Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 8, 1950

              »Sr" r
•Elämä tuli si€täimltöiöa,ksi..,cttä;
: -ke alkoiva^tsiiiiimitella muuttim, M-iitta
«iltäs se olisi tavallisesta nmutosta aut-taiiiit.
parasta ostaa oma palkka vaikka
l>leaikia. Kallekos • oli oikela ©maila
alallaaa. Päiväkaudet hän Istui ia.siiim-
«itteli omaa ttipasj välflE. kaiipimgilla
i-ikaaiJsa tahlateii ja 'm>ytä\'iä'palkkoja
- tkdiistelfes. Kukas... nyt joutiaösi€>-
• i3'ötä ajatella. Maijalla oli säästöjä'
. jr.llla sai östaa ja ruoka näkyi olevan
• f oka päivä valöiliiia, mitäs 'liiiolia muiis-
• ta. Ilmasiiti!! lopuksi pien! kahden
lutoneeo iiiökki kaupungin iilkopuoklta.
So el ollut kovin hyvä emä, mutta sii-
• ivd voi asim ja kun se ei oilui kovin kal-
- Iis niia sen ostivat. Se etu siitä oB "
fcttä siellä voi pitää kotieläimiä ja niin­inä
liekin laaiikki\^at leliniän, sian ja
nnuitaman kanan. Maijalle siitä vain
. lisääntjl kun elukolttenkiii ruoka
oli plemlUi kärryillä tuotava kaupungis­ta
asti.
Ivalle kävi joskus väkää näön vuoksi
oumalla työssä, mutta sai hän sentään
. vähitellen rakennetuksi uuden talon en»
• tiseii viereen. Aikaahan se kyllä otti, •
- mutta eiliän hänellä kiirettä ollut ja pa-
, remmaltahan näjltl, €ttä oli aina työn
tCfUhiissa, vaikkei -valmista tullutlcaan.
Näin elämä jatkui hiljalleen päi\'ä5tä
.: toiseen. Kyllä • Maija joskus'haikeu-della
«muistöU eaitistä rauhallista elä-
' määnsä, kalkki oli iiiia selvää •silloin i l ­man
mitään yllätyksiä.. Ollhah se kyllä .
K>skus yksitoikkoistakin ollut, mutta a l ­iinkin
vähemmällä työnteolla oli tulhit .
toimeen.
Kräänä iltana heidän juuri lopetettua
^3'öiitiiisä ja 'iMaijan \ielä pestessä as-,
i:!0.lta. alkoi Ivalle kuin ajatiiksissaan pu-,
hella:
"'Olen tässä kasellut että sinulla Mai­ja-
kulta on liikaa työtä.. Pitäisi saada
jspua." •)
IMaijalta työ pysähtyi siihen paik-
•l^ajm.
'Piikaako sinä tarkoitat? Ki niitä
meklän tuloilla oteta, siihen tarvitaan
«mnnmän.'''
'"Älähän nyt hätäile. Enhän minä
piikaa, anutta nuori' näppärä tyttö olisi
sinulle hyvänä apuna.*'
'Mistäs sellaisen nyt saa? Vieraan
lasta on vaikea ottaa."
•Minulla on sellainen j'o tiedossakin
ia hän tulee vaikka heti, jos asioista so-vitaan",
touhusi Kalle ja aivan kuin pe­läten
keskeytystä jittkoi: "Tyttö on
i-yminenvuotinen. hiljainen ja typteliäs.
Pari vuotta on vielä käytävä koulua,
mutta sitten se loppuu ja kykenee jo
isojen ihmisten töihin.'"
M a i j a kuunteli hiljaisena, lopuksi ^
hau harvakseen alkoi puhua. ^Monien
A uosien pettymys ja harmi kuvastui ha­iven
äänestään. Hän aivankuin korosti
jokaista sanaa.
"Ole nyt kerrankin minulle rehellinen
ia .sano kuka tämä tyttö on ja mitä te­kemistä
sinulki on hänen kanssaan? Ja
niissä Ja kenen hoidossa hän on m t ? ' '
Ivalle näytti hiuka!\ neuvottomalta
tikä oikein tiennyt mistä alkaa.
