1946-02-02-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 L A U A N T A I N A , H E L M I K U U N . 2 PÄIVÄNÄ 194:-;
{Canadcn suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
l*ublis>iing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
:Reglstered at the Post Office Dept<
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk .,...$2.00
6 kk. 1.10
3 Iclc* •••••••••••>• • ••••• «60
Yhdysvaltoibiit:
1' vk. . ' . . . . .V . v : . ' . . . . ; ; . V; $2.50
6 kk* ••••'•»••••-•••••••••«• ^
Suomeen Ja muualle ulkomaille:
1 vk. • ..$3,00
UekM Ififtiestyy jokaisen viikon lau«
«ntaina 12>sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
ILRiÖmTSfilNNAT: Yleinen Ilmoitushinta
40 senttiä palstatuumalta Ja
kertaltä. Alfh ihilölttlsMntä $1.00. Alin
maksu kuplinilMoitttksesta $2.00" ynnä
60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
k!rtos!äuse6lta. El-I&ötshlfiniat pysyvistä
Bmöitoksista. TUapälsllniolttaJlen bn
lähetettävä maksu, etukäteen. .
Efalkkl Ll^kmö tarkoltetrOt maksti-osoitulcseton
ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Efustantaja Ja painaja: Vapaus Pub-lishlri^.
.Oööipany Iin(ilted> J,ÖO-102 Elm
Street Wesi, iSUäbury; OniSärlö
" T?öllteltta7ä- Ä. PSTviö.'' - -
li^kkilÄ aijbtut kirjoitukset osoitettava:
mutta-
UEKKI
F.O. Box 69 Sudbury, Ont.
oimituksen kulmasta
Olemme juuri saaneet uuden jatkokertomuksen
"Pakovcdessä", jonka
on kirjoittanut lukijoillemme tuttu
nimimerkki Lastu, miftta hän toivoo'että
alkaisimme sen vasta kym-menvuotisnumerossa,
kifskä^ häneltä
ei ole siihen muuta kirjoitusta. Niin
ettu sitten, mutta ei sitä nyt enää
tarvitse kovin^^ kauan odottaa.
Raakaa on talvi näillä mäin nykyään,
parasta aikaa ttiin että tahtoo
naavian kieroon vääntää. Muitta
siitä huolimatta — talviurheilujen
reipas aika on käsillä. Emine
nyt ota asiaa puheeksi jtiurt kilpa-urheilun,
urheilukilpailujen karmalta,
vaan tervexden ja jyysiltisen kunnon
kannolta. Ei ole mitiian parempaa
kitin se, että lapset ja nuoriso
ovat aikalailla innostuneita ulkoil-maurheiluun
sekä kesällä että talvella,
jopa erityisesti talvella. Mutta
heillä pitää olla siihen välineitä,
suksia, keikkoja, luistimia. Ne- vanhemmat
ja huoltajat, jotka eivät
kiinnitj tähän seikkaan huomiota,
tekevät virheen. Ei ole mukava katsella
toisien hauskaa hilskettä —
hiihtoa, mäenlaskua ja luistelua —
kun ei ole itsellä niitä välineitä. Ja
mitäs urheilua se katseleminen onkaan.
Nololta se tuntuu, pois täytyy
pian mennä, johonkin syrjään
toljailemaan tai sisälle nuhjotteld-^
maan. Juuri rtäitä sisällä nuhjotte-leviä
ja sairaloisia ajatuksia hautovia
nuoria on aivän tiian paljon, ja
mahdollisesti juuri samasta syystä,
että. reipas ulkoilmaurheilu-^innostus
an sammunut välineitten puutteessa
aikana,' jolloin se olisi aivan luonnostaan
alkanut ja sitten jatkunut,
Hiljalleen veltostutaan eikä enää
viitsitäkään astua suksien tai luistimien
päälle ja mennä toisien mukana.
