1936-03-28-07 |
Previous | 7 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1936 LAUANTAINA MAALISKUUN 28 P:NÄ Sivuat
(Jatkoa) ,
Opettaja Lehdon huomautukseen^ei
hän kuitenkaan osannut mitään vastata,
mutta sitä selvemmin hän tuna^
ettei ainakaan hän tulisi yhtään yötä
yöpymään tässä talossa. Siitä hän
heti huomauttikin Töivollej saatuaan
siihen tilaisuuden iltapäivällä työnsä
lomassa. Toiva lupasi puhua siitä
opettaja Lehdolle^ tietenkin mainitsematta
todellista syytä. Hän saikin
sen aikaan, että heti valmistettiin
Ellille yksi huone koulurakennuksessa,
heidän työhuoneensa vieressä:
Toivollekin oli asian tällä tavalla järjestäminen
mieleen, sillä häneltäkään
ei ollut jäänyt huomaamatta sijaisopettajan
katse jai hän ymmärsi, että
Elli halusi karttaa häntä.
Mutta jos Elli uskoi tällä tavalla
vapautuvansa ahdistajastaan, siinä
hän surkeasti pettyi. Joka päivä saapui
se paholainen Heidän työhuoneeseensa
ja yritti'päästä kahdenkeskisen
puheen alkuun Ellin kanssa. E l lin
onnistui kuitenkin torjua yrityksen
hyvin nopeasti, silti millään tavalla
käyttäytymättä epäkohteliaasti.
Jo monet kerrat oli opettaja Viertola
pyytänyt Elliä käymään kanssaan
kaupungissa, missä he voisivat
mennä teatteriin tai eläviin kuviin.
Elli kuitenkin aina kieltäytyi, keksien
monenlaisia hyvin uskottavia syitä
kiehäytymisensä syyksi.
Ellin kiellot eivät kuitenkaan vaikuttaneet
tuohon mieheen masentavasti,
vaan alkoi hän käyttäytyä yhä
tunkeilevammin ja — kun ilta tuli
ja Elli oli huoneessaan yksin, otti
Viertola tavakseen käydä koululla
vielä illalla — koputtaa Ellin oveen
ja astua sisään kuin odotettukin vieras.
Kun tämä tapahtui ensimäisen
kerran, pelästyi Elli niin, että aikoi
sanoa hyvinkin jyrkkiä hanoja
siitä, miten hävyttömästi: joku vanha
sivistynyt koulun opettaja voi esiin^-
tyä nuorta tyttöä kohtaan. Hänen
sanansa jäivät kuitenkin; sanomatta,
sillä — varmaari jnies itsekin käsitti
jotain — anteeksi pyydellen painoi
mies oven kiinni ja lähti pois. Sellaisen
hädän tämä käynti toi kuitenkin
Ellille, että hän ei voinut olla
siitä Toivolle kertomatta ja pyytämättä
tätä muuttamaan myöskin koululle
asumaan. Se, että eräs puoli-kuuro
vanhapiika - t - vahtimestari oli
jossakin toisessa päässä rakennusta,
ei suinkaan rauhoittanut häntä, mutta
Toivossa oli hänen ainoa tukensa
ja turvansa täällä ollessaan. Olihan
Toivo hänelle kuin veli, lapsesta saakka
kun olivat yhdessä kasvaneet.
Niinipä muuttikin Toivo koululle asumaan
muutamaa päivää ennemmin
kuin määrä oli ollut.
Alussa tuntui Ellistä, että hän ei
voi millään tottua uuteen työhönsä.
Se oli niin outoa ja käsittämätöntä . . .
