1941-03-15-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
B E E O V E N
Kirj^ A, UNDEWALL..
"Tee hyvää niin
suinkin on ntähdöltistai rakasta va-.
pautta yli kaiken; äläkä kasikaan kieliä
totuutta", kirjoitti Beethoveh/ntuiS'
tikitjaansa vuonna 1792.
Ulkontttodöltamvli hän lyhyt ja
paksu, ihonvärinsä-^ hariOiftaisen punertava,
mttistuttaen^tiilikiveä. Hänen
otsansa oli karkea ja leveä^ silmänsä
harmäansinertävät, imttta niin
syvällä silmäkuopissaan, että ne näyttivät
miistilta; pysty nenä jä voimakas,
kienuin kaartuva lettka. Hänen
hymyH:Sä ilmaisi hyvyyttä; tuiurunsä
lempeyttä ja luonteensa ainaista su-rm,
melankoolisuuita. Eräs hänen aikalaisensa
kirjoitti, että Beethovenin
lempeissä silmissä oli aina sumnvoit-toismts
havaittavissa. JHänen ajatel •
lessaan ja tyhkenndlessäänmtiuttiii
koko hänen olemuksensa, kasvot salvat
aivan erilaiset piirteet, li/takset
kasvoissa pingottuivat ja näyttivät
kuin olisivat ImlkeämaisUlaan, ja suun
ympäristö värisi hermostuneesti, U-seat
historioitsijat ovat verranneet
häntä Shakespearen "Kuningas Leariin".
Ludvig von Beethoven syntyi
Baun-nimisessä kaupungissa vuonna
1770, jomte hänen vanhempansa olivat
muuttaneet Antverpenistä. Hänen
isänsä, auttamaton juoppo, oli tenorina
eräässä kuorossa, josta saamansa
tulot kidutti viinaan; perhe sai tulla
toimeen kuinka parhaiten voi, usein
koko joukon nähdessä nälkää, kmir
nes Ludvig, yksitoista vuotiaana, sai
paikan eräässä pienessä orkesterissa
ja vuotta myöhemmin pääsi urkuriksi^
huomattuun kirkkoon, käyttäen joka
pennin perheen elatukseen. Tähän samaan
aikaan hän myöskin kirjoitti
ensimmäiset sävellyksensä, kolme sonaattia
pianolle, mutta hänen varsi-tiainen
musiikkiopiskelunsa alkoi vasta
liSnen täytettyä kaksikymmentä
ikävuottaan. Opettajana oli hänellä
eräs Neeje-niminen, etevä musiikkeri,
joka pani oppilaansa alusta alkaen
.^harjoittelemaan Bachin laatiman oppikurssin
ja tämä sama Bach olikin
suurimpana tekijänä Ludvigin tyyli-muodostumiseen,
antaen ikäänkuin
perustan hänen myöhemmin säveltä-mUleen,
kuolemattomille sävellyksille.
Vuonna 1787 nmtkusti Beethoven
ensikerran Wieniin, jossa hän myöskin
tapasi aikansa ja yhden kaikkien
aikojen huomatuimman natsiikkine-ron,
Mozartin. Häneii ölekelunsa
Wienissä päättyi kuitenkin hyvin lyhyeen
äidin kuoleman tähden, sillä
hänen oli pakko palata takaisin Bau-niin
huolehtimaan perheen toimeen-ttdosta,
sillä isä edelleenkin kidutti
ansaitsemansa rahat viinaan.
Tähän aikaan, kuten yleensä nuorilla,
oli Ludvigilla ensimmäinen rak-kausseikkailu
erään itseään pari vuotta
nuoremman, Eleanore-nimisen oppilaansa
kanssa. Näytti todellakin siltä,
että ainoastaan kuolema voi rakastuneet
toisistaan eroittaa, mutta
kuitenkin, kun ensimmäinen huumaus
oli haihtunut, rupesi Eleonore mahdollisesti
ajattelemaan, että ci tämä
aloitteleva musikantti koskaan pysty
huolehtimaan hänen toimeentulostaan
ja niinpä antoikin rukkaset tälle tulevalle
maailman huomatuimmalle säveltaiteen
mestarille ja meni vaimoksi
eräälle tunnetulle tohtorille.
