1943-05-15-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 6 LAU-^NTTAIXA, T O U K O K U U N 15 PÄIVÄNÄ
V I I M E sjicsynä saimme kehoituksen
lähteä lännelle auttamaan
tientekoa. jNIeitä lähti kymmenen
miestä lokakuun 10 p : n ä . Edessä o-li
neljän vuorokauden matka. Päivisin
oli aina uutta näkemistä ja yöt
. nukuimme puhtaissa vuoteissa. Tuntui
kuin oman arvon tunne olisi hiukan
noussut, kun Incon "i^ääppipai-lista"
lähteneenä sai* ajaa neljän dollarin
päiväpalkalla ja täydellä ylös- kuvat tuhapnet lokit saavat ravin-pidolla.
Mutta perille päästyä syn- tonsa jätteistä. Eivät näjrtä kaloja
keys täytti mielen, kun o l i ainainen perkatessa olevan turhan nuukia,
sade — sade viikkokausia yhtään Lihaa jätetään muutama tuuma,
hellittämättä. Kuitenkin, kaikkeignPy^S^^3"--i^-^^^^'^ pääpuolelta, siis-tottuu,.
vaikka^^iaöinoinmin." K^^ paremmin sanoen keskus vain ote-
Joki, josta edellä mainitsin, on
Skeena-joki, jonka leveys on mailista
kahteen mailiin. Sen kahden puolen
on lumipeitteiset vuoret. Näköalat
siis ovat kolkon komeita ja seutu tavattoman
rikas metsän ja veden antimista.
Joen varrella on useita
kannuttimoita ja arvelevat^ noin tuhannen
kalastajaa tekevän leipänsä
siitä. Kannuttimojen ympärillä kir-v;
panian puolesta on varattu miehille
«cumi^uvut, mikä huojentaa vähän
sadekiusaa.
Noin kuukauden työskenneltyämme
avotaivaan alla jouduimme viemään
tunnelia, joten meillä ei ollut
enää sateesta haittaa, mutta toinen
vitsaus siirtyi tilalle: työpäivän pituus.
Sillä ei ollut mitään rajaa.
Mutta siihenkin tiili parin viikon kuluttua
korjaus, kun nuoret ja voimakkaan
näköiset miehet väsyivät
ja kuittasivat. Siinä kävi toteen
muuan ajan sanonta, että "vanha
mies ei jaksa tehdä niin kovasti työtä
että väsyy". Sitten tehtiin vain
12-tuntisia päiviä, toiset yöllä ja toiset
päivällä.
Tunnelia \netiin 1,260 jalkaa: Siihen
pantiin yli tuhat .laatikkoa dynamiittia
ja niin vuort luhistui yhdellä
4;ertaa.
Tie, jossa olemme työssä,, on jatkoa
Jasperista lähtevälle tielle, joka
valmistuttuaan ulottuu Prince Ru-bertiin.
Työnalla on nyt 350 maitaan.
Vesi joessa on hyvin sameaa, johtuen
siitä, kun nousu- ja laskuvesi
vaihtelee näilläkin paikoin kyrome-nisen
jalkaa ja meren siiuUa kahdeksantoista
jalkaa. Tämä paikka, jossa
olemmei on 30 mailia merestä.
Kämppäöfot ovat : tyydyttävät.
Ruoka on hyvää. On sähkövalot ja
keskuslämmitys.. Höyrykaappi ja
suihku ovat aina käytettävissä.
Täällä, on työssä yli seitsemän-kymmen-
vuotiaitä ukkojakin; eräskin
ukkeli ilmoitti iäkseen 72 vuotta.
Hän soitteli iltaisin viulua, vanhan^
aikaisia kappaleita, ja aina soitettuaan
näytti kuinka sitä tanssitaan.
Sitä oli tavattoman hauska katsella;
nä>'tti niinkuin kroppa olisi vanhennut
ennenaikojaan, mieli pysyi nuorena.
'OKOX-AISTA kahdeksan päi-
,'ää olimme jo viettäneet Anto-fagastassa
paahtavassa kuumuudessa,
odotellen matkavarusteitamme,
joiden piti sinne saapua. Toverini
ja managerini Camillo sekä minä,
taiteilija "el mago blanco." Kulutimme
aikaamme istuskelemalla."pa-lazalla"
harvojen palmupuiden varjossa,
jotka olivat sinne tuodut laivoilla
Etelä-Ghilestä, sillä Antofa-gastan
salpletarimaaperässä ei itsesr
JM? kasva mink vihreätä.