Hänen järkensä nimittäin sanoi vallan
toista kuin mitä hän oli pakoitet-tu
kirjoittamaan niille listoille, mitkä
hänen edessään olivat. Tähän saakka
oli hän vain kotona tehnyt kirjoitustöitä
eräälle metsänhoidon neuvojalle
ja piirrustellut karttoja. Tästä
työstä ei kuitenkaan ollut niin paljoa
tuloja, että' olisi sillä tuliut toimeen,
vaan täytyi ottaa jotakin jnuuta työtä
lisäksi. Kun häneUe sitten tarjottiin
tällaista hommaa, joka ei kuitenkaan
kestäisi kuin muutaman kuu-
KIRJ. M . L .
kauden, otti hän sen vastaan, koska,
siitä sai melko hyvän palkan. — E i kä
hänen silti tarvinnut jättää kokonaan
metsiään, joihin hän oli jo niin
tottunut. Pmta-alöjen mittaus, hakkuu
ja istutus, sekametsän perkaus,
oli alkanut häntä kovasti miellyttää.
Se oli samalla kuin kesken jääneen
koulun jatkamista, se oli myöskin
toisen paraan katsomista, yleishyör
dyllistä. Hän olikin tässä työssään
oppinut paljon hyvää, — saanut ihmistuntemusta
luonnon välityksellä.
Metsän hoidosta, ja siitä tavasta millä
luontoa käsiteltiin oli hän oppinut
määrittelemään kunkin metsänomistajan
tai metsänhoitajan luontaiset
heikkoudet tai vahvat puolet.
Heti kun uuden metsäalueen asiat
tulivat hänen käsiteltäväkseen, hän
ikäänkuin näki metsäalueen edessään.
Järkiperäisestä hakkuusta, vuosittaisista
perkauksista-^ym. sai hän uskon,
että hoitaja tiesi mikä oli oikein
ja hyödyllistä ja yritti oman
-hyötynsä huomioon ottaen olla riistämättä
metsää, mikä Ellin mielestä
olikin aivan oikein ja puolustettavaa.
— Mutta, nyt tässä hänen edessään
oli toisenlaiset kaavakkeet, mit-sä
jokainen talollinen sekä torppari
omantunnon tarkasti lupautui täyttämään
verolistassa tuloillensa ja
omaisuutensa arvolle varatut paikat
. . . Kuinka liikuttavaa olikaan selailla
niitä, aivan kuin olisi ollut ryöstö-retkellä,
eikä suinkaan rauhallisena
istunut tässä pöytänsä ääressä ja vain
• pelkillä, jäykillä numeroilla, tehnyt
siirtoja elämästä ja kuolemasta.
Ensi päivänä oli hän hieman jäykempi.
Asiaan kuuluvalla kunnioituksella
ja kohteliaisuudella oli hän
noussut aina tuoliltaan, milloin opettaja
Lehto suvaitsi saapua työpaikalle,
— myöhemmin aamupäivällä. Outona
työssään oli hän joskus ensi päivinä
mennyt hänen luokseen kaavak-keineen
kyselemään, että miten nyt
taas tällaisessa ja^tällaisessa tapauksessa
tulee menetellä. Toisinaan hän
tunsi epävarmuutta jonkun numeron
suhteen, eikä uskaltanut lyödä omaa
viimeistä leimaansa paperiin. Opettaja
tarkastettuaan sen jälteen, joko
nyökäytti päätään hyväksjmiisen
merkiksi tai halveksivasti olkapäitään
kohauttamalla huomautti: — Oo',
kaikki eivät suinkaan puhu näissä papereissa
omantuntonsa mukaan, mutta
meille ei sovi eikä kuulu niiden
seikkojerrjärkeileminen, me vain merkitsemme
omat numeromme ja sillä
hyvä;— ojentaen sitten Ellille takaisia
-paperin . — Uskaltamatta -ässfiasc
pää vastustaa, kirjoitti hän numerot
listan mukaan, joka oli hänen edessään
jäämistä hän katsoi kunkin omaisuuden
arvon. Toisinaan pääsi huokaus
hänen rinnastaan •— hän näki
edessään jokaisen' kaavakkeen omistajan
— /
[JatkuuJ
3 aston voittajat
K. SALO, Sudbury ! 53 tilausta
y. MUSTAJÄRVI, Kirkland Lake .: 45 „
ELLI KOSKL SO. PORCUPINE 45 „
J. .LEHTO, Timmins ... ... ... .. 41 „
Er FRANTSI, Timmins 22
KIRJAT SAA VALIKOIDA' VAPAUDEN KIRJALUSUUSLUETr
TELOSTA KAUNOKIRJALLISUUTTA KÄSITTÄVIEN KIRJOJEN
JOUKOSTA.
