Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 29, 1940

              kanssa upseeri paikalle ehti. Ylivoi­maa
vastaan ei Mantankaan voimat
riittäneet. Hetken perästä olivat hä­nen
kätensä nahkaWhnoin sidotut.
Urhean neidon ansioksi käi on
luettava, että risuakaan Astalan ta­varoista
ei kasakat aneistäneet eikä
mitään vahinkoa tehneet. Kuitenkin
tunsi Liisa, että vaikka kaikki oli­sivat
hävittäneet, kun vaa:n Manta
olisi säästyn}^, niin olisi ollut tuhat
vertaa parempi.
Vangeiksi otetut kuletettiin yhtei­seen
joukkoon Turkuun, jossa järjes­tettiin
matkalle eri kulkueissa ava­raan
V^enäjän maahan. Muutamaan
kulkueeseen, joka kuului ruhtinas
Suvoroville, sijoitettiin Manta. Lu­kuisien
karkausyrityksiensä tähden
tarkan vartioimisen ala,isena saavut­tiin
\iimein Pietariin^ jossa oli ruh­tinas
Su vorovilla palatsi ja hovi. Pie­tarin
kaupunkia rakennettiin parail-laan.
Kymmenin tuhansin oli siellä
suomalaisiakin työläisiä. Oli miehiä
ja naisia, oli lapsiakin. Kaikki oli­vat
sotavankeja, joiden työtehoa kii-hoitettiin
solmuruoskaa surisutta-raalla.
Suvorovin joukkiokin asetet­tiin
paikalleen kaikkivaltiaan tsaarin
mainekaupungin rakennukselle. Ko­va
työ oli, huono ruoka ja pitkät
työpäivät. Jos et voinut osaasi työs­sä
täyttää, niin kohtalosi oli kurjaa
kurjempi. Satoja kuoli, tuhansia
nääntyi. Mitä siitä huolii ruoskan
heiluttaja. Sota toi yhä uusia uhreja.
fomattomia asioita. Seuraus tästä
Mantan voimannäytteestä oli se että
hänet siirrettiin ruhtinaan palatsiin
erikoisuutena pidettäväksi. Ruhti­naan
oli tarkoituksena kulettaa hänet
sisa-VenäjäUe olevalle maatilalleen
jöitakm erikoisia tarkoituksiaan.-var­ten.
Kuitenkin siirto viivästyi eri­koisten
syiden tähden ja kohtalo en­nätti
pistäytyä väliin oikkuineen en­nenkuin
ruhtinas ehti päätöstään to­teuttaa.
Ruhtinaan puoliso oli myöskin
pannut merkille Mantan erikoisuu­den.
Oli mieltynyt orjattareen niin­kuin
vallasnainen mieltjy pulskaan
hevoseen Jai'erikaisavuiseen koiraan.
Käytti mielellään :Mantan erikoisia
voimia palveluksiinsa. Manta puoles­taan
tuumaili, että mitäs tässä on
väliä mitä raataa, kun on kerran
raataja käskyn alainen. Teki mitä
teetettiin niinkuin järjetön kone, joka
on ohjaajansa vallan alaisena. Pal­veluspaikassaan
sai Manta olla mel­ko
vapaana. Hän si kuleskella missä
halusi kun vaan palvelusaikanaan oli
paikallaan. Jos ei ollut, silloin oli
alistuttava kuritukseen, mikä ei kai­kin
ajoin ollut aivan hellävaroinen.
Muutamana päivänä rakennuksil­la
harhaillessaan ja etsiessään, raa-tajain
joukosta edes yhtäkin tutta­vaa,
jonka näkeminen koti-ikävää vä­hänkin
lievittäisi, näki työtä tekevien
joukossa tuttavalta vaikuttavan nuo­rukaisen.
Lähestyi tätä ja kysäsi ko­etta
vapaasukumen ruhtinatar ma- ta. Väkijoukko hajosi. Sotilaat kuiv-keinta
untaan veteli pehmeässä vuo- niaa tehden avasi\'at tien mahtavalle
teessaan ja Manta tiesi olevansavva- hallitsijalle, joka piiriin astuen tutki
paa oleksimaan missä halusi, niin- lyhyesti asian ja lausui tuomion, jota
kuin ruhtinattaren lempikoiratkin, ei itse valtioviisas Mentsikoffikaan
jotka nekin oli\-at vapauttaan naut­timassa
kuleksien mielipaikoillaan
Jo oli aurinko korkealla kun to­rilla
marssi osasto sotilaita. Ne ym^
päröivät kaakinpuun. Siviilikansa,
ne nimittäin, jotka eiviit silloin ol­leet
työ\'uoronaan, kokoontuivat so­tilaspiirin
ulkopuolelle tyrkkien toi­siaan
ja pyrkien mahdollisimman lä­helle
kiellettyä asemaa, paremmin
nähdäkseen tulevaa tuttua, mutta
silti kaameaa näytelmää, kylmäve­ristä
ihmisrääkkäystä. Jo tuotiin
rangaistavakin. Rautakahlein oli kyt-olisi
edes unissaankaau uskaltanut
muuksi muuttaa.
