1955-07-16-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
H. SAfRP.^VI:
He kohtaavat jo seuraavana äta-fia
pienessä lehdossa , . . Ja Heikillä
oli tunne, että hän oli jotUtmut mu'
kaan suttreen seikkailuun ^
KUN Heikki Al^uro palasi saunasta
tupaanv hän hörppäsi äitimuorin
ieittämää kiahvia pari kupillista
ja pukeutui sitten sapattivaattei-siinsa
Sen paremmin saunan leppoisa löyly
lapaikka valitaan jonnekin korkeam-nialle
kunnaalle,; jonn^ pystytetään
Sun pole — Auringon riuku — jonka
ympärillä tanssitaan kuin suomalaiset
piirileikkiä. Tanssi alkaa auringon
noustessa ja kestää jatkuvasti seuraavaan
auringon nousuun. Tanssijoilla on
katse tähdättynä aurinkon — yöllä
kuuhun auringon sijasta.
Auringon tanssi on syvästi uskonnollinen.
Tarkoituksena on paastoamalla
sekä muilla menetehmUä hyvittää
haltijaa, sovittaa. tehd3rt rikokset sekä
anoa elämäntarpeita ja hj^vyyksiä seuraavalle
vuodelle; Visiön-huntingia —
näkyjen etsimistä — jonka yhteydessä
on menneinä aikoina harjoitettu rtse-kidutusta,
ei enää harjoiteta.
yieen^ ei valkoinen mies ole näihin
juhliin tervetullut, ellei häntä joku
heimon jäsen erikoisemmin kehoita.
Mutta jos joku huomattu valkoinen
mies kutsuttuna menee juhliin, niin hänet
voidaan hyväksyä nimellisesti heimon
jäseneksi ja antaa joku arvonimi.
Intiaanien nuorempi polvi on taipu-vaÄen
valkoisen veljensä elämäntapoihin.
Vaikkakin isällä on pitkä hiuspalmikko,
pn pojalla leikatut hiukset. Isä
käyttää vielä itsevalniistamastaan peu-rannahasta
tehtyä takkia, poika te^htaan
tekemää halpaa nuttua. Isä polttelee
sianmarjavarvun lehtiä tai korkeintaajn
raakaa lehtitupakkaa, mutta^ poika tehtaan
tuotteita. Äiti "leipoo" vielä pem-micaa,
mutta t5ntärmieluummin käyttää
valkoisen siskonsa tavalla kannun-avainta
avatakjseen soppatölkin. Äiti
on tyytyväinen sadessaam peurannahas-ta
valmistetut sukat, mutta tyttären
mieltymys nylon-sukkiin on voittamaton.
Äiti heittää punarantuisen saalin
harteilleen kaupunkiin lähtiessään, mutta
tytär turkiskauluksisen takin. Täten
he elävät ristiaallokossa, jonka tyrskyt
repivät hajalle haltijan uskon, suhteen
luontoon, perinteelliset, perhesuhteet ja
kaikki heille rakkaaksi käyneen alkukantaiset
elämisen tavat.
Alkavatpa jotkut intiaaneista jo
hankkia toimeentulonsa valkoisen veljensä
tavalla, viljelemällä maata ja kasvattamalla
karjaa.' Taipuminen näihin
uusiin elintapoihin on kuitenkin hidasta.
Teknillinen vallankumous kuitenkin
muuttaa heidän talousmuotonsa.
Kaiho tarkkaili alkukantaisten luonnonlasten
vaatimatonta leirielämää, joka
edelleenkin keskittyy äidin ympärille.
