Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 29, 1936

              Leivoksien valmistusta
HIENO SYNTY3IXFÄIVÄRINKILÄ
1 kkp sokeria
• 1 kkp voita ' -
" 1 muna
hillotettuja appels, kuoria
• % kkp rusinoita
' kkp hapanta kermaa
3^y6 kkp vehnäjauhoja
3 t l leivosjauhetta
Sokeri, voi ja muna hierotaan yhdessä
kuohkeaksi, muut aineet lisätään, jau­hot,
joihin leivosjauhe o n sekoitettu, l i ­s
ä t ä ä n viimeksi. Taikinaa sekoitetaan
mahdollisimman vähän. Lusikoilla
muodostetaan s i i t ä pellille rinkilä, joka
paistetaan kohtalaisessa uuniniläm-mössä
noin % t. Jos haluaa voi taiki­nan
myöskin paistaa ^ ) a s s a.
ii PUMAKAKKU
1 kkp kirnupiimää
1 U suudaa
j %kkp sokeria
\ %kkp siirappia
\ % tLhienon. neilikoita
t 1 kkp rusinoita
% k ^ voisulaa
2 kkp vehnäjauhoja
Aineet sekoitetaan keskenään yllä­mainitussa
järjestyksessä. Seos kaade­taan
voideltuun jauhotettuun vuokaan
Ja paistetaan kuumassa uimissa.
LIISAN KAKKU
1 muna
* 1 kkp sokeria
^ 1 nmsas kkp voisulaa
% kkp kermamaitoa
' % :n sitr. raast. kuori
* 2% kkp vehnäjauhoja
* 2 t l leivosjauhetta
Muna ja sokeri vatkataan kuohkeaksi,
muut aineet lisätään viimeiseksi jauhot,
"Joihin leivosjauhe on sekoitettu. Kakku
ku paistetaan voidellussa jauhotetussa
vuoassa kohtalaisessa uuninlämmössä
noin % t.
. NUHTEETON HERÄTYSKELLO
Matkustaja, joka yöpyi majataloon,
pyysi emännältä herätsrskelloa, voidak­seen
olla varma aikoinaan heräämises­t
ä .
^ E m ä n t ä ~ t o i kellon j a alkoi selittää:
•Tämä on hyvä ja nuhteeton herätys­kello.
Me kyllä käytämme sitä hyvin
harvoin, sillä se on j ä y k ä n lainen soit­tamaan.
Siitä ei kuitenkaan tarvitse
olla huolissaan. Jos se ei soita aika­naan,
niin ei tarvitse mimta kuin
hyvin vähän heilauttaa tuosta vasa­rasta,
n i i n kyllä se sitten alkaa soittaa
p ä r i s t ä niin, e t t ä varmaankin herää."
sotaa
CHARLOTTE BRACE, Rauhan Sym-booli-
järjestdn pernstaja, uskoo, että
sota Ti^daan e h j i s t ä ranhanmolna-l
ä J a lanban puolesta ipilmvilla nena.
liinoilla. Viimeksimainitiiilla el kui­tenkaan
voi tdidä monta koin P57likiä
pois pett^nnyksien kyyneleitä sodan
aBaessa. Sodan ehUUsemiseen tarvis
taan loieinpaa panssaxia» edlstysanie-lisen
vaestSn kansanrintamaa.
KIRJ. M . J . . .n.
FERTOMUKSEN tapahtumat al-
^ kayat 19:sta vuosisadan loppu­puolella.
Siihen aikaan kulki Suo­messa,
etenkin Etelä- pohjanmaalla^
venäläisiä kaupustelijoita eli niinsa­nottuja
"laukkuryssiä". He kantoi­vat
suurta nahkaista laukkua seläs­sään
olkahihnojen kannattamana. He
kulettivat laukuissaan isot määrät
tehdasvalmisteisia v a a t e tayaroita,
huiveja y.m. Usemkin myivät he
tavaroitaan alhaisemmalla hinnalla
kuin pitäjien omat kauppiaat. Maa­seudulla
osti väestö usein tavaransa
näiltä kaupustelijoUta.
Tämä luonnollisestikin kiukutti pi­täjien
kauppiaita aina sihen määrään
asti, että he antoivat määräyksen ni­mismiehelle,
että jos sattuu "laukku-ryssän"
tapaamaan laukkuineen, niin
laukku on otettava pois ja kauppa­mies
passitettava kotimaahansa. Täl­laista
sattuikin usealle kauppiaalle —
ja vielä pahempaakin.
Nämä kaupustelijat joutuivat ta­vallisesti
tallustelemaan valtamaan­teitä
laukkuineen. Näin teki myös­kin
eräs Robert niminien laukun kan­taja...
Lumituisku oli tehn3rt tien hyvin
raskaaksi kulkea. Robert astelee
maantietä myöden raskaine kanta-muksmeen
kylää kohti. Erääseen ta­loon,
jossa pidettiin kestikievaria,
ajatteli Robert saavansa yöpaikan.