'•Päästäkää irti tuo mies", käski
käskyvaltainen. ''Hänen pitiiä olla
henkiorja talle naiselle koko ikänsä.
Nainen tuotakoon minun asuntooni,
jossa saan päättää hänen kohtalos­taan."
Mukisematta noudatettiin määrä­ystä.
Paavali Murtomaa Irroitettiin
hankalasta asemastaan. Tietäen, et­tä
tämä tulisi olemaan kaikkivaltiaan
tsaarin suojeluksessa, koettivat kaik­ki
näyttää hyN^ää tahtoaan hänelle.
kettj-nä. Kaakinpuun juurella kah- Pukukauppias puki hänet parhaim-ten
sai orjiensa ansiosta itsevaltiaan tipaikkaa nuorukaiselta. Kyselyn
tyydytetyksi, se sai olla varma ruh­tinaallisesta
palkkiosta; ken epäon­nistui,
sai itsevaltiaan epäsuosion ja
se merkitsi maanpakolaisuutta, van­keutta
tai kuolemaa.
Työmaalle sijoitettiin Mantakin,
Määrätty työ oli ruhtinas Suvorovin-kin.
suoritettava. Tämä kuului ar­voon
ja hovin veroon. Helppoa oli
työskentely jättiläis voimaiselle nai­selle.
Oman työnsä ohella hän avus­ti
heikkoja ja nääntyneitä. Työ­kumppaninsa
pitivät häntä hyvänä
enkelinään.
Muutamana syksyisenä sateisena
päivänä oli orjajoukon tehtävänä
kulettaa suuria kivijärkäleitä muuta­man
rakennuksen perustaan. Maa
oli lipoista ja kuletustie kapea. Kym­menkunta
naista oli vetämässä kivi-rekeä.
Manta oli niiden joukossa.
Silloin aina reki luisti kun oli Man­ta
vetoköydessä. Nytkin oli jo usei­ta
kuormia kuletettu sivu syvän pe-rustuskuopan,
jossa kymmenkunta
kaivajaa oli työssä. Tiettyä oli että
jos reki vähänkin livettyisi kuopan
kohde vavahti. Kyselijän ääni oli
tuttu. Oli ennen kuultu. Katsahti,
Manian nimen huudahtaen luokse
kiirehti. Ruoska kädessä ärhentelevä
työnteettäjä huomasi tämän. Luok­se
jouduttihe kolmanneksi joukkoon.
Juuri oli Manta saanut tietää, että
nuorukainen oli naapurin poika siel-leet
pois"* pudotettiin paitsi käsirau­tojen
ketju kiinnitettiin kaakinpuun
renkaaseen. Juuri ja juuri rangais­tavan
\^rpaat maahan koskivat hä­nen
seistessään rangaistuspaikalla.
Piiriin astui myöskin rotevakasvui-nen
kalmukki. Hän käsissään huis-kautteli
seitsensiimaista solmuruos­kaa.
Tuo oli ase, peloittavampi seu­rauksiltaan
kuin kasakan keihäs.
Tuoko nyt olisi raateleva nuorukai­sen
paljastettua selkää?
Piirin ulkopuolella katseli Manta
näytelmää. Pyöveliä komentava up­seeri
jo luki tuomion. "Viisikymmen­tä
iskua solmuruoskalla ja karkoitus
rangaistuspataljoonaan elinkautisek­si
sotilaaksi ilman kohoamismahdol-lisuuksia,"
Tämän luettuaan ko­mensi
upseeri: "Valmis, .•\lkakaa."
Pyöveli varmisti jalkojensa tilan,
asetti samalla ruumiinsa painon is-kuvalmeuteen.