OlinMne ikävissämme j a odottelimme
jonkinlaista pientä seikkailua ..virkis-r
t y k s e k s e m m e ; . . .
kun Conchita oli tuonut tois«
''snapsipullon" uskoi Quirno ^2
salaisuutenaan erään rikkaan amed i
kalaisen muumio-ostajan ja
ottaa meidätkin mukaan retkelleen.!
Kun me seuraavana aamuna saa |
vuimme asemalle, viittoiH pitkä
Quirno vaunusHlalla ylen tuttavalli-1
sena hymyillen koko naamaUaas.
Hän tutustutti meidät kahteen apulaiseensa,"
sympaattisen näköjen .
chileläiseen nuoreen mieheen, j o i ^ l
5y?.i:9^ f?^c<>>^^ ja. vanhaan kuivettL
neeseeh kdtakasvoiseen miebeen, jo- i
ka lienee r satamajätkä ammatiltaaa,
Rautatieraatka. sujui tavanmiikalses.
ti.Sierra.rGordassa ostimme itsel
kaa ja juomatavaraa. Lähtiessäni
me kertoi Quirno monet vuodet
työskennelleensä kiinalaisen LiPain 1
kanssa, mutta sitten riitaantuneena
eronneensa hänestä.
Eräänä polttavan helteisenä iltapäivänä
pistäysimme; eräässä . y k s ^ työk^ut^ vii ^
tyismuseossa ja.;näimme siellä ensi rasimme, muulit, ja varasimmisL mo-kerran
muumion.lr Mustanruskeana,
kuivettuneena, yhteenkipertyneenä
se istui lasikirstussaan osoittamassa
aikakaiisien kulumista. Vieressä o-levata
luettelosta näimme että se oli
kaivettu San Pedro Alacamasta, a i noastaan
130 kilometrin päässä An-tofagasta.
Lisäksi saimme selville,
että siellä oli lukuisia muumiokent-tiä
j a e t t ä suolapitoinen maa oli k i vety
t t ä n y t jokaisen siihen haudatun.
Yksityiset kaivaukset. olivat kuitenkin
ankarasti -kielletyt. Jokaisen
museon o l i käännyttävä Chilen hallituksen
puoleen. Mutta niini seisoi
luettelossa —-tämän seurauksena
lia. Maasto on kovin epäedullinen. Työmaalle kuljemme trokeilla ja 4s-
^ oli vilkas inuuEöioiden.-salakuljetus,^
OI, täällä eräs iso poikakin, Van-. joka rehoitti varsinkin Antofpastan
couvensta; 17.vuot,as ^^^oux^^. ^.i^,^
6-jalkaa & tuumaa pitkä. W hän... pääasiallisesti:ri
ei sopmut sänkyyn suoraksi, laittoi
hän j a l k a { ^ h ä n laatikosta jatkon:
Suurta metsää niillä paikoin missä
se poikkeaa pois jokivarresta. Tielinja
kyllä kulkee kymmeniä maileja'
jokivartta pitkin, johon täytyy panna
täytettä yli kymmenen jalkaa ja
kaikki on otettava kalliosta, joten
tienteko on kovin hidasta ja tietenkin"
tulee kalliiksi.
tuimet ovat tiheässä. Pitkä poika
istui minun takanani j a joutui koko
matkan pitämään polviaan minun selässäni.
Kun valitin siitä, niin hän.
osti-minulle, pullon '.'Loo-linjament-t
i ä " ja sillä se asia sovittiin.
M A T T I P.
SUOSITUS
K i r j . I R M A C.ALATS
— Teidän aikomuksenne on siis
päästä kirjanpitäjän toimeen. Otan
huomioon teidän py3mtönne. Mutta
jeen konttoripöydän laatikkoon
aikoen sen fnyöhemmiri lukea.»
— Muuten, mietti johtaja, sehän
ei mitään lopullista lupausta... En on turhaa ajanhukkaa. Kaikki nä-voi
vakuuttaa t e i l l e . . . Olettehan: jo mä suositukset ovat samanlaisia harsia.
Luettuamme nämä tiedot. museon.
luettelosta johtui mieleemme . Conchita,
musta satamakapakan,tarjoilijatar.
Olimme joskus häneen tutustuessamme
valitelleet ikävystymistämme.
Nyt ymmärsimme mitä
hän tarkoitti kehoituksellaan. Lähtekääpä
kerran mieheni pitkän-
Quirnon kanssa salpietariaavikolle.
Se palkitsee kyllä vaivanne ja maksaa
vielä vain pari vaivaista pesoa.
Lähdimmekin ensi työksemme tapaamaan
Conchitaa, tilasimme jotain
ja seurustelimme hänen kanssaan.