Mutta siellä myöskin vieraskama-rissa,
lämpöisen kaakeliuunin vieres­sä,
istuu pitäjän nimismies isännän
keralla.
Heillä on parhaillaan eräs saalis
jaettavana. Se ön eräs orpolasten
omistama talo samassa kylässä.
Ulkona askartelee talon karjapii­ka.
Hän huomaa kulkijan, joka lä­hestyy
taloa. Samassa hänelle myös­kin
selviää kuka tulija on, hän tietää
myöskin, mikä saattaa olla tulijan
kohtalo keskikievarissa. Tästä syys­tä
hän jo rientääkin tulijaa vastaan ja
ilmoittaa hänelle, että nimismies on
talossa ja kieltää tulemasta taloon . . .
Pian sitten olikin mies laukkuineen
rakennusten takana suojassa. Hanna
palaa takaisin työhönsä, tarkkaillen
samalla, milloin nimismies lähtee ta­losta
pois.
Kuski odottaa jo hevosen kanssa
rappujen edessä. Hetken kuluttua
tuleekin nimismies ulos isännän saat­tamana.
Pian on hänet kääritty väl­ly
ihin ja kuski istuu paikalleen ja nim
Heti juoksee Hanna ilmoittamaan
Robertille nimismiehen lähdöstä, sil­lä
muiden kyläläisten keskuudessa oli
Robert ennestään tunnettu ja terve­tullut
vieras.
Robert puhuu murteellisesti Suo­mea,
mutta kuitenkin ymmärrettäväs­ti...
Hetkisen sulailtuaan itseään räis-kyvän
takkavalkean ääressä avaa
hän laukkunsa ja levittää tavaransa
kaikkien nähtäviksi. Pian onkin koko
talon väki kokoontunut 3anpärille
katselemaan tavaroita ja hieromaan
kauppoja.
Siinä toisten ihaillessa ta\'aroita, sil­mäilee
kauppias ympärilleen, löy­tääkseen
joukosta sen, joka oli hänelle
ilmoittanut nimismiehen talossa olos­ta.
K ^ t t y ä ä n Hannan, kehoittaa
häntä tulemaan lähemmäksi ja vaKt-semaan
itselleen komeimman huivin.
Hanna punastelee, ja toiset katsele­vat
häntä tutkivasti. Ikäänkuin ar­vaten
toisten ajatukset sanoo Robert:
"Sinä ansaitsit sen äsken, ilmoitta­malla,
minulle nimismiehen talossa
olosta." Nyt ymmärsivät toisetkin
mistä oli kysymys...
Ajanratas pyörii eteenpäin, var­masti,
vääjäämättömästi. Hanna on
jättänyt palveluspaikkansa majata­lossa
ja mennyt avioliittoon renkiä-
Antin kanssa. Majatalon isäntä on
luovuttanut heille mökin paikan ja
luvan raivata pienen perunamaan...
Lupaus on kylläkin ollut vain suusa­nallinen.
Paikka on kylän laidassa
ja on se osa siitä orpolasten kodista,
jota nimismies ja isäntä keskenään ja­koivat.
Robert tekee edelleen kierroksiaan.
Tapaamme hänet taas tuossa samai­sessa
majatalossa. Nyt on Hanna
tavaroita ihailevasta joukosta pois.
Robert tiedusteleekin toisilta missä
Hanna on. Hän saakin pian tietää
Hannan ja Antin olmpaikan ja pian
hän astelee sinne.
Torpan asukkaat lausuvat Rober­tin
tervetulleeksi ja kehoittavat as­tumaan
sisään... Niimpä Robert
sitten tavallisesti kierroksillaan le-vähtääkin
heidän torpassaan. Siellä
ei puhuta kaupoista vaan sellaisista
asioista, joista i^obert puhuu vain
pienssä ja luotetussa seurassa.
Robertin käynti ja oleskelu torpas­sa
on huomattu myöskin kylässä.
Ma jalon isäntä antaa siitä tietää, i l -
naoittaessaan samalla häätävänsä
Hannan ja Antin pois torpastaan.
Elämä Hannasta ja Antista tuntuu
nyt S3mkältä, sillä lapsiakin on jo
ehtinyt tulla ja vielä on tulossa. Ru­kouksiin
he eivät kuitenkaan luota,
eikä mihinkään näk3miättömään —
joka on Robertin ansiota, kuten mo­net
muutkin opetukset. '
Toisena päiyänä tulee isäntä kui­tenkin
ilmoittamaan, että hän antaa
Antille toisen paikan maansa ulko­laidoilta.
Ant'illa ei ole muuta mah­dollisuutta
kuin suostua. Nyt hän
kuitenkin tekee kirjallisen kaupan en­nenkuin
asumattomaan metsään läh­tee
torppaa raivaamaan.