Me tanntsemmc reipasta, voipta-kasta
ja rohkeaa tmorisoa,. joka ei
turhia nuhjotteie eikä narise, joka
rohkenee astua mikin leikkiin, «tr-hm
tuiäe^ ja tuiskuun takansa, ja
joka rohkenee ottaa kcukki elämän^
taistelul vastaan ci karsijan, vaan
taitelijan ja voiltajan mi^elK.—AP.
MaihtaatoMn lukija enää muistaa
kliiif " Icerräii" keffötff," m r t e n-meidän
kävi eräänä syysyönä hyr-rytellessämme
kotia kohti. Olimme
olleet teatterissa katsomassa "Itaih-ta
Vihtoria" ja kotimatkalla rallattelin
heiltä opipirpa^i lau^lira, että " V oi
tätä,iiu11fja jn^aiteiaav ei öle iJaJkkaÄ
h a u i k e m p i a 4 ' ' j a " siliöitt Hsstiföit
innostui,, otti . sumuäsä h'arfi-aiJaske-leen,.
viedä^^ ry^i^iäi ^rti^äU l a ^ aitojen
kauas f ä^ädÄpelfolle'ja ^pji-säihJ^
tyi vasta • ojah^ partäaMs^ttMtettöaan;
jalkansa. ^|hÖff hukte l ö ^ ^
laulusta, , oija^fiikSp-iikn" P"*P^JV. ilv^^a
en ole s i t ä l G r y t ä t t y f v a r l ^ olön'^etsi^
nyt kaikki nättiä v u b ^ , ^ ^ •
Mutta*rtyt s^ttloij^Shll VÄöti tu"
li uudellöett käujÄittfeiiittiiiö'- j i minä
varustauduin' ^kb^Mä • eftifvenkkiia varmasti
nälMk^ni jä^ M n l M ^
ken. Ei'lca' nyt - oliMV vaälfaä hUi^Ata.
löytämääöi ojäafty kuw k6trmme; on
näinlcin lalifelfö' teatteria'^ ja' kixtt • liSsu
on jo montk yuOftfa pälveil'ut'jossakin
vierasta-herraav Niitty hssu' —
_ missähän niä!h*^äa^väeitaava'ö!hkV kultainen
IräSff rii'k5tW. MHeii'-o^emitte--
kaan kiiftämätt^täv Niin' nl^öAtä
vuotta km liim:^^^ m^itk selfer-sella
• u s k < Ä ^ Ö ^ % ' : - ^ Ä ' i ^ , ^ .
kenlaisteff - Tdyrs^eti ja'^mu*til^ieft;^ jk
me saatoiÄÄ' jättsi'• usk^iliäeö-'yaff-huksen
veftlöviepälsiiÄ käsiitfja^^^
tilalle u\xSw.'. i Jii^, ei-kyydfe^yt
lissu mejtä^-täJfö-^ kbtJmatkallaf vaa^^
tuo "sijafA^fii. - Sfe- mennä - nröyi^i
kuin taisteitihalttinett• härkä•hertellea
takakäpäKää» ntfe' etten-ehtinyt-lyhyellä
kötifnatkklM . aljiatellä. nmuta
kuin sen • terttfpuljä." j» jokä ^ het-ki o-dottaa
sen'' isk^evän?• sarvensa vastaan;
tulevan,atitöttk'uj>eeseeiBr. (Noh, eihän
sillä'sra^'iä'ole, vaan piiskee se
nupqkin.) Onneksi ei ketään puskenut,
mutta —tulkoon mutta toisen
k e r r a n — olen minä aika tökerö!
crMinä, joka olen joskus kuvitellut
olevani nero serkkupar\'eni >
keskellä. Miksi en ottanut kynää
ja paperia ja kir^joittanut heti pai- "
kan päällä muistiin jokaisen sanan
siitä laulusta. Kuulin sen niin mon^
ta kertaa, ja'taas kotimatkalla joku- ^
nen sivuh\ppy ja pelko pahemmasta
sekotti älykoppani niin, että yhtä
sanaa en löydä mistään, varkka olen
etsinyt nronta viikkoa. Alku on tal-pöissa
sana tai pari. Täytyy vielä
lellä ja loppu, mutta siitä välistä on
yrittää etsiä.
