Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 15, 1944

              J \ kurannut kimalJtelevana kerto-jnuisena
ihmisfcmmaa historiaa, jota
luulot ja ennalckoluulot ohjaavat.
Xe ovat seuranneet iihinisen vael­lusta
myytteinä ja sym^oc^jna, hy­vinä
kivinä ja p^ojjia ki^^^ Ne
ovat tuoneet parannuäta j[a luj^jitan
liittoja, murskanneet kohtioita ja
rakentaneet; qnnjea^
leet salaperäistä ja ak^^
niisten kohtaloissa, aiyah miijkuin
luulot ja ermakkoliiulo^
Rubiini tunnett^in^jjo yan^
la avuliaana talismaninar Se suojeli
kantajaansa rutolta ja mytkyiim^^^^j^
karkoitti paHat ajatukset, punaisilla
säteillään. Keskiaikaiset kii-jailijat
havaitsiva.t tämäii hurmaavan korun­din
menettävän suojeley%sa t
puuskassaan j,oj)a loistonsa jg, värin­sä,
niin pian kum- todellinen va^^
vainoaa.
Amerikassa on tehty pitkiä tilas­toja
sen perhfiorinea siiuDJelevista
avuista. Eräsk-iin rouva, joka oli va­jonnut
syväile^iapaattisuuden: pk)hja-mutiin,
muuttui kohta ruhiiniä saa­tuaan
ja löys^ hfitrl e l ä i i ^
'leen. ' .
Safiirift on hajVaittju myös kan^taivan
harvinaisia lääkei^feliej^lW!§iä^^^ avuj^, sa-pisissai
kk^issgäi^ et a|rtoaMa^
^antamalla yaa.t;ÄHa^ yainj.pj^a, vaan
50P3, sydämen p,ääJJe, a^setetl^iipa, kar-koittava
» kuumeen. Vieläpä tyreh-
, 4yttäyäji ye?t.a v^yp^ayan nen^j?, kun
lyyellä otsani kosk^ettaa.
Mopet, ku,uju^^ä1i ru,l?iiQJ.1i harjoit­tavat
maailman . kirjallisuudessa to­dellista.
ilotulJLtusta* vierivät ta­pani
tumasta tapahtjUfloaaÄ ja katunis-tavat
dynastiain aikakirjoja. Kum­mastelemme
ehkä, miksi ne vampitä-
\:ä.t pelkkää p^^aliia ösLailijoJMen kes­kellä,
lai^kaafli. osaJJj^tuma»ttai jia;Ion
lajinsa l3ä;w.is»S^tyttä,\d^
Mutt^ nft oya,^ki;i. ij^(?.iisypitieR p eW
^ineUej^ jpiiia jio:^lin pj^ö?^ pö».t(ttji-yat
i;u]biyweix xrnf^^--
]J^e pygit: k ö ^ ^ . l^jpto .seikkaili­joita
jaloy^aje^qt feps^.
kuuluisa
Tpunan k<?kQ«Qefl^ jpok^ ^V^t^ W
\mMm l?ig!^ri^
suuren Katariinan y^^ij^y^iib k^-
oiitotm^nr ^ a Ä ^ ^ y ^ tur-iP9liiiiÄ;-
Xlyä^S^:(j^5^^ :
si;j spi.niBUmye^B)^i^y^<e^^
'Mitä ppaaliin tulee, sitä pitäisi vain
sokeitteö: kant^. jpistcfia]^. eäpt^
sä on nimittäin käxnytitei*^tt%jalo^
opaalilla sajraysta ^ijipää hi^rpttaessa
Jumala on ajj.tanut näön jälleen. Mut­ta
älkööt hyyäiäi^öfeet sitä ehdpin
tahdoin käyt^gkö; Opaali on paha
kivi. Se tuo ponettpnaiiutta melkoi­sella
varmuudella. Mutta ihmiskun­nassa
on suuri prosentti sellaisia yksi- ..
löitä, jotka kiihkeästi ja itseään sur­kutellen
manaavat turmiota luokseen.
He ovat neurasteenikoita, itsensä
rääkkääj.iä, negatiivisia^ kyyn|köita ja
epähedelmällisiä sieluja,' jotka ny­kyajan
komplekseissaan ja elämäänsä
pahastuneina jarruttavat luonnollis­ta
kehitystä ja ilotöikseen syyttävät
ympäristöä.
