1943-05-15-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 8 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 15 PÄIVÄNÄ
Vallattuaan Petroskoin, päästivät
suomalaiset kaiken eläimellisyytensä
valloilleen. Korkeimman sotilasjohdon
taholta annettiin sotilaille lupa ryöstää'
48 tunnin aikana mitä ikänä kykenivät
paikallisilta asukkailta irti
saamaan.
Tämän hulinan aikana saapui Juho
paikalle, kun Ilmari kahden suomalaisen
hulikaanin kanssa oli rääkkäämässä
muutamia suomalaisia naisia,,
jotka yrittivät lapsiaan suojaten
päästä pakenemaan kiusaajiaan. Selvällä
suomenkielellä naiset rukoilivat
juopuneita hulikaaneja säälimään
4ieitä, omia heimolaisiaan, mutta se
oli vaan kuin yltyä kiusaajille. Notkeilla
raipoilla varustettuna he hutkivat
uhrejaan kuin mielipuolet, samalla
iskuvoimalla sylilapsia kuin
aikuisiakin.^ . . „ „ . - ..
Juho osuttuaan paikalle h3rppäsi Ilmarin
eteen jä vihasta käheällä äänellä
karjasi: - Lopeta rääkkäyksesi,
taikka... Ilmari ensin vähän hämmentyi
Juhon esiint3rmisestä, mutta
pian hänen sumuisissa aivoissaan välähti
ajatus, että tässä on ylläpidettä-
Sy Y T , joiden vuoksi Montaiia
Kid oli sanonut hyrästit tovereilleen
ja meksikolaisille kannuksilleen
ja pudistanut Idahon tomut jaloistaan,
olivat kahdenlaiset. Ensiksikin
oli vankan, raittiin ja ankarasti
moraalisen ~^vistyksen maah^-
tunkeutuminen perinpohjin mullistanut
Lännen vanhat olosuhteet, ja
hienostunut yhteiskunta katseli häntä
ja hänen kaltaisiaan kylmin' ja pa-.
heksuvin silmin. Toiseksi oli hänen
jotunsa jeräänä myrskyisenä "^tfce-nään
noussut -ja siirtänyt rajansa
useiden tuhansien mailien päähän.
Kypsynyt yhteiskunta pitää tällä tavoin
itsetiedottomasti huolta siitä,
että sen nuoremmat jäsenet saavat
liikkumatiloja. Tosin oli uusi alue
suurimmaksi osaksi hedelmätöntä
vä 4carskia mainettaan ja peräännyt- aluetta, mutta sen useat sadattuhan-tyään
pari askelta, iski raipallaan Ju- net neliömailit tarjosivat ainakin
hoa päin kasvoja synkästi kiroten hengähdystilan niille, jotka kotiseu-tekopyhiä
kristuksia.
Se oli jo sentään liikaa Juhollekin,
Hän tarttui Ilmaria rinnuksista, nosti
hänet suoraan eteensä silmät silmäin
tasalle ja läsnäolevat odottivat
henkeään pidättäen että pian tuo humalainen
raakimus makaa katukivi-tykseen
paiskattuna viimeistä untaan.
Mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut.
Kun Ilmari tunsi maan pakene-dullaan
olisivat tukehtuneet.
Montana K i d oli juuri eräs näistä.