SIRPA-SERKKU.
"Sinä et näytä terveeltä, sinun on
mentävä lääkäriin", julisti perhe yksimielisesti.
"Enhän minä nyt . . . "
"Maah! Älä vastusta ylivaltaa,
mene kiltisti."
Ja eonenkuin ehdin oikein vastustaa,
istuin v^tapäätä lääkäriä, jolla
oli Icotkan nenä, haukan katse ja iso
vatsa, .
'"Mistä mädam on kipeä?"
Minä selitin. .
'•Kuinka vanha madam on?"
Punaistuin kainosti ja meinasin livauttaa
ikäni kymmentä vuotta nuo-
—remmaksi,». ..n^utta ..M'kellyin kotkan^
katseen" edessä ja sanoin sen oikein.
—: Katti . vieiköön, sanoa aatamille
ikänsä oi^kein!
"Weil, Weil!" Haukan katse silmäili
minua kuin mustalainen markkinoilla
k®nia. "Ottakaa-nyt näitä
tippoja kblmekertaa päivässä ja pan-foaä-
sinappi kääfe siihbn paikkaan
niistä kivistää;"
^'Eikö'tohtori tai-kästa minua?"
"WellV kokeillaan näitä tippoija ja
sina^ikääteitä ensinnä,, tulkaa uu-delleeni
ln<Ä^eni, %unv.trpat:iQvat loppuneet.
]VIädain;Qft^;ny.t:.minu;Me..'^^
kaa* kqlme;:döfläTia;">-;A.;.i
Kotona nautin, tippoja ja pefhe
pläästäPöi minua sinapilla^
Hm, köteen dollarin köekaniinni!
' '' HeVöstohit^bri ^ mokoma puoskari'',
totesi pethie jonkun ajan kuluttua
ja kiidätti pätkälle toisen tohitorin.
Se mies oli jo vähän toimeliaampi.
Kjbputti ja kuiinte'li', pudisti huolestuneena
päätään, antoi pillereitä ja
määräsi — sinappikääreitä. Poistui
neljää dollaria rik&äampana kuin
ttilTessään. Koekaniinin arvo kohosi
dollarilla ja terveys oli- nyt kahden
lääkäarin vartioitavana^
"HöHii-: oiet" kun-: tahlaat rahoja
tuolteiäiJie" lää!käreil'le~, menisit parempien
puheilFe", neuvoivat naapurit.
-
"Muttä'eikös ne die-hyviä? Niillä
on'pitkä-jono arvoikirjaimia^nimiensä
edeHä-', puolustin minä.
"'liissan häntiä! Mene sellaisten
puheille jotka tietävät jotakin ja o-saavat
antaa tepsivät lääkkeet."
Emilin, olisikohan viisasta ottaa
vielä kolmas medrsiini mies -henki-
^arfiooniy mutta meniff kuitenkin
naapurin neuvomaan paikkaan.
";Madan on hyvä ja istuu tähän.
Kas niim Nyt sitten juttelemme."
Tämä tohtori oli taas eri maata.
Ovelasti hän urkki tietoonsa nit^ikeiir
koko elämäkertani. Kun sain hetkeksi
hengähdysaikaä, kysäsin:
"Voiko tohtori sanoa mikä minua
vaivaa jä antaa parantavat lääkkeet?"
• ^
"Ma, ma, ei sentään niin joutuin
paranneta! Minä annan ensiksi kokeeksi
jotain lääkettä ja sitten teidän
on otettava aamulla ja illalla
sinappikylpyjä . . . "
Minä pakenin. En edes hyvästiä
sanonut enkä kysynyt mitä olen velkaa.
Ja mistä minä \'elkaa olfsin,
enhän saanut häneltä pillereitä enkä
tullut edes tietämään miten si--
napissa kylvetään.