Hän kutsui miehensä ja esitteli
meidät j a asian. Täm.ä valitteli
kaikkia vaaroja, syytteli poliisia ja
erästä kiinalaista kilpailijaansa.
Muutaman pesetan saatuaan, hän .
kävi paljon ystävallisemmäksi ja
Anideskymmenesseitsemäs ^man
paikan h a k i j a . ..
—• Pyydän anteeksi! virkahti paikanhakija
vetäisten taskustaan kirjeen.
Kas tässä on suositus'hänen
ylhäisyydeltään, herra edusniies
Dsieteriltä. Olisiko herra johtaja
niin ystävällinen, että lukisi sen . . .
Johtajan kasvot kirkastuivat
tuossa tuokiossa.
— O i ! — oi!— Itse herra edusmieskö
suosittelee teitä. Sc on kokonaan
toinen asia, ystäväni! Mikä
on teidän, kunnianarvoinen nimenne?
Paltnian? Oikein hyvä! Voitte ol-voja
poikkeuksia lukuunottamatta.
Olen niitä jo tänään useanpa lukenut.
Melkein^jokainen tuo ehdottomasti
suosituksen joltakin suojelijaltaan
. . . -Mutta herra edusmies!
— ja herra johtajan sielussa kypsyi
Olimme pian keskellä Alacaman j
silpietariaavikkoa. .\urinko paahtoi
hirvittävästi. Vedimme takit ja paidat
yltämnie asettaen ne riippu-maan
satulaan. Ilmassa leijaileva
katkeran, hajuinen pöly tahtoi tukehduttaa.
Quirno kumppaneineen ei
näkjTftyt siitä välittävän. He kertoilivat-
vitsejään ja sankaritekojaaa
pyöritellen savukkeita taitavasti toisella
- kädellään J a heitellen "snapsej
a " kurkkuunsa. Kun. vihdöiakuu-»|
situntisen/ ratsastuksen jälkeen py-sähdyimin!
e> .olivat he avuliaina M - j
tamassa • ateriaavvanhan. hevosloimeii
päälle.
N i i l i , kului" kaksi päivää; Päivät
ratsastimme janoisina troopillisessa |
kuumuudessa. Öisin kykenimme
tuskin, nukkumaan kylmyyden takia.
Syömisestä ei voi juuri puhua.
Lämmin vesi - salpietarin polttamaan
suuhun maistui katkeralta. Ja kun
me lopultakin kolmannen päivän 11-
tapuolella saavuimme erään hiekka-töyrään
luo saimme Quirnolta kuulla
olevamme hautojen luona, olimme
niin väsyneitä ettemme kyenneet
mitään tekemään.
He eivät meitä tar\-inneetkaan
kaivaessaan. . Mutta heti olrmme
mekin jaloillamme kun Quirno veti
maasta, . irtautuneen ruskean muu-miojälan..
Puoli, tuntia myöhemmin
tarkastelimme ylpeinä kuin muinaii-tutkijat
-kahta, jonkunverran vahingoittunutta
muumiota, etsimme kin-näin
mitattomassa asiassa voi
asettua herra edusmiestä vastaan!''
Kolme päivää myöhemmin otti
Paltman vastaan kirjanpitäjän. toimen.
Koska ei ollut lainkaan tyhmä,
kertoili hän usein ja halukkaasti
sydämellisestä, ystävyydestään e-dusmiehen
kanssa ja siitä jatkuvasta
l a huoletta, johtokunta tulee kasit- ja horjumattomasta huolenpidosta,
telemaan teidän ilmoituksenne mitä
huolellisimmin.
K ä n j ä kumarsi miltei sulaen k i i tollisuudesta.