•'Maija-kulia älähän nyt suutu kun
kerron sinuhe. Kyllä tyttö on minun.
AUissa en pitän\t sitä tarpeellisena ker*
u>a ja sitten kun meillä oli niin muka*^
vaa tämä yhteiselämä, en enää uskalta»
uut kim pelkäsin sinun jättävän minut
l\\tti> on nyt jonkun tätinsä luona, puo-
Ien lunnin junamatkan päässä täältä."
•Entä äiti?*' Maijan ään! oli niin
tuikea, että Kalle kiireesti vastasi:
•Hänestä en tiedä mitään*'.
Knää mitään kys\-mättä ^laija n\eni
kamariin ja veti oven perässään kiinni.
Hän ai\"an kaatui vuoteelle, niin vihlai­si
s.vdämestii. Polttavin silmin hän
tuijotti kattoon. Kyyneleet eivät tulleet
luskaa helpottauKiaji,
Kalle- jäi neuvottomana paikalleen.
Mutta hetken kuluttua hän oikaisi ryh-tinsä
ja huokasi helpotuksesta. /\sia oli
kerrottu ja kuuhislelu päätt\-nyt. Se oli
käynj-tkiE paremmiE kuin hän luuli. Nyt
oa •vaan snnettam Maijalle alkaa tottua
• ajatukseen.
Pari päivää kulöi kaikessa hiljaisuu­dessa.
Ei piiliultii - tytöstä ©ikä: paljon
muustakaan. Malja.' teki askareensa,
kuin imessa. Ivalle koetti kuluttaa ai­kaansa
mahdollisimman paljon ulkona.
Hän el ollut taaskaan ansiotyössä. Kol­mannen
päirän aaanuna kahvia juodes­sa
Maija pitemmittä puheitta tokaisi:
"No koskas sinä tuot sen t>i:ön tän-iie?''
" 7
Kallelta oli vähällä mennä kahvi vää­rään
kurkkuun, mutta heti hän oli taas
tilanteen tasalla.
. "Vaikka tänäpäivänä Maija-kulta, jos
se sinulle sopii. Kyllä sinä. olet niin hy­vä
ettei koko maailmassa ole toista sa-manalaista*^
kehui Kalle, mutta huo­mattuaan
ettei se vaikuttanut Maijaan
tällä kertaa, alkoi touhuta matkalle läh­töä.
Maija jäi yksin katkerien ajatusten
kanssa. Kyllä Kalle oli hänet niin pe­rusteellisesti
pettänj^t, ettei hän enää
koskaan voisi Kalleen luottaa. : Mutta
"minkäs nyi enää teit, kiinoli näin mon­ta
%'uotta yhdessä eletty. Vastaan oli
otettava kaikki mitä tuli. Kyllä Kalle
siinä oikeassa oli, ettei hänelle apu pa­haa
tehnyt. Kun Källekin oli laiskan
sorttinen niin jäi kaikki hänen huolek­seen.
Ja jos tyttö oli mukava niin me­nisihän
se täs.säkin. Ohhan hänestä jo
apuakin. Joskus nuorempana oli Maija
ko\'asti kaivannut lasta, mutta ei tullut
mentyä naimisiin. Ja se oli liian uska­liasta
ottaa kasvattia pienillä tuloilla
elävän, llisinäisen lapsen tekoa Maija
aivan kauhistui. Olihan hänellä nvi; to­ki
sem-erran moraalia jälellä, vaikka nyt
vanhoilla päivillään asui vihkimättä
miehen kanssa. Ei tullut edes kysyttyä,
oliko Kalle ollut naimisissa tytön äidin
kanssa. Maija oli ylpeä ja itseensä sul­keutunut
ja häntä loukkasi Kallen käy­tös
ja kun ei tämä itse kertonut ei ]\lai-jakaan
halunnut kysellä, kun ei aina
tiennyt puhuuko Kalle edes totta.
Päivä kului tutuissa touhuissa. Maija
valmisti illallisen ja vilkaisi usein ikku­nasta
eikö Kalle jo palaa tytön kanssa.
