1943-05-15-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUAXTAIXA, TOUKOKUi:^ 15 PÄIVÄXX
Sivu S T rruuRii
Suomen kansantaide VAPAUS Jatkoa
KORISTEMAÄLAUS ,
Sivellin on kansanomaisen koriste-taltdUiammc
käsissä verraten nuori
työväline. Ahvcnassa se kotiutui
tosin jo 1700-Iuvun alkupuolella,
mutta yleisemmäksi se kävi maam-länsiosissa
ja Pohjanmaan ran-
'rMo'seUdnillakin vasta sanian vuosisadan
lopulla, jolloin, esim. arkkuja,
kelloko a ppcja, päähineyakkojä,
ajoneuvoja ja valjasten osia alettiin
kukkaniaalauksilla koristella. Loistoonsa
tämä taidesuunta pääsi vasta
J800-luvun alkupuoliskolla. Maan
länsi- ja keskiosia sekä Uuttamaata
ulompana sc ci lainkaan saanut ja-^
knsijaa. Tavallisen pintamaalauksenkin
fnnkeutuminen sisämaahan
tapahtui kovin hitaasti.
Makusuunta, joka käytti maalausta
ornamentiikan palvelukseen, tuli
meille Pohjanlahden tuolta puolen.
Täällä harrastettiin vielä 1600-lu-vulla
kirkkomaalauksessa aiheita
sellaisia kuin lehtiä, köynnöksiä,
kukkia*ja raamatullisia tapahtiimia.
Kaluston alalla tämä koristclutapa
saavutti varsinaisen loistokautensa
vasta rokokoon vuosisadalla, jonka
bppupuolclla se erittäinkin N^orjassa
ilkoi kauniilla kukkakoristei^la verhota
talon poikaisasuntojen seiniäkin.
Meilläkin on säilynyt muutamia
'600-luvullc palautuvia herraskarta-loideti
huonekaluja, joita on kukkä-mlauksilla
koristettu. Makusuunta
t siis meilläkään alkuaan ollut ta-mpoikainen.
1700-luvulla sovitet-in
Etelä-Pohjanmaalla, Länsi-Suodessa,
Hämeessä ja Uudellamaalla
'ionpoikaistenkin farkkujen kannen
säpuolccn usein maalauksia. Ta-lUisimpiin
aiheisiin, kuului nimikir-imia
ympäröivä seppele. Eräsissä
insissa nähtiin sulhanen ja morin,
eräissä^qisissa avio-onncn tai
nnettominiden vertauskuvia: run-udensarvia,
väijyvä käärme y.m.
1600-luvun ja useimille 1700-lu-
'fikin maalauksille oli silmiinpis-vä
naturalismi ominainen: aiheina
intyivät m.m. maisemat, ja kuk-maalauksella
tavoiteltiin luon-n
jäljittelyä. Eräissä tapauksissa
syi suunta voimassa iSOO-luvun
^ asti.
^atta jo 1700-luvun lopuUa alet-
» siellä tää^ä ja erittäinkin Ahve-wa
sijoitella kukkia tyyUteUyihin
miin; pyrittiin sopusuhtaan huo-
•o^ujen pintojen käsittelyssä, mi-vaikutti
sen, että kukkui joko ta-festi
siroteltiin koko alalle tai —
'ö oli tavallisempaa — yhdistet-symmctnsiksi
vihkoiksi, mistä
•itellen jouduttiin sftablonimai-teen
ja vihdoin shabfonien käyt-f^
STllLlT ^
öllä alalla on taideteollinen tuo-
0 maassamme esiintynyt .vaippo-raanujcn
ja syijyjen kudonta-erilaisten
puku- y.m. kappaleiden
antava ja pitsien nypläyksenä.
°'Ppa, joka tavataan kautta, kopioomme,
on varmaan suömalais-
^'onhimpia verholajcja (vaippa,
• '<-'ajp, on muinaisskand. laina-
)• 1500-luvun tilikirjojen mu-
[ ^'^ kuului linnojemme halpd-
!siin Peitteisiin, joita niissä oli
'f määrät. Pohjaväri lienee u-
""'i ollut valkoinen, johon oli
kudottu keltaisia, punaisia, mustia,
ja harmaita rautuja. Kartaiassa,
:iavossa ja Pohjois-Pohjanmaalla
on vaippa viimeisiin asti ollut valkean,
mustan ja harmaan ristiraitai-nen.