Johtaja pyöritteli kädessään
kirjettä, jossa oli edusmiehen
tutulla käsialalla kirjoitettu o-soiie,
ja ojensi kätensä tottunein liikkein
ottaakseen pai>eriveitsen, jolla
voi avata kirjekuoren. Samanaikaisesti
helähti puhelin. Johtajaa kutsuttiin
kuuntelemaan. Hän heitti
- nen- kätensä avaamattomaan kirjee- . sistä nuolenpaistä terä\iinmät ja v^-
seen. Tuttu käsiala sattui silmään, lokuvasimme kaivaukset. Kolme a-ja
Paltman ihmeekseen havaitsi, et- pulaistamme leivät tulleet miUääiiil-tä
se oli juuri sama suosituskirje, veellä linssin eteen. He pelkäävät,
joka oli auttanut häntä kohoamaan ettäkuVa voisi joutua poliisien tyii-näin
loistavaan-virkaan . . . Eloi- . siin. E i sittenkään-vaikka tarjosim-samassa
päätös: "Täytyy ottaa, ei- san kärsimättömyyden ja uteliaisuu- me heUle rahaa,
han nam mitättömässä a s i a ^ voi den valtaamana, avasi Paltman; k i r - . Kaivaus ei ollut-lainkaan syy%
jeen ja luki seuraavat r i v i t : . - . . mutta .haisi,pahalle.. Qnirnoa eivat
"Syvästi kunnioitettu herra johta- -löydöt tyydyttäneet ja hetken kulut-ja,
kallis ystävä! tua hän kokosi suurimman osan
Tämä itsepintainen nuornnies ei niistä ;kuopan, pohjalle
anna minulle.rauhaa, ellen minä kirjoita
hänen asiastaan. Hän ei hellitä
kurkustani ja on kyllästyttänyt
mmut v-iimeiseen pisteeseeii. Minulle
ei jäänyt muuta mahdollisuutta
kuin lähettää hänet teidän luoksen-jota
herra edusmies oli osoittanut
hänen, Paltmanin, virkauran- suh-viereen
j a peitti kaiken. Sitten
esitti lähtöä kauemmaksi itaan, JON
pitäisi olla parenmat löytöpä^
Parin tunnin -ratsastuksen jal£««»
pysähdyimme taas.
Aloimme heti työn. Tuskin
! ! ! " • : . ^ ' " ! ^ f " ^."1""^^!^^! f f * - ne. Toivon, että te selviydytte hä- * metri niaan pinnasta kaivettu
man jo osaston johtajaksi. Kahden
vuoden kuluttua hypähti hän jo johtokunnan
sihteeriksi, ja kaikki tiesivät,
että seuraavana ylennysasteena
tulee olemaan johtajan apulaisen virka.
Kerran, kun Paltman penkoi papereita
johtajan pövxlälHi, sartui hänestä
nopeasti j a piiättävästi. Olen
teille erittäin kiitollinen, jos murjaisette
häntä niin, että hän unohtaa
ainiaaksi tien teidän luoksenne
samalla myös minun luokseni. -
.Aina valmis palvelukseenne, tei- pimällä vedellä
dän vilpitön ystävänne Dseiter. e- Kun jälleen • tulin tajuihini
dusmies". tahtomjl uskoa silmiäni. ^ ieresss*-
ja
alkoi tuntua pistävä löyhkä,
kohosi päähäni ja hiki alkoi
Korvissani kuului tukahdutett^
huutoa . ja muistan. kuinka mmu3
tuetuin, ja huuliani kostutettnn !am
ea
Juuri kun me o
lon ääressä asettan
nälkäistä kurinaa,
äkkiä ylös varjostat
"j-jg; -iMyöskin Q:
mies olivat äkkiä p]
lenmat emme tiem
tään.. Katselimme
nä noita kolmea mi
to jo muutaman
jälkeen näimme mii
\'SäarannalIa. Se si
— Ratsastaja, sai
Vetäydyimme vas
ku.-nmun si\iille avo
kapuolella. .^corte
meisenä, hävitti leiri
Rvselyymme mitä o:
Quirno:
— Ei ole mitään
sastajia on vain yksi
Jäimme hiljaa od
kiivien taakse piilo
_ Poikani Aui
Quiraio ja alkoi viit
jalle.
Aurelia, kaks:
nuorukainen, hyppäs
vin hevosen selästä j
nä puhua isänsä ka
hän .näytti kaukana,
näkyvää tummaa tä]
red ja hajautui • usea
täpläksi. Tulossa oli
sa:.:ajia.
Meille ei annet
M'.:iimiosäkki tyhjenr
ki pantiin takaisin hai
nihuutin kuluttua oli
tv.
•
— Poliisit tulevat,
naliinen on meidät ilr
risi Quirno. Mutta k
oli ehtinyt ajoissa.
Menimme takaisin
paiiiallemme.
— ^luistakaa, että
kalaisia, joille me olen
^•ikkoa näyttämään,
meile.
?ian senjälkeen h
ratsastajaa hikoilevain
lasti. Me näytimme 1
tä. '^Cabo", poliisien
jTroäfillämme sapelill
nuata, Quirno naur
kiertäen rauhallisesti s
liupseeri istahti hänen
kiersi myöskin savukki
vat hetken vaiti kumpa
kolien.
~ Mitä etsit täältä,!