Hän ajatteli ihmiskunnan mennyttä
elämää, jolloin äiti oli perheen ja elämän
keskeisin haltija, aikaa, jolloin äiti
oli uuden nousevan kehityksen sekä sivistyksen'
kulmakivi — perheen taloudenhoitaja
ja huoltaja. tHän, äiti, perusti
pysyväisen suojan, kodin, turvatakseen
lapsensa pedoilta, rajuilmoilta
sekä yleensä kaikilta vaaroilta. Äiti vai-
^'tsi luonnosta kasveja, joita vaali ja
iehitti, kesytti uskoUisefc^ seuralaisek-
^ villin suden — koiran. Hän keksi
parantavat yritit, joitten avulla huoleh-
<^ittiin perheenjäsenten terveydestä,
^lyöskin äiti oli ensimmäinen opettaja,
nousevan polven neuvoja sekä ohjaaja.
Tiedoissaan sekä taidoissaan edellä
^estä. Äiti oli hallitsija, mies vain
«metsästäjä ja kalastaja.
(Jatkuu)
kuin kahvikaan ci kyennj^ haihduttamaan
hänen sisäistä levottomuuttaan.
Heikkiä hannitti. Tästä lauantai-illasta
tulisi varmaan kuiva. Kaikki toverit olivat
jo päiväflä lähteneet linja^autolla
naapuripitäjään vierailuretkelle, iltamien
pitoon. Omassa kylässä el oUut tämän
pyhän seutuna minkäänlaisia huveja.
Heikki ei ollut voinut lähteä mukaan,
sillä hän ei ollut saanut työpaikastaan
vapaata. Siellä huiskittiin nykyisin
ylitöitä lauantaisinkin.
Alapuron mökissä oli rauhallista ja
sopuisaa, kuten aina lauantaisin. Aivan
liian hiljaista Heikin mielestä. Olisi kai
voinut jotan näperrellä tai lukea, mutta
se ei tuntunut huvittavan. Niinpä
(Heikki päättikin lähteä keskikylällä
olevaan kahvSaan toviksi aikaa kulut-^
tamaan.
Kahvila oli melkein tyhjä. Vain pari
rkämiestä istui kahvikupposen ääressä
sanomalehtien lukemiseen syventyneinä.
Heikki valitsi itselleen paikan ja tilasi
lasin mehua.
Kun muutakaan tekemistä ei ollut,
Heikki rupesi selailemaan erästä pää-kaupunkilaista
sanomalehteä. Uutisosastoissa
ei ollut mitään erikoisen mielenkiintoista,
joten hän pian ehti lehdessä
tekstin jälkeen oleviin ilmoitus-sivuihin.
Heikki rupesi lueskelemaan kirjeenvaihtoilmoituksia.
Niissä oli usein yhtä
ja toista huvittavaa.
Hänen huomionsa kiintyi erääseen
ilmoitukseen, missä joku neitonen melko
laveasti ja tunteellisesti etsi itselleen
miehistä sukulaissielua. A^astaukset
pyydettiin lähettämään nimimerkillä
"Yksin maailmassa — kaiken keskellä
yksin", ja osoitteella Metsäkulman postitoimisto.
Heikki valpastui. Tässähän oli joku
oman kylän tyttö kirjeenvaihtoasialla.
Hän itse, Heikki Alapuro, istuskeli juuri
tällä hetkellä kahvila Metsäkulmassa,
eikä tästä ollut Metsäkulman postitoimistoon
matkaa kuin muutama kymme-"
nen metriä
Heikin uteliaisuus heräsi.. Häntä hu-vittikin
Kuka tyttö täällä isossa kylässä
ihan noin yksinäiseksi mahtoi olonsa
tuntea? Mahdoton sitä oli arvata
*Mitäpä jos vastaisi ilmoitukseen?
Ehkäpä siitä syntyisi hauska pieni seikkailu!
