Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1954

              » vielä?-'
n peloissaan ki""
\ \ oli vastaus.
^» mennen työlis.
>^teWa asia^.
»en. Hän aikoi
lapsille.
^autua" sanoi
^a- Odotan i5äntäi..
vapaataan, jol^ J
paisua.
Emäntä hätäili j,
«tsia, käräjiä, isäo.
mannankin ko;-assa
. sillä onhan mieij
ä vieressä penkifli
1^ ei oikein lujj^.
uskaa olassaan.
kotiin ja ajoijao.
'n, nostellen jauho.
-Jussi tuli ja \-ei
n reen paikoilleen, ]
taas j>Täsäkkejä
myllyyn vietäväksi 1
riisui turkkinsaj
fiän vilkaisi pen,
3 emäntään, joka
iä, odottaen kah.
ntä oudoksui ää*
•assa? Sinäkin sii.
ksi et ole halkoja
lä sallita laiskot-aroita
siinä on?"
seni", sanoi mies
rjäläisille — ulos,
i isäntä avaten
mutta ensin teh-ahvipannun
ja
puolelle, sillä
ansa. Isäntä sai
un olkapään ja
kamalan iskun
än edesvastuu-äällehyökkäyk-sännän
otsalle,
tn emäntää ja
i meteli. Kului
; että kahviku-iamassa
kuului
itkähdys. joka
iaan.
ma sentään!"
. siitä!"
tkun seasta,
•ro säikähtää.
Tämän toinen
masti nyrjäh-kantoi
emän-n
tuoda kyl-eseen
polveen
ä n sisu laski
a asioita. Tu­lla
haionhak-i
. Ei ei. se ei Äisi tapah- H E L V I L L E D. LANDON:
I
51.15.
ä l l ä . Jo-
CY
TARIO
- - | jc alentaisi mman JM
Ilotta alentua sovftiduoii
aa kanssa, se on i«3Ä
^ auaunkaltaiseMeoi rftkaaOe
'jlikä olisi paras?" kysyi isän­pä
di seuraava: hän paatti sopia
am meni tupaan, istui pöydäii
, ja mirfkoili ympäri suurta tupaa
1 varmuuteen, että tuvassa ei
«OMosit viedä emäonän käräjihi",
Useuteenkin!'
hfiiti, jos sovittaisiin ilman käräjiä?
l ä t ^ t s i , olen rangaissut vaimoani
ajosta häntä syytät, jotta eikö se
jgsinunkin puolestasi?"
{^K se riitä!"
*So, mitä sitten?'*
«Teidän on vietävä minun tohtorin'
[iastettavatsi ensin, että tiedän, mi-lonoikani
laita."
• «Toht... On sekin esitys. Tiedät­te
mitä maksaa käydä tohtorin luona?"
Tirtääkö isäntä, mitä minulle käteni
e, sillä minulla on iso perhe elä-
^..väna ja muutenkin . . . "
"«yo, Jos tuota kävisi tohtorissa",
t^teli isäntä väkinäisesti. "No, onko
tsiHä sdvä?"
«Ei vielä."
'•"Xo, mitä muuta vielä minusta tah-
" ' p U N N E N erään oikein halpa-mielisen
ihmisen — ilkeim-man
koko maailmassa"^ sanoi Sain
Cox.
bt?"
''Tahdon palkan työstäni, sillä japse-li
kulkevat kerjuulla."
"Eihän se minun syyni ole, jos maa
kerjäläisiä täynnä."
"Oli syy kenen tahansa, mutta minä
adin palkan työstäni."
'Ja paljonko se sitten olisi se palkka,
nuka?''
'Markka viisikymmentä penniä syli."
Sydämellinen sukulaisten
ja ystävien onnittelu
Vitho Roiniselle
syntymäpäivän johdosta.
Kun Vilho täyttää nyt
vuosia viisi ja nolla,
saa hän miehen kirjoissa olla.
Ali Roininen
AUi ja John Roininen.
iLockerby, Ont.