Maamme muissa osissa se on
monivärisillä poikkiraidoilla koristettu.
Useasti siittä sitäpaitsi on tavallisten
kuteitten väliin lyätyjä ia
parhaastaan geometrisia kuoseja
muodostavia erivärisiä kuvalanköja.
Raaniija voidaan erottaa kahta
eri lajia: a) suorakuvioisia eli sellaisia,
joiden pohjavaattcen kuteiden
väliin on villalangoista lyöty taittcisia
poikkiraitoja, ja b) vinokuvioisia cli
> sellaisia, joiden pohjakankaan kuteiden
väliin lyödyt villalangat joko
kokonaan tai suurimmaksi osaksi
muodostavat vinoneliöitä. Edellisten
rannut ovat milloin suorakaide sarjoja,
milloin neliöryhmiä, jotka itse
ovat koottuina ncliöryhmiin. Xäi-den
ominaisin väriyhteys on punainen,
vihreä ja keltainen; harvemmin
esiintyy musta, tummansininen tai
sinipunerva. Vinokuvaisten raanu-jcn
eli silmikkojen päävärit ovat punainen
ja musta tai punainen, vihreä
ja musta.
Raami ja on kudottu miltei yksinomaan
maamme etelä- ja länsi-osissa,
Savon rajoja ja Oulun järveä myöten.
Tästä päättäen on niiden kudonta o-pittu
ruotsalaisilta. Tuolle puolen
Pohjanlahtea viittaa eräs niistä käytetty
nimikin: väskööti, väskytin
vaate, joka palautuu ruotsalaiseen
muotoon västgötä, mikä pesäluetteloissamme
tavataan jo 1700-luvulla.
Niitä on pidetty milloin pöytäliinoina,
milloin vuoteiden verkoina eli
edustoina tai peitteinä. Samoihin tarkoituksiin
ja vieläpä seinäverhoiksi-kin
on niitä jo vuosisatoja käytetty,
mikä käy selville niistä nimistä, joita
ne eri paikoilla ja eri tarkoitusten-sa
mukaan ovat saaneet: täkänä
(arvatenkin ruotsalaisten asiakirjain
täkenn). tapetti, jörlat (edusta),
mitkä nimet tavataan vastaavien
verhojen niminä jo 1500-luvun linnojemme
kalustoluetteloissa.
Raanujen koristelankain asettelu
tapahtuu asim laadun mukaan milloin
polkemalla eli niisiä käyUämäl-lä
nulloin loimilankojen väliin pujottelemalla,
ndssä tapauksessa tiuhta
koristelänkoja varten avataan poi-mintalastalla.
Jälkimmäinen menettelytapa
on vaippojen^ kudonnassa
levinnyt suureen osaan maata. Raja-
Karjalassa käytettiin sitä tuonoin u-sein
pyyheliinain di käsipakkain koristelussa.
Ryijylle antavat tekstiilituotteena
ominaisluonteen sen nukat cli ne lyhyet
tangat, jotka määrämatkojen
päähän loimiin kiinnitettyinä peittävät
säännöllisesti sen etu-, joskus
myös sen nurjan puolen. Tämän o-minaisuutensa
puolesta se on itämaisen
maton sukulainen, mutta on helposti
siitä erotettavissa, sillä kun nukat
itämaiseen mattoon tavallisimmin
kiinnitetään hyvin taajoihin riveihin,
ainoastaan yhden tai kahden
kudelangan toisistaan erottamina,
solmitaan ne ryijyyn tavallisimmin
10—20 kudelangan välimatkoille.
Suomessa on ryijy ollut levinneenä
etupäässä maan länsiosiin — Sa-
Kirj. A. S. PUSHKIN'
Pois juokse, cessäin paeten
Sä, lemmen heikko valtiatar!
Miss' olet, uhka tsaarien
Sa vapauden laulajatar!
Vie seppel multa, hentoinen
Lyö lyyra rikki siekailutta —
.yyt ylistäen vapautta
Lyön paheet valtaistuinten.