Ajatus jäi kumman itsepintaisena kytemään
'Heikin mieleen, vaikka hän
yritti häätää sitä pois järkeilemällä, ettei
hänellä suinkaan ollut mitään erityistä
kiinnostusta tuollaiseen tyttölapseen,
joka aivan ilmeisesti oli liiaksi
tunteileva ja kaihomielinen. Niinkuin
nyt kukaan voisi olla avan yksin tällä
yli kahden miljardin ihmisen asuttamalla
maapallolla, jossa yksilöt ja kansat
olisivat sadoin ja tuhansin eri tavoin
pakostakin toistensa kanssa kosketuksissa
ja toisistaan sekä toistensa työstä
ja toiminnoista riippuvaisia. Ajattelipa
nyt vaikka vain kahvia tai sokeria tai
vaatteita tai mitä muuta tahansa jokapäiväiseen
arkiseen elämään kuuluvaa
asiaa. Miten tyttö ne voisi järjestää, jös
hän olisi ihan yksin maailmassa?— No
jaa, henkistä yksinäisyyttä tyttö tietenkin
tarkoitti. Mutta sekin oli vain kuviteltua
lastentautia nykyajan maailmassa.
Miten Heikki järkeilikin,. ei hän
kumminkaan voinut nujertaa kirjoitta-misajatustaan
Sen puolesta nousi toisia
syitä, jotka maanittelivat ja kehoitti-vat
häntä etsimään kosketusta tuohon
kirjeenvaihtoilmoitustyttöön. Ja lopuksi
Heikki antautui niille. Hän lähti kotiin
ja ryhtyi tuumasta touneen
Hän huomasi piankin, että soveliaan,
häntä itseään tyydyttävän vastauskirjeen
laatiminen oli mitä visaisin tehtävä.
Hän ahersi kirjeen Mmpussa koko 9-
lan töhertäen lukuisia paperiarkkeja ja
rypistäen ne sitten ja heittäen lieden
luukusta sisään li^kiai ahnuttaviksi.
Äitimuori katsoi hänen touhujaan ihmetellen
mutta ei sanonut mitään. Lopulta
H e i ^ päätyi muutamiin lyhyisiin
riveihin, joiden sisältö oli seuraavanlainen:
"KMnmoitettava Tuntematon^ '
. Vaikka en olekaan kanssanne aivan
samaa mieltä: sätä, voiko joku
ihminen olla yksiminen kum. Te
satuate olcvanne{ haluaisin tutustua
Teihin läJtemmin^ erikoisesti siksi^
koska elämme ja asumme samassa
kylässä. Varmaankin saatte runsaas'
ti vastauksia, mutta rohkenen silti
toiv0a, että kirjoittaisitte myös minulle.
Olisin siitä hyvin iloinen.
Teidän: Heikki Alapuro",
Heikki vei kirjeensä vielä samana, iltana
postiin, \'aikka tiesikin, että tyttö
saisi sen aikaisintaan maanantaina.
.\sia askarrutti hänen ajatuksiaan koko
sunnuntaipäivän, ja hän muisti sen
usein myös maanantaina, jolloin viikon
arkinen aherrus työpajassa jälleen oli
alkanut.
Hän päätyi siihen tulokseen, ettei
tyttö varmaankaan vastaisi hänelle, nimenomaan
sen takia, kun he molemmat
elivät samassa kylässä ja varmaan
siis myös tunsivat toisensa ainakm nimeltä
ja ulkonäöltä. Varmasti tytön
mielestä olisi romanttisempaa saada
kirjeenvaihtotoveri jostain kaukaa, joku
akan tuntematon henkilö, jonka voi
kuvitella vaikka minkälaiseksi prinssiksi.
Mitäs näistä kotikylän tavallisista
työmiehistä.
Sen vuoksi Heikille oli todellinen yl-lätysi
kun häntä tiistaina työstä palatessaan
odotti kotona kirje. Hän avasi
kirjeen heti ja luki sen suurella jännityksellä.
Kirje oli vakavampi ja asiallisempi
kilin hän oli osannut odottaakaan. Ja
avomielinenkin se oli. Tyttö selitti siinä
yksinäisyydentunnettaan sillä tavoin,
ettei sille suinkaan voinut nauraa
, tai edes hymyillä. Hänellä tuntui olevan
myös huumorintajua, jot^ ei ilmoituksen
perusteella mitenkään voinut
odottaa.
