Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 5, 1952

              Veikko Helasvuo:
Ud
"pHEUSSi:{ kuningas Fredrik Suuri
wr osasi A aitiomies- ja sotatoimiensa
ohella antaa :;-Troa myös tieteille ja tai­teille,
ja erityisesti oli musiikki hänen
sydäntään lähellä. Ja niin ihmeelliseltä
kuin saattaa tuntuakin, oli hän hankki­nut
itselleen pätevän taidon jopa sävel­tämisessäkin.
'Hänen mielisoittimensa
oli huilu ja sen käsittelj^sä kuningas
saavutti huomattavan kätevyyden.
Mutta kerrotaan, että kun hän esiintyi
ho\'issaan omia huilukonserttojaan soit­taen,
olivat kaikki aplodit kielletyt.
Muistitieto tietää myös mainita, että
oli julkinen salaisuus että kuningas soit­ti
hiukan epäpuhtaasti ja ainoa, joka
rohkeni hallitsijalle, tällaisista asioista,
huomauttaa, oli hänen hovisäveltäjänsä
Quantz. x
Sitten Fredrik Suuren päivien on hui­lu
menettänyt asemansa soolosoittime-na,
mutta sitä olennaisemmin se kuu­luu
orkesteriin sekä varsinaisena isona
huiluna, että terävä-äänisenä piccolona,
jonka kimeät sävelet huolimatta soitti­men
vaatimattomasta koosta piirtyvät
läpi pauhaavimmankin täyden orkes­terin.
(Nykyään huilua puhalletaan sen si­vussa
olevasta ääniaukosta (poikki^iui-lu),
kun aikaisemmin oli käytännössä
päästä puhallettava nokkahuilu. Vii­me
aikoinahan tätä soitintyyyppiä on
jälleen ruvettu harrastamaan helppo­käyttöisenä
kotisoittimena.
Huilussa ääöi syntyy siten että ääni-aukkoon
puhalleittaessa ilmavirta "tait­tuu"
aukon terävää reunaa vasten ja
läppien avulla säätämällä pitemmäksi
tai lyhemmäksi muodostuva ilmapatsas
värähdellessääa aiheuttaa äänen. Kah­dessa
muussa puupuhaltimessa, klari­netissa
ja oboessa, sekä \iimeksimaini-tun
lähiukuisessa fagotissa on äänen
muodostamistapa sensijaan periaatteel­lisesti
toinen kuin huilussa. tXiissä on
erityinen "lehti" tai '"kieli,"-klarinetissa
yksi, öboessa ja fagotissa kaksi, jotka
puhallettaessa joutuvat värähdysliik­keeseen,
äänen synnj^ttäen. Tämän
."lehden" valmistaminen puusta tai ruo'-
osta dn tarkkaa, taitoa vaativa tehtävä,
ja esiröerkiksi ammattifagotisti vuolee
ja hioo sen huolellisesti miltei joka kon­serttia
varten erikseen.
Klarinetti on puupuhaltimista kaik­kein
suosituimpia, vaikka se on niistä
iältään nuorin: \'ästa 1700-lu\iin loppu­vuosina
se vakimtui esim. sinfoniaor­kesteriin.
Suomessakin tämä soitin, sa­ma
instrumentti kuin kansanpeliman­nien,
kuten Seitsemästä veljeksestä tu­tun
-Kissalan Aapelin "klaneetti," tuli
yleiseksi sangen pian. Ensimmäinen
suomalainen kansainvälistä arvonantoa
nauttiva muusildco, ainakin *"Oi ter\-e
Pohjola" laulustaan vieläkin jokaisen
kansakoululapsenkin tuntema säveltäjä
Bernhard 'Henrik Crusell oli alkuaan
klarinetinsoittaja. Suomen linnan, sil­loisen
Viaporin varuskunnan soittokun­nan
soitto-oppilaana aloittanut mies.
Hänen elämäkertansa kuvaaja mainit­see,
että ollessaan nuorena muusikkona
Berliinissä opiskelemassa Crusellilta
loppuivat rahat kesken opintokauden.
Mutta nuoren miehen sisu ei antanut
periksi: olisi ollut sääli palata kotiin,
oli vielä niin paljon opittavaa. Ja­niinpa
hän keksi rohkean tuuman, piti
oman konsertin tuossa kuulussa musiik­kikaupungissa
ja menestyi niin hyvin,
että sai siten hankituksi tarpeelliset va­rat
jatkaakseen opintojaan vielä usealla
viikolla. Tuskinpa monikaan Crusellin
seuraajista on tällaiseen pystynyt!