.\yt neuvo, missä jäljet on
Sen gallialaisurhon, jolle
Myös koittaessa turmion
Soit rohkeutta laulelolle.
Te herrat osan oikukkaan.
Voi tyrannit, te vaviskaatte!
Mut orjat, uskallusta saatte
Kai vihdoin nousta kapinaan!
Voi! Minne katseen käännänMän —
Nään ruoskat, rautakahleet kovat.
Lait joutuneet on häpeään.
Ja kyynelvirrat vuolaat ovat;
Ja vääryys Valtiaana nyt.
Kun taikauskon yö on musta,
On Maineen kurjaa kaipausta
Ja orjanijiieltä kylvänyt.
Vain siellä valta vahva on
Ja kansat kärsimystä vailla,
Mis' Vapaus on kaltleeton
Ja säilyy suojattuna Ijiilla.
Sen kilvestä kun Suojan saa
Nyt kaikki ilman eroitusta.
Lain miekka ilman poikkeusta
Lyö lujaa vailla valintaa.
Ja rikollisten korkeain
Lyö^ juonet, niistä ottaa selon;
Mis' lahjota ei kättä lain.
Ei vuoksi ahneuden, pelon.
Soi iMki teille herruuden.
Ei Luonto, tsaarit, tietänette.
Ja vaikka Kansaa hallitsette,
On teille Laki ikuinen.
Ja turma, turnm heimot vie.
Jos uinuu laki, jospa Kansa
Tai hallitsija valmis lie
Ei notidattamaan lakejansa 1
Nyt vaadin todistukses sun.
Mies, joka jouduit nuirttyyriksi,
Ja isäin töiden lunnaimiksi
Sait antaa pääsi kruunatun.
Suom. A. ÄIKIÄ
Päin kulkee Ludwig kuolemaa.
Hän suistuu perillisten nähden.
Ja pölkyn luona luovuttaa
Hän kruunun petostensa tähden.
On laki — Kansa Vjgiennut,
Lyö piilukirves kostavaincn.
On konnan viitta purppurainen
Taas kohta gallit kahlinnut.
Sä konna itsevaltias,
Mä vihaan valtaistuintasi,
Mä riemuitsen sun tuhostas
Ja toivon kuoloon lapsiasi.
On osas kansan kirous.
Tuot maailmaan sä kauhistusta,
Oot luonnon tahra pilkku musta
Ja Junuilalle soimaus.
Kun Nevan yllä välkähtää
Puolöinen tähti taivahalta.
Kun uupuu huolettoman pää
Ja unella on vahva valta.
Niin usvaan katsoo runomics.
Hän miettii siinä mielin herkin.
Hän näkee konnan muistomerkin;
Min unhoon joutuneen jo ties —
Ja Kielon äänen hirveän
Hän kuulee, näkee edessänsä
Nyt Kaligulan viettävän
Jo aivan viime hetkiänsä.
Hän näkee — välkkyy tähtöset
Ja nauhat, viini mieltä valaa.
Käy julkee murha joukko salaa
Ja säikkyneinä sydämet.
On vaiti vahti uskoton.
On laskettuna nostosilla.
On ovet auki, apu on
Yön aikaan saatu petturilta . . .
Oi päiviemme häpeää!
Jo janitshaarit raivoissansa
Kuin pedot jakaa iskujansa, —
Jo sortui roisto kruunupää.
Te, tsaarit, vihdoin oppikaa:'
Ei rankaisulla, palkkioilla.
Ei alttareilla suojaa saa.
Ei turvaa löydä vankiloilla.
On laki teille suojelus.
Sen eessä ensin kutriartakaa.
Niin valtaistuin vahti vakaa
On kansakuntain 'tiapaus.
von •rajoille ja Etelä-Pohjanmaan
lounaisosiin asti. Erikoisen ryijya-lueen
muodostavat Kittilän tienoot
Pohjois-Pohjanmaalla. Ennen kudottiin
ja käytettiin ryijyjä myös kaikissa
Skandinaavian maissa, joten
Suomen ry*ijyalue varsinaisesti muodostaa
vain itcusimmän osan vanhaa
suurta ryijyjen levenemisalaa.