™ ja Leo Roininen,
eudbury, Ont.
Amo ja John Lahti
™ Ä laolahti
>WJa Isolahti
JJr. ja mrs. Javanainen
ja mrs. Pennanen
Au» Koskinen
irjyS"^ j' a •Y^Prj'"ö^ M jaä kEi r"o P™äiB*si"ne^n
S^^Henry ja Jorma
fr,?-ja W. Laine
gPl ja Matti Karjjila
JJ- Ja mrs. A . Pusa
Ur ft Jaakkola
Jf Jf Männistö
ja mrs. Tiira
fjf » mrs. Holt
Ja mrs. Wuori
K I I T O S
L ^ «»aruttte kanssani kittTuSin tata hauskaa ja muistori<
kiitokseni myä. monista
äjj^r^a lahioujU. kauniista kuUca-
^ ö»t*rio. l.kak«m 14 p. 1S64
"Kuinka voit niin sanoa?" kysyin
minä.
"No, hän on niin halpamielinen,
että pitää taskussaan nauhaan si­dottuna
viiden sentin rahaa, ja aina
kun joku kerjäläinen kiusaa häntä,
häniieti antaa tuo rahan, ja sitten
kun toinen kääntää selkänsä, hän
nykäisee nauhasta ja raha tulee hä­nelle
takaisin. Ja sama mies antaa
joka ilta lapsilleen kymmenen sent­tiä
kullekin, kun menevät levolle
ilman illallista, ja yöllä hän varas­taa
rahat lasten taskuista ja pieksää
heitä aamulla, «kun muka ovat hu­kanneet
rahansa."
"Jopa se on kelvotonta."
"Ja kun toissapäivänä olin hänen
luonaan päivällisellä, niin huoma­sin,
että palvelustyttö vihelteli koko
ajan ruokia kantaessaan, ja kun ky­syin
tuolta kitsaalta rahjukselta,
mikä sai tytön niin iloisesti viheltä­mään,
hän sanoi: 'Olen antanut hä­nelle
käskyn viheltää ,jotta hän ei
voi salavihkaa pistellä herkkupalo­ja
ruoka-astioista suuhunsa'."
*Ei tuo ole vielä mitään, sanoi Oli­ver
Wilcox. "Tässä kaupungissa­kin
tunnen halpamielisemmän mie­hen,
joka on niin kitsas, että lähet­tää
aina kuoret vanhoista, syödyistä
makkaroistaan teurastajalle uudes­taan
täytettäväksi."
"Se on vain säästäväisyyttä", sa­noi
John Witney, "eikä kitsautta.
Säästäväisyys iiginunkin saa seisot­tamaan
kelloni joka yöksi."
"Kuinka niin?"
"No, jotta eivät pyörät yöllä tur­haan
kuluisi."
"On sekin kitsastelemista", huo­mautti
Bill Wiggins, "mutta se ei
sentään ole halpamaista. Halpa­maiseksi
kutsuisin vanhaa Calkins-ukkoa,
joka käyttää niskassaan ole­vaa
sjrylää paidannappina ja mai­toa
kuoriessaan ensin kuorii sen
päältä päin ja sitten, kun ei ketään
ole katselemassa, kääntää maidon
nurin ja kuorii sen pohjalta."
"Ette vielä lainkaan näy aavista­van,
kuka on halpamielisin mies
tässä kaupungissa", sanoi vanha
Hank Allen, puraisten uuden mällin
suuhunsa. "Se on vanha lukkari
Crawford."
"Kuinka niin?" kysyi tusina ää­niä.
"No, voitte sanoa minua valehte­lijaksi,
mutta kuitenkin on se juh­lallinen
totuus, että hän eräänä päi­vänä
löysi vanhan tapinreijän ka-dulU
lähellä Cooperin tynnöriteh-dasta
ja otti sen mukaansa tehtaa­seen
pyytäen tehtailijaa hyväntah­toisesti
anta^naan hänelle reikään
sopivan tynnörin!"