Entiseen tapaansa astelee Robert
taas torpalle, mutta nyt hän löytää
oven lukittuna, laudat naulattuina
ikkunoihin. Mihin ovat asukkaat
joutuneet? -
Kylässä saa hän tietää pian kai­ken.
Häntä suututtaa tuollainen me­nettely
ja hän päättää mennä roh­kaisemaan
Anttia ja Hannaa, saadak­seen
myöskin opastaa heitä tulevien
tapahtumien varalta. Näissä ajatuk­sissaan
saapuu hän uudelle asumuk­selle.
. A ^ Ä Ö S S Ä U sitten kerrottB-ts^s^^
ta/ja köyhän väestön kärsimyksistä,
vakuutteli Robert lopuksi — tapansa
mukaan — että mitta on pian täy­s
i . . . ,
Robert ei enään kiertple Suomen
puolella, vaan poikansa Anton, joka
jo aikaisemmin kulki useasti isänsä
mukana. Hän tietää isänsä polut
ja kulettaa viestejä puolelta toiselle.
Tapahtuvat sitten \Tioden 1905
historialliset tapahtumat. Anton ker­too
isänsä ystäville tapahtumat Pieta­rissa,
verisunnuntait ym. Isänsä oli
niissä tapauksissa saanut surmansa,
mutta poika vakuutti jatkavansa isän­sä
tekemää työtä — toimia tsaarin
>^llan kukistamiseksi. Myöskin Ant­ti
ja Hanna lupautuvat auttamaan
häntä osaltaan tässä työssä.
Canadan suomalaisten kauno-kirjallinen
viikkolehti
tarjotaan kaikkien suomalaisten töai^
tavaksi.
TOanshinnat: '
1 vk. $2:00
° ^ 1-10
3 kk.
Ulkomaille
1 vk. $3.00
6 kki 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
l i e k k i ihnestyy jokaisen viikon lau-antaina
8-sivuisena, sisältäen paiasta
kaunokirjallista luettavaa kalkilta alofl-ta.
Asiamiehille myönnetään 20 orosen-t
i n palkkio. f «*n
P y y t ä k ä ä aslamiesvälineitä Jo tä­nään.
Kustantaja: Vapaus Publishing co.
L t d .
L i e k k i i n aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
_
B O X 657, KIBEXÄND LAKE, ONT.
Tilaukset ja rahalMietykset:
P.O. B o s 69 Sndbnry, Cbi
K O I R I E N OMISTAJIEN KESKEN.
'•Kuinka voit p i t ä ä tuollaista rakMa?*
"Se on luln käytännöllinen koira.
Katsos, m i n u l l a on kahdeksan. lasta ja
ne sopivat kaikki yhtäaikaa taputta­maan
sitä."*
-oOo-
L A P S I KYSELEE
*1sä, saanko ottaa vielä palasen tuota
lihaa?"
"Kysy äidiltä, lapseni"
"Mutta eikö. sinulla sitten ole mitään
sananvaltaa niissä asioissa?"
.——— oOo-———
K O K E M U K S E N MUKAAN
Teatteriiijohtajan poika saapuu kou­lusta
ensimäisenä päivänä kotiinsa.
"No poikaseni, missä sinä luokallasi
istut?" kysyi isä häneltä.
" E i huonosti", oli vastaus, "pennan-noUa,
kolmas r i v i oikeaUe."
-oOö-
M U B T O V A R K A I D E N KESKEN
"Mitä i h m e t t ä , s i n ä luet Uusia Muoti-sanomia
! aijotko tilata puvun? .
" E n t i e t y s t i k ä ä n — katson vain, nuöin
nykyisin h o r a i n taskut sijoitetaan .
-oOo-l>
O T T I OPISTA VAARIN
Suomessa maaseudulla oli räätälinä
suulas oppipoika.
Mestari oli taas antanut häneue ym­p
ä r i korvia j a sanonut, että "sinun pi­t
ä ä ajatella joka asia kolmeen kertag
pääsi ympäri ennenkuin paastat a»*
ulos suustasi; silloin ei sieltä tule m-telemaan
takkavalkean ääreen.
Mestari seisoi selin tuleen, lamn»^
t ä e n s e l k ä ä n s ä . Oppipoika, jo)^/^^"
p ä i n tuleen, sanoi: "Minä aJ^tteien.
P i U sitten hyvän paussin ja taas ^ •
"Minä ajattelen". JäUeen VäUaito ja
sitten kolmannen kerran sanoi opp^
poika: "Minä ajattelen, että^mesrai
takki palaa". Ja mestarilla olikin aisa
lieska t a k i n liepeessä. „„„„,—
Kumpainenkaan, Hanna enemp^
kuin Anttikaan, ei kuitenkaan e hW
näkemään ratkaisevia tapahtu^
vaan kuolivat enemmin, nom
vuotta ennen 1917 tapahtumia.
Kulkija Robertin työ ei kuitenKa^
oUut mennyt hukkaan, se jai
monien hänen ystäviensä jälkeläisissä
ja hänen omissa jälkeläisissään.