V. 1792 lähettivät vaikutusvaltaiset
kansalaiset Ludvigin uudestaan
Wieniin opiskelemaan ja tulikin tästä,
silloisesta maailman musiikkikeskuksesta,
Beethovenille melkein elinikäinen
kotipaikka.
Opettajina olivat hänellä nyt ete-kauankin
? kuiskasi Hapna hänelle.
Vanhapoika purskahti kovaan nauruun.
.
— Hei miehet! Juoppo-Hanna on
herännyt!
Hannaa oikein puistatti. Täällä
helvetissä siis tunnettiin hänet jo!
Suuri hätä valtasi Hannan sielun.
Hän risti kätensä ja- vaistomaisesti
i^an,rukoili opettelemansa rukouksen,
pyysi syntejään anteeksi, teki sen
iuuluvalla äänellä, rtusfcassa ja sielun
hädässä. Hikoilevia, puolialastomia
miehiä. kerääntyi hänen jrmpärilleen
ja kaikUla oli hiftidiaa; Keskilattialla
hehkui, tulenlieska, 'suorastaan tu-hmeri
valtavaan uuniin sidottuna, kipunoita
sinkoili helvetin lakea kohden
ja kuuma oUjr^nnottomaa kuurna.
Katsellessaan jrmpärillään seisojia
miehiä äkkäsi Hanna heidät todella
tutuiksi, ihmeen tutuiksi, kyläläisiksi,
laatehtaan työläisiksi.-Ja samassa
^naniuistil Hän oli humalaisena
istunut kivelle ja kenties, niin, kenties
hän oli nukahtanuj^-siihen . . .
—Missä minä olen? kuiskasi hän
käheäsU.. - ~ Olenko minä helvetissä
vai. . ,.?.
Miehet nauroivat taas. Lopulta
eräs armahti Hannaa. Hän ravisti
päätään ja selitti:
— Ei Hanna ole hdvtissä,.lasitehdas
tämä \-ain, ja kun Hanna aamulla
"takasi tuossa tien vier^sä, niin inie-~
het kantoivat sisään lämmitteltmään.
Hanna pääsi vikkelästi hyUyltäa-las,
hän suoristeli hamettaan ja vilkuili
miehiin kulmiensa alta. Pilkka-sivatko
nämä nyt? Nauroivat hävit-tömät,
ajattelematta sitä suurta hätää,
missä häaen sielunsa oli ollut,
sitä karvastelevaa esimakua, joka \ne-läkin
tuntui ja kauhistutti. —
Hanna livahti nauravien miesten
ohitse ulos ovesta ja suorinta tietä kotiinsa.
Matkalla hän tapasi kyläläisiä,
mutta n}^ häntä ei haluttanut keskustella,
hän kulki eteenpäin kuin siivillä,
kotim, piiloon ihmisten katseilta,
pitkään aikaan häntä ei ollut hävettänyt
niinkuin nyt hävetti. Hän
oli paljastanut sisimpänsä. Kohta
tietäisi koko kylä, että hän oli kuvitellut
joutuneensa helvettiin.
Hän oli levoton ja vielä levottomammaksi
hänet teki se, että todella
saattaisi käydä niin hullusti, että hän
kuolisi äkkiä, hyvin äkkiä, ehtimättä
anoa syntejään anteeksi. Mitä oikeastaan
oli tehtävä? Pitikö hänen
ruveta elämään maltillisemmin, hurskaammin
jo täällä ajassa, pitikö hänen
nyt jo ruveta rukoilemaan syntejään
anteeksi, ettei mitään yllätystä
tapahtuiisi?
Kului pari päivää tapahtumasta.
Iäisyyskysymys ei voinut voittaa
tavaksi tulleita paheita. Juoppo-
Hanna hoilasi taas kyFän pimeillä kujilla
ja häiritsi rauhallisten ihmisten
iltakävelyä.
vä Salieri ja Haydn. Tältän aikaan
tapaamme hänen muistikirjassaan
nterkittynä: ynnostusta! Kaikista
ruumiillisista heikkouksista kuolintat-ta
minussa olevan heroudeh pitää tid-la
näkyviin."