Hän suuntasi kulkunsa rannikkoa
kohden vauhdilla, joka ei olisi voinut
olla kovempi silloinkaan, jos oikeudenpalvelijat
olisivat ajaneet häntä
takaa ja varustettuna paremminkin
tarmolla kuin rahalla onnistui hänen
päästä erääseen laivaan Puget
Soundin satamassa. Meritaudin i l -
van jalkainsa alta ja roikkuvansa i l - jettävyydet hän kesti onnellisesti,
massa kahden jäntevän käsivarren ko- Tosin hän pohist3ri ja muuttui har-hottamana,
säikähti hän aivan sanat- maankalpeaksi, mutta oli siitä hubli-tomaksi
ja hänen silmiinsä tuli avuton,
apua rukoileva katse,.. samanlainen
katse, jonka Juho oli niissä
i^hnyt kauan sitten kun itsekin vielä
varsin nuorena poikana oli pelastanut
viisivuotiaan Ilmarin kartanon
rotuhärän ruhjomiselta, jonka poika-matta
yhtä peloton kuin ennenkin
astuessaan kevätpäivänä maihin
Dyeassa. Puuhaillessaan . ruokavaraston,
koiramuonan ja muiden mat-kavarusteiden
kanssa sekä jouduttuaan
suorittamaan tullimaksuja
nen oli ärsyttänyt kimppuunsa, heit- kahdeUe riitelevälle hallinnolle, sel-telemällä
sitä kivillä ja palikoilla sii- visi hänelle kuitenkin pian, että Poh-nä
varmassa luulossa ettei härkä pää- jola oli jollekin köyhälle miekkoselle
se ketjujaan pidemmälle. Alutta kun kaikkea muuta kuin hiekka. Hän
härkä hyökkäsi eteenpäin, lähtikin etsi sentähden nopeasti kypsyvää sa-pidäkepaalu
irti ja poikanen säikähti toa. Rannikon ja solan välillä oli tu-niin
ettei voinut liikahtaa paikaltaan, hansia innostuneita pyhiinvaeltajia.
Onneksi sattui Juho huomaamaan j a j ä i i ^ i n v a e l t a j a p e l t o a . hionta-vaaran
ja ehti sieppaamaan pojan härän
edestä ja nostamaaii aidan yli
turvaan. Silloin hän näki saman a-vuttoman
katseen kuin nytkin. Pitkän
sekuntin ajan hän katsoi veljeään
silmiin ja sitten laski hänet maahan
melkeinpä varovasti. Rääkkää-jät
säikähtivät kuitenkin niin paljon
että jättivät uhrinsa rauhaan ja
lähtivät hoippumaan pois paikalta.
na Kid ryhtyi muokkaanijian. Ensin
hän piti j)elipankkia mäntylaudoista
lystö halusi nähtävästi, vielä kerran
panna aliupseeri Karkioisen luonnon
koetukselle, että onko hän maineensa
mittainen — ja hän oli.
Kirj. JACK LONDpX.
"kyhätyssä vajassa; mutta ^eras epämiellyttävä
välttämättömyys pakoit-ti
hänet luopumaan tästä elinkeinosta,
joka näin ollen jäi vain ohimenneeksi
sivunäytökseksi hänen elämässään,
ja hän lähti midelleen tai-valtaimaan.
Tämän jälkeen hän teki
kauppoja hevosenkenkänaulöilla ja
myi niitä kiinteästä hinnasta neljä
kappaletta . ja jiollari, kunnes Jäiä.
välttäniättömyysta^ sisältävän,
satakunta laatikkoa käsittävän lähetyksen
saapuminen tärveli hänen
markkinansa ja pakoitti hänet myymään
tavaransa polkuhinnalla. Sitten
hän asettui Sheep Campiin, järjesti
siellä kantajajoukkueen, ja sai
yhtenä päivänä rahdin nousemaan
kymmenellä sentillä naulaa kohden.
Kiitollisuudenosoitukseksi siitä ottivat
nämä miehet hänen pelipöytänsä
ja onnenpyöränsä suojelukseensa ja
pääsivät niiden ääressä nopeasti rahoistaan,
joita olivat työllään ansainneet.'
Mutta hänen elinkeinonsa alkoi
liian pian kukoistaa tullakseen
pitkäikäiseksi; eräänä yönä hänen
kimppuunsa hyökättiin, \'aja. poltettiin,
pelipankin kassa ryöstettiin ja
hänet ajettiin matkoihinsa kaksine
tyhjine laskuineen.