Ryijyjä kudottiin Suomessa historiallisten
tietojen mukaan jo 1400-
luvun loppupuoliskolla, mutta todennäköistä
on, että niitä käytettiin jo
aiemminkin ja että ne ristiretkien
aikana kotiutuivat meillä ruotsalaisten
mukanaan tuomina, näiden silloin
asuttaessa rannikoltamme.
1500-luvulla niitä oli kaikissa linnoissamme
ja kuninkaankartanoissamme,
niinpä esim. 1570 Kastelholmassa
83, Turun linnassa 104, Kors-haimassa
20, Viipurin linnassa 84 ja
1571 Hämeen linnassa 38 ja Olavinlinnassa
34. Seuraavan vuosisadan
tiedoissakin, ja 1700-luvun pesäluettelojen
mukaan todetaan sama asianlaita.
1800-luvun puolivälissä alkaa
niiden valmistaminen maan lounaisosissa
tyrehtyä.
1500-luvulla ryijyt olivat enimmältä
osaltaan pitkänukkaisia, villa-kylläisiä
ja yksivärisiä kulut us peitteitä.
Mutta näiden ohella käytettiin
jo lyhytnukkaisiakin ja koristeellisia,
joita ennen kaikkea olivat
Kastelhdman linnan luottelossa
1559 ja 1560 mainitut, Juhana-herttuan
vaakunalla koristetut ryijyt.
Mutta yleensä lienevät nämä
verhot tähän aikaan vielä olleet geo-m^
trisäikeisiä: neliöillä, risteillä,
raidoilla tai polveilevilla rannuiila
koristettuja.
Myöhempi aika toi uusia aiheita
mukanaan.
Eritoten läntisellä Uudellamaalla
ja Keski-Suomessa tuli puuaiJui, n.s.
elämänpuu, suosituksi. Aikaisim-massa
asussaan se oli polvioksainen
puu, jonka tunnemme jo keskiaikaisista
kirkollisista tekstiileistämme ja
vieläkin varhaisemmasta bysanttilaisesta
tuotannosta. 1500-luvulta
lähtien se esiintyi italialaisissa ja
saksalaisissa mallikirjoissa, joista se
kopioitiin merkkausliinoihin. Meillä
se tavataan lintu- ja polvioksaisc-na
vanhimmassa tunnetussa merk-kausliinassamme
vuodelta 1713.
EJämänpuuaiheiset ryijymme o-vat
tyylipuhtaimpia ja värisointui-
V _
! 14
II
m:
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 15, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-05-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430515 |
Description
| Title | 1943-05-15-03 |
| OCR text | LAUAXTAIXA, TOUKOKUi:^ 15 PÄIVÄXX Sivu S T rruuRii Suomen kansantaide VAPAUS Jatkoa KORISTEMAÄLAUS , Sivellin on kansanomaisen koriste-taltdUiammc käsissä verraten nuori työväline. Ahvcnassa se kotiutui tosin jo 1700-Iuvun alkupuolella, mutta yleisemmäksi se kävi maam-länsiosissa ja Pohjanmaan ran- 'rMo'seUdnillakin vasta sanian vuosisadan lopulla, jolloin, esim. arkkuja, kelloko a ppcja, päähineyakkojä, ajoneuvoja ja valjasten osia alettiin kukkaniaalauksilla koristella. Loistoonsa tämä taidesuunta pääsi vasta J800-luvun alkupuoliskolla. Maan länsi- ja keskiosia sekä Uuttamaata ulompana sc ci lainkaan saanut ja-^ knsijaa. Tavallisen pintamaalauksenkin fnnkeutuminen sisämaahan tapahtui kovin hitaasti. Makusuunta, joka käytti maalausta ornamentiikan palvelukseen, tuli meille Pohjanlahden tuolta puolen. Täällä harrastettiin vielä 1600-lu-vulla kirkkomaalauksessa aiheita sellaisia kuin lehtiä, köynnöksiä, kukkia*ja raamatullisia tapahtiimia. Kaluston alalla tämä koristclutapa saavutti varsinaisen loistokautensa vasta rokokoon vuosisadalla, jonka bppupuolclla se erittäinkin N^orjassa ilkoi kauniilla kukkakoristei^la verhota talon poikaisasuntojen seiniäkin. Meilläkin on säilynyt muutamia '600-luvullc palautuvia herraskarta-loideti huonekaluja, joita on kukkä-mlauksilla koristettu. Makusuunta t siis meilläkään alkuaan ollut ta-mpoikainen. 