Hämärsi jo kun he vihdoinkin tulivat,
Kalle kantaen li^ön vähäistä vaatemyt-tyä.
Ujona tyttö pysähtj^ ovensuuhun.
Hänellä oli vaaleat palmikot ja äniset
silmät, eikä hän ollut mikään ruipelo,
sellainen oli tavallinen hjmn^iehittynyt.
"^likä sinun nimesi oa?'^ kysyi M a i -
la?
" A i l i " , sanoi tyttö hiljaa ja katsoi pe­lokkaasti
Älaijaa.
"Tulehan nyt Aili syömään ja sitten
nukkumaan kun taidat olla matkasta vä­synyt",
puheli Maija.
Kalle oli ollut varovainen ja kuunnel­lut
ensin kuinka Maija Ailiin siihtautuu,
mutta kun näki tämän ystä;välliseksi,
imn lilkoi vuolaasti selittää:
"Tämä on nyt sinun uusi kotisi. Ja
kun koulu syksyllä alkaa, s^t käydä
kansakoulun loppuun täällä ja pitem­mälle
ei sinua koulutetakaan. Aina kun
joudat autat Maijaa töissä ja anitä €t
osaa sitä kysyt. Kyllä te hyvin toimeen
tulette, Maija on hyvä ihminen. Olet
vain aina kiltti tyttö niin kaikki käy. hy­vin.
Ja n>i; syömään ja sittea nukku­maan
jokainen.^'
Sj^ötyä Aili pesi astiat näppärästi Il­man
kenenkään kehoitusta Ja Maijasta
oli mieluista antaa kerrar»kin toisen teh- ~
dä hänelle kuuluva työ.
- S '
Niin alkoi .^ilin elämä uudessa kodis­sa
ja ympäristössä. Hän oli hiljainen
ja siisti. Teki työnsä ajallaan ja huolel­lisesti
sekä auttoi Maijaa kaikessa missä
voi. Ei hän paljon piihellut eikä ääntä
pitänyt. Isäänsä hän totteli aivan orja-maisesti.
Isän sana oli hänelle laki.
Maija tottui tj^ttöön ja tämän aipu tun­tui
miellyttävältä, mutta sulkeutunut
luonne kun oli, ei hän tunteitaan näyttä­nyt
eikä juuri kiitoksen sanaa antanut.
Aili oli jo ollut anuutamia kuukausia
kun Maija yllätti hänet lukemassa kir­jettä.
Tyttö oli kovasti pelästyneen ja
liätäisen näköinen koettaen piilottaa kir­jettä
esiliinansa alle. Maija oli tullut
kovaksi epäilemään kaikkea, siksi hän
nytkin heti kysyi keneltä kirje oli. Aili
ei ensin puhunut -mitään, anutta kun
Maija vain edelleen tiukkasi, niiii hän
sanoi hiljaa:
"En minä uskalla sanoa, isä on vihai­nen."
Silloin ]Maija sieppasi kirjeen tytöltä,
Englannhsa suontctiujcn kilpa-ajojen palkintoja tidl meitä Canadaan-km,
mm. kaksi Siidburyyu. Kuvassa on SSlfiOO voittaimi Floyd
Cieary vaimoma Ja -Mien kuiikamhn ikäisen poikansa kanssa. Tolnai
voitto, ^ISfiOd tidi mrs. X, Risiimäeile.
joka a&«i Mljaa. i t k ^ ^j^.