. !Klarinetti on, kuten sanottu, nuorin
nykyisen orkesterin vakinaiseen miehi-tj^
kseen kuuluvista puupuhaltimista.
Kolmas perussoitin orkesterin puupu-hallinkaartissa,
oboe, sen sijaan on niis­tä
ehkä kaikkein vanhin. - Sen alku­muotoja
tavataan jo luonnonkansojen
erilaisissa ruokopilleissä, ja esim. van­hojen
kreikkalaisten aulos oli odotetta­vasti
juuri oboen sukuinen soitin.
Oboen ääni on h>vin karakteristinen,
ympäristöstään selvästi eroittuva soin­niltaan
nasaali. Säveltäjät käyttävät
sitä mielellään e/im. lyyrillisten pasto-raalitunnelmien
ilmentämiseen tai herk­kään,
naivin sävyiseen melodiikkaan.
Klarinettia hiukan suurempi ja mata-laäänisempi
bassoklarinetti ja sitä oboe-ryhmässä
vastaava englannintorvi vie-
Margot ja Bob Christi(i Torontosta on Canadan radion kum­mallisin
aviopari. He ovat kumpikin esiintyneet lukuisissa
radionäytelmism — mutta eivät koskaan yhdessä. Margot
esiintyy mm. koulukuvassa ''Jake andtheKid" ja Bob "Cuckoo
Clock Housc'*-ohjelmassa. Monasti menee viikkokin, ettei avio­parilla
ole aikaa olla toistensa seurassa muuta kuin studiossa
toistensa ohi kulkiessaan sanoa hätäisesti "haloota". Heidän
elämänsä on siis hyvin työntäyteistä.
sinfonia kuului heidän omana aikanaan.
— ainakin mitä tulee puupuhaltimien
sointiväriin — suunnilleen samalta kuia
vielä nykyäänkin.
tinten bassosoittimiin. Niitä ovat fa­gotti
ja sen "iso-veli" kontrafagotti. Jos
fagotti vastaa puupuhällinteri joukossa
jousiryhmän selloa, on kontrafagotti
rinnastettavissa kontrabassoon. Fago­tin
ja kontrafagotin hiukan orhituinen
ja "sekavan" näköinen ulkomuoto joh­tuu
siitä, että niiden useita metr»jä pit­kä
putki (kontrafagötissa. jopa yli 6
m.) on taivutettu monelle mutkalle, jol­loin
se vie vähemmän tilaa (itäliankie- ' Vuonna 1851 sai amerikkalainen me-lensana
fagotto merkitsee alkuaan ri- kaanikko Isaac Merritt Singer patentin
Ompelukone
•vuotias
Canadan Yleisradion laulajatar Terry Dale ei pelkää joulupukkia
— vaikka niitä on kaksikin, eivätkä oikein erikoisen herttaisen
näköisiäkään. Vasemmalla on radiokomcdisti Johnny Wayne ja
oikealla Frank Shuster, jotka esiintyvät Canadan yleisradiossa
torstai-iltaisin kello 9.30 "The Wayne and Shuster Show"-ohjelmassa
sukimppua).
'Puupuhaltimien yhteydessä on vih­doin
mainittava muuan metalista val­mistettu,
mutta rakenteeltaan ja soitto­tavaltaan
puupuhaltimia, lähinnä klari­nettia
muistuttava soitin. Sen keksi
1800-luvun puolivälissä belgialainen
soitinseppä ja muusikko Adolphe Sax,
josta sen nimi saksofoni. Saxin instru­mentti
herätti heti markkinoille ilmes­tyttyään
vilka3tj|^ljJpf<Kr?ftS^ntoa ja mo­net
ranskalaiset säveltäjät, kuten Bizet,
Thomas ja Massenet, käyttivät sitä pian
teoksissaan. Myös Debussy on kirjoit­tanut
saksofonille. Sax itse toimi Pa­riisin
konservatoriossa uuden instru­menttinsa
soiton opettajana. Kuiten-vät
meidät sitten varsinaisiin puupuhal- ka^n ei saksofoni pystynyt sinfoniaor­kesterissa
vakiinnuttamaan asemaansa,
vaan sen käyttö taidemusiikissa on, ai­nakin
toistaiseksi, rajoittunut melko vä­hiin.
