Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 2, 1947

              LAUANTAINA EUOKUUN^ 2. PÄIVÄNÄ
1947
.f
PnUJshed and printed by' the yapaus
FoUlshing Company Limited, lOO^lOfl
ipmlätr^t West. Sudbuiy, Ontario.
' Begistered at the Föst QCiice Dept,
OM^ira, « 8 second dass niatter:
iniaoshlnnat:
1 VI isileert» . . . . . . . . . . . . . . $ 2 ^ '
jBkiitkautta 140
3 rkuiikautta .'fö
Thdysvaltofikln:
1 VT osikerta $3.10
6 tosukautta . 1 . . . . . . . . . . . 130
6ii9}B[^n Ja moftaBe idkon^Oles
i vuosikerta ...$3.75
e kuukautta 9^00
Idekk^ ilmestyy Jokaisen viikon lAo^
•ntaiiui' 12-9ivuisena, sisältäen parasta
«aunoklrjamsia luettavaa kaikilta f^qil!-
AsiamlehiUe znyGnnetfiän 20 prosen­tin
p^^felfln,
pyytäkää aslamlesvfilineitä Jo tä-
^0Sk. •
ttMorrtJSHlNNAT: Yleinen Dmol-fioshlcCta
50 senttiä palstatuiunalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu icuolinilmdtukiBesta $3.00 ynnä
«u senttiä jokaiselta a^ul^^StT^ltä tai
,UitosIauseelta^-$äi^^^ pysyvistjl
-iJiDQltuksista* TUapäiälmoittaJira on
UihetettiM^ maksu-etukäteen.
Kalkki Ideldlie tarkoitetut maksu-
•fBottukset on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus PubU&ing Oompaxi^
itustantäja ^a i^alnäjfi: Vai^us ^ b -
SBliing.Compaas^ Xdadibd. 100-103 Shn
Btreet West, Su^Qmty^ Onj^arto
Tbtolttaja Alavia.
XJfddU^ -a^tut^^]^^^ -osd-
^tsttavar
.«a
Näytti jo.siltä, ettei tätä numeroa
:$aa4jti ttlps tavallisessa koossa loto-mössömme
viUlUsevan tUäpäisen työ-vtdmonjykyy^
n vuoksi^ )os mieiir
tään seuraavat Vapaudetkin jtUkjO^-
ta aikancum, aUä yksi kuojistfltnme
ön lommolla, toinen loukkasi kätfinsä
ja sitäpaitsi vHkon loppupäivinä jou­tuu
kaksi nuorta latojaamme, urhei­luun
fisallistujina, menemään tiittOr
juhlaan Torontoon.^ Tällaisessa
liikkeessä, kiuten manissa. nmissakin
joikin ei työn laadun '^vuoksi voida
maloin takansa kaapata varamiestä,
joudu taan asiat Jär^tämään niin,
eitä varstnntiset työläiset suorittavat
ama iomaUa olevien tovir^eiltensakin
- lypt kiukan •^määräisillä po^nistuk-stfiq.,
joten SQtunnaisetlisähäiriöt tiu­kentavat
tilannetta, kuten nytjkin.
Tällä kertO/Qi vpit^ttHn, mjten käynee
seuraavm ^meron kanssa.
Niille paktnaystäviUemme, jotka
ovat vidä läkeUäneet latäujuklapa-kinotta,
täytyy huomauttaa, että kat­somme
asialliseksi rajoittaa niiden
julkaisemisen siihen, mitä jo on oäut,
sillä niiden jatkaminen olisi, jonkin­laista
kertausta, joka voisi ikävystyt­tää
lukijoitamme, varsinkin etäisem--
piä. Tietysti tämä ymmärretään nu­risematta
ja otetaan uusi pakinan
aihe.
Ja koska lupasimme Henrylle, etta
tämä juttu on viimeinen ladottava
tähän lehteen ja että juttu tulee ole­maan
hyvin lyhyt, niin panemme pis­teen.
— AP.