Neekeri otti viattomi
i^leen ja alkoi ke
"»iänsä satua. Aliupsa
n^^tuneesti .viiksiääniä
auttanut mikään, vaiki
^ entuudestaan tuttu
^^ka kiinalainen olik
ntt kaikki. Quu-no al<
«iestaan kertomuksens
P^lUkkö kääntyi meihi
kultimme kaiken todek
öitten he lähtivät.
»öl kuitenkin ennen sat
mistään:
Varo itseäsi Qui
^ a ^ i aletaan pitää
^ l ä . Hyvästi,
^uusi sinipukuista f
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 15, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-05-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430515 |
Description
| Title | 1943-05-15-06 |
| OCR text | Sivu 6 LAU-^NTTAIXA, T O U K O K U U N 15 PÄIVÄNÄ V I I M E sjicsynä saimme kehoituksen lähteä lännelle auttamaan tientekoa. jNIeitä lähti kymmenen miestä lokakuun 10 p : n ä . Edessä o-li neljän vuorokauden matka. Päivisin oli aina uutta näkemistä ja yöt . nukuimme puhtaissa vuoteissa. Tuntui kuin oman arvon tunne olisi hiukan noussut, kun Incon "i^ääppipai-lista" lähteneenä sai* ajaa neljän dollarin päiväpalkalla ja täydellä ylös- kuvat tuhapnet lokit saavat ravin-pidolla. Mutta perille päästyä syn- tonsa jätteistä. Eivät näjrtä kaloja keys täytti mielen, kun o l i ainainen perkatessa olevan turhan nuukia, sade — sade viikkokausia yhtään Lihaa jätetään muutama tuuma, hellittämättä. Kuitenkin, kaikkeignPy^S^^3"--i^-^^^^'^ pääpuolelta, siis-tottuu,. vaikka^^iaöinoinmin." K^^ paremmin sanoen keskus vain ote- Joki, josta edellä mainitsin, on Skeena-joki, jonka leveys on mailista kahteen mailiin. Sen kahden puolen on lumipeitteiset vuoret. Näköalat siis ovat kolkon komeita ja seutu tavattoman rikas metsän ja veden antimista. Joen varrella on useita kannuttimoita ja arvelevat^ noin tuhannen kalastajaa tekevän leipänsä siitä. Kannuttimojen ympärillä kir-v; panian puolesta on varattu miehille «cumi^uvut, mikä huojentaa vähän sadekiusaa. Noin kuukauden työskenneltyämme avotaivaan alla jouduimme viemään tunnelia, joten meillä ei ollut enää sateesta haittaa, mutta toinen vitsaus siirtyi tilalle: työpäivän pituus. Sillä ei ollut mitään rajaa. Mutta siihenkin tiili parin viikon kuluttua korjaus, kun nuoret ja voimakkaan näköiset miehet väsyivät ja kuittasivat. Siinä kävi toteen muuan ajan sanonta, että "vanha mies ei jaksa tehdä niin kovasti työtä että väsyy". Sitten tehtiin vain 12-tuntisia päiviä, toiset yöllä ja toiset päivällä. Tunnelia \netiin 1,260 jalkaa: Siihen pantiin yli tuhat .laatikkoa dynamiittia ja niin vuort luhistui yhdellä 4;ertaa. Tie, jossa olemme työssä,, on jatkoa Jasperista lähtevälle tielle, joka valmistuttuaan ulottuu Prince Ru-bertiin. Työnalla on nyt 350 maitaan. Vesi joessa on hyvin sameaa, johtuen siitä, kun nousu- ja laskuvesi vaihtelee näilläkin paikoin kyrome-nisen jalkaa ja meren siiuUa kahdeksantoista jalkaa. Tämä paikka, jossa olemmei on 30 mailia merestä. Kämppäöfot ovat : tyydyttävät. Ruoka on hyvää. On sähkövalot ja keskuslämmitys.. Höyrykaappi ja suihku ovat aina käytettävissä. Täällä, on työssä yli seitsemän-kymmen- vuotiaitä ukkojakin; eräskin ukkeli ilmoitti iäkseen 72 vuotta. Hän soitteli iltaisin viulua, vanhan^ aikaisia kappaleita, ja aina soitettuaan näytti kuinka sitä tanssitaan. Sitä oli tavattoman hauska katsella; nä>'tti niinkuin kroppa olisi vanhennut ennenaikojaan, mieli pysyi nuorena. 