Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 16, 1955

              m-'
Pientä pakinm
smmalamsta
Aikakauden suurimmat miehet kui-
Emerson lausui: "Pidän kirjaa merkit-
Kun meitä oli kerääntynyt joitakin
hiljattain Suomesta tulleita ja täällä
'kauemmin olleita yhteen, niin keskus­telimme
suomalaisten elämästä täällä
Canadassa. 'Kun joukossa oli eräs suo­malaisten
kulttuurielämässä mukana ol­lut,
niin esitin hänelle joitakin kysy­myksiä.
Kysyin ensiksi, että mikä elin
on johtanut suomalaisten kulttuurihar­rastuksia.
Vastaus oli: Kyllä se on ollut Cana­dan
Suomalainen Järjestö ja sen edel­täjä.
Tulin aluksi Yhdysvaltoihin, pää-'
ni täynnä suuria toiveita saada edistää
urheilua, johon minulla oH kokemusta.
Silloin oli Sosialistipuolue toiminnassa
tällä mantereella ja kävi kamppailua
vanhoillisten raittius- ja nuorisojärjes-
, tön kanssa. Urheilu kulki ammattilai­suuden
kengissä.
Täällä Canadassa oli SJ enammäi-nen,
joka alkoi hommata näyttämö- ja
urheiluseuroja, hankkien Suomesta oh­jaajia.
Mutta suomalaisten keskuudessa
vallitsevat mielipide-eroavaisuudet te­kivät
haittaa urheilutoiminnassakin.
Paljon puhutaan urheilun yhtenäisyy­destä
nykyäänkin, mutta hyvää tahtoa
sirhen puuttuu. Jos sellainen yhtenäi­nen
järjestö saataisiin suomalaisten kes­kuuteen,
niin se voisi vetää kaikki suo­malaiset
urheiluihmiset puoleensa, jopa
suomalaiset sanomalehdetkin ja sitähän
me juuri tarvitsemmekin. Suomesta hil­jattain
tulleiden ja täällä enemmän ai-
'kaa olleiden välistä kahinaa käydään sa-iiomal^
hdissäkin ja se vain hajoittaa.
Nyt kysyi mies minulta, josko tun­nen
henkilöitä, jotka olisivat todella
omaksuneet urheilun periaatteen. Sa­noin
henkilökohtaisen tuntemukseni pe­rusteella
pilävänt sellaisena Oksaa ja
(Linkoa (.Linden). Nyt kun Linko on
mennyt, tahtoisin myöskin kertoa hä­nestä
jotakin. Hän oli Canadassakin,
mutta ei siinä vireessä kuin Suomessa.
IHän kuitenkin esitti täällä sekä musi­kaalista
että urheilullista taitoaan.
ryysin myökin Suomesta viimeksi
•tulleita selittämään, mistä johtuu sellai­set
käsitteet, että Suomi on painostuk­sen
alainen. jMies sanoi rauhanteon jäl-
'keen Suomen kansan muuttuneen radi­kaali
semmaksi, jota osoittaa sekin, et­tei
enää luoteta yksin eduskuntaan vaan
pyritään ilmaisemaan vaatimukset ta-valliseisa
elämässäkin. Capadaan pää­syn
sanoi olevan tarkan seulonnan alai­sen.
Hänekä esim. oli tiedusteltu kuinka
oli mahdollista, että hän oli sotinut en­sin
venäläisiä ja sitten saksalaisia vas­taan.
Sanoi selittäneensä, että kun Suo­mi
oli ensin sodassa Venäjää vastaan,
kutsui hallitus hänet armeijaan ja kun
asioiden muututtua saksalaiset eivät
lähteneet Suomesta, niin venäläiset vaa­tivat
suomalaisia ajamaan saksalaiset
pois. Jos ei, niin he tulisivat tekemään
sen itse.' Näin Suomen hallitus kutsui
hänet taas ajamaan saksalaisia pois.
•Hän sanoi edelleen tiedustellun, että mi­ten
hän menetteltsi, jos Canadan halli­tus
kutsuisi häntä. Sanoi sanoneensa,
että hän seuraisi kutsua, ellei tarkoitus
olisi vastakkainen hänen katsantokan­nalleen.