Kirje teki Heikille tytön elämän-puhnakysymyksen
selkeäksi, ymnnär*
tettäväksi ja läheiseksi. Tyttö d i orpo
ja feasvattivanfaemniat, joiden luona hän
oli joutunut elämään lapsuutensa ja
nuoruutensa, olivat hyvin ahdasmidi*
siä. l ^ i k i ^ ujous hänellä oli osittain
luontainenkin ominaisuus, mutta varmaan
kasvatiiksessa oli suurin syy siihen,
että M n ei milloinkaan ollut rohjennut
etsiä kosketusta kaikssaihmisiin-sä.
Se suorastan peloitti häntä. Kouluikään
saakka olivat kasvatusvanhem*
mat Jueltäneet häneltä kaiken seurustelun
ympäristön lapsien kanssa, "koska
niistä voi of^ia vain pahaa") ja samat
kä^3rt hän oli saanut myös kouluiän
eväikseen. Eikä hän liioin siellä ollut
kyennyt murtamaan tuota ahdasta noidankehää
vaan toiset lapset eristivät
hänet omaan yksinäisyyteensä niinkuin
hänet oli aikaisemminkin eristetty heistä.
Ne olivat olleet vaikeita vuosia—-
kuten koko hänen elämänsä.
Tietysti Heöcki tunsi tytön. He olivat
aivan samanikäisiä, luokkatovereita
kansakoulussa Ellen Kivimaata oUvat
kaikki pitäneet omituisena ja outona,
sellaisia, jota piti karttaa, vaikka hän
oli istunut toisten kanssa samassa luokkahuoneessa
vuodesta toiseen. Lapset
olivat monta kertaa k<^hdelleet EUeniä
jidmasti, eikä hän ollut saanut opettajiltakaan-
osakseen mitään rohkaisua tai
ymmärtämystä.
Koko kouluaika palautui Heikin
mieleen kirkkaana kuin eilinen päivä.
Merkillisiä asioita tapahtui omassa kylässäkin,
ja niiden ohi voi kulkea sokeana
mitään näkemättä ja ymmärtämättä.
He olivat nyt kasvaneet aikuisiksi
— ja Ellen Kivimaasta oli kehittynyt
kaunis, solakka ja sopusuhtainen
neito. Hän liikkui kylällä^asioilla kuten
muutkin ihmiset ja toimitteli jokapäiväisiä
askareta kasvattivanhempiensa
talossa. Ainoastaan kirkossa ja uskonnollisissa
seuroissa hänen sallittiin, käydä,
ja kylän nuorissa hänellä ei ollut ainoatakaan
toveria tai ystävää. Tosiaan,
Heikki Alapuro mietti nyt, että tuollaisiakin
ilmoituksia yksinäisyydestä voitiin
julkaista, kun noidankehän ahtaus
kävi mahdottomaksi enää kauemmin
kestää, ja kun mitään välittömiä keinoja,
tai kylliksi rohkeutta, ei sen murtamiseksi
ihmisellä ollut.
Heikki kirjoitti jo samana iltana ty-
VÄUTiMME RAHAA SUOMEEN
1
MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5«000 Smk. $17*50 ynnä lähetyskulul $1.15.
Jokainen seuraava LOOO markkaa $3.50.
® Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 1(1—14 päivän sisällä. Jo-kaiseUe
lähettäjäUe lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuitti.
VAPAUS TRAVEL AGENCY
P. O. BOX 69 SUDBURY, ONTARIO
MUSTIKOITA Olkaa varmat, että lälietätte MARJANNE. oikeaUe vsUtyslllltfceelle,
inistä saatte korikeinunatlmarkkhiahinnat.
ME MAKSAMME CPE:n EXPRESS MONEY ORDEBILLA JOKA PÄIVÄ
PIKAISEN MAKSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ
MUSTIKKANNE SUORAAN OSOITTEELLA
ANSPACH
Suositukset voitte saada mistä hyvänsä Royal^ Pankista
Kirjoittakaa Ja pyytäkää lähetysleSmasin ja tyyny.