Kymmejiet olivät_ ne sävellykset^
jÖtkoi iä/Mn mennessä jo olivai hänen
kynästään Witeneet, m.m. nmtarilli-nen
*'Grand Soiiata", joka on vieläkin
vertaansa vailla, myöskin useat
hätien kvartettiiisa otat lähtöisin täl^
tä ajalta. '
Tämä nupustaan puhkeava nero olt
nyt yleisenä puheen ja ihaUun aiheena
musikaalisessa Wi€mssä. Vieras-salongit
kilpailivat siitä, kuka voi eniten
ja loisteliaammin kestitä tätä
nuorta jättiläistä, mutta huhtikuun
toisena päivänä, 1800, antoi händc-lentin
ensi konserttinsa Wienissä ja
tällä tilaisuudella oli harvinainen menestys,
arvostelijat kilpaa ylistivät
tätä musiikkimaailman uusinta ja
kirkkainta tähteä, ilian taivaisiin asti.
Ensi konsertin ohjelman muodostivat
neljä hänen omaa sävellystään
ja loput Mozartin ja Haydnin.
Tämän ensimmäisen suuren menestyksen
jälkeen tulevaisuus kuitenkin
näytti hyvin liarmaalta Beethovenille.
Viimeiset kolme, neljä vuotta, oli
Itänen sydäntään ja koko olemustaan
painonut kauhea taakka, josta hän ei
ollut koskaan kenellekään, läheisim-mille
ystävilleenkään edes maininnut.
Hän olihuomanmit kuulonsa heikkenevän
päivä päivältä ja toinen korva
oli nyt meikein "valmis", kuten hän
itse mainitsi. Tuska ja sisäinen kärsimys
tulee mainiosti näkyviin hänen
tähän aikaan säveltämässään pianosonaattien
"adageoissa". Kaikista
järjestään kuvastuu tuska ja melan-koolisuus.
Hänen tuskaansa vielä lisäsi
huomattavasti toinen onnettomasti
päättynyt lemmenseikkailu.
Hän oli silmittömästi kiintynyt erääseen
ylhäisönaiseen ja tämä myöskin
häneen ja kirjoitti ja omisti Beethoven
kuuluisan Jiurmasävellyksensä
''Kuutamosonaatti" tälle rakastetulleen.
.Avioliittoon nteno ja hääpäivä
oli jo määrätty ja kaikki taitettu a-sianomaiseen
kuntoon ja aivan näytti
kuin ei mikään maailman mahti voisi
väitä rakastuneita eroittaa, mutta
kuitenkin yht'äkkiä löysi tämä neitonen,
Giidvetta Guigiardi, uuden lemmityn,
erään kreivi GaUenbergin ja
meni Itänen vaimokseen.
Tämä oli Jo enemmän kuin tarpeeksi
yliden Uimisen osalle; vähässä
ajassa Jtän oli saanut kaltdet rukkaset
ja vielä, mikä kaikkein kaufteinta;
hän oli kuuroksi tulemaisillaan. Ihmekös
että Beethoven usein näihin
aikoiliin ajattelikin itsemurhaa. Tämän
toisett lemmenseikkailun, päättyessä
näin oiuiettomasti, kirjoitti
hän muistikirjaansa: '^Nuoruuteni, -
tiedän että se on vasta alussa, jokainen
päivä tuo minut lähemmäksi päämäärääni,
jota kuitenkaan en pysty
määrittelemään. Taltioisin ottaa kohtaa
kurkusta kiinni ja puristaa, puristaa.
Kaikista ponnistuksista huolimatta
ei se (kohtalo) voi minua tm-jertaa."
Tällä ajalla, varsinkin Itänen piar
nontusiikissaan on havaittavissa yhä
suurempi ja syvempi melankooUsuus
ja tuska. Opus 27,,numerot 1, 2, 3,
ovat todellisia epätoivoon vajonneen
miehen tunnepurkauksia, tuvan kuin
olisivat olleet sydänverellä kirjoitettuja.