Nykyään s i n a p i n näkeminea
saa minut huonolle tuulelle ja jos lukija
arvelee huonon tuuleni johtuvan
aiheettomasti, hän voi kokeilla sinap-pikääreitä
ja — no niin, sinappi-kylpyjen
tehokkuutta en tiedä minä-
ELISA,
Hiljaa — Armaham nukuu — Hi
jaa!
'y. Tyyunä,j suloisena lepiiäpl
hän kuin rauhaan päilssyt marttyyj
Päättänyt on pitkän, raskaan vaivar
nu k km nyt huolctonna aivan.
Hiljaa — Armaham nukuu —
jaa/
Vaikene, oi murjte vaikea!
Heltiy^ ai tiiska haikea!
H äirifäkv' k Mä rauhan voisin?
Takaisinko elon pauhuun soisin? .
Hiljaa — Armahhni nukuu — Hi-jaa!
.Mieltä riuduttava rakkaus,
rintaa kälvavainen kaipaus,
ikäväni, tuntehem kaikki ,
itsekkähäf. olkaa vaiti! !
Hiljaa Armalmip, jfuktiit
jaa!
Hi:,
j ja
N* .11
(Lausuttu tuliaiskekkereissä Gar-s
o n-i s s a 16 p. jouluktinta. Kir!
Maija Koski.)
Olet Eino tervetullut. kotia lähe-kolme
vuotta kestäneeltä matkaltait
merien tak^a. Olemme'surreet ja öi-tämme
valvoneet, että mikä tietäi
vaikka sotatantereella viimeuntansi-
Eino poikamme nukkuu.
bitittä tuli päivä, jolloin * tieto t i li
(sähkösanoma), että Eino. vieij.
elää ja kotia tulee. Riensimme vastaan
Sudburyn asemalle-, että mahtaako
siinä olla iperää.
Jiina ttrllä "porhalsi ja kaikin oliir*
me jännittyneet, että >tuoko tosiaa;.
Einon tiiö rautäihepo suuri. Jä toihan
se. Kun Eino junasta ulos astui,
niin tervehdyksiä voimakkaita'
hän ympärilljlän kuuli'.
.Viti, irön kyyneleet silmissään poikaansa
halasi, ja isän mielen myö-ilo
täytti, kun hänen toiveensa tc-teutui
ja Eino poikansa terveenä peilasi.'
Hysr.y-^tiin vi-liclkin Kinoa vasta;*
su oli, Olto, Eeli" ja Aimo. Niin tervetullut
takaisin oli heille veli Eino.
—^Niilo veljistä vielä poissa oli, ou
armeijassa vielä ja toivoo, etiä kur.
hän pääsee kotiin, niin näkee E\nc-veljen.
\
V^aan eipä Einon ilo siinä viek.
kaikki ollut, että näki ^ vanhempansa
Ja veljensä, Vancouveriin asti häne:.
vielä mennä piti, silla siellä oli hänen
rakkaimpansa, siellä odoitti Grace
ja pikku tyttönen Ann.
Ja nyt he ovat — nyt te olette-kaikki
täällä ja niin jne tulimme, su:
-kulaiset ja ystäivät, teidät tervetulleeksi
joukkoomme toivottamaan
emmekä soisi sinun, Eino, tarvitsevan
enää samanlaista malkaa lähtea
taivaltamaan.
faRJCENVAIHTOAl
Kiitos läbetyksistänne: ff. D, M.,
Muikku, DeljUni ISLMUO.
BRITAN-TNJAN, V-hdysvaltain ja
Neuvostoliiton tiedonannossa viime
viikolla sanottiin, että Saksan laivaston
. käyttökuntoiset vedenpäälliset
laivat ja 30 sukellus\'€nettä jaetaan
tasapuolisesti kolmen suurvallan
kesken.
SAKSAN Saksissa, v e n ä l ä i s t er
miehitysalueella, on toteutettu radikaalista
maareformiohjelmaa.