'Sen sijaan tietää jokainen, kuinka
keskeinen sija on säksaforiilla nyk3'ai-kaisön
tanssimusiikin, jazzin yhte3'des-sä.
Tuskin voimme kuvitella kunnon
jazzbändiä ilman kiiltäväkylkistä, hiu­kan
naukuvaäänistä. "mutta melodia-soittimena
kantavalinjaista saksofonia.
Jos minkä, niin juuri puupuhalti­mien
alalla vallitsi aikaisempina vuosi­satoina
suuri kirjavuus. Samaa soitin-ty\^
pppiä rakennettiin mitä erilaisimpia
variantteja, ja esim. oboen' kaltaisia,
eri kokoisia puhaltimia tunnetaan "kes­kiajan
ja uudenajan taiteesta kymmen­kunta.
Sittemmin vakiintuivat ny^
kyiset tyvpit ihmeen muuttumatto­miksi
ja viimeisten sadanviidenkymme-nen
vuoden kuluessa ei niihin ole tehty
juuri mitään olennaisia uudistuksia.
\'oimme hyvinkin uskoa, että jokin
Haydnin, ;3Io2artin tai Beethovenin
!
Nyt ei tarvis pappienkaan odotella aikaa,
ett* ylösnousun pasuuna se joskus täällä raikaa^
viisauden napamiehet siihen keinon keksi,
ke ctomilla. herättelee edesmennehetkin.
Fnncn vanhaan helvettikin puilla rdmmitcttiin,
kölit, Öljyt käytettiin ja viimein sähköistcttiin.
Nyi on sitten joutunehet herrat pirut pulaan,
jos atomia he käyttävät, niin helvettikin sulaa.
valmistamalleen uudentyyppiselle om-peliikoneelle.
Singer oli köyhän sak­salaisen
siirtolaisperheen poika. Hä­nellä
oli vain 40 dollarin alkupääoma
aloittaessaan V. 1850 ja tämäkin sum­ma
oli lainarahaa. Aluksi hän ei saa­nut
konettaan toinn'maan kokeillessaan
Bostonissa, mutta äkkäsi sitten erään
pienen yksityiskohdan, joka oli ollut
virheellinen, korjasi sen ja kone kävi.
Nyt pyörivät Singer-koneet kaikkial­la
maapallolla. Yhtiö painattaa käyttö­ohjeita
54 eri kielellä ja monissa mais­sa
ei tunnetakaan mitään muita ompe­lukoneita
kuin Singerin koneita. Mai­nittakoon,
että Intian kansan johtaja
^Mahatma Gandhi opetteli neulomaan
Singerillä. Hän tuomitsi muuten koko
länsimaisen koneellistetun tekniikan,
mutta teki poikkeuksen ompelukoneen
suhteen, nimittäen sitä '^erääksi kaik­kein
hyödyllisimmäksi keksinnöksi, mi­tä
koskaan on tehty".
Ensimmäiset Singer-koneet olivat ras­kaita
ja kömpelöitä, mutta jo 1856 val­mistui
kotikäyttöön sopiva malli. Sen
hinta oli kuitenkin korkea, sillä se vaati
keskikokoisen perheen vuotuisista tu­loista
neljäsosan. Mutta sitten yhtiö
keksi vähittäismaksujärjestelmän, vaa­tien
vain 5- dollaria käteisrahaa konetta
ostettaessa ja sitten 3 dollaria kijny.k'^u-dessa.
Ensimmäisten Singerin edustajien oli
oltava tuhattaitureita,. mekaanikkoja,
ompeluasiaintuntijoita ja — onnenon­kijoita.
Muuan alkuaikojen edustaja
on kertonut, että kun hän lähti ensim­mäiselle
myyntimatkalleen, taputti
Isaac Sin^r häntä olalle ja lupasi lä­hettää
niin monta ompelukonetta kuin
hän halusi, mutta ei senttiäkään rahaa.
Sähkön ja muiden teknillisten edis­tysaskelten
ansiosta on ompelukoneiden
iiopeus suuresti muuttunut. Tavallinen
•^^perheompelukone pystyy 1,^00 piston
minuuttinopeuteen, mutta monet teh-
Lauantaixia; iamxnikuun 5 päivänä, 1952 Siw 3