LIEKKI
Kesä tekee taas tuloaan vinftalh
vauJidilla, mrkäU Umoista %wi juuri
tällä kertaa päätellä Ja mikäli tämä
keskiOtttariö on kysymyksessä, Mo-nclla
paikkakunnalla Canadassa saat'
taakin jo olla niin lämmintä kun
huonosti lämmitetyssä saumssa ja
taas toisilla kolkilla kylmää kuin
mustien h .'.ssä.
Soisimme y että kesä joutuisi f ettd
takatalvea tulisi, sillä olisiftan se kesä
kaiktn tavoin helpottava^
Europaa ja samalla myöskin kokq
maailmaa uJtkaa taas hyvin läheisesti
— aivan hiuskarvan varassa — kau*
hein takatalvi niitä saattaa ajatella,
sota. Hitlerin viimeiset toimenpiteet
tähtäävät siiheny samoin kuin ne ovat_
tähdänneet aina, mutta Reinin maan
miehitys on kysymyksen sodasta teh*
nyt aivan ajankohtaiseksi. Me emme
tietenkään halua sotaa, kauheaa ih^
misteurastustä ja siksi me yhdessä
kaikkien sodan vastustajien kanssa
teemmekin varmaan. kaikkemme sO'*
dan ehkäisemiseksi.
Kun ei kehoituksistamme ole otet*
^MiMflrJo, mikäli niiden Liekin tilquk?
sien hankinnassa parhaiden kunnos-^
tautuneiden nimien tiedoituksesta on
kysymys, niin jätämme enemmän
odottelemisen ja julkaisemme viiden
parhaan nimet nyt, niiden ilmoitusten,
mukaisesti jotka meille ovat saapu^
neet. Nämä viisi pääsevät sen kolmert^
dollarin kirjaston joka viidelle par hai'*
ten kunnostautuneelle on luvattu,
omistajiksi.
Jako tapahtuu Timminsin, Kirk-^
länd Laken ja Sudburyn kesken, ku*
ten toisessa paikassa lehteämme ole*
vasta ilmoituksesta näette^
Kiitämme taasen kaikesta siitä
avusta ja myötätunnosta mikä on
lukuisten ystävientme taholta tullut
Liekin osaksi jatkuvasti!
Älkää nyt sitten loukatko itseänne
kevät jäätiköissä l Toimittaja.
Kirj. NUORIN SISKO
(Kilpakirjoitus)
'ÄN oli kolmas köyhän maalais-
1 räätälin viidestä tytöstä. Olga kasvoi
kuten terve lapsi ainakin. Hän
oli iloinen ja hyvin kehittynyt aina 4
vuotiaaksi asti. Neljä vuotiaana Olga
sairastui kuumeeseen ja sen jälkeen
hän ei enää leikkinyt eikä iloinnut,
vaikka olikin jo näennäisesti
terve.
Äiti ihmetteli muutosta, joka tytössä
oli tapahtunut ja isä vei tytön
kirkonkylään lääkärin tarkastettavaksi,
mutta lääkäri vakuutti, että tytössä
ei ollut mitääh vikaa.