. Kuuluisa "Kreutzer-Sonaatt?*
on myöskin tämän ajan tuotteita, sa-motnkttin
monet uskonnclJiset lausun-sa.
•
Vv~ 1^3 ämestynyt sinfonia
valoisampi, uutta eloa ja elämää
kuva; iaivan huomaamtne, kuin
luaisi mestari uudestaan elää, rakastaa
jd nauttia elämästä kerran vielä
täysin siehumksin. <
Beethoven oli aina uudistusmielinen
ja seurasi tapahtumia tarkkaavaisesti.
Hänen mielestään. olisi maail-
:Pms^pilanytolla:yhinen^^
. ja kaikki kansi^nkifrrfik^^^ Hallituksessa
edustettuina^ K Napoleon oli
konsulina,Mtaili ja jumaloi Beethoven
hqnen edesotiamisi^an ja alkamiaan
uudistuksia siinä määrin, että omisti
seuraavan Mnjomansa hänelle ja m-mitti
sai*'Bonaparte". Kun Beethoven
sai kuulla, että Nnpoleän on
kruunattu keisariksi, huudahti hän:
'^Napoleon on sm vain. tavallinen ihminen",
repi rikki omistuskirjoituksen
ja kirjoitti tilalle:. "Sankarillitten
sinjonia erään suurmiehen muistolle".
Näihin aikoihin osta oli Beethoven
sävellyksissään seurannut Mozartin
ja Haydnin osoittamaa ja Jteiltä oppimaansa
suuntaa, mutta "Eroica"-
sihfoniassa on Itavaittavissa jotakin
uutta, ennen musiikissa kuttlumaton-ta
arkkitehtuuria. Täfnä on yleisölle
vaikeampaa ymmärtää, esittäjät eivät^
jaksa sitä käsittää, saada.siitä
minkääniaista kokonaisuutta. Hänen
musiikkinsa on ollut tältän asti eloista
ja vakavaa, mutta nyt on siinä havaittavissa
todellinen syvällisyys, o-mintakeisuus;
mozarttisuus ja hayd-niläisyys
katoaa jäljettömiin ja tilalle
astuu beethovehiläisyys; romanttisuus
on yhä enemmän Jtavaittavissa,
mutta kaikesta tästä huolimatta,
vaikka Beethoven tulkitsee tunteitaan
omalla, uudella tavallaan, ei
hän silti kadota tasapainoaan; kappa-
Idden sisäinen rakenne on sama kuin
ennenkin ulkopuolisesti, vaan niihin
on tullut uudistuksia.
V. 1806 tutustui BeetUoven The-
. resa von Brunswiek-nimiseen neitoseen
jä vaikka he eivät koskaan menneetkään
avioliittoon, olivat he toisiinsa
kiintyneitä ja viihtyivät mainiosti
toistensa seurassa. Nämä ensivuodet
Theresan seurassa oli /tauskin
ajanjakso mestarin elämässä. B-duuri
sinjonia on kotoisin tältä ajalta ja
otf siinä /tavailtavissa kauttaaltaan
rau/uillisuutta,Uoa ja /tellyyttä. "Op-pasionata"
Sonata jä **Pastoral" sin*
jotua ovat myöskin tämän onnellisen
ajan tuotteita.
Useimmissa sinfonioissaan Beetho*
ven kertoo omasta elämästään. Haistaan,
silloin /tarvoin, kun hänellä oli
nihtä tilaisuus nauttia ja yhä uusiutuvista
vastoinkäymisistä ja surusta.
Ollessaan koka ikänsä suuri luonnon
ystävä ja ihailija, olisi ollut ehkä väärin;
ellei hän sävellyksissään olisi kosketellut
tätäkin puolta, ja niinpä hän "
ottikin kuudenteen sinfoniaansa ai^
/teen luonnosta^ Tässä kuulemme lelt-män
ammunnan, lampaiden määktPK-sen,
purojen tirinän ja koskien kohinat.
Tuntuu aivan kuin näkisimme
edessämme maanalaiset talkootanssit.
Kaikki tämä on kudottu mestariUi-,
sesti y/tdeksi kokonaisuudeksi.< .