1700-luvulla sovitet-in Etelä-Pohjanmaalla, Länsi-Suodessa, Hämeessä ja Uudellamaalla 'ionpoikaistenkin farkkujen kannen säpuolccn usein maalauksia. Ta-lUisimpiin aiheisiin, kuului nimikir-imia ympäröivä seppele. Eräsissä insissa nähtiin sulhanen ja morin, eräissä^qisissa avio-onncn tai nnettominiden vertauskuvia: run-udensarvia, väijyvä käärme y.m. 1600-luvun ja useimille 1700-lu- 'fikin maalauksille oli silmiinpis-vä naturalismi ominainen: aiheina intyivät m.m. maisemat, ja kuk-maalauksella tavoiteltiin luon-n jäljittelyä. Eräissä tapauksissa syi suunta voimassa iSOO-luvun ^ asti. ^atta jo 1700-luvun lopuUa alet- » siellä tää^ä ja erittäinkin Ahve-wa sijoitella kukkia tyyUteUyihin miin; pyrittiin sopusuhtaan huo- •o^ujen pintojen käsittelyssä, mi-vaikutti sen, että kukkui joko ta-festi siroteltiin koko alalle tai — 'ö oli tavallisempaa — yhdistet-symmctnsiksi vihkoiksi, mistä •itellen jouduttiin sftablonimai-teen ja vihdoin shabfonien käyt-f^ STllLlT ^ öllä alalla on taideteollinen tuo- 0 maassamme esiintynyt .vaippo-raanujcn ja syijyjen kudonta-erilaisten puku- y.m. kappaleiden antava ja pitsien nypläyksenä. °'Ppa, joka tavataan kautta, kopioomme, on varmaan suömalais- ^'onhimpia verholajcja (vaippa, • '<-'ajp, on muinaisskand. laina- )• 1500-luvun tilikirjojen mu- [ ^'^ kuului linnojemme halpd- !siin Peitteisiin, joita niissä oli 'f määrät. Pohjaväri lienee u- ""'i ollut valkoinen, johon oli kudottu keltaisia, punaisia, mustia, ja harmaita rautuja. Kartaiassa, :iavossa ja Pohjois-Pohjanmaalla on vaippa viimeisiin asti ollut valkean, mustan ja harmaan ristiraitai-nen. Maamme muissa osissa se on monivärisillä poikkiraidoilla koristettu. Useasti siittä sitäpaitsi on tavallisten kuteitten väliin lyätyjä ia parhaastaan geometrisia kuoseja muodostavia erivärisiä kuvalanköja. Raaniija voidaan erottaa kahta eri lajia: a) suorakuvioisia eli sellaisia, joiden pohjavaattcen kuteiden väliin on villalangoista lyöty taittcisia poikkiraitoja, ja b) vinokuvioisia cli > sellaisia, joiden pohjakankaan kuteiden väliin lyödyt villalangat joko kokonaan tai suurimmaksi osaksi muodostavat vinoneliöitä. Edellisten rannut ovat milloin suorakaide sarjoja, milloin neliöryhmiä, jotka itse ovat koottuina ncliöryhmiin. Xäi-den ominaisin väriyhteys on punainen, vihreä ja keltainen; harvemmin esiintyy musta, tummansininen tai sinipunerva. Vinokuvaisten raanu-jcn eli silmikkojen päävärit ovat punainen ja musta tai punainen, vihreä ja musta. Raami ja on kudottu miltei yksinomaan maamme etelä- ja länsi-osissa, Savon rajoja ja Oulun järveä myöten. Tästä päättäen on niiden kudonta o-pittu ruotsalaisilta. Tuolle puolen Pohjanlahtea viittaa eräs niistä käytetty nimikin: väskööti, väskytin vaate, joka palautuu ruotsalaiseen muotoon västgötä, mikä pesäluetteloissamme tavataan jo 1700-luvulla. Niitä on pidetty milloin pöytäliinoina, milloin vuoteiden verkoina