Kyselin edelleen, josko hän on huo-luioinut
eron Suomen ja Canadan asuk­kaiden
välillä. Sanoi huomionsa olevan
vielä hyvin pinnallisia, mutta sanoi us­kovansa
suomalaisten tuoneen muka-aiaan
riitaisuutensa.
Lupasimme kokoontua toisenkin ker­ran
ja mies, joka oli kuin henkinen
isämme, lupasi tuoda miehen, joka muis­taa
suomalaisten elämän kuin tietosana­kirja,
MAINARl.
Viikon kuttlumim
Iästä
PAKINAA SOINTULASTA
Minulla on aina ollut tapana aamulla
vuoteessa suunnitella päivän tehtävät.
Sen huomasin hyvin edulliseksi silloin
kun töitä oli paljon. Nyt ei niitä ole
paljon, jos ei ole enää voimiakaan niitä
suorittaa. Muistin, että on Canadam-me
juhlapäivä, ensimmäinen päivä hei­näkuuta.
Olin jo päättänyt, että pidän
vähän väliä enkä kirjoita, mutta purin
sen päätöksen ja ajattelin kirjoittaa
aamupäivällä Liekkiin ja iltapäivällä
mennä isoäitien kahvilaan kahville.
Meillä näes ön ollut toukokuusta läh­tien
uusi kahvila, jonka omistaa kaksi
isoäitiä, joista toinen on järjestömme
ja kerhomme jäsen. Kahvila olikin eri-
. koisen tatpeelllneh palaneen tilalle, jot­ta
täällä kulkevat saavat ruokaa ja vir­vokkeita.
Tämä kahvila on oikein kaunis ja
siisti ja granmotherit vielä nuoria mei­hin
neljännen polven isoäiteihin verrat-,
tuna. Kahvila on hyvällä paikalla ja
sinne on hyvä poiketa vanhankin jalko­jaan
lepuuttamaan-. Onneksi vain ol­koon.
Vapaus-lehdessä oli pieni pätkä, mis-
^ä mainittiin, että on kulunut 20 vuot­ta
,kun oli kuusi viikkoa kestänyt ka-lastajain
lakko Rivers Inletissä. Kun
nuo meidän miestoverimme eivät oikein
pidä kynän heiluttamisesta,-niin täytyy
minun sitä tehtävää hoitaa. Sepän poi­kakin
meni sinne mistä ei palata; Muis­telen
usein häntä ja kuinka hänellä oli
palava halu puhua järjestöasioista. Jos­kus
hän pistäytyi tännekin puhele­maan
. . . Miksi niin ihmisen hyvät puo­let
vasta hänen mentyään huomataan,
kun ei ole enää Sepän j>oikaa.
Poikkesin aivan pois siitä lakko-asiasta.
Muistan sen aivan hyvin, sillä
miehenikin oli siellä talven leipä- ja
vaaterahaa hakemassa. Sieltä ei sinä
kesänä tullut senttiäkään, velkaa vain
kannuttimoille. Kalastajien lakko on
siitä poikkeuksellinen, että lakon aika­na
kalat menevät omille teilleen ja on
odotettava seuraavaan vuoteen niiden
saapumista. Talven tulo tuntui^silloin
monesta peloittavalta, sillä velkaa oli
moni tehnyt kalastukseen varuslautues-saan.
Ylpeitä me kaikki silti olimme
miehistämnie, sillä rikkureita ei ollut
kuin viisi.
Kun lakkolaiset tulivat sieltä, olivat
he järjestäneet kaikki veneet yhteen ri­viin
lähestyessään Sointulaa. Oli siinä
puksutusta ja pauketta . . . Oikein piti
tässä välillä hakea valokuva niiden ve­neiden
saapumisesta, katsella ja muis­tella
uljaita poikia. Jos lakosta tuli tap­piota
kalastajille, niin tuli sitä kannut-tamollekin.
Onhan niitä lakkoja ollut
myöheniminkin, mutta ei koko kesää
kestäviä. Hinnat yritetään määritellä
ennen kalastuskauden alkamista.
Tänä vuonna taisivat halibuttikalas-tajatkin
oppia, että olisi hyödyllistä
saada sillekin kalalle varmat hintasopi­mukset,
ettei vasta kalastaessa tarvitse
hintaikysymystä selvitellä. Kun kalas­tusvälineiden
hinnat jatkuvasti nouse­vat,
niin ei asiain näin o l l ^ kalastajille
jää juuri mitään. Vain yhteistoiminnal­la
on asia korjattavissa.
