Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 1, 1944

              sakika oli suuri vel&ulta ja koiranleu-^ sen^' selkään; hän kaarsi huuttoria
fea. Hän hjipähti aidan yU ja lähesty mäen harjaa pifldn, ja jalksamatta
aqi&arjia: "Terve, Shjdkarj! Sna- enää vetää hevosta mairihaminnasta
hän näyt ostaneen hoVosen?" "Os- ryfctyi ajaanaan sJtä edellään.' Ja sil-tin,
niuttataisinvääÄierdityä,sattui loin hän huomasi, että niin suurella
iiäes pafliatapainen paholainen: kun y- vaivalla ostettu hevonen oli umpiso-
Kääpiöt la iältiläiset
litat nousta ratsaille, niin pamahtaa
tnadhan pitkäkseen. Nähtäi^ti ei
sillä vielä ole ratsain ajeltu, ei ole <^>e-tettu."
Kasakka kiersi,veitlklka sil­mässä
hevosen ymipäri, katsahtaen si-vtnnenaen
sen suuhun ja viiMooi naa<<
ma vs^kavana: "Tietenkin se on opet-tamaton!
Mutta muuten nälkyy ole-kea.
Se kulki suoraan ojaa kohti,
mutta eihypähtänyt sen yili vaan kaa­tui
ojaan. Sitten se vaivalloisesti nOu-si
tutisevien jalkojensa vairaah ja ras­kaasti
huo&aHIen jatlkni ki/Ikuaan.
Eikä se edes'kulkenut suoraan vaan
kaiken aikaa omftuisesti kaartaen . . .
Uuden havaintonsa prikyttämä Shju-van
jalorotuinen hevonen. Hampais- kairj antoi sille täyden vapauden ja
ta pääteHen sillä bn vähintään viisin huoanasi: tehtyään yhden ympyrän
kymmentä vuotta ikää, mutta juuri hänen taonmansa alkoi toisen ja niin
senvuoksi, että se on jalorotuinen, ei se kuHci loppumatonta käyrää pitkm.
sitä ole vielä&ään saatu taltutetuksi." Silloin Shjukarj arvasi, että hänen
Huomatessaan näin myotäimieliistä ostamansa hevonen on koko pitkän ja
siihtautumista Shjukarj rohkeni ky- raskaan eflämänsä raatanut vedennos-syä:
**Sanopäs, Ignatii Porfiritsh, tolaitolsen pumppua käyttäen, tullen.
miksi se laSitui niin ihmeen nopeaan? tässä t y ö s s ' ^ vzmhaksi ja sokeaksi.
Sulaa ihan silmissä, kun talutan sitä Hämärään asti hMpafanenteli tam-tietä
pitikin. Paha ibna puskee sen maansa airolla, häveten näyttää sitä
sisästä ja lantaa lentää niinkuin kui- päivällä huuttorissa ja vasta yöllä
lusta. Koko tien jätti jälkiä täy- ajoi sen kotiinsa. Miten hänet vas-;
taariottäi yäiiäb ^ kcK)|käs ja kuritta­miseen
taq)uyainen nainen, mitä sai
vähäväkinen Shjuiikar]* kärsiä onnet-^
toman ostoiksensa takia, se bn "tunte­mattoman
hälmyn peitossa", niinkum
puheli siihen aSkaan Shjukaijin kans­sa
ystävyyttä pitänyt suutari Lokate-jev.
Tiedetään vain, että tamma
teen!" "Mistä sinä sen ostit? . Etkö
vaan mustalaisilta?" "Heiltä ostin,
täsä lähtiä ovat leirillä." '*Sen ta­kia
laihtui sinun hevosesi, — selitti
kasakka, joka oli perillä sekä hevosis­ta
että mustalaisista, — että he
pumppasivat sen ihnaa täyteen en­nenkuin
rupesivat kauppaaonaan sitä.
