läpi up-seeriluettelon,
ja tultuaan juutalaisen
Dreyfus ei vapissut, mutta du Paty Dreyfusin nimen kohdalle, hän oli
asetti kätensä hänen olalleen ja sa- miehensä löytänyt. Juuri niihmaikoi-noi:
MUTTA sattuipa tapauksia, jotka
Dreyfusih kannalta ennustivat hyvää.
Majuri Picquard, saraa, joka oli saa-siepannut
Saksan lähetystön portin-> puViHa Dreyfusin vangitsemistilai-vartijaita
ja antanut sen Ranskan gu^^jgsga.
yleisesikunnan "tiedoitustoimistossa" ^^^^^^^ erään osaston päälliköksi,
palvelevalle, majuri HenryHe. Tämä Maaliskuussa 1896 hän erään Saksan
taas tunsi oitis käsialan, joka oh hä- lähetystössä palvelevan siivoojattaren
nen ystävänsä, majuri lEsterhazyn. ^^^litykseM^ sai haltuunsa rikkirevi-
"Kapteeni Dreyfus, lain nimessä
vangitsen teidät. Teitä syytetään
maanpetoksesta."
Uhkaillen ja melkein pahoinpidel-len
koetettiin hänet saada tunnustamaan
syyllisyytensä. Kun siinä ei
onnistuttu — Dreyfushan ei tienn}^!,
mitä asia koski—- niin työnnettiin
hänet vankikoppiin. Neljätpista päivää
du Paty kiusasi häntä mitä kaa-meimmin
keinoin, ennenkuin \ihdoin
antoi hänelle tietoja syytekirjelmän
sisällöstä.
Kyseessä oil eräs Saksan Pariisissa
$5,000 hampaasta
hih vyöryf antisemitismin aalto Ranskan
yli, ja kun ensikatsarinolta Drey-fusm
käsiala muistutti bordereaun käsialaa,
oli asia selvä. Asiasta ilmoitettiin
yleisesikunnah päällikölle de
Boisdeffrelle jä~ sotaministeri Mer-cierflle,
jökä antoi määräyksen. Toimeenpano
annettiin du Patylle seurauksin,
josta jo kerroimme.
MAJURI Henry tietenkin iloitsi
että oli keksitty syntipukki. Hänen
omansa sekä ystävänsä Esterhazyn
ura oli pelastettu. Mutta Dreyfus
kielsi jyrkästi syyllisyytensä. Hän
oli varakas riiies, jonka ei tarvinnut
. hankkia lisätuloja maanpetoksellisin
keinoin. _Vaikka olikin juutalainen,
piti hän kuitenkin Ranskaa isänmaanaan.
Koko asia pidettiin ensin salassa,
mutta kun juutalaisvästaineri-sano-'
mälehti ^'Librg4)arele^' XVapaa sana)
^ ijiUkaisi "tSreyfusin vangitsemisesta
uutisen, tuli juttu tunnetuksi.
Marrask. i p: nä kokoutui hallitus,
joka Hercierin; tiukasta vaatimuksesta
päätti asettaa Dreyfusin sota-tyn
postikortin joka oli osoitettu ma:
juri Esterhazylle, mutta jota ei oltu
lähetettykään, vaan viskattu paperikoriin,
josta siivoöjatar sen oli löytä-nyt.
Kirjoittaja oli nähtävästi lähettänyt
toisen kortin.
Picquard tutki kortin huolellisesti
ja säi selville, että Estehhazy oli joissakin
hämäräperäisissä suhteissa Saksan
lähetystöön. Mutta hän ei halunnut
hätiköidä, ,vaan toimitutti
Esterhazyn elämää koskevia tutkimuksia.
Majurin maine ei osoittau-
^tunut kaikkein parhaimmaksi. Äkisti
selvisi Picqiiarfille koko asia: Dreyfus
oli sy3rtön ja Esterhäzy syj^li-nen.
;
Picquart ilmoitti sensatiömaisesta
havainnostaan sotaministerille, mutta
Mercier, joka puolestaan oli intohimoisesti
vakuuttanut Dreyfusin syyllisyydestä,
ei ottanut sitä kuuleviin
korviinsakaan. Sensijaan Picquart lähetettiin
tarkastusmatkoille maaseudulle,
vieläpä siirtomaihin saakka.
Mutta Picquart oli kuitenkin saanut
aikaan niin paljon, että Esterhaz3m
asiaa alettiin tutkia.
jutun sai hoitaakseen kenraali de
Pellieux, jonka onnistui estää kaikkien
tosiasioiden tulemista päivänvaloon.
NiinfÄ hän jyrkästi kieltäytyi
luovuttamasta bordereuta uudelleen
käsialantuntijain tutkittavaksi.
Hän neuvoi ja ohäjsi Esterha^ya kaikin
tavoin ja-seurauksena olikin, että
sotaoikeus tammikuun 10:ntenä 1898
vapautti hänet yksimielisesti.