Häntä näytti seuraava;n mitä huonoin
onni. Hän teki sopimtdisia wis-kyn
kuljettamisesta tullirajan yli sa-läteitse,
menetti intiaani-oppaansa,
ja ratsastava poliisi takavarikoi. hänen
ensinunäiseh kuormansa. Koko
joukko perättäisiä onnettomuuksia
saattoi hänet katkeralle mielelle ja
toimintatapaansa nähden harkitse-mattomammaksi,
ja hän juhli tuloaan
Lake Bennettiin pitämällä leiriä
kaksikymmentä tuntia täydellisen
kauhun vallassa. :Mutta silloin
otti muuan lukuisa kullankaivaja-joukko
hänet käsiteltäväkseen ja käski
hänen häviär^ään näky\'istä. Koska
hän tunsi terveellistä kunnioitusta
tällaisia kokouksia kohtaan, totteli
hän käskyä sellaisella kiireellä, että
hän vahingossa sattui lähtemään
erään toisen miehen koiravaljakolla.
Tämä kuitenkin merkitsi samaa kuin
hevosenvarkaus lauhkeammassa il.
mastossa, niin että Montana Kid rot
keni taivaltaa-vain kukkuloita pitkin
ohi Bennettin ja Tagishia alas eikä
pystyttänyt leiriä ennenkuin oli saapunut
miltei sadan mailin pääiiän
pohjoiseen;
Nyt öTi laita niin, että keväheki
tuloaan ja monet Dawsonin edusta-yimmista
miehistä olivat matkalla e-
Jfilään,. J;äyttäen-4iyvälisee^^
jäätä. Kaikki nämä hän tapasi, pu-heli
heidän kanssaan ja painoi mub-tiinsa
heidän nimensä ja omaisuus-määränsä
ja matkasi edelleen. Hänellä
oli iiyvä muisti ja vilkas mielikuvitus,
ja totuudenrakkaus ei kuulunut
hänen hyveisiinsä.
Dawson oli kuten aina kärkäs.uutisille.
Se näki Montana Kidin reen
lähestyvän Yukonia alas, ja häntä
mentiin vastaan jäälle. Ei, sanomalehtiä
hänellä ei ollut; hän ei tiennyt,
oliko Durand jo hirtetty vai eikö,
eikä sitä, kutka olivat Kiitosjuhlassa
voittaneet suurimmat summat.
Ei hän ollut kuullut, olivatko Espanja
ja Yhdysvallat tarttuneet toisiaan
tukkaan, eikä hän millomkaan
ollut kuullut puhuttavan Dreyfuk-sesta.
Mutta CBrien? Eivätkö he
olleet hänestä kuulleet mitään?
CBrien — kyllä, hän oli hukkunut
White Horsen luona. Sitka Charley
oli ainoa, joka oli pelastunut koko
sakistai. joe Ladue? Molemmat
jalat paleltuneet ja sahattu poikki
Five Fingersissa. Ja Jack Dalton?
Hukkunut "Sea Lionin" mukana, joka
upposi kaikkine miehistöineen. Ja
Bettles?. Kärsinyt ''Corthaginan"
mukana haaksirikon Seymour Xarro-wissa
— kolmestasadasta elossa vain
kaksikymmentä. Ja S\viftwater
Bill? Lake Le Bargen hapertunut
jää pettänyt hänen ja erään teatteriseurueen
kuuden näyttelijättären alla,
joita hän kyyditsi. Kuvernööri
\Valsh? Hävinnyt tietymattöi^iin
kaikkine saattajineen ja kahdeksine
rekineen Thirty IMilen matkalla. De-
Pää luonnottomasti pystyssä, vaikkakin
humalaisen horiuvin askelin.
Tapauksen sattui" kuitenkin näke- aliupseeri Karkioinen marssitti vän-mään
eräs nuorempi luutnantti, joka git kuuden sotilaan keskellä ki\ikir-pysäytti
Juhon jonkun matkan pääs- seinustalle. Aikoi ensin itse sisä
ja rupesi hänelle lukemaan lakia j a gj^een vankien silmille, mutta vil-sotilassääntöjä.
Sotilaalla ei ole mis- kaistuaan veljeensä, luopui aikeest^a
sään tapauksessa -oikeutta- koskea—kehöittaen yhtä teloittajista.. teke-ylempiinsä,
ei aliupseeriinkaan, ja mään sen puolestaan. Tuomitut kui-määräsi
Juhon menemään ilmoittautumaan
päivystävälle upseerille vangitsemista
\'arten.