Täplitz-nimisessä pienessä /laufntn-gissa
kirjoitti /tän seitsemännen ja
kahdeksannen sinfomansa. Hänen
seitsemäs sinfoniansa on ollut mkä^
ramman arvostelun alaisena: kuin mi*^
On/co mielessäsi kauan kytenyt hyvä
kirjoituksen mhe? AlasomtnUella,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 15, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-03-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410315 |
Description
| Title | 1941-03-15-03 |
| OCR text | B E E O V E N Kirj^ A, UNDEWALL.. "Tee hyvää niin suinkin on ntähdöltistai rakasta va-. pautta yli kaiken; äläkä kasikaan kieliä totuutta", kirjoitti Beethoveh/ntuiS' tikitjaansa vuonna 1792. Ulkontttodöltamvli hän lyhyt ja paksu, ihonvärinsä-^ hariOiftaisen punertava, mttistuttaen^tiilikiveä. Hänen otsansa oli karkea ja leveä^ silmänsä harmäansinertävät, imttta niin syvällä silmäkuopissaan, että ne näyttivät miistilta; pysty nenä jä voimakas, kienuin kaartuva lettka. Hänen hymyH:Sä ilmaisi hyvyyttä; tuiurunsä lempeyttä ja luonteensa ainaista su-rm, melankoolisuuita. Eräs hänen aikalaisensa kirjoitti, että Beethovenin lempeissä silmissä oli aina sumnvoit-toismts havaittavissa. JHänen ajatel • lessaan ja tyhkenndlessäänmtiuttiii koko hänen olemuksensa, kasvot salvat aivan erilaiset piirteet, li/takset kasvoissa pingottuivat ja näyttivät kuin olisivat ImlkeämaisUlaan, ja suun ympäristö värisi hermostuneesti, U-seat historioitsijat ovat verranneet häntä Shakespearen "Kuningas Leariin". Ludvig von Beethoven syntyi Baun-nimisessä kaupungissa vuonna 1770, jomte hänen vanhempansa olivat muuttaneet Antverpenistä. Hänen isänsä, auttamaton juoppo, oli tenorina eräässä kuorossa, josta saamansa tulot kidutti viinaan; perhe sai tulla toimeen kuinka parhaiten voi, usein koko joukon nähdessä nälkää, kmir nes Ludvig, yksitoista vuotiaana, sai paikan eräässä pienessä orkesterissa ja vuotta myöhemmin pääsi urkuriksi^ huomattuun kirkkoon, käyttäen joka pennin perheen elatukseen. Tähän samaan aikaan hän myöskin kirjoitti ensimmäiset sävellyksensä, kolme sonaattia pianolle, mutta hänen varsi-tiainen musiikkiopiskelunsa alkoi vasta liSnen täytettyä kaksikymmentä ikävuottaan. Opettajana oli hänellä eräs Neeje-niminen, etevä musiikkeri, joka pani oppilaansa alusta alkaen .^harjoittelemaan Bachin laatiman oppikurssin ja tämä sama Bach olikin suurimpana tekijänä Ludvigin tyyli-muodostumiseen, antaen ikäänkuin perustan hänen myöhemmin säveltä-mUleen, kuolemattomille sävellyksille. Vuonna 1787 nmtkusti Beethoven ensikerran Wieniin, jossa hän myöskin tapasi aikansa ja yhden kaikkien aikojen huomatuimman natsiikkine-ron, Mozartin. Häneii ölekelunsa Wienissä päättyi kuitenkin hyvin lyhyeen äidin kuoleman tähden, sillä hänen oli pakko palata takaisin Bau-niin huolehtimaan perheen toimeen-ttdosta, sillä isä edelleenkin kidutti ansaitsemansa rahat viinaan. Tähän aikaan, kuten yleensä nuorilla, oli Ludvigilla ensimmäinen rak-kausseikkailu erään itseään pari vuotta nuoremman, Eleanore-nimisen oppilaansa kanssa. Näytti todellakin siltä, että ainoastaan kuolema voi