Tähän juttuun on liitettävä sellai­nen
peräkaneetti, että jostakin syys­tä
tämä numero tulee sittenkin vain
8-sivuiscna. — AP.
mu I I ^ I,
don, joka on lainlaatijakunnan jäsen,
on ilmoittanut hänelle tarjotun sata­tuhatta
puntaa jos hän poistuu Ber­mudasta.
Intian keisari — Canadan rahois­sa
oleva maininta Canadan kunin-
Aioin heti aamusta kirjoittaa kir­jeen
Vienolle, katspih kalenterilta
päivääaärkä j a — säikähdin. Jestas
missä välissä kesä o n tuonne asti eh­tinyt,
kiin heinäkuu j o loppupouldla!
Ei, nyt jääköön kirje pdptt^^ä^
depäiyää^ en ssdli^ k ^ ^ liyahtäyan
ohitseni ilman nail^toja.
Kiireesti evästä ikonin j a kim kuL-tainen
ministeriiuklii meni työhön
. naapufin ^r^^diUä :^jättäe;n parahiksi
auton kotiijD^ niin kc^oäin tätiyäkeä
j a lapsia, sen ktiin i ^ l r r ^ e mahtui
j a a j a a hjur^^tinune j ä r ^^
Oi niiten'stdoisu^ 1^^^^^
rannalla aurisgQ^a, unhoittaa ai­nainen
muxiiie-,^^ l^yp^tyy^tji
Jinjoistaan,"^^ | j o ^
perään j ^ V B J ^ %tatuste^ hienon
lähettämiä kirsi|i<^^ injnua
vähän u j o i ^ t t i ky^ tiip z^ykyai^
nen uin^u^ii)U^|»iät1^^^^^ nun
turhan p i e n ^ A^
sestani ia si|tä |]]^u;^ta y l l ^
tää vain pt^^ut .n^jda i i ^ ^
sitaistun^ £^tä jos jse katiffl^iM
kun tääl]|ä <m noin pfljpn kaikei^is>
ta väkeä? . . . J^ft^ia k,wi n^u^när:
kyy kestävin dOkä Sb^cus^ viBi:«use
minuun usc^fyosn^ |Lujn }s^äies>iit
niin ujous haiO^tuu ja t^rtyväisenä
pujahdan vellampn ^^Ipoiseen syliin.
Pian sitä kyllästyy rannalla puli­koiman
kun t(>iset tuolla edempänä
olevalta h>§>pylaudalta sukeltelevat
niin komeasti. Sinne palaa mideni
enkä voi vastustaa kiusausta. Ennen­kuin
huomaankaan seison jo tuossa
vain alimmalla laudalla ja'yhtään
epäröimättä hyppään komeasti pää
edellä järveen. Taisipa paiinpyoiniani
järveen pUa liian valava kpsk^ nauha
niskassani sappi ~ "raksl" Väfeatä
piti *ttei .kprevteni jä^yt/vellamon
neidoille. Ti^in nu^gtUe kuin voitta­ja
l#det ristissä nnz^aHa piilpittaen
kouraani katkennen nauhan. Lo-fmn
päiv|Ui |>^vpin aurinkoa, kunnes
oli mka kiir^tiä kotim.
Nyt on yö, kellp kuului juuri he­läyttävän
k;ah^ti. Väki nukkuu tie­tämättä
raijJiattpmasta vaeIlulcsesta-ni.
Olen kuin pätsissä ja vupde tun­tuu
sille kaikkeifl kuumiminalle pai­kalle.
£n kärsi sitä, yaan mieluum­min
yaeUan yksin yössä, siirtyen ik-kimasta
tpisejen katseUen nukkuvaa
kaupunkia. Tekisi mieli manata. Ke­täkö?
Aijrinkpa, j p ^ minut tällai­seksi
kprvensi. Ei sitä, ei raurihkpa;
pma on nplputeni» kun en kpskaan
viisastu, vaan jpka vuosi käyn läpi
saman kiirastulen. Noh, parin päiyän
perästä ei enää po^, sitten vain ku­tittaa
niin n^akeasti ja olen kuin kuo­rineen
keitetty peruna, josta kuori
irtoilee.