Oiisipa niissä kalastusasioissa paljon-
" kin muistelemista, sillä sieltähän ne tä­män
kylän leipärahat on hcinkittu. Nyt
kuuluu joka puolelta huonoa, huonom­paa
kuin milloinkaan ennen, joten oi­kein
alkaa huolestuttamaan.
Toverimme Ida Tynjälä täytti kesä­kuun
14. pnä 87 vuotta ja on tällä ker­taa
sairaalassa. T>-ttärensä Lempi on
hoitanut häntä jo melkein Vuoden vuo­teessa.
Raskasta hommaa on sairaan
hoitaminen, joten olet hyvä tytär. Sen
arvon käsittää pafhaiten näin vanha,
joka saattaa milloin hj-vänsä itsekin
tarvita hoitoa. Ida on myöskin järjes­tömme
ja kerhomme jäsen, vaikka ei
enää voikaan käydä kokouksissa.
Myöskin Erkki Wuokila on ollut sai­raalassa,
mutta on jälleen kotona vai­monsa
hoidossa. Hekin ovat olleet jär­jestömme
jäseniä, vaikka eivät voikaan
osallistua kokouksiin. Samoin Lydia
Puuperä. He pitävät kunnianaan kuu­lua
järjestyneisiin työläisiin kuolemaan­sa
saakka. Meidän on puolestamme
muistettava käydä heitä tervehtimässä.
Asiat eivät näytä loppuvan, mutta
silti täytyy lopettaa. Tervehdys kaikille
Liekin lukijoille ja kirjeenvaihtajille!
ISOÄITI.
Kukat kasmvat
kesäkämpällä
Katselimme kaverin kanssa kauhis­tuneina
kuihtunutta kasvillisuutta. Kui­vuus
kiusaa kamalasti kukkasia. Kaveri
kehui kuulleensa kuinka karjan kulta
kasvattaa kovasti, kosteudenkin kiip-paa.
Kun kehtaisi käydä kysj-mässä
karjan kultaa Kukkulan kuuluisasta
karjakartanosta.
Kokoilimme kopposia kaaraan, ka-rahutimme
Kukkulan komealle karta­nolle.
'Koputtelimme, kuuhailimme,
kussa Kukkulah kaverukset, kunnei ke­tään
kotona. Katsahdin kujalle, kysyin
kaverilta, kenen kaara kujalla. Kahri­kin
katsoi, kas Kukkulan keltainen kaa­ra,
käydään katsomassa. Kukkula kau­raa
kylvi karjalleen kujanteen kirni-paankin
kulmaan.
Kaveri kjsyi karjan kultaa kukkien
kasvatukseen. Kukkula käski kulkea
kauimmaiselle karjakämpälle, kallion
kylkeen, korkeitten kuusten keskelle...
Kerätessämme kakkaroita kopposiin,
'kehuskelinune kovasti. Kyllähän Kuk-kulsdla
karjan kultaa korkeat kasat, kun
kymmentä kumiua kasvattaa . . .
Köhtasimn^e kuusien kuorijan kylälle
kulkemassa, kutsuimme k>ytille. Ko­measti
kenasi kuprija kaarassa. Kysel­tiin
kuulumisia. Kiroiltiin kiusallisia
Rikollisuus on
lisääntynyt
Työttömällä ihmisellä on paljon ai­kaa
seurata ihmisten elämää, oppia hy­vää
ja pahaa. Nuoremmat, joilla on
vähemmän kehitt^-nyt vastustuskyky,
saattavat sortua päheitten tielle helpom­min
kuin vanhemmat. Useinkin sortu­neen
on vaikea päästä uudelleen kohoa­maan.
Tämä Vancouver on viime vuosien
aikana muuttunut huomattavasti enem­män
päheitten pesäksi kuin oli asia en­nen.
Usein tapahtuu ryöstöjä, raiskauk­sia
ja murhia. Usein löytyy merestä mie­hen
tai naisen ruumis. Joku saattaa olla
itsemurhan tehnj-t, mutta suurin osa
kuitenlun murhattuja, väkivallan uhre-kärpäsiä,
kuka katala kuljetti kummal­liset
kärpäset kontrille. Kylän kohdalla
kuorija kompuroi kaarasta kujalle.