rakastuneet toisistaan eroittaa, mutta kuitenkin, kun ensimmäinen huumaus oli haihtunut, rupesi Eleonore mahdollisesti ajattelemaan, että ci tämä aloitteleva musikantti koskaan pysty huolehtimaan hänen toimeentulostaan ja niinpä antoikin rukkaset tälle tulevalle maailman huomatuimmalle säveltaiteen mestarille ja meni vaimoksi eräälle tunnetulle tohtorille. V. 1792 lähettivät vaikutusvaltaiset kansalaiset Ludvigin uudestaan Wieniin opiskelemaan ja tulikin tästä, silloisesta maailman musiikkikeskuksesta, Beethovenille melkein elinikäinen kotipaikka. Opettajina olivat hänellä nyt ete-kauankin ? kuiskasi Hapna hänelle. Vanhapoika purskahti kovaan nauruun. . — Hei miehet! Juoppo-Hanna on herännyt! Hannaa oikein puistatti. Täällä helvetissä siis tunnettiin hänet jo! Suuri hätä valtasi Hannan sielun. Hän risti kätensä ja- vaistomaisesti i^an,rukoili opettelemansa rukouksen, pyysi syntejään anteeksi, teki sen iuuluvalla äänellä, rtusfcassa ja sielun hädässä. Hikoilevia, puolialastomia miehiä. kerääntyi hänen jrmpärilleen ja kaikUla oli hiftidiaa; Keskilattialla hehkui, tulenlieska, 'suorastaan tu-hmeri valtavaan uuniin sidottuna, kipunoita sinkoili helvetin lakea kohden ja kuuma oUjr^nnottomaa kuurna. Katsellessaan jrmpärillään seisojia miehiä äkkäsi Hanna heidät todella tutuiksi, ihmeen tutuiksi, kyläläisiksi, laatehtaan työläisiksi.-Ja samassa ^naniuistil Hän oli humalaisena istunut kivelle ja kenties, niin, kenties hän oli nukahtanuj^-siihen . . . —Missä minä olen? kuiskasi hän käheäsU.. - ~ Olenko minä helvetissä vai. . ,.?. Miehet nauroivat taas. Lopulta eräs armahti Hannaa. Hän ravisti päätään ja selitti: — Ei Hanna ole hdvtissä,.lasitehdas tämä \-ain, ja kun Hanna aamulla "takasi tuossa tien vier^sä, niin inie-~ het kantoivat sisään lämmitteltmään. Hanna pääsi vikkelästi hyUyltäa-las, hän suoristeli hamettaan ja vilkuili miehiin kulmiensa alta. Pilkka-sivatko nämä nyt? Nauroivat hävit-tömät, ajattelematta sitä suurta hätää, missä häaen sielunsa oli ollut, sitä karvastelevaa esimakua, joka \ne-läkin tuntui ja kauhistutti. — Hanna livahti nauravien miesten ohitse ulos ovesta ja suorinta tietä kotiinsa. Matkalla hän tapasi kyläläisiä, mutta n}^ häntä ei haluttanut keskustella, hän kulki eteenpäin kuin siivillä, kotim, piiloon ihmisten katseilta, pitkään aikaan häntä ei ollut hävettänyt niinkuin nyt hävetti. Hän oli paljastanut sisimpänsä. Kohta tietäisi koko kylä, että hän oli kuvitellut joutuneensa helvettiin. Hän oli levoton ja vielä levottomammaksi hänet teki se, että todella saattaisi käydä niin hullusti, että hän kuolisi äkkiä, hyvin äkkiä, ehtimättä anoa syntejään anteeksi. Mitä oikeastaan oli tehtävä? Pitikö hänen ruveta elämään maltillisemmin, hurskaammin jo täällä ajassa, pitikö hänen nyt jo ruveta rukoilemaan syntejään anteeksi, ettei mitään yllätystä tapahtuiisi? Kului pari päivää tapahtumasta. Iäisyyskysymys ei voinut voittaa tavaksi tulleita paheita. Juoppo- Hanna hoilasi taas kyFän pimeillä kujilla ja häiritsi rauhallisten ihmisten iltakävelyä. vä Salieri ja Haydn. Tältän aikaan tapaamme hänen