GEO. C. ANSPACH CO., LIMITED
Ontario Food Bfarfcet, Qaeen8wa7, T<»onto 14, Ontario
Lauantaina, heinäkuun 16 päivänä. 1955
(25-2-9-16-23-30-6-13-20)
Sivu 9
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 16, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-07-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550716 |
Description
| Title | 1955-07-16-09 |
| OCR text | H. SAfRP.^VI: He kohtaavat jo seuraavana äta-fia pienessä lehdossa , . . Ja Heikillä oli tunne, että hän oli jotUtmut mu' kaan suttreen seikkailuun ^ KUN Heikki Al^uro palasi saunasta tupaanv hän hörppäsi äitimuorin ieittämää kiahvia pari kupillista ja pukeutui sitten sapattivaattei-siinsa Sen paremmin saunan leppoisa löyly lapaikka valitaan jonnekin korkeam-nialle kunnaalle,; jonn^ pystytetään Sun pole — Auringon riuku — jonka ympärillä tanssitaan kuin suomalaiset piirileikkiä. Tanssi alkaa auringon noustessa ja kestää jatkuvasti seuraavaan auringon nousuun. Tanssijoilla on katse tähdättynä aurinkon — yöllä kuuhun auringon sijasta. Auringon tanssi on syvästi uskonnollinen. Tarkoituksena on paastoamalla sekä muilla menetehmUä hyvittää haltijaa, sovittaa. tehd3rt rikokset sekä anoa elämäntarpeita ja hj^vyyksiä seuraavalle vuodelle; Visiön-huntingia — näkyjen etsimistä — jonka yhteydessä on menneinä aikoina harjoitettu rtse-kidutusta, ei enää harjoiteta. yieen^ ei valkoinen mies ole näihin juhliin tervetullut, ellei häntä joku heimon jäsen erikoisemmin kehoita. Mutta jos joku huomattu valkoinen mies kutsuttuna menee juhliin, niin hänet voidaan hyväksyä nimellisesti heimon jäseneksi ja antaa joku arvonimi. Intiaanien nuorempi polvi on taipu-vaÄen valkoisen veljensä elämäntapoihin. Vaikkakin isällä on pitkä hiuspalmikko, pn pojalla leikatut hiukset. Isä käyttää vielä itsevalniistamastaan peu-rannahasta tehtyä takkia, poika te^htaan tekemää halpaa nuttua. Isä polttelee sianmarjavarvun lehtiä tai korkeintaajn raakaa lehtitupakkaa, mutta^ poika tehtaan tuotteita. Äiti "leipoo" vielä pem-micaa, mutta t5ntärmieluummin käyttää valkoisen siskonsa tavalla kannun-avainta avatakjseen soppatölkin. Äiti on tyytyväinen sadessaam peurannahas-ta valmistetut sukat, mutta tyttären mieltymys nylon-sukkiin on voittamaton. Äiti heittää punarantuisen saalin harteilleen kaupunkiin lähtiessään, mutta tytär turkiskauluksisen takin. Täten he elävät ristiaallokossa, jonka tyrskyt repivät hajalle haltijan uskon, suhteen luontoon, perinteelliset, perhesuhteet ja kaikki heille rakkaaksi käyneen alkukantaiset elämisen tavat. Alkavatpa jotkut intiaaneista jo hankkia toimeentulonsa valkoisen veljensä tavalla, viljelemällä maata ja kasvattamalla karjaa.' Taipuminen näihin uusiin elintapoihin on kuitenkin hidasta. Teknillinen vallankumous kuitenkin muuttaa heidän talousmuotonsa. Kaiho tarkkaili alkukantaisten luonnonlasten vaatimatonta leirielämää, joka edelleenkin keskittyy äidin ympärille. Hän ajatteli ihmiskunnan mennyttä elämää, jolloin äiti oli perheen ja elämän keskeisin