Näm jäi asia.sikseen joksikin aikaa,
mutta äidin tarkka silmä havaitsi, että
tyttö el ollut terve. Jo vuoden kuluttua
alettiin huomata, että Olgalle
kasvoi kyttyrä selkään. Tyttö vietiin
Helsinkiin tutkittavaksi ja sinne hän
jäi^ vuodeksi, maaten kipsattuna sairaalassa,
joka suinkaan ei ollut hauskaa
Olgalle enempää kuin kotiväelle-"
kään.
Isä teki kovasU työtä, mutta sittenkään
eivät rahat riittäneet sai-raalakuluihin,
joten tyttö tuotiin kotiin
kesken parantumisen. Vaikka äiti
koetti lipitaa häntä kotona parhaansa
mukaan, jäi Olga keskenkasvuiseksi
koko ijäkseen.
Kun Olga täytti 10 vuotta kuoli
isä. Sairautensa aikana siiri hän kovin
lastensa ja vaimonsa kohtaloa.
Usein hän sanoi: "Voi jos saisin nuo
kaksi mukaani hautaan" Hän tarkoitti
Olgaa ja sekä nuorinta 3 vuotiasta.
. . Lääkärit eivät onnistuneet
pelastamaan isää elämälle.
Olga jäi elämään sisarusparven
kanssa. Äiti sai nyt raataa isänkin
edestä. Hän oli isältä oppinut räätälin
ammatin jossain määrin, kyeten
tekemään työvaatteita ym.
Koulussa tunsi Olga usein kärsivänsä,
kun näki toisten ikäistensä iloisena
telmiväUj johon telmimiseen hän
, ei tuntenut minkäänlaista halua.
Sitä mukaa kuin tytöt pääsivät
kansakoulustäj piti heidän heti lähteä
MARION DAVIES
Tunnettu elokuvanäyttelijä
' n imiMM IIII • •iiiiii • • i i w i n i i i iw •
maailmalle. Äiti olisi tahtonut pitää.
Olgan-luonaan, mutta hänkin tahtoi
lähteä siipiänsä koettelemaan, sillä
hän tunsi kuinka paljon äiti oli jo hänen
tähtensä uhrannut.
Kun sitten nuorin t3rtöistä oli vai*
mis lähtemään^ maailmalle, lähti
nqröskin Olga hänen kanssaan. Yhdessä
he eräahär talvisena päivänä läh*.
tivät hiihtäniään 40 kilometrin pääs-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 28, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-03-28 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360328 |
Description
| Title | 1936-03-28-07 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | 1936 LAUANTAINA MAALISKUUN 28 P:NÄ Sivuat (Jatkoa) , Opettaja Lehdon huomautukseen^ei hän kuitenkaan osannut mitään vastata, mutta sitä selvemmin hän tuna^ ettei ainakaan hän tulisi yhtään yötä yöpymään tässä talossa. Siitä hän heti huomauttikin Töivollej saatuaan siihen tilaisuuden iltapäivällä työnsä lomassa. Toiva lupasi puhua siitä opettaja Lehdolle^ tietenkin mainitsematta todellista syytä. Hän saikin sen aikaan, että heti valmistettiin Ellille yksi huone koulurakennuksessa, heidän työhuoneensa vieressä: Toivollekin oli asian tällä tavalla järjestäminen mieleen, sillä häneltäkään ei ollut jäänyt huomaamatta sijaisopettajan katse jai hän ymmärsi, että Elli halusi karttaa häntä. Mutta jos Elli uskoi tällä tavalla vapautuvansa ahdistajastaan, siinä hän surkeasti pettyi. Joka päivä saapui se paholainen Heidän työhuoneeseensa ja yritti'päästä kahdenkeskisen puheen alkuun Ellin kanssa. E l lin onnistui kuitenkin torjua yrityksen hyvin nopeasti, silti millään