'OKOX-AISTA kahdeksan päi- ,'ää olimme jo viettäneet Anto-fagastassa paahtavassa kuumuudessa, odotellen matkavarusteitamme, joiden piti sinne saapua. Toverini ja managerini Camillo sekä minä, taiteilija "el mago blanco." Kulutimme aikaamme istuskelemalla."pa-lazalla" harvojen palmupuiden varjossa, jotka olivat sinne tuodut laivoilla Etelä-Ghilestä, sillä Antofa-gastan salpletarimaaperässä ei itsesr JM? kasva mink vihreätä. OlinMne ikävissämme j a odottelimme jonkinlaista pientä seikkailua ..virkis-r t y k s e k s e m m e ; . . . kun Conchita oli tuonut tois« ''snapsipullon" uskoi Quirno ^2 salaisuutenaan erään rikkaan amed i kalaisen muumio-ostajan ja ottaa meidätkin mukaan retkelleen.! Kun me seuraavana aamuna saa | vuimme asemalle, viittoiH pitkä Quirno vaunusHlalla ylen tuttavalli-1 sena hymyillen koko naamaUaas. Hän tutustutti meidät kahteen apulaiseensa," sympaattisen näköjen . chileläiseen nuoreen mieheen, j o i ^ l 5y?.i:9^ f?^c<>>^^ ja. vanhaan kuivettL neeseeh kdtakasvoiseen miebeen, jo- i ka lienee r satamajätkä ammatiltaaa, Rautatieraatka. sujui tavanmiikalses. ti.Sierra.rGordassa ostimme itsel kaa ja juomatavaraa. Lähtiessäni me kertoi Quirno monet vuodet työskennelleensä kiinalaisen LiPain 1 kanssa, mutta sitten riitaantuneena eronneensa hänestä. Eräänä polttavan helteisenä iltapäivänä pistäysimme; eräässä . y k s ^ työk^ut^ vii ^ tyismuseossa ja.;näimme siellä ensi rasimme, muulit, ja varasimmisL mo-kerran muumion.lr Mustanruskeana, kuivettuneena, yhteenkipertyneenä se istui lasikirstussaan osoittamassa aikakaiisien kulumista. Vieressä o-levata luettelosta näimme että se oli kaivettu San Pedro Alacamasta, a i noastaan 130 kilometrin päässä An-tofagasta. Lisäksi saimme selville, että siellä oli lukuisia muumiokent-tiä j a e t t ä suolapitoinen maa oli k i vety t t ä n y t jokaisen siihen haudatun. Yksityiset kaivaukset. olivat kuitenkin ankarasti -kielletyt. Jokaisen museon o l i käännyttävä Chilen hallituksen puoleen. Mutta niini seisoi luettelossa —-tämän seurauksena lia. Maasto on kovin epäedullinen. Työmaalle kuljemme trokeilla ja 4s- ^ oli vilkas inuuEöioiden.-salakuljetus,^ OI, täällä eräs iso poikakin, Van-. joka rehoitti varsinkin Antofpastan couvensta; 17.vuot,as ^^^oux^^. ^.i^,^ 6-jalkaa & tuumaa pitkä. W hän... pääasiallisesti:ri ei sopmut sänkyyn suoraksi, laittoi hän j a l k a { ^ h ä n laatikosta jatkon: Suurta metsää niillä paikoin missä se poikkeaa pois jokivarresta. Tielinja kyllä kulkee kymmeniä maileja' jokivartta pitkin, johon täytyy panna täytettä yli kymmenen jalkaa ja kaikki on otettava kalliosta, joten tienteko on kovin hidasta ja tietenkin" tulee kalliiksi. tuimet ovat tiheässä. Pitkä poika istui minun takanani j a joutui koko matkan pitämään polviaan minun selässäni. Kun valitin siitä, niin hän. osti-minulle, pullon '.'Loo-linjament-t i ä " ja sillä se asia sovittiin. M A T T I P. SUOSITUS K i r j . I R M A C.ALATS — Teidän aikomuksenne on siis päästä kirjanpitäjän toimeen. Otan huomioon teidän py3mtönne. Mutta jeen konttoripöydän laatikkoon aikoen sen fnyöhemmiri lukea.» — Muuten, mietti johtaja, sehän ei mitään lopullista lupausta... En on turhaa ajanhukkaa. Kaikki nä-voi vakuuttaa t e i l l e . . . Olettehan: jo mä suositukset ovat samanlaisia harsia. Luettuamme nämä tiedot. museon. luettelosta johtui mieleemme . Conchita, musta satamakapakan,tarjoilijatar. Olimme joskus häneen tutustuessamme valitelleet ikävystymistämme. Nyt ymmärsimme mitä hän tarkoitti kehoituksellaan. Lähtekääpä kerran mieheni pitkän- Quirnon kanssa salpietariaavikolle. Se palkitsee kyllä vaivanne ja maksaa vielä vain pari vaivaista pesoa. Lähdimmekin ensi työksemme tapaamaan Conchitaa, tilasimme jotain ja seurustelimme hänen kanssaan. Hän kutsui miehensä ja esitteli meidät j a asian. Täm.