haltija, aikaa, jolloin äiti oli uuden nousevan kehityksen sekä sivistyksen' kulmakivi — perheen taloudenhoitaja ja huoltaja. tHän, äiti, perusti pysyväisen suojan, kodin, turvatakseen lapsensa pedoilta, rajuilmoilta sekä yleensä kaikilta vaaroilta. Äiti vai- ^'tsi luonnosta kasveja, joita vaali ja iehitti, kesytti uskoUisefc^ seuralaisek- ^ villin suden — koiran. Hän keksi parantavat yritit, joitten avulla huoleh- <^ittiin perheenjäsenten terveydestä, ^lyöskin äiti oli ensimmäinen opettaja, nousevan polven neuvoja sekä ohjaaja. Tiedoissaan sekä taidoissaan edellä ^estä. Äiti oli hallitsija, mies vain «metsästäjä ja kalastaja. (Jatkuu) kuin kahvikaan ci kyennj^ haihduttamaan hänen sisäistä levottomuuttaan. Heikkiä hannitti. Tästä lauantai-illasta tulisi varmaan kuiva. Kaikki toverit olivat jo päiväflä lähteneet linja^autolla naapuripitäjään vierailuretkelle, iltamien pitoon. Omassa kylässä el oUut tämän pyhän seutuna minkäänlaisia huveja. Heikki ei ollut voinut lähteä mukaan, sillä hän ei ollut saanut työpaikastaan vapaata. Siellä huiskittiin nykyisin ylitöitä lauantaisinkin. Alapuron mökissä oli rauhallista ja sopuisaa, kuten aina lauantaisin. Aivan liian hiljaista Heikin mielestä. Olisi kai voinut jotan näperrellä tai lukea, mutta se ei tuntunut huvittavan. Niinpä (Heikki päättikin lähteä keskikylällä olevaan kahvSaan toviksi aikaa kulut-^ tamaan. Kahvila oli melkein tyhjä. Vain pari rkämiestä istui kahvikupposen ääressä sanomalehtien lukemiseen syventyneinä. Heikki valitsi itselleen paikan ja tilasi lasin mehua. Kun muutakaan tekemistä ei ollut, Heikki rupesi selailemaan erästä pää-kaupunkilaista sanomalehteä. Uutisosastoissa ei ollut mitään erikoisen mielenkiintoista, joten hän pian ehti lehdessä tekstin jälkeen oleviin ilmoitus-sivuihin. Heikki rupesi lueskelemaan kirjeenvaihtoilmoituksia. Niissä oli usein yhtä ja toista huvittavaa. Hänen huomionsa kiintyi erääseen ilmoitukseen, missä joku neitonen melko laveasti ja tunteellisesti etsi itselleen miehistä sukulaissielua. A^astaukset pyydettiin lähettämään nimimerkillä "Yksin maailmassa — kaiken keskellä yksin", ja osoitteella Metsäkulman postitoimisto. Heikki valpastui. Tässähän oli joku oman kylän tyttö kirjeenvaihtoasialla. Hän itse, Heikki Alapuro, istuskeli juuri tällä hetkellä kahvila Metsäkulmassa, eikä tästä ollut Metsäkulman postitoimistoon matkaa kuin muutama kymme-" nen metriä Heikin uteliaisuus heräsi.. Häntä hu-vittikin Kuka tyttö täällä isossa kylässä ihan noin yksinäiseksi mahtoi olonsa tuntea? Mahdoton sitä oli arvata *Mitäpä jos vastaisi ilmoitukseen? Ehkäpä siitä syntyisi hauska pieni seikkailu! Ajatus jäi kumman itsepintaisena kytemään 'Heikin mieleen, vaikka hän yritti häätää sitä pois järkeilemällä, ettei hänellä suinkaan ollut mitään erityistä kiinnostusta tuollaiseen tyttölapseen, joka aivan ilmeisesti oli liiaksi tunteileva ja kaihomielinen. Niinkuin nyt kukaan voisi olla avan yksin tällä yli kahden miljardin ihmisen asuttamalla maapallolla, jossa yksilöt ja kansat olisivat sadoin ja tuhansin eri tavoin pakostakin toistensa kanssa kosketuksissa ja toisistaan sekä toistensa työstä ja toiminnoista riippuvaisia. Ajattelipa nyt vaikka vain kahvia tai sokeria tai vaatteita tai mitä muuta tahansa jokapäiväiseen arkiseen elämään kuuluvaa asiaa. Miten tyttö ne voisi järjestää, jös hän olisi ihan yksin maailmassa?