700,000 eekkeriä viljelyskelpoist^
maata, 700 isoa ja 500 pienempää
junkerien ja natsilaisten omistamain
maatilaa on Jaettu 250,000 talonpojalle
ja maatyöläisdle. Kaikki pu"'
tartut, puistot .Ja metsiköt, joÖ^
kuuluivat ennen natseille ja jurfd^'
reille, on annettu yhteisiin lai*<"'
tuksiin. ,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 2, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-02-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460202 |
Description
| Title | 1946-02-02-02 |
| OCR text | Sivu 2 L A U A N T A I N A , H E L M I K U U N . 2 PÄIVÄNÄ 194:-; {Canadcn suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus l*ublis>iing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. :Reglstered at the Post Office Dept< Ottawa, as second class matter: Tilaushinnat: 1 vk .,...$2.00 6 kk. 1.10 3 Iclc* •••••••••••>• • ••••• «60 Yhdysvaltoibiit: 1' vk. . ' . . . . .V . v : . ' . . . . ; ; . V; $2.50 6 kk* ••••'•»••••-•••••••••«• ^ Suomeen Ja muualle ulkomaille: 1 vk. • ..$3,00 UekM Ififtiestyy jokaisen viikon lau« «ntaina 12>sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. ILRiÖmTSfilNNAT: Yleinen Ilmoitushinta 40 senttiä palstatuumalta Ja kertaltä. Alfh ihilölttlsMntä $1.00. Alin maksu kuplinilMoitttksesta $2.00" ynnä 60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai k!rtos!äuse6lta. El-I&ötshlfiniat pysyvistä Bmöitoksista. TUapälsllniolttaJlen bn lähetettävä maksu, etukäteen. . Efalkkl Ll^kmö tarkoltetrOt maksti-osoitulcseton ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Efustantaja Ja painaja: Vapaus Pub-lishlri^. .Oööipany Iin(ilted> J,ÖO-102 Elm Street Wesi, iSUäbury; OniSärlö " T?öllteltta7ä- Ä. PSTviö.'' - - li^kkilÄ aijbtut kirjoitukset osoitettava: mutta- UEKKI F.O. Box 69 Sudbury, Ont. oimituksen kulmasta Olemme juuri saaneet uuden jatkokertomuksen "Pakovcdessä", jonka on kirjoittanut lukijoillemme tuttu nimimerkki Lastu, miftta hän toivoo'että alkaisimme sen vasta kym-menvuotisnumerossa, kifskä^ häneltä ei ole siihen muuta kirjoitusta. Niin ettu sitten, mutta ei sitä nyt enää tarvitse kovin^^ kauan odottaa. Raakaa on talvi näillä mäin nykyään, parasta aikaa ttiin että tahtoo naavian kieroon vääntää. Muitta siitä huolimatta — talviurheilujen reipas aika on käsillä. Emine nyt ota asiaa puheeksi jtiurt kilpa-urheilun, urheilukilpailujen karmalta, vaan tervexden ja jyysiltisen kunnon kannolta. Ei ole mitiian parempaa kitin se, että lapset ja nuoriso ovat aikalailla innostuneita ulkoil-maurheiluun sekä kesällä että talvella, jopa erityisesti talvella. Mutta heillä pitää olla siihen välineitä, suksia, keikkoja, luistimia. Ne- vanhemmat ja huoltajat, jotka eivät kiinnitj tähän seikkaan huomiota, tekevät virheen. Ei ole mukava katsella toisien hauskaa hilskettä — hiihtoa, mäenlaskua ja luistelua — kun ei ole itsellä niitä välineitä. Ja mitäs urheilua se katseleminen