Maija e^in katsoikin « ä h ^
lieltäseolUiilhjt. ShVähiki*'
^'Paljon terveisiä.äidiltä h
toivoo Paavo/; ,
' " k u k a on tämäPäavo^" u^.:
jaankamsti? Tyttö vain i ^ ^ ^
ia.siinä.sainassa tuHbn Kalle sisai^
ti. MB • öäki^. €ttä jotab-ö o l i
ja katsoi vihaisesti Ailiin. T\tr
äänekkäämmin itkeä ja läkti poV
r.eesta. Bän tiesi, että Isällä St
hyvin löysästi työllä jös siU« ^
sattui. 'Njt .kohdisti Maija kaiken I
ktmsa Kalleen. iCiijettä i i e i l u t t aJ
ö-.än silmien edessä hän pauhasi
"Mitä salaperäisiä tässä taW,
dään edelleenkin minua selkäni t-'
Joko sinun tyttäresi saa kirjeifä',,
silta, vai onko sinulla vielä sijurikia'
he maaihnalla? Et anulia tiedä •
vaimosi on.^ Niitä on sinuH^
monta, ettei itsekkään tiedä l uM
miden olinpaikkaa. Kuka on tä:^l
ti ja Paavo? f ällakertaa sioun m
rasta kertoa kaikld. Olisit sen
asti tehnyt äii^ olisi säästytty aoa
harmilta. Alahan puhua, mutta ^.
Idn tällä kertaa luetella koko-|
jos sitä itsekään tiedät/'
Tällä k e ^ a koetti Kalle päästäj­ästä
. 'ercK>n alittumalla. -Kiukk''--. ^
Hn alkoi selitä^:
"Akka- j^.; pdka. SlHiä ne .
•. kaikki .jo onÖ.-; Mmkäs mij^".si1|"
- J O S on tullut mennyÖ naimisäa js
si lasta tiiH. Enhän ole asunut pa
liiona moneen vuoteen kuu akka «•
lamen kähnykkä. Poilia oa ja
muissa inaallmolssa eläisi. Tyti
tullut toista maata, kytoee edes l
itsensä elättämpn ja siksi Mnel;"
avukse4 hommasinkin. EiijäQ a
o|e ollut tarkoitus sinua pettää, i
itseänikin on, kaikki niin harmittaUi
tei ole saanut siitä puhutuksi. Ja
se aldj;a pahus on saaiiut päähänsi.
pitäisi muuttaa tänne asuiMaa p
katissa. Eikö siinä ole jo tarpeelq
mia yhden niieöen osalle?"
'Kalle osasi saada asiat nä}1tis
siltä kuin vain hän yksin olisi j
kärsimään vääryyttä. Maija ta
tui olemaan hiljaa, hän tiesiettei
kanssa pärjää, kyllä tämä aina cli
tön ja toiset syyllisiä. Enää iiiitääD
bumatta hän meni kamariin. SilK
teki sydämestä niin ilkeätä, että oli
tava makuulle, mutta ensin" W
muutaman tipan kamferitippoja.
riinkuin lievitti kipua ja hänen i
usein lääkittävä itseään, etenkin k
hoitti mielensä jostakin ja sitäl;';"
voinut välttää kun eli Kallen
miehen kanssa, joka aina järjesti
kin yllätyksiä.
Niin se vain kävi että Kallen w
muutti poikansa kanssa heidän luel
Hänelle Ailin ja Paavon kansaa:
tihi entinen pikkutupa asuttavaH.
cli pidetty jonkinlaisena Kallen
l;uoneena" ja ronnm säilytyspas^
:\Iaija ja Kalle asuivat uudessa ti^
kissan ja suuren , hyväluontoiseiU-'
kanssa. .Lasten äiti oli siisti ja
nen. Hän oli tottunut siihen, etf;
aina määräsivät mitä hänen tuli ti
kuinka elää. Jos hän olisi o\hn
senlainen niin ei hän koskaan olisi
tanut tällaisiin olosuhteisiin. K3I
ihmisten kanssa hyvin toimeen tn
tuvan luonteensa takia ja f^-J
nuhteensa olisivat olleet tn-set.
:\Iaijasta ja hänestä voinut tLifö^
kin ystävät. EihänkadehtiBU|-'
eikä sekaantunut hänen ja i^^^i
hin, elipähän vain hiljaista elm^
tensa kanssa.
Jatkuu.
. oOo-r—
Tyynessä valtameressä on ff^
täinen syvyys 14,050 i^^"^
tattu kohta siinä on iSAm.P^
SIVU 4 LAUANTAINA, HUHTIKUUN" S FÄIVÄNX. 1950