— No jaa, henkistä yksinäisyyttä tyttö tietenkin tarkoitti. Mutta sekin oli vain kuviteltua lastentautia nykyajan maailmassa. Miten Heikki järkeilikin,. ei hän kumminkaan voinut nujertaa kirjoitta-misajatustaan Sen puolesta nousi toisia syitä, jotka maanittelivat ja kehoitti-vat häntä etsimään kosketusta tuohon kirjeenvaihtoilmoitustyttöön. Ja lopuksi Heikki antautui niille. Hän lähti kotiin ja ryhtyi tuumasta touneen Hän huomasi piankin, että soveliaan, häntä itseään tyydyttävän vastauskirjeen laatiminen oli mitä visaisin tehtävä. Hän ahersi kirjeen Mmpussa koko 9- lan töhertäen lukuisia paperiarkkeja ja rypistäen ne sitten ja heittäen lieden luukusta sisään li^kiai ahnuttaviksi. Äitimuori katsoi hänen touhujaan ihmetellen mutta ei sanonut mitään. Lopulta H e i ^ päätyi muutamiin lyhyisiin riveihin, joiden sisältö oli seuraavanlainen: "KMnmoitettava Tuntematon^ ' . Vaikka en olekaan kanssanne aivan samaa mieltä: sätä, voiko joku ihminen olla yksiminen kum. Te satuate olcvanne{ haluaisin tutustua Teihin läJtemmin^ erikoisesti siksi^ koska elämme ja asumme samassa kylässä. Varmaankin saatte runsaas' ti vastauksia, mutta rohkenen silti toiv0a, että kirjoittaisitte myös minulle. Olisin siitä hyvin iloinen. Teidän: Heikki Alapuro", Heikki vei kirjeensä vielä samana, iltana postiin, \'aikka tiesikin, että tyttö saisi sen aikaisintaan maanantaina. .\sia askarrutti hänen ajatuksiaan koko sunnuntaipäivän, ja hän muisti sen usein myös maanantaina, jolloin viikon arkinen aherrus työpajassa jälleen oli alkanut. Hän päätyi siihen tulokseen, ettei tyttö varmaankaan vastaisi hänelle, nimenomaan sen takia, kun he molemmat elivät samassa kylässä ja varmaan siis myös tunsivat toisensa ainakm nimeltä ja ulkonäöltä. Varmasti tytön mielestä olisi romanttisempaa saada kirjeenvaihtotoveri jostain kaukaa, joku akan tuntematon henkilö, jonka voi kuvitella vaikka minkälaiseksi prinssiksi. Mitäs näistä kotikylän tavallisista työmiehistä. Sen vuoksi Heikille oli todellinen yl-lätysi kun häntä tiistaina työstä palatessaan odotti kotona kirje. Hän avasi kirjeen heti ja luki sen suurella jännityksellä. Kirje oli vakavampi ja asiallisempi kilin hän oli osannut odottaakaan. Ja avomielinenkin se oli. Tyttö selitti siinä yksinäisyydentunnettaan sillä tavoin, ettei sille suinkaan voinut nauraa , tai edes hymyillä. Hänellä tuntui olevan myös huumorintajua, jot^ ei ilmoituksen perusteella mitenkään voinut odottaa. Kirje teki Heikille tytön elämän-puhnakysymyksen selkeäksi, ymnnär* tettäväksi ja läheiseksi. Tyttö d i orpo ja feasvattivanfaemniat, joiden luona hän oli joutunut elämään