Alitta oli nyt täysi . . . Juhon
rääkätty ja kiusattu sisu kuohahti
uudelleen ja ennenkuin hän itsekään
tiesi miten se tapahtui, oli hän iskenyt
luutnantin katuun, josta se ei
kyennyt omin \*oiminsa nousemaan
Juttu o^li selvä ja yksinkertainen.
, . . Vielä samana iltana tuomitsi
sotaoikeus sotamies Juho Karkioisen
ylempiensä pahoinpitehnstä — am-mutta\-
aksi auringon noustessa.
Pari muuta samanlaista tuomiota
oli annettu aikaisemmin päi\'ällä, Joten
seuraavana aamuna tulisi paikallisten
siviili-ihmisten lisäksi ammut-ta\'
aksi myöskin kolme Suomen armeijan
sotilasta.
Aamun \'aljetessa sai aliupseeri Ilmari
Karkioinen määräyksen panna
tuomion tävtäntöön . . . Yi
tenkin kielsivät mokoman niuödolli-.
suuden ja sanoivat haluä\'ansa katsoa
teloittajiaan silmiin viiraeiseert
asti, että voivat tiintea:Jos vielä "Jossakin"
tavataan. . ' -
* ^ • * ' ^' •:
-Aliupseeri lihiari Karkioiselle suosittelivat'
yWmmät upseerit ylennystä
hänen esimerkillisen ja täsmällisen
määräyksien toimeenpanon täyttä-
^misestä . . .
Ylennystä ei kuitenkaan ehditty
toteuttaa, vSillä vielä telotuspäi\'än i l tana
yksi telotukseen osallistuneista
sotilaista, riitaannuttuaan juopottelun
tiikana Ilmarin kanssa. Aniisi puukolla
Ilmarin kurkut poikki niin perusteellisesti
että ainoastaan niska-jänne
ja vähän nahkaa jäivät pitämään
päätä kiinni ruumiissa.
Vasta useita kuukausia jälkeenpäin
saivat Karkiaiset tietää poikain-sa
kohtalosta. yhdysvaltalaisia ja ranskalaisia sotilaita muinaisen Basi'ica
St. Crispincn raumoilla, Tcbessä, Algeriassa.
of
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 15, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-05-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430515 |
Description
| Title | 1943-05-15-08 |
| OCR text | Sivu 8 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 15 PÄIVÄNÄ Vallattuaan Petroskoin, päästivät suomalaiset kaiken eläimellisyytensä valloilleen. Korkeimman sotilasjohdon taholta annettiin sotilaille lupa ryöstää' 48 tunnin aikana mitä ikänä kykenivät paikallisilta asukkailta irti saamaan. Tämän hulinan aikana saapui Juho paikalle, kun Ilmari kahden suomalaisen hulikaanin kanssa oli rääkkäämässä muutamia suomalaisia naisia,, jotka yrittivät lapsiaan suojaten päästä pakenemaan kiusaajiaan. Selvällä suomenkielellä naiset rukoilivat juopuneita hulikaaneja säälimään 4ieitä, omia heimolaisiaan, mutta se oli vaan kuin yltyä kiusaajille. Notkeilla raipoilla varustettuna he hutkivat uhrejaan kuin mielipuolet, samalla iskuvoimalla sylilapsia kuin aikuisiakin.^ . . „ „ . - .. Juho osuttuaan paikalle h3rppäsi Ilmarin eteen jä vihasta käheällä äänellä karjasi: - Lopeta rääkkäyksesi, taikka... Ilmari ensin vähän hämmentyi Juhon esiint3rmisestä, mutta pian hänen sumuisissa aivoissaan välähti ajatus, että tässä on ylläpidettä- Sy Y T , joiden vuoksi Montaiia Kid oli sanonut hyrästit tovereilleen ja meksikolaisille kannuksilleen ja pudistanut Idahon tomut jaloistaan, olivat kahdenlaiset. Ensiksikin oli vankan, raittiin ja ankarasti moraalisen ~^vistyksen maah^- tunkeutuminen perinpohjin mullistanut Lännen vanhat olosuhteet, ja hienostunut yhteiskunta katseli häntä ja hänen kaltaisiaan kylmin' ja pa-. heksuvin silmin. Toiseksi oli hänen jotunsa jeräänä myrskyisenä "^tfce-nään noussut -ja siirtänyt rajansa useiden tuhansien mailien päähän. Kypsynyt yhteiskunta pitää tällä tavoin itsetiedottomasti huolta siitä, että sen nuoremmat jäsenet saavat liikkumatiloja. Tosin oli uusi alue suurimmaksi osaksi hedelmätöntä vä 4carskia mainettaan ja peräännyt- aluetta, mutta sen useat sadattuhan-tyään pari askelta, iski raipallaan Ju- net neliömailit tarjosivat ainakin hoa päin kasvoja synkästi kiroten hengähdystilan niille, jotka kotiseu-tekopyhiä kristuksia. Se oli jo sentään liikaa Juhollekin, Hän tarttui Ilmaria rinnuksista, nosti hänet suoraan eteensä silmät silmäin tasalle ja läsnäolevat odottivat henkeään pidättäen että pian tuo humalainen raakimus makaa katukivi-tykseen paiskattuna viimeistä untaan. Mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut. Kun Ilmari tunsi maan pakene-dullaan olisivat tukehtuneet. Montana K i d oli juuri eräs näistä. Hän suuntasi kulkunsa rannikkoa kohden vauhdilla, joka ei olisi voinut olla kovempi silloinkaan, jos oikeudenpalvelijat olisivat ajaneet häntä takaa ja varustettuna paremminkin tarmolla kuin rahalla onnistui hänen päästä erääseen laivaan Puget Soundin satamassa. Meritaudin i l - van jalkainsa alta ja roikkuvansa i l - jettävyydet hän kesti onnellisesti, massa kahden jäntevän käsivarren ko- Tosin hän pohist3ri ja muuttui har-hottamana, säikähti hän aivan sanat- maankalpeaksi, mutta oli siitä hubli-tomaksi ja hänen silmiinsä tuli avuton, apua rukoileva katse,.. samanlainen katse, jonka Juho oli niissä i^hnyt kauan sitten kun itsekin vielä varsin nuorena poikana oli pelastanut viisivuotiaan Ilmarin kartanon rotuhärän ruhjomiselta, jonka poika-matta yhtä peloton kuin ennenkin astuessaan kevätpäivänä maihin Dyeassa. Puuhaillessaan . ruokavaraston, koiramuonan ja muiden mat-kavarusteiden kanssa sekä jouduttuaan suorittamaan tullimaksuja nen oli ärsyttänyt kimppuunsa, heit- kahdeUe riitelevälle hallinnolle, sel-telemällä sitä kivillä ja palikoilla sii- visi hänelle kuitenkin pian, että Poh-nä varmassa luulossa ettei härkä pää- jola oli jollekin köyhälle miekkoselle se ketjujaan pidemmälle. Alutta kun kaikkea muuta kuin hiekka. Hän härkä hyökkäsi eteenpäin, lähtikin etsi sentähden nopeasti kypsyvää sa-pidäkepaalu irti ja poikanen säikähti toa. Rannikon ja solan välillä oli tu-niin ettei voinut liikahtaa paikaltaan, hansia innostuneita pyhiinvaeltajia. Onneksi sattui Juho huomaamaan j a j ä i i ^ i n v a e l t a j a p e l t o a . hionta-vaaran ja ehti sieppaamaan pojan härän edestä ja nostamaaii aidan yli turvaan. Silloin hän näki saman a-vuttoman katseen kuin nytkin. Pitkän sekuntin ajan hän katsoi veljeään silmiin ja sitten laski hänet maahan melkeinpä varovasti. Rääkkää-jät säikähtivät kuitenkin niin paljon että jättivät uhrinsa rauhaan ja lähtivät hoippumaan pois paikalta. na