onkaan. Nololta se tuntuu, pois täytyy pian mennä, johonkin syrjään toljailemaan tai sisälle nuhjotteld-^ maan. Juuri rtäitä sisällä nuhjotte-leviä ja sairaloisia ajatuksia hautovia nuoria on aivän tiian paljon, ja mahdollisesti juuri samasta syystä, että. reipas ulkoilmaurheilu-^innostus an sammunut välineitten puutteessa aikana,' jolloin se olisi aivan luonnostaan alkanut ja sitten jatkunut, Hiljalleen veltostutaan eikä enää viitsitäkään astua suksien tai luistimien päälle ja mennä toisien mukana. Me tanntsemmc reipasta, voipta-kasta ja rohkeaa tmorisoa,. joka ei turhia nuhjotteie eikä narise, joka rohkenee astua mikin leikkiin, «tr-hm tuiäe^ ja tuiskuun takansa, ja joka rohkenee ottaa kcukki elämän^ taistelul vastaan ci karsijan, vaan taitelijan ja voiltajan mi^elK.—AP. MaihtaatoMn lukija enää muistaa kliiif " Icerräii" keffötff," m r t e n-meidän kävi eräänä syysyönä hyr-rytellessämme kotia kohti. Olimme olleet teatterissa katsomassa "Itaih-ta Vihtoria" ja kotimatkalla rallattelin heiltä opipirpa^i lau^lira, että " V oi tätä,iiu11fja jn^aiteiaav ei öle iJaJkkaÄ h a u i k e m p i a 4 ' ' j a " siliöitt Hsstiföit innostui,, otti . sumuäsä h'arfi-aiJaske-leen,. viedä^^ ry^i^iäi ^rti^äU l a ^ aitojen kauas f ä^ädÄpelfolle'ja ^pji-säihJ^ tyi vasta • ojah^ partäaMs^ttMtettöaan; jalkansa. ^|hÖff hukte l ö ^ ^ laulusta, , oija^fiikSp-iikn" P"*P^JV. ilv^^a en ole s i t ä l G r y t ä t t y f v a r l ^ olön'^etsi^ nyt kaikki nättiä v u b ^ , ^ ^ • Mutta*rtyt s^ttloij^Shll VÄöti tu" li uudellöett käujÄittfeiiittiiiö'- j i minä varustauduin' ^kb^Mä • eftifvenkkiia varmasti nälMk^ni jä^ M n l M ^ ken. Ei'lca' nyt - oliMV vaälfaä hUi^Ata. löytämääöi ojäafty kuw k6trmme; on näinlcin lalifelfö' teatteria'^ ja' kixtt • liSsu on jo montk yuOftfa pälveil'ut'jossakin vierasta-herraav Niitty hssu' — _ missähän niä!h*^äa^väeitaava'ö!hkV kultainen IräSff rii'k5tW. MHeii'-o^emitte-- kaan kiiftämätt^täv Niin' nl^öAtä vuotta km liim:^^^ m^itk selfer-sella • u s k < Ä ^ Ö ^ % ' : - ^ Ä ' i ^ , ^ . kenlaisteff - Tdyrs^eti ja'^mu*til^ieft;^ jk me saatoiÄÄ' jättsi'• usk^iliäeö-'yaff-huksen veftlöviepälsiiÄ käsiitfja^^^ tilalle u\xSw.'. i Jii^, ei-kyydfe^yt lissu mejtä^-täJfö-^ kbtJmatkallaf vaa^^ tuo "sijafA^fii. - Sfe- mennä - nröyi^i kuin taisteitihalttinett• härkä•hertellea takakäpäKää» ntfe' etten-ehtinyt-lyhyellä kötifnatkklM . aljiatellä. nmuta kuin sen • terttfpuljä." j» jokä ^ het-ki o-dottaa sen'' isk^evän?