Juhlallinen hiljaisuus laskeutui
isona, raskaana lohkareena huonee­seen.
Miehet katselivat epäröiden
toisiaan ja sitten yksi heistä rykäsi
ja lausui:
"Olipa se ahnas mies!"
"No", sanoi Bill Wiggins taasen,
"tiedän mina yhden vieläkin ah-naamman
ja oikein halpamielisen
kitupiikin, Tomkinsin, joka kuoli
viime vuonna. Kuolinpäivähään
sa.
Menet mahdottomiin palkkasi kans-
"Vähempään en tyydy."
Jatkuu.
Tästä tuli kaunis kuva, on aivan kuin "corvboy" Greg Sheepmay olisi asettunut
seisomaan käsillään. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin, vaan Greg putosi hevosen
selästä Melbournessa, Australiassa, eräässä näytöksessä. Näyttää siltä kuin
hevonenkin aikoisi tehdä saman tempun kuin selästään heittämSnsä ratsastaja.
hän ontui ja horjui parturitupaan
ajeltavaksi. Te — tahdotte — kym­menen
— senttiä — kun — ajatte
parran — elävältä — mieheltä?"
kysyi hän vaivaloisesti.
*Se on hintamme', vastasi parturi.
"Paljonko — tahdotte — kun —
ajelette — kuolleelta?' sopersi Tom-kins.
•Dollarin*, sanoi parturi, kum­mastellen
mitä hän tarkoitti.
* Sitte — ajelkaa — minulta —
pian', sanoi Tomkins, hermostu­neesti
silmäillen kelloa, jota lääkäri
K I I T O S
Lausmi kamieimmat kiitokseni teille, mr. ja mrs. Walter Enquist, mr. ja mrs
Bill Laitinen ja mrs. Elly Mäki, kaikesta siitä vaivasta mitä olette Joutuneet
tähteni tekemään minun sairauteni aikana.
, Myös kiitos kaikille, jotka muistivat minua korteilla ja kirjeillä Ja jotka
käivivät minua sairaalassa ollessani katsomassa ja sen jälkeenkin olette muista­neet
minua.
Olen taasen onnellinen päästessäni kotiin.
Teitä kaikkia kiitollisinmieUn muistaen,
Box 877, Salmon Ann
MARIE J . M A K I
British CeluiAia
PARHAAT ONNnTELUMME 50-VUOTIAALLE
HELMI MÄELLE
s ja rattoisaa elämän jatkoa Sinulle ainakin vielä toiset
50 vuotta toivottavat allamainitut ystävät: Elna Mäki
Jussi Mäki
Siiri Ja Svante Vartilla
Mandi Ja Niilo Kangas
Aune Ja Henry Jaskari
Saimi Ja Väinö Järvi
Fanny Ja L. Seppälä
Ida Hakala
Kii<kland Lake, Ontario
Helga Pietenen
Lempi Ja ViU Sihlman
Martha Ja Pranic IBc«es Tsf»e ia VIc. Riaberg
Aino Ja Helkki Pitkänen
Lempi Peltola
Elli <ia Lauri Ko«ki
EUa Ja Jack Aho
•Lokakun 13 p. 1954
K I I T O S
Sydämellinen kiitos siUe ystävÄjoukolle, Joka saapui yllättAen kotiimme
minun täyttäessäni puolivuocisataa, tuoden tulessanne kallisarvoisen lahian
kauniit kukkaset Ja herkullisen kabviUrjoUun.
Kiitos tämän tilaisuuden Järjestäjille. SiiriUe Ja Mandille sekä ahkeriUe
illan emännille SaimiUe, eUrille Ja. Mandille. Kiitos toverillialaU sanoista
Väinölle Ja Mandille yksin- Ja ytateisUuluista.
Kiitos niille Jotka ottivat osaa lahjaan, mutta eivät voineet saapua tähän
tilaisuuteen. *^ ^
Q^MävyytdeUft muistaen.
37 HoCaanas Ane.
HELMI MAKI
KtrhhiMd iMkjt, Ontario