eli edustoina tai peitteinä. Samoihin tarkoituksiin ja vieläpä seinäverhoiksi-kin on niitä jo vuosisatoja käytetty, mikä käy selville niistä nimistä, joita ne eri paikoilla ja eri tarkoitusten-sa mukaan ovat saaneet: täkänä (arvatenkin ruotsalaisten asiakirjain täkenn). tapetti, jörlat (edusta), mitkä nimet tavataan vastaavien verhojen niminä jo 1500-luvun linnojemme kalustoluetteloissa. Raanujen koristelankain asettelu tapahtuu asim laadun mukaan milloin polkemalla eli niisiä käyUämäl-lä nulloin loimilankojen väliin pujottelemalla, ndssä tapauksessa tiuhta koristelänkoja varten avataan poi-mintalastalla. Jälkimmäinen menettelytapa on vaippojen^ kudonnassa levinnyt suureen osaan maata. Raja- Karjalassa käytettiin sitä tuonoin u-sein pyyheliinain di käsipakkain koristelussa. Ryijylle antavat tekstiilituotteena ominaisluonteen sen nukat cli ne lyhyet tangat, jotka määrämatkojen päähän loimiin kiinnitettyinä peittävät säännöllisesti sen etu-, joskus myös sen nurjan puolen. Tämän o-minaisuutensa puolesta se on itämaisen maton sukulainen, mutta on helposti siitä erotettavissa, sillä kun nukat itämaiseen mattoon tavallisimmin kiinnitetään hyvin taajoihin riveihin, ainoastaan yhden tai kahden kudelangan toisistaan erottamina, solmitaan ne ryijyyn tavallisimmin 10—20 kudelangan välimatkoille. Suomessa on ryijy ollut levinneenä etupäässä maan länsiosiin — Sa- Kirj. A. S. PUSHKIN' Pois juokse, cessäin paeten Sä, lemmen heikko valtiatar! Miss' olet, uhka tsaarien Sa vapauden laulajatar! Vie seppel multa, hentoinen Lyö lyyra rikki siekailutta — .yyt ylistäen vapautta Lyön paheet valtaistuinten. .\yt neuvo, missä jäljet on Sen gallialaisurhon, jolle Myös koittaessa turmion Soit rohkeutta laulelolle. Te herrat osan oikukkaan. Voi tyrannit, te vaviskaatte! Mut orjat, uskallusta saatte Kai vihdoin nousta kapinaan! Voi! Minne katseen käännänMän — Nään ruoskat, rautakahleet kovat. Lait joutuneet on häpeään. Ja kyynelvirrat vuolaat ovat; Ja vääryys Valtiaana nyt. Kun taikauskon yö on musta, On Maineen kurjaa kaipausta Ja orjanijiieltä kylvänyt. Vain siellä valta vahva on Ja kansat kärsimystä vailla, Mis' Vapaus on kaltleeton Ja säilyy suojattuna Ijiilla. Sen kilvestä kun Suojan saa Nyt kaikki ilman eroitusta. Lain miekka ilman poikkeusta Lyö lujaa vailla valintaa. Ja rikollisten korkeain Lyö^ juonet, niistä ottaa selon; Mis' lahjota ei kättä lain. Ei vuoksi ahneuden, pelon. Soi iMki teille herruuden. Ei Luonto, tsaarit, tietänette. Ja vaikka Kansaa hallitsette, On teille Laki ikuinen. Ja turma, turnm heimot vie. Jos uinuu laki, jospa Kansa Tai hallitsija valmis lie Ei notidattamaan lakejansa 1 Nyt vaadin todistukses sun. Mies, joka jouduit nuirttyyriksi, Ja isäin töiden lunnaimiksi Sait antaa pääsi kruunatun. Suom. A. ÄIKIÄ Päin kulkee Ludwig kuolemaa. Hän suistuu perillisten nähden. Ja pölkyn luona luovuttaa Hän kruunun petostensa tähden. On laki — Kansa Vjgiennut, Lyö piilukirves kostavaincn. On konnan viitta purppurainen Taas kohta gallit kahlinnut. Sä konna itsevaltias, Mä vihaan valtaistuintasi, Mä riemuitsen sun tuhostas Ja toivon kuoloon lapsiasi. On osas kansan