Hohoi, näitä kesäisiä nautintoja.
Olisi sittenkin ollut parempi pysyä
kotona ja kirjoittaa se kirje Lännen
t - I l| I 1,1 I I I j! III ,1 I , ^ ,,
K I R J E E N V A I H T O A
V. Riikkilä, Kaarlo, Netta, Tyyne
Alina, Rusa-täti ja Mainari: Kiitos
kirjoituksistanne.
kaasta Intian keisarina poistetaan si­tä
mukaa kuin uusia rahoja tehdään,
ilmoitetaan Ottawasta.
vuoristoon Vienolle, kiitokseksi kir-sikoista.
Jospa pääsisin nyt anne
kukkein korkeimmsdle yuprcdle kie­riskelemään
lumessa; Oh boy, se piisi
ihanaa! ^
SIRPA-SERKKU.
to varhain
Ensimmäitfen ääni oli hyttysen
joka soitteli: — Fui~viu-viun!
EiJtäaUä aamuja nukuta,
jäpa^^erätänkin sinun.
Lehmän kello oli seuraava,
se kolkutti: ~ KUin-koU,'
tuleppaniamhta lypsylle
ja-aukaise navetan ovi.
Kglglgkkikin vongahti
ja0ir^sanoi: Vääk-vääk-vääk.
Pikjkuti^ujen lauluista päättäen
fiU k&äla^suuret häät.
Nyt on Msyrian päi
jpitan, ja Ulkpna i^ehiiiii imt|l luryein
myrsky. Ei t ^ m ^ f^jstää n
\ s a ulps pyesta^ v a i k k a p B
lupaaya ensiixgn|Lu^
lu^Uimme ^p ke^äy^:^!^^
Eikös pl<^i]ft m
vaksi kuumaiift ke
Iin jp ki^psikin k<;^ällä
en jpuda rlfejjrlpjttyjie^ ja
tui miele«j^ l e r ^
ja kuip^ ke» p^ yis^ct^.;
tea. Sil)k>in zi^uiy;^t no^i^^
teatavdUisesti kutjunina^^^^^
yksm kptpa^ npin Is^^^niti^f^
päässä kyj^t|L ja ^iiu^iit et^^
mejtsäpalp di ole .pikj^
räs xiia4ptui^ x^^^^
: l ^ a ^ ^ ja s^c^ut; "Jos tipir
li piisi pUut t^nxie se p|an
olisi ollut »«»i^äit^n ffft^f|fffl
Kun sitten a^uni^j^.bupn^^
tuuli oli kääntynyt "nnpjUe ;p3^",
tuli heti mieleeni yiefaa^T s^inat^ ja
jo päivällisaikaan tuli sakea savu{»I-.^
vi pihaan. Siitä hätäännyin niin että
kiipesin korkealle kalliolle tähystele-niään.
Sieltä näin uusia savupilviä
olevan tulossa jo naapurin ladon luo­na,
jost;a päättelin, että pian se on
tulessa. En tahtonut enää osata alas
vuorelta, kun olin niin peloissani. Ko­tona
sitten sieppasin kiireesti kä- _
silaukkuni ja sulloin sinne valokuvia
y.m. midestäni arvokkainta ja niin
jupksin henkeni edestä npin mailin
päässä olevaan naapuriin ja selitin
hätäisenä: "Teidän ladolla on pian
metsävalkea, se on Jo savtm seassa."
Talosta olivat miehet jumi lähte­neet
trokiUa pois kotoa, joten nuo­rin
pojista ptti la^ipn ja kirveen ja
lähti jalkaisin ladplle. Minä palasin
takaisin vähän rauhoittuneena. Kä-.
silaukkuni jätin talteen naapuriin.
Palatessani jätin veräjänkin auki.