Kun hevonen tulee varihuuttaan perin piaikfeoin sairastui syyhyyn, kadotti
laihaksi, niin siUe ennen myymistä karvansa ja noin onnettomassa tHas-aisetetaan
peräreikään kaislaputki ja
pufhalletaan vuoron perään min
kauan, kunnes hevonen paisuu muo­doltaan
pyöreäksi ja lihavoiksi. Sit­ten
kun se on puhallettu ilmaa täy­teen
» otetaan putiki pois jä seii tilalle
työnnetään tervattu räsy faii tappura-tuikko,
ettei ilma'pääsisi pois; Ja si­nä
satuit ostamaan juuri tuollaisen
pumpatun hevosen. Tulppa on näh­tävästi
tiellä lähtenyt pois, ja sinun
sa se kuoli huomaamatta erään keski­yön
aikana. Mutta nahan hinnan
vaari Shjukarj ja ystävä iJokatejev
joivat kapakassa.
Vakuuttaessaan Jakov LukitshiUe,
että h ä n - - vaari Shjukarj -—• on e-läissään
nähnyt lukemattomia hevo­sia,
vaari Shjökarj ilmeisesti tiesi, et­tei
J^ov. Lukitäh voi u^oa hänen
sanojaan, sUlä vaari Shjukaijin koko
ellämä oH kulunut Jakov Lukitshin
tammasi al|oi laihtua . . . Käypäs näkyvissä. Mutta sellaiseksi oli luon-eltsimässä
tulppa, niin me piihallam-me
uudestaan" . . . "PahoQainen sitä
puhaltakoon!" — huudahti vaari
Shjukarj ja lähti juoksujalkaa takai­sin
mustalaisten leiriin. Mutta mäel­le
päästyään hän huomasi, että Tein
oli tqx)tiessään. Leirin palkalta nou­si
sinervä savu sammuvasta nuotiosta,
ja kaukana tieUä leijaili vaalea pöly.
Mustalaiset olivat kadonneet kuin sa­dussa.
Silloin vaari Shjukarj ratkesi
itkuun ja kääntyi takaisin. Ystäväl­linen
Ignat Porfiritsh tuli taas ulos
tuvastaan. "Odotahan, minä asetun
sen aDe, ettei §e^vtaas paharikurisuu-dessaaö
kaatuisi kun nouset selkään"
— ehdotti hän. Häpeästä^ surusta ja
hiestä mäikä Shjukarj hy\^ksyi hä­nen
ehdotuksensa ja nousi joter^uten
selkään. Mutta hänen vastoinkäymi­sensä
eivät vielä olleet loppuneet.
to luonut vaari Shjukarjin: hän ei
voinut oMa kehasematta ja valehtele­matta.
Selittämätön voima pakotti
hänet puhumaan sellaista, josta hän
muutaman minuutin kuluttua olisi
niielfhym kieltäytynyt..,
Sanalla sanoen vaari Shjukarjista
tuli samanaikaisesti sekä talQimies,
että kyytimies. Ja on timnustettava,
että hän suoritti hyvin yksinkertai­set
velvollisuutensa. Ainoa, mikä
hänessä ei ollut nopeaa ajoa rakasta­van
Nagulnovin mieleen, ottivat liian
usein tapahtuvat pysähdykset. Tus­kin
he ovat; ehtineet Jähteäp^^
kun Shjukarj jöltiukientäa ohjaksia:
"T^ruu, kyyhkyläiset!^' "Miksi si­nä
pysäytit?" — kysyy Nagulnov.
""Hevosten tarpeille", — vastaa vaari
Shjukarj ja kehoittavasti viheltelee
niin kauan ikunnes Nagulnov si^jpaa
TäUä; kertaa hevonen ei kaatunut, pU^n hänen lasistaan ja läimäyttää
mutta sen juoksu osoittautui varsm sillä Oritta selkään
•kunraiaBiseksi. Se heitU etujalkojaan «Nylkyään ei ole tsaarin ajat; että
eteen, minlkuin nelistäessä ja ke&aut- kyytimies istuisi piikflla ja kyyditet-teli
korkealle t^ajalbojaan. Tällä tävä hyfflyisi takana pehmeMläistui-tavall^
se kiidätti Shjukarjia en:^-
mäisen poikkikadun kulmaan asti.