Kolme päivää myöhemmin Emile
Zola julkaisi edellämainitun kirjeensä.
Rohkeiden sanojensa vuoksi hänet
haastettiin oikeuteen ja tuoniittiin
vankeutieen, mutta hän matkusti Englantiin,
jossa oleskeli pahimman
myrskyajan.
Hi
li^ange, joka ensin suhtautui asiaan
ZOLAN kirje merkitsi käännekohtaa
Dreyfusin jutussa. Majuri Pic-kielteisesti,
sillä hänkin piti Drey- quart tosin erotettiin armeijasta, mut-fusin
asiaa menetettynä, mutta keskusteltuaan
tämän kanssa vankiko-pissa
hän oli t ä y ^ vakuuttunut
^preyfusin syyttömyydestä.
^ Sillä välin ^i majuri Heniykään ol-
• ?lut tQin^eton. .^äm levitti^^
mainetta niustaayia-1^ valmisti
väärennettyjä asiakirjoja;
; Suui:ta huoniipta lierättäiieeh^
ta asia herätti vilkasta mielenkiintoa
ei vain Ranskassa, vaan koko maail-massa,
/{hniiseit jakaantuivat kahteen
leiriin: Dreyfusin puoltajiin ja hä-uen
vastustajiinsa. Kunnioitus Ranskaa
kohtaan oli :TkaikkialIa romah-dusmaisesti
laskemassa.
Mercierin Oli patvko erota sotaministerin
virasta, mutta hänen seuraajansa,
Cavaignac, ei myöskään
langetettu. Henry tunnusti väärea-nykset
tehneensä, vangittiin, mutta
päätti päivänsä tekemällä itsemurhan
samana päivänä. Esterhazy pakeni
maasta*
Dreyfus palasi Ranskaan, ja elokuussa
1899 hänen juttuaan uudelleen
käsiteltiin Renriesin sotaoikeudessa.
Hänet leimattiin uudelleen syylliseksi
ja tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen.
^ Muutamia päiviä myöhemmin hallitus
hänet armahti.
Hän oli nyt vapaa, ja alkoi kerätä
aineistoa syyttömyytensä todistaini-seksi.
Ranskan armeijan n.s, kumiia
oli tahdottu puhdistaa Dreyfusin
kustannukseila. Kesti kuitenkin vuoteen
1906:, enpenkuin oikeus julisti
Dreyfusin syyttömäksi. Dreyfus ja
Picquart vietiin uudelleen armeijan
luetteloihin, edellinen majurina ja
jälkimmäinen kenraaliluutnantlrTäf-
: voisena. Dreyfus sai kunniälegionan
merkin.
Maailmansodan aikana Dreyfus,
joka oli eronnut vakinaisesta palveluksesta,
korotettiin everstiluutnan-
Hän kuoli V. 1935.
••S. S,'/
oOo —- .
Näki sillan rakennetta
van ja sortuvan
NIAGARA FALLS, Ont. — H.
St. Clair Fisher, joka on asunut täällä
kymmeniä vuosia,, näki Niagaran siU
lan rakennuksen als^sena ja myöskin
sen sortumisen. Hän näki myöskin,
kun tämän edellinen silta sortui, v.
1889.
Mainittuna vuonna pirstoi rajumyrsky
Niagaran yli menevän sillan
jpkseenkinsanioilla kohdilla kuin
nytkin sortunut silta oli. ,.
eus^^äinen faihe p|a
IxinS 1894v i 0 | l ^ ^ kyeiinyt repipipp rikki valheen verk-
; ;miU^^ Kiin hän edustuu
. TTamnoik- $:ntenä; • h ^ t a ryk- vastasi tehtyjnp välikysymj^
inienttinsä e^^ riistettiin; upseerin hän^^ ^ k i joUkbnmjuuri Henryn jv^^^
arvonierkit takistaan ja hänen miek- reutämiä asiakirjoja. Picquart tiesi
Näyttelijätär jpor^aine Dagmar, kansa katkaistiin. -ue vääre^tyiksi ja ilmoita siitä
jok4 eräässä-autoronnettomuudessa Viisi pitkää vuotta Dreyfus sitten julkisesti. Hänet v^ngHtiin-^^^^G^
n}ett$tti kaksi hammastaaH, vaatii vietti ahtaassa vanki(to^ssa Guya- nac toimitutti vihdoinkin tutkimuk-
5,000 doUaria kappaleesta vahingon- naan kuuJuvaUa PirunsaiurePav^^ i(^Qin selvisikin, että He^ry oli
korvausta. Miss Dagmar tumietaan ana lohtunaan kirjeet. Rouva. Drey- väärentänyt kajkkJ m asiaHirJat, jöi-naisem,
*'joU |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-02-05-08