tavalla käyttäytymättä epäkohteliaasti. Jo monet kerrat oli opettaja Viertola pyytänyt Elliä käymään kanssaan kaupungissa, missä he voisivat mennä teatteriin tai eläviin kuviin. Elli kuitenkin aina kieltäytyi, keksien monenlaisia hyvin uskottavia syitä kiehäytymisensä syyksi. Ellin kiellot eivät kuitenkaan vaikuttaneet tuohon mieheen masentavasti, vaan alkoi hän käyttäytyä yhä tunkeilevammin ja — kun ilta tuli ja Elli oli huoneessaan yksin, otti Viertola tavakseen käydä koululla vielä illalla — koputtaa Ellin oveen ja astua sisään kuin odotettukin vieras. Kun tämä tapahtui ensimäisen kerran, pelästyi Elli niin, että aikoi sanoa hyvinkin jyrkkiä hanoja siitä, miten hävyttömästi: joku vanha sivistynyt koulun opettaja voi esiin^- tyä nuorta tyttöä kohtaan. Hänen sanansa jäivät kuitenkin; sanomatta, sillä — varmaari jnies itsekin käsitti jotain — anteeksi pyydellen painoi mies oven kiinni ja lähti pois. Sellaisen hädän tämä käynti toi kuitenkin Ellille, että hän ei voinut olla siitä Toivolle kertomatta ja pyytämättä tätä muuttamaan myöskin koululle asumaan. Se, että eräs puoli-kuuro vanhapiika - t - vahtimestari oli jossakin toisessa päässä rakennusta, ei suinkaan rauhoittanut häntä, mutta Toivossa oli hänen ainoa tukensa ja turvansa täällä ollessaan. Olihan Toivo hänelle kuin veli, lapsesta saakka kun olivat yhdessä kasvaneet. Niinipä muuttikin Toivo koululle asumaan muutamaa päivää ennemmin kuin määrä oli ollut. Alussa tuntui Ellistä, että hän ei voi millään tottua uuteen työhönsä. Se oli niin outoa ja käsittämätöntä . . . Hänen järkensä nimittäin sanoi vallan toista kuin mitä hän oli pakoitet-tu kirjoittamaan niille listoille, mitkä hänen edessään olivat. Tähän saakka oli hän vain kotona tehnyt kirjoitustöitä eräälle metsänhoidon neuvojalle ja piirrustellut karttoja. Tästä työstä ei kuitenkaan ollut niin paljoa tuloja, että' olisi sillä tuliut toimeen, vaan täytyi ottaa jotakin jnuuta työtä lisäksi. Kun häneUe sitten tarjottiin tällaista hommaa, joka ei kuitenkaan kestäisi kuin muutaman kuu- KIRJ. M . L . kauden, otti hän sen vastaan, koska, siitä sai melko hyvän palkan. — E i kä hänen silti tarvinnut jättää kokonaan metsiään, joihin hän oli jo niin tottunut. Pmta-alöjen mittaus, hakkuu ja istutus, sekametsän perkaus, oli alkanut häntä kovasti miellyttää. Se oli samalla kuin kesken jääneen koulun jatkamista, se oli myöskin toisen paraan katsomista, yleishyör dyllistä. Hän olikin tässä työssään oppinut paljon hyvää, — saanut ihmistuntemusta luonnon välityksellä. Metsän hoidosta, ja siitä tavasta millä luontoa käsiteltiin oli hän oppinut määrittelemään kunkin metsänomistajan tai metsänhoitajan luontaiset heikkoudet tai vahvat puolet. Heti kun uuden metsäalueen asiat tulivat hänen käsiteltäväkseen, hän ikäänkuin näki metsäalueen edessään. Järkiperäisestä hakkuusta, vuosittaisista perkauksista-^ym. sai hän uskon, että hoitaja tiesi mikä oli oikein ja hyödyllistä