Heille opaali on sopiva kivi, joka
kieltämättä on avuksi kaltevalla tiel-
\ Karneoli pn kummitellut ihmisen
Ajielessä tajismanina Muhammedin
päivistä meidän aikaamme.. Sen sa---
laiset voimat ovat suorastaan padot­tua
magiikkaa. Muhammettilaiset
ammentavat siitä uskoa kockeampiia
voimiin kantamalla sitä taikaesinee­nä
matkassaan) koska sellainen kivi
PU ti^pn utukaan svmi^n prpf^tan
PJ?jass^ sinettiäprmuksessa. Tagoren
tuUöffUjksista ön. käynyt ilmi, että
^arnepH tPi keskiajalla selvityksen
ju.ridisih^ i:iitakysymyksiin. Tämän
mid^^esti kaikkien nyjyr^^n hal-
Ijteijaiö ja s^urpoUtiiyjpj^n pitäi^^
kantaa sptmiessaan/karnepli.a. Mut­ta;
kiik^ fcietä3, elrfcäpä^ pnkin
tuli;ppa,ali^iYiIx taskussa.!
'Napoleon kantoi kameolia. Na­poleon
m kantoi samaa kiyeä, kivi
meni perinnöksi,Eugen Napoleonille,
joka kiven kerä häipyi zulujen maa­han.
Mutta sen jälkeen :Nrapoleonit-kin
loppuivat.
Onneksi turhamaiselle ja koriste-lunhaluiselle
ihmiskunnalle useimpien
kiyien maagillista väreilyä säätävät
hyvät haltiat. Niiden ansiolista on
Ipppumaton- Malakiitit suojelevat
lapsia; topaasit parantavat h^del-mättppiyyden:
ja auttavat lapsjen saa­misessa;
vieläpä korjaavat näöij,. jos
sa«9.yat; lojua yiinilasissa kolme päi-:
yää. He^kuyansiniiien lapis. liEUuli
varjdee - ihmistä njielankoplisuuden
ryn^täyksiltä; siksipä Hpllywpod, "yk­sinäisten
sydämien kaupuflikl" on
täyttä^t kultaJkaupppj,ensaj ikkunat
sofmujysilla, joissa, oii sjuiuria ja pieniä
lapistkiyiä, a.in,a^ sit^ mukaa, miten
keveä tai i:askas pstajaji, naelarikppli-ixen
nuelentUa on. Amjetistia, joka
parantaja .juoppoja,j mutta jolla on
yiim^eisen toivon väri,, kalifprnialai-nen
10^vuotias mumniokaan ei pane
sormeensa, hän on lännen tyttö, ja
hän ostaa turhoosikorun, kuten jo­kainen,
joka tahtoo varallisuutta ja
onnea, ja joka suinkin haluaa sor­meensa,
ranteeseensa tai korvaansa
—ei pelkkää korua, vaan kaikkia
ylimaällfeia voimia jakavan kiven.
On kuvaavaa, että iatiaanit ovat
aina kieltäneet kullan, joka on synti
ja metallina arvoton; että amerikka­laiset
tuhosivat intiaanit ja työnd-vät
heidän r^)peensä reservatioihin;
että amerikakiset oltuaa» tukehtu­maisillaan
kullan paljouteen ja alet­tuaan
pulakausien ja sodan uh­kan
loo^liisen sarjan, ovat vaUnneet
uskotuksi kivekseen ja talismanik-seen
hopeaan uppt-etuu tujjkppsin, m-tiaamen
pyhän jar ikiyanhau seuemo-niakprun.
Me ihmiset piemme vain kipinöitä,
jptka sytymme ja sammumme omien
vaivaisten ennakkpluulpjemme tui­kahduksissa,
ja palaamme sitten et­simään
turvaa sieltä, mitä enitei|
epäiliname ja minkä kohnesti kiel­simme.
* * -*
Timanttij jalokivien d^nopni^ on
usein pahan hengen riivaama. Täl­lainen
onnettomuuden kivi kantaa
pelkkää hävitystä mukanaan.
Kuuluisimpia pahoistäi. töistääu on
säteilevä ja kylmän ^riinen "Hppe"-
timantti, joka ei säästänyt ainoata­kaan
omistajaansa.
Tästä käy amerikalaisissa aikakit-joissakin
kertailtu seuraava tarina:
Hurmaava koru kiidätettiin Intias­ta
Ludvig XIV:nnen ^käsiin. Maria
Antoinette iski heti siihen silmänsä,
ja onnettomuudet alkoivatkin hänen
kohdallaan. Ranskan vallankumpuk-sessa
kivi hävisi, ilmaantuen vasta
tämän vuosisadan alussa erääseen ja-lokivikauppaan
Amsterdamissa, joka
magneetin tavoin vetää kauniita ja
kalliita kiviä puoleensa. 'Xäallä kivi
hiottiin uudelleen, jotta sen. tuntomer­kit;
peittyivät, mutta'heti työn val­mistuttua
jalpkivikauppias sai kuolet­tavan
luodin poikansa pyssystä.