Kid ryhtyi muokkaanijian. Ensin hän piti j)elipankkia mäntylaudoista lystö halusi nähtävästi, vielä kerran panna aliupseeri Karkioisen luonnon koetukselle, että onko hän maineensa mittainen — ja hän oli. Kirj. JACK LONDpX. "kyhätyssä vajassa; mutta ^eras epämiellyttävä välttämättömyys pakoit-ti hänet luopumaan tästä elinkeinosta, joka näin ollen jäi vain ohimenneeksi sivunäytökseksi hänen elämässään, ja hän lähti midelleen tai-valtaimaan. Tämän jälkeen hän teki kauppoja hevosenkenkänaulöilla ja myi niitä kiinteästä hinnasta neljä kappaletta . ja jiollari, kunnes Jäiä. välttäniättömyysta^ sisältävän, satakunta laatikkoa käsittävän lähetyksen saapuminen tärveli hänen markkinansa ja pakoitti hänet myymään tavaransa polkuhinnalla. Sitten hän asettui Sheep Campiin, järjesti siellä kantajajoukkueen, ja sai yhtenä päivänä rahdin nousemaan kymmenellä sentillä naulaa kohden. Kiitollisuudenosoitukseksi siitä ottivat nämä miehet hänen pelipöytänsä ja onnenpyöränsä suojelukseensa ja pääsivät niiden ääressä nopeasti rahoistaan, joita olivat työllään ansainneet.' Mutta hänen elinkeinonsa alkoi liian pian kukoistaa tullakseen pitkäikäiseksi; eräänä yönä hänen kimppuunsa hyökättiin, \'aja. poltettiin, pelipankin kassa ryöstettiin ja hänet ajettiin matkoihinsa kaksine tyhjine laskuineen. Häntä näytti seuraava;n mitä huonoin onni. Hän teki sopimtdisia wis-kyn kuljettamisesta tullirajan yli sa-läteitse, menetti intiaani-oppaansa, ja ratsastava poliisi takavarikoi. hänen ensinunäiseh kuormansa. Koko joukko perättäisiä onnettomuuksia saattoi hänet katkeralle mielelle ja toimintatapaansa nähden harkitse-mattomammaksi, ja hän juhli tuloaan Lake Bennettiin pitämällä leiriä kaksikymmentä tuntia täydellisen kauhun vallassa. :Mutta silloin otti muuan lukuisa kullankaivaja-joukko hänet käsiteltäväkseen ja käski hänen häviär^ään näky\'istä. Koska hän tunsi terveellistä kunnioitusta tällaisia kokouksia kohtaan, totteli hän käskyä sellaisella kiireellä, että hän vahingossa sattui lähtemään erään toisen miehen koiravaljakolla. Tämä kuitenkin merkitsi samaa kuin hevosenvarkaus lauhkeammassa il. mastossa, niin että Montana Kid rot keni taivaltaa-vain kukkuloita pitkin ohi Bennettin ja Tagishia alas eikä pystyttänyt leiriä ennenkuin oli saapunut miltei sadan mailin pääiiän pohjoiseen; Nyt öTi laita niin, että keväheki tuloaan ja monet Dawsonin edusta-yimmista miehistä olivat matkalla e- Jfilään,. J;äyttäen-4iyvälisee^^ jäätä. Kaikki nämä hän tapasi, pu-heli heidän kanssaan ja painoi mub-tiinsa heidän nimensä ja omaisuus-määränsä ja matkasi edelleen. Hänellä oli iiyvä muisti ja vilkas mielikuvitus, ja totuudenrakkaus ei kuulunut hänen hyveisiinsä. Dawson oli kuten aina kärkäs.uutisille. Se näki Montana Kidin reen lähestyvän Yukonia alas, ja häntä mentiin vastaan jäälle. Ei, sanomalehtiä hänellä ei ollut; hän ei tiennyt, oliko Durand jo hirtetty vai eikö, eikä sitä, kutka olivat Kiitosjuhlassa voittaneet suurimmat summat. Ei hän ollut kuullut, olivatko Espanja ja Yhdysvallat tarttuneet toisiaan tukkaan, eikä