kirous. Tuot maailmaan sä kauhistusta, Oot luonnon tahra pilkku musta Ja Junuilalle soimaus. Kun Nevan yllä välkähtää Puolöinen tähti taivahalta. Kun uupuu huolettoman pää Ja unella on vahva valta. Niin usvaan katsoo runomics. Hän miettii siinä mielin herkin. Hän näkee konnan muistomerkin; Min unhoon joutuneen jo ties — Ja Kielon äänen hirveän Hän kuulee, näkee edessänsä Nyt Kaligulan viettävän Jo aivan viime hetkiänsä. Hän näkee — välkkyy tähtöset Ja nauhat, viini mieltä valaa. Käy julkee murha joukko salaa Ja säikkyneinä sydämet. On vaiti vahti uskoton. On laskettuna nostosilla. On ovet auki, apu on Yön aikaan saatu petturilta . . . Oi päiviemme häpeää! Jo janitshaarit raivoissansa Kuin pedot jakaa iskujansa, — Jo sortui roisto kruunupää. Te, tsaarit, vihdoin oppikaa:' Ei rankaisulla, palkkioilla. Ei alttareilla suojaa saa. Ei turvaa löydä vankiloilla. On laki teille suojelus. Sen eessä ensin kutriartakaa. Niin valtaistuin vahti vakaa On kansakuntain 'tiapaus. von •rajoille ja Etelä-Pohjanmaan lounaisosiin asti. Erikoisen ryijya-lueen muodostavat Kittilän tienoot Pohjois-Pohjanmaalla. Ennen kudottiin ja käytettiin ryijyjä myös kaikissa Skandinaavian maissa, joten Suomen ry*ijyalue varsinaisesti muodostaa vain itcusimmän osan vanhaa suurta ryijyjen levenemisalaa. Ryijyjä kudottiin Suomessa historiallisten tietojen mukaan jo 1400- luvun loppupuoliskolla, mutta todennäköistä on, että niitä käytettiin jo aiemminkin ja että ne ristiretkien aikana kotiutuivat meillä ruotsalaisten mukanaan tuomina, näiden silloin asuttaessa rannikoltamme. 1500-luvulla niitä oli kaikissa linnoissamme ja kuninkaankartanoissamme, niinpä esim. 1570 Kastelholmassa 83, Turun linnassa 104, Kors-haimassa 20, Viipurin linnassa 84 ja 1571 Hämeen linnassa 38 ja Olavinlinnassa 34. Seuraavan vuosisadan tiedoissakin, ja 1700-luvun pesäluettelojen mukaan todetaan sama asianlaita. 1800-luvun puolivälissä alkaa niiden valmistaminen maan lounaisosissa tyrehtyä. 1500-luvulla ryijyt olivat enimmältä osaltaan pitkänukkaisia, villa-kylläisiä ja yksivärisiä kulut us peitteitä. Mutta näiden ohella käytettiin jo lyhytnukkaisiakin ja koristeellisia, joita ennen kaikkea olivat Kastelhdman linnan luottelossa 1559 ja 1560 mainitut, Juhana-herttuan vaakunalla koristetut ryijyt. Mutta yleensä lienevät nämä verhot tähän aikaan vielä olleet geo-m^ trisäikeisiä: neliöillä, risteillä, raidoilla tai polveilevilla rannuiila koristettuja. Myöhempi aika toi uusia aiheita mukanaan. Eritoten läntisellä Uudellamaalla ja Keski-Suomessa tuli puuaiJui, n.s. elämänpuu, suosituksi. Aikaisim-massa asussaan se oli polvioksainen puu, jonka tunnemme jo keskiaikaisista kirkollisista tekstiileistämme ja vieläkin varhaisemmasta bysanttilaisesta tuotannosta. 1500-luvulta lähtien se esiintyi italialaisissa ja saksalaisissa mallikirjoissa, joista se kopioitiin merkkausliinoihin. Meillä se tavataan lintu- ja polvioksaisc-na vanhimmassa tunnetussa merk-kausliinassamme vuodelta 1713. EJämänpuuaiheiset ryijymme o-vat tyylipuhtaimpia ja värisointui- V _ ! 14 II m: |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-05-15-03