ja yritti oman -hyötynsä huomioon ottaen olla riistämättä metsää, mikä Ellin mielestä olikin aivan oikein ja puolustettavaa. — Mutta, nyt tässä hänen edessään oli toisenlaiset kaavakkeet, mit-sä jokainen talollinen sekä torppari omantunnon tarkasti lupautui täyttämään verolistassa tuloillensa ja omaisuutensa arvolle varatut paikat . . . Kuinka liikuttavaa olikaan selailla niitä, aivan kuin olisi ollut ryöstö-retkellä, eikä suinkaan rauhallisena istunut tässä pöytänsä ääressä ja vain • pelkillä, jäykillä numeroilla, tehnyt siirtoja elämästä ja kuolemasta. Ensi päivänä oli hän hieman jäykempi. Asiaan kuuluvalla kunnioituksella ja kohteliaisuudella oli hän noussut aina tuoliltaan, milloin opettaja Lehto suvaitsi saapua työpaikalle, — myöhemmin aamupäivällä. Outona työssään oli hän joskus ensi päivinä mennyt hänen luokseen kaavak-keineen kyselemään, että miten nyt taas tällaisessa ja^tällaisessa tapauksessa tulee menetellä. Toisinaan hän tunsi epävarmuutta jonkun numeron suhteen, eikä uskaltanut lyödä omaa viimeistä leimaansa paperiin. Opettaja tarkastettuaan sen jälteen, joko nyökäytti päätään hyväksjmiisen merkiksi tai halveksivasti olkapäitään kohauttamalla huomautti: — Oo', kaikki eivät suinkaan puhu näissä papereissa omantuntonsa mukaan, mutta meille ei sovi eikä kuulu niiden seikkojerrjärkeileminen, me vain merkitsemme omat numeromme ja sillä hyvä;— ojentaen sitten Ellille takaisia -paperin . — Uskaltamatta -ässfiasc pää vastustaa, kirjoitti hän numerot listan mukaan, joka oli hänen edessään jäämistä hän katsoi kunkin omaisuuden arvon. Toisinaan pääsi huokaus hänen rinnastaan •— hän näki edessään jokaisen' kaavakkeen omistajan — / [JatkuuJ 3 aston voittajat K. SALO, Sudbury ! 53 tilausta y. MUSTAJÄRVI, Kirkland Lake .: 45 „ ELLI KOSKL SO. PORCUPINE 45 „ J. .LEHTO, Timmins ... ... ... .. 41 „ Er FRANTSI, Timmins 22 KIRJAT SAA VALIKOIDA' VAPAUDEN KIRJALUSUUSLUETr TELOSTA KAUNOKIRJALLISUUTTA KÄSITTÄVIEN KIRJOJEN JOUKOSTA. LIEKKI Kesä tekee taas tuloaan vinftalh vauJidilla, mrkäU Umoista %wi juuri tällä kertaa päätellä Ja mikäli tämä keskiOtttariö on kysymyksessä, Mo-nclla paikkakunnalla Canadassa saat' taakin jo olla niin lämmintä kun huonosti lämmitetyssä saumssa ja taas toisilla kolkilla kylmää kuin mustien h .'.ssä. Soisimme y että kesä joutuisi f ettd takatalvea tulisi, sillä olisiftan se kesä kaiktn tavoin helpottava^ Europaa ja samalla myöskin kokq maailmaa uJtkaa taas hyvin läheisesti — aivan hiuskarvan varassa — kau* hein takatalvi niitä saattaa ajatella, sota. Hitlerin viimeiset toimenpiteet tähtäävät siiheny samoin kuin ne ovat_ tähdänneet aina, mutta Reinin maan miehitys on kysymyksen sodasta teh* nyt aivan ajankohtaiseksi. Me emme tietenkään halua sotaa, kauheaa ih^ misteurastustä ja siksi me yhdessä kaikkien sodan vastustajien kanssa teemmekin varmaan. kaikkemme sO'* dan ehkäisemiseksi. Kun ei kehoituksistamme ole otet* ^MiMflrJo, mikäli niiden