ä valitteli kaikkia vaaroja, syytteli poliisia ja erästä kiinalaista kilpailijaansa. Muutaman pesetan saatuaan, hän . kävi paljon ystävallisemmäksi ja Anideskymmenesseitsemäs ^man paikan h a k i j a . .. —• Pyydän anteeksi! virkahti paikanhakija vetäisten taskustaan kirjeen. Kas tässä on suositus'hänen ylhäisyydeltään, herra edusniies Dsieteriltä. Olisiko herra johtaja niin ystävällinen, että lukisi sen . . . Johtajan kasvot kirkastuivat tuossa tuokiossa. — O i ! — oi!— Itse herra edusmieskö suosittelee teitä. Sc on kokonaan toinen asia, ystäväni! Mikä on teidän, kunnianarvoinen nimenne? Paltnian? Oikein hyvä! Voitte ol-voja poikkeuksia lukuunottamatta. Olen niitä jo tänään useanpa lukenut. Melkein^jokainen tuo ehdottomasti suosituksen joltakin suojelijaltaan . . . -Mutta herra edusmies! — ja herra johtajan sielussa kypsyi Olimme pian keskellä Alacaman j silpietariaavikkoa. .\urinko paahtoi hirvittävästi. Vedimme takit ja paidat yltämnie asettaen ne riippu-maan satulaan. Ilmassa leijaileva katkeran, hajuinen pöly tahtoi tukehduttaa. Quirno kumppaneineen ei näkjTftyt siitä välittävän. He kertoilivat- vitsejään ja sankaritekojaaa pyöritellen savukkeita taitavasti toisella - kädellään J a heitellen "snapsej a " kurkkuunsa. Kun. vihdöiakuu-»| situntisen/ ratsastuksen jälkeen py-sähdyimin! e> .olivat he avuliaina M - j tamassa • ateriaavvanhan. hevosloimeii päälle. N i i l i , kului" kaksi päivää; Päivät ratsastimme janoisina troopillisessa | kuumuudessa. Öisin kykenimme tuskin, nukkumaan kylmyyden takia. Syömisestä ei voi juuri puhua. Lämmin vesi - salpietarin polttamaan suuhun maistui katkeralta. Ja kun me lopultakin kolmannen päivän 11- tapuolella saavuimme erään hiekka-töyrään luo saimme Quirnolta kuulla olevamme hautojen luona, olimme niin väsyneitä ettemme kyenneet mitään tekemään. He eivät meitä tar\-inneetkaan kaivaessaan. . Mutta heti olrmme mekin jaloillamme kun Quirno veti maasta, . irtautuneen ruskean muu-miojälan.. Puoli, tuntia myöhemmin tarkastelimme ylpeinä kuin muinaii-tutkijat -kahta, jonkunverran vahingoittunutta muumiota, etsimme kin-näin mitattomassa asiassa voi asettua herra edusmiestä vastaan!'' Kolme päivää myöhemmin otti Paltman vastaan kirjanpitäjän. toimen. Koska ei ollut lainkaan tyhmä, kertoili hän usein ja halukkaasti sydämellisestä, ystävyydestään e-dusmiehen kanssa ja siitä jatkuvasta l a huoletta, johtokunta tulee kasit- ja horjumattomasta huolenpidosta, telemaan teidän ilmoituksenne mitä huolellisimmin. K ä n j ä kumarsi miltei sulaen k i i tollisuudesta. Johtaja pyöritteli kädessään kirjettä, jossa oli edusmiehen tutulla käsialalla kirjoitettu o-soiie, ja ojensi kätensä tottunein liikkein ottaakseen pai>eriveitsen, jolla voi avata kirjekuoren. Samanaikaisesti helähti puhelin. Johtajaa kutsuttiin kuuntelemaan. Hän heitti - nen- kätensä avaamattomaan kirjee- . sistä nuolenpaistä terä\iinmät ja v^- seen. Tuttu käsiala sattui silmään, lokuvasimme kaivaukset. Kolme a-ja Paltman ihmeekseen havaitsi, et- pulaistamme leivät tulleet miUääiiil-tä se oli juuri sama suosituskirje, veellä linssin eteen. He pelkäävät, joka oli auttanut häntä kohoamaan ettäkuVa voisi joutua poliisien tyii-näin loistavaan-virkaan . . . Eloi- . siin. E i sittenkään-vaikka