muistikirjassaan nterkittynä: ynnostusta! Kaikista ruumiillisista heikkouksista kuolintat-ta minussa olevan heroudeh pitää tid-la näkyviin." Kymmejiet olivät_ ne sävellykset^ jÖtkoi iä/Mn mennessä jo olivai hänen kynästään Witeneet, m.m. nmtarilli-nen *'Grand Soiiata", joka on vieläkin vertaansa vailla, myöskin useat hätien kvartettiiisa otat lähtöisin täl^ tä ajalta. ' Tämä nupustaan puhkeava nero olt nyt yleisenä puheen ja ihaUun aiheena musikaalisessa Wi€mssä. Vieras-salongit kilpailivat siitä, kuka voi eniten ja loisteliaammin kestitä tätä nuorta jättiläistä, mutta huhtikuun toisena päivänä, 1800, antoi händc-lentin ensi konserttinsa Wienissä ja tällä tilaisuudella oli harvinainen menestys, arvostelijat kilpaa ylistivät tätä musiikkimaailman uusinta ja kirkkainta tähteä, ilian taivaisiin asti. Ensi konsertin ohjelman muodostivat neljä hänen omaa sävellystään ja loput Mozartin ja Haydnin. Tämän ensimmäisen suuren menestyksen jälkeen tulevaisuus kuitenkin näytti hyvin liarmaalta Beethovenille. Viimeiset kolme, neljä vuotta, oli Itänen sydäntään ja koko olemustaan painonut kauhea taakka, josta hän ei ollut koskaan kenellekään, läheisim-mille ystävilleenkään edes maininnut. Hän olihuomanmit kuulonsa heikkenevän päivä päivältä ja toinen korva oli nyt meikein "valmis", kuten hän itse mainitsi. Tuska ja sisäinen kärsimys tulee mainiosti näkyviin hänen tähän aikaan säveltämässään pianosonaattien "adageoissa". Kaikista järjestään kuvastuu tuska ja melan-koolisuus. Hänen tuskaansa vielä lisäsi huomattavasti toinen onnettomasti päättynyt lemmenseikkailu. Hän oli silmittömästi kiintynyt erääseen ylhäisönaiseen ja tämä myöskin häneen ja kirjoitti ja omisti Beethoven kuuluisan Jiurmasävellyksensä ''Kuutamosonaatti" tälle rakastetulleen. .Avioliittoon nteno ja hääpäivä oli jo määrätty ja kaikki taitettu a-sianomaiseen kuntoon ja aivan näytti kuin ei mikään maailman mahti voisi väitä rakastuneita eroittaa, mutta kuitenkin yht'äkkiä löysi tämä neitonen, Giidvetta Guigiardi, uuden lemmityn, erään kreivi GaUenbergin ja meni Itänen vaimokseen. Tämä oli Jo enemmän kuin tarpeeksi yliden Uimisen osalle; vähässä ajassa Jtän oli saanut kaltdet rukkaset ja vielä, mikä kaikkein kaufteinta; hän oli kuuroksi tulemaisillaan. Ihmekös että Beethoven usein näihin aikoiliin ajattelikin itsemurhaa. Tämän toisett lemmenseikkailun, päättyessä näin oiuiettomasti, kirjoitti hän muistikirjaansa: '^Nuoruuteni, - tiedän että se on vasta alussa, jokainen päivä tuo minut lähemmäksi päämäärääni, jota kuitenkaan en pysty määrittelemään. Taltioisin ottaa kohtaa kurkusta kiinni ja puristaa, puristaa. Kaikista ponnistuksista huolimatta ei se (kohtalo) voi minua tm-jertaa." Tällä ajalla, varsinkin Itänen piar nontusiikissaan on havaittavissa yhä suurempi ja syvempi melankooUsuus ja tuska. Opus 27,,numerot 1, 2, 3, ovat todellisia epätoivoon vajonneen miehen tunnepurkauksia, tuvan kuin olisivat olleet sydänverellä kirjoitettuja. . Kuuluisa "Kreutzer-Sonaatt?