• sarvensa vastaan; tulevan,atitöttk'uj>eeseeiBr. (Noh, eihän sillä'sra^'iä'ole, vaan piiskee se nupqkin.) Onneksi ei ketään puskenut, mutta —tulkoon mutta toisen k e r r a n — olen minä aika tökerö! crMinä, joka olen joskus kuvitellut olevani nero serkkupar\'eni > keskellä. Miksi en ottanut kynää ja paperia ja kir^joittanut heti pai- " kan päällä muistiin jokaisen sanan siitä laulusta. Kuulin sen niin mon^ ta kertaa, ja'taas kotimatkalla joku- ^ nen sivuh\ppy ja pelko pahemmasta sekotti älykoppani niin, että yhtä sanaa en löydä mistään, varkka olen etsinyt nronta viikkoa. Alku on tal-pöissa sana tai pari. Täytyy vielä lellä ja loppu, mutta siitä välistä on yrittää etsiä. SIRPA-SERKKU. "Sinä et näytä terveeltä, sinun on mentävä lääkäriin", julisti perhe yksimielisesti. "Enhän minä nyt . . . " "Maah! Älä vastusta ylivaltaa, mene kiltisti." Ja eonenkuin ehdin oikein vastustaa, istuin v^tapäätä lääkäriä, jolla oli Icotkan nenä, haukan katse ja iso vatsa, . '"Mistä mädam on kipeä?" Minä selitin. . '•Kuinka vanha madam on?" Punaistuin kainosti ja meinasin livauttaa ikäni kymmentä vuotta nuo- —remmaksi,». ..n^utta ..M'kellyin kotkan^ katseen" edessä ja sanoin sen oikein. —: Katti . vieiköön, sanoa aatamille ikänsä oi^kein! "Weil, Weil!" Haukan katse silmäili minua kuin mustalainen markkinoilla k®nia. "Ottakaa-nyt näitä tippoja kblmekertaa päivässä ja pan-foaä- sinappi kääfe siihbn paikkaan niistä kivistää;" ^'Eikö'tohtori tai-kästa minua?" "WellV kokeillaan näitä tippoija ja sina^ikääteitä ensinnä,, tulkaa uu-delleeni ln<Ä^eni, %unv.trpat:iQvat loppuneet. ]VIädain;Qft^;ny.t:.minu;Me..'^^ kaa* kqlme;:döfläTia;">-;A.;.i Kotona nautin, tippoja ja pefhe pläästäPöi minua sinapilla^ Hm, köteen dollarin köekaniinni! ' '' HeVöstohit^bri ^ mokoma puoskari'', totesi pethie jonkun ajan kuluttua ja kiidätti pätkälle toisen tohitorin. Se mies oli jo vähän toimeliaampi. Kjbputti ja kuiinte'li', pudisti huolestuneena päätään, antoi pillereitä ja määräsi — sinappikääreitä. Poistui neljää dollaria rik&äampana kuin ttilTessään. Koekaniinin arvo kohosi dollarilla ja terveys oli- nyt kahden lääkäarin vartioitavana^ "HöHii-: oiet" kun-: tahlaat rahoja tuolteiäiJie" lää!käreil'le~, menisit parempien puheilFe", neuvoivat naapurit. - "Muttä'eikös ne die-hyviä? Niillä on'pitkä-jono arvoikirjaimia^nimiensä edeHä-', puolustin minä. "'liissan häntiä! Mene sellaisten puheille jotka tietävät jotakin ja o-saavat antaa tepsivät lääkkeet." Emilin, olisikohan viisasta ottaa vielä kolmas medrsiini mies -henki- ^arfiooniy mutta meniff kuitenkin naapurin neuvomaan paikkaan. ";Madan on hyvä ja istuu tähän. Kas niim Nyt sitten juttelemme." Tämä tohtori oli taas eri maata. Ovelasti hän urkki tietoonsa nit^ikeiir koko elämäkertani. Kun sain hetkeksi hengähdysaikaä, kysäsin: "Voiko tohtori sanoa mikä minua vaivaa jä antaa parantavat lääkkeet?" • ^ "Ma, ma, ei sentään niin joutuin paranneta! Minä annan ensiksi kokeeksi jotain lääkettä ja sitten teidän on otettava aamulla ja illalla sinappikylpyjä . . . " Minä pakenin. En edes hyvästiä sanonut enkä kysynyt mitä olen velkaa. Ja mistä minä \'elkaa olfsin, enhän saanut häneltä pillereitä enkä tullut edes tietämään miten si-- napissa kylvetään. Nykyään s i n a p i n näkeminea saa minut huonolle tuulelle ja jos lukija arvelee huonon tuuleni johtuvan aiheettomasti, hän voi kokeilla sinap-pikääreitä ja — no niin, sinappi-kylpyjen tehokkuutta en tiedä minä- ELISA, Hiljaa — Armaham nukuu — Hi jaa! 