Pian, ppika ip^etti pmatkin pMyänsä.
Tämän jälkeen kivi alkpi matkailla
Lpntopn ja Pariisin yälia va^ihtaen
kevytitdelisesti omistajia^ jptka tuli­vat
joko. hulluiksi tai kuplivat.
Eräänä iltana 1908 sen nähtiin lois­tavan
pariisilaiselta näyttämöltä,
kuuluisan diivan kantamana. Monet
jalökivikauppiaat tunsivat kiven he­ti,
ja tulivat levottomiksi. Muuan
rikas venäläinen aatelismies oli osta­nut
melodramaattisen korun sen si­nisten
kipinöitten takia» ja lainannut
kiven mainitulle diivalle yhdeksi i l ­laksi.
*
Äkkiä, kuului revolveria laukaus,
näyttelijätär vaipui verissään maa-
'han. Venäläinen oli itse. apipunut
ystävättärensä.
Salissa syntyi paniikki, päiyäldi-det
alkoivat kirjoittaa kumndtusjut-tuja-
hirveästä korusta^ Se oH noi­duttu^
Se kutsui kuolemaan^ Kah-den
päivän kiihittua m u i ^ t i l a am­puja
itse> ja kiyen myyjä bp^fci päi­vänsä,
INyt paha kivi etsi itsepfee^ttujidön
puustaan kreikkalaisen jfdokivikai^
piaan mupdpssa; mutta tämä myi sen
hirveällä kiireel^ A b ^ l HamiM-miseUe
^ulttaan^le. Muutainan tw^«
nin kuluttua kauppias kuoli pei^di*
neen tapaturmaisesti. • • •'^
'Nyt jp amerikkalaisetkin, imidsiui«
vat, syyttäen vanhaa maailmg^a^ k^iim-mittelusta.
Kivi joutui^ kuuluisan s^-
nprnalehtippmpn, ^acLeatun haltuuHi
tämän maksaessa siitä suuren sum-r^
an. Mtitta hän teki, sppimuksen,
jonka mukaan kiven saisi vaihtaa,
mikäli joku hänen perheestään tai
palveluskunnastaan menettäisi hen­kensä
vuoden sisällä. Kaksi palveli­jaa
kuoli muutaman kuukauden ku-luttua^
ja MacLeanin poika, joka
Amerikan poliisitilastojen mukaan oli
maan huolellisemmin vartioitu lapsi,
menetti henkensä auton alla. Seura­si
pitkäaiakainen oikeudenkäynti, jos­sa
samalla ilmeni moraalisen sodan
alkaminen timanttia vastaan.
Silloin tapahtui ihme. Timantti
meni erään uuden ostajan seurassa
Lusitaniaan, joka matkustajineen päi­vineen
vajosi meren pohjaan.
Voimme lisätä, että olipa se oijni,
^muuten tuon murhahimoisgn kiven
tarina ei olisi vielä päättynyt. —• A,
Hinen.
ItaMan fasistiiiallllf^-
sen tiirmeltuneisuu9
on ollut paljpn suurempi kuii^i antifa-sistit
pyat psanneet kuvitellakaan.
Tästä on epäilemättä myös pää,a^iassa
johtunut Italian huono spdai^äynti,
joka tuli yhä ilmeisemmäksi sitä mu­kaa
kuin sota kehittyi. Täydelliset
tiedot tästä alkavat n^t tuUa ilmi,
sillä useat fasistit mielellään kertovat
tästä turmeluk;sesta.
Kaikesta päättäen Italia^ yhtyi' so­taan
epäorganispid,ull^, ja huonosti
aseistetutta, armeijalla. Sillä ei ollut
<'a,OQ0,.O0a pistijpsä,", josta Mu^plini
kerskui ja suurin osa sen aseistvkjses-ta
oli al^-acvoista, mikä jphtui lah-jptpisista
ja petkutuksesta. sotaiteoUi-sujiijdj^
sa.
Erä^. fe^sjtin. ti^ojjen mjjik4»n k»-
ko fasistinen laitos oli niin turmeltu­nut,
että itse Mussolinikin oli sen
uhri, ErääTritin kerran kun MUS3P%
ni oli tarkastamansa sotilaalHsia lesb
tökenttiä, kuljetettiitt le»tpJtoöeifea
toiselta kenttä toi^eXie, maalatti^
- - •
Eräs italialainen hrmari, tottunut sotaan ja sen momnamn ikävyyksiin kylmäverisesi t^-
taa härkäänsä kuolleen saksalaisen ruumiin ohi jarmmonsa. kulmauk^ssa. Crossetossa, mjaUeen,
palautuu elämä normaaliin sodan repimässä Italiassa.