Kiitteli kyydistä.
Kämpällä kopistelimme kokkareet
kukkiin, kasviksiin. Kyllä kai kasvavat
keskellä kaunista kesää. Kulkijat kurk-kailevat,
kuiskailevat keskenään: Kat-s<^
aa komeaa kämpikköä. Kuinka kau­nista,
kun kukat kilpaa kurkottelevat
kaulojaan kohti korkeuksia. Kaikkikin
kasvillisuus kasvaa komeasiL
M.
s
«
Kiri SUDBURYX FLIKKA
Kuumar öti viime viikko,
selkä aivan paistui.
Kyllä varmaan jokaiselle
uinti hyvin maistui.
Empun kanssa kalareissuun
eksyin, f^ikka parka,
senpä tähden iho on nyt
kirvelevä, flrka.
* •
Yksin Emppii kalat kiskoi,
ei ne tulleet mulle,
sanoi: siiten keitosta ma
ruodot annan suUe.
Parempi ei Uunollakaan
onni ollut myötä,
vaikka kättä aikomukset
oli toiset lyödä.
Aimo kaikki ennätykset
murskasi ja voitti,
sadan tuuman bassiUe kun
kuolon kellot soitti.
Ensi sunnuntaina tuskin
kalastukseen aikaa.
Puistossa kun jtMalaulut
sillain kauniit raikaa.
Kroketissa mestaruudet
silloin myöskin ratkee,
hevoskengät kilisee ja
ehkä myöskin kätkee.
Lauantaina juMatanssiin
kaikki varmaan rientää,
väärin msi keneltäkään
lysti tämä kieltää.
ja. Poliisilaitos on ollut kykenemätön
saamaan kaikkia rikollisia kiinni. Ja jos
se onnistuu yhden saamaaS^ pihteihinsä
astuu toisia tilalle. Vasta omin silmin
tarkastellessa suurkaupungin elämää
pääsee selville kuinka syvälle rikollisuus
on syöpynyt.
Kaupungin syrjäisellä kadulla saattaa
nähdä jossakin tyhjällä tontilla puoli-kuoliaaksi
piestyn miehen taskut nurin
käännettyinä. Jossakin ' nurkassa taas
näkee juopuneita räyhääjiä pullojen
kanssa, toisessa huumausaineiten kaup­piaita
ja taskuvarkaita. Kolmannessa
saattaa olla kova tappelu käynnissä...
Tällaista on nykyään Vancouverin yö­elämä.
Joku pidätetään, mutta suurinta
osaa ei koskaan saada kiinni.
Miksi ihminen, maailman sivist\Tiein
olio, painuu näin alas? Siihen lienee
monia tekijöitä. Kaupungissa on paljon
työttömiä ja varattomia, vailla kunnol­lisen
elämän mahdollisuuksia. Osa viu-puu
epätoivoon ja tekee mitä hyvänsä.
Moni rehellinenkin saattaa erehtyä ja
vähitellen sortua rikollisuuteen. Nykyi­nen
elämäntahti kasvattaa rikollisuut­ta.
Nälkäisen ihmisen xfyysillinen p
henkinen kuntoisuus laskee, vastustus­kyky
heikkeneee. Sortuneen on vaikea
nousta.
Tunnen kymmeniä miehiä ja naisia,
jotka ovat vaipuneet niin alas, ettervat
enää tunne halua eikä heillä ole voimaa
nousta. He käyttävät jatkuvasti huu­mausaineita
ja väkeviä juomia, tnikäli
p>-styvät niitä saamaan. Osa joutuu mie­lisairaaloihin,
osa vankilan muurien si­sälle.
Kun katselee näiden henkilöidca
elämää, niin oikein täytyy ihmetellä.
Heidän silmissään on himokas kiflto J»
kasvonsa epäinhimillisen värittönaät.
Mitä voi yhteiskunta tehdä naide»
sortuneitten hyväksi? Joitakin >'"^*||
tään parantaa^ mutta suurin osa Jouto
emienaikaiseen hautaan, sillä ^ " " ^
aineiden nauttiminen ja rikollisen m
«rämä on äärettömän
ovat omassa maailmassaan, josta p
kunnan valtiaat eivät suuria välitä-
SiTU 6 Lauantaina, kelnakaun 16 päivänä, 19S5