lapsuutensa ja nuoruutensa, olivat hyvin ahdasmidi* siä. l ^ i k i ^ ujous hänellä oli osittain luontainenkin ominaisuus, mutta varmaan kasvatiiksessa oli suurin syy siihen, että M n ei milloinkaan ollut rohjennut etsiä kosketusta kaikssaihmisiin-sä. Se suorastan peloitti häntä. Kouluikään saakka olivat kasvatusvanhem* mat Jueltäneet häneltä kaiken seurustelun ympäristön lapsien kanssa, "koska niistä voi of^ia vain pahaa") ja samat kä^3rt hän oli saanut myös kouluiän eväikseen. Eikä hän liioin siellä ollut kyennyt murtamaan tuota ahdasta noidankehää vaan toiset lapset eristivät hänet omaan yksinäisyyteensä niinkuin hänet oli aikaisemminkin eristetty heistä. Ne olivat olleet vaikeita vuosia—- kuten koko hänen elämänsä. Tietysti Heöcki tunsi tytön. He olivat aivan samanikäisiä, luokkatovereita kansakoulussa Ellen Kivimaata oUvat kaikki pitäneet omituisena ja outona, sellaisia, jota piti karttaa, vaikka hän oli istunut toisten kanssa samassa luokkahuoneessa vuodesta toiseen. Lapset olivat monta kertaa k<^hdelleet EUeniä jidmasti, eikä hän ollut saanut opettajiltakaan- osakseen mitään rohkaisua tai ymmärtämystä. Koko kouluaika palautui Heikin mieleen kirkkaana kuin eilinen päivä. Merkillisiä asioita tapahtui omassa kylässäkin, ja niiden ohi voi kulkea sokeana mitään näkemättä ja ymmärtämättä. He olivat nyt kasvaneet aikuisiksi — ja Ellen Kivimaasta oli kehittynyt kaunis, solakka ja sopusuhtainen neito. Hän liikkui kylällä^asioilla kuten muutkin ihmiset ja toimitteli jokapäiväisiä askareta kasvattivanhempiensa talossa. Ainoastaan kirkossa ja uskonnollisissa seuroissa hänen sallittiin, käydä, ja kylän nuorissa hänellä ei ollut ainoatakaan toveria tai ystävää. Tosiaan, Heikki Alapuro mietti nyt, että tuollaisiakin ilmoituksia yksinäisyydestä voitiin julkaista, kun noidankehän ahtaus kävi mahdottomaksi enää kauemmin kestää, ja kun mitään välittömiä keinoja, tai kylliksi rohkeutta, ei sen murtamiseksi ihmisellä ollut. Heikki kirjoitti jo samana iltana ty- VÄUTiMME RAHAA SUOMEEN 1 MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN Pienin summa 5«000 Smk. $17*50 ynnä lähetyskulul $1.15. Jokainen seuraava LOOO markkaa $3.50. ® Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 1(1—14 päivän sisällä. Jo-kaiseUe lähettäjäUe lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuitti. VAPAUS TRAVEL AGENCY P. O. BOX 69 SUDBURY, ONTARIO MUSTIKOITA Olkaa varmat, että lälietätte MARJANNE. oikeaUe vsUtyslllltfceelle, inistä saatte korikeinunatlmarkkhiahinnat. ME MAKSAMME CPE:n EXPRESS MONEY ORDEBILLA JOKA PÄIVÄ PIKAISEN MAKSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ MUSTIKKANNE SUORAAN OSOITTEELLA ANSPACH Suositukset voitte saada mistä hyvänsä Royal^ Pankista Kirjoittakaa Ja pyytäkää lähetysleSmasin ja tyyny. GEO. C. ANSPACH CO., LIMITED Ontario Food Bfarfcet, Qaeen8wa7, T<»onto 14, Ontario Lauantaina, heinäkuun 16 päivänä. 1955 (25-2-9-16-23-30-6-13-20) Sivu 9 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-07-16-09