TäDä aikaa Shjukarj pudotti lakkin­sa
ja neHisen kertaa hänen sisuksensa
tärähdyksisfö päästi äänähtelivät ja
tuntui, niinkuin siellä olisi jotain re­vennyt
''Hyvä jumala, t ä m ^ on
mahdotonta ratsastusta! . . . — päät­ti
Sbjiäcarj ja hypähti maahan. Hän
lähti h£&emaän lakkiaan, mutta huo-meHa.
Minä olen nyfeyään kyyti­mies,
mutta istun vieterikänryssä to­veri
Davyidovin rinnaHa. Toisinaan
alkaa tehdä mieli tupakkaa ja silloin
minä sanon hänelle: otahan ohjakset,
minä väännän sätkän. "Mielihyvin",
vastaa hän, ottaa ohjakset ja hoitaa
niitä toisinaan kokonaisen tunnin.
Minä sillä aiicaa istun tärkeänä ja i -
hailen luontoa", — kehui vaari Shju-mattuaan,
että häntä vastaan kiiruh- karj kasakoiBe. Hän oli tullut tär-taa
amisiä, kääntyi nopeasU takaism keän näköiseiksi ja hiukan harvapu-ja
kuljetti onnettoman, ödottamatto- heiserama&si kuin ennen. Kevätpak-man
raisuksi osoittautuneen tamman- kasista huoahnatta hän vritti siirtyä
sa ulos huuttorista. Pikku pojat seu- nulkkumaan talliin, mutti viikon ku-rasrvat
hänen kintereaiään tuulimyl- luttua hänen vaimonsa kuljetti hänet
hile asU. Mutta Shjukarj ei enää takaisin kotiin julmasti piesten, ja
tohtinut nousta mustalaisen "ajatuk- haiikkuen hämä kaiken kansan kuul-
Kääpiöt ovat paljon yleisempi»
kuin jättiläiset. Kääpiökasvu eli nan-nosomia
on joko patologista, sairaal­loista,
tai todellista, hypoplastista.
Sairaalloisina kääpiöillä ovat .tavalli­sesti
alaraajat poikkeuksellisen ty-hyet,
kun taas todelliset kääpiöt ovat
ruumiinrakenteeltaan jokseenkin so­pusuhtaisia,
saattavatpa vielä kasvaa­kin
myöhemmällä iällään.
Englanitilainen kääpiö Jeffary Hud­son,
joka vielä 25-vuotiaana oli niin
pieni (IS tuumaa ^ noin 53 an.),
että hänet Buckmghamin herttuatta-
Ten-^nskan~ kunöigattarelle Henri­ette
Marielle pitämillä juhlapäivälli­sillä
kätkettiin piirakkaan, alkoi äk­kiä
30 ikävuodellaan kasvaa ja saa­vutti
lyhyessä ajassa 27 tuuman pi-levL
siitä, että hänen luonaan tallissa
muka öisin käy nuoria naisia. Pojat
ovat ilkeyksissään hu<rijistuttaneet
Shjukarjin muorin, puhuen hänelle
vaarista niin alhaista valetta, mutta
vaari ei ruvennut vastustelemaan, -
vaan siirtyi takaisin kotiin ja kävi
pari kertaa yössä katsomassa hevosi­aan
mustasukkaisen aviosiippansa
saatteil^iana.
Hän oppi niin perinpobjaisesti val­jastamisen
taidon, että kielii nopeu­dessa
Gremjätshin psdokunnan kans­sa,
ja valjastaminaan ryhtyessään, ta­luttaen
(joutilaana seisoneita, hirnuvia
oriita ulos,, tavallisesti huusi kovaää­nisesti:
"No-no-o-o! Hirnu siinä, pa­holainen
! Eihän kaiverisi ole tamma,
vaan samanlainen kukka kuin sinä­kin!"
Ja valjastamisen päätettyään,
istuutuen tyytyväisenä ku^kipuldöe
hän tavallisesti virkkoi t "Teemme
taas matkan, ja ansaitsen tikun.
(1930 työpäivä tavalMisesti merkittiin
"tJkuMa" hrigadiitin muistikirjaan..)
Tämä elämä alkaa minua kovin miel­lyttää,
veljet!"