Ajattelin, että ajan karjan siiiä ky­lään,
jos tuli tidee. Saavuttuani pi­halle
olin ihmeissäni, kun kaikki. oK
taas selvää niinkuin tavallisesti. Olin
vähän nolostunut ja aloin t^b^ ta­vallisia
töitäni. Kävin jo sulkemas­sa
veräjänkm. Silloin taas tuli savu­pilvi
entistä sakeampana. Nyt ajat-telin,
että siellä varmaan sammutta­ja
sai aikaan savun tauon, mutta se
hulmahti taas ja nyt varmaan on latp
tulessa. Kiireesti keräsin tamput ja
astiat vettä täyteen puplivalmiina pje-van
asuinrakennuksemme nurkalle ja
sitä päätin puolustaa viimeiseen as­ti.
Samalla muistin, että-valpkuva-koneessa
on filmi ja nappasin kuvan­kin
talosta, kun savu sen verran häl­veni
että sen sain. Ajattelin, että jos
sattuLsi talo palamaan, niin jäähän
edes kuva, kun kameran otan lähdön
tullessa mukaani. Katselin jo trakto­ria,
että kun osaisin ajaa edes tuota,
niin lastaisin sen valmiiksi.
En uskaltanut enää jättää taloa
Hyppysen käskyä totellen
mirtä nostin ylös pään.,
^ai^kmn aamuisen maiseman
tuppic^ ikkunastani näätt.
Puifp sorjina, vihreinä seisovat
ja Uittaa lapojen lehdet;...
yJ^Ofimn,, rue^ko-pengerfnään
k^af k0ma^p^^ tehneet.
jPUf^ef^tjiikftng. vaikuttelee
•jS^enp^nPft^ja
smpa^rsii^
If^i^mk^mkkm-
Qti^tel^
yk^kjerp^eteen Ipiskimaanr^
ja aurmkpon taas sannassa:'-
. Ei:ole mitään sen kauniimpaa -
kuff^ {^Itrin^on nousun aika,
jse herättää si^
Utpmakunnaifi^ taikaa.
• -•• ' SUOMA WAINfO.
vartioimatta, mutta kun taas selkeni,
aloin sitpa yehnälyhteitä, joka oli
sen päivän työosuuteni. Mutta kua
taas tuli sayua, aloin kasata lyhteit»,
sillä pian kai on koko pelto tulimertr
n ä . S.nnä pii lähellä sika-aitaus. Vein
sinnekin jo' vasaran valmiiksi, ettii
saan sjan ä k k i ä ulos, jos hätä tulee.
Täliaista varustelua kesti koko il­tapäivän,
hädin tuskin sain leiväl
paistetuksi, j a lehmätkin lypsin Uval-lis.
ta-aikaisemmin, että kaikki oiisi
valmista, jps. . . .
Tuli sitten viimein ilta ja aloin
pdottaa toveriani kotiin, mutta jos­takin
syystä h ä n tuli vasta kolmatta
tuntia myöhemmin kuin tavallisesti.
Olin joaivan varma, että hän on jou­tunut
tulipalon sammuttajaksi. Hä­nen
tultuaan en osaanut enää imrat*
kuin itkeä,
"Mitä s m ä itket?" hän kys.vi. .
"Tuota tulipaloa — ja kun en ole
saanut edes puhua kenellekään hädäs­säni",
vastasin ja selitin jotain-
Hän ei tiennyt palosta mitään ja
ladon sanpj Plleen vielä paikoill^
Kuitenkin hän Ptti lapion ja lahtJ
katspmaan asiaa. Oli jo puoli-yö kun
h ä n saapui mustana kotiin ja rauhoit­ti
minua, ettei se nyt huomenna aina­kaan
ole meillä asti vaikka miten
päin tuulisi, se on vielä niin kaukana.
Jälestäpäin kuitenkin kuulin, etta jos
en olisi silloin vienyt sanaa naapu­riin,
niin tuli olisi voinut paasta tu­lemaan
pikemmin. Kova tuuh kuljet­ti
aina niitä savupilviä ikäänkuin
rottajana. •
Seuraavana iltana alkoi sade, J
silloin minäkin pääsin pelostani. - ^
ta sanon minä vieläkin, etta se
pitkä päivä ja Uta.
ELIN.