'y. Tyyunä,j suloisena lepiiäpl hän kuin rauhaan päilssyt marttyyj Päättänyt on pitkän, raskaan vaivar nu k km nyt huolctonna aivan. Hiljaa — Armaham nukuu — jaa/ Vaikene, oi murjte vaikea! Heltiy^ ai tiiska haikea! H äirifäkv' k Mä rauhan voisin? Takaisinko elon pauhuun soisin? . Hiljaa — Armahhni nukuu — Hi-jaa! .Mieltä riuduttava rakkaus, rintaa kälvavainen kaipaus, ikäväni, tuntehem kaikki , itsekkähäf. olkaa vaiti! ! Hiljaa Armalmip, jfuktiit jaa! Hi:, j ja N* .11 (Lausuttu tuliaiskekkereissä Gar-s o n-i s s a 16 p. jouluktinta. Kir! Maija Koski.) Olet Eino tervetullut. kotia lähe-kolme vuotta kestäneeltä matkaltait merien tak^a. Olemme'surreet ja öi-tämme valvoneet, että mikä tietäi vaikka sotatantereella viimeuntansi- Eino poikamme nukkuu. bitittä tuli päivä, jolloin * tieto t i li (sähkösanoma), että Eino. vieij. elää ja kotia tulee. Riensimme vastaan Sudburyn asemalle-, että mahtaako siinä olla iperää. Jiina ttrllä "porhalsi ja kaikin oliir* me jännittyneet, että >tuoko tosiaa;. Einon tiiö rautäihepo suuri. Jä toihan se. Kun Eino junasta ulos astui, niin tervehdyksiä voimakkaita' hän ympärilljlän kuuli'. .Viti, irön kyyneleet silmissään poikaansa halasi, ja isän mielen myö-ilo täytti, kun hänen toiveensa tc-teutui ja Eino poikansa terveenä peilasi.' Hysr.y-^tiin vi-liclkin Kinoa vasta;* su oli, Olto, Eeli" ja Aimo. Niin tervetullut takaisin oli heille veli Eino. —^Niilo veljistä vielä poissa oli, ou armeijassa vielä ja toivoo, etiä kur. hän pääsee kotiin, niin näkee E\nc-veljen. \ V^aan eipä Einon ilo siinä viek. kaikki ollut, että näki ^ vanhempansa Ja veljensä, Vancouveriin asti häne:. vielä mennä piti, silla siellä oli hänen rakkaimpansa, siellä odoitti Grace ja pikku tyttönen Ann. Ja nyt he ovat — nyt te olette-kaikki täällä ja niin jne tulimme, su: -kulaiset ja ystäivät, teidät tervetulleeksi joukkoomme toivottamaan emmekä soisi sinun, Eino, tarvitsevan enää samanlaista malkaa lähtea taivaltamaan. faRJCENVAIHTOAl Kiitos läbetyksistänne: ff. D, M., Muikku, DeljUni ISLMUO. BRITAN-TNJAN, V-hdysvaltain ja Neuvostoliiton tiedonannossa viime viikolla sanottiin, että Saksan laivaston . käyttökuntoiset vedenpäälliset laivat ja 30 sukellus\'€nettä jaetaan tasapuolisesti kolmen suurvallan kesken. SAKSAN Saksissa, v e n ä l ä i s t er miehitysalueella, on toteutettu radikaalista maareformiohjelmaa. 700,000 eekkeriä viljelyskelpoist^ maata, 700 isoa ja 500 pienempää junkerien ja natsilaisten omistamain maatilaa on Jaettu 250,000 talonpojalle ja maatyöläisdle. Kaikki pu"' tartut, puistot .Ja metsiköt, joÖ^ kuuluivat ennen natseille ja jurfd^' reille, on annettu yhteisiin lai*<"' tuksiin. , |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-02-02-02