hän millomkaan ollut kuullut puhuttavan Dreyfuk-sesta. Mutta CBrien? Eivätkö he olleet hänestä kuulleet mitään? CBrien — kyllä, hän oli hukkunut White Horsen luona. Sitka Charley oli ainoa, joka oli pelastunut koko sakistai. joe Ladue? Molemmat jalat paleltuneet ja sahattu poikki Five Fingersissa. Ja Jack Dalton? Hukkunut "Sea Lionin" mukana, joka upposi kaikkine miehistöineen. Ja Bettles?. Kärsinyt ''Corthaginan" mukana haaksirikon Seymour Xarro-wissa — kolmestasadasta elossa vain kaksikymmentä. Ja S\viftwater Bill? Lake Le Bargen hapertunut jää pettänyt hänen ja erään teatteriseurueen kuuden näyttelijättären alla, joita hän kyyditsi. Kuvernööri \Valsh? Hävinnyt tietymattöi^iin kaikkine saattajineen ja kahdeksine rekineen Thirty IMilen matkalla. De- Pää luonnottomasti pystyssä, vaikkakin humalaisen horiuvin askelin. Tapauksen sattui" kuitenkin näke- aliupseeri Karkioinen marssitti vän-mään eräs nuorempi luutnantti, joka git kuuden sotilaan keskellä ki\ikir-pysäytti Juhon jonkun matkan pääs- seinustalle. Aikoi ensin itse sisä ja rupesi hänelle lukemaan lakia j a gj^een vankien silmille, mutta vil-sotilassääntöjä. Sotilaalla ei ole mis- kaistuaan veljeensä, luopui aikeest^a sään tapauksessa -oikeutta- koskea—kehöittaen yhtä teloittajista.. teke-ylempiinsä, ei aliupseeriinkaan, ja mään sen puolestaan. Tuomitut kui-määräsi Juhon menemään ilmoittautumaan päivystävälle upseerille vangitsemista \'arten. Alitta oli nyt täysi . . . Juhon rääkätty ja kiusattu sisu kuohahti uudelleen ja ennenkuin hän itsekään tiesi miten se tapahtui, oli hän iskenyt luutnantin katuun, josta se ei kyennyt omin \*oiminsa nousemaan Juttu o^li selvä ja yksinkertainen. , . . Vielä samana iltana tuomitsi sotaoikeus sotamies Juho Karkioisen ylempiensä pahoinpitehnstä — am-mutta\- aksi auringon noustessa. Pari muuta samanlaista tuomiota oli annettu aikaisemmin päi\'ällä, Joten seuraavana aamuna tulisi paikallisten siviili-ihmisten lisäksi ammut-ta\' aksi myöskin kolme Suomen armeijan sotilasta. Aamun \'aljetessa sai aliupseeri Ilmari Karkioinen määräyksen panna tuomion tävtäntöön . . . Yi tenkin kielsivät mokoman niuödolli-. suuden ja sanoivat haluä\'ansa katsoa teloittajiaan silmiin viiraeiseert asti, että voivat tiintea:Jos vielä "Jossakin" tavataan. . ' - * ^ • * ' ^' •: -Aliupseeri lihiari Karkioiselle suosittelivat' yWmmät upseerit ylennystä hänen esimerkillisen ja täsmällisen määräyksien toimeenpanon täyttä- ^misestä . . . Ylennystä ei kuitenkaan ehditty toteuttaa, vSillä vielä telotuspäi\'än i l tana yksi telotukseen osallistuneista sotilaista, riitaannuttuaan juopottelun tiikana Ilmarin kanssa. Aniisi puukolla Ilmarin kurkut poikki niin perusteellisesti että ainoastaan niska-jänne ja vähän nahkaa jäivät pitämään päätä kiinni ruumiissa. Vasta useita kuukausia jälkeenpäin saivat Karkiaiset tietää poikain-sa kohtalosta. yhdysvaltalaisia ja ranskalaisia sotilaita muinaisen Basi'ica St. Crispincn raumoilla, Tcbessä, Algeriassa. of |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-05-15-08