Liekin tilquk? sien hankinnassa parhaiden kunnos-^ tautuneiden nimien tiedoituksesta on kysymys, niin jätämme enemmän odottelemisen ja julkaisemme viiden parhaan nimet nyt, niiden ilmoitusten, mukaisesti jotka meille ovat saapu^ neet. Nämä viisi pääsevät sen kolmert^ dollarin kirjaston joka viidelle par hai'* ten kunnostautuneelle on luvattu, omistajiksi. Jako tapahtuu Timminsin, Kirk-^ länd Laken ja Sudburyn kesken, ku* ten toisessa paikassa lehteämme ole* vasta ilmoituksesta näette^ Kiitämme taasen kaikesta siitä avusta ja myötätunnosta mikä on lukuisten ystävientme taholta tullut Liekin osaksi jatkuvasti! Älkää nyt sitten loukatko itseänne kevät jäätiköissä l Toimittaja. Kirj. NUORIN SISKO (Kilpakirjoitus) 'ÄN oli kolmas köyhän maalais- 1 räätälin viidestä tytöstä. Olga kasvoi kuten terve lapsi ainakin. Hän oli iloinen ja hyvin kehittynyt aina 4 vuotiaaksi asti. Neljä vuotiaana Olga sairastui kuumeeseen ja sen jälkeen hän ei enää leikkinyt eikä iloinnut, vaikka olikin jo näennäisesti terve. Äiti ihmetteli muutosta, joka tytössä oli tapahtunut ja isä vei tytön kirkonkylään lääkärin tarkastettavaksi, mutta lääkäri vakuutti, että tytössä ei ollut mitääh vikaa. Näm jäi asia.sikseen joksikin aikaa, mutta äidin tarkka silmä havaitsi, että tyttö el ollut terve. Jo vuoden kuluttua alettiin huomata, että Olgalle kasvoi kyttyrä selkään. Tyttö vietiin Helsinkiin tutkittavaksi ja sinne hän jäi^ vuodeksi, maaten kipsattuna sairaalassa, joka suinkaan ei ollut hauskaa Olgalle enempää kuin kotiväelle-" kään. Isä teki kovasU työtä, mutta sittenkään eivät rahat riittäneet sai-raalakuluihin, joten tyttö tuotiin kotiin kesken parantumisen. Vaikka äiti koetti lipitaa häntä kotona parhaansa mukaan, jäi Olga keskenkasvuiseksi koko ijäkseen. Kun Olga täytti 10 vuotta kuoli isä. Sairautensa aikana siiri hän kovin lastensa ja vaimonsa kohtaloa. Usein hän sanoi: "Voi jos saisin nuo kaksi mukaani hautaan" Hän tarkoitti Olgaa ja sekä nuorinta 3 vuotiasta. . . Lääkärit eivät onnistuneet pelastamaan isää elämälle. Olga jäi elämään sisarusparven kanssa. Äiti sai nyt raataa isänkin edestä. Hän oli isältä oppinut räätälin ammatin jossain määrin, kyeten tekemään työvaatteita ym. Koulussa tunsi Olga usein kärsivänsä, kun näki toisten ikäistensä iloisena telmiväUj johon telmimiseen hän , ei tuntenut minkäänlaista halua. Sitä mukaa kuin tytöt pääsivät kansakoulustäj piti heidän heti lähteä MARION DAVIES Tunnettu elokuvanäyttelijä ' n imiMM IIII • •iiiiii • • i i w i n i i i iw • maailmalle. Äiti olisi tahtonut pitää. Olgan-luonaan, mutta hänkin tahtoi lähteä siipiänsä koettelemaan, sillä hän tunsi kuinka paljon äiti oli jo hänen tähtensä uhrannut. Kun sitten nuorin t3rtöistä oli vai* mis lähtemään^ maailmalle, lähti nqröskin Olga hänen kanssaan. Yhdessä he eräahär talvisena päivänä läh*. tivät hiihtäniään 40 kilometrin pääs- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-03-28-07