Komento kuului:
"Yksi!" Silloin viuhahti ensimmäi­nen
isku. Seitsemän punaista verta-tihkuvaa
viirua osoitti ruoskan isku-piin
sarkapukimiin, mitä \'arastosta
voitiin saada. Majoitusmestari si­joitti
hänen parhaampaan huonee­seen,
mitä alhaisarvoibelle oli mah­dollista.
Sotilasvälskäri voiteli sol-muruoskan
jäljet lievittävimmillä
palssameilla ja niin Paavali Murto­maa
oli vapaitten miesten luvussa, ol­len
ainoastaan tsaarin suosikin .Asta­lan
Mantan orja.
Itse .Astalan Manta kuletettiiii
tsaarin asunnolle. Täällä hänet va­pautettiin
orjan- puv^ustaan ja tsaari
Pietarin monien päähänpistojen omi­naisuuksien
nautinnon seurauksena
oli, että Manta oli hetken perästä
yhtä hienosti puettuna kuin arvok­kaimmat
vallasnaiset. Yön oltuaan
tsaarin palatsissa, joksi yksinkertai­suudestaan
huolimatta korkean her­ran
vaatiipatonta asuntoa sanottiin,
sai hän poistua mukanaan valtakirja,
joka valtuutti hänet omistamaan
Toksovan hovin Inkerinmaalla, Sa­mana
omistusoikeuden saanti aamu­na
vihki Pietari tsaarin hovipappi
tä kaivatusta Suomesta, kun ruoska paikan. .Samalla nähtiin jotakin eri- Paavalin ja Mantan mieheksi ja väi­viuhahtaen
sattui työnsä unhoitta- koista. Oli kuin joku jättiläiseläin »"»ksi, sekä asianmukaisia menoja
olisi hyökännyt väkijoukkoon. Kat-tunsi
nuorukainen tämän iskun, mut- gojjen joukosta lensi ihmisiä ilmaan
ta tuli sen tuntemaan myöskin työn- oikealle ja vasemmalle. Pari soti-johtajakin.
Salaman nopeudella tart- lastakin tuli aseineen heitetyksi si-tui
Mantan käsi ruoskaan ennenkuin ^uun ja siis syntyneestä aukosta ryn-se
ehti toista kertaa kohota iskuun.
Tempaus vaan ja ruoska oli Mntan
kädessä ja alkoi tehdä tuttavuutta
voudin peittämättömissä ruumiin
osissa. Muut työläiset näkivät ta­pahtuman.
Jättivät työnsä ja ke-noudattaen
kuletettiin nuori paris­kunta
hoviinsa, jossa lukuisa pal-veluskunta
ja alustalaisjoukko oli,
samalla kuin hovikin, luovutettu uu­sille
omistajilleen.
Vuoden päästä pistäytyi tsaari
korkeine seurueineen Toksovan ho­viin,
jossa esitettiin hänelle hovin
nuori perillinen Jehkima Petrovits.
täsi piiriin rotevakasvuinen nainen
puettuna mustakeltaiseen hameeseen
ja punaiseen ruumiinmukaiseen lii­viin.
Nämä olivat ruhtinatar Suvo­rovin
tunnetut värit. Silmänräpäyk- Tsaari leppeästi hymyili perilliselle,
sessä oli solmuruoska sivallettu kai- Hän ymmärsi miksi ei poika ollut
räytyivät rankaisijan ja ransgaista- niukin kädestä ja mies itse potkiskeli Paulovits, vaan Petrovits. Tiesi en-van
ympärille ihastuksesta nauraa komentavan upseerin jaloissa. Up- simmäisen yön oikeuden,
hirnuen. Viimein lakkasi ruoska seerin, joka hämmästyksestä jäykis-viuhumasta
ja pääsi verta valuva tyneenä katsoi tätä ennenkuuluma-vouti
rankaisijansa käsistä, tonta tsaarillisen rangaistuksen kes-
Sotilaspatrulli, jonka oli paikalle keyttämistä.