Jatkuu.
ftiiuden. Pioiin kirjallisuudessa iaai.
nittu kääpiö Kenee Hilany Agybe b.
ka oH kotoisin Sinain niemimaalta
jonBca pituus oli ainoastaan ^ cm
Eiäs Buffonin mittaama 37^otias
kääpiönaiBten oli 43 cm. Topinaidb
tutkima; 20-yuotias kääpiönainen oH
56 cm. Linnen mittaama 26-vuotias
frieslantilainen talonpoika WiefaeL6l.
kes (di 66.cnL S6-vuotias turkkilainea
"Tom-Tom".oU 70 cm. Puolalainea
aatelismifö Borwilawski, joka eli 98
vuoden ikäis^i, oli 78 cm. Maassia
tutkima Jeann» St. Mark oli 79 en».
Mainitaksemme, nämä.
Suomessakin on pieniä miehiä, jos.
kaan: ei edellämainittujen vertaisia.
Jokin aika Mtten tuli kutsuntatilai.
suuteen Huittisissa mies, joka oli 109
cm. pitkä ja painoi 34 kiloa.- Vieia
pieaempi oli eräs Rauman maalais-kunnan;
mies, joka saapui kutsunta-tflaisuiiteen;
pituutta hänellä oli yaia
102 an ja pamoa 32 k i l o a / H^
hetettiin .kotiin kasvamaan.
Jättiläiskasvu eli makrosomia on
myös kahdenjaatuista, infantiilista ja
akromegalista. Edelliset ovat jätti-Äomeg^
Sta; Edelliset ovat jättOäi.
siä, jotka koostaan huolimatta ovat
rumniinkehityksessä jääi^eet lapsias*
teelle; j^Mmmäiset taas tunnetaan
luonnottoman: suurista käsistään ja ja*
Pisinq)äiiä tunnettuna henkilönä
on tähän asti pidetty suomalaista
Daniel pajanusta, joka eli 1700-Itt-vulla.
Hänen pituudekseen ilmoit».
taan useimmissa antropologisissa te­oksissa
283 cm. Viimeaikainen tutki-ffius
on kuitenkin osoittanut, että pi-tuils
on ^Hian. suureksi; arvioitu. To»,
dellisuudessa se. lienee ollut ooin 247
cm. En^Iaiirilainen Hans :Qraw oli.
275 cm pitkäj saksalainen Konstan­tin
259 cm, ranskalainen Joseph Dus-soc
^ 258 cm, saksalainen Marianne
Wehde 16^otiaana tyttönä 2SS an,
engl. H . A» Cooper 250 cm, canada-lainen
Beaupre 249 cm, amerikalai-
KIITOS
Sydämellinen kiitos teille toverit ja toverittiur&t,. Jotlca tulitte minua
yllättämään syntgrmäpäiväJii johAista kesäin
• Kiitos arvokkaista lahjoista ja kukkapiike?tekfca,-jotika^-^^
iErikoinen kiitos kauniista kahvlpöFydästä naaukkaineen leivoksineen ja
iloisesta illanvietosta. Kaunis kiitos toimen alkaJiUfi ja. einännille Mrs.
iMedsioUe, Mrs» Snikkarille, Mrs. RaynoldiUe- lifi^. ÄUoUe Mrs. Putto-selle.
^ • •'. ••
Eläköön -ystävyys ja toveruus edelleenkin keskuudessamme.
GARDEN DB.. N, ; YANGOUVER, R C
u
Sydämelliset kiitoksennne temeSbintulan-ystävät niistä
läksiäisyllätystansseista, jotka järjestitte meille Sointulan haalil-la,
kesäkuun 6 p:nä 1944, saapuen suurellaxjoukolla tansseihin.
Kiitoksemme kauniista "kahvipöydästä leivoksineen ja kukkineen
sekä rahalahjasta, jorika annoitte muistolahjan ostamista varten.
Kiitoksemme kerääjiUe, illan emännille sekä soittajille.
Kiitos myös niiUe, jotka otidvat osaa lahjoitukseen, vaan eivät
voineet saapua.
Teitä ystävyydellä ja kutollisuudena: muistaen,
HARRIET JA HILJA MALM
Vancouver . British Columbia