* on myöskin tämän ajan tuotteita, sa-motnkttin monet uskonnclJiset lausun-sa. • Vv~ 1^3 ämestynyt sinfonia valoisampi, uutta eloa ja elämää kuva; iaivan huomaamtne, kuin luaisi mestari uudestaan elää, rakastaa jd nauttia elämästä kerran vielä täysin siehumksin. < Beethoven oli aina uudistusmielinen ja seurasi tapahtumia tarkkaavaisesti. Hänen mielestään. olisi maail- :Pms^pilanytolla:yhinen^^ . ja kaikki kansi^nkifrrfik^^^ Hallituksessa edustettuina^ K Napoleon oli konsulina,Mtaili ja jumaloi Beethoven hqnen edesotiamisi^an ja alkamiaan uudistuksia siinä määrin, että omisti seuraavan Mnjomansa hänelle ja m-mitti sai*'Bonaparte". Kun Beethoven sai kuulla, että Nnpoleän on kruunattu keisariksi, huudahti hän: '^Napoleon on sm vain. tavallinen ihminen", repi rikki omistuskirjoituksen ja kirjoitti tilalle:. "Sankarillitten sinjonia erään suurmiehen muistolle". Näihin aikoihin osta oli Beethoven sävellyksissään seurannut Mozartin ja Haydnin osoittamaa ja Jteiltä oppimaansa suuntaa, mutta "Eroica"- sihfoniassa on Itavaittavissa jotakin uutta, ennen musiikissa kuttlumaton-ta arkkitehtuuria. Täfnä on yleisölle vaikeampaa ymmärtää, esittäjät eivät^ jaksa sitä käsittää, saada.siitä minkääniaista kokonaisuutta. Hänen musiikkinsa on ollut tältän asti eloista ja vakavaa, mutta nyt on siinä havaittavissa todellinen syvällisyys, o-mintakeisuus; mozarttisuus ja hayd-niläisyys katoaa jäljettömiin ja tilalle astuu beethovehiläisyys; romanttisuus on yhä enemmän Jtavaittavissa, mutta kaikesta tästä huolimatta, vaikka Beethoven tulkitsee tunteitaan omalla, uudella tavallaan, ei hän silti kadota tasapainoaan; kappa- Idden sisäinen rakenne on sama kuin ennenkin ulkopuolisesti, vaan niihin on tullut uudistuksia. V. 1806 tutustui BeetUoven The- . resa von Brunswiek-nimiseen neitoseen jä vaikka he eivät koskaan menneetkään avioliittoon, olivat he toisiinsa kiintyneitä ja viihtyivät mainiosti toistensa seurassa. Nämä ensivuodet Theresan seurassa oli /tauskin ajanjakso mestarin elämässä. B-duuri sinjonia on kotoisin tältä ajalta ja otf siinä /tavailtavissa kauttaaltaan rau/uillisuutta,Uoa ja /tellyyttä. "Op-pasionata" Sonata jä **Pastoral" sin* jotua ovat myöskin tämän onnellisen ajan tuotteita. Useimmissa sinfonioissaan Beetho* ven kertoo omasta elämästään. Haistaan, silloin /tarvoin, kun hänellä oli nihtä tilaisuus nauttia ja yhä uusiutuvista vastoinkäymisistä ja surusta. Ollessaan koka ikänsä suuri luonnon ystävä ja ihailija, olisi ollut ehkä väärin; ellei hän sävellyksissään olisi kosketellut tätäkin puolta, ja niinpä hän " ottikin kuudenteen sinfoniaansa ai^ /teen luonnosta^ Tässä kuulemme lelt-män ammunnan, lampaiden määktPK-sen, purojen tirinän ja koskien kohinat. Tuntuu aivan kuin näkisimme edessämme maanalaiset talkootanssit. Kaikki tämä on kudottu mestariUi-, sesti y/tdeksi kokonaisuudeksi.< . Täplitz-nimisessä pienessä /laufntn-gissa kirjoitti /tän seitsemännen ja kahdeksannen sinfomansa. Hänen seitsemäs sinfoniansa on ollut mkä^ ramman arvostelun alaisena: kuin mi*^ On/co mielessäsi kauan kytenyt hyvä kirjoituksen mhe? AlasomtnUella, |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-03-15-03