puolelle, niin kuoripa putoaisi kuo- kutsunut tällä paikalla harvinainen Eipä kulunut tuskin kahden hen-
Passa työskentelevien päälle. Nyt ilonpurkaus, korjasi matkaansa nuo- käyksen aikaa pitempää aikaa kun
kuitenkin suurta järkälettä vedettä- rukaisen, järjestyssääntöjä noudat- upseeri sai. mielenmalttinsa takai-essä
maa kivireen jalaksen, alta loh- taen. Patrullin johtaja ei uskaltanut sin. Komensi sotilaat pistimien avul-kesi
kuoppaan ja kivi uhkaavasti l i i - koskea Mantaan, joka tunnettiin pu- la vangitsemaan häiriön tekijän, Ah-
^ t i pudotakseen. Kauhunhuuto kunsa värien perusteella ruhtinaan taalle joutui Manta sotilasten pis- kansa kertoo, että Toksovan hallit-
Pääsi vetäjiltä, jotka varovaisuus- perheorjiin kuuluvaksi. Vapaana sai timien edessä, mutta hän ei kuiten- sijat olivat niin hyviä ja lempeitä,
syystä olivat kääntyneet kuormaa Manta poistua paikalta. kaan kadottanut mielenmalttiaan, että alustalaiset jo alkoivat tuntea
' ' ' •" • ' Kädessään oleva seitsensäinen solmu- olevansa ihmisiä hekin ja rakastivat
ruoska pysytti pistimillä ahdistavat ja kunnioittivat hallitsijoitaan, vaik-
Toksovan Jehkima kasvof ja vah­vistui.
Lukuisasta varsojen emäko-koelmasta
noudettiin päivittäinen
maitomäärä nuoren herran ravinto-pöytään,
joten väkevien ratsuemien
ja väkevän äidin maito loi voimia ja
väkevyyttä nuoreen herraan.
Manta ja Paavali perehtyivät hel­posti
uuteen asemaansa. Heistä
kohden. Silloin Manta salaman no- Seuraavana yönä koputettiin Man-
Peasti kaappasi kiveen kiinni ja äk- tan makuusuojan oveen ja avattuaan
^^i^äisellä voimien ponnistukseUa on- oven sai Manta nähdä erään eilisen
^tui kiskaisemaan sen vastapäiseen näytelmän näkijän edessään. Se oli
«luntaan toisella sivulla olevan ra- sotUaspatrullin eräs sotilas. Tämä oli
«ennuksenalaisen kivimuurin seinus- suomalainen, ^mutta tsaari Pietarin
Reki vaan ipeni kuoppaan armeijaan yhdistetty. Hän oli hii-tuottamatta
suurempaa vahinkoa. pinyt ilmoittamaan Mantalle, että hä-
Tapauksen näki itse ruhtinas Su- nen eUen puolustamansa nuorukainen
vorov - " '
sotilaat kauempana. Kauaa ei
kuitenkaan olisi Manta kestänyt so­tilaallista
ylivoimaa vastaan jos ei
korkempi voima olisi asiaan sekaan­tunut.
ka ne olivatkin "tsuhnia" ja sukunsa
perustus oli orjan peruste.
Kului vuosia. Pietari tsaari oli
siirtynyt pois näyttämöltä. Tilalle
oli tullut Elisabeth. Hovin elämä vie-
"Seis! Asento!" kajahti luja ko- kotteli monia nuorista hovien peri-mento
sivusta. Komentajan ääni oli jöistä ja loistava olikin hallitsijan
-careen reestä yyöiäyt- puussa ja sitten kuletettavaksi
Tulipa katsomaaih Ja .koetteli ki- Kh-kiisien maalle sotapataljoonaan
^ painoa. Vaikka pani.kaikki voi­nsa
KikkeeUe ei kivihieyahtanut-
Sen, joka äskeisen tavoin kiveä
käsitteli
Ilmoituksen annettuaan sotilas pois­tui
ja Manta jäi miettimään mitä
tekisi naapurin pojan pelastamisek-
, täytyi siis olla. «rikoisih- si.
: Kutsui luokseen
^^teettäjän. Kysdiitirostavvoiman
ja^sai:kijulla;::ijxidöiaänj4is^ •
Aamusia varhaisesta maleksi Man
ta Jcaupungin torilla kaakinpuun tie-punakka
parraton mies, joka komen- laistensa johtajana. Pakosta joskus
non oli antanut. Komentaja oli itse kävi palvelusvelvollisuuttaan iÄyttÄ-tsaari
Pietari, V^enäjän maan itse- mässäj mutta jäykällä ominaisuudei-valtias,
miljoonien sielujen hallitsi- laan ja mahtavilla voimillaan ei saa^
ja. Hän oli aamukävelyllään - saa- vuttanut kevyiden hövimiesten jou-punut
myöskin torille ja alusta lop- kössa minkäänlaista asemaa. Siksipä
puun nähnyt koko näytelmän. Alku hän siirrettiinkin .valtakunnan raja-noilla
jOli siksi aikuinen aamusella oli tavallista, mutta Joppu tavaton^ vartiostoon omasta' alustalaisjoukos-