tarjosim-samassa päätös: "Täytyy ottaa, ei- san kärsimättömyyden ja uteliaisuu- me heUle rahaa, han nam mitättömässä a s i a ^ voi den valtaamana, avasi Paltman; k i r - . Kaivaus ei ollut-lainkaan syy% jeen ja luki seuraavat r i v i t : . - . . mutta .haisi,pahalle.. Qnirnoa eivat "Syvästi kunnioitettu herra johta- -löydöt tyydyttäneet ja hetken kulut-ja, kallis ystävä! tua hän kokosi suurimman osan Tämä itsepintainen nuornnies ei niistä ;kuopan, pohjalle anna minulle.rauhaa, ellen minä kirjoita hänen asiastaan. Hän ei hellitä kurkustani ja on kyllästyttänyt mmut v-iimeiseen pisteeseeii. Minulle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin lähettää hänet teidän luoksen-jota herra edusmies oli osoittanut hänen, Paltmanin, virkauran- suh-viereen j a peitti kaiken. Sitten esitti lähtöä kauemmaksi itaan, JON pitäisi olla parenmat löytöpä^ Parin tunnin -ratsastuksen jal£««» pysähdyimme taas. Aloimme heti työn. Tuskin ! ! ! " • : . ^ ' " ! ^ f " ^."1""^^!^^! f f * - ne. Toivon, että te selviydytte hä- * metri niaan pinnasta kaivettu man jo osaston johtajaksi. Kahden vuoden kuluttua hypähti hän jo johtokunnan sihteeriksi, ja kaikki tiesivät, että seuraavana ylennysasteena tulee olemaan johtajan apulaisen virka. Kerran, kun Paltman penkoi papereita johtajan pövxlälHi, sartui hänestä nopeasti j a piiättävästi. Olen teille erittäin kiitollinen, jos murjaisette häntä niin, että hän unohtaa ainiaaksi tien teidän luoksenne samalla myös minun luokseni. - .Aina valmis palvelukseenne, tei- pimällä vedellä dän vilpitön ystävänne Dseiter. e- Kun jälleen • tulin tajuihini dusmies". tahtomjl uskoa silmiäni. ^ ieresss*- ja alkoi tuntua pistävä löyhkä, kohosi päähäni ja hiki alkoi Korvissani kuului tukahdutett^ huutoa . ja muistan. kuinka mmu3 tuetuin, ja huuliani kostutettnn !am ea Juuri kun me o lon ääressä asettan nälkäistä kurinaa, äkkiä ylös varjostat "j-jg; -iMyöskin Q: mies olivat äkkiä p] lenmat emme tiem tään.. Katselimme nä noita kolmea mi to jo muutaman jälkeen näimme mii \'SäarannalIa. Se si — Ratsastaja, sai Vetäydyimme vas ku.-nmun si\iille avo kapuolella. .^corte meisenä, hävitti leiri Rvselyymme mitä o: Quirno: — Ei ole mitään sastajia on vain yksi Jäimme hiljaa od kiivien taakse piilo _ Poikani Aui Quiraio ja alkoi viit jalle. Aurelia, kaks: nuorukainen, hyppäs vin hevosen selästä j nä puhua isänsä ka hän .näytti kaukana, näkyvää tummaa tä] red ja hajautui • usea täpläksi. Tulossa oli sa:.:ajia. Meille ei annet M'.:iimiosäkki tyhjenr ki pantiin takaisin hai nihuutin kuluttua oli tv. • — Poliisit tulevat, naliinen on meidät ilr risi Quirno. Mutta k oli ehtinyt ajoissa. Menimme takaisin paiiiallemme. — ^luistakaa, että kalaisia, joille me olen ^•ikkoa näyttämään, meile. ?ian senjälkeen h ratsastajaa hikoilevain lasti. Me näytimme 1 tä. '^Cabo", poliisien jTroäfillämme sapelill nuata, Quirno naur kiertäen rauhallisesti s liupseeri istahti hänen kiersi myöskin savukki vat hetken vaiti kumpa kolien. ~ Mitä etsit täältä,! Neekeri otti viattomi i^leen ja alkoi ke "»iänsä satua. Aliupsa n^^tuneesti .viiksiääniä auttanut mikään, vaiki ^ entuudestaan tuttu ^^ka kiinalainen olik ntt kaikki. Quu-no al< «iestaan kertomuksens P^lUkkö kääntyi meihi kultimme kaiken todek öitten he lähtivät. »öl kuitenkin ennen sat mistään: Varo itseäsi Qui ^ a ^ i aletaan pitää ^ l ä . Hyvästi, ^uusi sinipukuista f |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-05-15-06
